Ja taas se paukuttelu alkoi. Asutaan tässä ihan Helsingin yhden suosituimman paukuttelupaikan vieressä, ja joka vuodenvaihde on yhtä ilotulitusta. Onneksi Rommi ei ole kovin paukkuarka, reagoi lievästi pariin ekaan eikä sen jälkeen enää välitä. Itse en näe ilotulitteissa juuri mitään positiivista; ne pitävät ikävää meteliä, haisevat, roskaavat ja saastuttavat, ovat terveydelle haitallisia, stressaavat eläimiä, aiheuttavat turhia onnettomuuksia, on usein tehty lapsityövoimalla... No, kai ne on pakko sen kerran vuodessa kestää.
Tokoiltiin päivemmällä Rommin kanssa lyhyesti läheisellä tiellä, koska kentällä oli polveen saakka lunta. Aloitettiin metskuilla, joita ensin kaksi voi-malliin huolellisen kapulanlämmityksen jälkeen. Kapulaa nostaessa Ro vähän sähläsi turhia ja ekalla kerralla törmäsi luovutuksessa, mutta muuten jees. Ottaen huomioon miten paljon metallin nostaminen on tuottanut meille vaikeuksia, niin hienosti sujui! Ote oli napakka ja vauhti loistava molempiin suuntiin, eikä koira ennakoinut irrottamista. Lopetettiin yhteen liikkuvan kapulan perään lähtöön, nyt luovutus hyvä.
Jäävissä on aika paljon töitä edessä. Istuminen on tällä hetkellä Rommin vahvin jäävä, heikoin taas maahanmeno. Seisomisessa mulla on hyvin selkeä virittely (takapalkka), joten sitä R ei sekoita muihin, mutta maahanmenossa tarjoaa herkästi istumista. Pitäisi varmaan selkeyttää jollain virittelyrituaalilla?
Kokeiltiin huvikseen myös idaria, lähinnä vain tilannekatsaus. Ja mitä saatiin selville: Rommi ei mene maahan kovin varmasti (nyt vasta tokalla käskyllä, ekalla jäi istumaan), istumisen rintamasuunta on vähän sisäänpäin ja mun kiertäessä neliötä yksin Rommi liikkuu pikkasen mun mukana. Viimeksi mainittuun juttuun puutuin tänään seisomisen ja etupalkan muodossa, eli laitoin Rommin seisomaan, jätin etupalkan, kiersin koiran ympärillä epämääräisiä kiemuroita ja vapautin satunnaisessa kohtaa palkalle. Näin pysyi hyvin, muistelen että etupalkalla saatiin ainakin avoimen liikkeestä seisomiseen liimatut tassut.
Inka
torstai 31. joulukuuta 2009
maanantai 28. joulukuuta 2009
Agiliidot
Tänään käytiin porukalla vapaavuoroilemassa Purinalla. Menossa mukana mun+Rommin lisäksi Heidi+Himba, Saila+Candy sekä Oona+Ronja+maailman ihanin ja reippain pikku penne Minka. Olin piirtänyt meille epämääräsen radan 'Pennusta mestariksi' -DVD:ltä, ja radan rakentaminenhan vei päälle puoli tuntia. Laita Inka asialle ja sitä rataa...
Tehtiin rata kahdessa osassa, eka pätkä 1-11(harmaat numerot) ja toka 12-29. Hypyt 1-3 ohjasin ottamalla Rommin kakkosen takaa vastaan vasemmalla kädellä ja vaihtamalla oikeaan ennen kolmosta. Kolmosen jälkeen jaakotin ja juoksin putken vasemmalta puolelta vitoselle taputtaen samalla. Sitten radan hankalin kohta eli keppikulma. Ja vaikka kuinka ollaan hiottu kaikkia mahdollisia sisäänmenoja niin ei, mulla meni pasmat sekasin enkä saanut Rommia edes usealla yrittämällä oikeaan väliin. Lopulta toimivin tapa oli joku sylkkärin ja poispäinkäännön välimuoto, joka tosin oli hyvin aikaavievä. Rommin päästyä sisään saatoin rauhassa leikata takaa ja jäädä odottelemaan koiraa putkelle.
Pituuden jälkeen koiran saaminen putkeen oli yllättävän hankalaa, joko kaari meni pitkäksi tai otin Rommin liian tiukasti käteen. 10-11 sujui parhaiten, kun ohjasin molemmat hypyt oikealta puolelta.
Sitten seuraava pätkä. Kutsuin Rommin hypyn 12 yli seisoen itse hypyn 13 taaemman siivekkeen tuntumassa. Tästä sylkkärillä 13 yli ja matka jatkui neljälletoista --> valssi ja 15. Välistäveto 15-16 ja koira oikean siivekkeen takaa hypylle 17, jossa takaaleikkasin. A ja keinu oikein kivoja, kävin palkkaamassa molemmille kontakteille. Erityisesti keinu superhiano, Rommi juoksi alastulokontaktille saakka ja odotti hyvin keinun laskeutumisen.
Linja renkaalta hypylle oli vähän jännittävä, mutta hyvin koira suoriutui. Putkeen se irtosi hienosti, ja kepit oli oikein näppärät kun otin kädellä vastaan sisäänmenolla. Jaakko Suoknuuti oli DVD:llä tehnyt samalla tavalla, ainoa kohta minkä radan ohjauksesta muistin :)
Ratojen jälkeen käytiin vielä Rommin kanssa toisella puolella tekemässä parit kepit ja kontaktit. 180 asteen lähetys puomille sujui mukavasti ilman johteitakin, ja Romppa teki täydelliset 2on2offit joka kerta, vaikka juoksin pitkälle eteen. A'lla se tuli pari kertaa yli, mutta pysähtyi kyllä oikein, kun itse ajoitin 'Ota!' -käskyn oikein.
Ap oltiin käyty hakemassa Rommille uusi Back On Track-mantteli, jota päästiinkin heti testaamaan. Hienosti näytti istuvan, vaikka Rommi tietenkin inhoaa tätäkin takkia sydämensä pohjasta. Jäähdyttelylenkillä laukat ja umpihankipyrähdyksetkin kuitenkin luonnistuivat, joten eiköhän myö tuohon sopeuduta :)
Ja pakko vielä mainita, että jäähdyttelylenkin aikana otetut lyhyet seurauspätkät oli todella upeita, hieno likka!
Inka
Tehtiin rata kahdessa osassa, eka pätkä 1-11(harmaat numerot) ja toka 12-29. Hypyt 1-3 ohjasin ottamalla Rommin kakkosen takaa vastaan vasemmalla kädellä ja vaihtamalla oikeaan ennen kolmosta. Kolmosen jälkeen jaakotin ja juoksin putken vasemmalta puolelta vitoselle taputtaen samalla. Sitten radan hankalin kohta eli keppikulma. Ja vaikka kuinka ollaan hiottu kaikkia mahdollisia sisäänmenoja niin ei, mulla meni pasmat sekasin enkä saanut Rommia edes usealla yrittämällä oikeaan väliin. Lopulta toimivin tapa oli joku sylkkärin ja poispäinkäännön välimuoto, joka tosin oli hyvin aikaavievä. Rommin päästyä sisään saatoin rauhassa leikata takaa ja jäädä odottelemaan koiraa putkelle.
Pituuden jälkeen koiran saaminen putkeen oli yllättävän hankalaa, joko kaari meni pitkäksi tai otin Rommin liian tiukasti käteen. 10-11 sujui parhaiten, kun ohjasin molemmat hypyt oikealta puolelta.
Sitten seuraava pätkä. Kutsuin Rommin hypyn 12 yli seisoen itse hypyn 13 taaemman siivekkeen tuntumassa. Tästä sylkkärillä 13 yli ja matka jatkui neljälletoista --> valssi ja 15. Välistäveto 15-16 ja koira oikean siivekkeen takaa hypylle 17, jossa takaaleikkasin. A ja keinu oikein kivoja, kävin palkkaamassa molemmille kontakteille. Erityisesti keinu superhiano, Rommi juoksi alastulokontaktille saakka ja odotti hyvin keinun laskeutumisen.
Linja renkaalta hypylle oli vähän jännittävä, mutta hyvin koira suoriutui. Putkeen se irtosi hienosti, ja kepit oli oikein näppärät kun otin kädellä vastaan sisäänmenolla. Jaakko Suoknuuti oli DVD:llä tehnyt samalla tavalla, ainoa kohta minkä radan ohjauksesta muistin :)
Ratojen jälkeen käytiin vielä Rommin kanssa toisella puolella tekemässä parit kepit ja kontaktit. 180 asteen lähetys puomille sujui mukavasti ilman johteitakin, ja Romppa teki täydelliset 2on2offit joka kerta, vaikka juoksin pitkälle eteen. A'lla se tuli pari kertaa yli, mutta pysähtyi kyllä oikein, kun itse ajoitin 'Ota!' -käskyn oikein.
Ap oltiin käyty hakemassa Rommille uusi Back On Track-mantteli, jota päästiinkin heti testaamaan. Hienosti näytti istuvan, vaikka Rommi tietenkin inhoaa tätäkin takkia sydämensä pohjasta. Jäähdyttelylenkillä laukat ja umpihankipyrähdyksetkin kuitenkin luonnistuivat, joten eiköhän myö tuohon sopeuduta :)
Ja pakko vielä mainita, että jäähdyttelylenkin aikana otetut lyhyet seurauspätkät oli todella upeita, hieno likka!
Inka
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Purinatreeniä jälleen
Pyörähdettiin Rommin kanssa kahdestaan Purinalla aksan ja tokon merkeissä. Vahvistin paljon itsenäisiä keppejä, tosi hienosti meni! Pystyin irtoamaan mihin suuntaan tahansa niin pitkälle kun halusin, hyppimään, pyörimään, tanssimaan... Sisäänmeno on edelleen meidän heikko kohta tällä hetkellä. Tiukatkin kulmat kyllä sujuvat noin yleensä, mutta kun välillä tulee niitä kummallisia kolmanteen/neljänteen väliin hakuja, niin ei mun luottamus koiraan ole ihan huipussaan. No, varmuutta varmuutta vaan! Niin ja se tekniikka, haluaisin Rommin uivan = vauhti kasvaisi, mutta vielä ei ainakaan puututa.
Kontakteja ei hinkattu ihan niin paljon kun olin sunnitellut, koska ne(kin) menivät mallikkaasti. Eka keinu oli aika reipas lentokeinu, mutta syy täysin mun, koska en putken jälkeen ilmoittanut äänellä 'rauhassa'. Puomille lähetin 180 asteen kulmasta siivekkeet molemmin puolin ylösmenoa johteina. Yhtään eivät Romppaa häirinneet, vaan näppärästi kiersi joka kerta :)
Poispäinkäännöt olivat bueno, tosin niitä otettiin vaan eka parilla siivekkeellä ja sitten kolmen hypyn setillä. Jotain lyhyttä 10 esteen rataakin tehtiin rimat maassa, R haki pimeän putkikulman hyvin mutta irtosi turhan innokkaasti A'lle.
Kaiken kaikkiaan jälleen kivat agilityt, huomenna uudestaan!
Tokopuoli sujuikin sitten jopa vielä paremmin. Heti hallille tultuamme rakensin ruudun käyttäen uusia punaisia tötsiämme, ne eivät tuottaneet ongelmia. Eka lähetys targetille jossa nami, toka pelkälle targetille, kolmas tyhjään, neljäs pelkälle targetille, viides tyhjään, kuudes targetille jossa nami. Suurin osa n. 10m lähetysmatkalla, neljäs ja viides 30m päästä. Neljännellä Rommi ei ensin katseella oikein hakenut ruutua vihjesanasta, joten huijasin ja osoitin ruudun sille. Tyhät ruudut oli tosi näppärät, koira pysähtyi heti 'seis'-käskystä.
Hallitreenit lopetettiin ohjattuun. Jälleen pelkkää suuntien vahvistelua namipurkkien avulla, ensin purkit samalla linjalla merkin kanssa, mistä sitten syvensin vähitellen. Hiena ja virheetöntä.
Kyytiä odotellessa tokoiltiin vielä Purinan ulkokentällä. Ruutuja kaikista neljästä suunnasta satunnaisesti tyhjään/targetille/namitargetille. Ei muuta ongelmaa kuin pari harakkaa, jotka kävivät nappaamassa namit targetilta aina palatessani koiran luokse. No, ainakin Rommi ampui ruutuun raivolla :D
Seuraaminen oli ihan mieletöntä. Paikka just nappi, kontakti hyvä ja rento. Palkkailin eka n. puolen minuutin pätkistä, lopuksi pidempi (2min 50s) seuruu temponmuutoksineen ja askeleineen. Lopussa kontakti tippu parissa kohtaa, mistä huomautin lässyttämällä. Joka tapauksessa kyllä hienoo, ja lumeen tulleista jäljistä näkyi, että koira ei liikkunut väljästi ja että itse liikuin suoraan + tein hyvät käännökset.
Kaukoja ollaan hiottu kotona naksulla ja tulos näyttää hyvältä. Pitkä setti i-m-i-m-s-m-s-m-i-s-i-s-i 10m etäisyydeltä naksun kanssa, yhdessä s-i vaihdossa Rommi edisti pikkasen --> en naksauttanut vaan ilmotin 'höpöhöpö' ja peruututin.
Lopetettiin paikallaoloihin, joita ei olla tehty ainakaan kuukauteen, hyihyi. Paikkamakuita kaksi kipaletta, molemmat helpotin jäämällä näkyville 40m päähän. Eka 30s, toka 3min 15s. Kolmannen minuutin vikalla puoliskolla joku vihelsi kauempana koiraansa useita kertoja ja Rommi venytti kaulaansa sen näköisenä, että täältä tullaan. Hyvin kuitenkin vastusti kiusauksen. Jouduin odottamaan sellaiset 15s että pääsin palkkaamaan, koska halusin Rommin olevan levollinen. Paikkaistumista ei olla sitä yhtä kertaa enempää tehty muualla kuin kotona, ja kotitreeniäkin vain pari kertaa joskus kuukausi sitten, joten jäin näkyville 15m päähän. Kävin ensin palkkaamassa 20s jälkeen, sitten 1min putkeen.
Vaikka treenattiin melko yhtäjaksoisesti lähes pari tuntia, niin Rommilla oli reippaasti energiaa treenien jälkeenkin: kun vapautin likan paikkaistumisesta, se veti hyvin epärommimaisia spurtteja ympäri kenttää ja iloitsi lumesta sydämensä kyllyydestä. Kiva koira tuo :)
Inka
Kontakteja ei hinkattu ihan niin paljon kun olin sunnitellut, koska ne(kin) menivät mallikkaasti. Eka keinu oli aika reipas lentokeinu, mutta syy täysin mun, koska en putken jälkeen ilmoittanut äänellä 'rauhassa'. Puomille lähetin 180 asteen kulmasta siivekkeet molemmin puolin ylösmenoa johteina. Yhtään eivät Romppaa häirinneet, vaan näppärästi kiersi joka kerta :)
Poispäinkäännöt olivat bueno, tosin niitä otettiin vaan eka parilla siivekkeellä ja sitten kolmen hypyn setillä. Jotain lyhyttä 10 esteen rataakin tehtiin rimat maassa, R haki pimeän putkikulman hyvin mutta irtosi turhan innokkaasti A'lle.
Kaiken kaikkiaan jälleen kivat agilityt, huomenna uudestaan!
Tokopuoli sujuikin sitten jopa vielä paremmin. Heti hallille tultuamme rakensin ruudun käyttäen uusia punaisia tötsiämme, ne eivät tuottaneet ongelmia. Eka lähetys targetille jossa nami, toka pelkälle targetille, kolmas tyhjään, neljäs pelkälle targetille, viides tyhjään, kuudes targetille jossa nami. Suurin osa n. 10m lähetysmatkalla, neljäs ja viides 30m päästä. Neljännellä Rommi ei ensin katseella oikein hakenut ruutua vihjesanasta, joten huijasin ja osoitin ruudun sille. Tyhät ruudut oli tosi näppärät, koira pysähtyi heti 'seis'-käskystä.
Hallitreenit lopetettiin ohjattuun. Jälleen pelkkää suuntien vahvistelua namipurkkien avulla, ensin purkit samalla linjalla merkin kanssa, mistä sitten syvensin vähitellen. Hiena ja virheetöntä.
Kyytiä odotellessa tokoiltiin vielä Purinan ulkokentällä. Ruutuja kaikista neljästä suunnasta satunnaisesti tyhjään/targetille/namitargetille. Ei muuta ongelmaa kuin pari harakkaa, jotka kävivät nappaamassa namit targetilta aina palatessani koiran luokse. No, ainakin Rommi ampui ruutuun raivolla :D
Seuraaminen oli ihan mieletöntä. Paikka just nappi, kontakti hyvä ja rento. Palkkailin eka n. puolen minuutin pätkistä, lopuksi pidempi (2min 50s) seuruu temponmuutoksineen ja askeleineen. Lopussa kontakti tippu parissa kohtaa, mistä huomautin lässyttämällä. Joka tapauksessa kyllä hienoo, ja lumeen tulleista jäljistä näkyi, että koira ei liikkunut väljästi ja että itse liikuin suoraan + tein hyvät käännökset.
Kaukoja ollaan hiottu kotona naksulla ja tulos näyttää hyvältä. Pitkä setti i-m-i-m-s-m-s-m-i-s-i-s-i 10m etäisyydeltä naksun kanssa, yhdessä s-i vaihdossa Rommi edisti pikkasen --> en naksauttanut vaan ilmotin 'höpöhöpö' ja peruututin.
Lopetettiin paikallaoloihin, joita ei olla tehty ainakaan kuukauteen, hyihyi. Paikkamakuita kaksi kipaletta, molemmat helpotin jäämällä näkyville 40m päähän. Eka 30s, toka 3min 15s. Kolmannen minuutin vikalla puoliskolla joku vihelsi kauempana koiraansa useita kertoja ja Rommi venytti kaulaansa sen näköisenä, että täältä tullaan. Hyvin kuitenkin vastusti kiusauksen. Jouduin odottamaan sellaiset 15s että pääsin palkkaamaan, koska halusin Rommin olevan levollinen. Paikkaistumista ei olla sitä yhtä kertaa enempää tehty muualla kuin kotona, ja kotitreeniäkin vain pari kertaa joskus kuukausi sitten, joten jäin näkyville 15m päähän. Kävin ensin palkkaamassa 20s jälkeen, sitten 1min putkeen.
Vaikka treenattiin melko yhtäjaksoisesti lähes pari tuntia, niin Rommilla oli reippaasti energiaa treenien jälkeenkin: kun vapautin likan paikkaistumisesta, se veti hyvin epärommimaisia spurtteja ympäri kenttää ja iloitsi lumesta sydämensä kyllyydestä. Kiva koira tuo :)
Inka
perjantai 25. joulukuuta 2009
Kinkunsulattelua
Joulut on sitten vietetty, tämän tytön lahjat oli yllättäen koirapainotteisia: BOT-mantteli, ohjatun kapulat, uudet ruutumerkit, Janita Leinosen 'Pennusta mestariksi' ja 'Ohjaa, älä oleta' -DVD:t... Eiköhän näillä kätevästi starttailla tulevaa toko- ja agivuotta ;) . Rommi sai joululahjaksi (käytännössä yllä olevien lisäksi siis) oikein lihaisan luun, josta teki pitkään selvää.
Joulupäivän kunniaksi oli tarkoitus lähteä Purinalle liitelemään, mutta ilmoitus kävi, että tänään ei kukaan lähde minnekään vaan vietetään kotijoulua! No, sunnuntaina sitten. Käytiin kuitenkin pikasesti harkkaamassa katulamppujen valossa seuraavalla menestyksellä:
Seuraamisessa yritin puuttua edistämiseen. Tiputin palkan kävellessä taakse ja vapautin koiran sille välittömästi, ja aluksi seuruupaikka paranikin huomattavasti. Odotetusti Rommi kuitenkin alkoi ottaa muhun sivusuunnassa etäisyyttä, mitä yritin imuttamalla korjata. Lopuksi ihan ok, mutta täytyy nyt keksiä joku oikeesti toimiva keino tohon paikkan korjaamiseen!
Luoksetulot oli aikas kivoja, koira tosin jätti yhden stopin tekemättä samaan tyyliin kuin kisoissa. Vauhdinpuutteesta ei onneksi kärsitty ja takapalkalla stoppikin toimi hienosti.
Varjo-ohjausta yritin tehdä kahden ämpärin kanssa, mutta tietenkin toinen oli valkoinen, eikä R hahmottanut sitä lumesta ollenkaan. Siirsin ämpärit kadulle ja tässä toimi, tosin Ro oli vähän varovainen liukkaammalla alustalla. Seisoin siis itse ämpäreiden (etäisyys 5m) välissä ja lähetin eri tyyleillä takaakiertoihin. Sylkkärit, poispäinkäännöt, keilaukset, valssit kaikki ok, tosin Rommi tyypilliseen tapaansa pomppi aika tavalla :)
Inka
Joulupäivän kunniaksi oli tarkoitus lähteä Purinalle liitelemään, mutta ilmoitus kävi, että tänään ei kukaan lähde minnekään vaan vietetään kotijoulua! No, sunnuntaina sitten. Käytiin kuitenkin pikasesti harkkaamassa katulamppujen valossa seuraavalla menestyksellä:
Seuraamisessa yritin puuttua edistämiseen. Tiputin palkan kävellessä taakse ja vapautin koiran sille välittömästi, ja aluksi seuruupaikka paranikin huomattavasti. Odotetusti Rommi kuitenkin alkoi ottaa muhun sivusuunnassa etäisyyttä, mitä yritin imuttamalla korjata. Lopuksi ihan ok, mutta täytyy nyt keksiä joku oikeesti toimiva keino tohon paikkan korjaamiseen!
Luoksetulot oli aikas kivoja, koira tosin jätti yhden stopin tekemättä samaan tyyliin kuin kisoissa. Vauhdinpuutteesta ei onneksi kärsitty ja takapalkalla stoppikin toimi hienosti.
Varjo-ohjausta yritin tehdä kahden ämpärin kanssa, mutta tietenkin toinen oli valkoinen, eikä R hahmottanut sitä lumesta ollenkaan. Siirsin ämpärit kadulle ja tässä toimi, tosin Ro oli vähän varovainen liukkaammalla alustalla. Seisoin siis itse ämpäreiden (etäisyys 5m) välissä ja lähetin eri tyyleillä takaakiertoihin. Sylkkärit, poispäinkäännöt, keilaukset, valssit kaikki ok, tosin Rommi tyypilliseen tapaansa pomppi aika tavalla :)
Inka
Sitten ensi vuonna...
Niitä tavoitteita olisi taas aika listata. 2009 tavoitteita oli muutama, missä ihan kivasti onnistuttiinkin, osa taasen jäi ihan unholaan..
Ronjan kanssa meidän kaikkein suurin tavoite oli ehdottomasti madaltaa ohjaajan kisakynnystä, jossa ehdottomasti onnistuttiin. Tai siis Inka onnistui madaltamaan sitä meidän osalta :--) Kisajännitys ei kyllä tippaakaan laantunut mutta ehkä sekin sitten ajan kanssa. Toiveajattelua?
Tokossa meillä oli tähtäimenä TK2 ja se napattiin putkeen kolmesta kisasta syksyllä, jippii! Ensi vuoden kevyeksi tavoitteeksi otetaan voittajan liikkeiden treenaamista, valtava erävoitto saavutetaan jos saadaan metalli nousemaan maasta! Kisaamaan ehkä, mahdollisesti alkusyksystä, jos liikkeet toimii.
Agin suhteenhan meidän piti kisata virallisissa jo tänä vuonna, mikä ei sitten lopulta toteutunut. Epävirallisissa kyllä kipaistiin ihan kivoin tuloksin. Ensi vuonna sitten starttaillaan ja toivottavasti saadaan muistakin kun niitä hyllyjä. Omaksi tavoitteeksi parempi ohjaaminen... :--)) Kepeistä pitäisi saada HUOMATTAVASTI itsenäisemmät, keinu varmemmaksi myös.
Extrana ensi vuodelle mahdollisesti näyttely taikka pari pitkästä aikaa, kummempia tuloksia ei odoteta tälle australiankorvakoiralle, mutta Ronjan kanssa on aina yhtä mukavaa pyörähdellä kehissä. BH:ta mennään kokeilemaan vihdoin ja viimein.
Minka-monsteri on opetellut talon tavoille ja onkin kotiutunut hurjan hyvin. Ensi vuoteen kuuluu kummallisiin paikkoihin tutustumista ja uusia tuttavuuksia.
Kevään ja kesän aikana pyörähdellään tutustumassa näyttelyihin mätsäreiden ja pentunäyttelyiden muodossa, agiin tutustuminen alkaa jo tämän vuoden puolella ja pitäisi suunnitelmia tehdä vaikka minkä varalle tokon osalta. Huijui!
Oona
Ronjan kanssa meidän kaikkein suurin tavoite oli ehdottomasti madaltaa ohjaajan kisakynnystä, jossa ehdottomasti onnistuttiin. Tai siis Inka onnistui madaltamaan sitä meidän osalta :--) Kisajännitys ei kyllä tippaakaan laantunut mutta ehkä sekin sitten ajan kanssa. Toiveajattelua?
Tokossa meillä oli tähtäimenä TK2 ja se napattiin putkeen kolmesta kisasta syksyllä, jippii! Ensi vuoden kevyeksi tavoitteeksi otetaan voittajan liikkeiden treenaamista, valtava erävoitto saavutetaan jos saadaan metalli nousemaan maasta! Kisaamaan ehkä, mahdollisesti alkusyksystä, jos liikkeet toimii.
Agin suhteenhan meidän piti kisata virallisissa jo tänä vuonna, mikä ei sitten lopulta toteutunut. Epävirallisissa kyllä kipaistiin ihan kivoin tuloksin. Ensi vuonna sitten starttaillaan ja toivottavasti saadaan muistakin kun niitä hyllyjä. Omaksi tavoitteeksi parempi ohjaaminen... :--)) Kepeistä pitäisi saada HUOMATTAVASTI itsenäisemmät, keinu varmemmaksi myös.
Extrana ensi vuodelle mahdollisesti näyttely taikka pari pitkästä aikaa, kummempia tuloksia ei odoteta tälle australiankorvakoiralle, mutta Ronjan kanssa on aina yhtä mukavaa pyörähdellä kehissä. BH:ta mennään kokeilemaan vihdoin ja viimein.
Minka-monsteri on opetellut talon tavoille ja onkin kotiutunut hurjan hyvin. Ensi vuoteen kuuluu kummallisiin paikkoihin tutustumista ja uusia tuttavuuksia.
Kevään ja kesän aikana pyörähdellään tutustumassa näyttelyihin mätsäreiden ja pentunäyttelyiden muodossa, agiin tutustuminen alkaa jo tämän vuoden puolella ja pitäisi suunnitelmia tehdä vaikka minkä varalle tokon osalta. Huijui!
Oona
maanantai 21. joulukuuta 2009
Vapaavuoro Purinalla
Talvitauko on meneillään, mutta saadaan käydä omalla treenivuorolla vapaasti harkkaamassa hallilla, ja myö tietenkin heti hyödynnettiin tätä :) . Paikalla meidän lisäksi Heidi+Himba ja Saila+Candy. Tehtiin mm. kolmea pientä radanpätkää, jotka olen erottanut ratapiirroksessa viivoilla.
Oikean yläkulman radalla tarkoitus oli hioa keppikulmaa ja keinua. Ohjasin pätkän niin, että otin Rommin vastaan kakkoshypyltä oikealla kädellä rintamasuunta kohti ykköshyppyä ja vaihdoin vasempaan käteen rintamasuunta kohti keppejä --> lähetin kepeille vasemmalla kädellä ja pysyin itse keppien vasemmalla puolella. Ro oli oikein pätevä ja haki hienosti sisään, vaikka seisoin kakkoshypyn luona. Keinu oli ihan mieletön, koira meni sen varmanoloisesti ja innolla ilman lätkää, mutta pysähty silti hyvin loppuun. Yay !
Vasemman yläkulman radalla ei oikeestaan ollut mitään tiettyä ideaa, sen vaan sai helposti kasattua lähellä olevista esteistä. Keppikulma osottautu Rommille alussa vähän hankalaksi, mikä oli yllätys. Kuitenkin lopulta meni ihan ok, ohjasin kolmosen vasemmalta puolelta ja takaaleikkasin 3-4.
Alimmalla radalla kokeiltiin ihan mielenkiinnosta ohjata toistemme koiria. Oli aika hauska mennä niinkin erikokosten koirien kuin keskikokosen villakoiran ja rhodesiankoiran kanssa rataa, ja Rommikin meni oikein nätisti sekä Heidin että Sailan kanssa. Se oli joutunut pitkään sivusta katsomaan, kun menin kahden toisen koiran kanssa ja toiset koirat meni omien ohjaajiensa kanssa, joten intoa riitti :) . Ja hei, sivusta katsottuna meno näytti suorastaan vauhdikkaalta! Menin radanpätkän kerran myös Rommin kanssa, jaakotus toimi ihan kivasti kolmoselle.
Pikkuratojen lisäksi otettiin myös eteenmenoja neljän hypyn suoralla. Himballa oli vähän vielä mammalomat päällä, ja se rymisteli pari kertaa irti Heidin otteesta kesken Rommin suorituksen ja tuli moikkaamaan, mistä R selvästi hermostui ja haukkui turhautuneena Himballe ('Perkele teen tässä rataa kuule!'). Muuten meni hienosti, Rommi teki tuttuun tapaan tyylikkäät innarit.
Kontaktit oli tosi kivalla mallilla, keinu ilman lätkää no problem, samoin A. Kerran villiintynyt Himba tuli moikkaamaan kesken A'n alastulon, mistä Ro ärräsi erittäin äkäsenä ja katto mua kummissaan. A on niin rakas! Lähdettäessä otin myös parit puomit, nekin oikein jees.
Kepit on tällä hetkellä meidän suurin ongelma, tai siis lähinnä sisäänmeno. Rommi on selvästi epävarma sen suhteen, naksu kehiin? Itse pujottelu ihan ok, koira tekee kivan itsenäisesti.
Muiden lähdettyä myös parit putkijarrutukset namilätkän kera, nämä jees.
Paljon kaikkea erilaista siis tehtiin, tosin mitään ei hinkattu liikaa. Rommilla oli energiaa loppuun saakka, ja jäähdyttelylenkillä se vielä jaksoi vetää rallia umpihangessa. Pakkasen takia yritin lämmitellä koiraa alkulenkin lisäksi hallissa juoksemalla sen kanssa vapaasti ympäri hallia, mutta likka tulkitsi tämän luvaksi suorittaa esteitä mielivaltasesti, joten palattiin lämmittelyyn varjo-ohjauksen muodossa.
Mä olen ihan kamalan järjestelmällinen ihminen tietyissä asioissa, ja esimerkiksi treenien suunnittelu on mulle tosi tärkeetä. Nyt en ollut ehtinyt ollenkaan ajatella mitä tehdään, ja kun alkutreenit olivat vähän kaaosta, niin pääsin tyypilliseen tapaani nipottamaan että jospa vaikka tehtäis tälleen ja tälleen. Toivottavasti ei treenikavereita häirinnyt ihan hirveästi :) . Ens kerralla sunnittelen meille jonkun pidemmän radan, niin mun ei tarvii stressata pienestä epäjärjestelmällisyydestä!
Inka
Oikean yläkulman radalla tarkoitus oli hioa keppikulmaa ja keinua. Ohjasin pätkän niin, että otin Rommin vastaan kakkoshypyltä oikealla kädellä rintamasuunta kohti ykköshyppyä ja vaihdoin vasempaan käteen rintamasuunta kohti keppejä --> lähetin kepeille vasemmalla kädellä ja pysyin itse keppien vasemmalla puolella. Ro oli oikein pätevä ja haki hienosti sisään, vaikka seisoin kakkoshypyn luona. Keinu oli ihan mieletön, koira meni sen varmanoloisesti ja innolla ilman lätkää, mutta pysähty silti hyvin loppuun. Yay !
Vasemman yläkulman radalla ei oikeestaan ollut mitään tiettyä ideaa, sen vaan sai helposti kasattua lähellä olevista esteistä. Keppikulma osottautu Rommille alussa vähän hankalaksi, mikä oli yllätys. Kuitenkin lopulta meni ihan ok, ohjasin kolmosen vasemmalta puolelta ja takaaleikkasin 3-4.
Alimmalla radalla kokeiltiin ihan mielenkiinnosta ohjata toistemme koiria. Oli aika hauska mennä niinkin erikokosten koirien kuin keskikokosen villakoiran ja rhodesiankoiran kanssa rataa, ja Rommikin meni oikein nätisti sekä Heidin että Sailan kanssa. Se oli joutunut pitkään sivusta katsomaan, kun menin kahden toisen koiran kanssa ja toiset koirat meni omien ohjaajiensa kanssa, joten intoa riitti :) . Ja hei, sivusta katsottuna meno näytti suorastaan vauhdikkaalta! Menin radanpätkän kerran myös Rommin kanssa, jaakotus toimi ihan kivasti kolmoselle.
Pikkuratojen lisäksi otettiin myös eteenmenoja neljän hypyn suoralla. Himballa oli vähän vielä mammalomat päällä, ja se rymisteli pari kertaa irti Heidin otteesta kesken Rommin suorituksen ja tuli moikkaamaan, mistä R selvästi hermostui ja haukkui turhautuneena Himballe ('Perkele teen tässä rataa kuule!'). Muuten meni hienosti, Rommi teki tuttuun tapaan tyylikkäät innarit.
Kontaktit oli tosi kivalla mallilla, keinu ilman lätkää no problem, samoin A. Kerran villiintynyt Himba tuli moikkaamaan kesken A'n alastulon, mistä Ro ärräsi erittäin äkäsenä ja katto mua kummissaan. A on niin rakas! Lähdettäessä otin myös parit puomit, nekin oikein jees.
Kepit on tällä hetkellä meidän suurin ongelma, tai siis lähinnä sisäänmeno. Rommi on selvästi epävarma sen suhteen, naksu kehiin? Itse pujottelu ihan ok, koira tekee kivan itsenäisesti.
Muiden lähdettyä myös parit putkijarrutukset namilätkän kera, nämä jees.
Paljon kaikkea erilaista siis tehtiin, tosin mitään ei hinkattu liikaa. Rommilla oli energiaa loppuun saakka, ja jäähdyttelylenkillä se vielä jaksoi vetää rallia umpihangessa. Pakkasen takia yritin lämmitellä koiraa alkulenkin lisäksi hallissa juoksemalla sen kanssa vapaasti ympäri hallia, mutta likka tulkitsi tämän luvaksi suorittaa esteitä mielivaltasesti, joten palattiin lämmittelyyn varjo-ohjauksen muodossa.
Mä olen ihan kamalan järjestelmällinen ihminen tietyissä asioissa, ja esimerkiksi treenien suunnittelu on mulle tosi tärkeetä. Nyt en ollut ehtinyt ollenkaan ajatella mitä tehdään, ja kun alkutreenit olivat vähän kaaosta, niin pääsin tyypilliseen tapaani nipottamaan että jospa vaikka tehtäis tälleen ja tälleen. Toivottavasti ei treenikavereita häirinnyt ihan hirveästi :) . Ens kerralla sunnittelen meille jonkun pidemmän radan, niin mun ei tarvii stressata pienestä epäjärjestelmällisyydestä!
Inka
Tavoitteet 2010
ROMMI
Ylös kirjottamani tavotteet 2009 tuhoutu jonkun vanhan blogin myötä, joten ihan muistipohjalta mennään ja katsotaan, miten ahkeria oltiin. Ja jotta saadaan jotain enskin vuonna aikaseksi, niin kaipa sitä jotain tavotteita on taas asetettava.
2009
Tokossa saavutettiin kaikki mitä haluttiin, eli Rommin nimen edessä komeilee tätä nykyä koulari TK1 ja avo on korkattu.
Agilityssa vuoden ainoa tavoite, kisauran korkkaaminen, lopulta jäi. Loppuvuodesta olisin ehkä kisoihin uskaltautunutkin, mutta en sitten kuitenkaan raatsinut lisenssiä hankkia.
PK-puolella tarkoitus oli läpäistä BH-koe, mikä toteutukin ihan viime tipassa. Miinusta vähäisestä jäljellä etenemisestä.
Muita juttuja en oikein muista, olisinkohan luonnetestillä uhannut? No, sitä en ainakaan saanut aikaseksi.
2010
Tokossa tavoitteena olisi vähintään kisaoikeus voittajaan ja koirasta riippuen sitten TK2 tai suoraan kohti korkeuksia. Elikkä virallinen tavoite on se voin korkkaaminen.
Agilityssa ehdottomasti kisaamaan jo alkuvuodesta, ollaan nyt hurjia ja laitetaan tavoitteeksi yksi nolla.
PK-puolella ei muita tavotteita kun jäljellä eteneminen, jospa saatas vuoden loppuun mennessä kepit kuntoon ja namit pois jäljeltä. Esineruutua olisi hyvä starttailla.
Muuhun sisältyy luonnetesti sekä kyynär- ja polvikuvat. Niin ja ehkä Rosmolle kaveri :)
...sekä luonnollisesti terve, iloinen ja onnellinen harrastuskaveri ja perheenjäsen!
Inka
Ylös kirjottamani tavotteet 2009 tuhoutu jonkun vanhan blogin myötä, joten ihan muistipohjalta mennään ja katsotaan, miten ahkeria oltiin. Ja jotta saadaan jotain enskin vuonna aikaseksi, niin kaipa sitä jotain tavotteita on taas asetettava.
2009
Tokossa saavutettiin kaikki mitä haluttiin, eli Rommin nimen edessä komeilee tätä nykyä koulari TK1 ja avo on korkattu.
Agilityssa vuoden ainoa tavoite, kisauran korkkaaminen, lopulta jäi. Loppuvuodesta olisin ehkä kisoihin uskaltautunutkin, mutta en sitten kuitenkaan raatsinut lisenssiä hankkia.
PK-puolella tarkoitus oli läpäistä BH-koe, mikä toteutukin ihan viime tipassa. Miinusta vähäisestä jäljellä etenemisestä.
Muita juttuja en oikein muista, olisinkohan luonnetestillä uhannut? No, sitä en ainakaan saanut aikaseksi.
2010
Tokossa tavoitteena olisi vähintään kisaoikeus voittajaan ja koirasta riippuen sitten TK2 tai suoraan kohti korkeuksia. Elikkä virallinen tavoite on se voin korkkaaminen.
Agilityssa ehdottomasti kisaamaan jo alkuvuodesta, ollaan nyt hurjia ja laitetaan tavoitteeksi yksi nolla.
PK-puolella ei muita tavotteita kun jäljellä eteneminen, jospa saatas vuoden loppuun mennessä kepit kuntoon ja namit pois jäljeltä. Esineruutua olisi hyvä starttailla.
Muuhun sisältyy luonnetesti sekä kyynär- ja polvikuvat. Niin ja ehkä Rosmolle kaveri :)
...sekä luonnollisesti terve, iloinen ja onnellinen harrastuskaveri ja perheenjäsen!
Inka
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Tending-tokot OSA 1 plus aksaa
Tänään ap pyörähdettiin Purinalla Tending-tokojen merkeissä. Oli kiva päästä pitkästä aikaa Korrien oppiin, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa! Me oltiin Rommin kanssa kisaavien ryhmässä, eli kahden tunnin ajan treenailtiin Pekka Korrin kanssa. Teemana olivat tällä kertaa ruutu, kaukot ja seuraaminen, mutta aika loppui kesken, eikä ehditty käydä seuraamista läpi kuin teoriassa.
Pekka muisti meidät edellisiltä kursseilta ja kyseli heti, että ollaankos jo startattu EVL:ssä? Ei. Entä voittajassa? Eipä sielläkään. Kisaoikeus kuitenkin varmaan löytyy? Jaaaaaaa ei oikeestaan... Hävetti ihan, yritin epätoivosesti selitellä jotain kisatilanteen vaikeudesta, mutta mongerukseksi meni :) Onhan se totta, että tällä reenimäärällä kuuluisi vähintään voissa kisata, mutta minkäs sille mahtaa jos ohjaaja on hieman kyvytön?
Ruutuun tuli paljon hyviä vinkkejä. Lähetin ensin Rommin kaksi kertaa targetille, jossa nami, sitten näyttöruutu + lelunheitto koiran juostessa ruutuun. Pekka huomasi heti, että R on vähän epävarma ja hakee katseella ruudun keskikohdan sijaan vuorotellen jokaista kulmamerkkiä. Kuitenkin totesi, että mun on turha junnata tässä vaiheessa, koska ollaan kuitenkin niin pitkään ruutua treenattu, pitää ennen kaikkea siirtyä eteenpäin. Näyttöruutu meni ihan ok, jatkossa toimitaan sillä tavalla, että jätän koiran autoon (jos olisi) tai seinän taakse ennen treenejä, sitten käyn rakentamassa ruudun ja jätän sinne namialustan --> koira kehiin ja heti kentälle päästessä virittelysana (meillä se vanha tuttu "Missä ruutu?") ja melko vapaamuotonen lähetys ruutuun. Sitten koira uudestaan pois ja ruutu uuteen paikkaan, mielellään eri merkein, ja toistetaan sama kuvio. Näin ruudusta tulee koiralle leikinomainen juttu, mikä tuo varmuutta. Appari voi myös rakentaa ruudut!
Ruudun alkuopetukseen Pekka vinkkasi, että kannattaa melkein heti siirtyä pääosin tyhjiin ruutuihin, jotta vahvistetaan kisatilannetta. EVL:n merkiltä ruutuunmenon opettelu kannattaa aloittaa niin, että vie koiran merkille ja siirtyy itse aloituspaikalta sivusuunnassa kohti ruutua --> lähettää. Virittelysana on erittäin tärkeä (Rommi ei varmaan edes toimisi ilman :D). Kaikkea muutakin vinkkiä tuli, mutta en millään jaksa muistella...
Yksi yleinen virhe on ruutu-liikkeen loppuosan jättäminen liian vähälle huomiolle treenattaessa. Meillä se näytti kuulemma olevan ihan ok mallilla, Rommi ei ole ihan se kaikken sähäkin koira, joten plussaa siitä että kiihdytän omaa kävelyvauhtiani juuri ennen koiran tulemista sivulle. Koiran liiallista väljyyttä voi korjata mm. kävelemällä viistoon pois koirasta, tekemällä heti käännöksen oikeaan tai palkkaamalla oikeaan käteen.
Mainitsin Pekalle myös tosta meidän motivointiongelmasta. Hänen mukaansa Rommista kyllä löytyy vauhtia ja intoa, mutta ne on vaan vähän hankala löytää. Nykyään ei kuitenkaan enää tokokokeissa täysien pisteiden saamikseksi vaadita supervauhdikasta suoritusta, joten ei meidän tilanne täysin toivoton ole :)
Sitten pureuduttiin kaukoihin. Rommillahan on noin yleensä tosi näpsäkät kaukot, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, kun neiti tänään esitteli kaikki meidän tyypilliset ongelmat (näin saatiin niihin hyviä vinkkejä). Elikkä ensin vapaamuotosesti, alussa R pikkasen edisti, joten peruutin sitä pari askelta. Loput vaihdot jees, otin muistaakseni kaikki. Sitten käskytettynä + takapalkalla. Ro teki muut vaihdot hyvin, mutta tyypilliseen tapaansa takapalkan ollessa kehissä suoritti m-i vaihdon joka kerta vasta kolmannella tai neljännellä käskyllä. Vapautin sen heti, kun nousi istumaan ekasta.
