Ääh olen tyhmätyhmätyhmä huono ohjaaja, oon varmaan pilannut Rommin tunnarin lopullisesti. Ja mä kun luulin oppineeni kärsivälliseksi ton eläimen kanssa...
Rommilla oli tänään vähän ylimääräistä energiaa (=kanto mulle sukkia ja hanskoja), mutta pitkän päivän + ajotunnin päätteeksi olin niin laiska, etten jaksanut lähteä kentälle treenaamaan. Fiksuna ihmisenä päätin sitten aktivoida koiraa tunnarilla, mikä tietenkin oli vikatikki, kun mielentila oli tuo. Ja säädöksihän se meni: välillä R malttoi tehdä hienosti töitä ja tuoda omaa monta kertaa putkeen, mutta aina juuri, kun olin päättänyt, että tää on vika ja tähän lopetetaan, niin se alkoi nostella ja tarjota mulle jokaista palikkaa vuorotellen.
Tehtiin sitten oman etsimistä viltin seasta, kahden palikan erottelun eri vaiheita, namien syömistä palikoiden välistä ja kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa mulla lyhytpinnasena ihmisena palo käämit, ja koiran tuodessa mulle väärää hermostuin ja suutuin. VIRHE. Tietenkin. Rommi-ressukka nuoli hädissään mun naamaa ja meni matalaksi, minkä jälkeen mikään ei enää ottanut sujuakseen. Lopetettiin osittain onnistuneeseen (koira maisteli kaikki 3 läpi ja toi oman) ja sitten jäähdyteltiin tempuilla.
Koirasta kyllä näki alusta alkaen, ettei se oikein ollut varma mitä piti tehdä, mutta typerä ohjaaja sulki silmänsä ja otti yhtä vaikeeta toistoa toiston perään. Nyt ei tehdä tunnaria sisällä enää ollenkaan, ulkona sen kanssa ei (vielä) ole ollut ongelmia. Ulkona ja vieraan hajun kanssa R on selvästi varmempi.
Lenkeille aina oma mukaan, sen etsimistä hangesta ym helppoja juttuja. Ja ohjaajalle kärsivällisyyttä, tolle koiralle ei vaan oo varaa suuttua!!
Inka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti