Ryhmäkisat

Jepajee, maanantaina oli taas ohjatut aksat. Vuorossa ryhmäkisat kera twistien ja loppusuorien, paikalla mun ja Rommin lisäksi kolme medikoirakkoa. Rata oli vaikeutettu kakkosten rata, joka rataantutustumisessa tuntui aika helpolta. No, jos rata on helppo niin luonnollisesti sekä koiralla että ohjaajalla on huono päivä... Rommi oli väsynyt edellisen päivän temppukurssista + jotain juoksumasiksen tyyppistä oli ilmassa, mulla taas 38 astetta kuumetta ja sitä rataa. Tulos: löysä, juoksukyvytön ohjaaja ja huonosti keskittyvä koira.

keskimmäiset esteet eivät ihan vastaa todellisuutta, esim. 8 ja 15 saattavat olla sama hyppy?

Eka ongelma tuli jo ekan hypyn jälkeen, kun koira sinkaisi suoraan keinulle (jonka muuten suoritti hienosti mun seisoessa tumput suorina ekan hypyn vieressä). Hain sen alastulolta ja matka jatkui, valssi ennen kolmosta toimi ihan hyvin. Seuraava virhe tuli mulle täytenä yllätyksenä, heitin Rommin vahingossa kropalla ja kädellä hypyn 5 ohi. Hämmentynyt piski tietenkin bongasi kauempaa A'n ja kävi sen tsekkaamassa, sitten palasi takaisin hypäten vitosen väärään suuntaan. No, päästiin lopulta tästäkin jatkamaan, twisti seiskalla hyvä. Vein Rommin putkeen 9, joten persjättö tokan putken jälkeen oli vähän myöhässä. Twisti itsessään sujui myös hypyllä 11 hyvin, mutta epävarma koira lähti ennen kahtatoista taas tsekkaamaan A'ta. Pienen säädön jälkeen päästiin lopulta kepeille, mutta olin auttamatta myöhässä ja Rommi oli lähdössä jonnekin ihan muualle. Itse kepeillä takaaleikkaus toimi hyvin, loppurata ok.

Toka rata olikin sitten jo huomattavasti parempi, vaikka meinasin jättää radan puolessa välissä kesken oman kunnon pettäessä (joo, kannatti tosiaan lähteä kipeenä treenaamaan!). Rommin jättäminen viistosti ekan hypyn taakse korjasi keinuongelman, mutta sitten se prkleen käsi heitti likan taas vitosen ohi... Löysään vauhtiin nähden R irtosi putkiin ihan jees, mutta hypyllä 13 heitin taas kädellä ohi. Muuten siis kuulemma siisti ja hyvä rata, vaikka vauhtia oli puolet normaalista. Tulos 20rv (hyppy 5 väärään suuntaan eli hyl=15) ja aika jotain järkyttävästi liikaa, sijoitus 4/4.

Kisojen jälkeen hiottiin huonosti menneitä kohtia, meillä luonnollisesti nuo mun käden heilautukset eli kohdat 4-6 ja 10-14. Käsi korjaantui ok mutta koira oli niin poikki, että hyvä kun jaksoi laukata.
Muiden lähdettyä meille jäi vielä aikaa, joten treenailtiin keppejä. Muuri-putki-kepit tarjosi loistavaa vauhtilähestymistreeniä, joka sujui mallikkaasti. Naksuttelin oikeat sisäänmenot (90%!!!). Vahvisteltiin myös itsenäisyyttä, hieno likka teki joka kerta loppuun saakka vaikka juoksin puomin takaa, suoraan taaksepäin, ysiputken ympäri... Erityiskehut siitä, että R kesti mun irtoamisen eteen todella hyvin.

Inka

Rataharjoitusta

Maanantain agiliitelyissa tällä kertaa Lauran suunnittelema rataharjoitus, jossa twisteja ja loppusuoraa. Mulla meni hermot rataa piirtäessä ihan totaalisesti, joten ratapiirros on vähän sinne päin...


Twist kakkosella sujui ok, mutta ekalla kertaa ohjasin vähän huonosti kropalla 3-4 --> Rommi ei kääntynyt ajoissa vaan tuli nelosen ohi. Vastakkaisella kädellä auttaminen muurin kohdalla korjasi asian. Keinu oli taas superkiva, Ro olisi mielellään suorittanut sitä vähän joka välissä :) Suoraa 6-9 olin rataantutustumisessa epäillyt kinkkiseksi, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valssaamaan seiskan ja kasin väliin. Ekalla kerralla olin menossa johonkin täysin metsään, mikä johti siihen, että Rommi hyppäsi seiskalta suoraan muurin juureen. Parin kertauksen jälkeen saatiin kuitenkin lopulta mulle sujuva ja liikkuva valssi + koiralle hyvä linja putkeen.
Meille ongelmallisin kohta oli keppikulma. Rommillehan kulma ei olisi ollut hankala, likka pitää umpikulmista selvästi avoja enemmän, mutta mulla oli taas ohjaus hukassa. Löysä&epämääräinen ohjaus johti siihen, että koira livahti mielellään sivussa olleelle lemppari-A'lle tai meni kepeille sisään tokasta välistä. Lopulta toimivin sisäänmeno saatiin, kun suurin piirtein vedin koiran nenästä kepeille heti sen tultua putkesta. Kepit siis muuten ok, hyvin teki loppuun saakka vaikka jäin seisomaan putken kohdalle.
Loppurata meni suurin piirtein ongelmitta. Varsinainen loppusuora ei ollut kinkkinen, vaan koira sai tykittää namilätkälle ihan täysiä :) Puomista sen verran, että huomasin meillä uuden kontaktiongelman: en voi jättäytyä taakse juuri lainkaan. Mehän ollaan keskenämme treenattu paljon irtoamisia eri suuntiin, mutta jotenkin se jättäytyminen on täysin jäänyt? Rommi himmailee alastulolla aika pahasti, eikä ole mitään takuita kontaktin ottamisesta. Treeniin tämä!

Mitäs muuta, kuudella kepillä + kahdella ohjurilla hiottiin sisäänmenoja joitain kertoja ja ennen lähtöä tokoiltiin yhdellä parkkiksella vähän. Lähinnä yritin sisäistää Rommille Pekka Korrin eilen vinkkaamaa luoksetulo-namipurkki-juttua, mikä ei oikein toiminut. Lopulta päädyttiin siihen, että yksinkertaisesti vein lätkän kauemmas, menin Rommin eteen seisomaan ja päästin sen jalkojeni välistä lätkälle. Vielä on töitä edessä...

Inka

Hikeä ja kyyneliä

Viikon ohjatut agilityt pulkassa! Kivaa oli taas, vaikka sekä ohjaaja että koira vähän masentuivatkin tokalla radalla. Aina ei voi voittaa :(
Otettiin Rommin kanssa siis nyt käyttöön ne kaksi ohjuria keppien alkuun vahvistamaan itsenäistä ja varmaa sisäänmenoa, ja koska ohjurit ovat Rommille ihan uusi tuttavuus, niin mentiin ensin pari kertaa pelkkiä keppejä. Sanotaan näin, että kyllä ne ohjurit aika ällöjä on, mutta Rommi suhtautuu niihin paaaljon paremmin kuin verkkoihin, joita joskus kokeiltiin.


Ekan radan takaakierto kakkosella oli vähän tönkkö, koska R bongasi lätkän kauempaa ja olisi mielellään ampunut sinne. Meno ei siis ollut ihan sujuvinta mahdollista, mutta päästiin kuitenkin lähes joka kerta putkeen kunnialla. Pussi ja keinu bra, samoin putki 6, jonka ohjasin A'n puolelta aika voimakkaasti kropalla vieden. No, tärkeintä oli ettei menty A'lle :) ! Kepit jees ohjureilla, seinään päin pujottelu ei tuottanut ongelmia vaikka jäin taaemmas ja annoin koiran tehdä itsenäisesti. Pöydällä tultiin ekalla kerralla yli, täysin mun vika kun en himmannut vauhtia ajoissa. Loput kerrat ok.
Loppusuora oli vähän kinkkinen. Ohjasin ensin A'n oikealta puolelta, valssasin A'n jälkeen ja yritin takaaleikkata hypyllä 11, mutta aika kaoottista menoa oli. Edes joten kuten suoraan etenevä suoritus saatiin, kun annoin koiran ottaa alastulon itsenäisesti (mikä ei muuten varmaan olisi toimunut ilman lätkää...) ja juoksin pysähtymättä persjätöllä kympin vasemmalle puolelle --> kutsuin koiran mukaan ja tein toisen persjätön 10-11. Ihan tyytyväinen en ollut, mutta menetteli.


Huoh. Kakkosrata oli aika kamalaa vääntämistä. Rata ei ollut kovin liikkuva, ja koska en itse ole mikään maailman liikkuvin ohjaaja ja Rommi taas tarvitsee liikettäliikettäliikettä, niin tönköksihän se meni. Teemana siis twistit, joita sijoitin seiskalle ja 13:sta. "Puolitwist" tai mikä lie tuli neloselle. Nelosella alkoivat siis liikeongelmat, kun en hakenut Rommia putkelta vaan seisoskelin odottamassa hypyllä. Sitten en liikkunut tarpeeksi suoralla --> Rommi hyppäsi tietenkin seiskan väärään suuntaan.
Kohta 7-10 oli lopulta se ongelmallisin. Eka mun oli tarkoitus lähettää koira kasille oikealla kädellä ja tehdä takaaleikkaus, mutta kokeiltiin välissä myös sylkkäriä, mikä ei toiminut ja palattiin alkuperäiseen plääniin. Rommi ei ekan kerran jälkeen irronnut kasille ollenkaan, vaan jouduin viemään sen ihan loppuun saakka. Ja taas se liike! Miten se voi olla niin vaikeeta? Ollaan kyllä Rommin kanssa aika samanlaisia, parin epäonnistumisen jälkeen molemmille iskee epätoivo ja sitten ei enää mikään suju. Ei kyllä sujunut alun alkaenkaan, hyvä kun en itkuun purskahtanut.
Vähän agilitya muistuttava rata saatiin lopulta, kun vedin Rommin seiskan jälkeen reippaasti taaksepäin vauhtia hakemaan, lähetin rima melko matalalla olevalle kasille ja siitä juoksin melkein rinnalla kaarteen muurille saakka. Tosin yleensä juoksin liian lähellä, ja Kaisakin ihmetteli että kumpi tässä on niitä hyppyjä oikeen menossa suorittamaan :) 11-12 mun piti käännellä kroppaa aika tavalla, jotta sain koiran molemmille hypyille, se sujui parin toiston jälkeen ok. Loppuradalla ei ongelmaa.
Loppuyhteenveto: Jos haluan Rommin hyppäävän "tyhjyyteen", niin mun pitää liikkua pirusti enemmän kuin tänään. Hyppykaarteet ovat tuolle eläimelle jostain syystä epäluonnollinen juttu, joten niissä en ihan kamalasti voi luottaa irtoamiseen. Twisti itsessään ok. Ja mun ohjaaminen ei vaan tänään sujunut, hyihyi.

Olin jättänyt häkin+palkintoruokasäkin eilen hallille, joten minä, koira ja tavarat saimme isältä kyydin kotiin. Kyytiä odotellessa jutskattiin Heidin kanssa kaikennäköistä ja annettiin Himban ja Rommin riehua. Treenipohdintoja lähinnä, kiitos Heidi jälleen juttuseurasa :) Ja kyllä näytti koirillakin olevan hauskaa.

Inka

HAU:n agikisat

No, nyt on sitten mun ja Rommin tokat kisat takana, startattiin molemmilla radoilla ja tuomarina Sami Topra. Seassa pari heikkolaatuista kuvaa Rommista ja kaveri Himbasta, jälleen pakkanen hidasti säätöjen tekemistä ja se näkyy kuvissa (okei millon lopulta lakkaan vetoamasta olosuhteisiin ja myönnän, että en osaa kuvata...). Sen verran täytyy vielä itseä mollata, että kunto on huonontunut talven aikana ihan järkyttävästi, ja olin ihan puhki sekä lämppä- että jäähdyttelylenkkien jälkeen. Pakko se koira on kunnolla juoksuttaa, mutta mulla alkaa jo 10min jälkeen tuntua jaloissa.

Hyppyrata meni hyvin, kepeillä vaan tuli vähän ongelmaa. Luotin Rommin hakevan helpohkon umpikulman kuin vettä vaan, mutta se jäikin epävarmana seisomaan ekan välin kohdalle. Äänellisellä rohkaisulla onneksi lähti pujottelemaan, eikä tuomari antanut kieltoa. Muuten rata siis meni aivan niin kuin olin suunnitellut, vaikka vauhtia oli selvästi normaalia vähemmän. Tulos 0vp ajalla -9,72, sijoitus 3/29. Neljänneksi sijoittuivat ryhmäläisemme Sofia ja bokseri Iines kolmannella nollallaan, megapaljon onnea kakkosiin noususta! Ja onnea tietenkin myös lähes nollan saaneille Heidille ja Himballe, ei oo kuulkaas kaukana!

Agirata menikin sitten heikommin. Rata oli yllättävän kinkkinen ykkösten radaksi, eikä mineissä tullut yhtään nollaa, medeissä yksi ja makseissa kaksi. Alku meni hyvin, mutta keinulta eteenpäin rata oli aika kaaosta. Ensin Rommi meinasi jäädä jummaamaan keinun alastulolle, sitten se tuli pussista ulos johtuen mun hätiköidystä takaaleikkauksesta, jonka jälkeen ok pätkää kepeille saakka. Kepeillä taas ekan radan tyyppinen umpikulma, jota R ei hakenut ollenkaan, vaan juoksi, kuten aina epävarmoissa tilanteissa, lähimmälle kontaktin alastulolle tarjoamaan 2on2offia. Ehdin kutsua sen pois ja yritin lähettää kepeille uudestaan, mutta koira lähti taas puomille. Lopulta autoin ekan välin kädestä pitäen, ja päästiin rata loppuun yhdellä rimanpudotuksella. Saatiin siis lopulta kaksi kieltoa plus se rima eli 15rv ja 13,94av = tulos 28,94, sijoitus 7/23. Ja mitä opimme? Rommi on selkeästi normaalia hitaampi kisoissa, kontaktit ovat hitaita ja keppejä ei haeta ollenkaan. Nyt otetaan lätkäkuuri treeneihin, eli ainakin seuraavien parin viikon ajan pidetään lätkää joka kontaktilla. Kepeillä voisi kokeilla ohjureita alussa, jotta saataisi se sisäänmeno varmemmaksi ja itsenäisemmäksi.

Kamalasta toisesta radasta huolimatta JEE meillä on jo kaksi nollaa kasassa, ehkä olisi ihan realistista haaveilla kakkosiin noususta tänä vuonna? Tosin kun kerran ekat nollat tulivat näin nopeasti, niin voin lyödä satasesta vetoa että kolmas antaakin sitten odotuttaa itseään... Hyvä tuuri ei voi potkaista kolmatta kertaa putkeen!


Inka

Ryhmäkisat

Olipa kamalat treenit, huhhuh. Meillä oli siis vuoden ekat ryhmän sisäiset kisat ilman mitään sen kummempaa teemaa. Kaisa ja Pedu tulivat vähän myöhässä, joten odotellessa treenailtiin takaakiertoja rimat melko alhaalla. Jo tässä vaiheessa huomasin, että Rommi oli tavallista vaisumpi ja varovaisempi, ja pyörityksiä tehdessämme olin jatkuvasti edellä ohjauksessa. En sitten viitsinyt tehdä paljoa, jotta into säilyisi varsinaisiin treeneihin.


Ekalla kiekalla rata meni ihan pelleilyksi, pistän 10% koiran väsymyksen ja 90% oman ohjaamisen piikkiin. Ohjasin ihan hävettävän löysästi; myöhästelin, en vienyt tarpeeksi pitkälle, en juossut tarpeeksi kovaa, jätin käskyttämättä... Rommi oli sen verran väsynyt, että paineistui tästä eikä oikein tehnyt mitään, vaan jäi epävarmoissa tilanteissa haistelemaan maata. Jatkuvasti sain olla hakemassa sitä mukaani --> oma kärsivällisyys loppui, ja vaikka kuinka yritin kannustaa koiraa äänellä ym, niin kyllähän se tajusi mun olevan hermostunut.
Yritin siis ohjata alun vasemmalta puolelta, mutta Rommi varasti lähdössä murto-osan ja mulla meni sekunniksi pasmat sekaisin, enkä saanut sitä putkeen. Eikä A edes ollut suoraan linjalla... Putken 9 ohjasin oikealta puolelta, mutta en ohjannut tarpeeksi napakasti ja Rommi meni ohi. Kepeillä varmistelin aika paljon, koska nyt pitää saada sisäänmeno varmaksi eli vältellään epäonnistumisia. Takaaleikkauksen Ro kesti hyvin, mutta keppien jälkeen se oli taas lähdössä haistelemaan --> nappasin nopeasti niskasta ja kielsin. Yllättävän hyvin se kesti negatiivisen palautteen, eikä loppuradalla tökännyt mihinkään! Loppusuora oli aika kamala, valssasin siis renkaan jälkeen ja jäin itse jälkeen, minkä seurauksena meiltä jäi hyppy 18 välistä.

Toka kiekka olikin sitten jo parempi, ainakaan koira ei jäänyt haistelemaan. Ekaan putkeen R meni hienosti kun ohjasin oikealta puolelta, mutta hypyllä 6 olin vähän jäljessä ja likka meinasi tulla ohi. Putkella 9 tuli sama kielto kuin ekalla kiekalla, eli en oppinut virheestä. Kepeiltä Rommi irtosi täysin yllättäen putkeen, tai siis kävi suulla nappaamassa hylyn (=15vp) ja palasi sitten takaisin. Loppusuora oli jälleen huono, tällä kertaa leikkasin takaa pituudella liian aikaisin --> Rommin hyppy lähti huonosti ja joutui ottamaan apuponnistuksen pituuden palikoilta. Pysyivät kuitenkin pystyssä, joten saatiin lopulta 20vp ja sij. 5/8. Aika oli kolmanneksi nopein ja puolisen sekuntia toiseksi nopeinta hitaampi, mikä oli aika yllättävää kaiken säädön ja koiran normaalia hitaamman vauhdin jälkeen. Kontaktit ja kepit jees, kaikki on kuulkaas enää kiinni mun ohjauksesta! Siinä onkin sitten vähän enemmän työsarkaa...

Inka

Purina-lössöilyt

Pakkasen takia oli ohjatut treenit tänään peruttu, mutta koska mittari näytti vain -12 astetta, niin lähdettiin Rommin kanssa kuitenkin hallille. Rommilla pitäisi kohta alkaa juoksut, meno vähän sen mukaista. Nenä iskettiin maahan turhan usein, eikä sitä nykyään niin tuttua intoa oikein ollut, vaan tuntu että koiraa sai välillä "raahata perässä". Aika jännä, vielä jonkin aikaa sitten tällainen oli meille arkipäivää ja treenit tahkottiin läpi lähinnä mun tahdonvoimalla, nykyään on jo niin tottunut tuohon astetta motivoituneempaan eläimeen, ettei sitä oikein osaa arvostaa. Vaikka niin paljon töitä olen tuon motivaation eteen tehnyt, niin se vaan nopeasti unohtuu! Onneksi tulee näitä yksittäisiä huonompia päiviä menneistä muistuttamaan.

Agilitya tehtiin rimat maassa ja näin vältettiin turhia riskejä. Teemana lähinnä vauhti, paljon suoraviivaista pätkää hypyillä ja putkilla. Hyvä tehdä välillä tällaisia motivaatiotreenejä, touhu menee turhan usein viilaamiseksi. Valitettavasti sorruin sitten lopuksi myös viilaamaan, tehtiin siis keppejä paljonpaljon eri kulmista (avo yhä umpikulmaa hankalampi) ja mahd. itsenäisesti. Rommille hankalin on mun irtoaminen eteen. Se kestää kyllä hyvin, jos olen jo valmiiksi edessä sen mennessä sisään, mutta heti jos menen liikaa ohi, niin joku väli jää pujottelematta. Sivusuunnassa ja taakse saan irrota miten päin vaan, kerran tuli kesken pois kun lähdin juoksemaan suoraan taakse.
Kontakteista sen verran, että myö ollaan taidettu treenata liikaa 2on2offia, koska Rommi heittää nykyään vähänkin epävarmassa tilanteessa takapään lähimmälle kontaktille. Onhan se positiivista, että asento on hallussa ja kontaktit mieluisia, mutta liika on aina liikaa! Lopulta jouduin ihan tiukasti kieltämään kontakteille karkaamisesta --> koira paineistui ja jäi haistelemaan.

Tokon saralla ei tehty kovin paljoa vaisun vireen takia. Olin suunnitellut ketjuttavani avon liikkeet vikaa kertaa ennen sunnuntain kisoja, mutta jätettiin lopulta väliin. Luoksetuloja kuusi kipaletta, eka läpijuoksuna ok, mutta seuraavalla tehdyn (hyvän) stopin jälkeen koira himmaili ja ennakoi. Pari vikaa tehtiin niin, että jätin koiran, kävelin vähän matkaa ja lähdin juoksemaan sitä kutsuen, näin tuli vauhtia. Seuraamisessa hyödynnettiin agilityesteitä, jotka saivat toimia häiriönä. Pujoteltiin siis niiden välissä erilaisia kuvioita, palkkasin välillä perusasennon namilla. Teknisesti ok seuraamista, vaikka vire olisi mun makuun saanut olla vähän korkeampi.
Kaukoja kerran avo-malliin, Rommi teki molemmat vaihdot hilaamalla mutta muuten ok. Hyppy oli illan pääteema, su kisoja varten tuotiin halliin juuri sopivasti virallinen tokoeste, joten päästiin tokaa kertaa elämässämme treenaamaan avon hyppyä. Otin aika monta toistoa, koska tämä oli viimeinen mahdollisuus ennen kisoja iskostaa koiran päähän, että sieltä tullaan myös takaisinpäin. Rommi hyppää toki yhä liikaa esteen oikealle puolelle, mutta eipä tuo haittaa kun se mallikkaasti kiertää takaisin hyppäämään, eikä linja ylity. Jos Rommin juoksut eivät ala ennen sunnuntaita, niin meillä on edessä ekat avoimen kisat, joissa Rommi on peräti treenannut hyppyä!

Inka

Agidebyytti

Tänään korkattiin Rommin kanssa virallinen kisauramme HSKH:n kisoissa Purinalla. Mua jännitti tietenkin kamalasti, hyvä kun pystyin edellisenä iltana nukkumaan. Aamulla harkitsin koko homman jättämistä väliin kovan pakkasen takia, mutta onneksi päätettiin kuitenkin mennä :) Hallilla oli kyllä tosi kylmä, joten lämmittelin Rommin huolella ennen kumpaakin rataa. Verkkaesteillä ei ehditty käydä, koska aika moni koirakko oli jättänyt kisat pakkasen takia väliin ja jouduttiin starttaamaan odotettua aikaisemmin.

Eka rata oli ihanan helppo, ei oikeastaan yhtään vaikeaa kohtaa. Kepit oli heti ekan hypyn jälkeen suoralla linjalla, joten sisäänmeno ok. Rommi kyllä himmaili sisäänmenossa aika tavalla, eikä lähtenyt pujottelemaan kunnolla ennen kun kerroin sille, että joo oikeaan väliin menit kekeke. A'lla luulin meidän saaneen hylyn, koska katsoin Rommin tulleen millin alastulon yli ja korjanneen sitten virheen palauttamalla yhden tassun kontaktille, mutta ihan vieressä ollut tuomari ei tähän mitään sanonut, joten näin toivottavasti omiani. A tultiin vielä toiseen suuntaan, nyt R otti kontaktin hyvin.
A'n jälkeen tuli joku ihme kompurointi Rommin kanssa, oltiin menossa eri suuntii ja lähes törmättiin keskellä. Sain kuitenkin pelastettua tilanteen ilman suurempaa hämminkiä, loppurata ok. Tulos 0vp ajalla -9,96, sijoitus 2/17 radan toiseksi ainoalla nollalla. Voiton veivät lainavalkkarini Riston sisko Zuli ohjaajansa Janinan kanssa, onnea heille upeaakin upeammasta tuplanollasta!
Videolta katsottuna hyppytyyli oli aika tönkköä, Rommi hyppäsi puolet hypyistä takajalkoja roikottaen. Tiedä sitten johtuiko keliin nähden huonosta verryttelystä (toivottavasti ei!) vai paineistuko koira mun jännittämisestä ja hyppäsi sen takia epävarmasti?
video myöhemmin

Hyppyrata menikin sitten vähän säädöksi. Alun suora meni ok, mutta putkella tein sen vanhan tutun virheen eli ohjasin liian pitkälle --> Rommi luki mua oikein ja meni putken ohi ulkokautta. Hypyltä 7 kääntyminen takaisin putkeen oli aika kamala, tarkoituksena oli valssata hypyn vasemmalla puolella, mutta jotenkin koira päätyi hyppäämään pituuden väärään suuntaan? Kepit olivat toinen kompastuskivi, lukuisista yrityksistä huolimatta ne eivät ottaneet sujuakseen. Radalla oli hyvätkin pätkänsä, mutta pääasiassa aika päätöntä menoa. Rommi luki mun murto-osasekunnin harmistukseni ekalla kiellolla, ja sen jälkeen se paineistui ja jäi vähänkään epävarmassa tilanteessa haistelemaan maata. Tulos HYL.

Radan jälkeen käytiin vielä lämppäesteillä muistuttelemassa keppejä mieleen. Alku oli kamala, mutta pian saatiin sujumaan totuttuun tapaan :) Kyytiä odotellessa myös tokoiltiin parin luoksetulostopin verran, hyviä.

No, eihän sitä voi olla tyytymätön, kun saadaan sekä ohjaajan että koiran elämän ihka ekasta startista nolla! Saavutettiin sitten kertaheitolla tämän vuoden agilitytavoitteet (kisauran korkkaaminen + yksi nolla) :D Olisikohan liian myöhäistä asettaa uutta tavoitetta, esim. kakkosiin nouseminen olisi aika kiva juttu?

Inka

Kenraaliharjoitus

Tuli eilen vähän extempore lähdettyä treeneihin, synttärijuhlat siirtyivät odotettua myöhemmäksi ja kun kerran isä tarjosi kyydinkin, niin pakkohan sitä oli mennä :) . Ekalla radalla (ratapiirros vähän epäonnistunut) tuli ongelmia jo hypyllä 1, Rommi kun bongasi sivussa olevan A'n ja oli onnessaan lähdössä sinne useampaan otteeseen. Lopulta toimi, kun jätin Rommin esteen taakse ihan oikeaan laitaan ja käänsin ajoissa rintamasuunnan kohti kakkosta. Rommi tuli 1-2 innarina, joten toka hyppy venyi vähän pitkäksi ja putkeen 3 tuli ylimääräistä kaarrosta.
Ongelmallisin kohta meille oli 4-6, lähinnä nelosen ja vitosen välisen pitkän etäisyyden takia. Rommi kiersi nelosen hyvin takaa ja sain sen jopa okserille jotain ihmeen kautta, mutta siinä vaiheessa olin jo itse niin myöhässä, että kääntäminen pois supermagneetti-puomilta oli käytännössä mahdotonta. Pienen hiomisen jälkeen toimivin tapa oli seuraavanlainen: keilasin koiran kiertämään nelosen, otin vastaan oikealla kädellä ja kiepsautin sylkkärillä putkien ohi okserille --> tiukka "Rommi" sai koiran kääntymään paremmin. Oleellista oli itse sijoittua lähemmäs putkia, tehdä ajoissa selkeä päätös ohjaavasta kädestä ja luottaa koiraan.
Ohjasin Rommin putkeen 7 eka sylkkärillä, mutta varmempi tapa oli liikkua koiran ja kutosputken välissä ohjaten oikealla kädellä. Puomi oli makee, myö mitään lätkää tarvita!
Yksin treenatessa pitää muistaa ottaa paljon juuri tuollaisia 'kontakti suoraan edessä mutta käännytäänkin muualle', nyt meni vähän heikosti.


Tokalla radalla oli myös ongelmia kerrakseen. Toimivin rata saatiin, kun lähetin Rommin takaakiertoon hypyllä 2, valssasin kolmosen oikealle puolelle, valssasin uudestaan 3 ja 4 väliin ja lähetin twistillä keinulle. 6-7 välistävedolla ja niin, että kerroin ajoissa ennen hyppyä 6 kääntymisestä. Kepit olivat pienoinen pettymys, Rommi kyllä aloitti aina oikealla välillä, mutta jätti tokan välin pujottelematta pari kertaa? Huomasin, että ollaan niin paljon hinkattu itsenäisiä keppejä mun jäädessä jonnekin keppien taakse, ettei Rommi oikein kestä mun irtoamista edelle. Täytyy todella alkaa vahvistaa vedätyksiä, tämä voi koitua ongelmaksi kisoissa!
Itsenäisesti käytiin tekemässä parit kuuden kepin sarjat. Eri sisäänmenokulmat sujuivat hyvin, samoin kepeille lähettäminen 5-10m päästä.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku treeneistä, startataan hyvillä mielin kisauramme sunnuntaina. Koira kyllä toimii, jos vaan ohjaaja muistaa ohjata!

Inka

Tending-tokot OSA 2

Treenirikas päivä tänään, oltiin Rommin kanssa Purinalla yhteensä 3½ h. Eka siis puolen tunnin tehotreenit Heidin ja rhode Himban kanssa, kiitos aina yhtä mukavasta seurasta! Paljoa en viitsinyt Rommin kanssa tehdä, jotta into säilyisi varsinaisiin tokotreeneihin. Keppejä hiottiin pari kertaa, niissä ei juurikaan ongelmia, jonkun kerran koira taisi mennä sisään tokasta välistä. Kontaktit myös jees, ainoa miinus siitä että ne ovat aika vastustamattomia meidän likalle ja niille karkaaminen turhan herkässä.

Sitten varsinaiseen asiaan: Pekka Korri veti meille jälleen hyvän parituntisen, teemana seuraaminen ja tunnari. Seuraaminen oltiin käyty teoriassa läpi jo edellisellä kerralla, joten päästiin heti alottamaan ja myö oltiin Rommin kanssa ekana vuorossa. Olin suunnitellut ottavani parit perusasennon kontaktit ennen seuraamista, mutta jouduttiin siis lähtemään kylmiltään liikkeelle, mikä ei Rommille ole se paras mahdollinen vireennostatustapa. Pekka liikkuroi meille voi/evl-mallista seuraamista ja heti alkuun laittoi meidät kävelemään suoraan kohti muita ryhmäläisiä. Rommi ei ollut mun silmään ihan skarpeimmillaan, mutta sai kuitenkin kehuja hyvästä häiriöpäästä. Seuraaminen oli ok, mutta huomasin Rommissa selkeitä paineistumisen merkkejä (käännökset oikeaan+täykkärit meni pitkiksi, kontakti rakoili, perusasennot hitaita), ja lopulta se keskeytti seuraamisen ja lähti haistelemaan kauemmas. Rommin tapa purkaa painetta on ennen kaikkea paikalta poistuminen ja haistelu, homman kruunasi halliin tehdyt pissat.
Tätä sitten pohdittiin yhdessä Pekan kanssa. Kerroin, että Rommi lukee mua tosi tarkkaan ja paineistuu pienestäkin jännityksestä (=ei treenata kahdestaan lähikentällä), ja yhdessä päädyttiin siihen, että Rommi paineistuu ennen kaikkea musta, ei ympäristöstä. Se kesti häiriötä hyvin esim. alun henkilöryhmään seuruuttamisessa, joten ulkopuolinen häiriö ei ole paineistumisen syy. Mun pitäisi nyt muuttaa suhtautumiseni positiiviseksi, tämä on kuulemma hyvä ja mielenkiintoinen mahdollisuus pohtia omaa olemusta ja treenata sitä! Pekka ei neuvonut mua lopettamaan jännittämistä, vaan ennen kaikkea jännittämään enemmän. Kaikki mahdolliset jännityksestä palkkaamiset nyt kehiin!

Sitten uusi yritys, tällä kertaa yritin olla mahdollisimman jännittynyt. Mun silmään ei ihan parasta Rommia, mutta saatiin kuitenkin ihanan positiivista palautetta. Rommilla on kuulemma tosi mallikas ja kaunis seuraaminen (esim. MM-tokojen finaalipäivänä olisi ollut keskivertoa parempi!), pientä hiomista siellä täällä. Jokunen perusasento oli vino, mulla ei vasen käsi liikkunut yhtä paljon kuin oikea... Loppukommenttina Pekka totesi, että edelliskevään ja tämän kurssin perusteella sanoisi sekä koiran että ohjaajan olevan lahjakkaita ja mahiksia olevan vaikka mihin, meidän ongelma piilee ennen kaikkea tuossa paineistumisessa. Siihen on kuulemma hankala paneutua tällaisella kurssilla, joten suositeltavaa olisi ottaa yksityistunteja esim. Riitalta (ehdottomasti otetaan!!).

Tunnariin saatiin myös hyvää vinkkiä. Ensin Pekka toimi liikkurina ja tehtiin kisanomasesti, Rommi teki kuulemma tunnarin yleisimmän virheen eli luovutti liian nopeasti. Oma ei heti osunut kohdalle, joten R nappasi väärän mukaan --> lähdin kävelemään kohti ilmoittaen 'höpöhöpö', Rommi palasi palikoille ja lopetti nenätyöskentelyn kokonaan tarjoten mulle mitä eteen sattu. Tähän tulee nyt lääkkeeksi tehokuuri oman etsimistä, väärät on jonkin aikaa poissa pelistä. Omaa pitää piilotella mitä mielikuvituksellisimpiin ja vaikeimpiin piiloihin, tavoitteena että koira joutuu käyttämään aikaa sen etsimiseen. Mitä pidemmän ajan se jaksaa sitä etsiä, sen parempi.
Pari ekaa harjotusta meni ok, Pekka kävi viemässä oman 10m päähän ja hautasi hiekkaan. Rommi teki melko laajaa kaarrosta ja käytti etsimiseen aikaa, kerran pysähty mun eteen kysyvästi jolloin toistin 'oma'-käskyn. Tokalla kerralla löysi vähän turhan nopeasti.
Kannattaa kuulemma jo ihan alkuopetuksessa tehdä tunnaria 10m etäisyydellä, jotta tulee koiralle rutiinia. Jos koira tuo oikean, niin ohjaaja seisoo kisanomaisesti paikalla, väärästä liikettä+höpöhöpö. Virittelynä käytetään ohjaajan täyskäännöstä, joka kannattaa muistaa tehdä myös itsekseen treenatessa.

Pekka ehdotti meille liikkeiden välisiin siirtymisiin tämänhetkisen perusasento-kontakti-nami -setin sijaan käskyn alle jättämistä, Rommi saisi ehkä näin purettua painetta paremmin? Jatkossa siis koira istumaan ja itse parin askeleen päähän kuuntelemaan kouluttajaa/tuomaria.
Liikkuria aletaan nyt käyttää ahkerammin, jotta itselle tulee rutiinia --> kisoissa liikkuri on tuttu ja turvallinen juttu. Mulla on kavereiden kanssa treenatessa tapana vain katsoa toisen koirakon suoritus vierestä ja sitten kommentoida ja yhdessä pohtia, mutta pitäisi tosiaan hyödyntää liikkurimahdollisuutta enemmän.

Muita vinkkejä: tunnariin häiriöpalikoita paljon myös oman ollessa piilossa, askelsiirtymiin eri käskyt eri suunnille ja askeleet voi myös lopettaa ylimääräiseen kääntymiseen (koira oppii hakemaan suorempaa perusasentoa).

Kurssin loputtua tein kyytiä odotellessa vielä vähän tokoa ja aksaa. Keppien sisäänmenoa hiottiin kuudella kepillä ja erilaisilla lähestymisillä (kova vauhti, hidas vauhti, irtoaminen, eri kulmat), tosi hienosti meni. Rommi yllätti mut irtoamalla putkiin jopa 10m matkalta, mun ei tarvinnut juurikaan juosta :) . Kontakteille A+keinu otin pitkästä aikaa namilätkän ihan vaan huvikseen, kylläpä oli koiralla hauskaa! Se on niin mieletön kun tajuaa, että alastulolla odottaa ruokaa, ampuu vaan kontaktit supertäysiä.

Jätin Rommin paikkamakuuseen käydessäni rakentamassa ruudun hallin toiselle puolelle. Hyvin pysyi, vaikka houkutus tulla kurkkaamaan mua ja mun kolisteluja oli varmaan suuri. Ruutu sen sijaan ei ollut kovin bueno, Rommi kävi tsekkaamassa oikeaa etumerkkiä turhan innokkaasti, eikä keskelle ollut mitään pyrkimystä. Yksi onnistunut ruutu saatiin ilman targettia näyttöruutuna, tähän lopetettiin.

Inka

Liiku, hidasta - toimii, ei toimi, toimii

Minka kasvaa hurjaa vauhtia ja täyttää tänään jo kokonaiset 12 viikkoa, ensimmäiset rokotuksetkin on juuri saatu niskaan. Eläinlääkärillä ei jännittänyt pöytä lainkaan, eikä muutenkaan kummasteltu mitään erityisemmin.
Ollaan pyöritty nyt pari kertaa hallilla oikein kivoin tuloksin, penne on varsin näppärä kuljettaa mukana ja varsin reippaana se hallillakin liikkuu. Vähän kaipaillaan samaa koko- ja ikäluokkaa edustavaa leikkiseuraa, tarkoituksena olisi tutustua pitkästä aikaa pääkaupunkiseudun pentuleikkikouluihin ihan sosiaalistumisenkin kannalta. Ja pienenä välihuomiona, että onpas ihmeellistä kun on koira joka ei ole ahne. Kerrassaan hankalaa!

Eilisistä ageista meidän osalta sen verran, että ohjaajalle taas pari juttua lisää muistettavaksi: liiku, älä liiku liikaa, hidasta ja liiku taas. Ykkösharjoituksessa Ronja ampui suoraan Aalle jossen tarpeeksi ajoissa ja selkeästi kääntänyt rintamasuuntaa ja käskyttänyt ajoissa, yllätys yllätys. Meille samat konstit kuin Inkalle ja Rommille, ohjaavan käden ja rintamasuunnan muutos kun koira tullut ensimmäisen esteen yli. Tähänpä liittyy muistilistan ensimmäinen kohta - liiku.

Toinen päänvaivaa aiheuttanyt kohta oli loppu, kaksi viimeistä estettä. Ronja lukee hirmuisen tarkkaan rintamasuuntaa, ja jos olin vähänkään liian ajoissa kääntämässä sitä viimeiselle esteelle (rintamasuunta muuttui), jäi toiseksi viimeinenkin tekemättä. Joten hidastamista kehiin ohjaajalle ja johan toimi. Se on hankalaa, juokseminen nimittäin!

Kakkosessa olin miettinyt alun tyhmästi - kutsuminen kahden esteen päästä, valssi, edestäleikkaus kepeille. Yhtämatkaa Ronjan kanssa lähteminen on aina fiksumpaa (jota en koskaan kuitenkaan onnistu muistamaan?!), ja oikeaan kohtaan ajoitettu valssi antoi oikeastaan kivasti aikaa edestäleikkaukseen ja pääsin myös helpommin oikeaan paikkaan keppejä ajatellen, niin että Ronjalla oli helpompi kulma. Näin alku saatiin toimivaksi, renkaalla kiirehdin kerran itse liikaa kääntymään -> rintamasuunta -> Ronja vasemmalta renkaasta läpi.

Keinu... se keinu, se keinu. Ekalla kerralla Ronja meni liian vauhdilla sanomisistani huolimatta ja rämäytti keinun melkoisella vauhdilla alas, kuitenkaan pahemmin itse siitä järkyttymättä - onneksi. Toisella kertaa hidasti kiltisti.
Mä alan yhä enemmän ja enemmän olla sitä mieltä että meidän keinupulmat johtuvat siitä että se on jonkinlainen ongelma mulle, koira vaan vaatisi toistoja toistojen perään. Joten tästä lähtien toistoja toistojen perään ja tämä ihminen keskittyy murehtimaan muuta kun sitä yhtä estettä!

Oona

Aksaa ja tokoa

Wuhuu, ekat ohjatut agiharkat tauon jälkeen! Kyllä toi on kiva laji huonompinakin päivinä (tänään), ei voi mitään :) . Tänään veivattiin kahta pientä tekniikkarataa, ei mitään erityistä teemaa.


Rommin kanssa alotettiin siis yllä olevalla pätkällä, tutustuessa vaikutti pommi-A'ta lukuunottamatta helpolta, mutta ei loppupeleissä sitä kuitenkaan ollut. Kohtaa 1-3 hinkattiin ties kuinka kauan, Rommin saaminen putkeen oli odotetusti melko hankalaa. A on niiiiiiiin ihana!! Yhden kerran saatiin toimimaan niin, että jätin koiran ekan aidan taakse rintamasuunta oikealle ja seisoin itse A'n oikealla puolella kylki kohti koiraa. Siitä kutsu ekan aidan yli, koiran laskeuduttua käänsin kropan kohti kolmosputkea ja juoksin. Aika tiukasti joutu kyllä viemään loppuun saakka, sillä selvittyämme A'sta Rommi ampuikin kerta toisensa perään seiskaputkeen. Kyllä, se irtosi putkeen!
Vika oli lähes joka kerta mussa, olin joko myöhässä tai edellä, rintamasuuntani päin mäntyä... Lopulta päästiin jatkamaan rata loppuun, yritin eka takaaleikkausta seiskaputkella, mutta Pedun sanoin Rommi on nykyään nopea Rommi, joten valssi toimi paremmin --> ehdin juosta hypyille 8-9. Ekalla kerralla Sara-terrieri karkasi viereiseltä radalta Rommin luo juuri, kun se oli hyppäämässä kasia, joten annoin tulla ohi suoraan ysille. Tokalla kerralla olin vähän myöhässä ja sain juuri ja juuri koiran siedettävästi kasilta ysille.



Toka rata meni vähän säädöksi osittain sen takia, että tutustuin siihen väärin (unohdin hypyn 1 kokonaan ja oli hypyttämässä ysiä väärään suuntaan). Kutsuin siis 1-2 yli oikea kylki kohti Rommia --> käännyin kohti kolmosta. Ajoitus oli vähän hankala, kultainen keskitie löytyi vasta kolmannella yrittämällä. Kepeille onnistuin sitten lahjakkaasti peruuttamaan niin, että törmäsin ekaan keppiin, mutta R ei välittänyt vaan pujotteli oikein kivasti mun jäädessä keppien alkupäähän.
7-8 oli meille se hankala kohta. En osannut itse sijoittua ollenkaan, vaan Rommi oli koko ajan tulossa valssin jälkeen väärältä (oikealta) puolelta ohi. Mun olisi pitänyt tajuta, että keinu oli magneettina kauempana... Hinkkaamisen jälkeenkään kohta ei oikein toiminut, mutta ainakin koira meni oikeat esteet. Keinu super.

Yleistä kommenttia: ihanan vauhdikas ja irtoava koira, ohjaaja vähän hukassa. Treenien positiivinen yllätys oli kontaktit, Rommi tarjosi 2on2offia joka välissä: nähdessään maassa olleet puomin palaset, karatessaan A'n ylösmenolle, karatessaan keinun ylösmenolle... Toinen positiivinen juttu oli kepit, joissa ei näyttänyt olevan mitään itsenäisyysongelmaa. Negatiivisena mainittakoon lähdössä pysyminen, joka jostain syystä oli Rommille melko ylivoimaista tänään. Toivottavasti ei kehity jatkossa ongelmaksi?

Tokon puolella sekä positiivista että negatiivista. Negatiivista: eilen niin hyvin sujunut tunnari meni ihan pipariksi koiran korkean vireen takia. Se tarjosi vuorotellen kolmea väärää, maisteli ja sähläsi. Kutsuin lopulta vaan pois ja piilottelin omaa hiekkaan.
Positiivista: seuraaminen oli ihan mieletöntä, tein sekä hallissa että yhden kodinkoneliikkeen parkkiksella ja upeasti meni! Hallissa lähinnä askelia ja paikalla käännöksiä, parkkiksella pidempää pätkää eri tempoilla sekä askeleilla. Rommin paikka oli ihan nappi, samoin vire ja takapään käyttö. Perusasennotkin hienoja.
Palauteltiin mieleen myös liikkeestä maahanmenoa ensin ihan reippaalla käsiavusteella, se kun on ollut meidän heikoin jäävä. Parin avustetun jälkeen Rommi tekikin hienon nopeat ja täydelliset maahanmenot, eikä välissä otettu liikkeestä istuminen ollut yhtään sen huonompi. Uudet selkeämmät virittelyt ennen noita kahta näyttää hyvin ehkäisevän sekaisin menemistä.
Luoksetuloja otettiin sekä Purinan parkkiksella että sillä isommalla parkkiksella. Heitin yhä palkan jokaisesta stopista, nyt sujuvat taas hyvin. Maahanmeno liukkaasta alustasta johtuen vähän valui mutta ok. Kaukot myös ihan ok, 10m etäisyydellä Rommi edisti m-s vaihdossa askeleen verran eli täytyy olla tarkempi. Lähempää tehtiin avo-malliset kaukot i-m-i-m-i, palkkasin vikaan istumiseen.

Ja vaiherikkaat treenit päätti liukastuminen ennen jäähdyttelylenkkiä, onnistuin ansiokkaasti telomaan nilkkani. Nilkutus bussipysäkille oli tuskallisen hidasta, eikä jalalle voi oikein vieläkään laskea painoa. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa :/

Inka

Talvikuvaa ja agilitya

Loman kunniaksi umpihankivaellukset ovat olleet meillä pop, pari kertaa tarttu kamerakin mukaan joten ei kun kuvasaastetta kehiin! Jaksan taas valittaa laadusta, sen siitä saa kun kuvaa manualilla molemmat kuvauskeikat parinkymmenen asteen pakkasessa, sormet eivät kyenneet säätämään asetuksia juurikaan. Erityisesti liikekuvien tarkkuus on kehno. Mutta hei, ainakin koiralla on joka kerta ollut superkivaa, ei ole umpihankirallin voittanutta!



Vapaavuoroiltiin Rommin kanssa taas Purinalla, paikalla myös Heidi+Himba ja Saila+Candy. Agilityn saralla hiottiin lähinnä kontakteja, ne kun pitäisi olla pomminvarmat (!?) ennen meidän virallista agiuran korkkausta kolmen viikon kuluttua. Tänään kyllä vaikutti ihan mallikelposilta, puomilla R tuli muistaakseni kerran pari senttiä yli ja keinulla ei kertaakaan. Mitään turhia himmailuja ennen pysähdystä ei esiintynyt, joten voin olla tyytyväinen pieneen koiraeläimeen :)


Yllä oleva rata pääsi myös kokeiluun, rimat suurimmaksi osaksi pennekorkeuksissa. Lähetin koiran kakkosputkeen pimeästä kulmasta, mikä sujui aikas hienosti. Rimojen ollessa matalalla onnistuin kikkailemaan radalla aika paljon (3-4 välistäveto, ohjasin 4-7 hypyt vasemmalta puolelta heittäen koiran hypylle 6 vasemmalla kädellä), mutta korkeampia rimoja ajatellen varmin ohjaustapa oli valssaaminen. Keppien sisäänmeno oli vähän heikko, toimi ainoastaan jos vein Rommin selkeästi ulos ennen kepeille lähettämistä. Muuten kepit bueno.
Kokeilin ensin ohjata 10-13 sisäpuolelta ja takaaleikata putkella puomille, mutta parempi tapa kertoa koiralle suunnanmuutoksesta oli valssata hypyillä 11-12, jolloin sain lähetettyä koiran putkeen valmiiksi vasemmalta puolelta. Loppurata ok.


Naksuttelin läpi treenien keppien sisäänmenoa, mikä selvästi valoi itseluottamusta koiraan, ja se uskalsi pitkästä aikaa irrota sisään mun ollessa takana. Pikkasenkaan jyrkemmät kulmat, avo tai umpi, tuottaa kuitenkin välillä vaikeuksia. Pitäisiköhän vaan pysytellä helpoissa kulmissa ja siirtyä ihan hipihiljaa jyrkempiin, säilyisi neiti herkkiksen itseluottamus?


Tokon saralla ei tehty paljoa. Kolme luoksaria, yksi läpijuoksuna leluun, toisella heitin lelun taakse ja kolmannella maahan ja lelu taakse. Muuten hyvä mutta Rommia ällötti takki, joten istuminen alussa oli vähän hankalaa. Seuraamista jonkin verran, kiva ilme ja paikka, ei edistänyt ollenkaan! Naksuttelin perusasennoista (palkka jokaisesta) sekä takapään käytöstä.


Jossain välissä pyörähdettiin pikku lenkillä Kaisan, Erikan ja Pedun sekä puolivuotiaiden auskel sisarusten Komon ja Koodin kanssa. Tarkoituksena siis haastatella Kaisaa ja Erikaa kelpieistä toisen koiran rotua ajatellen, kiitosta kun jaksoitte valaista ummikkoa :) . Saapi nähdä mihin tässä päädytään, se on tällä hetkellä oikeastaan enemmän yhdistelmästä kuin rodusta kiinni. Tämänhetkisillä rotuvaihtoehdoilla yksilöerot kun on melkeinpä suurempia kuin rotukohtaiset... Rommin mielestä ei kyllä missään nimessä kelpielasta meille, Komo ja Koodikin oli niin pirun ällöttävii! Tosin kyllä likka pari kertaa sortu ihan leikkimäänkin :D

Inka

VOI-katsaus

Nappasin isän mukaani ja käytiin Purinalla videoimassa Rommin voittajaliikkeitä. Tarkoituksena siis vähän katsoa että missä mennään ja kuinka realistinen se tavoite korkata voittaja tänä keväänä oikein on. Videointi olikin oikein hyvä idea, sillä sen lisäksi, että saatiin liikkeet videolle, niin harkattiin myös jonkinasteista jännitystä. Muuten suoritus ei ollut kisamainen, vaan palkkasin aina liikkeen jälkeen.

Seuraaminen kesti videon kellon mukaan 3min 40s, mukana kaikki askeleet, käännökset ja tempot. Vielä on tekemistä vireen ylläpidossa, myös perusasentoihin täytyy alkaa kiinnittää erityishuomiota. Rommi jättää ne helposti vaillinaisiksi tai ei istu ollenkaan. Jos kontakti ei ole täydellisen skarppia, niin R irtoaa jonkin verran käännöksissä oikeaan. Juoksuosuuksiin lähdettäessä saattaa pompata. Kaiken kaikkiaan kuitenkin loppuun saakka laadukasta seuraamista, pieniä virheitä siellä täällä plus se kontaktin tippuminen turhan usein sekä perusasennot.

Liikkeestä istuminen oli tosi hyvä, ainoa miinus omasta kääntymisestä pari askelta 'sit'-käskyn jälkeen. Tähän jatkossa appari varmistamaan että koira istuu, niin mun ei tarvitse kropalla kääntyä!

Luoksetulo tehtiin ekaa kertaa kokonaisena liikkeenä, ja se oli positiivinen yllätys. Seisomiseen Rommi tarvitsi toisen käsimerkin, mutta maahanmeno oli terävä. Vauhti kaikilla pätkillä hyvä, loppuperusasento oli vino. Eka stoppi on ollut vähän hankala lähiaikoina, täytyy katsoa miten alan tehdä siitä varmemman. On kyllä tosi makee kun toimii!

Ruutu on tällä hetkellä se meidän epävarmin liike. Tein vähän tyhmästi kun yritin lähettää Rommin kaksi kerta ruutuun A'n vierestä, A on niin voimakas magneetti ettei ollut kysymystäkään minne Rommi suuntasi. Kolmannella kerralla lähetin eri kohdasta, nyt R haki ruutuun laukalla, mutta vilkaisi juostessaan isää ja jäi ruudun etuosaan haistelemaan epävarmana pysähtyen vasta tokalla käskyllä. Käskin kuitenkin maahan (taittoi etutassun alleen) ja kävelin kolmion vasempaan, josta kutsuin seuraamaan. Ro tuli vauhdilla mutta paikka oli turhan väljä, vaadin korjaamaan ennen kuin lopetin.
Kokeilin vielä toisen kerran, nyt haki kyllä ruudun vihjesanasta mutta juoksi silti lähes linjalla seisovan isän luo. Olin siis tarkoituksella pyytänyt isää seisomaan puolessa välissä tuomarina/lo:na. No, kutsuin pois ja yritettiin uudestaan, nyt meni laukalla ruutuun mutta pysäytin liian aikaisin --> etutassut jäi ulkopuolelle. Kävelin jälleen vasempaan ja kutsuin, tällä kertaa pidin palkkaa kädessä ja oikein usutin Rommia kiihdyttämään + heti koiran tultua oikeaan kohtaan käännyin oikealle ja palkkasin.

Hyppynoutoa ei päästy ihan kisanomasesti tekemään, koska en jaksanut raahata Purinan tokohyppyä umpihangesta halliin. Käytin hyppynä joitain hallin seinustalta löytyneitä palikoita, mitä lie agiapuvälineitä. Rommi ei oikein hahmottanut niitä ensin ja kiersi esteen kapulaa hakiessa, joten annoin hyppykäskyn takaisintullessa. Sitten uudestaan, tällä kertaa muistin antaa hyppykäskyn jo lähtiessä. Luovutuksen jälkeen perusasentoon siirtymistä pitää vahvistaa, muuten ok.

Metsku oli tuttuun tapaan hyvä, Rommi kiersi kapulan taakse eikä törmännyt eteentulossa. Takasin tullessa se on yhä pikkasen häiriöherkkä, eli saattaa vilkuilla ympäristöä. Jälleen epävarma loppuperusasento.

Tunnari on mitä on, luulen (toivon) kaiken tämän viimeaikaisen säädön johtuvan siitä, että olen käsitellyt kaikkia palikoitamme eikä haju ole lähtenyt pakastimessa. Isä toimi nyt liikkurina ja vei palikat riviin, oma toka oikealta. Rommi lähti kyllä hyvin palikoille, mutta koska vahvimmin mun hajunen ei osunut heti kohdalle, niin maisteli paria ja jäi sitten seisomaan ja katsomaan mua hämmentyneenä. En sanonut mitään, joten R palasi palikoille ja nappasi ekan eteen osuneen suuhun + lähti tuomaan mulle. Ilmoitin 'höpöhöpö, oma' ja viittasin takaisin palikoille --> R tiputti väärän ja palasi. Nyt se aloitti suoraan maistelulla, joten sanoin tiukasti 'etsi' --> R haisteli kaikki läpi ja nappasi oman mukaan tuoden sen mulle häntä heiluen ja helpottuneena. Kyllä se tämän osaa, luovutus vaan on herkässä, jos oma ei heti osu kohdalle. Omat tunnaripalikat joutuu nyt pannaan.

Kaukot (i-s-i-s-m-s-m-s) tuottivat yllättäen vaikeuksia: R nousi istumaan vasta tokalla käskyllä, s-i vaihtoi etupään sijaan takapäällä, tokassa ja kolmannessa seisomisessa ennakoi joko maahan tai istumaan... Laitan kuitenkin liian matalalla olleen vireen piikkiin, koko setti oli vähän löysä. Tekniikka yhtä vaihtoa lukuunottamatta hyvä.

Yleiskatsaus: hiottavaa on joka liikkeessä, osassa enemmän, osassa vähemmän. Paikkamakuuta ei tehty ollenkaan, mutta sen en usko tuottavan ongelmia. Videota katsoessa huomasin, että liikkeen jälkeen heitän aina palkan jonnekin kauemmas, voisivatko nuo huonot loppuperusasennot johtua siitä? Kokeillaan siis jatkossa palkata perusasentoon! Ei se voittajassa starttaaminen oikeastaan ole kovin kaukana, palkatta tekeminen vaan huolestuttaa.

Purinalla kun oltiin, niin oli tietenkin pakko ottaa myös vähän aksaa. Kaikki kontaktit olivat kivasti ringintyyppisessä, joten päästiin tekemään niitä peräjälkeen. Rommin oikea-aikainen pysähtyminen A'lla ja puomilla on aika paljon mun käskyn ajotuksesta kiinni, keinulla ei ongelmia.
Keppejä tehtiin kolme kertaa, jotta saatiin niitä vähän videolle. Videolta katsoessa ne ovat itse asiassa melko nopeet, varsinkin jos irtoan eteenpäin. Aika siistii, itsenäiset ja nopeat kepit :)

Inka

Agiliidot

Tänään käytiin porukalla vapaavuoroilemassa Purinalla. Menossa mukana mun+Rommin lisäksi Heidi+Himba, Saila+Candy sekä Oona+Ronja+maailman ihanin ja reippain pikku penne Minka. Olin piirtänyt meille epämääräsen radan 'Pennusta mestariksi' -DVD:ltä, ja radan rakentaminenhan vei päälle puoli tuntia. Laita Inka asialle ja sitä rataa...


Tehtiin rata kahdessa osassa, eka pätkä 1-11(harmaat numerot) ja toka 12-29. Hypyt 1-3 ohjasin ottamalla Rommin kakkosen takaa vastaan vasemmalla kädellä ja vaihtamalla oikeaan ennen kolmosta. Kolmosen jälkeen jaakotin ja juoksin putken vasemmalta puolelta vitoselle taputtaen samalla. Sitten radan hankalin kohta eli keppikulma. Ja vaikka kuinka ollaan hiottu kaikkia mahdollisia sisäänmenoja niin ei, mulla meni pasmat sekasin enkä saanut Rommia edes usealla yrittämällä oikeaan väliin. Lopulta toimivin tapa oli joku sylkkärin ja poispäinkäännön välimuoto, joka tosin oli hyvin aikaavievä. Rommin päästyä sisään saatoin rauhassa leikata takaa ja jäädä odottelemaan koiraa putkelle.
Pituuden jälkeen koiran saaminen putkeen oli yllättävän hankalaa, joko kaari meni pitkäksi tai otin Rommin liian tiukasti käteen. 10-11 sujui parhaiten, kun ohjasin molemmat hypyt oikealta puolelta.

Sitten seuraava pätkä. Kutsuin Rommin hypyn 12 yli seisoen itse hypyn 13 taaemman siivekkeen tuntumassa. Tästä sylkkärillä 13 yli ja matka jatkui neljälletoista --> valssi ja 15. Välistäveto 15-16 ja koira oikean siivekkeen takaa hypylle 17, jossa takaaleikkasin. A ja keinu oikein kivoja, kävin palkkaamassa molemmille kontakteille. Erityisesti keinu superhiano, Rommi juoksi alastulokontaktille saakka ja odotti hyvin keinun laskeutumisen.
Linja renkaalta hypylle oli vähän jännittävä, mutta hyvin koira suoriutui. Putkeen se irtosi hienosti, ja kepit oli oikein näppärät kun otin kädellä vastaan sisäänmenolla. Jaakko Suoknuuti oli DVD:llä tehnyt samalla tavalla, ainoa kohta minkä radan ohjauksesta muistin :)

Ratojen jälkeen käytiin vielä Rommin kanssa toisella puolella tekemässä parit kepit ja kontaktit. 180 asteen lähetys puomille sujui mukavasti ilman johteitakin, ja Romppa teki täydelliset 2on2offit joka kerta, vaikka juoksin pitkälle eteen. A'lla se tuli pari kertaa yli, mutta pysähtyi kyllä oikein, kun itse ajoitin 'Ota!' -käskyn oikein.

Ap oltiin käyty hakemassa Rommille uusi Back On Track-mantteli, jota päästiinkin heti testaamaan. Hienosti näytti istuvan, vaikka Rommi tietenkin inhoaa tätäkin takkia sydämensä pohjasta. Jäähdyttelylenkillä laukat ja umpihankipyrähdyksetkin kuitenkin luonnistuivat, joten eiköhän myö tuohon sopeuduta :)
Ja pakko vielä mainita, että jäähdyttelylenkin aikana otetut lyhyet seurauspätkät oli todella upeita, hieno likka!

Inka

Purinatreeniä jälleen

Pyörähdettiin Rommin kanssa kahdestaan Purinalla aksan ja tokon merkeissä. Vahvistin paljon itsenäisiä keppejä, tosi hienosti meni! Pystyin irtoamaan mihin suuntaan tahansa niin pitkälle kun halusin, hyppimään, pyörimään, tanssimaan... Sisäänmeno on edelleen meidän heikko kohta tällä hetkellä. Tiukatkin kulmat kyllä sujuvat noin yleensä, mutta kun välillä tulee niitä kummallisia kolmanteen/neljänteen väliin hakuja, niin ei mun luottamus koiraan ole ihan huipussaan. No, varmuutta varmuutta vaan! Niin ja se tekniikka, haluaisin Rommin uivan = vauhti kasvaisi, mutta vielä ei ainakaan puututa.

Kontakteja ei hinkattu ihan niin paljon kun olin sunnitellut, koska ne(kin) menivät mallikkaasti. Eka keinu oli aika reipas lentokeinu, mutta syy täysin mun, koska en putken jälkeen ilmoittanut äänellä 'rauhassa'. Puomille lähetin 180 asteen kulmasta siivekkeet molemmin puolin ylösmenoa johteina. Yhtään eivät Romppaa häirinneet, vaan näppärästi kiersi joka kerta :)

Poispäinkäännöt olivat bueno, tosin niitä otettiin vaan eka parilla siivekkeellä ja sitten kolmen hypyn setillä. Jotain lyhyttä 10 esteen rataakin tehtiin rimat maassa, R haki pimeän putkikulman hyvin mutta irtosi turhan innokkaasti A'lle.
Kaiken kaikkiaan jälleen kivat agilityt, huomenna uudestaan!

Tokopuoli sujuikin sitten jopa vielä paremmin. Heti hallille tultuamme rakensin ruudun käyttäen uusia punaisia tötsiämme, ne eivät tuottaneet ongelmia. Eka lähetys targetille jossa nami, toka pelkälle targetille, kolmas tyhjään, neljäs pelkälle targetille, viides tyhjään, kuudes targetille jossa nami. Suurin osa n. 10m lähetysmatkalla, neljäs ja viides 30m päästä. Neljännellä Rommi ei ensin katseella oikein hakenut ruutua vihjesanasta, joten huijasin ja osoitin ruudun sille. Tyhät ruudut oli tosi näppärät, koira pysähtyi heti 'seis'-käskystä.

Hallitreenit lopetettiin ohjattuun. Jälleen pelkkää suuntien vahvistelua namipurkkien avulla, ensin purkit samalla linjalla merkin kanssa, mistä sitten syvensin vähitellen. Hiena ja virheetöntä.

Kyytiä odotellessa tokoiltiin vielä Purinan ulkokentällä. Ruutuja kaikista neljästä suunnasta satunnaisesti tyhjään/targetille/namitargetille. Ei muuta ongelmaa kuin pari harakkaa, jotka kävivät nappaamassa namit targetilta aina palatessani koiran luokse. No, ainakin Rommi ampui ruutuun raivolla :D
Seuraaminen oli ihan mieletöntä. Paikka just nappi, kontakti hyvä ja rento. Palkkailin eka n. puolen minuutin pätkistä, lopuksi pidempi (2min 50s) seuruu temponmuutoksineen ja askeleineen. Lopussa kontakti tippu parissa kohtaa, mistä huomautin lässyttämällä. Joka tapauksessa kyllä hienoo, ja lumeen tulleista jäljistä näkyi, että koira ei liikkunut väljästi ja että itse liikuin suoraan + tein hyvät käännökset.

Kaukoja ollaan hiottu kotona naksulla ja tulos näyttää hyvältä. Pitkä setti i-m-i-m-s-m-s-m-i-s-i-s-i 10m etäisyydeltä naksun kanssa, yhdessä s-i vaihdossa Rommi edisti pikkasen --> en naksauttanut vaan ilmotin 'höpöhöpö' ja peruututin.
Lopetettiin paikallaoloihin, joita ei olla tehty ainakaan kuukauteen, hyihyi. Paikkamakuita kaksi kipaletta, molemmat helpotin jäämällä näkyville 40m päähän. Eka 30s, toka 3min 15s. Kolmannen minuutin vikalla puoliskolla joku vihelsi kauempana koiraansa useita kertoja ja Rommi venytti kaulaansa sen näköisenä, että täältä tullaan. Hyvin kuitenkin vastusti kiusauksen. Jouduin odottamaan sellaiset 15s että pääsin palkkaamaan, koska halusin Rommin olevan levollinen. Paikkaistumista ei olla sitä yhtä kertaa enempää tehty muualla kuin kotona, ja kotitreeniäkin vain pari kertaa joskus kuukausi sitten, joten jäin näkyville 15m päähän. Kävin ensin palkkaamassa 20s jälkeen, sitten 1min putkeen.

Vaikka treenattiin melko yhtäjaksoisesti lähes pari tuntia, niin Rommilla oli reippaasti energiaa treenien jälkeenkin: kun vapautin likan paikkaistumisesta, se veti hyvin epärommimaisia spurtteja ympäri kenttää ja iloitsi lumesta sydämensä kyllyydestä. Kiva koira tuo :)

Inka

Kinkunsulattelua

Joulut on sitten vietetty, tämän tytön lahjat oli yllättäen koirapainotteisia: BOT-mantteli, ohjatun kapulat, uudet ruutumerkit, Janita Leinosen 'Pennusta mestariksi' ja 'Ohjaa, älä oleta' -DVD:t... Eiköhän näillä kätevästi starttailla tulevaa toko- ja agivuotta ;) . Rommi sai joululahjaksi (käytännössä yllä olevien lisäksi siis) oikein lihaisan luun, josta teki pitkään selvää.