Pekka ehdotti, että kun kerran tätä(kin) liikettä ollaan Rommin kanssa niin pitkään tehty, niin voisin merkata sille väärän toiminnan esim. sanomalla 'höpsis'. Kyseessä ei siis olisi mikään kielto tai toru, ainoastaan osoitus tyytymättömyydestä. Kuulemma toimii yllättävän hyvin herkillekin koirille ilman, että menevät lukkoon!
Seuraamisesta puhuttiin sitten lopussa. Muistutuksena tuli, että imutus ei ole mikään alkuvaiheen opetusjuttu, vaan sillä vahvistetaan oikeaa seuraamisasentoa ja -paikkaa läpi koiran tokouran. Meille erittäin tärkeä pointti, jospa saataisiin tuo edistäminen korjattua? Toinenkin 'samaa vanhaa' -muistutus tuli: hyvän kisasuorituksen takaamiseksi jäykkyyden+äänettömyyden pitäisi olla koiralle kehu ja höpöttelyn tyytymättömyyden ilmaisu. Koira siis työskentelee pitääkseen ohjaajan hiljaisena --> lelu. Jos tekee väärin, niin tyyliin vilautetaan lelua ja höpöhöpö mennäänpäs alusta.
Treenien jälkeen mun oli tarkoitus tehdä parit keinut ja lähteä, mutta en voinut vastustaa aksa-kiusausta, kun Rommi hyppeli ja pyöri niin innostuneena ympärillä. Tehtiin siis erikseen keinua ja A'ta, molemmat meni itse asiassa tosi jees, vaikka keinulla mulla oli lätkä vaan pari ekaa kertaa ja A'lla ei ollenkaan. Ilman lätkää keinu oli vähän epävarma, mutta se nyt oli odotettavissakin. A oli ihan mieletön, Ro otti kontaktin yhdeksän kertaa kymmenestä, vaikka jatkoin matkaani pysähtymättä kauas eteen.
Tehtiin myös keppejä, nekin pääosin tosi upeita. Sisäänmenot oli vähänkin tiukemmista kulmista epävarmoja kunnes tajusin, että R lukee mun kroppaa tässä mielettömän tarkkaan: pystyin omalla liikkeellä+rintamasuunnalla määräämään tasan mistä välistä R alottaa. Sisään päästyään R tekee kuitenkin hyvin itsenäisesti ja pystyn irtoomaan tosi kauas sivulle, jäämään keppien alkuun tai vaikka takaaleikkaamaan ilman, että rytmi häiriintyy. Eteen en kovin pitkälle voinut irrota, mutta kun löysin sen kultaisen keskitien eli vedätin koiraa sopivasti, niin pujotteluvauhti kasvo ihan huimaksi!
Yksittäisten esteiden lisäksi tehtiin myös eteenmenoja putkella, hypyllä ja namilätkällä (luonnollisesti supervauhdikkaita, vaikka halliin joutunut harakka söi puolet herkuista :--) ) sekä putkijarrutuksia namilätkällä. Laitoin siis lätkän suoran putken loppupään jommalle kummalle sivulle ja lähetin koiran putken kautta lätkälle, jarrutuksesta kertoo taputus. Alkuopetus sujui varsin mallikkaasti, kokeilin kerran ilman lätkää ja Rommi kuuli hyvin taputuksesta kummalle puolelle halusin sen kääntyvän :) Kiva koira ja kivat treenit, huomenna taas Purinalle uuden avaimen kunniaksi!
Inka
Pekka muisti meidät edellisiltä kursseilta ja kyseli heti, että ollaankos jo startattu EVL:ssä? Ei. Entä voittajassa? Eipä sielläkään. Kisaoikeus kuitenkin varmaan löytyy? Jaaaaaaa ei oikeestaan... Hävetti ihan, yritin epätoivosesti selitellä jotain kisatilanteen vaikeudesta, mutta mongerukseksi meni :) Onhan se totta, että tällä reenimäärällä kuuluisi vähintään voissa kisata, mutta minkäs sille mahtaa jos ohjaaja on hieman kyvytön?
Ruutuun tuli paljon hyviä vinkkejä. Lähetin ensin Rommin kaksi kertaa targetille, jossa nami, sitten näyttöruutu + lelunheitto koiran juostessa ruutuun. Pekka huomasi heti, että R on vähän epävarma ja hakee katseella ruudun keskikohdan sijaan vuorotellen jokaista kulmamerkkiä. Kuitenkin totesi, että mun on turha junnata tässä vaiheessa, koska ollaan kuitenkin niin pitkään ruutua treenattu, pitää ennen kaikkea siirtyä eteenpäin. Näyttöruutu meni ihan ok, jatkossa toimitaan sillä tavalla, että jätän koiran autoon (jos olisi) tai seinän taakse ennen treenejä, sitten käyn rakentamassa ruudun ja jätän sinne namialustan --> koira kehiin ja heti kentälle päästessä virittelysana (meillä se vanha tuttu "Missä ruutu?") ja melko vapaamuotonen lähetys ruutuun. Sitten koira uudestaan pois ja ruutu uuteen paikkaan, mielellään eri merkein, ja toistetaan sama kuvio. Näin ruudusta tulee koiralle leikinomainen juttu, mikä tuo varmuutta. Appari voi myös rakentaa ruudut!
Ruudun alkuopetukseen Pekka vinkkasi, että kannattaa melkein heti siirtyä pääosin tyhjiin ruutuihin, jotta vahvistetaan kisatilannetta. EVL:n merkiltä ruutuunmenon opettelu kannattaa aloittaa niin, että vie koiran merkille ja siirtyy itse aloituspaikalta sivusuunnassa kohti ruutua --> lähettää. Virittelysana on erittäin tärkeä (Rommi ei varmaan edes toimisi ilman :D). Kaikkea muutakin vinkkiä tuli, mutta en millään jaksa muistella...
Yksi yleinen virhe on ruutu-liikkeen loppuosan jättäminen liian vähälle huomiolle treenattaessa. Meillä se näytti kuulemma olevan ihan ok mallilla, Rommi ei ole ihan se kaikken sähäkin koira, joten plussaa siitä että kiihdytän omaa kävelyvauhtiani juuri ennen koiran tulemista sivulle. Koiran liiallista väljyyttä voi korjata mm. kävelemällä viistoon pois koirasta, tekemällä heti käännöksen oikeaan tai palkkaamalla oikeaan käteen.
Mainitsin Pekalle myös tosta meidän motivointiongelmasta. Hänen mukaansa Rommista kyllä löytyy vauhtia ja intoa, mutta ne on vaan vähän hankala löytää. Nykyään ei kuitenkaan enää tokokokeissa täysien pisteiden saamikseksi vaadita supervauhdikasta suoritusta, joten ei meidän tilanne täysin toivoton ole :)
Sitten pureuduttiin kaukoihin. Rommillahan on noin yleensä tosi näpsäkät kaukot, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, kun neiti tänään esitteli kaikki meidän tyypilliset ongelmat (näin saatiin niihin hyviä vinkkejä). Elikkä ensin vapaamuotosesti, alussa R pikkasen edisti, joten peruutin sitä pari askelta. Loput vaihdot jees, otin muistaakseni kaikki. Sitten käskytettynä + takapalkalla. Ro teki muut vaihdot hyvin, mutta tyypilliseen tapaansa takapalkan ollessa kehissä suoritti m-i vaihdon joka kerta vasta kolmannella tai neljännellä käskyllä. Vapautin sen heti, kun nousi istumaan ekasta.
Pekka ehdotti, että kun kerran tätä(kin) liikettä ollaan Rommin kanssa niin pitkään tehty, niin voisin merkata sille väärän toiminnan esim. sanomalla 'höpsis'. Kyseessä ei siis olisi mikään kielto tai toru, ainoastaan osoitus tyytymättömyydestä. Kuulemma toimii yllättävän hyvin herkillekin koirille ilman, että menevät lukkoon!
Seuraamisesta puhuttiin sitten lopussa. Muistutuksena tuli, että imutus ei ole mikään alkuvaiheen opetusjuttu, vaan sillä vahvistetaan oikeaa seuraamisasentoa ja -paikkaa läpi koiran tokouran. Meille erittäin tärkeä pointti, jospa saataisiin tuo edistäminen korjattua? Toinenkin 'samaa vanhaa' -muistutus tuli: hyvän kisasuorituksen takaamiseksi jäykkyyden+äänettömyyden pitäisi olla koiralle kehu ja höpöttelyn tyytymättömyyden ilmaisu. Koira siis työskentelee pitääkseen ohjaajan hiljaisena --> lelu. Jos tekee väärin, niin tyyliin vilautetaan lelua ja höpöhöpö mennäänpäs alusta.
Treenien jälkeen mun oli tarkoitus tehdä parit keinut ja lähteä, mutta en voinut vastustaa aksa-kiusausta, kun Rommi hyppeli ja pyöri niin innostuneena ympärillä. Tehtiin siis erikseen keinua ja A'ta, molemmat meni itse asiassa tosi jees, vaikka keinulla mulla oli lätkä vaan pari ekaa kertaa ja A'lla ei ollenkaan. Ilman lätkää keinu oli vähän epävarma, mutta se nyt oli odotettavissakin. A oli ihan mieletön, Ro otti kontaktin yhdeksän kertaa kymmenestä, vaikka jatkoin matkaani pysähtymättä kauas eteen.
Tehtiin myös keppejä, nekin pääosin tosi upeita. Sisäänmenot oli vähänkin tiukemmista kulmista epävarmoja kunnes tajusin, että R lukee mun kroppaa tässä mielettömän tarkkaan: pystyin omalla liikkeellä+rintamasuunnalla määräämään tasan mistä välistä R alottaa. Sisään päästyään R tekee kuitenkin hyvin itsenäisesti ja pystyn irtoomaan tosi kauas sivulle, jäämään keppien alkuun tai vaikka takaaleikkaamaan ilman, että rytmi häiriintyy. Eteen en kovin pitkälle voinut irrota, mutta kun löysin sen kultaisen keskitien eli vedätin koiraa sopivasti, niin pujotteluvauhti kasvo ihan huimaksi!
Yksittäisten esteiden lisäksi tehtiin myös eteenmenoja putkella, hypyllä ja namilätkällä (luonnollisesti supervauhdikkaita, vaikka halliin joutunut harakka söi puolet herkuista :--) ) sekä putkijarrutuksia namilätkällä. Laitoin siis lätkän suoran putken loppupään jommalle kummalle sivulle ja lähetin koiran putken kautta lätkälle, jarrutuksesta kertoo taputus. Alkuopetus sujui varsin mallikkaasti, kokeilin kerran ilman lätkää ja Rommi kuuli hyvin taputuksesta kummalle puolelle halusin sen kääntyvän :) Kiva koira ja kivat treenit, huomenna taas Purinalle uuden avaimen kunniaksi!
Inka
lauantai 19. joulukuuta 2009
Pakkastokot
Eilen tokoiltiin pakkasessa lähikentällä, alkuperänen suunnitelma oli lähteä kauemmas isolle kentälle, mutta sepä oli tietenkin jäädytetty talven kunniaksi. Tarkoituksena ottaa normireenien sekaan vähän kisanomasta juttuu, tulos seuraava:
Rakensin ensin ruudun koiran nähden, sitten otettiin seuraamista. Alun perin olen suunnitellut, että alottasin aina treenit kisanomasella pitkällä seuraamisella --> possunkorva, mutta Rommi syttyy sen verran hitaasti, että innokkaan seuraamisen nimissä tästä täytyy luopua. Nyt siis seurautin vähän alle 3min, seassa kaikkea mahdollista. Ihan kisanomasesti ei tehty, koska varsinkin alussa vire oli turhan matala ja kontakti rakoili. Varsinkin loppua kohden kuitenkin parani hienosti, takapääkin toimi :)
Seuraavaksi ruutu. Ja ai että kun oli makee! Ruutu oli 1.5x1.5, joten helpotetulla mentiin, mutta tärkeintä siis, että heti ekalla kerralla R ampui tasan keskelle ruutua. Lähetin kaikista neljästä suunnasta, herkku targetilla ½ kerroista. Kyllä se nyt vaan niin on, että myö tehään kaikkien sääntöjen vastaisesti namiruutua, ei tästä muuten mitään tuu! Parinkymmenen metrin matkakaan ei tuottanut ongelmia, vaikka päivä oli pimenemään päin.
Kaukot oli aika tyylikkäät, pätevä likka teki takapalkalla tosi hyvät vaihdot. Ekat kaksi kertaa kävin palkkaamassa ekasta vaihdosta, sitten i-m-i-s-m-s-i-m --> vapautus palkalle. Miinusta siitä, että rintamasuunta käänty 10 astetta.
Sitten luoksareita: läpijuoksu-stoppi-stoppi-läpijuoksu. Stopit hienoja ja teräviä, vauhti juuri sopiva.
Lopuksi oli tarkoitus lopettaa palkattomuustreeniin. Suunnitelmissa siis maahanmeno-seisominen-nouto-kaukot, mutta homma tyssäsi heti ekaan liikkeeseen. Ei olla otettu avon jääviä sitten viime kisojen 14.11., ollaan vaan hiottu liikkeestä istumista. Ja tietenkin Rommi tarjosi istumista ekat kolme kertaa, vaikka avustin ihan kädellä ja kaikkea. No, kyllä se sitten lopulta hiffasi... Istumiset oli kyllä hienoja!
Seisominen oli napakka+siisti, luoksetulossa valu pikkasen käsimerkin jälkeen. Kuten jo viime kisojen jälkeen sanoin, Rommi ennakoi kisatilanteessa stoppia, eli tietää ettei palkka lennä kun ollaan tehty monta liikettä putkeen. Tästä eteenpäin palkka siis saattaa lentää palkattomuustreeneissäkin. Nyt heitin namin ja otin luoksarin uudestaan, tällä kertaa stoppi oli hieno.
Eka nouto oli vähän sotkunen suoritus, R sähläsi kapulaa poimiessaan ja koukkasi mun maassa olevien lapasten kautta. Toinen kerta toden sanoo, ihan nappi suoritus eikä edes törmännyt luovutuksessa! Lopetettiin kaukoihin s-m-i-s-m --> kissanruoka.
