Voisin muuttaa Purinalle asumaan. Huvikseen, vois olla kivaa. Vietän siellä kuitenkin nykyään varmaan enemmän aikaa kuin kotona. Maanantaina oli Rommin aksat, tänään pyörähdin hallilla vpku Riston kanssa tottistelemassa, huomenna on junnualkeiden teoria buffassa, sunnuntaina olisi tarkoitus mennä tokoilemaan Rommin kanssa, maanantaina taas ohjatut treenit... Miksimiksimiksi loman piti päättyä tänään, olin juuri pääsemässä hyvään muuttovauhtiin? Ja kaiken kukkuraksi lätkästiin vielä fyssan uusintakoe koulupäivän perään, jonka jälkeen vasta pääsin raahautumaan Meikkuun Ristoa poimimaan. Kasin aikaan kotona, ja heti kun astuu ovesta sisään niin eikös ole auspai vastassa onnesta soikeana 'lenkillereenaalenkillereenaa hetiheti'. On se elämä vaan rankkaa :)
Rommin kanssa ei olla kyllä pahemmin tokoiltu sitten viime perjantain, ja se alkaa näkyä koirassa. Se seuraa mua toiveikkaan näköisenä minne tahansa menenkin, hakee mulle syliin hanskaa pipoa ynnä muuta, menee heti sekasin jos pyydän vaikka sivulle... Missä vaiheessa mun lössöpaimenesta tuli tollanen treeniaddikti? Ja kyllä, tämä siis lasketaan meilläpäin jo treeniaddiktioksi, vielä vuosi sitten oltaisiin varmaan voitu pitää ainakin neljän viikon treenitauko ilman, että koira olisi kovaansa lotkauttanut! Eikä treenitauko ole edes ollut totaalinen, kentälle ei vaan olla raahauduttu.
Kontaktiharjoituksia ollaan palauteltu sisätiloissa mieleen, pisimmillään olen vaatinut Rommilta vähän päälle viiden minuutin perusasentokontaktia. Kyllästyn peilin (jonka virkaa meillä siis toimittaa lasiovi) tuijotteluun nopeasti, joten olen siirtänyt harjoitukset telkan eteen :) . Kohta olisi tarkoitus lähteä pitkästä aikaa kaupungille pitämään kontaktia.
Ollaan myös naksuteltu kaikennäköistä kivaa, lähinnä erilaisia temppuja ja takapään hallintaa. Kaket ovat myös olleet naksulistalla, ja ainakin sisällä tekniikka on palautunut normaaliin virheettömyyden tilaansa. Mutta odottakaas vaan kun yritetään samaa ulkona...
Paikkamakuu on kivalla mallilla ilman häiriötä, samoin paikkaistuminen. Erityisen tyytyväinen olen seuraamisen perusasentoihin, Rommi ottaa (lopulta!) kunnon perusasennon nopeasti ja varmasti.
Seuraamisen peruuttamisen onnistuin pilaamaan. Ajattelemattomana yritin suoristaa Rommin aavistuksen vinoa asentoa seinän vieressä --> Rommilla meni pasmat täysin sekaisin. Sehän tokoillessa paineistuu ja menee lukkoon kaikesta muusta paitsi positiivisesta vahvistamisesta, joten seinä oli ihan vihoviimenen juttu. Minä se en koskaan opi, nyt R ei peruuta ollenkaan. Jaa-a.
Inka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti