Tunnariteemalla ollaan yhä jatkettu, Rommi on saanut etsiä omaa aina vain vaikeammista piiloista ja hyvin on sujunut. Eilen illalla toin sitten mukaan kasan vääriä, oma lumen alla piilossa 2m kasasta vasemmalle. Kuten odotinkin, Rommi juoksi ensin kasalle, haisteli sen läpi, siirtyi etsimään ihan lähimaastosta, luovutti ja teki myyräloikan kasalle napaten ekan eteen osuneen suuhun. Lähdin heti kävelemään kohti koiraa ilmoittaen "höpöhöpö" --> koira palasi kasalle ja nappasi seuraavan suuhun. Jälleen ilmoitin väärästä, tällä kertaa tulin kasalle saakka tukemaan Rommia, jolloin se malttoi etsiä oman ja sai rauhalliset kehut.
Pari seuraavaa kertaa meni vähän samaan malliin, eli maltti puuttui kokonaan. Positiivista kuitenkin oli, että Rommi kesti negatiivisen palautteen todella hyvin ja reagoi siihen tasan toivomallani tavalla (sanoin "äp" aina, kun meinasi poimia väärän suuhun --> tiputti sen ja jatkoi nenätyöskentelyä paineettomasti). Aika uskomatonta, mistä lähtien Rommilla on ollut päätä tuollaiseen?!
Lopulta saatiin pari onnistunutta kiekkaa, tosin piilotin oman niin helppoihin piiloihin, että etsimiseen ei tarvinnut käyttää juurikaan aikaa. Sorruin sitten vielä tekemään yhden kokeenomaisen tunnarin 7 väärällä kellotaulussa. Ja oli muuten yksi parhaita tunnareita ikinä! Rommi kävi vähintään kerran läpi kaikki väärät ennen kuin osui omalle, mutta ei kertaakaan maistellut, hosunut eikä luovuttanut! Omalle tullessa R nappasi sen heti suuhunsa ja toi varmanoloisesti mulle. Olin kyllä aika ylpeä pikkulikasta, tällaisia nyt vaan jatkossakin niin saadaan tunnari pomminvarmaksi.
Inka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti