Tunnaria

Mulla on ollut tosi kiireinen viikko, joten treenaaminen on jäänyt hävettävän vähälle. Eilen otettiin Rommin kanssa parit tunnariharjoitukset ihan vaan niin, että jätin koiran 10m päähän ja kävin piilottamassa oman hankeen, palasin takaisin ja lähetin etsimään. Harjoituksen idea (vahvistaa koiran mielikuvaa siitä, että palikan etsimiseen saa käyttää aikaa) meni vähän pipariksi, koska Rommi tukeutui muhun melko voimakkaasti. Ensin se jaksoi etsiä jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa luovutti ja juoksi mun eteen tapittaen kysyvästi. Annoin 'oma'-käskyn uudestaan --> koira lähti hyvin etsimään, mutta palasi pian taas tapittamaan. Tätä toistui pari kertaa, joten kävin taputtamassa maata jossain piilon lähettyvillä ja näin autoin koiraa löytämään palikan.
No, fiksu piski sitten tajusi, että näinhän se saa mut etsimään palikan sen puolesta! Ei auttanut vaikka miten yritin vaan seistä paikoillani ja odottaa, Rommi ei palannut etsimään ennen kuin sai multa jotain tukea. Lopulta se lopetti nenätyön kokonaan ja juoksi vaan mun ja etsintäalueensa välillä häntä heiluen. Jos en reagoinut avunpyyntöihin, R mm. haki hangessa olleen tunnaripussin ja riepotteli sitä pitkin poikin, tyrkytti hihnaa, nyhti lapasta... Tästä oli kyllä itsenäinen nenätyöskentely kaukana!
Lopulta saatiin yksi ok suoritus, johon lopetettiin. En oikein tiedä miten mun pitäisi nyt edetä, tällaista ongelmaa en ihan ollut odottanut. Ennakoitavissa ollutta ongelmaa eli paineistumista ei näkynyt mailla halmeilla, vaan Rommi sähläsi iloisen paineettomasti läpi treenien.

Kuluneen viikon muut tokoilut ovat tapahtuneet sisätiloissa ruokailujen yhteydessä. Preparoitiin bilsankurssilla possun sydäntä, ja sain ottaa parit leikellyt sydämet kotiin koiralle. Perinteisten askelsiirtymien lisäksi Rommi on joutunut tekemään kaukoja ansaitakseen superherkkua, oikein hyvältä on näyttänyt! Tekniikka on loistava, ainoa miinus hitaudesta, jonka kupin kyttäys aiheuttaa.

Inka