Loman kunniaksi umpihankivaellukset ovat olleet meillä pop, pari kertaa tarttu kamerakin mukaan joten ei kun kuvasaastetta kehiin! Jaksan taas valittaa laadusta, sen siitä saa kun kuvaa manualilla molemmat kuvauskeikat parinkymmenen asteen pakkasessa, sormet eivät kyenneet säätämään asetuksia juurikaan. Erityisesti liikekuvien tarkkuus on kehno. Mutta hei, ainakin koiralla on joka kerta ollut superkivaa, ei ole umpihankirallin voittanutta!
Vapaavuoroiltiin Rommin kanssa taas Purinalla, paikalla myös Heidi+Himba ja Saila+Candy. Agilityn saralla hiottiin lähinnä kontakteja, ne kun pitäisi olla pomminvarmat (!?) ennen meidän virallista agiuran korkkausta kolmen viikon kuluttua. Tänään kyllä vaikutti ihan mallikelposilta, puomilla R tuli muistaakseni kerran pari senttiä yli ja keinulla ei kertaakaan. Mitään turhia himmailuja ennen pysähdystä ei esiintynyt, joten voin olla tyytyväinen pieneen koiraeläimeen :)
Yllä oleva rata pääsi myös kokeiluun, rimat suurimmaksi osaksi pennekorkeuksissa. Lähetin koiran kakkosputkeen pimeästä kulmasta, mikä sujui aikas hienosti. Rimojen ollessa matalalla onnistuin kikkailemaan radalla aika paljon (3-4 välistäveto, ohjasin 4-7 hypyt vasemmalta puolelta heittäen koiran hypylle 6 vasemmalla kädellä), mutta korkeampia rimoja ajatellen varmin ohjaustapa oli valssaaminen. Keppien sisäänmeno oli vähän heikko, toimi ainoastaan jos vein Rommin selkeästi ulos ennen kepeille lähettämistä. Muuten kepit bueno.
Kokeilin ensin ohjata 10-13 sisäpuolelta ja takaaleikata putkella puomille, mutta parempi tapa kertoa koiralle suunnanmuutoksesta oli valssata hypyillä 11-12, jolloin sain lähetettyä koiran putkeen valmiiksi vasemmalta puolelta. Loppurata ok.
Naksuttelin läpi treenien keppien sisäänmenoa, mikä selvästi valoi itseluottamusta koiraan, ja se uskalsi pitkästä aikaa irrota sisään mun ollessa takana. Pikkasenkaan jyrkemmät kulmat, avo tai umpi, tuottaa kuitenkin välillä vaikeuksia. Pitäisiköhän vaan pysytellä helpoissa kulmissa ja siirtyä ihan hipihiljaa jyrkempiin, säilyisi neiti herkkiksen itseluottamus?
Tokon saralla ei tehty paljoa. Kolme luoksaria, yksi läpijuoksuna leluun, toisella heitin lelun taakse ja kolmannella maahan ja lelu taakse. Muuten hyvä mutta Rommia ällötti takki, joten istuminen alussa oli vähän hankalaa. Seuraamista jonkin verran, kiva ilme ja paikka, ei edistänyt ollenkaan! Naksuttelin perusasennoista (palkka jokaisesta) sekä takapään käytöstä.
Jossain välissä pyörähdettiin pikku lenkillä Kaisan, Erikan ja Pedun sekä puolivuotiaiden auskel sisarusten Komon ja Koodin kanssa. Tarkoituksena siis haastatella Kaisaa ja Erikaa kelpieistä toisen koiran rotua ajatellen, kiitosta kun jaksoitte valaista ummikkoa :) . Saapi nähdä mihin tässä päädytään, se on tällä hetkellä oikeastaan enemmän yhdistelmästä kuin rodusta kiinni. Tämänhetkisillä rotuvaihtoehdoilla yksilöerot kun on melkeinpä suurempia kuin rotukohtaiset... Rommin mielestä ei kyllä missään nimessä kelpielasta meille, Komo ja Koodikin oli niin pirun ällöttävii! Tosin kyllä likka pari kertaa sortu ihan leikkimäänkin :D
Inka
Hienoja kuvia! Tehän sitten ootten samoissa kisoissa kolmen viikon päästä! siis jos kisaatte myös Purinalla? Meidät voi bongata Ripen kanssa 2-luokasta. Meidät tunnistaa kovasti metelistä ja kaikenlaisesta oheistoiminnasta radalla.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä herkkäkoiran kanssa lisäämään vaikeustasoa hyvin varovasti asteittain ja koko ajan kannustaen ja kehuen. Ite oon huomannut kuuden kepin sarjan olevan ihan ehdoton! Sillä saa tehtyä useamman toiston ja toisaalta koira saa palkan nopeammin! :)