Tending-tokot OSA 1 plus aksaa

Tänään ap pyörähdettiin Purinalla Tending-tokojen merkeissä. Oli kiva päästä pitkästä aikaa Korrien oppiin, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa! Me oltiin Rommin kanssa kisaavien ryhmässä, eli kahden tunnin ajan treenailtiin Pekka Korrin kanssa. Teemana olivat tällä kertaa ruutu, kaukot ja seuraaminen, mutta aika loppui kesken, eikä ehditty käydä seuraamista läpi kuin teoriassa.

Pekka muisti meidät edellisiltä kursseilta ja kyseli heti, että ollaankos jo startattu EVL:ssä? Ei. Entä voittajassa? Eipä sielläkään. Kisaoikeus kuitenkin varmaan löytyy? Jaaaaaaa ei oikeestaan... Hävetti ihan, yritin epätoivosesti selitellä jotain kisatilanteen vaikeudesta, mutta mongerukseksi meni :) Onhan se totta, että tällä reenimäärällä kuuluisi vähintään voissa kisata, mutta minkäs sille mahtaa jos ohjaaja on hieman kyvytön?

Ruutuun tuli paljon hyviä vinkkejä. Lähetin ensin Rommin kaksi kertaa targetille, jossa nami, sitten näyttöruutu + lelunheitto koiran juostessa ruutuun. Pekka huomasi heti, että R on vähän epävarma ja hakee katseella ruudun keskikohdan sijaan vuorotellen jokaista kulmamerkkiä. Kuitenkin totesi, että mun on turha junnata tässä vaiheessa, koska ollaan kuitenkin niin pitkään ruutua treenattu, pitää ennen kaikkea siirtyä eteenpäin. Näyttöruutu meni ihan ok, jatkossa toimitaan sillä tavalla, että jätän koiran autoon (jos olisi) tai seinän taakse ennen treenejä, sitten käyn rakentamassa ruudun ja jätän sinne namialustan --> koira kehiin ja heti kentälle päästessä virittelysana (meillä se vanha tuttu "Missä ruutu?") ja melko vapaamuotonen lähetys ruutuun. Sitten koira uudestaan pois ja ruutu uuteen paikkaan, mielellään eri merkein, ja toistetaan sama kuvio. Näin ruudusta tulee koiralle leikinomainen juttu, mikä tuo varmuutta. Appari voi myös rakentaa ruudut!
Ruudun alkuopetukseen Pekka vinkkasi, että kannattaa melkein heti siirtyä pääosin tyhjiin ruutuihin, jotta vahvistetaan kisatilannetta. EVL:n merkiltä ruutuunmenon opettelu kannattaa aloittaa niin, että vie koiran merkille ja siirtyy itse aloituspaikalta sivusuunnassa kohti ruutua --> lähettää. Virittelysana on erittäin tärkeä (Rommi ei varmaan edes toimisi ilman :D). Kaikkea muutakin vinkkiä tuli, mutta en millään jaksa muistella...

Yksi yleinen virhe on ruutu-liikkeen loppuosan jättäminen liian vähälle huomiolle treenattaessa. Meillä se näytti kuulemma olevan ihan ok mallilla, Rommi ei ole ihan se kaikken sähäkin koira, joten plussaa siitä että kiihdytän omaa kävelyvauhtiani juuri ennen koiran tulemista sivulle. Koiran liiallista väljyyttä voi korjata mm. kävelemällä viistoon pois koirasta, tekemällä heti käännöksen oikeaan tai palkkaamalla oikeaan käteen.

Mainitsin Pekalle myös tosta meidän motivointiongelmasta. Hänen mukaansa Rommista kyllä löytyy vauhtia ja intoa, mutta ne on vaan vähän hankala löytää. Nykyään ei kuitenkaan enää tokokokeissa täysien pisteiden saamikseksi vaadita supervauhdikasta suoritusta, joten ei meidän tilanne täysin toivoton ole :)

Sitten pureuduttiin kaukoihin. Rommillahan on noin yleensä tosi näpsäkät kaukot, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, kun neiti tänään esitteli kaikki meidän tyypilliset ongelmat (näin saatiin niihin hyviä vinkkejä). Elikkä ensin vapaamuotosesti, alussa R pikkasen edisti, joten peruutin sitä pari askelta. Loput vaihdot jees, otin muistaakseni kaikki. Sitten käskytettynä + takapalkalla. Ro teki muut vaihdot hyvin, mutta tyypilliseen tapaansa takapalkan ollessa kehissä suoritti m-i vaihdon joka kerta vasta kolmannella tai neljännellä käskyllä. Vapautin sen heti, kun nousi istumaan ekasta.
Pekka ehdotti, että kun kerran tätä(kin) liikettä ollaan Rommin kanssa niin pitkään tehty, niin voisin merkata sille väärän toiminnan esim. sanomalla 'höpsis'. Kyseessä ei siis olisi mikään kielto tai toru, ainoastaan osoitus tyytymättömyydestä. Kuulemma toimii yllättävän hyvin herkillekin koirille ilman, että menevät lukkoon!

Seuraamisesta puhuttiin sitten lopussa. Muistutuksena tuli, että imutus ei ole mikään alkuvaiheen opetusjuttu, vaan sillä vahvistetaan oikeaa seuraamisasentoa ja -paikkaa läpi koiran tokouran. Meille erittäin tärkeä pointti, jospa saataisiin tuo edistäminen korjattua? Toinenkin 'samaa vanhaa' -muistutus tuli: hyvän kisasuorituksen takaamiseksi jäykkyyden+äänettömyyden pitäisi olla koiralle kehu ja höpöttelyn tyytymättömyyden ilmaisu. Koira siis työskentelee pitääkseen ohjaajan hiljaisena --> lelu. Jos tekee väärin, niin tyyliin vilautetaan lelua ja höpöhöpö mennäänpäs alusta.


Treenien jälkeen mun oli tarkoitus tehdä parit keinut ja lähteä, mutta en voinut vastustaa aksa-kiusausta, kun Rommi hyppeli ja pyöri niin innostuneena ympärillä. Tehtiin siis erikseen keinua ja A'ta, molemmat meni itse asiassa tosi jees, vaikka keinulla mulla oli lätkä vaan pari ekaa kertaa ja A'lla ei ollenkaan. Ilman lätkää keinu oli vähän epävarma, mutta se nyt oli odotettavissakin. A oli ihan mieletön, Ro otti kontaktin yhdeksän kertaa kymmenestä, vaikka jatkoin matkaani pysähtymättä kauas eteen.
Tehtiin myös keppejä, nekin pääosin tosi upeita. Sisäänmenot oli vähänkin tiukemmista kulmista epävarmoja kunnes tajusin, että R lukee mun kroppaa tässä mielettömän tarkkaan: pystyin omalla liikkeellä+rintamasuunnalla määräämään tasan mistä välistä R alottaa. Sisään päästyään R tekee kuitenkin hyvin itsenäisesti ja pystyn irtoomaan tosi kauas sivulle, jäämään keppien alkuun tai vaikka takaaleikkaamaan ilman, että rytmi häiriintyy. Eteen en kovin pitkälle voinut irrota, mutta kun löysin sen kultaisen keskitien eli vedätin koiraa sopivasti, niin pujotteluvauhti kasvo ihan huimaksi!

Yksittäisten esteiden lisäksi tehtiin myös eteenmenoja putkella, hypyllä ja namilätkällä (luonnollisesti supervauhdikkaita, vaikka halliin joutunut harakka söi puolet herkuista :--) ) sekä putkijarrutuksia namilätkällä. Laitoin siis lätkän suoran putken loppupään jommalle kummalle sivulle ja lähetin koiran putken kautta lätkälle, jarrutuksesta kertoo taputus. Alkuopetus sujui varsin mallikkaasti, kokeilin kerran ilman lätkää ja Rommi kuuli hyvin taputuksesta kummalle puolelle halusin sen kääntyvän :) Kiva koira ja kivat treenit, huomenna taas Purinalle uuden avaimen kunniaksi!

Inka