Ruutuja ja pohdintaa

Eilisen hyvän ruutumenestyksen siivittämänä kävin jälleen rakentamassa ruudun talon eteen kadulle. Tänäänkin saatiin Rommin kanssa aikaiseksi megaloistavia ruutuja namitargetille, targetille ja tyhjään. Lähetysmatka vaihteli 15m-35m kahdesta eri suunnasta. Kerran käskin pysäytyksen jälkeen maahan, mistä kutsuin poispäin juosten namikäteen ja kaarroin imuttaen oikealle. Täytyy muistaa treenata ahkerammin myös tota ruudun loppuosaa, jotta saadaan se seuraamisen sivuttaissuuntainen väljyys pois.

Viimeaikaisten treenien pohjalta olen päätynyt siihen, että mun täytyy Rommin kanssa treenatessa muuttaa vaatimuksian. Mun silmää siis miellyttää nopea ja sähäkkä suoritus lajissa kuin lajissa, mutta Rommi ei yksinkertaisesti ole sillä tavalla toimiva koira. Meidän etenemisen blokkina on usein se, että vaadin koiralta omaa ihannesuoritustani, vaikka mun pitäisi vaatia koiran ihannesuoritusta. Esim. Rommin tapa suorittaa ruutu ei ole 'kahtasataa ruutuun, pysähdy seinään, tipu maahan ja syöksy tiiviiseen seuruuseen', vaikka minä sitä haluaisin. Rommille ei sovi seuraamisessa täykkäri vasempaan, liikkeestä tai luoksetulon maahanmenoon tippuminen, supernopeat kaukovaihdot... Ei ole mitään järkeä vaatia siltä tällaisia asioita, koska ne eivät tule luonnostaan ja niiden vaatiminen vaan lisää mun tyytymättömyyttä ja laskee koiran motivaatiota. Jatkossa yritetään siis kliseisesti mennä koiran ehdoilla.

... tosin on se kyllä makeeta treenata luonnostaan sähäkän koiran kuten vaihdossa olevan kaverini vpku Riston kanssa, tulee jotenkin ihan eri fiilis treenaamiseen :) . Ihmeellistä kun koira jaksaa aina painaa satasta eikä motivaatio ole ongelma, mistä tollasii saa? En taidakaan palauttaa Ristoa Wilmalle ollenkaan :D !

Inka