Ihan tyylillä ei kyllä avoa hyvästelty, mutta ykköstulos mikä ykköstulos. Tänään siis HAU:n tokokoe Purinalla, tuomarina Hannele Pörsti. Oltiin Rommin kanssa viimeinen koirakko 20:stä, joten odotusaikaa oli reippaasti - valitettavasti.
Paikkamakuu 10 - Ei ihan kympin arvoinen, Rommi oli kuulemma pyöritellyt päätä ja ollut aika häiriöherkän näköinen. No, ottaen huomioon että ollaan viimeksi otettu avon paikkamakuu marraskuun alkupuolen kisoissa, niin saan olla tyytyväinen että edes pysyi.
Seuraaminen 7 - Ihan kamalaa. Ennen kehäänmenoa Rommi seurasi tosi kauniisti, samoin seurauttaessani sitä kehään, mutta heti tuomarin annettua luvan liikkeellelähtöön se tiputti kontaktin ja alkoi haistella. Videolta katsoessa koira kyllä tulee suurin piirtein oikeassa kohtaa, mutta nenä kulkee maata pitkin. Ihan pari yksittäistä kontaktipätkää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Alustavan pätkän seuraaminen jo hitusen parempi, mutta koira ennakoi liikkeestä istumista ja meni maahan melkein istumisen kautta. Nousi sivulle vasta tokalla käskyllä.
Luoksetulo 10 - Ennakoi vähän stoppia ja himmasi vauhtia. Hyvällä laukalla kuitenkin molemmat pätkät, tähän liikkeeseen olin tosi tyytyväinen. Rommi ei siis ole aikaisemmin kisoissa pysähtynyt ollenkaan/vasta tokalla käskyllä.
Liikkeestä seisominen 7 - Jouduin alussa palaamaan puoli askelta taakse, jotta sain koiran mukaani, alustava pätkä muuten ok. Seisomisessa ennakoi takapalkkaa ja kääntyi puoliksi ympäri, niin että palatessani sillä oli kylki mua kohti. Sivulle vasta tokalla käskyllä.
Nouto 9 - Kapulaa nostaessa sähläsi yllättävän vähän, sivulle vasta tokalla käskyllä.
Kaukot 6 - Sääntöjen mukaan ei vissiin oltaisi ansaittu numeroa ollenkaan? Käskiessäni Rommin maahan se taittoi toisen etutassun alleen ja tipautti lonkalle. Itse vaihdoissa se nousi istumaan molemmilla kerroilla vasta tokalla käskyllä, samoin sivulle nousemisessa. Sääli, Rommilla kun on yleensä niin mallikkaat kaukot!
Hyppy 10 - Haha, eipä olisi ikinä uskonut! Paimen oppii näköjään kerrasta, kätevää. Rommi siis päätyi jälleen istumaan vähän esteen sivuun, mutta hyppäsi kuitenkin hienosti takaisin. Sivulle se teki legendaarisen megaloikkansa, joka hymyilytti jälleen monia :)
Kokonaisvaikutus 7 - Kisasyndrooma iski taas, ohjaaja jännitti ja koira paineistui. Miten muuten voi muka selittää sen, että koira seuraa täydellisen hyvin kehään saakka, mutta aloittaa rauhoittelevan haistelun heti varsinaisen kisasuorituksen alettua? En missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseen, siirtymät olivat tönkköjä ja koiran vire turhan alhainen (hyvä vireindikaattori muuten tuo viimeinen perusasento, alhaisessa vireessä koira vaatii aina pari käskyä ja korkeassa tekee hyvin).
Yht. 167p AVO1
No, tulihan se ykkönen sitten lopulta. Paljon tyytyväisempi olen kuitenkin kahteen edelliseen avon kokeeseemme, tämä oli vähän tällainen "raavitaan jokaisesta liikkeestä pari pistettä" -tyyppinen suoritus. Nyt ehdottomasti jätetään avo taakse ja siirrytään voivottelemaan, Rommikin tykkää niiiiin paljon enemmän hauskoista ylempien luokkien liikkeistä. Ja mitä opimme? Paikkamakuu ja kisaseuraaminen kuntoon!
Inka
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
lauantai 30. tammikuuta 2010
Viimestä viedään
Tänään ei ollut tarkoitus treenata. Treenattiin kuitenkin. Alun perin tarkoitus oli vetää kisanomainen ketjutus miinus hyppy, mutta suunnitelmat muuttuivat lennossa. Itse asiassa olen näin jälkeenpäin ajatellen tosi tyytyväinen, että sorruin treenaamaan, koska sain selville yhden tärkeän jutun.
Vilautin siis Rommille kissanruokapurkkia ja sanoin vihjesanan, jonka jälkeen yritin ottaa kisanomaisen seuraamisen. Seuraaminen oli tasan samanlaista kuin yleensäkin kisoissa, eli paikoitellen perus hyvää ja paikoitellen kontaktitonta vierellä jolkottelua. Tehtiin kuitenkin loppuun saakka, minkä jälkeen otin vielä yhden (onnistuneen) suoran pätkän --> kehuin rauhallisesti ja siirryttiin seuraavaan liikkeeseen.
Liikkeestä maahanmenoon jouduttiin ottamaan useita lähtöjä, koska kontakti oli alustavalla pätkällä olematon. Tässä vaiheessa olin siis jo päättänyt, että ketjutan liikkeet loppuun saakka mutta vaadin epäkisanomaisesti oikeaa suoritusta. Luoksetulossa heitin palkan taakse, koska Rommi ennakoi, että ketjutettaessa palkka ei lennä. Liikkeestä seisominen hyvä, samoin nouto. Siinä tosin tuli vähän vino eteenluovutus, jonka korjasin askeleella taakse. Kaukoissa Rommi jäi m-i vaihdoissa vähän vajaaksi, koska olin heittänyt ajatuksissani noutokapulan taakse ja Rommi piti sitä takapalkkana --> jummasi.
Nyt otin seuraamisen uusiksi, tarkoituksena vaatia alusta alkaen sitä kontaktia. Mutta kas kummaa, Rommi seurasikin heti oikein mallikkaasti ja innolla! Hetken asiaa pohdittuani tajusin, että kyse on niinkin ilmiselvästä jutusta kuin taskun kaivaminen. Yleensä aloittaessani seuraamista kaivan nameja valmiiksi käteen, jotta voin palkata koiran oikea-aikaisesti, mutta ketjuttaessa en tietenkään tee niin. Jaa-a, miten en muka ole tajunnut tuota aikaisemmin? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, huomenna pitää siis feikata taskun kaivaminen ennen kehään menoa.
Luoksetuloja tehtiin pari kertaa läpijuoksuina, Rommi tarjosi täysin yllättäen maahanmenoa. Kaksi kertaa sain avustaa uudella käskyllä ennen kuin saatiin hyvä läpijuoksu, johon sitten lopetettiin.
Inka
Vilautin siis Rommille kissanruokapurkkia ja sanoin vihjesanan, jonka jälkeen yritin ottaa kisanomaisen seuraamisen. Seuraaminen oli tasan samanlaista kuin yleensäkin kisoissa, eli paikoitellen perus hyvää ja paikoitellen kontaktitonta vierellä jolkottelua. Tehtiin kuitenkin loppuun saakka, minkä jälkeen otin vielä yhden (onnistuneen) suoran pätkän --> kehuin rauhallisesti ja siirryttiin seuraavaan liikkeeseen.
Liikkeestä maahanmenoon jouduttiin ottamaan useita lähtöjä, koska kontakti oli alustavalla pätkällä olematon. Tässä vaiheessa olin siis jo päättänyt, että ketjutan liikkeet loppuun saakka mutta vaadin epäkisanomaisesti oikeaa suoritusta. Luoksetulossa heitin palkan taakse, koska Rommi ennakoi, että ketjutettaessa palkka ei lennä. Liikkeestä seisominen hyvä, samoin nouto. Siinä tosin tuli vähän vino eteenluovutus, jonka korjasin askeleella taakse. Kaukoissa Rommi jäi m-i vaihdoissa vähän vajaaksi, koska olin heittänyt ajatuksissani noutokapulan taakse ja Rommi piti sitä takapalkkana --> jummasi.
Nyt otin seuraamisen uusiksi, tarkoituksena vaatia alusta alkaen sitä kontaktia. Mutta kas kummaa, Rommi seurasikin heti oikein mallikkaasti ja innolla! Hetken asiaa pohdittuani tajusin, että kyse on niinkin ilmiselvästä jutusta kuin taskun kaivaminen. Yleensä aloittaessani seuraamista kaivan nameja valmiiksi käteen, jotta voin palkata koiran oikea-aikaisesti, mutta ketjuttaessa en tietenkään tee niin. Jaa-a, miten en muka ole tajunnut tuota aikaisemmin? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, huomenna pitää siis feikata taskun kaivaminen ennen kehään menoa.
Luoksetuloja tehtiin pari kertaa läpijuoksuina, Rommi tarjosi täysin yllättäen maahanmenoa. Kaksi kertaa sain avustaa uudella käskyllä ennen kuin saatiin hyvä läpijuoksu, johon sitten lopetettiin.
Inka
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Tunnaria ja avoa
Voisko nää pakkaset jo laskea? Mittari näytti tänään -26tta lähtiessämme Rommin kanssa ulos, eikä tällainen kaupunkilaistyttö osannut moisiin arktisiin oloihin varustautua, vaan lähti liikkeelle farkuissa ja ohuessa laskettelutakissa. Eikä pakkasessa vielä mitään, mutta kun lasketaan mukaan jäätävän pureva tuuli, niin reidet olivat kahdessa minuutissa tunnottomat...
Lenkin lopussa tehtiin siis jälleen tunnaria ihan vaan piilottelemalla omaa lumen alle. Tällä kertaa homma toimi huomattavasti paremmin kuin viimeksi, vaikka alku olikin säätöä (koira maisteli herkullisia jääkakkoja sekä riepotteli tunnistuskapulapussia oikein olan takaa). Tehtiin yhteensä kolme kappaletta, hyvin jaksoi etsiä pidemmänkin aikaa paineettomasti. Kolmannen jälkeen Rommillakin oli jo sen verran kylmä, että se ekaa kertaa tänä talvena nosteli tassujaan, joten suunnattiin takaisin sisälle.
Sisällä jatkettiin vielä tilan sallimissa rajoissa avon liikkeillä. Seuraamisessa tosin lähinnä askeleita, nämä hyviä vaikka vähän turhan innokkaita. Jäävät toimivat molemmat kivasti, samoin kaukot. Luoksetuloissa sisätila rokotti vauhtia, joten keskityttiin lähinnä stoppeihin (hyviä!).
Huomenna otetaan vikat treenit ketjuttamalla ja kissanruokapalkalla, sitten pari päivää taukoa ja jännitetään juoksujen alkamista. Toivottavasti päästään kisoihin :)
Inka
Lenkin lopussa tehtiin siis jälleen tunnaria ihan vaan piilottelemalla omaa lumen alle. Tällä kertaa homma toimi huomattavasti paremmin kuin viimeksi, vaikka alku olikin säätöä (koira maisteli herkullisia jääkakkoja sekä riepotteli tunnistuskapulapussia oikein olan takaa). Tehtiin yhteensä kolme kappaletta, hyvin jaksoi etsiä pidemmänkin aikaa paineettomasti. Kolmannen jälkeen Rommillakin oli jo sen verran kylmä, että se ekaa kertaa tänä talvena nosteli tassujaan, joten suunnattiin takaisin sisälle.
Sisällä jatkettiin vielä tilan sallimissa rajoissa avon liikkeillä. Seuraamisessa tosin lähinnä askeleita, nämä hyviä vaikka vähän turhan innokkaita. Jäävät toimivat molemmat kivasti, samoin kaukot. Luoksetuloissa sisätila rokotti vauhtia, joten keskityttiin lähinnä stoppeihin (hyviä!).
Huomenna otetaan vikat treenit ketjuttamalla ja kissanruokapalkalla, sitten pari päivää taukoa ja jännitetään juoksujen alkamista. Toivottavasti päästään kisoihin :)
Inka
maanantai 25. tammikuuta 2010
Purina-lössöilyt
Pakkasen takia oli ohjatut treenit tänään peruttu, mutta koska mittari näytti vain -12 astetta, niin lähdettiin Rommin kanssa kuitenkin hallille. Rommilla pitäisi kohta alkaa juoksut, meno vähän sen mukaista. Nenä iskettiin maahan turhan usein, eikä sitä nykyään niin tuttua intoa oikein ollut, vaan tuntu että koiraa sai välillä "raahata perässä". Aika jännä, vielä jonkin aikaa sitten tällainen oli meille arkipäivää ja treenit tahkottiin läpi lähinnä mun tahdonvoimalla, nykyään on jo niin tottunut tuohon astetta motivoituneempaan eläimeen, ettei sitä oikein osaa arvostaa. Vaikka niin paljon töitä olen tuon motivaation eteen tehnyt, niin se vaan nopeasti unohtuu! Onneksi tulee näitä yksittäisiä huonompia päiviä menneistä muistuttamaan.
Agilitya tehtiin rimat maassa ja näin vältettiin turhia riskejä. Teemana lähinnä vauhti, paljon suoraviivaista pätkää hypyillä ja putkilla. Hyvä tehdä välillä tällaisia motivaatiotreenejä, touhu menee turhan usein viilaamiseksi. Valitettavasti sorruin sitten lopuksi myös viilaamaan, tehtiin siis keppejä paljonpaljon eri kulmista (avo yhä umpikulmaa hankalampi) ja mahd. itsenäisesti. Rommille hankalin on mun irtoaminen eteen. Se kestää kyllä hyvin, jos olen jo valmiiksi edessä sen mennessä sisään, mutta heti jos menen liikaa ohi, niin joku väli jää pujottelematta. Sivusuunnassa ja taakse saan irrota miten päin vaan, kerran tuli kesken pois kun lähdin juoksemaan suoraan taakse.
Kontakteista sen verran, että myö ollaan taidettu treenata liikaa 2on2offia, koska Rommi heittää nykyään vähänkin epävarmassa tilanteessa takapään lähimmälle kontaktille. Onhan se positiivista, että asento on hallussa ja kontaktit mieluisia, mutta liika on aina liikaa! Lopulta jouduin ihan tiukasti kieltämään kontakteille karkaamisesta --> koira paineistui ja jäi haistelemaan.
Tokon saralla ei tehty kovin paljoa vaisun vireen takia. Olin suunnitellut ketjuttavani avon liikkeet vikaa kertaa ennen sunnuntain kisoja, mutta jätettiin lopulta väliin. Luoksetuloja kuusi kipaletta, eka läpijuoksuna ok, mutta seuraavalla tehdyn (hyvän) stopin jälkeen koira himmaili ja ennakoi. Pari vikaa tehtiin niin, että jätin koiran, kävelin vähän matkaa ja lähdin juoksemaan sitä kutsuen, näin tuli vauhtia. Seuraamisessa hyödynnettiin agilityesteitä, jotka saivat toimia häiriönä. Pujoteltiin siis niiden välissä erilaisia kuvioita, palkkasin välillä perusasennon namilla. Teknisesti ok seuraamista, vaikka vire olisi mun makuun saanut olla vähän korkeampi.
Kaukoja kerran avo-malliin, Rommi teki molemmat vaihdot hilaamalla mutta muuten ok. Hyppy oli illan pääteema, su kisoja varten tuotiin halliin juuri sopivasti virallinen tokoeste, joten päästiin tokaa kertaa elämässämme treenaamaan avon hyppyä. Otin aika monta toistoa, koska tämä oli viimeinen mahdollisuus ennen kisoja iskostaa koiran päähän, että sieltä tullaan myös takaisinpäin. Rommi hyppää toki yhä liikaa esteen oikealle puolelle, mutta eipä tuo haittaa kun se mallikkaasti kiertää takaisin hyppäämään, eikä linja ylity. Jos Rommin juoksut eivät ala ennen sunnuntaita, niin meillä on edessä ekat avoimen kisat, joissa Rommi on peräti treenannut hyppyä!
Inka
Agilitya tehtiin rimat maassa ja näin vältettiin turhia riskejä. Teemana lähinnä vauhti, paljon suoraviivaista pätkää hypyillä ja putkilla. Hyvä tehdä välillä tällaisia motivaatiotreenejä, touhu menee turhan usein viilaamiseksi. Valitettavasti sorruin sitten lopuksi myös viilaamaan, tehtiin siis keppejä paljonpaljon eri kulmista (avo yhä umpikulmaa hankalampi) ja mahd. itsenäisesti. Rommille hankalin on mun irtoaminen eteen. Se kestää kyllä hyvin, jos olen jo valmiiksi edessä sen mennessä sisään, mutta heti jos menen liikaa ohi, niin joku väli jää pujottelematta. Sivusuunnassa ja taakse saan irrota miten päin vaan, kerran tuli kesken pois kun lähdin juoksemaan suoraan taakse.
Kontakteista sen verran, että myö ollaan taidettu treenata liikaa 2on2offia, koska Rommi heittää nykyään vähänkin epävarmassa tilanteessa takapään lähimmälle kontaktille. Onhan se positiivista, että asento on hallussa ja kontaktit mieluisia, mutta liika on aina liikaa! Lopulta jouduin ihan tiukasti kieltämään kontakteille karkaamisesta --> koira paineistui ja jäi haistelemaan.
Tokon saralla ei tehty kovin paljoa vaisun vireen takia. Olin suunnitellut ketjuttavani avon liikkeet vikaa kertaa ennen sunnuntain kisoja, mutta jätettiin lopulta väliin. Luoksetuloja kuusi kipaletta, eka läpijuoksuna ok, mutta seuraavalla tehdyn (hyvän) stopin jälkeen koira himmaili ja ennakoi. Pari vikaa tehtiin niin, että jätin koiran, kävelin vähän matkaa ja lähdin juoksemaan sitä kutsuen, näin tuli vauhtia. Seuraamisessa hyödynnettiin agilityesteitä, jotka saivat toimia häiriönä. Pujoteltiin siis niiden välissä erilaisia kuvioita, palkkasin välillä perusasennon namilla. Teknisesti ok seuraamista, vaikka vire olisi mun makuun saanut olla vähän korkeampi.
Kaukoja kerran avo-malliin, Rommi teki molemmat vaihdot hilaamalla mutta muuten ok. Hyppy oli illan pääteema, su kisoja varten tuotiin halliin juuri sopivasti virallinen tokoeste, joten päästiin tokaa kertaa elämässämme treenaamaan avon hyppyä. Otin aika monta toistoa, koska tämä oli viimeinen mahdollisuus ennen kisoja iskostaa koiran päähän, että sieltä tullaan myös takaisinpäin. Rommi hyppää toki yhä liikaa esteen oikealle puolelle, mutta eipä tuo haittaa kun se mallikkaasti kiertää takaisin hyppäämään, eikä linja ylity. Jos Rommin juoksut eivät ala ennen sunnuntaita, niin meillä on edessä ekat avoimen kisat, joissa Rommi on peräti treenannut hyppyä!
Inka
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Agidebyytti
Tänään korkattiin Rommin kanssa virallinen kisauramme HSKH:n kisoissa Purinalla. Mua jännitti tietenkin kamalasti, hyvä kun pystyin edellisenä iltana nukkumaan. Aamulla harkitsin koko homman jättämistä väliin kovan pakkasen takia, mutta onneksi päätettiin kuitenkin mennä :) Hallilla oli kyllä tosi kylmä, joten lämmittelin Rommin huolella ennen kumpaakin rataa. Verkkaesteillä ei ehditty käydä, koska aika moni koirakko oli jättänyt kisat pakkasen takia väliin ja jouduttiin starttaamaan odotettua aikaisemmin.
Eka rata oli ihanan helppo, ei oikeastaan yhtään vaikeaa kohtaa. Kepit oli heti ekan hypyn jälkeen suoralla linjalla, joten sisäänmeno ok. Rommi kyllä himmaili sisäänmenossa aika tavalla, eikä lähtenyt pujottelemaan kunnolla ennen kun kerroin sille, että joo oikeaan väliin menit kekeke. A'lla luulin meidän saaneen hylyn, koska katsoin Rommin tulleen millin alastulon yli ja korjanneen sitten virheen palauttamalla yhden tassun kontaktille, mutta ihan vieressä ollut tuomari ei tähän mitään sanonut, joten näin toivottavasti omiani. A tultiin vielä toiseen suuntaan, nyt R otti kontaktin hyvin.
A'n jälkeen tuli joku ihme kompurointi Rommin kanssa, oltiin menossa eri suuntii ja lähes törmättiin keskellä. Sain kuitenkin pelastettua tilanteen ilman suurempaa hämminkiä, loppurata ok. Tulos 0vp ajalla -9,96, sijoitus 2/17 radan toiseksi ainoalla nollalla. Voiton veivät lainavalkkarini Riston sisko Zuli ohjaajansa Janinan kanssa, onnea heille upeaakin upeammasta tuplanollasta!
Videolta katsottuna hyppytyyli oli aika tönkköä, Rommi hyppäsi puolet hypyistä takajalkoja roikottaen. Tiedä sitten johtuiko keliin nähden huonosta verryttelystä (toivottavasti ei!) vai paineistuko koira mun jännittämisestä ja hyppäsi sen takia epävarmasti?
video myöhemmin
Hyppyrata menikin sitten vähän säädöksi. Alun suora meni ok, mutta putkella tein sen vanhan tutun virheen eli ohjasin liian pitkälle --> Rommi luki mua oikein ja meni putken ohi ulkokautta. Hypyltä 7 kääntyminen takaisin putkeen oli aika kamala, tarkoituksena oli valssata hypyn vasemmalla puolella, mutta jotenkin koira päätyi hyppäämään pituuden väärään suuntaan? Kepit olivat toinen kompastuskivi, lukuisista yrityksistä huolimatta ne eivät ottaneet sujuakseen. Radalla oli hyvätkin pätkänsä, mutta pääasiassa aika päätöntä menoa. Rommi luki mun murto-osasekunnin harmistukseni ekalla kiellolla, ja sen jälkeen se paineistui ja jäi vähänkään epävarmassa tilanteessa haistelemaan maata. Tulos HYL.
Radan jälkeen käytiin vielä lämppäesteillä muistuttelemassa keppejä mieleen. Alku oli kamala, mutta pian saatiin sujumaan totuttuun tapaan :) Kyytiä odotellessa myös tokoiltiin parin luoksetulostopin verran, hyviä.
No, eihän sitä voi olla tyytymätön, kun saadaan sekä ohjaajan että koiran elämän ihka ekasta startista nolla! Saavutettiin sitten kertaheitolla tämän vuoden agilitytavoitteet (kisauran korkkaaminen + yksi nolla) :D Olisikohan liian myöhäistä asettaa uutta tavoitetta, esim. kakkosiin nouseminen olisi aika kiva juttu?
Inka
Eka rata oli ihanan helppo, ei oikeastaan yhtään vaikeaa kohtaa. Kepit oli heti ekan hypyn jälkeen suoralla linjalla, joten sisäänmeno ok. Rommi kyllä himmaili sisäänmenossa aika tavalla, eikä lähtenyt pujottelemaan kunnolla ennen kun kerroin sille, että joo oikeaan väliin menit kekeke. A'lla luulin meidän saaneen hylyn, koska katsoin Rommin tulleen millin alastulon yli ja korjanneen sitten virheen palauttamalla yhden tassun kontaktille, mutta ihan vieressä ollut tuomari ei tähän mitään sanonut, joten näin toivottavasti omiani. A tultiin vielä toiseen suuntaan, nyt R otti kontaktin hyvin.
A'n jälkeen tuli joku ihme kompurointi Rommin kanssa, oltiin menossa eri suuntii ja lähes törmättiin keskellä. Sain kuitenkin pelastettua tilanteen ilman suurempaa hämminkiä, loppurata ok. Tulos 0vp ajalla -9,96, sijoitus 2/17 radan toiseksi ainoalla nollalla. Voiton veivät lainavalkkarini Riston sisko Zuli ohjaajansa Janinan kanssa, onnea heille upeaakin upeammasta tuplanollasta!
Videolta katsottuna hyppytyyli oli aika tönkköä, Rommi hyppäsi puolet hypyistä takajalkoja roikottaen. Tiedä sitten johtuiko keliin nähden huonosta verryttelystä (toivottavasti ei!) vai paineistuko koira mun jännittämisestä ja hyppäsi sen takia epävarmasti?
video myöhemmin
Hyppyrata menikin sitten vähän säädöksi. Alun suora meni ok, mutta putkella tein sen vanhan tutun virheen eli ohjasin liian pitkälle --> Rommi luki mua oikein ja meni putken ohi ulkokautta. Hypyltä 7 kääntyminen takaisin putkeen oli aika kamala, tarkoituksena oli valssata hypyn vasemmalla puolella, mutta jotenkin koira päätyi hyppäämään pituuden väärään suuntaan? Kepit olivat toinen kompastuskivi, lukuisista yrityksistä huolimatta ne eivät ottaneet sujuakseen. Radalla oli hyvätkin pätkänsä, mutta pääasiassa aika päätöntä menoa. Rommi luki mun murto-osasekunnin harmistukseni ekalla kiellolla, ja sen jälkeen se paineistui ja jäi vähänkään epävarmassa tilanteessa haistelemaan maata. Tulos HYL.
Radan jälkeen käytiin vielä lämppäesteillä muistuttelemassa keppejä mieleen. Alku oli kamala, mutta pian saatiin sujumaan totuttuun tapaan :) Kyytiä odotellessa myös tokoiltiin parin luoksetulostopin verran, hyviä.
No, eihän sitä voi olla tyytymätön, kun saadaan sekä ohjaajan että koiran elämän ihka ekasta startista nolla! Saavutettiin sitten kertaheitolla tämän vuoden agilitytavoitteet (kisauran korkkaaminen + yksi nolla) :D Olisikohan liian myöhäistä asettaa uutta tavoitetta, esim. kakkosiin nouseminen olisi aika kiva juttu?
Inka
lauantai 23. tammikuuta 2010
Tunnaria
Mulla on ollut tosi kiireinen viikko, joten treenaaminen on jäänyt hävettävän vähälle. Eilen otettiin Rommin kanssa parit tunnariharjoitukset ihan vaan niin, että jätin koiran 10m päähän ja kävin piilottamassa oman hankeen, palasin takaisin ja lähetin etsimään. Harjoituksen idea (vahvistaa koiran mielikuvaa siitä, että palikan etsimiseen saa käyttää aikaa) meni vähän pipariksi, koska Rommi tukeutui muhun melko voimakkaasti. Ensin se jaksoi etsiä jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa luovutti ja juoksi mun eteen tapittaen kysyvästi. Annoin 'oma'-käskyn uudestaan --> koira lähti hyvin etsimään, mutta palasi pian taas tapittamaan. Tätä toistui pari kertaa, joten kävin taputtamassa maata jossain piilon lähettyvillä ja näin autoin koiraa löytämään palikan.
No, fiksu piski sitten tajusi, että näinhän se saa mut etsimään palikan sen puolesta! Ei auttanut vaikka miten yritin vaan seistä paikoillani ja odottaa, Rommi ei palannut etsimään ennen kuin sai multa jotain tukea. Lopulta se lopetti nenätyön kokonaan ja juoksi vaan mun ja etsintäalueensa välillä häntä heiluen. Jos en reagoinut avunpyyntöihin, R mm. haki hangessa olleen tunnaripussin ja riepotteli sitä pitkin poikin, tyrkytti hihnaa, nyhti lapasta... Tästä oli kyllä itsenäinen nenätyöskentely kaukana!
Lopulta saatiin yksi ok suoritus, johon lopetettiin. En oikein tiedä miten mun pitäisi nyt edetä, tällaista ongelmaa en ihan ollut odottanut. Ennakoitavissa ollutta ongelmaa eli paineistumista ei näkynyt mailla halmeilla, vaan Rommi sähläsi iloisen paineettomasti läpi treenien.
Kuluneen viikon muut tokoilut ovat tapahtuneet sisätiloissa ruokailujen yhteydessä. Preparoitiin bilsankurssilla possun sydäntä, ja sain ottaa parit leikellyt sydämet kotiin koiralle. Perinteisten askelsiirtymien lisäksi Rommi on joutunut tekemään kaukoja ansaitakseen superherkkua, oikein hyvältä on näyttänyt! Tekniikka on loistava, ainoa miinus hitaudesta, jonka kupin kyttäys aiheuttaa.
Inka
No, fiksu piski sitten tajusi, että näinhän se saa mut etsimään palikan sen puolesta! Ei auttanut vaikka miten yritin vaan seistä paikoillani ja odottaa, Rommi ei palannut etsimään ennen kuin sai multa jotain tukea. Lopulta se lopetti nenätyön kokonaan ja juoksi vaan mun ja etsintäalueensa välillä häntä heiluen. Jos en reagoinut avunpyyntöihin, R mm. haki hangessa olleen tunnaripussin ja riepotteli sitä pitkin poikin, tyrkytti hihnaa, nyhti lapasta... Tästä oli kyllä itsenäinen nenätyöskentely kaukana!
Lopulta saatiin yksi ok suoritus, johon lopetettiin. En oikein tiedä miten mun pitäisi nyt edetä, tällaista ongelmaa en ihan ollut odottanut. Ennakoitavissa ollutta ongelmaa eli paineistumista ei näkynyt mailla halmeilla, vaan Rommi sähläsi iloisen paineettomasti läpi treenien.
Kuluneen viikon muut tokoilut ovat tapahtuneet sisätiloissa ruokailujen yhteydessä. Preparoitiin bilsankurssilla possun sydäntä, ja sain ottaa parit leikellyt sydämet kotiin koiralle. Perinteisten askelsiirtymien lisäksi Rommi on joutunut tekemään kaukoja ansaitakseen superherkkua, oikein hyvältä on näyttänyt! Tekniikka on loistava, ainoa miinus hitaudesta, jonka kupin kyttäys aiheuttaa.
Inka
tiistai 19. tammikuuta 2010
Kenraaliharjoitus
Tuli eilen vähän extempore lähdettyä treeneihin, synttärijuhlat siirtyivät odotettua myöhemmäksi ja kun kerran isä tarjosi kyydinkin, niin pakkohan sitä oli mennä :) . Ekalla radalla (ratapiirros vähän epäonnistunut) tuli ongelmia jo hypyllä 1, Rommi kun bongasi sivussa olevan A'n ja oli onnessaan lähdössä sinne useampaan otteeseen. Lopulta toimi, kun jätin Rommin esteen taakse ihan oikeaan laitaan ja käänsin ajoissa rintamasuunnan kohti kakkosta. Rommi tuli 1-2 innarina, joten toka hyppy venyi vähän pitkäksi ja putkeen 3 tuli ylimääräistä kaarrosta.
Ongelmallisin kohta meille oli 4-6, lähinnä nelosen ja vitosen välisen pitkän etäisyyden takia. Rommi kiersi nelosen hyvin takaa ja sain sen jopa okserille jotain ihmeen kautta, mutta siinä vaiheessa olin jo itse niin myöhässä, että kääntäminen pois supermagneetti-puomilta oli käytännössä mahdotonta. Pienen hiomisen jälkeen toimivin tapa oli seuraavanlainen: keilasin koiran kiertämään nelosen, otin vastaan oikealla kädellä ja kiepsautin sylkkärillä putkien ohi okserille --> tiukka "Rommi" sai koiran kääntymään paremmin. Oleellista oli itse sijoittua lähemmäs putkia, tehdä ajoissa selkeä päätös ohjaavasta kädestä ja luottaa koiraan.
Ohjasin Rommin putkeen 7 eka sylkkärillä, mutta varmempi tapa oli liikkua koiran ja kutosputken välissä ohjaten oikealla kädellä. Puomi oli makee, myö mitään lätkää tarvita!
Yksin treenatessa pitää muistaa ottaa paljon juuri tuollaisia 'kontakti suoraan edessä mutta käännytäänkin muualle', nyt meni vähän heikosti.
Tokalla radalla oli myös ongelmia kerrakseen. Toimivin rata saatiin, kun lähetin Rommin takaakiertoon hypyllä 2, valssasin kolmosen oikealle puolelle, valssasin uudestaan 3 ja 4 väliin ja lähetin twistillä keinulle. 6-7 välistävedolla ja niin, että kerroin ajoissa ennen hyppyä 6 kääntymisestä. Kepit olivat pienoinen pettymys, Rommi kyllä aloitti aina oikealla välillä, mutta jätti tokan välin pujottelematta pari kertaa? Huomasin, että ollaan niin paljon hinkattu itsenäisiä keppejä mun jäädessä jonnekin keppien taakse, ettei Rommi oikein kestä mun irtoamista edelle. Täytyy todella alkaa vahvistaa vedätyksiä, tämä voi koitua ongelmaksi kisoissa!
Itsenäisesti käytiin tekemässä parit kuuden kepin sarjat. Eri sisäänmenokulmat sujuivat hyvin, samoin kepeille lähettäminen 5-10m päästä.
Kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku treeneistä, startataan hyvillä mielin kisauramme sunnuntaina. Koira kyllä toimii, jos vaan ohjaaja muistaa ohjata!
Inka
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Tending-tokot OSA 2
Treenirikas päivä tänään, oltiin Rommin kanssa Purinalla yhteensä 3½ h. Eka siis puolen tunnin tehotreenit Heidin ja rhode Himban kanssa, kiitos aina yhtä mukavasta seurasta! Paljoa en viitsinyt Rommin kanssa tehdä, jotta into säilyisi varsinaisiin tokotreeneihin. Keppejä hiottiin pari kertaa, niissä ei juurikaan ongelmia, jonkun kerran koira taisi mennä sisään tokasta välistä. Kontaktit myös jees, ainoa miinus siitä että ne ovat aika vastustamattomia meidän likalle ja niille karkaaminen turhan herkässä.
Sitten varsinaiseen asiaan: Pekka Korri veti meille jälleen hyvän parituntisen, teemana seuraaminen ja tunnari. Seuraaminen oltiin käyty teoriassa läpi jo edellisellä kerralla, joten päästiin heti alottamaan ja myö oltiin Rommin kanssa ekana vuorossa. Olin suunnitellut ottavani parit perusasennon kontaktit ennen seuraamista, mutta jouduttiin siis lähtemään kylmiltään liikkeelle, mikä ei Rommille ole se paras mahdollinen vireennostatustapa. Pekka liikkuroi meille voi/evl-mallista seuraamista ja heti alkuun laittoi meidät kävelemään suoraan kohti muita ryhmäläisiä. Rommi ei ollut mun silmään ihan skarpeimmillaan, mutta sai kuitenkin kehuja hyvästä häiriöpäästä. Seuraaminen oli ok, mutta huomasin Rommissa selkeitä paineistumisen merkkejä (käännökset oikeaan+täykkärit meni pitkiksi, kontakti rakoili, perusasennot hitaita), ja lopulta se keskeytti seuraamisen ja lähti haistelemaan kauemmas. Rommin tapa purkaa painetta on ennen kaikkea paikalta poistuminen ja haistelu, homman kruunasi halliin tehdyt pissat.
Tätä sitten pohdittiin yhdessä Pekan kanssa. Kerroin, että Rommi lukee mua tosi tarkkaan ja paineistuu pienestäkin jännityksestä (=ei treenata kahdestaan lähikentällä), ja yhdessä päädyttiin siihen, että Rommi paineistuu ennen kaikkea musta, ei ympäristöstä. Se kesti häiriötä hyvin esim. alun henkilöryhmään seuruuttamisessa, joten ulkopuolinen häiriö ei ole paineistumisen syy. Mun pitäisi nyt muuttaa suhtautumiseni positiiviseksi, tämä on kuulemma hyvä ja mielenkiintoinen mahdollisuus pohtia omaa olemusta ja treenata sitä! Pekka ei neuvonut mua lopettamaan jännittämistä, vaan ennen kaikkea jännittämään enemmän. Kaikki mahdolliset jännityksestä palkkaamiset nyt kehiin!
Sitten uusi yritys, tällä kertaa yritin olla mahdollisimman jännittynyt. Mun silmään ei ihan parasta Rommia, mutta saatiin kuitenkin ihanan positiivista palautetta. Rommilla on kuulemma tosi mallikas ja kaunis seuraaminen (esim. MM-tokojen finaalipäivänä olisi ollut keskivertoa parempi!), pientä hiomista siellä täällä. Jokunen perusasento oli vino, mulla ei vasen käsi liikkunut yhtä paljon kuin oikea... Loppukommenttina Pekka totesi, että edelliskevään ja tämän kurssin perusteella sanoisi sekä koiran että ohjaajan olevan lahjakkaita ja mahiksia olevan vaikka mihin, meidän ongelma piilee ennen kaikkea tuossa paineistumisessa. Siihen on kuulemma hankala paneutua tällaisella kurssilla, joten suositeltavaa olisi ottaa yksityistunteja esim. Riitalta (ehdottomasti otetaan!!).
Tunnariin saatiin myös hyvää vinkkiä. Ensin Pekka toimi liikkurina ja tehtiin kisanomasesti, Rommi teki kuulemma tunnarin yleisimmän virheen eli luovutti liian nopeasti. Oma ei heti osunut kohdalle, joten R nappasi väärän mukaan --> lähdin kävelemään kohti ilmoittaen 'höpöhöpö', Rommi palasi palikoille ja lopetti nenätyöskentelyn kokonaan tarjoten mulle mitä eteen sattu. Tähän tulee nyt lääkkeeksi tehokuuri oman etsimistä, väärät on jonkin aikaa poissa pelistä. Omaa pitää piilotella mitä mielikuvituksellisimpiin ja vaikeimpiin piiloihin, tavoitteena että koira joutuu käyttämään aikaa sen etsimiseen. Mitä pidemmän ajan se jaksaa sitä etsiä, sen parempi.
Pari ekaa harjotusta meni ok, Pekka kävi viemässä oman 10m päähän ja hautasi hiekkaan. Rommi teki melko laajaa kaarrosta ja käytti etsimiseen aikaa, kerran pysähty mun eteen kysyvästi jolloin toistin 'oma'-käskyn. Tokalla kerralla löysi vähän turhan nopeasti.
Kannattaa kuulemma jo ihan alkuopetuksessa tehdä tunnaria 10m etäisyydellä, jotta tulee koiralle rutiinia. Jos koira tuo oikean, niin ohjaaja seisoo kisanomaisesti paikalla, väärästä liikettä+höpöhöpö. Virittelynä käytetään ohjaajan täyskäännöstä, joka kannattaa muistaa tehdä myös itsekseen treenatessa.
Pekka ehdotti meille liikkeiden välisiin siirtymisiin tämänhetkisen perusasento-kontakti-nami -setin sijaan käskyn alle jättämistä, Rommi saisi ehkä näin purettua painetta paremmin? Jatkossa siis koira istumaan ja itse parin askeleen päähän kuuntelemaan kouluttajaa/tuomaria.
Liikkuria aletaan nyt käyttää ahkerammin, jotta itselle tulee rutiinia --> kisoissa liikkuri on tuttu ja turvallinen juttu. Mulla on kavereiden kanssa treenatessa tapana vain katsoa toisen koirakon suoritus vierestä ja sitten kommentoida ja yhdessä pohtia, mutta pitäisi tosiaan hyödyntää liikkurimahdollisuutta enemmän.
Muita vinkkejä: tunnariin häiriöpalikoita paljon myös oman ollessa piilossa, askelsiirtymiin eri käskyt eri suunnille ja askeleet voi myös lopettaa ylimääräiseen kääntymiseen (koira oppii hakemaan suorempaa perusasentoa).
Kurssin loputtua tein kyytiä odotellessa vielä vähän tokoa ja aksaa. Keppien sisäänmenoa hiottiin kuudella kepillä ja erilaisilla lähestymisillä (kova vauhti, hidas vauhti, irtoaminen, eri kulmat), tosi hienosti meni. Rommi yllätti mut irtoamalla putkiin jopa 10m matkalta, mun ei tarvinnut juurikaan juosta :) . Kontakteille A+keinu otin pitkästä aikaa namilätkän ihan vaan huvikseen, kylläpä oli koiralla hauskaa! Se on niin mieletön kun tajuaa, että alastulolla odottaa ruokaa, ampuu vaan kontaktit supertäysiä.
Jätin Rommin paikkamakuuseen käydessäni rakentamassa ruudun hallin toiselle puolelle. Hyvin pysyi, vaikka houkutus tulla kurkkaamaan mua ja mun kolisteluja oli varmaan suuri. Ruutu sen sijaan ei ollut kovin bueno, Rommi kävi tsekkaamassa oikeaa etumerkkiä turhan innokkaasti, eikä keskelle ollut mitään pyrkimystä. Yksi onnistunut ruutu saatiin ilman targettia näyttöruutuna, tähän lopetettiin.
Inka
Sitten varsinaiseen asiaan: Pekka Korri veti meille jälleen hyvän parituntisen, teemana seuraaminen ja tunnari. Seuraaminen oltiin käyty teoriassa läpi jo edellisellä kerralla, joten päästiin heti alottamaan ja myö oltiin Rommin kanssa ekana vuorossa. Olin suunnitellut ottavani parit perusasennon kontaktit ennen seuraamista, mutta jouduttiin siis lähtemään kylmiltään liikkeelle, mikä ei Rommille ole se paras mahdollinen vireennostatustapa. Pekka liikkuroi meille voi/evl-mallista seuraamista ja heti alkuun laittoi meidät kävelemään suoraan kohti muita ryhmäläisiä. Rommi ei ollut mun silmään ihan skarpeimmillaan, mutta sai kuitenkin kehuja hyvästä häiriöpäästä. Seuraaminen oli ok, mutta huomasin Rommissa selkeitä paineistumisen merkkejä (käännökset oikeaan+täykkärit meni pitkiksi, kontakti rakoili, perusasennot hitaita), ja lopulta se keskeytti seuraamisen ja lähti haistelemaan kauemmas. Rommin tapa purkaa painetta on ennen kaikkea paikalta poistuminen ja haistelu, homman kruunasi halliin tehdyt pissat.
Tätä sitten pohdittiin yhdessä Pekan kanssa. Kerroin, että Rommi lukee mua tosi tarkkaan ja paineistuu pienestäkin jännityksestä (=ei treenata kahdestaan lähikentällä), ja yhdessä päädyttiin siihen, että Rommi paineistuu ennen kaikkea musta, ei ympäristöstä. Se kesti häiriötä hyvin esim. alun henkilöryhmään seuruuttamisessa, joten ulkopuolinen häiriö ei ole paineistumisen syy. Mun pitäisi nyt muuttaa suhtautumiseni positiiviseksi, tämä on kuulemma hyvä ja mielenkiintoinen mahdollisuus pohtia omaa olemusta ja treenata sitä! Pekka ei neuvonut mua lopettamaan jännittämistä, vaan ennen kaikkea jännittämään enemmän. Kaikki mahdolliset jännityksestä palkkaamiset nyt kehiin!
Sitten uusi yritys, tällä kertaa yritin olla mahdollisimman jännittynyt. Mun silmään ei ihan parasta Rommia, mutta saatiin kuitenkin ihanan positiivista palautetta. Rommilla on kuulemma tosi mallikas ja kaunis seuraaminen (esim. MM-tokojen finaalipäivänä olisi ollut keskivertoa parempi!), pientä hiomista siellä täällä. Jokunen perusasento oli vino, mulla ei vasen käsi liikkunut yhtä paljon kuin oikea... Loppukommenttina Pekka totesi, että edelliskevään ja tämän kurssin perusteella sanoisi sekä koiran että ohjaajan olevan lahjakkaita ja mahiksia olevan vaikka mihin, meidän ongelma piilee ennen kaikkea tuossa paineistumisessa. Siihen on kuulemma hankala paneutua tällaisella kurssilla, joten suositeltavaa olisi ottaa yksityistunteja esim. Riitalta (ehdottomasti otetaan!!).
Tunnariin saatiin myös hyvää vinkkiä. Ensin Pekka toimi liikkurina ja tehtiin kisanomasesti, Rommi teki kuulemma tunnarin yleisimmän virheen eli luovutti liian nopeasti. Oma ei heti osunut kohdalle, joten R nappasi väärän mukaan --> lähdin kävelemään kohti ilmoittaen 'höpöhöpö', Rommi palasi palikoille ja lopetti nenätyöskentelyn kokonaan tarjoten mulle mitä eteen sattu. Tähän tulee nyt lääkkeeksi tehokuuri oman etsimistä, väärät on jonkin aikaa poissa pelistä. Omaa pitää piilotella mitä mielikuvituksellisimpiin ja vaikeimpiin piiloihin, tavoitteena että koira joutuu käyttämään aikaa sen etsimiseen. Mitä pidemmän ajan se jaksaa sitä etsiä, sen parempi.
Pari ekaa harjotusta meni ok, Pekka kävi viemässä oman 10m päähän ja hautasi hiekkaan. Rommi teki melko laajaa kaarrosta ja käytti etsimiseen aikaa, kerran pysähty mun eteen kysyvästi jolloin toistin 'oma'-käskyn. Tokalla kerralla löysi vähän turhan nopeasti.
Kannattaa kuulemma jo ihan alkuopetuksessa tehdä tunnaria 10m etäisyydellä, jotta tulee koiralle rutiinia. Jos koira tuo oikean, niin ohjaaja seisoo kisanomaisesti paikalla, väärästä liikettä+höpöhöpö. Virittelynä käytetään ohjaajan täyskäännöstä, joka kannattaa muistaa tehdä myös itsekseen treenatessa.
Pekka ehdotti meille liikkeiden välisiin siirtymisiin tämänhetkisen perusasento-kontakti-nami -setin sijaan käskyn alle jättämistä, Rommi saisi ehkä näin purettua painetta paremmin? Jatkossa siis koira istumaan ja itse parin askeleen päähän kuuntelemaan kouluttajaa/tuomaria.
Liikkuria aletaan nyt käyttää ahkerammin, jotta itselle tulee rutiinia --> kisoissa liikkuri on tuttu ja turvallinen juttu. Mulla on kavereiden kanssa treenatessa tapana vain katsoa toisen koirakon suoritus vierestä ja sitten kommentoida ja yhdessä pohtia, mutta pitäisi tosiaan hyödyntää liikkurimahdollisuutta enemmän.
Muita vinkkejä: tunnariin häiriöpalikoita paljon myös oman ollessa piilossa, askelsiirtymiin eri käskyt eri suunnille ja askeleet voi myös lopettaa ylimääräiseen kääntymiseen (koira oppii hakemaan suorempaa perusasentoa).
Kurssin loputtua tein kyytiä odotellessa vielä vähän tokoa ja aksaa. Keppien sisäänmenoa hiottiin kuudella kepillä ja erilaisilla lähestymisillä (kova vauhti, hidas vauhti, irtoaminen, eri kulmat), tosi hienosti meni. Rommi yllätti mut irtoamalla putkiin jopa 10m matkalta, mun ei tarvinnut juurikaan juosta :) . Kontakteille A+keinu otin pitkästä aikaa namilätkän ihan vaan huvikseen, kylläpä oli koiralla hauskaa! Se on niin mieletön kun tajuaa, että alastulolla odottaa ruokaa, ampuu vaan kontaktit supertäysiä.
Jätin Rommin paikkamakuuseen käydessäni rakentamassa ruudun hallin toiselle puolelle. Hyvin pysyi, vaikka houkutus tulla kurkkaamaan mua ja mun kolisteluja oli varmaan suuri. Ruutu sen sijaan ei ollut kovin bueno, Rommi kävi tsekkaamassa oikeaa etumerkkiä turhan innokkaasti, eikä keskelle ollut mitään pyrkimystä. Yksi onnistunut ruutu saatiin ilman targettia näyttöruutuna, tähän lopetettiin.
Inka
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Kontaktitreeniä kaupungilla
Käväistiin tänään Rommin kanssa keskustassa moikkaamassa Oonaa ja Tehotyttö Minkaa sekä hyödyntämässä häiriötä. Hengailtiin siis akselilla Rautis-Narinkkatori ihmettelemässä loppuiltapäivän vilinää. Rommi sai istua perusasennossa ja tapittaa mua sydämensä kyllyydestä, tosin vähän olisin vielä toivonut skarppiutta kontaktin ylläpitoon. Ei se kyllä juurikaan rakoile, mutta tällainen perfektionisti kun olen niin minkäs teet. Olisi ihanaa, jos Rommi joskus kykenisi samaan kuin se valkkari, jonka kanssa käyn kertaviikkoon treenaamassa (jätkällä ikää kohta 2v, ollaan treenattu yhdessä vaan tämä syksy, pystyy häiriössä missä tahansa tuijottamaan mua intensiivisesti tasan niin kauan kuin haluan).
Seuraamiseen olin tosi tyytyväinen, paikka oli hyvä ja takapää liikkui. Kaukot myös jees, tosin en kovin pitkällä etäisyydellä viitsinyt ottaa. Paikkamakuu x2 ilman piiloa meni hyvin, Rommi otti jopa niin lunkisti että tiputti lonkalle :D
Muuten kaikki meni siis hyvin, mutta mua v*tutti aivan suunnattomasti, kun joku mies käveli suoraan hienosti perusasennossa olevan Rommin luo, eikä antanut mulle edes tarpeeksi reaktioaikaa vapauttaa koiraa, vaan alko heti sörkkimään "ai kun on kiva koira, ihana kun se tuijottaa sua tolleen". Kutsuin hiljaa Rommin mukaani ja poistuin paikalta, jottei olisi totaalisesti käämit palaneet. Vieras ei koskaan saisi koskea peruasennossa olevaan koiraan, vaan pa:n pitäisi olla koiralle maailman tuvallisin ja ihanin paikka. No, onneksi meidän herkkislikka ei ollut moksiskaan, napitti vaan miestä ihan yhtä tuohtuneena kuin omistajansakin. Keskeyttää nyt hyvä ruuanansaitsemishetki!
Inka
Seuraamiseen olin tosi tyytyväinen, paikka oli hyvä ja takapää liikkui. Kaukot myös jees, tosin en kovin pitkällä etäisyydellä viitsinyt ottaa. Paikkamakuu x2 ilman piiloa meni hyvin, Rommi otti jopa niin lunkisti että tiputti lonkalle :D
Muuten kaikki meni siis hyvin, mutta mua v*tutti aivan suunnattomasti, kun joku mies käveli suoraan hienosti perusasennossa olevan Rommin luo, eikä antanut mulle edes tarpeeksi reaktioaikaa vapauttaa koiraa, vaan alko heti sörkkimään "ai kun on kiva koira, ihana kun se tuijottaa sua tolleen". Kutsuin hiljaa Rommin mukaani ja poistuin paikalta, jottei olisi totaalisesti käämit palaneet. Vieras ei koskaan saisi koskea peruasennossa olevaan koiraan, vaan pa:n pitäisi olla koiralle maailman tuvallisin ja ihanin paikka. No, onneksi meidän herkkislikka ei ollut moksiskaan, napitti vaan miestä ihan yhtä tuohtuneena kuin omistajansakin. Keskeyttää nyt hyvä ruuanansaitsemishetki!
Inka
tiistai 12. tammikuuta 2010
Liiku, hidasta - toimii, ei toimi, toimii
Minka kasvaa hurjaa vauhtia ja täyttää tänään jo kokonaiset 12 viikkoa, ensimmäiset rokotuksetkin on juuri saatu niskaan. Eläinlääkärillä ei jännittänyt pöytä lainkaan, eikä muutenkaan kummasteltu mitään erityisemmin.Ollaan pyöritty nyt pari kertaa hallilla oikein kivoin tuloksin, penne on varsin näppärä kuljettaa mukana ja varsin reippaana se hallillakin liikkuu. Vähän kaipaillaan samaa koko- ja ikäluokkaa edustavaa leikkiseuraa, tarkoituksena olisi tutustua pitkästä aikaa pääkaupunkiseudun pentuleikkikouluihin ihan sosiaalistumisenkin kannalta. Ja pienenä välihuomiona, että onpas ihmeellistä kun on koira joka ei ole ahne. Kerrassaan hankalaa!
Eilisistä ageista meidän osalta sen verran, että ohjaajalle taas pari juttua lisää muistettavaksi: liiku, älä liiku liikaa, hidasta ja liiku taas. Ykkösharjoituksessa Ronja ampui suoraan Aalle jossen tarpeeksi ajoissa ja selkeästi kääntänyt rintamasuuntaa ja käskyttänyt ajoissa, yllätys yllätys. Meille samat konstit kuin Inkalle ja Rommille, ohjaavan käden ja rintamasuunnan muutos kun koira tullut ensimmäisen esteen yli. Tähänpä liittyy muistilistan ensimmäinen kohta - liiku.Toinen päänvaivaa aiheuttanyt kohta oli loppu, kaksi viimeistä estettä. Ronja lukee hirmuisen tarkkaan rintamasuuntaa, ja jos olin vähänkään liian ajoissa kääntämässä sitä viimeiselle esteelle (rintamasuunta muuttui), jäi toiseksi viimeinenkin tekemättä. Joten hidastamista kehiin ohjaajalle ja johan toimi. Se on hankalaa, juokseminen nimittäin!
Kakkosessa olin miettinyt alun tyhmästi - kutsuminen kahden esteen päästä, valssi, edestäleikkaus kepeille. Yhtämatkaa Ronjan kanssa lähteminen on aina fiksumpaa (jota en koskaan kuitenkaan onnistu muistamaan?!), ja oikeaan kohtaan ajoitettu valssi antoi oikeastaan kivasti aikaa edestäleikkaukseen ja pääsin myös helpommin oikeaan paikkaan keppejä ajatellen, niin että Ronjalla oli helpompi kulma. Näin alku saatiin toimivaksi, renkaalla kiirehdin kerran itse liikaa kääntymään -> rintamasuunta -> Ronja vasemmalta renkaasta läpi.
Keinu... se keinu, se keinu. Ekalla kerralla Ronja meni liian vauhdilla sanomisistani huolimatta ja rämäytti keinun melkoisella vauhdilla alas, kuitenkaan pahemmin itse siitä järkyttymättä - onneksi. Toisella kertaa hidasti kiltisti.
Mä alan yhä enemmän ja enemmän olla sitä mieltä että meidän keinupulmat johtuvat siitä että se on jonkinlainen ongelma mulle, koira vaan vaatisi toistoja toistojen perään. Joten tästä lähtien toistoja toistojen perään ja tämä ihminen keskittyy murehtimaan muuta kun sitä yhtä estettä!
Oona
maanantai 11. tammikuuta 2010
Aksaa ja tokoa
Wuhuu, ekat ohjatut agiharkat tauon jälkeen! Kyllä toi on kiva laji huonompinakin päivinä (tänään), ei voi mitään :) . Tänään veivattiin kahta pientä tekniikkarataa, ei mitään erityistä teemaa.
Rommin kanssa alotettiin siis yllä olevalla pätkällä, tutustuessa vaikutti pommi-A'ta lukuunottamatta helpolta, mutta ei loppupeleissä sitä kuitenkaan ollut. Kohtaa 1-3 hinkattiin ties kuinka kauan, Rommin saaminen putkeen oli odotetusti melko hankalaa. A on niiiiiiiin ihana!! Yhden kerran saatiin toimimaan niin, että jätin koiran ekan aidan taakse rintamasuunta oikealle ja seisoin itse A'n oikealla puolella kylki kohti koiraa. Siitä kutsu ekan aidan yli, koiran laskeuduttua käänsin kropan kohti kolmosputkea ja juoksin. Aika tiukasti joutu kyllä viemään loppuun saakka, sillä selvittyämme A'sta Rommi ampuikin kerta toisensa perään seiskaputkeen. Kyllä, se irtosi putkeen!
Vika oli lähes joka kerta mussa, olin joko myöhässä tai edellä, rintamasuuntani päin mäntyä... Lopulta päästiin jatkamaan rata loppuun, yritin eka takaaleikkausta seiskaputkella, mutta Pedun sanoin Rommi on nykyään nopea Rommi, joten valssi toimi paremmin --> ehdin juosta hypyille 8-9. Ekalla kerralla Sara-terrieri karkasi viereiseltä radalta Rommin luo juuri, kun se oli hyppäämässä kasia, joten annoin tulla ohi suoraan ysille. Tokalla kerralla olin vähän myöhässä ja sain juuri ja juuri koiran siedettävästi kasilta ysille.
Toka rata meni vähän säädöksi osittain sen takia, että tutustuin siihen väärin (unohdin hypyn 1 kokonaan ja oli hypyttämässä ysiä väärään suuntaan). Kutsuin siis 1-2 yli oikea kylki kohti Rommia --> käännyin kohti kolmosta. Ajoitus oli vähän hankala, kultainen keskitie löytyi vasta kolmannella yrittämällä. Kepeille onnistuin sitten lahjakkaasti peruuttamaan niin, että törmäsin ekaan keppiin, mutta R ei välittänyt vaan pujotteli oikein kivasti mun jäädessä keppien alkupäähän.
7-8 oli meille se hankala kohta. En osannut itse sijoittua ollenkaan, vaan Rommi oli koko ajan tulossa valssin jälkeen väärältä (oikealta) puolelta ohi. Mun olisi pitänyt tajuta, että keinu oli magneettina kauempana... Hinkkaamisen jälkeenkään kohta ei oikein toiminut, mutta ainakin koira meni oikeat esteet. Keinu super.
Yleistä kommenttia: ihanan vauhdikas ja irtoava koira, ohjaaja vähän hukassa. Treenien positiivinen yllätys oli kontaktit, Rommi tarjosi 2on2offia joka välissä: nähdessään maassa olleet puomin palaset, karatessaan A'n ylösmenolle, karatessaan keinun ylösmenolle... Toinen positiivinen juttu oli kepit, joissa ei näyttänyt olevan mitään itsenäisyysongelmaa. Negatiivisena mainittakoon lähdössä pysyminen, joka jostain syystä oli Rommille melko ylivoimaista tänään. Toivottavasti ei kehity jatkossa ongelmaksi?
Tokon puolella sekä positiivista että negatiivista. Negatiivista: eilen niin hyvin sujunut tunnari meni ihan pipariksi koiran korkean vireen takia. Se tarjosi vuorotellen kolmea väärää, maisteli ja sähläsi. Kutsuin lopulta vaan pois ja piilottelin omaa hiekkaan.
Positiivista: seuraaminen oli ihan mieletöntä, tein sekä hallissa että yhden kodinkoneliikkeen parkkiksella ja upeasti meni! Hallissa lähinnä askelia ja paikalla käännöksiä, parkkiksella pidempää pätkää eri tempoilla sekä askeleilla. Rommin paikka oli ihan nappi, samoin vire ja takapään käyttö. Perusasennotkin hienoja.
Palauteltiin mieleen myös liikkeestä maahanmenoa ensin ihan reippaalla käsiavusteella, se kun on ollut meidän heikoin jäävä. Parin avustetun jälkeen Rommi tekikin hienon nopeat ja täydelliset maahanmenot, eikä välissä otettu liikkeestä istuminen ollut yhtään sen huonompi. Uudet selkeämmät virittelyt ennen noita kahta näyttää hyvin ehkäisevän sekaisin menemistä.
Luoksetuloja otettiin sekä Purinan parkkiksella että sillä isommalla parkkiksella. Heitin yhä palkan jokaisesta stopista, nyt sujuvat taas hyvin. Maahanmeno liukkaasta alustasta johtuen vähän valui mutta ok. Kaukot myös ihan ok, 10m etäisyydellä Rommi edisti m-s vaihdossa askeleen verran eli täytyy olla tarkempi. Lähempää tehtiin avo-malliset kaukot i-m-i-m-i, palkkasin vikaan istumiseen.
Ja vaiherikkaat treenit päätti liukastuminen ennen jäähdyttelylenkkiä, onnistuin ansiokkaasti telomaan nilkkani. Nilkutus bussipysäkille oli tuskallisen hidasta, eikä jalalle voi oikein vieläkään laskea painoa. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa :/
Inka
Rommin kanssa alotettiin siis yllä olevalla pätkällä, tutustuessa vaikutti pommi-A'ta lukuunottamatta helpolta, mutta ei loppupeleissä sitä kuitenkaan ollut. Kohtaa 1-3 hinkattiin ties kuinka kauan, Rommin saaminen putkeen oli odotetusti melko hankalaa. A on niiiiiiiin ihana!! Yhden kerran saatiin toimimaan niin, että jätin koiran ekan aidan taakse rintamasuunta oikealle ja seisoin itse A'n oikealla puolella kylki kohti koiraa. Siitä kutsu ekan aidan yli, koiran laskeuduttua käänsin kropan kohti kolmosputkea ja juoksin. Aika tiukasti joutu kyllä viemään loppuun saakka, sillä selvittyämme A'sta Rommi ampuikin kerta toisensa perään seiskaputkeen. Kyllä, se irtosi putkeen!
Vika oli lähes joka kerta mussa, olin joko myöhässä tai edellä, rintamasuuntani päin mäntyä... Lopulta päästiin jatkamaan rata loppuun, yritin eka takaaleikkausta seiskaputkella, mutta Pedun sanoin Rommi on nykyään nopea Rommi, joten valssi toimi paremmin --> ehdin juosta hypyille 8-9. Ekalla kerralla Sara-terrieri karkasi viereiseltä radalta Rommin luo juuri, kun se oli hyppäämässä kasia, joten annoin tulla ohi suoraan ysille. Tokalla kerralla olin vähän myöhässä ja sain juuri ja juuri koiran siedettävästi kasilta ysille.
Toka rata meni vähän säädöksi osittain sen takia, että tutustuin siihen väärin (unohdin hypyn 1 kokonaan ja oli hypyttämässä ysiä väärään suuntaan). Kutsuin siis 1-2 yli oikea kylki kohti Rommia --> käännyin kohti kolmosta. Ajoitus oli vähän hankala, kultainen keskitie löytyi vasta kolmannella yrittämällä. Kepeille onnistuin sitten lahjakkaasti peruuttamaan niin, että törmäsin ekaan keppiin, mutta R ei välittänyt vaan pujotteli oikein kivasti mun jäädessä keppien alkupäähän.
7-8 oli meille se hankala kohta. En osannut itse sijoittua ollenkaan, vaan Rommi oli koko ajan tulossa valssin jälkeen väärältä (oikealta) puolelta ohi. Mun olisi pitänyt tajuta, että keinu oli magneettina kauempana... Hinkkaamisen jälkeenkään kohta ei oikein toiminut, mutta ainakin koira meni oikeat esteet. Keinu super.
Yleistä kommenttia: ihanan vauhdikas ja irtoava koira, ohjaaja vähän hukassa. Treenien positiivinen yllätys oli kontaktit, Rommi tarjosi 2on2offia joka välissä: nähdessään maassa olleet puomin palaset, karatessaan A'n ylösmenolle, karatessaan keinun ylösmenolle... Toinen positiivinen juttu oli kepit, joissa ei näyttänyt olevan mitään itsenäisyysongelmaa. Negatiivisena mainittakoon lähdössä pysyminen, joka jostain syystä oli Rommille melko ylivoimaista tänään. Toivottavasti ei kehity jatkossa ongelmaksi?
Tokon puolella sekä positiivista että negatiivista. Negatiivista: eilen niin hyvin sujunut tunnari meni ihan pipariksi koiran korkean vireen takia. Se tarjosi vuorotellen kolmea väärää, maisteli ja sähläsi. Kutsuin lopulta vaan pois ja piilottelin omaa hiekkaan.
Positiivista: seuraaminen oli ihan mieletöntä, tein sekä hallissa että yhden kodinkoneliikkeen parkkiksella ja upeasti meni! Hallissa lähinnä askelia ja paikalla käännöksiä, parkkiksella pidempää pätkää eri tempoilla sekä askeleilla. Rommin paikka oli ihan nappi, samoin vire ja takapään käyttö. Perusasennotkin hienoja.
Palauteltiin mieleen myös liikkeestä maahanmenoa ensin ihan reippaalla käsiavusteella, se kun on ollut meidän heikoin jäävä. Parin avustetun jälkeen Rommi tekikin hienon nopeat ja täydelliset maahanmenot, eikä välissä otettu liikkeestä istuminen ollut yhtään sen huonompi. Uudet selkeämmät virittelyt ennen noita kahta näyttää hyvin ehkäisevän sekaisin menemistä.
Luoksetuloja otettiin sekä Purinan parkkiksella että sillä isommalla parkkiksella. Heitin yhä palkan jokaisesta stopista, nyt sujuvat taas hyvin. Maahanmeno liukkaasta alustasta johtuen vähän valui mutta ok. Kaukot myös ihan ok, 10m etäisyydellä Rommi edisti m-s vaihdossa askeleen verran eli täytyy olla tarkempi. Lähempää tehtiin avo-malliset kaukot i-m-i-m-i, palkkasin vikaan istumiseen.
Ja vaiherikkaat treenit päätti liukastuminen ennen jäähdyttelylenkkiä, onnistuin ansiokkaasti telomaan nilkkani. Nilkutus bussipysäkille oli tuskallisen hidasta, eikä jalalle voi oikein vieläkään laskea painoa. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa :/
Inka
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Tunnari edistyy!
Meillähän alkaa kaikki nuo meidän heikommat voittajan liikkeet toimia, perjantaina ruutu ja tänään tunnari! Riemuitsen ehkä turhan aikasin, mutta voi jopa olla että meillä on voi-debyytti jo kevään loppupuolella? No, pääasia että saan jatkossakin kirjoitella sanan "edistyy" otsikkoon :)
Rikoin tänään siis kahta itselleni tekemää tunnarisääntöä (ei saa käyttää kotoa löytyviä palikoita eikä saa tehdä tunnaria sisällä), minkä tein tietoisesti riskin ottaen. Viime aikoinahan meillä on tunnari mennyt ihan lähmimiseksi, ja olen tästä syyttänyt sisällä väärässä vireessä tehtyjä treenejä sekä omia palikoitani, joista olen käsitellyt joka ikistä ja toivonut hajun lähtevän pakastimessa. Tänään kuitenkin muistin, että mullahan on meidän autotallin isommassa pakastimessa pieni tunnarisetti, jota en ole varmaan puoleen vuoteen käyttänyt, ja päätin kokeilla tunnaria sillä.
Alotettiin rivillä, 5+1 palikkaa. Rommi lähti palikoille hyvin nenä valmiusasennossa, mutta koska oma ei heti osunut kohdalle, niin meni haistelemaan parin metrin päässä olevaa ruokakuppia. Annoin koiran itsenäisesti palata palikoille, minkä se tekikin heti --> maistoi väärää ja nappasi oman mukaan. Kehuin rauhallisesti ja vaihdoin palikat kellotauluun, tällä kertaa ihan nappi suoritus! Uskalsin tehdä vielä kolmannen kiekan jonolla, jälleen Rommi haki oman oikein nätisti.
Kyllä koira siis tämän osaa, nou hätä. Nyt vaan pitää välttää epäonnistumisia viimeseen asti, yksikin sellanen kun vetää koiran niin lyttyyn ja epävarmaksi. Hiljaa hyvää tulee!
Rommi on viime päivinä ansainnut ruokansa askelsiirtymillä, paikalla käännöksillä ja ja kaukoilla. Kaikki muu on sujunut oikein mallikkaasti paitsi se peruuttaminen, jonka onnistuin vähän aikaa sitten pilaamaan korjaamalla vinoutta seinän vieressä. Olen pari kertaa yrittänyt ottaa yhden askeleen taakse sillä seurauksella, että R menettää hienon vireensä ja iskee kuonon maahan. Palautuminen on ollut yllättävän nopeaa ja koira on pystynyt jatkamaan seuraamista melkein heti perään, muta peruuttamaan se ei suostu. Täytynee siis antaa asian hautua jonkin aikaa ja ottaa peruuttamiseen uusi lähestyminen myöhemmin.
Inka
lauantai 9. tammikuuta 2010
Ruutuja ja pohdintaa
Eilisen hyvän ruutumenestyksen siivittämänä kävin jälleen rakentamassa ruudun talon eteen kadulle. Tänäänkin saatiin Rommin kanssa aikaiseksi megaloistavia ruutuja namitargetille, targetille ja tyhjään. Lähetysmatka vaihteli 15m-35m kahdesta eri suunnasta. Kerran käskin pysäytyksen jälkeen maahan, mistä kutsuin poispäin juosten namikäteen ja kaarroin imuttaen oikealle. Täytyy muistaa treenata ahkerammin myös tota ruudun loppuosaa, jotta saadaan se seuraamisen sivuttaissuuntainen väljyys pois.
Viimeaikaisten treenien pohjalta olen päätynyt siihen, että mun täytyy Rommin kanssa treenatessa muuttaa vaatimuksian. Mun silmää siis miellyttää nopea ja sähäkkä suoritus lajissa kuin lajissa, mutta Rommi ei yksinkertaisesti ole sillä tavalla toimiva koira. Meidän etenemisen blokkina on usein se, että vaadin koiralta omaa ihannesuoritustani, vaikka mun pitäisi vaatia koiran ihannesuoritusta. Esim. Rommin tapa suorittaa ruutu ei ole 'kahtasataa ruutuun, pysähdy seinään, tipu maahan ja syöksy tiiviiseen seuruuseen', vaikka minä sitä haluaisin. Rommille ei sovi seuraamisessa täykkäri vasempaan, liikkeestä tai luoksetulon maahanmenoon tippuminen, supernopeat kaukovaihdot... Ei ole mitään järkeä vaatia siltä tällaisia asioita, koska ne eivät tule luonnostaan ja niiden vaatiminen vaan lisää mun tyytymättömyyttä ja laskee koiran motivaatiota. Jatkossa yritetään siis kliseisesti mennä koiran ehdoilla.
... tosin on se kyllä makeeta treenata luonnostaan sähäkän koiran kuten vaihdossa olevan kaverini vpku Riston kanssa, tulee jotenkin ihan eri fiilis treenaamiseen :) . Ihmeellistä kun koira jaksaa aina painaa satasta eikä motivaatio ole ongelma, mistä tollasii saa? En taidakaan palauttaa Ristoa Wilmalle ollenkaan :D !
Inka
Viimeaikaisten treenien pohjalta olen päätynyt siihen, että mun täytyy Rommin kanssa treenatessa muuttaa vaatimuksian. Mun silmää siis miellyttää nopea ja sähäkkä suoritus lajissa kuin lajissa, mutta Rommi ei yksinkertaisesti ole sillä tavalla toimiva koira. Meidän etenemisen blokkina on usein se, että vaadin koiralta omaa ihannesuoritustani, vaikka mun pitäisi vaatia koiran ihannesuoritusta. Esim. Rommin tapa suorittaa ruutu ei ole 'kahtasataa ruutuun, pysähdy seinään, tipu maahan ja syöksy tiiviiseen seuruuseen', vaikka minä sitä haluaisin. Rommille ei sovi seuraamisessa täykkäri vasempaan, liikkeestä tai luoksetulon maahanmenoon tippuminen, supernopeat kaukovaihdot... Ei ole mitään järkeä vaatia siltä tällaisia asioita, koska ne eivät tule luonnostaan ja niiden vaatiminen vaan lisää mun tyytymättömyyttä ja laskee koiran motivaatiota. Jatkossa yritetään siis kliseisesti mennä koiran ehdoilla.
... tosin on se kyllä makeeta treenata luonnostaan sähäkän koiran kuten vaihdossa olevan kaverini vpku Riston kanssa, tulee jotenkin ihan eri fiilis treenaamiseen :) . Ihmeellistä kun koira jaksaa aina painaa satasta eikä motivaatio ole ongelma, mistä tollasii saa? En taidakaan palauttaa Ristoa Wilmalle ollenkaan :D !
Inka
Ruutu edistyy!
Eilen treenailtiin Rommin kanssa lyhyesti talon edessä kadulla. Nyt muistan miksi talvella tulee aina treenattua vähemmän tokoa: kaikki vakkarikentät on joko a) jäädytetty tai b) hautautuneet lumen alle. Huoh.
Kävin ensin rakentamassa ruudun ja iskemässä sinne namitargetin. Sitten hain koiran ulos ja yritin viedä pissalle tien toiselle puolelle, mutta likkapa oli toista mieltä. Heti bongattuaan ruudun se alkoi kiskoa sitä kohti piipaten innostuneesti. Tässä vaiheessa olin kuin puulla päähän lyöty, mikäs koira se tämä on joka osaa hakea ruudun ilman vihjesanaa ja käy ihan kuumana päästäkseen sinne!? No, eipä siinä auttanut kauaa pällistellä, koira perusasentoon, hihna pois ja vihje 'missä ruutu?'. Luvan saatuaan R ampui tasan keskelle ruutua hurjaa kyytiä ja jäi sinne tyytyväisenä seisomaan, vau! Superpalkat tietysti näin intopiukeasta suorituksesta :)
Tehtiin lähetyksiä kolmesta suunnasta vaihtelevasti namitargetille, targetille ja tyhjään. Tyhjiin lähettäessä Rommi kuuntelee aika kivasti pysäytyskäskyä, hienoa. Parhaimmillaan lähetin 35 metristä, mikä ei tuottanut ongelmia.
Tästä jatkettiin kaukoihin, 15m etäisyydeltä Rommi edisti aavistuksen, korjasin peruututtamalla. Takapalkan kanssa toimi paremmin vaikka koira yhä keskittyi takapalkkaan sen verran voimakkaasti, että jouduin välillä antamaan vaihtoon toisen käskyn. Sisällä otin kaukoja vielä uudestaan, keskityttiin keston sijaan nopeuteen ja sähäkkyyteen, mikä tuppaa unohtumaan takapalkan kanssa. Tulos näytti hyvältä, R teki loppuun saakka puhtaat ja nopeat vaihdot takapalkan kanssa.
Mulle on tällä hetkellä epäselvää millaisen vireen koiralle haluan kaukoihin. Korkeassa vireessä Rommi tekee mun silmää miellyttävät paimenvaihdot, eli suorittaa vaihdon vähän kyttäyksenomaisesti mutta sähäkästi, matalassa vireessä likka taas pysyy paremmin paikalla mutta vaihdot ovat hitaammanpuoleisia. Mun kyllä pitäisi tyytyä tuohon jälkimmäiseen, mutta kun ne paimenvaihdot on vaan niin törkeen makeet...
