Kolmas ja viimeinen Korrien koulutus takana, tämäkin kurssi on ollut varsin antoisa. Aika kylmiltään Rommin kanssa lähdettiin, sillä olin samana aamuna kolmen aikaan kotiutunut viikon lapinreissulta, ja koira oli saanut elää kokonaiset 7 päivää riehakasta kotikoiran elämää vailla sääntöjä.
Aloitettiin luoksetuloilla. Ensin kokonainen luoksari, jossa Rommilla oli ihan kiva vauhti, mutta varsinkin seisominen venyi aika törkeästi. Eteentulossa törmäsi, eli evl:ssä oltaisi kuulemma saatu kasi. Sitten useita läpijuoksuja, ensin samalla matkalla x2 (ennakoi ja himmaili molemmat, tokalla kannustin lopussa omalla liikkeellä, mikä ei olisi toivottavaa) ja sitten maasta viimeinen pätkä kohti yleisöä. Oletetusti Rommi himmaili myös tässä johtuen lyhyestä matkasta ja mun selän takana olevasta yleisöstä.
Vauhdin lisäämiseksi voitaisi jatkossa heittää lelu jalkojen välistä (tätä ollaan kokeiltu, mutta R palkkaantuu lelusta vähän huonosti) tai laittaa namipurkki 50m ohjaajan selän taakse ja päästää koira juoksemaan sille jalkojen välistä. Stoppeja aletaan nyt hioa joko kierroilla, palkan heittävän apparin avulla tai takapalkalla niin, että koira satunnaisesti pysäytetään ja vapautetaan tai annetaan juosta ohjaajan takaa U-käännös takapalkalle. Takapalkan toimivuudesta en tosin ole ihan varma, koska se oli meillä joskus vuoden ajan käytössä ja aiheutti vauhdin tippumisen nollaan?
Pekka esitteli meille aika mielenkiintoisen lähestymistavan luoksetulon stoppiin: koiralle opetetaan, että stoppi on huippukiva juttu josta lentää aina lelu tmv, mutta se pitää "ansaita" juoksemalla kovaa luokse. Hitaasta vauhdista ei lupaa pysähtymiseen tipu. Sinänsä ihan looginen juttu, mutta itse en koskaan ole tällaista tapaa tullut ajatelleeksi. Tapaha on varmasti ihan toimiva, haasteena on lähinnä idean sisäistäminen koiralle.
Seuraavaksi vapaavalintainen liike, joka meillä oli seuraaminen. Pohdittiin siis lähinnä ikuista murhekryyniämme eli kisaseuraamista. Ensin Pekka kutsui meidän kisanomaisesti kehään ja liikkuroi meille seuraamisen ekat 5m --> kunnon kehut&palkka. Sitten kaksi samanmoista mutta pidemmällä pätkällä. Paineistuminen ei näkynyt niinkään kontaktin tippumisena vaan perusasentojen puutteena erityisesti paikalla käännöksissä. Ennen kutakin seuraamista yritin tehdä mahd. kisanomaiset virittelyt, mutta siinä vaiheessa tajusin, ettei mulla ole hajuakaan miten ennen kehäänmenoa yleensä käyttäydyn! No, kyllä se koira ihan hyvin näytti paineistuvan joka tapauksessa... Nyt siis vaan paljon kisanomaista mutta lyhyttä pätkää esim. mätsärien kehässä, mun on oikeesti skarpattava ja saatava tää jännitys koiralle positiiviseksi jutuksi. Niin ja liikkuri-treeniä enemmän, nyt koira kyllä kesti ihan vieressä olleen yleisön hyvin, mutta ohjaaja ei.
Keksin muuten erään aika näppärän jutun: yritin yhdessä vaiheessa itsekseni tehdä mahd. kisanomaisen seuruun keskittymällä omaan olemukseeni eli lähinnä siihen jäykkään vasempaan käteen. Vasemman käteni heiluessa R alkoi heti jättää, mutta pitäessäni käden vähän takana paikallaan koira seurasi hyvin. Joten sen sijaan, että yritän saada Rommin sietämään heiluvaa kättä, voisinkin opettaa itseni pitämään molemmat kädet hieman takana jäykkänä.
Lopuksi tehtiin myös pari paikallaoloa. Paikkamakuu evl-malliin erikseen käskytettynä ja pujotteluhäiriöllä, en tiedä kuinka monta minuuttia olivat mutta hyvin meni. Rommilla oli kuulemma ollut koirista korkein vire (=sorsakaula+supertarkkaavainen ilme), mutta pysyi silti. En tiedä, pitäisikö tohon puuttua jatkossa, Rommilla kuitenkin on varma paikkamakuu näinkin? Istuminen ei sujunut niin hyvin, koira lähti pari kertaa perään ja nousi kerran seisomaan. Pistän treenaamattomuuden ja turhan nopeasti kehiin tuodun häiriön piikkiin. Lopulta jäin siis parin metrin päähän seisomaan ja kävin palkkaamassa ihan lyhyistä pätkistä, näin hyvä. Edetään hitaasti.
Inka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti