Otettiin Rommin kanssa siis nyt käyttöön ne kaksi ohjuria keppien alkuun vahvistamaan itsenäistä ja varmaa sisäänmenoa, ja koska ohjurit ovat Rommille ihan uusi tuttavuus, niin mentiin ensin pari kertaa pelkkiä keppejä. Sanotaan näin, että kyllä ne ohjurit aika ällöjä on, mutta Rommi suhtautuu niihin paaaljon paremmin kuin verkkoihin, joita joskus kokeiltiin.
Ekan radan takaakierto kakkosella oli vähän tönkkö, koska R bongasi lätkän kauempaa ja olisi mielellään ampunut sinne. Meno ei siis ollut ihan sujuvinta mahdollista, mutta päästiin kuitenkin lähes joka kerta putkeen kunnialla. Pussi ja keinu bra, samoin putki 6, jonka ohjasin A'n puolelta aika voimakkaasti kropalla vieden. No, tärkeintä oli ettei menty A'lle :) ! Kepit jees ohjureilla, seinään päin pujottelu ei tuottanut ongelmia vaikka jäin taaemmas ja annoin koiran tehdä itsenäisesti. Pöydällä tultiin ekalla kerralla yli, täysin mun vika kun en himmannut vauhtia ajoissa. Loput kerrat ok.
Loppusuora oli vähän kinkkinen. Ohjasin ensin A'n oikealta puolelta, valssasin A'n jälkeen ja yritin takaaleikkata hypyllä 11, mutta aika kaoottista menoa oli. Edes joten kuten suoraan etenevä suoritus saatiin, kun annoin koiran ottaa alastulon itsenäisesti (mikä ei muuten varmaan olisi toimunut ilman lätkää...) ja juoksin pysähtymättä persjätöllä kympin vasemmalle puolelle --> kutsuin koiran mukaan ja tein toisen persjätön 10-11. Ihan tyytyväinen en ollut, mutta menetteli.
Huoh. Kakkosrata oli aika kamalaa vääntämistä. Rata ei ollut kovin liikkuva, ja koska en itse ole mikään maailman liikkuvin ohjaaja ja Rommi taas tarvitsee liikettäliikettäliikettä, niin tönköksihän se meni. Teemana siis twistit, joita sijoitin seiskalle ja 13:sta. "Puolitwist" tai mikä lie tuli neloselle. Nelosella alkoivat siis liikeongelmat, kun en hakenut Rommia putkelta vaan seisoskelin odottamassa hypyllä. Sitten en liikkunut tarpeeksi suoralla --> Rommi hyppäsi tietenkin seiskan väärään suuntaan.
Kohta 7-10 oli lopulta se ongelmallisin. Eka mun oli tarkoitus lähettää koira kasille oikealla kädellä ja tehdä takaaleikkaus, mutta kokeiltiin välissä myös sylkkäriä, mikä ei toiminut ja palattiin alkuperäiseen plääniin. Rommi ei ekan kerran jälkeen irronnut kasille ollenkaan, vaan jouduin viemään sen ihan loppuun saakka. Ja taas se liike! Miten se voi olla niin vaikeeta? Ollaan kyllä Rommin kanssa aika samanlaisia, parin epäonnistumisen jälkeen molemmille iskee epätoivo ja sitten ei enää mikään suju. Ei kyllä sujunut alun alkaenkaan, hyvä kun en itkuun purskahtanut.
Vähän agilitya muistuttava rata saatiin lopulta, kun vedin Rommin seiskan jälkeen reippaasti taaksepäin vauhtia hakemaan, lähetin rima melko matalalla olevalle kasille ja siitä juoksin melkein rinnalla kaarteen muurille saakka. Tosin yleensä juoksin liian lähellä, ja Kaisakin ihmetteli että kumpi tässä on niitä hyppyjä oikeen menossa suorittamaan :) 11-12 mun piti käännellä kroppaa aika tavalla, jotta sain koiran molemmille hypyille, se sujui parin toiston jälkeen ok. Loppuradalla ei ongelmaa.
Loppuyhteenveto: Jos haluan Rommin hyppäävän "tyhjyyteen", niin mun pitää liikkua pirusti enemmän kuin tänään. Hyppykaarteet ovat tuolle eläimelle jostain syystä epäluonnollinen juttu, joten niissä en ihan kamalasti voi luottaa irtoamiseen. Twisti itsessään ok. Ja mun ohjaaminen ei vaan tänään sujunut, hyihyi.
Olin jättänyt häkin+palkintoruokasäkin eilen hallille, joten minä, koira ja tavarat saimme isältä kyydin kotiin. Kyytiä odotellessa jutskattiin Heidin kanssa kaikennäköistä ja annettiin Himban ja Rommin riehua. Treenipohdintoja lähinnä, kiitos Heidi jälleen juttuseurasa :) Ja kyllä näytti koirillakin olevan hauskaa.
Inka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti