Vuoden vikat tokot

Ja taas se paukuttelu alkoi. Asutaan tässä ihan Helsingin yhden suosituimman paukuttelupaikan vieressä, ja joka vuodenvaihde on yhtä ilotulitusta. Onneksi Rommi ei ole kovin paukkuarka, reagoi lievästi pariin ekaan eikä sen jälkeen enää välitä. Itse en näe ilotulitteissa juuri mitään positiivista; ne pitävät ikävää meteliä, haisevat, roskaavat ja saastuttavat, ovat terveydelle haitallisia, stressaavat eläimiä, aiheuttavat turhia onnettomuuksia, on usein tehty lapsityövoimalla... No, kai ne on pakko sen kerran vuodessa kestää.

Tokoiltiin päivemmällä Rommin kanssa lyhyesti läheisellä tiellä, koska kentällä oli polveen saakka lunta. Aloitettiin metskuilla, joita ensin kaksi voi-malliin huolellisen kapulanlämmityksen jälkeen. Kapulaa nostaessa Ro vähän sähläsi turhia ja ekalla kerralla törmäsi luovutuksessa, mutta muuten jees. Ottaen huomioon miten paljon metallin nostaminen on tuottanut meille vaikeuksia, niin hienosti sujui! Ote oli napakka ja vauhti loistava molempiin suuntiin, eikä koira ennakoinut irrottamista. Lopetettiin yhteen liikkuvan kapulan perään lähtöön, nyt luovutus hyvä.

Jäävissä on aika paljon töitä edessä. Istuminen on tällä hetkellä Rommin vahvin jäävä, heikoin taas maahanmeno. Seisomisessa mulla on hyvin selkeä virittely (takapalkka), joten sitä R ei sekoita muihin, mutta maahanmenossa tarjoaa herkästi istumista. Pitäisi varmaan selkeyttää jollain virittelyrituaalilla?
Kokeiltiin huvikseen myös idaria, lähinnä vain tilannekatsaus. Ja mitä saatiin selville: Rommi ei mene maahan kovin varmasti (nyt vasta tokalla käskyllä, ekalla jäi istumaan), istumisen rintamasuunta on vähän sisäänpäin ja mun kiertäessä neliötä yksin Rommi liikkuu pikkasen mun mukana. Viimeksi mainittuun juttuun puutuin tänään seisomisen ja etupalkan muodossa, eli laitoin Rommin seisomaan, jätin etupalkan, kiersin koiran ympärillä epämääräisiä kiemuroita ja vapautin satunnaisessa kohtaa palkalle. Näin pysyi hyvin, muistelen että etupalkalla saatiin ainakin avoimen liikkeestä seisomiseen liimatut tassut.

Inka