Agilitaa

Kaisa oli suunnitellut meille pidemmän radan, jolla oli tavoite soveltaa viimesen kolmen kerran teemoja eli välistävetoja ja takaakiertoja. Tällä kertaa suoritettiin rataa nonstoppina, eli yhdestä virheestä ulos ja seuraava radalle. Mulle tää on erittäin toimiva tapa, sillä tuppaan jännittämään lieviäkin stressitilanteita, enkä suoriudu ihan yhtä hyvin kun muuten. Harjotus tekee mestarin.



Ekalla kiekalla päästiin peräti kutosesteelle saakka. Takaakierto muurille toimi hyvin, ja kaikkien yllätykseksi Rommi selviytyi komeasti korkeasta muurista noinkin tiukalla lähestymisellä. Hypyn 5 kierrätin vasemmalta puolelta ja hypyllä 6 jaakotin. Jaakotus toimi sinänsä hyvin, että Rommi kääntyi ihan siivekettä nuollen, mutta jälleen kerran homman pilasi mun perisynti eli liikkeen pysähtyminen (+ olin myöhässä). Epävarmana R sitten hyppäsi seiskan väärästä suunnasta.

Seuraavilla kierroksilla meidän ongelmakohta oli 2-3, koska en ohjannut selkeästi ja koira törmäsi mun jalkoihin. Ohjaus toimi, kun kutsuin koiran ykkösen ja kakkosen yli oikealla kädellä, mutta ennen kakkosta vaihdoin vasempaan ja siitä lähetin kiertoon.

Pisimmillään suoriuduttiin peräti esteistä 1-8, suoritus tosin hyvin tökkivä loppua kohden. Rommi on koira, joka ei todellakaan hyppää kohti tyhjyyttä, jos ohjaaja jää taakse liike pysähtyneenä, sille pitää rautalangasta vääntää että kyllä tuonne menemenemene. Mun olisi pitänyt ennakoida tilanne hypyllä 9, jossa siis yritin takaaleikkausta. Varsinkin, kun ihana keinu näkyy suoraan edessä...

Lopuksi saatiin vielä hioa vaikeaksi osoittautunutta kohtaa, meille määrättiin 5-10. Joten kuten toimiva suoritus saatiin, kun jaakotin kutosen jälkeen, valssasin 7-8 väliin ja valssasin uudestaan 8-9, jolloin sain liikkeen pysähtymättä koiran ysille. Tästä saatiin jatkaa 10-13: keinu ok, muuri ok, yritin tehdä persjätön 11-12 jotta pääsisin ohjaamaan kepit oikealta puolelta --> olin myöhässä ja kepeille lähestyminen epäonnistui totaalisesti. Kepit siis vaan ihan erikseen, en edes yrittänyt hyötyä 2by2:n tuomasta itsenäisyydestä, vaan kuljin tuttuun tapaan vieressä. Suski kommentoi, että on kyllä makeen näköset kepit silti :)

Kyytiä odotellessa kävin vielä ulkokentällä kokeilemassa keppejä kaikessa rauhassa. Pari ekaa kertaa meni vähän tökkien, mutta sitten Rommi hiffasi, että täähän on sama juttu kun kotipihalla kuuden kepin kanssa! Sen jälkeen kepit oli supermakeet, vauhdikkaat ja itsenäiset. Mitään eri sisäänmenokulmia ei tosin tehty. Yhä täytyy olla tiukkana sen kanssa, että jyrkästä avokulmasta tultaessa koira ei alota tokasta välistä, naksu avuksi tähän?
Hypyn pituutta hiottiin parin hypyn suoralla, "hyppy" merkitsee siis pitkää hyppyä ja lupaa irrota tokalle hypylle, "shhh" lyhyttä --> käännös. Vaikutti siltä, että Rom alkaa vähitellen hahmottaa tota!
Koiran suureksi riemuksi otettiin myös A pari kertaa, hyvin toimi ilman lätkää, vaikka en pysäyttänyt omaa liikettä. On se vaan superhiano likka :)

Inka