Ryhmäkisat

Tänään liideltiin vuoden vikojen ryhmäkisojen merkeissä. Erikan rata vaikutti rataantutustumisessa hankalalta (Rommille siis), mutta menikin yllättävän hyvin. Rata koostui pääosin edelliskertojen tekniikkapätkistä, ja erityisesti mua jännitti viime reeneissä huonosti mennyt hyppyneliö, joka oli tällä kertaa jopa pikkasen tiiviimpi (ratapiirroksessa turhan väljä).



Startattiin Rommin kanssa ekoina. Kutsuin ekat hypyt kakkosen takaa oikeella kädellä, vaihdoin ennen hyppyä 2 vasempaan ja kierrätin muurin vasemmalta puolelta, samoin hypyn 5. Kutosen jälkeen jaakotin (toimii!!) ja varmistelin suoristamalla Rommin ennen seiskaa. Rommi suoristui hyvin hypylle 9 vaikka jäin jälkeen, eikä edes koskenut A'n ylösmenoa! Jouduin kuitenkin ottamaan haltuun ennen putkea.
Hyppy 11 vasemmalta takaa, sitten suoraa ohjausta putkelle 16, jossa takaaleikkaus. Putkesta tullessa R oli kai lähtenyt Heidin perään, joka siis oli juoksemassa meille lätkää keinulle? Sitten likka oli tajunnut että ei hitto, väärä ihminen, jolloin oli jo liian myöhäistä, ja se hyppäsi 17 väärään suuntaan.
Tämä sekotti mun rytmin --> valssi ennen keppejä täysin väärin ajotettu --> lähetys kepeille epäonnistui. Keppien sisäänmenolla pyörittiin sitten hetki ennen kun sain Rommin lähetettyä hyvin, itse kepit teki ok. Ja jälleen varmistelin aika tavalla, suoristin kunnolla ennen keinua. Loppurata ongelmitta.

Toka kiekka menikin sitten huonommin. Ekan radan hyppyneliö meni sen verran hyvin, että rentouduin liikaa enkä kertonut tarpeeksi selkeästi minne oltiin menossa --> koira hyppäsi neloselta kutosen. Muistaakseni 6-7 meni paremmin, uskalsin päästää Rommin tiukemmassa kulmassa seiskalle. 9-10 jouduin tekemään aika törkeen pelastuksen, Rommi oli menossa selkeesti A'lle mutta karjasin jotain kovaan ääneen eikä mennyt. Koira ei kuitenkaan mennyt lukkoon, mikä pelasti mun päivän :)
Saatuani koiran putkeen 16 olin suunnitellut juoksevani hypyn 17 taakse ottamaan koiraa vastaan, mutta myöhästyin armottomasti. No, ohihan se sitten meni, jonka seurauksena kepit kusi taas. Nyt R sentään haki sisään itse... Keppien jälkeen valssasin, tavoite saada keinulle parempi ja sujuvampi linja. Oli kyllä siinä hilkulla oliko lentokeinu vai ei, joten otin suosiolla uudestaan.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin mun mielestä ihan ok suoritukset, ekaan hyppyneliöön olin erityisen tyytyväinen :) . Sijotus oli lopulta kahdella kiellolla ja yhdellä hylyllä 3. (meidän kisoissa kun saa vaan 10vp hylystä ;) ), päästiin irti viimesen sijan kierteestä!
Lopuksi saatiin hioa huonosti mennyttä kohtaa, meillä 12-18. Saatiin ihan hyvin toimimaan kun valssasin 15-16, jolloin melkein ehdin ottamaan koiraa vastaan 17 jälkeen. Jos en olisi vienyt Rommia niin pitkälle putkeen, olisin todennäköisesti ehtinyt vielä paremmin. Myöhästelyn takia kepeille lähetys ei taaskaan sujunut, plussaa siitä, että R suoritti ne hyvin myös mun kipittäessä vasemmalla puolella. Niin ja se käsky voisi tulla ajoissa...
Laura ja Pedu ehdotti jälkeenpäin paria tapaa, joilla saisin Rommin lähetettyä kepeille hyvin (mm. pakkovalssi ja jotain kikkailua), harmi ettei ehditty kokeilla :( . Kepeistä pitäisi nyt tehdä Rommille superkiva juttu, tällä kertaa mm. keinu houkutteli huomattavasti enemmän. Selkeästi keppien uudelleenopettelu on tuonut hallille epävarmuutta, Rommi oli paljon tavallista varovaisempi sisäänmenon kanssa. No, toistoja ja varmuutta vaan kehiin.

Inka

Ronjankin kanssa ollaan hengissä, vaikkei ehkä uskoisikaan. Riihimäen kisojen jälkeen makasin sängyn pohjalla viikon, eikä vieläkään agitreeneissä onnistu juokseminen ilman kamalia yskänpuuskia. Jotenka meidän treenit menivät lähinnä hengailun merkeissä. Ronja se oli taas niin mahdottoman iloinen kun pääsi hallille..

Treenailtiin sisällä viime viikkojen aikana takaakiertämistä, hallilla se ei ihan yhtä mallikkaasti mennyt. Näinpä muiden kisaillessa me vahvistettiin takaakiertoja lätkän avulla, ihan onnistuneesti. Oikealta kiertäminen sujuu paljon paremmin, mutta vielä on molemmissa työstämistä.

Pientä tokoilun tapaista tehtiin myös sivussa - pyörimistä, hissejä ja tulipa siihen sattumalta muutama paikallamakuukin. Pyörimisessä järkyttävää edistämistä, suorat pätkät ok. Kaukojen hissinousut (m-s) osaksi tosi onnistuneita, eniten ongelmia tuottaa nykyisin lähinnä seiso-istu -vaihdot, joihin pitää alkaa kiinnittää huomiota paljon, paljon enemmän. Etäisyyttä en edelleenkään lisännyt.

Tavoitteita on ensi vuodelle vähän tullut myös mietittyä, tämän vuoden puolella tulee vielä tapahtumaan vaikka mitä, mutta ei kisarintamalla. Siitä lisää sitten muutaman viikon päästä...

Oona

Tunnaria, kaukoja ja temppuilua

Tänään käynnistyi Rommin tunnarilaskuri. Vireen laskemiseksi pysyttiin sisällä, mikä olikin erittäin hyvä, sillä koiralla oli rutkasti liikaa energiaa jo omasta takaa. En tiedä mitä olisi ulkona tullut touhusta, tyhmä minä olen tarkoituksella antanut koiran kerätä kierroksia treenitauon tyyppisellä (niitä 2by2 keppejähän ei lasketa?) ja sitten alotan suoraan tunnarilla. Mutta hei, eipä mulla vielä vuos sitten ollut koiraa, joka kolmen päivän treenitauon jälkeen hyppii mua vasten ja haukkuu (!!) huomatessaan, että nyt tehään hommia! Ihanaaihanaa, kyllähän ton motivaation kanssa ollaan töitä tehtykin.

Mutta siis itse asiaan: ekalla kerralla palikat vaan sikin sokin, oisko ollu 6 väärää plus oma. Rommilla oli sen verran vauhti päällä, että menin polvilteni rauhoittaakseni tilannetta. En sitten ollut älynnyt valita omaksi palikkaa, jossa on jokin merkki, enkä tietenkään muistanut mihin kohtaa oman olin laittanut, joten en tiedä yhtään toiko Rommi oikean vai ei. Eliminoin joukosta pari palikkaa ja otin uudet tilalle, mutta Rommi taisi aistia epävarmuuteni, koska tokalla kerralla tarjosi vähän jokaista.
Jäähdyteltiin hetki ja sitten uudestaan, nyt maistoi paria mutta toi silti oikean, mistä kehuin kauheasti. Likka menee niin lukkoon epäonnistumisista :( . Loput meni sitten hienosti, olisiko kerran maistanut väärää mutta toi oikean joka kerta. Palikat oli vaihdellen kellotaulussa, rivissä ja jonossa.

Laskuri näyttää siis nyt tältä: 100-7+1=94

Purin Rosmon energiaa seuraavaksi tempuilla ja kaukoilla. Kaukoissa edistää sentin sekä s-m että s-i, joten takapalkka palannee kehiin. Korjattavaa on kyllä ihan minimaalisesti, ollaan hyvin lähellä puhtaita vaihtoja. Temppuja ihan vaan omaksi iloksi, viime viikkoina Rommin repertuaariin on lisätty paikalla steppaaminen sekä maassa etu- ja takajalkojen liikuttelu. Rommi rakastaa molempia, ne on meillä ekat temput jotka on ihan koiran omasta takaa tarjoamalla+naksulla haettu. Viidenkymmenen tempun raja menee kuulkaas kohta rikki :D

Inka

2by2 keppejä

Ollaan Rommin kanssa nyt parina päivänä hiottu keppejä 2by2 -menetelmällä sekä kotipihalla että läheisen puiston nurtsilla ihan ok menestyksellä.

Keskiviikkona oltiin siis kotipihalla. Alotin neljällä kepillä, mutta lisäsin nopeesti kolmannen parin. Helpot kulmat oli makeita, vauhtia piisasi alusta alkaen ja sisäänmenot virheettömiä. Sekä tiukoista umpikulmista että tiukoista avokulmista sisäänmenot oli epävarmoja, avokulmista R meni herkästi tokasta välistä ja umpikulmista väärältä puolelta. Palattiin siis ihan alkuun ja tehtiin yhdellä keppiparilla sisäänmenoja kaikista mahdollisista kulmista. Sitten lisäsin tokan parin vähän matkan päähän ja sama juttu. Näin haki hienosti, joten laitoin toisen kepiparin suoraan linjaan ekan kanssa --> neljä keppiä.
Umpikulmat meni nyt kuin vettä vaan, mutta avokulmasta haki yhä 30% tokaan väliin. Naksun avulla Rommi tuntui kuitenkin tajuavan homman nimen, yay! Tehtiin myös kaiken maailman takaaleikkauksia, irtoamisia ynnä muita, ohjasin yhä lähinnä takaa käsin vahvistaen itsenäistä työskentelyä.

Torstaina vein kepit isolle nurtsikentälle, joka oli sopivasti kuivanut. Nyt alotettiin yhdellä parilla eri kulmia hioen, sitten siirryttiin suoraan kuuteen keppiin. Kaiken kaikkiaan tosi jees, R meni hyvällä draivilla ja uiden, mutta malttoi silti tehdä loppuun saakka. Otettiin ekaa kertaa mukaan myös vauhtilähestymisiä, tosin vaan suoralla linjalla. Hyvin sujui näinkin, eikä koiraa häirinnyt ollenkaan, vaikka vedätin aika tavalla.
Tiukka avokulma on yhä pieni ongelma, joten seuraavaksi tarkoitus olisi avata ekaa keppiparia ja näin vahvistaa oikeaa väliä. Ei mitään kiirettä ton kanssa, hiotaan rauhassa ja tehdään varmaksi. Muuten kepit on kyllä oikeen hienolla mallilla, jännittää vaan miten saadaan radalla ja 12 kepillä toimimaan!

Inka

Agilitaa

Kaisa oli suunnitellut meille pidemmän radan, jolla oli tavoite soveltaa viimesen kolmen kerran teemoja eli välistävetoja ja takaakiertoja. Tällä kertaa suoritettiin rataa nonstoppina, eli yhdestä virheestä ulos ja seuraava radalle. Mulle tää on erittäin toimiva tapa, sillä tuppaan jännittämään lieviäkin stressitilanteita, enkä suoriudu ihan yhtä hyvin kun muuten. Harjotus tekee mestarin.



Ekalla kiekalla päästiin peräti kutosesteelle saakka. Takaakierto muurille toimi hyvin, ja kaikkien yllätykseksi Rommi selviytyi komeasti korkeasta muurista noinkin tiukalla lähestymisellä. Hypyn 5 kierrätin vasemmalta puolelta ja hypyllä 6 jaakotin. Jaakotus toimi sinänsä hyvin, että Rommi kääntyi ihan siivekettä nuollen, mutta jälleen kerran homman pilasi mun perisynti eli liikkeen pysähtyminen (+ olin myöhässä). Epävarmana R sitten hyppäsi seiskan väärästä suunnasta.

Seuraavilla kierroksilla meidän ongelmakohta oli 2-3, koska en ohjannut selkeästi ja koira törmäsi mun jalkoihin. Ohjaus toimi, kun kutsuin koiran ykkösen ja kakkosen yli oikealla kädellä, mutta ennen kakkosta vaihdoin vasempaan ja siitä lähetin kiertoon.

Pisimmillään suoriuduttiin peräti esteistä 1-8, suoritus tosin hyvin tökkivä loppua kohden. Rommi on koira, joka ei todellakaan hyppää kohti tyhjyyttä, jos ohjaaja jää taakse liike pysähtyneenä, sille pitää rautalangasta vääntää että kyllä tuonne menemenemene. Mun olisi pitänyt ennakoida tilanne hypyllä 9, jossa siis yritin takaaleikkausta. Varsinkin, kun ihana keinu näkyy suoraan edessä...

Lopuksi saatiin vielä hioa vaikeaksi osoittautunutta kohtaa, meille määrättiin 5-10. Joten kuten toimiva suoritus saatiin, kun jaakotin kutosen jälkeen, valssasin 7-8 väliin ja valssasin uudestaan 8-9, jolloin sain liikkeen pysähtymättä koiran ysille. Tästä saatiin jatkaa 10-13: keinu ok, muuri ok, yritin tehdä persjätön 11-12 jotta pääsisin ohjaamaan kepit oikealta puolelta --> olin myöhässä ja kepeille lähestyminen epäonnistui totaalisesti. Kepit siis vaan ihan erikseen, en edes yrittänyt hyötyä 2by2:n tuomasta itsenäisyydestä, vaan kuljin tuttuun tapaan vieressä. Suski kommentoi, että on kyllä makeen näköset kepit silti :)

Kyytiä odotellessa kävin vielä ulkokentällä kokeilemassa keppejä kaikessa rauhassa. Pari ekaa kertaa meni vähän tökkien, mutta sitten Rommi hiffasi, että täähän on sama juttu kun kotipihalla kuuden kepin kanssa! Sen jälkeen kepit oli supermakeet, vauhdikkaat ja itsenäiset. Mitään eri sisäänmenokulmia ei tosin tehty. Yhä täytyy olla tiukkana sen kanssa, että jyrkästä avokulmasta tultaessa koira ei alota tokasta välistä, naksu avuksi tähän?
Hypyn pituutta hiottiin parin hypyn suoralla, "hyppy" merkitsee siis pitkää hyppyä ja lupaa irrota tokalle hypylle, "shhh" lyhyttä --> käännös. Vaikutti siltä, että Rom alkaa vähitellen hahmottaa tota!
Koiran suureksi riemuksi otettiin myös A pari kertaa, hyvin toimi ilman lätkää, vaikka en pysäyttänyt omaa liikettä. On se vaan superhiano likka :)

Inka

Kotitokoa ja -agilitya

Meillä on nyt menossa keittiöremppa ja Rommi on siitä melko ressaantunut, hiipii luvatta yläkertaan ja pyrkii muutenkin välttämään keittiötä kaikin tavoin. Stressi valitettavasti näkyi tänään treenatessa, koira oli tavallista vaisumpi ja vähän kummallinen. Ihan kivat treenit kuitenkin saatiin aikaseksi:

Alotettiin ruuduilla, lähetyksiä kaikista neljästä suunnasta targetille. Hyvin haki oikeaan kohtaan 30 metristäkin, kerran taisi paikka olla niin takana, että oli osittain ruudun ulkopuolella. En oikein tiedä minkä mukaan Rommi ruutuun suunnistaa, sillä välillä se ei edes tunnu noteeraavan targettia? Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä paljon eri merkeillä ja lisätä vauhtia, nyt menee sellaista leppoisaa laukkaa. Loppuosaa pitäisi alkaa vähitellen palautella mieleen ihan erikseen.

Viime treenien tavoin jatkettiin luosketuloilla. Ensin loppuosaa, eli kutsuin joitain kertoja seisomasta ja käskin maahan. Nyt oli maahanmenot jo selvästi nopeampia ja vauhti juuri sopiva, hienoo! Sitten vahvistelin vielä nopeaa maahanmenoa peruuttamalla koira mukana ja siitä käsiavusteella ja käskyllä maahan + naks.

Lopuksi vielä idaria. Käveltiin neliö pari kertaa ilman jääviä, naksauttelin käännökset. Takapää ja paikka hyvät. Sitten pelkkä seisominen ja vapautus takapalkalle, jonka jälkeen seisominen ja istuminen. Jossain kohtaa kiertäessäni ilman koiraa seisomisen jälkeen se liikautti tassua mun suuntaan, tähän täytyy kiinnittää huomiota. Istuminen oli vähän epävarma, joten vahvistelin sitä vielä lopuksi erikseen.

Kotipihalla tehtiin vielä keppejä. Lisäsin kolmannen keppiparin, eli nyt kuudella kepillä. Vasemmalta ohjattaessa Rommi tuli pari kertaa kesken ulos, mutta pian älysi, että pitää tehdä loppuun saakka. Ja R tekee yhä täysin itsenäisesti, voin säätää takana vaikka mitä :) . Vaikein on yhä >90 asteen avokulma, menee herkästi tokasta välistä sisään. Muuten tosi jees!

Inka

Keppejä keppejä

Wuhuu, meidän kepit on edenny hurjin harppauksin! Meillä on siis ollut ongelmana itsenäiset kepit, eli Rommi vaatii kepeillä mut siihen lähelle joka kerta. Tiistaina lähdettiin kokeilemaan uutta lähestymistapaa, 2by2 -metodia (video). Eka vaihe eli "portista" läpi meneminen osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska Rommi yritti ensin koko ajan kiertää porttia. Lopulta se hiffasi jutun juonen, ja tästä edettiin niin, että lähetin eri kulmista ja pyrin siihen, että läpi mennään vaikka ohjaaja tekisi takana mitä.

Keskiviikkona lisäsin mukaan toisen keppiparin videon esittämällä tavalla. Tässä vaiheessa meinasin heittää pyyhkeen kehään, sillä R ei irronnut ollenkaan tokalle parille, vaikka avustin lukuisin eri tavoin. Annettiin asian hautua päivän ajan, jonka jälkeen koira yllätti mut totaalisesti suoriutuen täydellisesti vaikeemmistakin kulmista, kunhan vaan muistin kannustaa äänellä "kepitkepitkepit".

Nyt ollaan siinä pisteessä, että voin lähettää Rosmon mistä vaan paikalla seisten 4 kepin suoralle ilman suurempia ongelmia. Erityisesti ollaan keskitytty meille vaikeampaan vasemman puolen ohjaukseen, mutta tiukatkin umpikulmat on parin ekan kerran jälkeen sujuneet vaivatta. Eniten vaikeuksia tuottaa >90 asteen avokulma, mutta siinäkin ollaan edistytty hienosti. Kaikkein makeimmalta tuntu, kun huomasin pystyväni lähettämään koiran ensin puunkiertoon 5m päähän ja siitä suoraan kepeille 10m päähän paikaltani.

Ottaen huomioon, että alle viikko sitten tuo koira ei olisi kestänyt multa juuri mitään muuta kun rinnalla kulkemista kepeillä, niin edistys on huima! Totta kai on vielä pitkä matka täysin itsenäisiin ja mistä kulmasta vaan mentäviin 12 keppiin, mutta alku on lupaava :)

Inka

Ruutuja ynnä muuta

Tänään harkkailtiin lähikentällä lyhyesti tokon merkeissä. Oli jo melko hämärää, joten aloitettiin ruuduilla ennen totaalista mustuutta. Targetti keskelle ja lähetyksiä kaikista neljästä suunnasta, oikein kivasti meni. Rommi ei kertaakaan tarjonnut merkkiä, vaan suunnisti hienosti laukalla tasan oikeaan kohtaan. Pariin otteeseen se ei tarjonnut targetin koskemista, mutta koska paikka oli oikea, niin naksautin ja palkkasin silti. Etäisyyttä ei olla vielä saatu kovin pitkäksi, mutta tänään päästiin jo 15 metriin. Lähetin pari myös maalinkiertojen kautta sekä kisasin ruutuun, näin tuli kivasti vauhtia. Pätevä likka tuo :)

Luoksetuloa hiottiin paloina. Ensin stoppeja, nämä hyviä ja teräviä. Maahanmenoihin yritin saada nopeutta tekemällä eka niin, että peruutin koiran edessä ja siitä käskin maahan, mutta silti kutsusta maahanmenot oli vähän hitaita mun makuun. Huoh, kai se täytyy vaan hyväksyä, että tuota koiraa ei ole luotu tippumaan käskyn saatuaan niille sijoilleen. Ihan ok se nytkin tekee, itse maahanmeno vaan porrasmainen :/ . Jospa varmuuden myötä voisi vaatia myös nopeutta? Katsotaan katsotaan.

Rommi on aina pimeällä melko häiriöherkkä, joten lopuksi tehtiin vielä perusasennon kontaktia. Palkkasin melko lyhyistä pätkistä, pisimmillään vaan 40s putkeen. Nostetaan rimaa vähitellen.

Sisällä pitkästä aikaa tunnaria. Viime kerran mokailu (kehuin, kun toi väärän --> koira meni täysin lukkoon) jälkeen vähän jännitti tämän sujuminen, mutta loppujen lopuksi saatiin monta onnistumista. Eka siis kellotaulu ja 8 väärää, toi varmanoloisesti oman. Rivi aiheutti selvästi epävarmuutta, R haisteli pitkään ja toi lopulta väärän vähän matkaa, sylkäisi suusta ja haki oman. Seuraava meni täysin säädöksi, koira maisteli kaikki läpi ja tarjosi sitä, mikä eteen sattu.
Helpotin harjoitusta niin, että laitoin kapulat sikin sokin ja menin polvilteni niiden viereen, sitten pyysin Rommia hakemaan "oma". Koira hiipi epävarmana vessaan, josta kutsuin pois ja pyysin "etsimään". Uusi käsky selkiytti homman, R iski heti nenän maahan ja alkoi nuuskuttaa. Se oli jo menossa oman yli, mutta palasi heti takaisin ja toi sen. Seuraavalla kahdella kerralla R toi saman väärän, jota olin varmaan epähuomiossa paljaalla kädellä koskenut vaihtaessani palikoiden paikkaa. Poistettuani sen Rommi toi oikean kolme kertaa putkeen, ja tähän lopetettiin. Ens kerralla käynnistetään tunnarilaskuri, tavoite se sata onnistumista!

Ollaan muuten saatu alulle myös paikkaistumisen opettelu. Sunnuntaina homma sujui hyvin, Rommi istui hienon ryhdikkäästi koko sen ajan, kun viikkasin kolme telineellistä pyykkiä. Kävin kyllä palkkaamassa alkuun tiheään, mutta parhaimmillaan meni neljäkin minuuttia ilman palkkaa. Piiloreeniäkin tuli tehtyä, kun kävin välillä keittiössä hoitamassa ahkerana muita kotitöitä siinä sivussa. Ihan alkuvaiheessa R kokeili maahanmenoa, mutta kävin heti nostamassa.
Maanantaina Purinalla ei sujunut aivan yhtä hyvin. Alku meni jees, otin lyhyitä pätkiä ja palkkasin avokätisesti, mutta sitten aloin ahnehtia. Vaadin turhan pitkää pätkää, jolloin koira epävarmana valu joka kerta maahan.
No, nyt vaan takapakkia ja edetään rauhassa, ei pitäisi olla Rommille kovin vaikee juttu, kunhan vaan maltan mieleni. Onneksi ei ole kiirettä :)

Inka

Välistävetoja ja takaakiertoja

Eilen saatiin Purinalla oikein mukavaa aksatreeniä aikaseksi, kerrankin jotain, missä me ollaan hyviä :) . Rommin kanssa käytetään paljon takaakiertoja tokon puolella, joten ne tuli aika luonnostaan, ja lopussa päästiin jopa malliesimerkiksi koirasta, jonka pystyy lähettämään paikalla seisten useamman metrin päästä kiertoon.


Takaakiertoja tehtiin siis Kaisan ja Erikan kanssa, rimat 60. Aloitettiin niin, että kierrätin Rommia pari kertaa ihan vaan yhden hypyn kanssa, muuten jees mutta voin jättää sen "hyppy" -käskyn pois. Alussa oli vähän ongelmia kolmannelle hypylle kierron kanssa, koska olin ensin liian edellä ja sitten liian takana, ja koira ampaisi helposti kolmoshypyn väärästä suunnasta. Parhaiten toimi, kun seisoin itse ensin melkein kakkoshypyn vieressä, jolloin sain Rommin kakkosen jälkeen paremmin haltuun ja lähetettyä kierrolle.
Toinen ongelmakohta oli luonnollisesti 5-6, koska meidän A-hullu piski ei millään olisi malttanut mennä putkeen. Huono ohjaaja ei ennakoinut tätä eikä liikkunut tarpeeksi nopeasti, joten pari turhaa A'ta tuli hosuttua. Heti, kun liikuin ja olin tiukkana, koira meni hienosti.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin mun makuun törkeen makeeta liitelyä, koiralla oli rutkasti vauhtia, se irtosi kierroille ja ennen kaikkea ei hyytynyt, vaikka rimat oli yli sen 45 cm :) ! Miinusta vikasta alastulokontaktista, tuli pikkasen yli.


Sitten Pedun kanssa välistävetoja. Rimat oli alun perin 60, mutta pyynnöstäni ne laskettiin viiteenviiteen, koska Rommilla oli viime treeneissä epävarmuutta nollakulman ja korkeiden rimojen kanssa. Ekalla kiekalla otin todella varman päälle ja vedin koiran turhan pitkälle, jolloin meno oli taas liian kulmikasta. Tokalla kiekalla uskalsin jo liikkua lähempänä hyppyjä ja antaa koiran edetä menosuuntaan, ja kolmannella kiekalla saatiin oikein sujuvia välistävetoja aikaseksi. Lopuksi kokeiltiin vielä 60cm rimoilla, näinkään ei mitään ongelmaa, sain päinvastoin isompien hyppyjen ansiosta lisää aikaa liikkua koiran edelle. Ja toisin kun oletin, ilmavaraa oli pienestä kulmasta huolimatta rutkasti.
Keinu oli joka kerta ok, tosin alastulolla oli aina lätkä. Tokaan putkeen R irtosi hyvin, ja ekaa kertaa lukuunottamatta maksipöydän kanssa ei ollut ongelmia. Vikat kaksi hyppyä ohjasin pöydältä katsottuna vasemmalta puolelta kierrättämällä, mikä toimi hyvin, kunhan vaan itse liikuin.

Rommilla oli taas läpi treenien kivasti vauhtia, mun ongelma oli se sama vanha, eli liikkeen puute. Lupailin tässä jo vähän, että ens keväänä uskaltaudutaan kisaamaan :) ... Sitä ennen vaan keinu varmaksi ilman lätkää, kepeille varmuutta ja mulle liikettä ja uskallusta luottaa koiraan.

Inka

TK2

Hallitokoilua Riihimäellä

Tänään koitti avoimen kisat Riihimäellä, joihin saakin monella tapaa olla äärimmäisen tyytyväinen (: Tuomarina toimi Aino Juhantalo-Kakkola ja paikka siis RIMA:n halli.

Ronjan kanssa ei juoksujen jälkeen ole tehty mitään treenaamiseen viittaavaakaan tokon puolella. Ei mitään. Mutta tauko näytti tekevän vaihteeksi hyvää, paranneltavaa löytyisi, mutta enpä voi olla kuin tyytyväinen meidän suoritukseen.

Paikallamakuu 10
Seuraaminen 8½ - Kivojakin pätkiä, mutta Ronjaa selvästi häikkäsi tuomari joka kulki paikoitellen takana tosi lähellä
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 5 - Läpijuoksuksihan se meni, vauhti oli aikamoinen, hidasti merkistä ja pysähtyi 2m päähän musta
Liikkeestä seisominen 9½ - ei tietoa mistä puolikas tipahti, veikkailen etujalkojen asettelua, mutta ehkäpä videolta sitten joskus näkee
Noutaminen 10
Kaukot 9 - kaksi käskyä ekaan istumiseen
Estehyppy 9½ - Jeeeees, loistavaa, mahtavaa! Puolikas pois pienoisesta epäröinnistä liikkeellelähdössä
Kokonaisvaikutus 9

Yht. 176p. AVO1 --> TK2. Tällä sijotuttiin vielä kolmansiksi.
Ronja oli oma iloinen itsensä, lähinnä omaan toimimiseeni saisin kiinnittää lisää huomiota. Esim. käsimerkeissä tuppaa olemaan mukana vartaloapuja, joista pitäisi ehdottomasti päästä kokonaan eroon.

Oona


Rommin rivi ei aivan yhtä hieno ollut, mutta kaiken kaikkiaan olin kyllä erittäin tyytyväinen koiran työskentelyyn kisatilanteessa. Rivi näytti siis seuraavalta:

Paikallamakuu 9½ - Kuulemma oli pikkasen vilkuillut naapurin suuntaan ihan lopussa. Oonan mukaan likka oli koko ajan ollut lentoon lähdössä, ja mun palatessa halliin olin satavarma, että kohta nousee.
Seuraaminen 8½ - Koesyndrooma iski, Rommi seurasi jälleen paikoittain oikein näppärästi, mutta kontakti tippui turhan usein. Lähellä kävellyttä tuomaria piti vilkuilla, samoin yleisöä jne. Juoksuosuudessa esiintyi erittäin epärommimaista pomppimista. Tuomaria harmitti antaa kasipuokki, kun lopussa oli kuulemma niin kaunista seuruuta :) .
Liikkeestä maahanmeno 9 - Muuten kuulemma ihan kymppi, mutta annoin käskyn turhan painokkaasti. Erityisesti tuomari kehui superupeaa alustavan pätkän seuraamista.
Luoksetulo 6 - Ja jälleen sama juttu, koira ei vaan pysähdy. Kyllä se vauhtia himmas, ja toisesta käsimerkistä lopulta pysähtykin, mutta niin kova oli veto mun luo, että liikkurin antaessa luvan kutsua uudelleen oli koira jo liikkeessä.
Liikkeestä seisominen 9½ - Katsoin ihan videoltakin, mutta jäi vähän epäselväksi, mistä puolikas lähti? Jälleen oikein kiva alustava pätkä tuomarinkin makuun.
Noutaminen 8 - Jaa-a, onhan tuo meidän nouto vähän koominen. Sain kapulan juuri ja juuri heitettyä 10m, ja luvan saatuaan koira lähti painamaan kovaa kiitoa kapulalle, kompuroi yli, nappasi suuhun, juoksi mun luo vilkuillen samalla ympärille ja lopulta törmäs muhun. Hassu likka :)
Kaukot 9½ - Lopun perusasento oli hitusen hidas ja vajaa. Tuomari sanoi jälkeenpäin, että erittäin sääli, koska muuten täydellisen puhtaat ja hyvät vaihdot.
Estehyppy 0 - Turha sitä on olettaa, että koira jotain osaisi, kun kerran ei sitä sille koskaan ole opetettu. Rommi päätyi hypyn jälkeen niin kauas sivuun, että ei ollut mitään toivoa ylittää estettä enää takaisinpäin. "Hyppy" -käskyn saatuaan Rommi tuli eka mua kohti, päätti sitten totella kiltisti, ja hyppäsi esteen uudestaan :)
Kokonaisvaikutus 9 - Tuomari kehui Rommia oikein vuolaasti, kuulemma osaava ja hieno koira, joka selvästi tykkää tehdä hommia. Meidän yhteistyötä oli kiva katsella, ainoa huomautus siitä, että R tulee eteentuloissa ihan muhun kiinni.

Yht. 154p AVO2
Sekä pisteissä että muutenkin meidän parhaat avoimen kokeet tähän mennessä. Rommi teki ilosesti ja energisesti hommia läpi suorituksen, eikä juurikaan hiipunut loppua kohden, mikä oli ihan super. Mua vaan hymyilytti koko ajan, kun yleensä niin flegmaattinen ja vaisu koira hyppi mua vasten ja huito hännällä. R muuten tasan tajusi, että kaukojen jälkeen kuuluisi tulla megapalkka, koska se oli välittömästi suunnistamassa repulle siirtyessämme kohti hyppyä. Kaiken kaikkiaan rivi ei näytä yhtään kummosemmalta, pääosin hyviä numeroita hyvistä suorituksista :) . Hyvä Romppa!
Jatkoa varten pitää lisätä häiriötreeniä paljon, jälleen oli turhan paljon vilkuilua. Täytyy myös miettiä, miksi koira lähtee jäävien seuraamisosuuksiin niin hyvin, mutta ei itse seuraamiseen? Niin ja noi eteentulot pohdintaan!

Inka

Viime hetken tokoja

Joo tosiaan, meidänhän piti Rommin kanssa pitää reenitaukoa lauantain kokeeseen saakka, ja tänään treenattiin sitten peräti kahteen otteeseen. Hyvä minä! Molemmat kerrat tosin ihan lyhkäsiä pyrähdyksiä, eikä tehty mitään haastavaa.

Aamulla ennen kouluun lähtöä ketjutin ekaa kertaa kissanruokapalkkaan mukaan kaukojen lisäksi noudon. Nouto sujui siis muuten ok, mutta R juoksi kapulalle sen verran kovaa, että nostaminen meni vähän häsläämiseksi. Luovutus makee! Kaukot sujuivat myös ongelmitta, tehtiin muuten avo-malliin mutta etäisyyttä 10m. Rommi osaa jo selvästi yhdistää kaukot kissanruokaan, sen verran innokkaasti lipoi huuliaan suorituksen aikana. Palkkaa antaessani en älynnyt irrottaa purkista ajoissa, ja koira upotti vahingossa hampaansa peukalooni. Verta tuli aika tavalla, ja kotiin päästyämme oli koko oikea käsi sekä verkkarit reiden kohdalta veressä. Pikku haavat ei kuitenkaan meitä pysäytä, joten vein treenit kunnialla loppuun.
Luoksetulot oli siis aamun teema, ihan vaan kerrattiin avoa. Suurimman osan otin läpijuoksuina, stopeista kolmella heitin palkan suoraan ja kerran vasta pysäytyksen jälkeen. Hyvin tuntuu toimivan, vähän tosin ennakoi ja kääntyy pysähtyessä poikittain. Teräviä ja siistejä stoppeja kaiken kaikkiaan.
Kiertoja tehtiin puun kanssa, vähän oli se oikean puolen ohjaus hakusessa, mutta muuten ok. 7m päästä sujui ongelmitta, naksautin kaikki kierrot.

Illalla otettiin toinen ketjutussetti, tällä kertaa liitin mukaan myös liikkeestä pysähtymisen x2. Ekalla kerralla vapautin suoraan takapalkalle, toka kisanomasesti. Nouto + kaukot bueno --> kissanruoka.
Lisäksi tehtiin seuraamista ihan pienissä pätkissä, palkkasin parista kolmesta askeleesta tai ekan käännöksen/täykkärin jälkeen. Hyvin pysyi paikka vaikka intoa oli, tosin kokeessa varmaan taas edistää. Kokeen jälkeen aletaan tosissaan tekemään töitä ton paikan kanssa!
Kentän keskellä oli koululaisten tekemä jättilumipallo, jota kierrettiin pariin kertaan. Hyvin sujui taas, päästiin jo kahdeksaan metriin.

Inka

Aksat

Maanantain aksat, teemana kontaktit ja välistävedot. Tarkoituksena oli ottaa takaakiertojakin, mutta aika loppui kesken :(


Rommin kanssa välistävedot tuottivat ongelmia. Mulla oli vähän ohjaaminen hukassa, mikä luonnollisesti näkyi suorituksessa. Toinen juttu, mikä aiheutti ongelmia, oli Rommin haluttomuus hypätä este olemattomasta kulmasta. Se ei oikein koskaan ole hiffannut sitä, enkä tiedä johtuuko tuo väärästä hyppytekniikasta, epävarmuudesta, oikeiden lihasten puutteesta vai mistä. Ongelma siis ilmenee vaan, jos rima on >45cm.
No, koko härdelli oli sitten meidän osalta aika kulmikasta menoa, kun jouduin vetämään Rommia joka kerta sen verran ulos, että sain sen suoristettua ennen hyppyä. Ensin olin myöhässä, sitten hätiköin, sitten liikkeeni tyypilliseen tapaan pysähtyi, sitten kompastelin omiin jalkoihini... Joten kuten onnistunut suoritus saatiin vasta, kun muistin a) kääntää selän kohti etenemissuuntaa jo ennen kun koira hyppäsi, b) liikkua tarpeeksi kaukana hypyistä, jotta koiralla oli tilaa ja c) päästää koira ajoissa seuraavalle hypylle oikealla kädenliikkeellä. Eka rundi siis tehtiin oikealta vasemmalle.
Toka kierros toiseen suuntaan sama juttu, tämä sujui huomattavasti paremmin. R haki esteitä itsenäisemmin, eikä oma liikkeeni pysähtynyt juuri lainkaan. Yhä olisi ollut paljon parannettavaa, mutta Rom alkoi jo osoittaa väsymisen merkkejä, joten jätettiin siihen.


Kontakteja hiottiin kahdella pienellä radanpätkällä. Ekalla radalla hiottiin 180 asteen käännöstä, tavoite saada koira kiertämään kunnolla ylösmenokontaktille. Alkuun ohjasin liian laajalla kädenliikkeellä, ja Rommi kiersi hienosti koko ylösmenon. Loppuun saakka viedessäni ihan ok, mutta kun vähänkin yritin jättäytyä taakse, niin R hyppäsi puomille sivusta. Lopulta saatiin homma sujumaan, kun laitettiin siivekkeet molemmin puolin johteiksi. Niiden häivyttäminen ei vielä onnistunut, mutta onneksi R on nopea oppija, joten kun muistan ottaa naksun treeneihin mukaan, niin tuokin varmasti alkaa sujua.
Pidin joka kerta lätkää alastulolla, kerran tippui yksi takajalka pois, mutta Rommi korjasi hienosti itse. Puomi oli kivakiva :)



Toka pätkä oli koko treenialueen mittainen suora. Mikään ei olisi voinut Rommin mielestä olla siistimpää, sai juosta täysiä supersuosikki A'lle, jonka lopussa oli namilätkä! Ideana oli tulla mahdollisimman kovaa ja niin, että koira ottaa kontaktin vaikka ohjaajan liike jatkuu suoraan/sivulle. Fiksuna piskinä R korjasi A'n suoritustekniikkaa heti tokalla kerralla, eikä touhu näyttänyt ollenkaan pahalta, vaikka tultiinkin sata lasissa. Turhaan pelkäsin etupään puolesta :) . Hyvin R myös kesti sen, että juoksinkin sivusuuntaan, ekalla kerralla vaan hämmenty. Kävin joka kerta palkkaamassa kontaktille.

Läksyksi saatiin kierrot, eli ennen ens maanantaita tavoite olis saada koira lähetettyä kohdetta kiertämään pidemmältä kun se nykynen 3-4m. En kyllä usko, että itse kierto tulee tuottamaan meille ongelmia, vaan se hyppääminen sen jälkeen... No, jää nähtäväksi.

Inka

BH Rommi

Oona tosiaan otti jo vähän varaslähtöä ja kävi laittamassa tänne Rompan virallisen BH-kuvan :D . Toissapäivänä meille siis vapautu Tuusulan Kennelkerhon BH-kokeesta paikka, joka epäröiden otettiin vastaan. Samana iltana iskettiin alle lähikentällä ekat lumitreenit, lähinnä siis käytiin läpi noita BH:n liikkeitä. Vähän oli puutetta siellä täällä, mutta kun ihmeitä ei lyhyessä ajassa voi saada aikaan, niin jätettiin siihen ja pidettiin perkku vapaata.

Tänään sitten saatiin isä kyyditsemään meidät Tuusulaan, missä meille arvottiin starttinumeroksi viisi (arvonta suoritettiin muuten tennispalloilla, oman arvontapallon sai pitää :--) ). Tuomarina toimi Juha Kuronen, kelistä sen verran, että märkää lunta oli ihan reippaasti, joten mm. seuraamiskaavion urat oli kolattu valmiiksi. Parina meillä oli 3-vuotias kroatianpaimenkoirauros, joka suoritti paikkamakuun ensin.

Seassa isän mun kameralla ottamia kuvia, vähän on pikselimössöö kun pappa ei oikein handlannu tota teleputkee =) ...

Seuraaminen kytkettynä ERITTÄIN HYVÄ
Rommi tekee yhä koetilanteessa sitä samaa vanhaa, eli välillä seuraa mallikkaasti ja välillä kontakti katoaa täysin. Nyt tuli kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvin, mihin olin supertyytyväinen :) . Kaikki käännökset ok, joku perusasento taisi jäädä suorittamatta. Henkilöryhmästä otti pikkasen häiriötä. Tuomarin mukaan seurasi hyvin, mutta paikka oli vähän hakusessa välillä.


Seuraaminen vapaana HYVÄ
Tässä kuulemma kiirehdin henkilöryhmästä pois ja seuruupaikan epävarmuus korostui, mutta itse olin pääasiassa tyytyväinen. Pitkät vapaana seuraamiset ovat meille olleet erityisen hankalia, joten se, että koira säilytti kontaktin noin 3/4 ajasta, oli mulle kuin aikainen joululahja. Käännökset vasempaan oli täysin hakusessa.



Liikkeestä istuminen ERITTÄIN HYVÄ
Muuten ok, mutta varmistin istumisen lievällä vartaloavulla - ei tosin olisi tarvinnut, R istui hienosti.


Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo ERITTÄIN HYVÄ
Jälleen joku vartaloapu.


Paikallaolo ERINOMAINEN
Se pysyi!! Ja kuulemma vielä hienosti, taitava likka :)


Noista jäävistä tuomari totesi vielä sen verran, että koira teki hyvin ja nopeesti, mutta näytti pelkäävän mun käskyjä (=väisti). Tämä johtunee siitä, että jäävissä käännyn aina palkkaamaan koiraa kohti, joten se ennakoi varmaan sitä? Toivottavasti koira ei nyt sentään mitenkään oikeesti pelkää mua :(

Hyväksytyn tottisosuuden jälkeen on helppo hymyillä :)

Kaupunkiosuudella piti pysähtyä henkilöryhmän luo ja jutskata jotain (R oli sitä mieltä, että kyseessä oli pusukierros), maata paikalla suojatien vieressä autojen ajaessa ohi, ohittaa koira, jutella viereen pysähtyvän auton kuskin kanssa sekä odottaa kytkettynä seinässä. Matkalla edestä juoksi lenkkeilijä, takaa sekä vastaan tuli pyörä ja tuomari käveli takaa ihan koiran vierestä koiran ollessa perusasennossa. Henkilöryhmän lisäki Rommin mielestä myös auton kuskia olisi ollut kiva pusuttaa, samoin vastaantulevaa koiraa. Harvemmin se noin ylisosiaalinen on, mutta nyt oli sen verran energiaa, että sitä olisi voinut purkaa ympäristöön. Muuten Romppa oli ihan perus hyvin, eikä tuomari ainakaan kommentoinut mitään, totesi vain, että hyväksytty.

Näin ylitetään suojatie:

Mutta näin ei ohiteta vastaantulevaa koiraa...

... eikä näin myöskään tervehditä auton oven avaavaa ihmistä!
Mamma jätti!

Rommi on nyt siis virallisesti todettu yhteiskuntakelpoiseksi, hieno likka :) . Ens vklp kolmannet avoimen kisat Riihimäellä, jospa vaikka voitettas meidän kisakammo ja saatas lopulta se ykköstulos, olis hieno päätös tän vuoden kisauralle! Jos nyt vielä saatas suuret lusmuilijat Oona ja Ronja suorittamaan BH ens keväänä, niin tyytyväisiä ollaan ;)

Inka

Hyvin käyttäytyvä Rommi

Oona

Ohjaa, älä oleta!

Tänään sitten liideltiin ryhmän sisäisten kisojen merkeissä. Rata oli helpohko, tasolta ehkä ykköstä. Pakollisena oli tällä kertaa yksi vapaavalintainen takaaleikkaus ja yksi vapaavalintainen persjättö. Saatiin tuttuun tapaan mennä kaksi kertaa ja parempi tulos laskettiin. Pedu myös videoi molemmat radat, joten saatiin videomatskua tuleville pikkujouluille. Itse ratojen lisäksi Pedu videoi vertailun vuoksi myös jokaiselta yhden rataantutustumisen.


Eka rata meni mun ja Rommin osalta vähän niin ja näin. Sekosin alun 2-3 valssissa askelissa, joten putkeenlähetys oli vähän sotkuinen (välissä tuli suoritettua joku turha hyppykin). Olin ennen radallelähtöä jättänyt koiran nähden lätkän Pedun jalkoihin, koska luulin olevani ovela ja koiran luulevan, että lätkä olisi kontaktin alastulolla. Ja tämähän tietenkin oli täysin turha luulo, sillä hypyn 11 jälkeen R kiiti vaan tuhatta ja sataa Pedun jalkoihin tsekkaamaan lätkää... Plussaa samaisesta suorasta: R lensi niin lujaa, että olin auttamatta myöhässä --> koira oli kääntymässä 90 astetta mun suuntaan muurille --> pelastin tilanteen "eteen" -huudolla. Kun sain koiran kutsuttua lätkältä, päästiin kepeille. Hienosti haki sisään ja teki itsenäisesti, no problem!
Loppurata oli muistaakseni muuten ok, mutta takaaleikkaus ennen 15 vähän takkusi, kun koira ei irronnutkaan hypylle odotetulla tavalla, ja onnistuin ansiokkaasti ohjaamaan koiran puomin ylösmenon ohi sillä prkl rintamasuunnalla. Koiran vauhti oli kuitenkin jotain ilmiömäistä, kaikki kolme kouluttajaa kehuivat ihan erikseen miten se lensi radalla (ja miten tottumaton ohjaaja oli ihan hukassa) :> .

Tokalla kiekalla onnistuin korjaamaan pari juttua ja mokaamaankin vähän. Eka putkeenlähetys toimi paremmin, kun hoidin homman takaaleikkauksella ja jätin sen valssin pois. Pituus-hyppy-hyppy ennen keppejä meni entistä huonommin, kun unohdin rintamasuunnan vikalla hypyllä ja jouduin tyrkkäämään koiran sen yli. Kepit taas superhianot, vaikka säädin itse jotain kummallista sisäänmenossa. Onneksi viisas koira korjaa :) . Siihen kohtaa, mihin viimeksi heitin takaaleikkauksen, olin tällä kertaa suunnitellut kokeilevani valssia. Se nyt meni ihan sählingiksi, kun koira liikkui sata lasissa ja ohjaaja lyllersi perässä... Ja sitten se puomi. Onnistuin todella jälleen ohjaamaan Rommin ylösmenon ohi, mikä on sinänsä ansiokasta, sillä puomi oli ihan seinän vieressä ja niin, että lähettyvillä ei ollut mitään, mikä voisi vetää koiraa puoleensa. Tässä kohtaa vaan oletin, että kyllä tuo kontaktihullu hakee ylösmenon mistä vaan, ei mun tarvii sitä ajatella. Ei todella!

Vauhtia oli jälleen huikeasti Rommin normaaliin tasoon nähden, mikä yllätti mut täysin. Pitääkö tässä alkaa oikeesti juosta? Kontaktit oli superhianoja ilman lätkää, varsinkin A oli joka kerta makee!

Oltiin sitten totuttuun tapaan lopulta viimesiä :) . Me oikeesti vaan huijataan olevamme huonoimpia, oottakaas vaan kun meijän virallinen kisaura starttaa ens keväänä! Tullaan kuulkaas ja päihitetään kaikki! Ei vaan, koira nyt sattu olemaan supervauhdikas tällä kertaa, mikä aiheutti mussa hämminkiä. Ja yritän lohduttautua sillä, että R lukee ohjausta niin millilleen, että sitä on keskivertoa vaikeampi ohjata? Tai sitten voisin tän selittelyn sijaan keskittyä siihen ohjaamiseen, jospa vaikka joku päivä jotain oppisinkin :D ! Vähitellen voisi alkaa katsoa siihen kuuluisaan peiliin.

Lopuksi päästiin vielä korjaamaan pieleen mennyttä kohtaa. Kaisalla ja Pedulla oli erimielisyyksiä siitä, mitä kohtaa meidän pitäisi hinkata, mikä ei sinänsä ollut yllättävää, koska radalta löytyi niin paljon korjattavaa. Lopulta päädyttiin sitten korjaamaan molempia kohtia.
Eka kohta oli siis 8-12. Nyt muistin rintamasuunnan, ja vaikka kädet huitoivat jotain epämääräistä, niin koira hyppäsi vikankin hypyn ilman turhia koukeroita. Kepit jälleen bueno.
Seuraavaksi sitten 13-17. Tällä kertaa leikkasin ekan ja tokan hypyn välissä takaa, ja vaikka kaari venyikin vähän pitkäksi, niin muuten se oli ok. Puomille maltoin tällä kertaa ohjata, joten siinä ei ongelmia.

Kyytiä odotellessa tokoiltiin vähän. Luoksetulot sekä stopeilla että ilman hienoja, seuraaminen muuten ok mutta kontakti tippui parissa kohtaa. Paikkamakuuta lyhyillä ajoilla BH-tyyliin selkä koiraan päin, otin parhaimmillaan etäisyyttä 40m. Avoimen hyppyä reenattiin jollain ihme pömpelillä, hyvin koira istui toiselle puolelle ja malttoi hypätä takaisinkin. Yhä se tekee paluuhypystä sivulle tullessaan jonkun ihme loikan, mutta eipä tuo mua häiritse, kun ei toi avohyppy kovin tärkeä ole. Jonkin sortin sylkkäreitäkin tehtiin puunkierroilla, jälleen se oikea puoli takkusi. Koira oli kuitenkin ihan inskänä koko ajan, kiva kun sillä on vaihteeksi energiaa :) .

Inka

Tunnarimokailua ja jälkeä

Onnistuin sitten jälleen mokaamaan. Huolella. Tunnari, joka meille on aikasemmin ollut vahva liike, on nyt jotain aivan muuta. Otin siis sisällä parit tunnarit, tarkoituksena rauhoittaa Rommi haisteluun rivin alussa olevan namin avulla. Kaksi ekaa kiekkaa meni hyvin, mutta kolmannella mokasin. Rommi toi mulle kolmannen vasemmalta, mikä oli siis ihan oikea, mutta mun ajatus katkesi ja muistin laittaneeni oman tokaksi. Ilmotin koiralle sen tehneen väärin ja lähetin takaisin --> R toi mun mielestä oikean --> kehuin kamalasti --> koira hämmenty totaalisesti. Tajusin kyllä virheeni, mutta sekunnin liian myöhään. No, vaihdoin palikat kokonaan ja lähetin koiran toiveikkaana uudelleen, nyt se ensin maisteli kaikkia ja yritti rändömisti tuoda jonkun, jonka jälkeen ei edes katsonut palikoihin päin, vaan haisteli jääkaapin ovea. Fiksuna jäin sitten vielä hinkkaamaan tätä, mikä sekotti koira-raasun pään ihan kokonaan. Sydän itki verta kun se loppupeleissä näytti niiiiin hämmentyneeltä ja paineistuneelta, eikä edes suostunut menemään palikoiden lähelle. Kutsuin tässä vaiheessa sivummalle, jossa tehtiin ihan helppoja ja kivoja temppuja runsain kehuin.

Tässä sen taas näkee, mun suunnalta ei saa tulla yhtäkään ristiriitasta singnaalia ilman, että R menee lukkoon. Rommi on sen verran ohjaajapehmeä, että multa ei saa tulla mitään negatiivista palautetta tmv. missään treenitilanteessa. Ja onhan siitä aikaisempaa näyttöä, mm. noutokapulasta tehtiin yhteiskunnan vihollinen nro 1, kun kerran yritin pitoa harjoitella sulkemalla käsillä koiran suun kapulan ympärille. Muistissa ovat myös tassun päälle astumisen aiheuttama seuraamiskammo sekä ohjaajan ulahduksesta seurannut luoksetulokammo. Ei tuo nyt pahimmasta päästä ole, eikä tämä tunnarijuttu ole muuten meidän elämään vaikuttanut, mutta harmittaa vaan kun tiedän, että edessä on pitkä projekti ennen kun tunnari saadaan jälleen varmaksi.
Hetken kuluttua siis tein Rompalle ihan simppelin harjoituksen: piilotin oman vaatteeseen, mistä R sai sen etsiä nenällä. Sitten oma kolmen väärän kanssa riviin, koira toi hetken haistelun jälkeen oman ---> kehuin runsaasti mutta rauhallisesti. Tähän ehdottomasti jätettiin.

Ip tein Rommille jäljen, pituutta 100m ja ikää 15min. Maasto oli melko helppoa, mutta jälki kulki ihan kävelytien vierellä paikassa, jossa liikkuu erittäin paljon koiranulkoiluttajia ja muita ulkoilijoita, joten harhajälkiä tuli 15min vanhenemisaikanakin lukuisia. Tästä johtuen siis namitin melko tiheään (nami joka toisella/kolmannella askeleella, pari 10 askeleen tyhjää pätkää) ja ajettiin melko tuoreena.

Koira sekosi heti, kun näki mulla jälkiliinan kädessä, ja sen jälkeen se touhotti nenä maassa ja kisko hullua vauhtia joka suuntaan. Laitettuani valjaat päälle istuttiin hetkeksi rauhottumaan, mutta kaikesta huolimatta lähettäessäni Rommia etsimään jälkeä se alotti taas kaahotuksen. Jälki kyllä löytyi ok, ja oikeaan suuntaankin lähdettiin, mutta vauhti oli satasta ja tarkkuus nollaa. Tässä vaiheessa koira jalkojen väliin rauhottumaan, jonka jälkeen homma sujuikin huomattavasti paremmin.

Yleensä mun tulee käveltyä 3m päässä koirasta, mikä pitäisi vähitellen korjata. Yritin siis yhdessä vaiheessa jättäytyä kauemmas, mutta R reagoi tähän pyörähtämällä 180 astetta ympäri ja tulemalla mun luo. Loppujäljen kuljin ehkä 5m koiran takana, mikä ei aiheuttanut ongelmia.

Pluspisteitä koiralle nenätyöskentelystä noin yleensä, jäljelle päästyään se ei nimittäin vielä kertaakaan ole nostanut nenää maasta. Eilinenkin jälki meni mm. 5cm maasta irti olevan oksan yli, mutta Rom ei sen vertaa voinut naamaansa nostaa, että olisi sen ylittänyt, vaan tunki väkisin ali :) .

Olin laittanut jäljen lopussa olevan rasian päälle kepin ihan vain katsoakseni, miten Rommi reagoi. Rasialle tullessamme yritin kiinnittää koiran huomion keppiin, mutta se tökki rasiaa niin kiihkeästi, että annoin vain suosiolla olla. Voisi ehkä erikseen kotona opettaa, että rasian päällä oleva keppi tuodaan mulle ---> avaan rasian?

Tohon alkusählinkiin pitää nyt vähitellen alkaa puuttua, koiran mielentila on aivan väärä. Yksinkertanen rauhottuminen ennen jäljelle lähtöä ei toimi, koska koira nostaa kierrokset heti, kun pääsee janalle. Nameja ei myöskään voi vielä juurikaan vähentää, koska siinä vaiheessa vauhti kasvaa liikaa. 10 askeleen tyhjät pätkät siis menee ok, mutta sitä pidemmillä on ollut ongelmia. Nyt panostetaan siis vaan rauhallisuuteen rauhallisuuteen rauhallisuuteen!

Iltapala-kissanruuan Rommi ansaitsi tuttuun tapaan kaukoilla. Nyt se alkaa jo selvästi tajuta, että vihjesana "patee" merkitsee supernamkissanruokaa, ja luulen, että se osaa jo yhdistää kaukotkin siihen? Nyt voisi kokeilla sitä noudon ketjuttamista mukaan.

Inka