Luoksetulot olivatkin sitten viimeisenä ohjelmassa, tehtiin paloissa ja paljon läpijuoksuja hyvällä vauhdilla. Stopit kaikki tosi jees, otettiin yksi maahanmeno ja loput seisomisia. Maahanmeno oli mielettömän loistavan nopea, enkä voi olla tyytymätön, vaikka tuo eläin kerran ennakoikin ja lätkäisi itsensä maahan omia aikojaan. Seisomisissa keskityttiin vaan karsimaan pois viimeaikaisia kaksoiskäskyjä, joten heitin palkan taakse joka kerta. Täytyy nyt ennen kisoja taas alkaa ketjuttamaan liikkeitä ahkerasti ja muistaa, että palkka saattaa lentää ketjutuksen aikanakin.
Inka
Kävin ensin rakentamassa ruudun ja iskemässä sinne namitargetin. Sitten hain koiran ulos ja yritin viedä pissalle tien toiselle puolelle, mutta likkapa oli toista mieltä. Heti bongattuaan ruudun se alkoi kiskoa sitä kohti piipaten innostuneesti. Tässä vaiheessa olin kuin puulla päähän lyöty, mikäs koira se tämä on joka osaa hakea ruudun ilman vihjesanaa ja käy ihan kuumana päästäkseen sinne!? No, eipä siinä auttanut kauaa pällistellä, koira perusasentoon, hihna pois ja vihje 'missä ruutu?'. Luvan saatuaan R ampui tasan keskelle ruutua hurjaa kyytiä ja jäi sinne tyytyväisenä seisomaan, vau! Superpalkat tietysti näin intopiukeasta suorituksesta :)
Tehtiin lähetyksiä kolmesta suunnasta vaihtelevasti namitargetille, targetille ja tyhjään. Tyhjiin lähettäessä Rommi kuuntelee aika kivasti pysäytyskäskyä, hienoa. Parhaimmillaan lähetin 35 metristä, mikä ei tuottanut ongelmia.
Tästä jatkettiin kaukoihin, 15m etäisyydeltä Rommi edisti aavistuksen, korjasin peruututtamalla. Takapalkan kanssa toimi paremmin vaikka koira yhä keskittyi takapalkkaan sen verran voimakkaasti, että jouduin välillä antamaan vaihtoon toisen käskyn. Sisällä otin kaukoja vielä uudestaan, keskityttiin keston sijaan nopeuteen ja sähäkkyyteen, mikä tuppaa unohtumaan takapalkan kanssa. Tulos näytti hyvältä, R teki loppuun saakka puhtaat ja nopeat vaihdot takapalkan kanssa.
Mulle on tällä hetkellä epäselvää millaisen vireen koiralle haluan kaukoihin. Korkeassa vireessä Rommi tekee mun silmää miellyttävät paimenvaihdot, eli suorittaa vaihdon vähän kyttäyksenomaisesti mutta sähäkästi, matalassa vireessä likka taas pysyy paremmin paikalla mutta vaihdot ovat hitaammanpuoleisia. Mun kyllä pitäisi tyytyä tuohon jälkimmäiseen, mutta kun ne paimenvaihdot on vaan niin törkeen makeet...
Luoksetulot olivatkin sitten viimeisenä ohjelmassa, tehtiin paloissa ja paljon läpijuoksuja hyvällä vauhdilla. Stopit kaikki tosi jees, otettiin yksi maahanmeno ja loput seisomisia. Maahanmeno oli mielettömän loistavan nopea, enkä voi olla tyytymätön, vaikka tuo eläin kerran ennakoikin ja lätkäisi itsensä maahan omia aikojaan. Seisomisissa keskityttiin vaan karsimaan pois viimeaikaisia kaksoiskäskyjä, joten heitin palkan taakse joka kerta. Täytyy nyt ennen kisoja taas alkaa ketjuttamaan liikkeitä ahkerasti ja muistaa, että palkka saattaa lentää ketjutuksen aikanakin.
Inka
torstai 7. tammikuuta 2010
Hiljaista treenirintamalla
Voisin muuttaa Purinalle asumaan. Huvikseen, vois olla kivaa. Vietän siellä kuitenkin nykyään varmaan enemmän aikaa kuin kotona. Maanantaina oli Rommin aksat, tänään pyörähdin hallilla vpku Riston kanssa tottistelemassa, huomenna on junnualkeiden teoria buffassa, sunnuntaina olisi tarkoitus mennä tokoilemaan Rommin kanssa, maanantaina taas ohjatut treenit... Miksimiksimiksi loman piti päättyä tänään, olin juuri pääsemässä hyvään muuttovauhtiin? Ja kaiken kukkuraksi lätkästiin vielä fyssan uusintakoe koulupäivän perään, jonka jälkeen vasta pääsin raahautumaan Meikkuun Ristoa poimimaan. Kasin aikaan kotona, ja heti kun astuu ovesta sisään niin eikös ole auspai vastassa onnesta soikeana 'lenkillereenaalenkillereenaa hetiheti'. On se elämä vaan rankkaa :)
Rommin kanssa ei olla kyllä pahemmin tokoiltu sitten viime perjantain, ja se alkaa näkyä koirassa. Se seuraa mua toiveikkaan näköisenä minne tahansa menenkin, hakee mulle syliin hanskaa pipoa ynnä muuta, menee heti sekasin jos pyydän vaikka sivulle... Missä vaiheessa mun lössöpaimenesta tuli tollanen treeniaddikti? Ja kyllä, tämä siis lasketaan meilläpäin jo treeniaddiktioksi, vielä vuosi sitten oltaisiin varmaan voitu pitää ainakin neljän viikon treenitauko ilman, että koira olisi kovaansa lotkauttanut! Eikä treenitauko ole edes ollut totaalinen, kentälle ei vaan olla raahauduttu.
Kontaktiharjoituksia ollaan palauteltu sisätiloissa mieleen, pisimmillään olen vaatinut Rommilta vähän päälle viiden minuutin perusasentokontaktia. Kyllästyn peilin (jonka virkaa meillä siis toimittaa lasiovi) tuijotteluun nopeasti, joten olen siirtänyt harjoitukset telkan eteen :) . Kohta olisi tarkoitus lähteä pitkästä aikaa kaupungille pitämään kontaktia.
Ollaan myös naksuteltu kaikennäköistä kivaa, lähinnä erilaisia temppuja ja takapään hallintaa. Kaket ovat myös olleet naksulistalla, ja ainakin sisällä tekniikka on palautunut normaaliin virheettömyyden tilaansa. Mutta odottakaas vaan kun yritetään samaa ulkona...
Paikkamakuu on kivalla mallilla ilman häiriötä, samoin paikkaistuminen. Erityisen tyytyväinen olen seuraamisen perusasentoihin, Rommi ottaa (lopulta!) kunnon perusasennon nopeasti ja varmasti.
Seuraamisen peruuttamisen onnistuin pilaamaan. Ajattelemattomana yritin suoristaa Rommin aavistuksen vinoa asentoa seinän vieressä --> Rommilla meni pasmat täysin sekaisin. Sehän tokoillessa paineistuu ja menee lukkoon kaikesta muusta paitsi positiivisesta vahvistamisesta, joten seinä oli ihan vihoviimenen juttu. Minä se en koskaan opi, nyt R ei peruuta ollenkaan. Jaa-a.
Inka
maanantai 4. tammikuuta 2010
Talvikuvaa ja agilitya
Loman kunniaksi umpihankivaellukset ovat olleet meillä pop, pari kertaa tarttu kamerakin mukaan joten ei kun kuvasaastetta kehiin! Jaksan taas valittaa laadusta, sen siitä saa kun kuvaa manualilla molemmat kuvauskeikat parinkymmenen asteen pakkasessa, sormet eivät kyenneet säätämään asetuksia juurikaan. Erityisesti liikekuvien tarkkuus on kehno. Mutta hei, ainakin koiralla on joka kerta ollut superkivaa, ei ole umpihankirallin voittanutta!
Vapaavuoroiltiin Rommin kanssa taas Purinalla, paikalla myös Heidi+Himba ja Saila+Candy. Agilityn saralla hiottiin lähinnä kontakteja, ne kun pitäisi olla pomminvarmat (!?) ennen meidän virallista agiuran korkkausta kolmen viikon kuluttua. Tänään kyllä vaikutti ihan mallikelposilta, puomilla R tuli muistaakseni kerran pari senttiä yli ja keinulla ei kertaakaan. Mitään turhia himmailuja ennen pysähdystä ei esiintynyt, joten voin olla tyytyväinen pieneen koiraeläimeen :)
Yllä oleva rata pääsi myös kokeiluun, rimat suurimmaksi osaksi pennekorkeuksissa. Lähetin koiran kakkosputkeen pimeästä kulmasta, mikä sujui aikas hienosti. Rimojen ollessa matalalla onnistuin kikkailemaan radalla aika paljon (3-4 välistäveto, ohjasin 4-7 hypyt vasemmalta puolelta heittäen koiran hypylle 6 vasemmalla kädellä), mutta korkeampia rimoja ajatellen varmin ohjaustapa oli valssaaminen. Keppien sisäänmeno oli vähän heikko, toimi ainoastaan jos vein Rommin selkeästi ulos ennen kepeille lähettämistä. Muuten kepit bueno.
Kokeilin ensin ohjata 10-13 sisäpuolelta ja takaaleikata putkella puomille, mutta parempi tapa kertoa koiralle suunnanmuutoksesta oli valssata hypyillä 11-12, jolloin sain lähetettyä koiran putkeen valmiiksi vasemmalta puolelta. Loppurata ok.
Naksuttelin läpi treenien keppien sisäänmenoa, mikä selvästi valoi itseluottamusta koiraan, ja se uskalsi pitkästä aikaa irrota sisään mun ollessa takana. Pikkasenkaan jyrkemmät kulmat, avo tai umpi, tuottaa kuitenkin välillä vaikeuksia. Pitäisiköhän vaan pysytellä helpoissa kulmissa ja siirtyä ihan hipihiljaa jyrkempiin, säilyisi neiti herkkiksen itseluottamus?
Tokon saralla ei tehty paljoa. Kolme luoksaria, yksi läpijuoksuna leluun, toisella heitin lelun taakse ja kolmannella maahan ja lelu taakse. Muuten hyvä mutta Rommia ällötti takki, joten istuminen alussa oli vähän hankalaa. Seuraamista jonkin verran, kiva ilme ja paikka, ei edistänyt ollenkaan! Naksuttelin perusasennoista (palkka jokaisesta) sekä takapään käytöstä.
Jossain välissä pyörähdettiin pikku lenkillä Kaisan, Erikan ja Pedun sekä puolivuotiaiden auskel sisarusten Komon ja Koodin kanssa. Tarkoituksena siis haastatella Kaisaa ja Erikaa kelpieistä toisen koiran rotua ajatellen, kiitosta kun jaksoitte valaista ummikkoa :) . Saapi nähdä mihin tässä päädytään, se on tällä hetkellä oikeastaan enemmän yhdistelmästä kuin rodusta kiinni. Tämänhetkisillä rotuvaihtoehdoilla yksilöerot kun on melkeinpä suurempia kuin rotukohtaiset... Rommin mielestä ei kyllä missään nimessä kelpielasta meille, Komo ja Koodikin oli niin pirun ällöttävii! Tosin kyllä likka pari kertaa sortu ihan leikkimäänkin :D
Inka
perjantai 1. tammikuuta 2010
VOI-katsaus
Nappasin isän mukaani ja käytiin Purinalla videoimassa Rommin voittajaliikkeitä. Tarkoituksena siis vähän katsoa että missä mennään ja kuinka realistinen se tavoite korkata voittaja tänä keväänä oikein on. Videointi olikin oikein hyvä idea, sillä sen lisäksi, että saatiin liikkeet videolle, niin harkattiin myös jonkinasteista jännitystä. Muuten suoritus ei ollut kisamainen, vaan palkkasin aina liikkeen jälkeen.
Seuraaminen kesti videon kellon mukaan 3min 40s, mukana kaikki askeleet, käännökset ja tempot. Vielä on tekemistä vireen ylläpidossa, myös perusasentoihin täytyy alkaa kiinnittää erityishuomiota. Rommi jättää ne helposti vaillinaisiksi tai ei istu ollenkaan. Jos kontakti ei ole täydellisen skarppia, niin R irtoaa jonkin verran käännöksissä oikeaan. Juoksuosuuksiin lähdettäessä saattaa pompata. Kaiken kaikkiaan kuitenkin loppuun saakka laadukasta seuraamista, pieniä virheitä siellä täällä plus se kontaktin tippuminen turhan usein sekä perusasennot.
Liikkeestä istuminen oli tosi hyvä, ainoa miinus omasta kääntymisestä pari askelta 'sit'-käskyn jälkeen. Tähän jatkossa appari varmistamaan että koira istuu, niin mun ei tarvitse kropalla kääntyä!
Luoksetulo tehtiin ekaa kertaa kokonaisena liikkeenä, ja se oli positiivinen yllätys. Seisomiseen Rommi tarvitsi toisen käsimerkin, mutta maahanmeno oli terävä. Vauhti kaikilla pätkillä hyvä, loppuperusasento oli vino. Eka stoppi on ollut vähän hankala lähiaikoina, täytyy katsoa miten alan tehdä siitä varmemman. On kyllä tosi makee kun toimii!
Ruutu on tällä hetkellä se meidän epävarmin liike. Tein vähän tyhmästi kun yritin lähettää Rommin kaksi kerta ruutuun A'n vierestä, A on niin voimakas magneetti ettei ollut kysymystäkään minne Rommi suuntasi. Kolmannella kerralla lähetin eri kohdasta, nyt R haki ruutuun laukalla, mutta vilkaisi juostessaan isää ja jäi ruudun etuosaan haistelemaan epävarmana pysähtyen vasta tokalla käskyllä. Käskin kuitenkin maahan (taittoi etutassun alleen) ja kävelin kolmion vasempaan, josta kutsuin seuraamaan. Ro tuli vauhdilla mutta paikka oli turhan väljä, vaadin korjaamaan ennen kuin lopetin.
Kokeilin vielä toisen kerran, nyt haki kyllä ruudun vihjesanasta mutta juoksi silti lähes linjalla seisovan isän luo. Olin siis tarkoituksella pyytänyt isää seisomaan puolessa välissä tuomarina/lo:na. No, kutsuin pois ja yritettiin uudestaan, nyt meni laukalla ruutuun mutta pysäytin liian aikaisin --> etutassut jäi ulkopuolelle. Kävelin jälleen vasempaan ja kutsuin, tällä kertaa pidin palkkaa kädessä ja oikein usutin Rommia kiihdyttämään + heti koiran tultua oikeaan kohtaan käännyin oikealle ja palkkasin.
Hyppynoutoa ei päästy ihan kisanomasesti tekemään, koska en jaksanut raahata Purinan tokohyppyä umpihangesta halliin. Käytin hyppynä joitain hallin seinustalta löytyneitä palikoita, mitä lie agiapuvälineitä. Rommi ei oikein hahmottanut niitä ensin ja kiersi esteen kapulaa hakiessa, joten annoin hyppykäskyn takaisintullessa. Sitten uudestaan, tällä kertaa muistin antaa hyppykäskyn jo lähtiessä. Luovutuksen jälkeen perusasentoon siirtymistä pitää vahvistaa, muuten ok.
Metsku oli tuttuun tapaan hyvä, Rommi kiersi kapulan taakse eikä törmännyt eteentulossa. Takasin tullessa se on yhä pikkasen häiriöherkkä, eli saattaa vilkuilla ympäristöä. Jälleen epävarma loppuperusasento.
Tunnari on mitä on, luulen (toivon) kaiken tämän viimeaikaisen säädön johtuvan siitä, että olen käsitellyt kaikkia palikoitamme eikä haju ole lähtenyt pakastimessa. Isä toimi nyt liikkurina ja vei palikat riviin, oma toka oikealta. Rommi lähti kyllä hyvin palikoille, mutta koska vahvimmin mun hajunen ei osunut heti kohdalle, niin maisteli paria ja jäi sitten seisomaan ja katsomaan mua hämmentyneenä. En sanonut mitään, joten R palasi palikoille ja nappasi ekan eteen osuneen suuhun + lähti tuomaan mulle. Ilmoitin 'höpöhöpö, oma' ja viittasin takaisin palikoille --> R tiputti väärän ja palasi. Nyt se aloitti suoraan maistelulla, joten sanoin tiukasti 'etsi' --> R haisteli kaikki läpi ja nappasi oman mukaan tuoden sen mulle häntä heiluen ja helpottuneena. Kyllä se tämän osaa, luovutus vaan on herkässä, jos oma ei heti osu kohdalle. Omat tunnaripalikat joutuu nyt pannaan.
Kaukot (i-s-i-s-m-s-m-s) tuottivat yllättäen vaikeuksia: R nousi istumaan vasta tokalla käskyllä, s-i vaihtoi etupään sijaan takapäällä, tokassa ja kolmannessa seisomisessa ennakoi joko maahan tai istumaan... Laitan kuitenkin liian matalalla olleen vireen piikkiin, koko setti oli vähän löysä. Tekniikka yhtä vaihtoa lukuunottamatta hyvä.
Yleiskatsaus: hiottavaa on joka liikkeessä, osassa enemmän, osassa vähemmän. Paikkamakuuta ei tehty ollenkaan, mutta sen en usko tuottavan ongelmia. Videota katsoessa huomasin, että liikkeen jälkeen heitän aina palkan jonnekin kauemmas, voisivatko nuo huonot loppuperusasennot johtua siitä? Kokeillaan siis jatkossa palkata perusasentoon! Ei se voittajassa starttaaminen oikeastaan ole kovin kaukana, palkatta tekeminen vaan huolestuttaa.
Purinalla kun oltiin, niin oli tietenkin pakko ottaa myös vähän aksaa. Kaikki kontaktit olivat kivasti ringintyyppisessä, joten päästiin tekemään niitä peräjälkeen. Rommin oikea-aikainen pysähtyminen A'lla ja puomilla on aika paljon mun käskyn ajotuksesta kiinni, keinulla ei ongelmia.
Keppejä tehtiin kolme kertaa, jotta saatiin niitä vähän videolle. Videolta katsoessa ne ovat itse asiassa melko nopeet, varsinkin jos irtoan eteenpäin. Aika siistii, itsenäiset ja nopeat kepit :)
Inka
Seuraaminen kesti videon kellon mukaan 3min 40s, mukana kaikki askeleet, käännökset ja tempot. Vielä on tekemistä vireen ylläpidossa, myös perusasentoihin täytyy alkaa kiinnittää erityishuomiota. Rommi jättää ne helposti vaillinaisiksi tai ei istu ollenkaan. Jos kontakti ei ole täydellisen skarppia, niin R irtoaa jonkin verran käännöksissä oikeaan. Juoksuosuuksiin lähdettäessä saattaa pompata. Kaiken kaikkiaan kuitenkin loppuun saakka laadukasta seuraamista, pieniä virheitä siellä täällä plus se kontaktin tippuminen turhan usein sekä perusasennot.
Liikkeestä istuminen oli tosi hyvä, ainoa miinus omasta kääntymisestä pari askelta 'sit'-käskyn jälkeen. Tähän jatkossa appari varmistamaan että koira istuu, niin mun ei tarvitse kropalla kääntyä!
Luoksetulo tehtiin ekaa kertaa kokonaisena liikkeenä, ja se oli positiivinen yllätys. Seisomiseen Rommi tarvitsi toisen käsimerkin, mutta maahanmeno oli terävä. Vauhti kaikilla pätkillä hyvä, loppuperusasento oli vino. Eka stoppi on ollut vähän hankala lähiaikoina, täytyy katsoa miten alan tehdä siitä varmemman. On kyllä tosi makee kun toimii!
Ruutu on tällä hetkellä se meidän epävarmin liike. Tein vähän tyhmästi kun yritin lähettää Rommin kaksi kerta ruutuun A'n vierestä, A on niin voimakas magneetti ettei ollut kysymystäkään minne Rommi suuntasi. Kolmannella kerralla lähetin eri kohdasta, nyt R haki ruutuun laukalla, mutta vilkaisi juostessaan isää ja jäi ruudun etuosaan haistelemaan epävarmana pysähtyen vasta tokalla käskyllä. Käskin kuitenkin maahan (taittoi etutassun alleen) ja kävelin kolmion vasempaan, josta kutsuin seuraamaan. Ro tuli vauhdilla mutta paikka oli turhan väljä, vaadin korjaamaan ennen kuin lopetin.
Kokeilin vielä toisen kerran, nyt haki kyllä ruudun vihjesanasta mutta juoksi silti lähes linjalla seisovan isän luo. Olin siis tarkoituksella pyytänyt isää seisomaan puolessa välissä tuomarina/lo:na. No, kutsuin pois ja yritettiin uudestaan, nyt meni laukalla ruutuun mutta pysäytin liian aikaisin --> etutassut jäi ulkopuolelle. Kävelin jälleen vasempaan ja kutsuin, tällä kertaa pidin palkkaa kädessä ja oikein usutin Rommia kiihdyttämään + heti koiran tultua oikeaan kohtaan käännyin oikealle ja palkkasin.
Hyppynoutoa ei päästy ihan kisanomasesti tekemään, koska en jaksanut raahata Purinan tokohyppyä umpihangesta halliin. Käytin hyppynä joitain hallin seinustalta löytyneitä palikoita, mitä lie agiapuvälineitä. Rommi ei oikein hahmottanut niitä ensin ja kiersi esteen kapulaa hakiessa, joten annoin hyppykäskyn takaisintullessa. Sitten uudestaan, tällä kertaa muistin antaa hyppykäskyn jo lähtiessä. Luovutuksen jälkeen perusasentoon siirtymistä pitää vahvistaa, muuten ok.
Metsku oli tuttuun tapaan hyvä, Rommi kiersi kapulan taakse eikä törmännyt eteentulossa. Takasin tullessa se on yhä pikkasen häiriöherkkä, eli saattaa vilkuilla ympäristöä. Jälleen epävarma loppuperusasento.
Tunnari on mitä on, luulen (toivon) kaiken tämän viimeaikaisen säädön johtuvan siitä, että olen käsitellyt kaikkia palikoitamme eikä haju ole lähtenyt pakastimessa. Isä toimi nyt liikkurina ja vei palikat riviin, oma toka oikealta. Rommi lähti kyllä hyvin palikoille, mutta koska vahvimmin mun hajunen ei osunut heti kohdalle, niin maisteli paria ja jäi sitten seisomaan ja katsomaan mua hämmentyneenä. En sanonut mitään, joten R palasi palikoille ja nappasi ekan eteen osuneen suuhun + lähti tuomaan mulle. Ilmoitin 'höpöhöpö, oma' ja viittasin takaisin palikoille --> R tiputti väärän ja palasi. Nyt se aloitti suoraan maistelulla, joten sanoin tiukasti 'etsi' --> R haisteli kaikki läpi ja nappasi oman mukaan tuoden sen mulle häntä heiluen ja helpottuneena. Kyllä se tämän osaa, luovutus vaan on herkässä, jos oma ei heti osu kohdalle. Omat tunnaripalikat joutuu nyt pannaan.
Kaukot (i-s-i-s-m-s-m-s) tuottivat yllättäen vaikeuksia: R nousi istumaan vasta tokalla käskyllä, s-i vaihtoi etupään sijaan takapäällä, tokassa ja kolmannessa seisomisessa ennakoi joko maahan tai istumaan... Laitan kuitenkin liian matalalla olleen vireen piikkiin, koko setti oli vähän löysä. Tekniikka yhtä vaihtoa lukuunottamatta hyvä.
Yleiskatsaus: hiottavaa on joka liikkeessä, osassa enemmän, osassa vähemmän. Paikkamakuuta ei tehty ollenkaan, mutta sen en usko tuottavan ongelmia. Videota katsoessa huomasin, että liikkeen jälkeen heitän aina palkan jonnekin kauemmas, voisivatko nuo huonot loppuperusasennot johtua siitä? Kokeillaan siis jatkossa palkata perusasentoon! Ei se voittajassa starttaaminen oikeastaan ole kovin kaukana, palkatta tekeminen vaan huolestuttaa.
Purinalla kun oltiin, niin oli tietenkin pakko ottaa myös vähän aksaa. Kaikki kontaktit olivat kivasti ringintyyppisessä, joten päästiin tekemään niitä peräjälkeen. Rommin oikea-aikainen pysähtyminen A'lla ja puomilla on aika paljon mun käskyn ajotuksesta kiinni, keinulla ei ongelmia.
Keppejä tehtiin kolme kertaa, jotta saatiin niitä vähän videolle. Videolta katsoessa ne ovat itse asiassa melko nopeet, varsinkin jos irtoan eteenpäin. Aika siistii, itsenäiset ja nopeat kepit :)
Inka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