Tässä vaiheessa ohjaajan sormet oli tunnottomat, joten paineltiin suosiolla sisälle lämmittelemään :)
Inka
Rakensin ensin ruudun koiran nähden, sitten otettiin seuraamista. Alun perin olen suunnitellut, että alottasin aina treenit kisanomasella pitkällä seuraamisella --> possunkorva, mutta Rommi syttyy sen verran hitaasti, että innokkaan seuraamisen nimissä tästä täytyy luopua. Nyt siis seurautin vähän alle 3min, seassa kaikkea mahdollista. Ihan kisanomasesti ei tehty, koska varsinkin alussa vire oli turhan matala ja kontakti rakoili. Varsinkin loppua kohden kuitenkin parani hienosti, takapääkin toimi :)
Seuraavaksi ruutu. Ja ai että kun oli makee! Ruutu oli 1.5x1.5, joten helpotetulla mentiin, mutta tärkeintä siis, että heti ekalla kerralla R ampui tasan keskelle ruutua. Lähetin kaikista neljästä suunnasta, herkku targetilla ½ kerroista. Kyllä se nyt vaan niin on, että myö tehään kaikkien sääntöjen vastaisesti namiruutua, ei tästä muuten mitään tuu! Parinkymmenen metrin matkakaan ei tuottanut ongelmia, vaikka päivä oli pimenemään päin.
Kaukot oli aika tyylikkäät, pätevä likka teki takapalkalla tosi hyvät vaihdot. Ekat kaksi kertaa kävin palkkaamassa ekasta vaihdosta, sitten i-m-i-s-m-s-i-m --> vapautus palkalle. Miinusta siitä, että rintamasuunta käänty 10 astetta.
Sitten luoksareita: läpijuoksu-stoppi-stoppi-läpijuoksu. Stopit hienoja ja teräviä, vauhti juuri sopiva.
Lopuksi oli tarkoitus lopettaa palkattomuustreeniin. Suunnitelmissa siis maahanmeno-seisominen-nouto-kaukot, mutta homma tyssäsi heti ekaan liikkeeseen. Ei olla otettu avon jääviä sitten viime kisojen 14.11., ollaan vaan hiottu liikkeestä istumista. Ja tietenkin Rommi tarjosi istumista ekat kolme kertaa, vaikka avustin ihan kädellä ja kaikkea. No, kyllä se sitten lopulta hiffasi... Istumiset oli kyllä hienoja!
Seisominen oli napakka+siisti, luoksetulossa valu pikkasen käsimerkin jälkeen. Kuten jo viime kisojen jälkeen sanoin, Rommi ennakoi kisatilanteessa stoppia, eli tietää ettei palkka lennä kun ollaan tehty monta liikettä putkeen. Tästä eteenpäin palkka siis saattaa lentää palkattomuustreeneissäkin. Nyt heitin namin ja otin luoksarin uudestaan, tällä kertaa stoppi oli hieno.
Eka nouto oli vähän sotkunen suoritus, R sähläsi kapulaa poimiessaan ja koukkasi mun maassa olevien lapasten kautta. Toinen kerta toden sanoo, ihan nappi suoritus eikä edes törmännyt luovutuksessa! Lopetettiin kaukoihin s-m-i-s-m --> kissanruoka.
Tässä vaiheessa ohjaajan sormet oli tunnottomat, joten paineltiin suosiolla sisälle lämmittelemään :)
Inka
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Tunnari pilalla?
Ääh olen tyhmätyhmätyhmä huono ohjaaja, oon varmaan pilannut Rommin tunnarin lopullisesti. Ja mä kun luulin oppineeni kärsivälliseksi ton eläimen kanssa...
Rommilla oli tänään vähän ylimääräistä energiaa (=kanto mulle sukkia ja hanskoja), mutta pitkän päivän + ajotunnin päätteeksi olin niin laiska, etten jaksanut lähteä kentälle treenaamaan. Fiksuna ihmisenä päätin sitten aktivoida koiraa tunnarilla, mikä tietenkin oli vikatikki, kun mielentila oli tuo. Ja säädöksihän se meni: välillä R malttoi tehdä hienosti töitä ja tuoda omaa monta kertaa putkeen, mutta aina juuri, kun olin päättänyt, että tää on vika ja tähän lopetetaan, niin se alkoi nostella ja tarjota mulle jokaista palikkaa vuorotellen.
Tehtiin sitten oman etsimistä viltin seasta, kahden palikan erottelun eri vaiheita, namien syömistä palikoiden välistä ja kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa mulla lyhytpinnasena ihmisena palo käämit, ja koiran tuodessa mulle väärää hermostuin ja suutuin. VIRHE. Tietenkin. Rommi-ressukka nuoli hädissään mun naamaa ja meni matalaksi, minkä jälkeen mikään ei enää ottanut sujuakseen. Lopetettiin osittain onnistuneeseen (koira maisteli kaikki 3 läpi ja toi oman) ja sitten jäähdyteltiin tempuilla.
Koirasta kyllä näki alusta alkaen, ettei se oikein ollut varma mitä piti tehdä, mutta typerä ohjaaja sulki silmänsä ja otti yhtä vaikeeta toistoa toiston perään. Nyt ei tehdä tunnaria sisällä enää ollenkaan, ulkona sen kanssa ei (vielä) ole ollut ongelmia. Ulkona ja vieraan hajun kanssa R on selvästi varmempi.
Lenkeille aina oma mukaan, sen etsimistä hangesta ym helppoja juttuja. Ja ohjaajalle kärsivällisyyttä, tolle koiralle ei vaan oo varaa suuttua!!
Inka
Rommilla oli tänään vähän ylimääräistä energiaa (=kanto mulle sukkia ja hanskoja), mutta pitkän päivän + ajotunnin päätteeksi olin niin laiska, etten jaksanut lähteä kentälle treenaamaan. Fiksuna ihmisenä päätin sitten aktivoida koiraa tunnarilla, mikä tietenkin oli vikatikki, kun mielentila oli tuo. Ja säädöksihän se meni: välillä R malttoi tehdä hienosti töitä ja tuoda omaa monta kertaa putkeen, mutta aina juuri, kun olin päättänyt, että tää on vika ja tähän lopetetaan, niin se alkoi nostella ja tarjota mulle jokaista palikkaa vuorotellen.
Tehtiin sitten oman etsimistä viltin seasta, kahden palikan erottelun eri vaiheita, namien syömistä palikoiden välistä ja kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa mulla lyhytpinnasena ihmisena palo käämit, ja koiran tuodessa mulle väärää hermostuin ja suutuin. VIRHE. Tietenkin. Rommi-ressukka nuoli hädissään mun naamaa ja meni matalaksi, minkä jälkeen mikään ei enää ottanut sujuakseen. Lopetettiin osittain onnistuneeseen (koira maisteli kaikki 3 läpi ja toi oman) ja sitten jäähdyteltiin tempuilla.
Koirasta kyllä näki alusta alkaen, ettei se oikein ollut varma mitä piti tehdä, mutta typerä ohjaaja sulki silmänsä ja otti yhtä vaikeeta toistoa toiston perään. Nyt ei tehdä tunnaria sisällä enää ollenkaan, ulkona sen kanssa ei (vielä) ole ollut ongelmia. Ulkona ja vieraan hajun kanssa R on selvästi varmempi.
Lenkeille aina oma mukaan, sen etsimistä hangesta ym helppoja juttuja. Ja ohjaajalle kärsivällisyyttä, tolle koiralle ei vaan oo varaa suuttua!!
Inka
maanantai 14. joulukuuta 2009
Kultaiset optimit, tokoa ja poikkeus sääntöön
Tänään pidettiin agiryhmän pikkujoulut Etelä-Haagassa. Paaaljon kaikkea fiksua saatiin kuulla radanlukutaitoon liittyen, pienen (muttei kovinkaan helpon) harjoituksen kera. Tästäpä saatiin pähkinöitä purtaviksi ja puhtia vapaavuoroilla treenaamiseen.
Ensi viikolla suunnataankin sitten harjoittelemaan eteenmenoa + irtoamista, putkijarrutusta, takaaleikkauksia, keinua ja päälle kontakteja. Kaisa takoi meille kultaisista optimeista, joten niihin tähdätään!
Ronjan kanssa tokoiltiin viime viikolla pariin otteeseen kentällä - tämän päivän treenaaminen jäikin vähän haaveeksi, kun totesin koulumatkalla että meidän treenipaikka on jäädytetty. Viimeisimpien treenien teemana on ollut maahanmenot etupään avulla, "kumartamisen" kautta. Huomattavasti toimivaksi kuin tavallisella maahanmenolla, vauhti stoppaa huisisti nopeammin.
Seuraamisessa kaameaa edistämistä, käännökset oikealle suhteellisen onnistuneita, vasemmalle hirveitä edistämisen takia. Juoksuosuus ihan possuilua, tökki kättä ja/tai edisti reilusti, rauhoittui hitusen muistutuksesta. Hitaat pätkät parhaita. Tavallinen tasamaanouto sujui mukavasti, meidän hyppyesteenä käyttämä pömpeli oli roudattu pois, joten hyppynoutoa ei päästy tekemään.
Keskiviikkona kääntyi Ronjan maailma nurinkurin, kun taloon asteli pentu. Ja varsin itsevarmana astelikin, kumpikaan isoista koirista ei sitä hetkauttanut sitten ollenkaan. Penne on aikamoinen poikkeus sääntöön - se ei ole trikki, sen nimi ei edes ala ärrällä - ja vielä vähemmän se on aussie. Teretulemasta siis shelamn Silimen Usva Metsänneito. Huomenna neidistä kuvia kehiin.
Oona
Olin ahkera ja jaksoin kirjottaa Kaisan radanlukutaidon luennosta tiivistelmän, jossa mulle+Rommille tärkeimmät pointit. Laitan sen kuitenkin selkeyden vuoksi erillisenä kirjotuksena.
Luennon puolessa välissä katsottiin näiden treenien kisavideot+rataantutustumiset rinnakkain, eli saatiin vertailla miten hyvin rataantutustuminen vastaa kisasuoritusta. Mun rataantutustuminen oli itse asiassa yllättävän samanlainen, parit kämmit tuli itse radalla minkä ajaksi rataantutustumispuolisko oli jouduttu jäädyttämään. Sen huomasin, että tutustumisessa mulla oli hyvät linjat ja ajotukset, mutta Rommin kanssa olin myöhässä, joten siihen kiinnitetään jatkossa huomiota. Pikkasen voin yrittää vedota siihen, että toi oli eka kerta, kun Rommilla oli kunnolla vauhtia, enkä ollut tottunut siihen :) Mutta hei, oli törkeen makeeta nähdä sen liikkuvan!
Luennon jälkeen katseltiin sitten näiden treenien kisavideot. Yhä sitä samaa, eli olin parissa kohtaa auttamatta myöhässä, tosin nyt näytti jo paremmalta. Rommi hyppäsi puolet hypyistä sillä huonommalla tekniikallaan, eli roikotti takajalkoja epämääräsesti alla. Näin se tekee valitettavasti joka kerta, kun on pikkasenkaan enemmän pyöritystä radalla. Kepeille meno oli aika kamalaa katsottavaa, mutta pujottelutekniikka on parantunut huimasti 2by2:n myötä, saatiin siitä ihan kehujakin!
Lopuksi jaettiin vielä cup-palkinnot (onnea menestyneille, ootte supertaitavii!) ja suunniteltiin kevään treenejä. Tiedossa on ainakin radanlukua radanlukua radanlukua, irtoamisia, eteenlähetyksiä, keppejä, kontakteja, twisteja, putkijarrutuksia, layeringia ja kaikkea muuta kivaa.
Utelin Kaisalta ja Pedulta mun perusvirheitä ohjauksessa, niistä mainittakoon liian ahtaat tiet koiralle, Rommi kun on tilaa vaativa eläin. Mutta oon kuulemma viimesen puolen vuoden aikana kehittynyt paljon ohjaajana, mikä on tietenkin kiva kuulla :)
Inka
Ensi viikolla suunnataankin sitten harjoittelemaan eteenmenoa + irtoamista, putkijarrutusta, takaaleikkauksia, keinua ja päälle kontakteja. Kaisa takoi meille kultaisista optimeista, joten niihin tähdätään!
Ronjan kanssa tokoiltiin viime viikolla pariin otteeseen kentällä - tämän päivän treenaaminen jäikin vähän haaveeksi, kun totesin koulumatkalla että meidän treenipaikka on jäädytetty. Viimeisimpien treenien teemana on ollut maahanmenot etupään avulla, "kumartamisen" kautta. Huomattavasti toimivaksi kuin tavallisella maahanmenolla, vauhti stoppaa huisisti nopeammin.
Seuraamisessa kaameaa edistämistä, käännökset oikealle suhteellisen onnistuneita, vasemmalle hirveitä edistämisen takia. Juoksuosuus ihan possuilua, tökki kättä ja/tai edisti reilusti, rauhoittui hitusen muistutuksesta. Hitaat pätkät parhaita. Tavallinen tasamaanouto sujui mukavasti, meidän hyppyesteenä käyttämä pömpeli oli roudattu pois, joten hyppynoutoa ei päästy tekemään.
Keskiviikkona kääntyi Ronjan maailma nurinkurin, kun taloon asteli pentu. Ja varsin itsevarmana astelikin, kumpikaan isoista koirista ei sitä hetkauttanut sitten ollenkaan. Penne on aikamoinen poikkeus sääntöön - se ei ole trikki, sen nimi ei edes ala ärrällä - ja vielä vähemmän se on aussie. Teretulemasta siis shelamn Silimen Usva Metsänneito. Huomenna neidistä kuvia kehiin.
Oona
Olin ahkera ja jaksoin kirjottaa Kaisan radanlukutaidon luennosta tiivistelmän, jossa mulle+Rommille tärkeimmät pointit. Laitan sen kuitenkin selkeyden vuoksi erillisenä kirjotuksena.
Luennon puolessa välissä katsottiin näiden treenien kisavideot+rataantutustumiset rinnakkain, eli saatiin vertailla miten hyvin rataantutustuminen vastaa kisasuoritusta. Mun rataantutustuminen oli itse asiassa yllättävän samanlainen, parit kämmit tuli itse radalla minkä ajaksi rataantutustumispuolisko oli jouduttu jäädyttämään. Sen huomasin, että tutustumisessa mulla oli hyvät linjat ja ajotukset, mutta Rommin kanssa olin myöhässä, joten siihen kiinnitetään jatkossa huomiota. Pikkasen voin yrittää vedota siihen, että toi oli eka kerta, kun Rommilla oli kunnolla vauhtia, enkä ollut tottunut siihen :) Mutta hei, oli törkeen makeeta nähdä sen liikkuvan!
Luennon jälkeen katseltiin sitten näiden treenien kisavideot. Yhä sitä samaa, eli olin parissa kohtaa auttamatta myöhässä, tosin nyt näytti jo paremmalta. Rommi hyppäsi puolet hypyistä sillä huonommalla tekniikallaan, eli roikotti takajalkoja epämääräsesti alla. Näin se tekee valitettavasti joka kerta, kun on pikkasenkaan enemmän pyöritystä radalla. Kepeille meno oli aika kamalaa katsottavaa, mutta pujottelutekniikka on parantunut huimasti 2by2:n myötä, saatiin siitä ihan kehujakin!
Lopuksi jaettiin vielä cup-palkinnot (onnea menestyneille, ootte supertaitavii!) ja suunniteltiin kevään treenejä. Tiedossa on ainakin radanlukua radanlukua radanlukua, irtoamisia, eteenlähetyksiä, keppejä, kontakteja, twisteja, putkijarrutuksia, layeringia ja kaikkea muuta kivaa.
Utelin Kaisalta ja Pedulta mun perusvirheitä ohjauksessa, niistä mainittakoon liian ahtaat tiet koiralle, Rommi kun on tilaa vaativa eläin. Mutta oon kuulemma viimesen puolen vuoden aikana kehittynyt paljon ohjaajana, mikä on tietenkin kiva kuulla :)
Inka
Luento: radanlukutaito
Tiivistettyjä pointteja eiliseltä luennolta. Kyseessä siis aksaryhmän pikkujouluissa Kaisan pitämä luento Janita Leinosen radanlukutaitoa käsitelleen luennon pohjalta.
- rataantutustumisessa käsittele rataa ohjaussarjoina
- suunnitellessa rataa (kisoissa) siellä pitäisi olla 2-3 haastavaa kohtaa, joihin erityishuomio - jos kohtia on enemmän, treenaa lisää
- jos haluat jossain vaikeassa kohdassa olla itse tietyssä pisteessä, suunnittele ohjauksesi niin, että pääset sinne
- älä merkkaa koiran virheitä (tästä mulle plussaa, Rommin kanssa on ollut pakko oppia kun likka menee niin lukkoon virheistä)
- katso rataprofiili aina väh. 2-3 esteen päähän
- IHANNE: koira putoaa ed. esteeltä niin, että seuraava este on suoraan koiran edessä (käytännössä ei tietenkään aina mahdollista)
- ohjaajan pitää pysytä arvioimaan ½m tarkkuudella missä on itse koiran ollessa tietyssä paikassa radalla
- virtuaalikoira+ihannelinja
- älä mene turhaan estelinjan taakse (kuva A: hypyn leikkaava musta viiva = estelinja, isommat pisteet ohjaaja, pienemmät koira)
- liikkumisen nyrkkisääntö: aina eteen!
- ohjaajan tekniset taidot: mitä enemmän ohjaustekniikoita handlaa, sitä isompi työkalupakki
- lyhin reitti ei aina ole nopein+paras
- LIIKE - Koira liikkuu sinne minne sinä liikut. Liikkuva valssi aina eteenpäin, aloita ennen ponnistusta ja lopeta ennen kuin koira tulee alas. Vain pakkovalssi tehdään lähellä estettä.
- KATSE - Koiralle yllättävän vahva signaali, selän taakse jääminen koiralle epäselvä tilanne. Katse sinne, missä haluat koiran olevan, eli ponnistuskohtaan.
- RINTAKEHÄ - Rinnassa lasersäde, joka osoittaa 2-3m päähän maahan. Säde osoittaa, minne haluat koiran (ponnistuskohta, keppien alku, takaakierto, sylkkäri, twisti, välistäveto, layering)
- JALAT - Suurempi merkitys kuin käsillä, koska koira liikkuu matalalla. Putkilla ja pusseilla "keilaa" koira, samoin takaakierroissa.
- KÄDET - Pyritään ohjaamaan koiran puoleisella kädellä, ohjaajan saa ohittaa vain ohjaavan käden puolelta (treenilistalle!). Oikea kulma 45-90 astetta, käsiä ei vaihdeta lennossa. Liike herättää helpommin koiran huomion --> käsien heilutus.
- KÄSKYT - Vaikuttavat koiraan vähiten, ajoitus erittäin tärkeä. Fokus tapahtumiin esteiden välillä, kontakteille ja esteiden erotteluun. Esteen nimen sanominen siirtää ohjauksen oletukseksi, huonontaa ohjausta ja voi häiritä koiran suoritusta. 'Tässä' -käsky vain sylkkäreissä, poispäinkäännöksissä, hirtoissa ja ulkokulmissa kun pommi näkyy. Käskyjen määrästä sen verran, että yksi käsky kääntää koiran pään kerran --> jatkuva käskytys, kunnes koiran kuono on kohti seuraavaa estettä.
- koiraa jarruttavat: vast. käsi, peruutus, takakeno
- koira hyppää ohjaajan tasolle (kuva B)
- koira pitää usein ohjaajaan saman etäisyyden (Rommin tapauksessa vaatii paljon tilaa)
- magneettiteoria: ohjaaja ja esteet magneetteja, kantoalue max 5m, ei toimi mutkaputkella, koska koira aavistaa aina viimesen mutkan suuntaan
- kiellot + pudonneet rimat yleisiä (90% kielloista)
- Missä ohjaaja? laser ponnistuskohtaan ja jalkojen liike tärkeitä
- leikkaukset toimivat huonosti mutkaputkilla, koska aavistaa mutkan suuntaan, leikkaus kääntää koiraa max 90 astetta
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Messarituliaisia
Eilen pyörähdin Voittajassa katsomassa aussie- ja bc-kehät, moikkaamassa tuttuja sekä tietenkin shoppailemassa. Mukaan tarttu Hurtan hihna, vetolelu ja pussillinen possunkorvia + toinen samanmoinen lampaankeuhkoa. Tänään oli tarkotus mennä uudestaan, mutta esteeksi tuli aamu-unisuus ja rahanpuute.
Kotiinjäämisen kunniaksi käytiin sitten Rommin kanssa vähän tokoilemassa ja korkkaamassa uusi lelu. Ensin kierrätin maalia ja palkkasin repimisleikillä, yllättävää kyllä lelu tuntui kelpaavan Rosmolle palkaksi :) Vauhtia oli kiitettävästi, vaikka otin sekaan parit stopitkin (oli muuten makeet!). Ekalla kerralla ensin käsimerkki ja lelu lensi taakse vasta pysähdyksestä, tokalla heitin suoraan.
Kaukoissa tuli yllättäen ongelmia. Olen niin tottunut siihen, että R tekee puhtaat vaihdot miten päin vaan, että en enää edes palkkaa taakse. Tämä sitten kostautui tänään, kun otin kaukoja >15m matkalla ja koira otti pari askelta eteen m-s vaihdossa. Käskin sen peruuttaa ja koetin uudestaan, mutta jälleen sama juttu. Ei kun vaan takapalkka kehiin, nyt rintamasuunta käänty taakse aavistuksen, mutta ainakaan Rommi ei edistänyt senttiäkään. Takapalkan ongelmana rintamasuunnan lisäks on vaan vaihtojen hitaus, välillä R jättää ne kokonaan tekemättä. Ens kerralla siis lyhyemmältä matkalta ja niin, että heitän palkan taakse.
Luoksetulot oli kaikki makeita, panostettiin vaan vauhtiin ja otettiin kaikki läpijuoksuina, en kiinnittänyt huomiota eteentuloon tmv. Lelu kelpasi jälleen palkaksi :)
Voin ja evl:n seuraamista lähden nyt opettamaan ihan erillisenä juttuna, eli pitkästä, kokeenomaisesta seuruusta tulee aina megapalkka (=possunkorva). Näin saan vireen toivottavasti pysymään hyvänä loppuun saakka, vaikka seuruu venyisi viiteenkin minuuttiin. Tänään siis näytin korvaa ennen liikettä ja laitoin sen taskuun vihjesanan "possu" kera. Aika päheetä seuraamista oli pääosin, otettiin kaikilla mausteilla ja hyvin suju. Pikkasen jouduin takapään käytöstä muistuttamaan parissa käännöksessä vasempaan, mutta muuten oikeen siistii :) . Nyt heitin korvan suoraan liikkeestä, jatkossa lopetetaan koeenomaisemmin perusasentoon. Aikaa en muistanut ottaa.
Inka
Kotiinjäämisen kunniaksi käytiin sitten Rommin kanssa vähän tokoilemassa ja korkkaamassa uusi lelu. Ensin kierrätin maalia ja palkkasin repimisleikillä, yllättävää kyllä lelu tuntui kelpaavan Rosmolle palkaksi :) Vauhtia oli kiitettävästi, vaikka otin sekaan parit stopitkin (oli muuten makeet!). Ekalla kerralla ensin käsimerkki ja lelu lensi taakse vasta pysähdyksestä, tokalla heitin suoraan.
Kaukoissa tuli yllättäen ongelmia. Olen niin tottunut siihen, että R tekee puhtaat vaihdot miten päin vaan, että en enää edes palkkaa taakse. Tämä sitten kostautui tänään, kun otin kaukoja >15m matkalla ja koira otti pari askelta eteen m-s vaihdossa. Käskin sen peruuttaa ja koetin uudestaan, mutta jälleen sama juttu. Ei kun vaan takapalkka kehiin, nyt rintamasuunta käänty taakse aavistuksen, mutta ainakaan Rommi ei edistänyt senttiäkään. Takapalkan ongelmana rintamasuunnan lisäks on vaan vaihtojen hitaus, välillä R jättää ne kokonaan tekemättä. Ens kerralla siis lyhyemmältä matkalta ja niin, että heitän palkan taakse.
Luoksetulot oli kaikki makeita, panostettiin vaan vauhtiin ja otettiin kaikki läpijuoksuina, en kiinnittänyt huomiota eteentuloon tmv. Lelu kelpasi jälleen palkaksi :)
Voin ja evl:n seuraamista lähden nyt opettamaan ihan erillisenä juttuna, eli pitkästä, kokeenomaisesta seuruusta tulee aina megapalkka (=possunkorva). Näin saan vireen toivottavasti pysymään hyvänä loppuun saakka, vaikka seuruu venyisi viiteenkin minuuttiin. Tänään siis näytin korvaa ennen liikettä ja laitoin sen taskuun vihjesanan "possu" kera. Aika päheetä seuraamista oli pääosin, otettiin kaikilla mausteilla ja hyvin suju. Pikkasen jouduin takapään käytöstä muistuttamaan parissa käännöksessä vasempaan, mutta muuten oikeen siistii :) . Nyt heitin korvan suoraan liikkeestä, jatkossa lopetetaan koeenomaisemmin perusasentoon. Aikaa en muistanut ottaa.
Inka
perjantai 11. joulukuuta 2009
Viikon tokoja
Kissan tulon jälkeen ei olla pahemmin tokoiltu, Rommilla on ollut sen verran paljon uutta sulateltavaa. Pari kertaa oon jättänyt ilta- tai aamuruuan kuppiin ja käynyt ulkona ottamassa vähän seuruuta (ihan mieletöntä, mun ei tarvii jännittää yhtään kroppaa vaan koira pysyy oikeella paikalla eikä änge edelle, en ollut edes tajunnut jännittäväni noin paljon) ja luoksareita (läpijuoksuina, ihana vauhti).
Tänään oltiin sitten tutulla kentällä lyhyiden reenien merkeissä. Pääteemana ruudut, joissa siis palattiin reippaasti taaksepäin: pienensin ruudun alle 1mx1m. Lähetyksiä kaikista neljästä suunnasta targetille, pari kertaa laitoin targetille herkkuakin, aijai... No, ainakin Rommilla on hullu vauhti päällä! Seuraavaksi rakensin ruudun toiseen paikkaan, tällä kertaa kokoa tasan 1mx1m. Kyllä R ruutuun hakee, mutta mielellään etuoikean merkin luo, ei keskelle. Tämä siis ekalla kerralla, heti kun oppii missä targetti on niin suuntaa kyllä hyvin. Pohdinnat käynnissä, vinkkejä otetaan vastaan!
Sitten seuraamista, jossa palkkailin lyhyistä pätkistä, perusasennoista ja täykkäreistä vasempaan. Hyvin toimi takapää, loppuvuoden tavoite olisi saada se kontakti täydelliseksi. Nyt siis pysyy kyllä muuten hienosti, mutta likka on vähän häiriöherkkä.
Liikkeestä istumiset oli yllättävän hienoja, tosi nopeita ja tarkkoja! Vahvistelin jälleen myös luoksetulon maahanmenoa naksauttelemalla etupään laskemista, ja lopuksi otettiin 2on2offeja kentän penkillä.
Kissasta vielä sen verran, että se on peräti kehrännyt ihan Rommin lähellä eilen illalla, tosin sähisee yhä, jos R tekee mitään äkkinäisiä liikkeitä. Eiköhän tää tästä!
Inka
Tänään oltiin sitten tutulla kentällä lyhyiden reenien merkeissä. Pääteemana ruudut, joissa siis palattiin reippaasti taaksepäin: pienensin ruudun alle 1mx1m. Lähetyksiä kaikista neljästä suunnasta targetille, pari kertaa laitoin targetille herkkuakin, aijai... No, ainakin Rommilla on hullu vauhti päällä! Seuraavaksi rakensin ruudun toiseen paikkaan, tällä kertaa kokoa tasan 1mx1m. Kyllä R ruutuun hakee, mutta mielellään etuoikean merkin luo, ei keskelle. Tämä siis ekalla kerralla, heti kun oppii missä targetti on niin suuntaa kyllä hyvin. Pohdinnat käynnissä, vinkkejä otetaan vastaan!
Sitten seuraamista, jossa palkkailin lyhyistä pätkistä, perusasennoista ja täykkäreistä vasempaan. Hyvin toimi takapää, loppuvuoden tavoite olisi saada se kontakti täydelliseksi. Nyt siis pysyy kyllä muuten hienosti, mutta likka on vähän häiriöherkkä.
Liikkeestä istumiset oli yllättävän hienoja, tosi nopeita ja tarkkoja! Vahvistelin jälleen myös luoksetulon maahanmenoa naksauttelemalla etupään laskemista, ja lopuksi otettiin 2on2offeja kentän penkillä.
Kissasta vielä sen verran, että se on peräti kehrännyt ihan Rommin lähellä eilen illalla, tosin sähisee yhä, jos R tekee mitään äkkinäisiä liikkeitä. Eiköhän tää tästä!
Inka
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Kissa tuli taloon
Eilen illalla meille sitten muutti kissanpentu. Herra on nimeltään Tyyne ja kotoisin maalta, serkun kissoja. Tuli siis pikkusiskon kissaksi, mä vastustin koko sisäkissajuttua aika pitkään. Tosin tietenkin nyt, kun pentu on talossa, ei sitä millään voi vastustaa :)
Rommi ja kissa ei oikeen tuu toimeen, Rommin eka reaktio koko pentuun oli haukku ja syöksy, mistä kissalle jäi traumaa. Ekan kohtaamisen jälkeen ilmapiiri on ollut jännittynyt, Rommi yrittää usein uteliaana lähestyä kissaa, mutta herra vetää villat pystyyn ja sähisee --> R pakenee hätääntyneenä. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Rommi välttelee Tyyneä kaikin tavoin ja Tyyne ei juuri välitä Rommista muuten paitsi jos tulee liian lähelle.
Rommi on tietenkin saanut ekstrahuomiota, mutta on silti aina aivan onnessaan, jos joku sitä tulee rapsuttamaan. Katsotaan miten homma lähtee etenemään, jos nuo kaks ei sopeudu toisiinsa niin kissan on luonnollisesti lähdettävä. Toivotaan kuitenkin parasta :)
Seassa pari söpöstelykuvaa pennusta, vähän on rajaukset ym. pielessä kun laps on niin nopea liikkeistään.
Inka
tiistai 8. joulukuuta 2009
Hanna Turusen agit
Eilen oli vikat agilitytreenit ennen talvitaukoa, koska ens kerralla kokoonnutaan pikkujouluihin ilman koiria. Kouluttajat ovat jo pidempään lupailleet meille vierailevaa kouluttajaa, joten eilen Turusen Hanna kävi vetämässä treenit. Ekat kaks kiekkaa niin, että virheet sai korjata mutta hyllystä ulos, sitten pureuduttiin virheisiin.
Sitten korjauksiin. Alku sujui parhaiten, kun lähetin Rommin takaakiertoon ajoissa viemällä voimakkaasti oikeella kädellä+jalalla, jolloin ehdin juuri ja juuri valssaamaan pois koiran ideaalilta linjalta hypylle 3. Siitä jaakotus pois houkuttelevalta putkensuulta ja putki 6 samalla tavalla kuin tokalla kiekalla.
Talvitauon projektiksi voitaisi ottaa se putkijarrutus ja jatkaa lyhyiden hyppyjen vahvistamista, jotta saataisi nuo tiukemmat käännökset sujumaan. Muutenkin parempi ennakointi radalla auttaisi saamaan radan sujuvammaksi, ja koska Rommi ei ole se kaikkein nopein koira, niin tiukoilla käännöksillä saataisiin aikatasoitustakin.
Lopuksi ulkokentällä vielä keppejä ja harkka-A'ta, kepit jees mutta kontaktit ei, kun lätkä ei ole lopussa niin Rommi pysähtyy lähes poikkeuksetta sen pari senttiä yli. Lisää vaan siis 2on2off juttuja reenien ulkopuolella.
Inka
Rommin kanssa kierrätin hypyn 2 oikealta takaa, jonka jälkeen valssasin kolmosen oikealle puolelle. Tässä tuli molemmilla kierroksilla ongelmia, sillä olin myöhässä ja jouduin koiran linjalle --> se kiersi kolmoshypyn. Ekalla kiekalla yritin takaaleikata ennen vitosta, mutta leikkaus oli liian jyrkkä ja Rommi ajautui putken ohi. Tokalla kiekalla pyöräytin Rommin vaan vitosen jälkeen oikeelta puolelta ohjaten putkeen, mikä toimi odotettua paremmin.
Ekalla kiekalla linja putkesta 6 hypylle 7 oli vähän laaja, ja toka kiekka päättyi siihen, että R ampaisi suoraan putkeen 16. Putkella 9 en kertonut suunnanmuutoksesta ajoissa --> jälleen turhan laaja kaari. Muutenkin olin jatkuvasti myöhässä, mikä kostautui hypyllä 17, koska en ehtinyt ottaa koiraa vastaan putkesta, ja se automaattisesti kävi puomin ylösmenolla.
Selkeä ääni kertoi koiralle, että matka jatkuu putken jälkeen takaviistoon, sama juttu putken 9 kanssa (jo koiran ollessa putkessa!). Hypyllä 14 napakka "Rommi" + valssaus --> tiukempi käännös, ja putkeen 16 lähetys kauempaa, jotta ehdin juosta ottamaan koiraa vastaan. Rintamasuunta koiraa päin ja koira vasempaan käteen, tästä vaihto oikeaan käteen ja koira hypyn 17 yli. Puomilla mulla oli lätkä, loppurata ok.
Lopuksi ulkokentällä vielä keppejä ja harkka-A'ta, kepit jees mutta kontaktit ei, kun lätkä ei ole lopussa niin Rommi pysähtyy lähes poikkeuksetta sen pari senttiä yli. Lisää vaan siis 2on2off juttuja reenien ulkopuolella.
Inka
lauantai 5. joulukuuta 2009
HAU:n ev agikisat
Tänään pyörähdettiin Rommin kanssa HAU:n omille möllikoirakoille järjestämissä agiepiksissä. Vähäniityn Sari tuomaroi ja antoi loppukommenttia, suurkiitokset :) . Rata oli ihanan helppo ja suoraviivainen, mikä huolestutti mua vähän, koska ei olla pitkään aikaan tehty mitään tuollaista reeneissä. Keppejä ja kontakteja ei siis ollut ollenkaan.
Halusin kokeilla sylkkäriä radalla, joten otin Rompan ykkösen ja kakkosen yli vastaan vasemmalla kädellä rintamasuunta pois putkelta --> kiepsautin hyvin toimineella sylkkärillä putkeen. Hypyllä 5 sattui radan ainoa kämmi, odotin koiran irtoavan hypylle vaikka itse liikuin sivusuunnassa valssaamaan 6-7, mutta sepä tulikin ohi ja hyppäsi kutosen. Ohjasin siis takaisin vitoselle, loppurata ihan jees. Koska rata ei ollut hankala, saatoin keskittyä puhtaasti rintamasuuntaan joka toimi!! 7-10 siis oikeelta puolelta, 11-14 vasemmalta ja loppusuora jälleen oikealta.
Sarin loppukommentit: Muuten oikein hieno rata, Rommi ei hypännyt vitosta, koska olin askeleen edellä --> oma liike pysähtyi hieman liian aikaisin. Sanoi että jos kontaktit ja kepit ovat kunnossa, niin ehdottomasti kisoihin vaan :)
Saatiin suorittaa rata vielä toisen kerran, ja koska maksikoirakoilla (2 kpl) oli tasatilanne, niin meidän kohdalla kyseessä oli myös revanssi. Tällä kertaa maltoin ohjata vitosen loppuun saakka, mutta putkea 10 sitten en, joten sinne tuli kielto. Muuten jälleen ok suoritus, plussaa mulle siitä, että uskalsin juosta tällä kertaa. Jatkossa pitää muistaa, että suoraviivasilla radoilla on lupa keskittyä omaan vauhtiin toisin kuin pyörityksissä, joissa sijainti ja pikkuliikkeet ovat tärkeämpiä.
Sarin loppukommentit: Jälleen hyvä rata, erityisesti loppusuora oli makee mun lisätessä vauhtia. Koira kyllä etenee kovaa jos vaan oma kunto sen sallii ;) . Kymppiputkeen en käskyttänyt tarpeeksi selkeästi.
Lopputulos ekalta radalta 20vp (kielto + hyl) ja aika -17.97, tokalta radalta 5vp ja aika -22.36, jolla voitettiin hurja kahden koiran luokka. Ja mitä opittiin? Rommi ei kisatilanteessa (lue: ohjaaja jännittää -tilanteessa) irtoa juuri lainkaa, mikä aiheutti molempien ratojen virheet. Oletin siis, että kyllä se irtoaa sen pari metriä mennen tullen palaten, enkä ohjannut loppuun saakka.
Lopuksi käytiin vielä toisella puolella reenaamassa vähän keppikulmia ja kontakteja. Umpikulman kanssa oli aluksi pikkasen vaikeuksia, mutta saatiin lopulta sekin sujumaan. A'lla Rommi olisi koko ajan halunnut tulla pari senttiä liian pitkälle koska lätkää ei ollut, mutta kun tarpeeksi usein palauttelin niin alkoi tuokin sujua.
Kaiken kaikkiaan tosi positiivinen kokemus, mun kisajännitys alkaa pikkuhiljaa hellittää ja oli kiva mennä vaihteeksi helppoa rataa :) Keväällä sitten startataan ekoissa virallisissa!
Inka
Halusin kokeilla sylkkäriä radalla, joten otin Rompan ykkösen ja kakkosen yli vastaan vasemmalla kädellä rintamasuunta pois putkelta --> kiepsautin hyvin toimineella sylkkärillä putkeen. Hypyllä 5 sattui radan ainoa kämmi, odotin koiran irtoavan hypylle vaikka itse liikuin sivusuunnassa valssaamaan 6-7, mutta sepä tulikin ohi ja hyppäsi kutosen. Ohjasin siis takaisin vitoselle, loppurata ihan jees. Koska rata ei ollut hankala, saatoin keskittyä puhtaasti rintamasuuntaan joka toimi!! 7-10 siis oikeelta puolelta, 11-14 vasemmalta ja loppusuora jälleen oikealta.Sarin loppukommentit: Muuten oikein hieno rata, Rommi ei hypännyt vitosta, koska olin askeleen edellä --> oma liike pysähtyi hieman liian aikaisin. Sanoi että jos kontaktit ja kepit ovat kunnossa, niin ehdottomasti kisoihin vaan :)
Saatiin suorittaa rata vielä toisen kerran, ja koska maksikoirakoilla (2 kpl) oli tasatilanne, niin meidän kohdalla kyseessä oli myös revanssi. Tällä kertaa maltoin ohjata vitosen loppuun saakka, mutta putkea 10 sitten en, joten sinne tuli kielto. Muuten jälleen ok suoritus, plussaa mulle siitä, että uskalsin juosta tällä kertaa. Jatkossa pitää muistaa, että suoraviivasilla radoilla on lupa keskittyä omaan vauhtiin toisin kuin pyörityksissä, joissa sijainti ja pikkuliikkeet ovat tärkeämpiä.
Sarin loppukommentit: Jälleen hyvä rata, erityisesti loppusuora oli makee mun lisätessä vauhtia. Koira kyllä etenee kovaa jos vaan oma kunto sen sallii ;) . Kymppiputkeen en käskyttänyt tarpeeksi selkeästi.
Lopputulos ekalta radalta 20vp (kielto + hyl) ja aika -17.97, tokalta radalta 5vp ja aika -22.36, jolla voitettiin hurja kahden koiran luokka. Ja mitä opittiin? Rommi ei kisatilanteessa (lue: ohjaaja jännittää -tilanteessa) irtoa juuri lainkaa, mikä aiheutti molempien ratojen virheet. Oletin siis, että kyllä se irtoaa sen pari metriä mennen tullen palaten, enkä ohjannut loppuun saakka.
Lopuksi käytiin vielä toisella puolella reenaamassa vähän keppikulmia ja kontakteja. Umpikulman kanssa oli aluksi pikkasen vaikeuksia, mutta saatiin lopulta sekin sujumaan. A'lla Rommi olisi koko ajan halunnut tulla pari senttiä liian pitkälle koska lätkää ei ollut, mutta kun tarpeeksi usein palauttelin niin alkoi tuokin sujua.
Kaiken kaikkiaan tosi positiivinen kokemus, mun kisajännitys alkaa pikkuhiljaa hellittää ja oli kiva mennä vaihteeksi helppoa rataa :) Keväällä sitten startataan ekoissa virallisissa!
Inka
perjantai 4. joulukuuta 2009
Purinareeniä
Tokoiltiin Rommin kanssa Purinan (pimeällä) ulkokentällä kera Veeran ja Saran. Oli kyllä mun osalta vähän hutiloidut reenit, en ollut oikein suunnitellut etukäteen. Koiruudella oli kuitenkin ihanasti energiaa, mikä näkyi mm. pomppuisina suorituksina ja korvattomuutena.
Alotettiin siis ruudulla, joka otti tällä kertaa roimasti takapakkia. Rommi ei ollenkaan hahmottanut koko ruutua, haahuili vaan epämääräsesti kunnes löysi targetin, oisko vikalla kerralla hakenut suurin piirtein suoraan? Kuten jo edellisessä päivityksessä totesin, taitaa meillä olla ruudun pienennys edessä. Niin ja ruutuja myös vieraalle kentälle, ei pelkästään siihen tuttuun kohtaan omalla kentällä!
Seuraavaksi hyppynoudon alkeita ekaa kertaa tokoesteellä. Ensin pari kertaa niin, että annoin kapulan koiralle suuhun ja kutsuin esteen yli, sitten pari kertaa joutu ensin poimimaan maasta. Lopuksi kokeilin vielä kisamallista vähän lyhkäsellä heitolla, sujui muuten hyvin mutta koira törmää yhä muhun luovutuksessa :) ...
Tein myös ekaa kertaa kisojen ulkopuolella avon hyppyä, tässä voisi olla selitys niille avon nollille menneille hypyille. Istuminen oli siis epävarma ja R hakee yhä esteen oikeaan reunaan.
Veera liikkuroi meille yhden tasamaanoudon, joka sujui ihan ok ja yllättävän rauhallisesti. Rommi voisi kyllä yhä vähän malttaa jarruttaa ennen kapulaa ja ennen mua.
Tässä välissä treenasin vähän aksaa, lähinnä keppejä. Epävarmuus näkyy yhä vauhdissa, mutta Rommi hakee helpoista kulmista sisään jo paljon varmemmin. Pystyin myös jättäytymään ihan reippaasti taakse ilman, että koiran suoritus juurikaan muuttui. Miinusta siitä, että alussa R tuli pari kertaa liian aikasin ulos.
Viimesenä liikkeenä tunnari, jonka alku tosin meni ihan säädöksi. Kaivelin tunnaripalikoita avoimesta laukusta, kun Rommi tietenkin kävi nappaamassa kuivamuonapussin, levitteli sisällöt maahan ja hotki niitä kovaa vauhtia. Huoh, ahne possu... No, tietenkin lähettäessäni koiraa palikoille (rivissä) se ryntäsi tsekkaamaan josko maasta vielä löytyisi nappuloita, joten jouduin viemään sen lähes palikoille saakka. Olisiko ollut viisi väärää plus oma, ekoja kertoja vieras haju. Hyvin Romppa toi oman, mutta kerätessäni palikoita pois tyttö poimi jonkun väärän ja tarjosi sitä mulle, joten tunnarilaskurin saldo plusmiinusnolla.
Mulla alko heti perään Purinalla junnualkeiden koulutus ja suunnitelmana oli ollut, että laittasin koiran siksi aikaa Pedun autoon. No, Pedu ei jostain syystä saapunutkaan paikalle, joten Rommi oli puolitoistatuntisen hallin seinässä kiinni. Ja huusi koko sen ajan. Sehän on täysin sietämätöntä, että muut koirat saa tehä aksaa mutta hän ei, ja kaiken kukkuraksi mamma vielä on mukana jokaisen koiran suorituksessa ja kehuu niitä!
Alkeiskurssin jälkeen pyörähdettiin vielä bussia odotellessa nopeasti uudelleen ulkokentällä, tällä kertaa puhtaasti agilityn merkeissä. Tehtiin lähinnä lyhyitä tekniikkapätkiä: eteenlähetyksiä, jaakotuksia, lyhyttä ja pitkää hyppyä, takaaleikkauksia, takaakiertoja ja keppikulmia. Kaikki meni tosi kivasti, erityisesti keppeihin olin tyytyväinen. Saatoin irrota etu-, taka- ja sivusuunnassa miten päin vaan, ja R malttoi silti hakea sisään oikein ja tehdä itsenäisesti loppuun saakka. Kulmat tosin oli joka kerta helppoja, ei 90 astetta terävämpää. En varmaan kulmaa vähään aikaan vaikeutakaan, jotta säilyy varmuus ja itsenäisyys sisäänmenon hakemisessa.
Huomenna HAU:n omien möllien epiksiin!
Inka
Alotettiin siis ruudulla, joka otti tällä kertaa roimasti takapakkia. Rommi ei ollenkaan hahmottanut koko ruutua, haahuili vaan epämääräsesti kunnes löysi targetin, oisko vikalla kerralla hakenut suurin piirtein suoraan? Kuten jo edellisessä päivityksessä totesin, taitaa meillä olla ruudun pienennys edessä. Niin ja ruutuja myös vieraalle kentälle, ei pelkästään siihen tuttuun kohtaan omalla kentällä!
Seuraavaksi hyppynoudon alkeita ekaa kertaa tokoesteellä. Ensin pari kertaa niin, että annoin kapulan koiralle suuhun ja kutsuin esteen yli, sitten pari kertaa joutu ensin poimimaan maasta. Lopuksi kokeilin vielä kisamallista vähän lyhkäsellä heitolla, sujui muuten hyvin mutta koira törmää yhä muhun luovutuksessa :) ...
Tein myös ekaa kertaa kisojen ulkopuolella avon hyppyä, tässä voisi olla selitys niille avon nollille menneille hypyille. Istuminen oli siis epävarma ja R hakee yhä esteen oikeaan reunaan.
Veera liikkuroi meille yhden tasamaanoudon, joka sujui ihan ok ja yllättävän rauhallisesti. Rommi voisi kyllä yhä vähän malttaa jarruttaa ennen kapulaa ja ennen mua.
Tässä välissä treenasin vähän aksaa, lähinnä keppejä. Epävarmuus näkyy yhä vauhdissa, mutta Rommi hakee helpoista kulmista sisään jo paljon varmemmin. Pystyin myös jättäytymään ihan reippaasti taakse ilman, että koiran suoritus juurikaan muuttui. Miinusta siitä, että alussa R tuli pari kertaa liian aikasin ulos.
Viimesenä liikkeenä tunnari, jonka alku tosin meni ihan säädöksi. Kaivelin tunnaripalikoita avoimesta laukusta, kun Rommi tietenkin kävi nappaamassa kuivamuonapussin, levitteli sisällöt maahan ja hotki niitä kovaa vauhtia. Huoh, ahne possu... No, tietenkin lähettäessäni koiraa palikoille (rivissä) se ryntäsi tsekkaamaan josko maasta vielä löytyisi nappuloita, joten jouduin viemään sen lähes palikoille saakka. Olisiko ollut viisi väärää plus oma, ekoja kertoja vieras haju. Hyvin Romppa toi oman, mutta kerätessäni palikoita pois tyttö poimi jonkun väärän ja tarjosi sitä mulle, joten tunnarilaskurin saldo plusmiinusnolla.
Mulla alko heti perään Purinalla junnualkeiden koulutus ja suunnitelmana oli ollut, että laittasin koiran siksi aikaa Pedun autoon. No, Pedu ei jostain syystä saapunutkaan paikalle, joten Rommi oli puolitoistatuntisen hallin seinässä kiinni. Ja huusi koko sen ajan. Sehän on täysin sietämätöntä, että muut koirat saa tehä aksaa mutta hän ei, ja kaiken kukkuraksi mamma vielä on mukana jokaisen koiran suorituksessa ja kehuu niitä!
Alkeiskurssin jälkeen pyörähdettiin vielä bussia odotellessa nopeasti uudelleen ulkokentällä, tällä kertaa puhtaasti agilityn merkeissä. Tehtiin lähinnä lyhyitä tekniikkapätkiä: eteenlähetyksiä, jaakotuksia, lyhyttä ja pitkää hyppyä, takaaleikkauksia, takaakiertoja ja keppikulmia. Kaikki meni tosi kivasti, erityisesti keppeihin olin tyytyväinen. Saatoin irrota etu-, taka- ja sivusuunnassa miten päin vaan, ja R malttoi silti hakea sisään oikein ja tehdä itsenäisesti loppuun saakka. Kulmat tosin oli joka kerta helppoja, ei 90 astetta terävämpää. En varmaan kulmaa vähään aikaan vaikeutakaan, jotta säilyy varmuus ja itsenäisyys sisäänmenon hakemisessa.
Huomenna HAU:n omien möllien epiksiin!
Inka
torstai 3. joulukuuta 2009
Parin päivän tokot
Eilen ip tokoiltiin Rommin kanssa lähikentällä vähän flegmaattisella meiningillä. Jo kentälle mentäessä Rommi oli tavallista vaisumpi, joten tehtiin vaan pieniä paloja naksun kanssa. Palkkailin tiheään seuraamisen liikkeellelähtöjä ja perusasentoja sekä kierrätin maalia --> vauhtiluoksareita ilman stoppeja. Aloitettiin myös luoksetulon maahanmenon uudelleenopettelu, tavoite olisi muuttaa koiran tekniikkaa niin, että se aloittaisi maahanmenon etupäällään (toiveena lisää nopeutta, jäisi se hilautuminen pois). Nyt naksauttelin vain pelkän etupään laskemisesta maahan, joka on kumarra-temppuna Rommille tuttu juttu, mutta nyt käytin vihjesanaa "down". Välillä myös takapää laskeutui, ja palkkasin toki tästäkin, mutta ensin olisi kuitenkin tarkoitus vahvistaa etupäätä.
Syy koiran vaisuuteenkin selvisi: se oli käynyt pikkusiskojen huoneessa syömässä Dumle-joulukalenterin ja oli kuulemma oksennellut koko päivän. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mulla ehti käydä vaikka mitä kauhuskenaarioita mielessä! Teräslikka :)
Tänään Rommi oli jo oma pirteä itsensä, joten pyörähdettiin vähän kauempana isolla kentällä tekemässä tokontyyppistä. Ideana oli ihan motivaatiotreenit, tehtiin kaikkea kivaa ja vauhdikasta lihapullien kera. Yleensä olen vähän nipo suolanamien kuten lihapullien suhteen, joten kyseessä oli Rommille superherkku.
Noutoja tehtiin alussa ja lopussa tasamaalla puukapulalla. Hetsailin koiraa kapulan perään ja biletin hulluna, kun toi eteen, kerran jopa päästin lentävän kapulan perään. Noudoissa ei oikeastaan ole pitkään aikaan ollut muuta ongelmaa kun liiallinen vauhti (koira kompuroi kapulan ohi, törmää muhun niin että lennän taaksepäin), mutta näiden treenien tarkoituksena olikin, että koiralla olisi kivaa eikä ohjaaja nipottaisi. Vikalla kerralla tehtiin avo-malliin, koira nyki koomisesti eteen ennen kuin päästin hakemaan.
Seuraavaksi ruutu. Meno oli vähän vaisua, joten rikoin itselleni tekemän 'ei namia ruutuun' -säännön ja vein targetin päälle lihapullaa. Meille se voittajassa kisaaminen on kuitenkin niin kaukainen haave, että mieluummin tehdään ruudusta koiralle superkiva ja kärsitään varjopuolesta eli haistelusta. Ja ai että kun tuli koiraan vauhtia! Lähetin pari kertaa 50m päästä, hyvä kun ei jalkoihinsa sotkeutunut kun piti ampua ruutuun pää viidentenä jalkana :) . Rommilla tuntuu kuitenkin olevan hankaluuksia hahmottaa ruutumerkit, eli suunnistaa ruutuun pelkän targetin perusteella, joten jatkossa pienennetään ruutua pikkasen kisamitoista.
Tästä jatkettiin tunnarilla. Tokalla kerralla nosti väärän, toi vähän matkaa ja pudotti, sitten palasi hakemaan oman. Vika kerta oli superupea, Rommi haistoi maltilla kaikki läpi ja poimi varmanoloisesti oman mukaan heti, kun tuli sen kohdalle. Tähän oli hyvä lopettaa.
Tunnarilaskuri: 94-6+1=89
Ohjatussa palattiin taaksepäin ja otettiin pelkkiä suunita namipurkeilla ja niin että vein koiran merkille. Yhtä kertaa lukuunottamatta suunnat meni jees, ensin laitoin purkit suoralle linjalle merkin kanssa, sitten syvensin vähitellen.
Vauhtiteema jatkui: Luoksetuloja pitkällä matkalla (jopa 300m kiitos ison kentän) läpijuoksuina, ainakin koiralla oli kivaa :) . Sitten seuraamista niin, että naks+lihapullaa perusasennoista ja askelista, ei yhtään pidempää pätkää. Rommilla on vähän ongelmaa takapään käytön kanssa pidempien seuraamisten aikana, joten vahvistin vasemmalle käännöksen ennakointia kääntämällä päätäni ja näin vihjaamalla koiralle mun ympäri peruuttamista. Inota oli kovasti!
Lopuksi tehtiin vielä sylkkäreitä ja hiottiin hypyn pituutta sellasen punakeltasen pömpelin kanssa, hienosti suju! Ainakaan tollasella hypyllä Rommi ei epäröi hypätä 'shhh' -käskystä, katotaan vaan miten sujuu kun on se kuuskymppinen rima...
Inka
Syy koiran vaisuuteenkin selvisi: se oli käynyt pikkusiskojen huoneessa syömässä Dumle-joulukalenterin ja oli kuulemma oksennellut koko päivän. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mulla ehti käydä vaikka mitä kauhuskenaarioita mielessä! Teräslikka :)
Tänään Rommi oli jo oma pirteä itsensä, joten pyörähdettiin vähän kauempana isolla kentällä tekemässä tokontyyppistä. Ideana oli ihan motivaatiotreenit, tehtiin kaikkea kivaa ja vauhdikasta lihapullien kera. Yleensä olen vähän nipo suolanamien kuten lihapullien suhteen, joten kyseessä oli Rommille superherkku.
Noutoja tehtiin alussa ja lopussa tasamaalla puukapulalla. Hetsailin koiraa kapulan perään ja biletin hulluna, kun toi eteen, kerran jopa päästin lentävän kapulan perään. Noudoissa ei oikeastaan ole pitkään aikaan ollut muuta ongelmaa kun liiallinen vauhti (koira kompuroi kapulan ohi, törmää muhun niin että lennän taaksepäin), mutta näiden treenien tarkoituksena olikin, että koiralla olisi kivaa eikä ohjaaja nipottaisi. Vikalla kerralla tehtiin avo-malliin, koira nyki koomisesti eteen ennen kuin päästin hakemaan.
Seuraavaksi ruutu. Meno oli vähän vaisua, joten rikoin itselleni tekemän 'ei namia ruutuun' -säännön ja vein targetin päälle lihapullaa. Meille se voittajassa kisaaminen on kuitenkin niin kaukainen haave, että mieluummin tehdään ruudusta koiralle superkiva ja kärsitään varjopuolesta eli haistelusta. Ja ai että kun tuli koiraan vauhtia! Lähetin pari kertaa 50m päästä, hyvä kun ei jalkoihinsa sotkeutunut kun piti ampua ruutuun pää viidentenä jalkana :) . Rommilla tuntuu kuitenkin olevan hankaluuksia hahmottaa ruutumerkit, eli suunnistaa ruutuun pelkän targetin perusteella, joten jatkossa pienennetään ruutua pikkasen kisamitoista.
Tästä jatkettiin tunnarilla. Tokalla kerralla nosti väärän, toi vähän matkaa ja pudotti, sitten palasi hakemaan oman. Vika kerta oli superupea, Rommi haistoi maltilla kaikki läpi ja poimi varmanoloisesti oman mukaan heti, kun tuli sen kohdalle. Tähän oli hyvä lopettaa.
Tunnarilaskuri: 94-6+1=89
Ohjatussa palattiin taaksepäin ja otettiin pelkkiä suunita namipurkeilla ja niin että vein koiran merkille. Yhtä kertaa lukuunottamatta suunnat meni jees, ensin laitoin purkit suoralle linjalle merkin kanssa, sitten syvensin vähitellen.
Vauhtiteema jatkui: Luoksetuloja pitkällä matkalla (jopa 300m kiitos ison kentän) läpijuoksuina, ainakin koiralla oli kivaa :) . Sitten seuraamista niin, että naks+lihapullaa perusasennoista ja askelista, ei yhtään pidempää pätkää. Rommilla on vähän ongelmaa takapään käytön kanssa pidempien seuraamisten aikana, joten vahvistin vasemmalle käännöksen ennakointia kääntämällä päätäni ja näin vihjaamalla koiralle mun ympäri peruuttamista. Inota oli kovasti!
Lopuksi tehtiin vielä sylkkäreitä ja hiottiin hypyn pituutta sellasen punakeltasen pömpelin kanssa, hienosti suju! Ainakaan tollasella hypyllä Rommi ei epäröi hypätä 'shhh' -käskystä, katotaan vaan miten sujuu kun on se kuuskymppinen rima...
Inka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