Joulupäivän kunniaksi oli tarkoitus lähteä Purinalle liitelemään, mutta ilmoitus kävi, että tänään ei kukaan lähde minnekään vaan vietetään kotijoulua! No, sunnuntaina sitten. Käytiin kuitenkin pikasesti harkkaamassa katulamppujen valossa seuraavalla menestyksellä:

Seuraamisessa yritin puuttua edistämiseen. Tiputin palkan kävellessä taakse ja vapautin koiran sille välittömästi, ja aluksi seuruupaikka paranikin huomattavasti. Odotetusti Rommi kuitenkin alkoi ottaa muhun sivusuunnassa etäisyyttä, mitä yritin imuttamalla korjata. Lopuksi ihan ok, mutta täytyy nyt keksiä joku oikeesti toimiva keino tohon paikkan korjaamiseen!
Luoksetulot oli aikas kivoja, koira tosin jätti yhden stopin tekemättä samaan tyyliin kuin kisoissa. Vauhdinpuutteesta ei onneksi kärsitty ja takapalkalla stoppikin toimi hienosti.

Varjo-ohjausta yritin tehdä kahden ämpärin kanssa, mutta tietenkin toinen oli valkoinen, eikä R hahmottanut sitä lumesta ollenkaan. Siirsin ämpärit kadulle ja tässä toimi, tosin Ro oli vähän varovainen liukkaammalla alustalla. Seisoin siis itse ämpäreiden (etäisyys 5m) välissä ja lähetin eri tyyleillä takaakiertoihin. Sylkkärit, poispäinkäännöt, keilaukset, valssit kaikki ok, tosin Rommi tyypilliseen tapaansa pomppi aika tavalla :)

Inka

Vapaavuoro Purinalla

Talvitauko on meneillään, mutta saadaan käydä omalla treenivuorolla vapaasti harkkaamassa hallilla, ja myö tietenkin heti hyödynnettiin tätä :) . Paikalla meidän lisäksi Heidi+Himba ja Saila+Candy. Tehtiin mm. kolmea pientä radanpätkää, jotka olen erottanut ratapiirroksessa viivoilla.
Oikean yläkulman radalla tarkoitus oli hioa keppikulmaa ja keinua. Ohjasin pätkän niin, että otin Rommin vastaan kakkoshypyltä oikealla kädellä rintamasuunta kohti ykköshyppyä ja vaihdoin vasempaan käteen rintamasuunta kohti keppejä --> lähetin kepeille vasemmalla kädellä ja pysyin itse keppien vasemmalla puolella. Ro oli oikein pätevä ja haki hienosti sisään, vaikka seisoin kakkoshypyn luona. Keinu oli ihan mieletön, koira meni sen varmanoloisesti ja innolla ilman lätkää, mutta pysähty silti hyvin loppuun. Yay !

Vasemman yläkulman radalla ei oikeestaan ollut mitään tiettyä ideaa, sen vaan sai helposti kasattua lähellä olevista esteistä. Keppikulma osottautu Rommille alussa vähän hankalaksi, mikä oli yllätys. Kuitenkin lopulta meni ihan ok, ohjasin kolmosen vasemmalta puolelta ja takaaleikkasin 3-4.

Alimmalla radalla kokeiltiin ihan mielenkiinnosta ohjata toistemme koiria. Oli aika hauska mennä niinkin erikokosten koirien kuin keskikokosen villakoiran ja rhodesiankoiran kanssa rataa, ja Rommikin meni oikein nätisti sekä Heidin että Sailan kanssa. Se oli joutunut pitkään sivusta katsomaan, kun menin kahden toisen koiran kanssa ja toiset koirat meni omien ohjaajiensa kanssa, joten intoa riitti :) . Ja hei, sivusta katsottuna meno näytti suorastaan vauhdikkaalta! Menin radanpätkän kerran myös Rommin kanssa, jaakotus toimi ihan kivasti kolmoselle.

Pikkuratojen lisäksi otettiin myös eteenmenoja neljän hypyn suoralla. Himballa oli vähän vielä mammalomat päällä, ja se rymisteli pari kertaa irti Heidin otteesta kesken Rommin suorituksen ja tuli moikkaamaan, mistä R selvästi hermostui ja haukkui turhautuneena Himballe ('Perkele teen tässä rataa kuule!'). Muuten meni hienosti, Rommi teki tuttuun tapaan tyylikkäät innarit.

Kontaktit oli tosi kivalla mallilla, keinu ilman lätkää no problem, samoin A. Kerran villiintynyt Himba tuli moikkaamaan kesken A'n alastulon, mistä Ro ärräsi erittäin äkäsenä ja katto mua kummissaan. A on niin rakas! Lähdettäessä otin myös parit puomit, nekin oikein jees.
Kepit on tällä hetkellä meidän suurin ongelma, tai siis lähinnä sisäänmeno. Rommi on selvästi epävarma sen suhteen, naksu kehiin? Itse pujottelu ihan ok, koira tekee kivan itsenäisesti.
Muiden lähdettyä myös parit putkijarrutukset namilätkän kera, nämä jees.

Paljon kaikkea erilaista siis tehtiin, tosin mitään ei hinkattu liikaa. Rommilla oli energiaa loppuun saakka, ja jäähdyttelylenkillä se vielä jaksoi vetää rallia umpihangessa. Pakkasen takia yritin lämmitellä koiraa alkulenkin lisäksi hallissa juoksemalla sen kanssa vapaasti ympäri hallia, mutta likka tulkitsi tämän luvaksi suorittaa esteitä mielivaltasesti, joten palattiin lämmittelyyn varjo-ohjauksen muodossa.

Mä olen ihan kamalan järjestelmällinen ihminen tietyissä asioissa, ja esimerkiksi treenien suunnittelu on mulle tosi tärkeetä. Nyt en ollut ehtinyt ollenkaan ajatella mitä tehdään, ja kun alkutreenit olivat vähän kaaosta, niin pääsin tyypilliseen tapaani nipottamaan että jospa vaikka tehtäis tälleen ja tälleen. Toivottavasti ei treenikavereita häirinnyt ihan hirveästi :) . Ens kerralla sunnittelen meille jonkun pidemmän radan, niin mun ei tarvii stressata pienestä epäjärjestelmällisyydestä!

Inka

Tending-tokot OSA 1 plus aksaa

Tänään ap pyörähdettiin Purinalla Tending-tokojen merkeissä. Oli kiva päästä pitkästä aikaa Korrien oppiin, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa! Me oltiin Rommin kanssa kisaavien ryhmässä, eli kahden tunnin ajan treenailtiin Pekka Korrin kanssa. Teemana olivat tällä kertaa ruutu, kaukot ja seuraaminen, mutta aika loppui kesken, eikä ehditty käydä seuraamista läpi kuin teoriassa.

Pekka muisti meidät edellisiltä kursseilta ja kyseli heti, että ollaankos jo startattu EVL:ssä? Ei. Entä voittajassa? Eipä sielläkään. Kisaoikeus kuitenkin varmaan löytyy? Jaaaaaaa ei oikeestaan... Hävetti ihan, yritin epätoivosesti selitellä jotain kisatilanteen vaikeudesta, mutta mongerukseksi meni :) Onhan se totta, että tällä reenimäärällä kuuluisi vähintään voissa kisata, mutta minkäs sille mahtaa jos ohjaaja on hieman kyvytön?

Ruutuun tuli paljon hyviä vinkkejä. Lähetin ensin Rommin kaksi kertaa targetille, jossa nami, sitten näyttöruutu + lelunheitto koiran juostessa ruutuun. Pekka huomasi heti, että R on vähän epävarma ja hakee katseella ruudun keskikohdan sijaan vuorotellen jokaista kulmamerkkiä. Kuitenkin totesi, että mun on turha junnata tässä vaiheessa, koska ollaan kuitenkin niin pitkään ruutua treenattu, pitää ennen kaikkea siirtyä eteenpäin. Näyttöruutu meni ihan ok, jatkossa toimitaan sillä tavalla, että jätän koiran autoon (jos olisi) tai seinän taakse ennen treenejä, sitten käyn rakentamassa ruudun ja jätän sinne namialustan --> koira kehiin ja heti kentälle päästessä virittelysana (meillä se vanha tuttu "Missä ruutu?") ja melko vapaamuotonen lähetys ruutuun. Sitten koira uudestaan pois ja ruutu uuteen paikkaan, mielellään eri merkein, ja toistetaan sama kuvio. Näin ruudusta tulee koiralle leikinomainen juttu, mikä tuo varmuutta. Appari voi myös rakentaa ruudut!
Ruudun alkuopetukseen Pekka vinkkasi, että kannattaa melkein heti siirtyä pääosin tyhjiin ruutuihin, jotta vahvistetaan kisatilannetta. EVL:n merkiltä ruutuunmenon opettelu kannattaa aloittaa niin, että vie koiran merkille ja siirtyy itse aloituspaikalta sivusuunnassa kohti ruutua --> lähettää. Virittelysana on erittäin tärkeä (Rommi ei varmaan edes toimisi ilman :D). Kaikkea muutakin vinkkiä tuli, mutta en millään jaksa muistella...

Yksi yleinen virhe on ruutu-liikkeen loppuosan jättäminen liian vähälle huomiolle treenattaessa. Meillä se näytti kuulemma olevan ihan ok mallilla, Rommi ei ole ihan se kaikken sähäkin koira, joten plussaa siitä että kiihdytän omaa kävelyvauhtiani juuri ennen koiran tulemista sivulle. Koiran liiallista väljyyttä voi korjata mm. kävelemällä viistoon pois koirasta, tekemällä heti käännöksen oikeaan tai palkkaamalla oikeaan käteen.

Mainitsin Pekalle myös tosta meidän motivointiongelmasta. Hänen mukaansa Rommista kyllä löytyy vauhtia ja intoa, mutta ne on vaan vähän hankala löytää. Nykyään ei kuitenkaan enää tokokokeissa täysien pisteiden saamikseksi vaadita supervauhdikasta suoritusta, joten ei meidän tilanne täysin toivoton ole :)

Sitten pureuduttiin kaukoihin. Rommillahan on noin yleensä tosi näpsäkät kaukot, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, kun neiti tänään esitteli kaikki meidän tyypilliset ongelmat (näin saatiin niihin hyviä vinkkejä). Elikkä ensin vapaamuotosesti, alussa R pikkasen edisti, joten peruutin sitä pari askelta. Loput vaihdot jees, otin muistaakseni kaikki. Sitten käskytettynä + takapalkalla. Ro teki muut vaihdot hyvin, mutta tyypilliseen tapaansa takapalkan ollessa kehissä suoritti m-i vaihdon joka kerta vasta kolmannella tai neljännellä käskyllä. Vapautin sen heti, kun nousi istumaan ekasta.
Pekka ehdotti, että kun kerran tätä(kin) liikettä ollaan Rommin kanssa niin pitkään tehty, niin voisin merkata sille väärän toiminnan esim. sanomalla 'höpsis'. Kyseessä ei siis olisi mikään kielto tai toru, ainoastaan osoitus tyytymättömyydestä. Kuulemma toimii yllättävän hyvin herkillekin koirille ilman, että menevät lukkoon!

Seuraamisesta puhuttiin sitten lopussa. Muistutuksena tuli, että imutus ei ole mikään alkuvaiheen opetusjuttu, vaan sillä vahvistetaan oikeaa seuraamisasentoa ja -paikkaa läpi koiran tokouran. Meille erittäin tärkeä pointti, jospa saataisiin tuo edistäminen korjattua? Toinenkin 'samaa vanhaa' -muistutus tuli: hyvän kisasuorituksen takaamiseksi jäykkyyden+äänettömyyden pitäisi olla koiralle kehu ja höpöttelyn tyytymättömyyden ilmaisu. Koira siis työskentelee pitääkseen ohjaajan hiljaisena --> lelu. Jos tekee väärin, niin tyyliin vilautetaan lelua ja höpöhöpö mennäänpäs alusta.


Treenien jälkeen mun oli tarkoitus tehdä parit keinut ja lähteä, mutta en voinut vastustaa aksa-kiusausta, kun Rommi hyppeli ja pyöri niin innostuneena ympärillä. Tehtiin siis erikseen keinua ja A'ta, molemmat meni itse asiassa tosi jees, vaikka keinulla mulla oli lätkä vaan pari ekaa kertaa ja A'lla ei ollenkaan. Ilman lätkää keinu oli vähän epävarma, mutta se nyt oli odotettavissakin. A oli ihan mieletön, Ro otti kontaktin yhdeksän kertaa kymmenestä, vaikka jatkoin matkaani pysähtymättä kauas eteen.
Tehtiin myös keppejä, nekin pääosin tosi upeita. Sisäänmenot oli vähänkin tiukemmista kulmista epävarmoja kunnes tajusin, että R lukee mun kroppaa tässä mielettömän tarkkaan: pystyin omalla liikkeellä+rintamasuunnalla määräämään tasan mistä välistä R alottaa. Sisään päästyään R tekee kuitenkin hyvin itsenäisesti ja pystyn irtoomaan tosi kauas sivulle, jäämään keppien alkuun tai vaikka takaaleikkaamaan ilman, että rytmi häiriintyy. Eteen en kovin pitkälle voinut irrota, mutta kun löysin sen kultaisen keskitien eli vedätin koiraa sopivasti, niin pujotteluvauhti kasvo ihan huimaksi!

Yksittäisten esteiden lisäksi tehtiin myös eteenmenoja putkella, hypyllä ja namilätkällä (luonnollisesti supervauhdikkaita, vaikka halliin joutunut harakka söi puolet herkuista :--) ) sekä putkijarrutuksia namilätkällä. Laitoin siis lätkän suoran putken loppupään jommalle kummalle sivulle ja lähetin koiran putken kautta lätkälle, jarrutuksesta kertoo taputus. Alkuopetus sujui varsin mallikkaasti, kokeilin kerran ilman lätkää ja Rommi kuuli hyvin taputuksesta kummalle puolelle halusin sen kääntyvän :) Kiva koira ja kivat treenit, huomenna taas Purinalle uuden avaimen kunniaksi!

Inka

Kultaiset optimit, tokoa ja poikkeus sääntöön

Tänään pidettiin agiryhmän pikkujoulut Etelä-Haagassa. Paaaljon kaikkea fiksua saatiin kuulla radanlukutaitoon liittyen, pienen (muttei kovinkaan helpon) harjoituksen kera. Tästäpä saatiin pähkinöitä purtaviksi ja puhtia vapaavuoroilla treenaamiseen.
Ensi viikolla suunnataankin sitten harjoittelemaan eteenmenoa + irtoamista, putkijarrutusta, takaaleikkauksia, keinua ja päälle kontakteja. Kaisa takoi meille kultaisista optimeista, joten niihin tähdätään!

Ronjan kanssa tokoiltiin viime viikolla pariin otteeseen kentällä - tämän päivän treenaaminen jäikin vähän haaveeksi, kun totesin koulumatkalla että meidän treenipaikka on jäädytetty. Viimeisimpien treenien teemana on ollut maahanmenot etupään avulla, "kumartamisen" kautta. Huomattavasti toimivaksi kuin tavallisella maahanmenolla, vauhti stoppaa huisisti nopeammin.

Seuraamisessa kaameaa edistämistä, käännökset oikealle suhteellisen onnistuneita, vasemmalle hirveitä edistämisen takia. Juoksuosuus ihan possuilua, tökki kättä ja/tai edisti reilusti, rauhoittui hitusen muistutuksesta. Hitaat pätkät parhaita. Tavallinen tasamaanouto sujui mukavasti, meidän hyppyesteenä käyttämä pömpeli oli roudattu pois, joten hyppynoutoa ei päästy tekemään.

Keskiviikkona kääntyi Ronjan maailma nurinkurin, kun taloon asteli pentu. Ja varsin itsevarmana astelikin, kumpikaan isoista koirista ei sitä hetkauttanut sitten ollenkaan. Penne on aikamoinen poikkeus sääntöön - se ei ole trikki, sen nimi ei edes ala ärrällä - ja vielä vähemmän se on aussie. Teretulemasta siis shelamn Silimen Usva Metsänneito. Huomenna neidistä kuvia kehiin.

Oona


Olin ahkera ja jaksoin kirjottaa Kaisan radanlukutaidon luennosta tiivistelmän, jossa mulle+Rommille tärkeimmät pointit. Laitan sen kuitenkin selkeyden vuoksi erillisenä kirjotuksena.

Luennon puolessa välissä katsottiin näiden treenien kisavideot+rataantutustumiset rinnakkain, eli saatiin vertailla miten hyvin rataantutustuminen vastaa kisasuoritusta. Mun rataantutustuminen oli itse asiassa yllättävän samanlainen, parit kämmit tuli itse radalla minkä ajaksi rataantutustumispuolisko oli jouduttu jäädyttämään. Sen huomasin, että tutustumisessa mulla oli hyvät linjat ja ajotukset, mutta Rommin kanssa olin myöhässä, joten siihen kiinnitetään jatkossa huomiota. Pikkasen voin yrittää vedota siihen, että toi oli eka kerta, kun Rommilla oli kunnolla vauhtia, enkä ollut tottunut siihen :) Mutta hei, oli törkeen makeeta nähdä sen liikkuvan!
Luennon jälkeen katseltiin sitten näiden treenien kisavideot. Yhä sitä samaa, eli olin parissa kohtaa auttamatta myöhässä, tosin nyt näytti jo paremmalta. Rommi hyppäsi puolet hypyistä sillä huonommalla tekniikallaan, eli roikotti takajalkoja epämääräsesti alla. Näin se tekee valitettavasti joka kerta, kun on pikkasenkaan enemmän pyöritystä radalla. Kepeille meno oli aika kamalaa katsottavaa, mutta pujottelutekniikka on parantunut huimasti 2by2:n myötä, saatiin siitä ihan kehujakin!

Lopuksi jaettiin vielä cup-palkinnot (onnea menestyneille, ootte supertaitavii!) ja suunniteltiin kevään treenejä. Tiedossa on ainakin radanlukua radanlukua radanlukua, irtoamisia, eteenlähetyksiä, keppejä, kontakteja, twisteja, putkijarrutuksia, layeringia ja kaikkea muuta kivaa.
Utelin Kaisalta ja Pedulta mun perusvirheitä ohjauksessa, niistä mainittakoon liian ahtaat tiet koiralle, Rommi kun on tilaa vaativa eläin. Mutta oon kuulemma viimesen puolen vuoden aikana kehittynyt paljon ohjaajana, mikä on tietenkin kiva kuulla :)

Inka

Luento: radanlukutaito

Tiivistettyjä pointteja eiliseltä luennolta. Kyseessä siis aksaryhmän pikkujouluissa Kaisan pitämä luento Janita Leinosen radanlukutaitoa käsitelleen luennon pohjalta.

• rataantutustumisessa käsittele rataa ohjaussarjoina
• suunnitellessa rataa (kisoissa) siellä pitäisi olla 2-3 haastavaa kohtaa, joihin erityishuomio - jos kohtia on enemmän, treenaa lisää
• jos haluat jossain vaikeassa kohdassa olla itse tietyssä pisteessä, suunnittele ohjauksesi niin, että pääset sinne
• älä merkkaa koiran virheitä (tästä mulle plussaa, Rommin kanssa on ollut pakko oppia kun likka menee niin lukkoon virheistä)
• katso rataprofiili aina väh. 2-3 esteen päähän
• IHANNE: koira putoaa ed. esteeltä niin, että seuraava este on suoraan koiran edessä (käytännössä ei tietenkään aina mahdollista)
• ohjaajan pitää pysytä arvioimaan ½m tarkkuudella missä on itse koiran ollessa tietyssä paikassa radalla
• virtuaalikoira+ihannelinja

• älä mene turhaan estelinjan taakse (kuva A: hypyn leikkaava musta viiva = estelinja, isommat pisteet ohjaaja, pienemmät koira)
• liikkumisen nyrkkisääntö: aina eteen!
• ohjaajan tekniset taidot: mitä enemmän ohjaustekniikoita handlaa, sitä isompi työkalupakki
• lyhin reitti ei aina ole nopein+paras

KOIRAAN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT tärkeysjärjestyksessä

1. LIIKE - Koira liikkuu sinne minne sinä liikut. Liikkuva valssi aina eteenpäin, aloita ennen ponnistusta ja lopeta ennen kuin koira tulee alas. Vain pakkovalssi tehdään lähellä estettä.
2. KATSE - Koiralle yllättävän vahva signaali, selän taakse jääminen koiralle epäselvä tilanne. Katse sinne, missä haluat koiran olevan, eli ponnistuskohtaan.
3. RINTAKEHÄ - Rinnassa lasersäde, joka osoittaa 2-3m päähän maahan. Säde osoittaa, minne haluat koiran (ponnistuskohta, keppien alku, takaakierto, sylkkäri, twisti, välistäveto, layering)
4. JALAT - Suurempi merkitys kuin käsillä, koska koira liikkuu matalalla. Putkilla ja pusseilla "keilaa" koira, samoin takaakierroissa.
5. KÄDET - Pyritään ohjaamaan koiran puoleisella kädellä, ohjaajan saa ohittaa vain ohjaavan käden puolelta (treenilistalle!). Oikea kulma 45-90 astetta, käsiä ei vaihdeta lennossa. Liike herättää helpommin koiran huomion --> käsien heilutus.
6. KÄSKYT - Vaikuttavat koiraan vähiten, ajoitus erittäin tärkeä. Fokus tapahtumiin esteiden välillä, kontakteille ja esteiden erotteluun. Esteen nimen sanominen siirtää ohjauksen oletukseksi, huonontaa ohjausta ja voi häiritä koiran suoritusta. 'Tässä' -käsky vain sylkkäreissä, poispäinkäännöksissä, hirtoissa ja ulkokulmissa kun pommi näkyy. Käskyjen määrästä sen verran, että yksi käsky kääntää koiran pään kerran --> jatkuva käskytys, kunnes koiran kuono on kohti seuraavaa estettä.

• koiraa jarruttavat: vast. käsi, peruutus, takakeno
• koira hyppää ohjaajan tasolle (kuva B)
• koira pitää usein ohjaajaan saman etäisyyden (Rommin tapauksessa vaatii paljon tilaa)
• magneettiteoria: ohjaaja ja esteet magneetteja, kantoalue max 5m, ei toimi mutkaputkella, koska koira aavistaa aina viimesen mutkan suuntaan

PUTKEN JÄLKEEN

• kiellot + pudonneet rimat yleisiä (90% kielloista)
• Missä ohjaaja? laser ponnistuskohtaan ja jalkojen liike tärkeitä
• leikkaukset toimivat huonosti mutkaputkilla, koska aavistaa mutkan suuntaan, leikkaus kääntää koiraa max 90 astetta

Inka