Chaos Theory

Harkitsen Rommin nimen muuttamista Kaaokseksi tai Harmiksi. Tai no okei, myönnetään, jälleen olisi oikeastaan vain sen kuuluisan peiliin katsomisen paikka. Oltiin nimittäin torstaina Mariian ja Murun (Rommin sisko) + Hanin/Honeyn? (Mariian hoitokoira) kanssa lenkillä, mulla mukana Rommin lisäksi hoitovalkkari Risto. Risto oli edellisen viikon ollut hoidossa paikassa, jossa oli juoksuinen narttu, eikä sen jälkeen ole kuulemma jättänyt rauhaan edes perheen leikattua parsonia. Rommi oli tietenkin Riston mielestä jumalainen, mutta tunteet eivät olleet molemminpuolisia. No, ainakin Risto sai liikuntaa!

Mutta siis itse asiaan, kaaokseen. Koirat löysivät lenkillä herkullisen jäniksenraadon, jonka kaikki muut jättivät käskystä rauhaan ja tulivat luokse paitis Rommi-neiti. Rouskis vaan kävi ja raato oli hävinnyt Rompan mahalaukun syövereihin, pään ehdin noukkia parempaan talteen. Episodin aikana puussa kiinni ollut Risto huusi mun perään kuin syötävä, hyvä kun hihna säilyi ehjänä.

Kaaos jatkui pysähtyessämme SDY:n majalle treenaamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli treenata kumpaakin koiraa vuorotellen toisen odotellessa hihnassa, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Risto kuumuu pahasti treenattaessa --> Rommi on aina äärimmäisen mustasukkainen, nytkin se heti aloitti usean vuoden takaisen hihnan puremisensa. Risto taas käyttäytyy aina samalla tavalla kuin jäniksenraatoepisodinkin aikana, eli kiskoo ja huutaa hulluna. Kaiken huipuksi päästäessäni Rommin vapaaksi Risto-treenien jälkeen se syöksyi suoraan treenikassille, löysi namipussin ja levitti sen sisällöt pitkin kenttää. Ei kun koira kiinni ja ohjaaja konttaamaan yksittäisten namien perässä, huhhuh.

Pääsin lopulta treenaamaan Romminkin kanssa, tosin Risto oli koko ajan vapaana ja sai tappaa lelua sydämensä kyllyydestä. Häiriötä siis riitti Riston telmiessä ja Mariian treenatessa molempia koiriaan, mutta eipä näyttänyt Rommia häiritsevän. Tosin tiistaiaamuna vedetty purkkapussi (josta siis selvittiin yhdellä oksennuksella ja voipuneella koiralla!) näkyi menossa yhä, eli ihan ei huippuvirettä saavutettu.
Seuraaminen sujui melko hyvin, hyödynnettiin häiriötä ja tehtiin kisanomaista pätkää. Kontakti, paikka ja perusasennot kaikki ok, mun makuun ilme olisi voinut olla vielä astetta skarpimpi. No, kyllä tolla tuomarilta kuin tuomarilta tippuu se 9-10, joten en valita.
Liikkeestä istuminen oli yllättäen melko hidas, tähän täytynee puuttua. Suurinta päänvaivaa aiheutti kuitenkin luoksetulo, joka kusi huolella. Maahanmeno ok, mutta seisominen ei vaan sujunut. Mun täytyy oikeasti nyt keksiä tähän joku toimiva keino, tällä hetkellä stoppi valuu ainakin kolme koiranmittaa. Ei toimi heittopalkka, ei takapalkka, ei kierrot... Ideoita?
Kaukot oli aikas makeet evl-malliin. Yhdessä m-s vaihdossa Rommi tuli pari askelta eteen, joten peruutin sen takaisin ja otin alusta. Nyt ihan nappi vaihdot, se ei oikeesti liiku milliäkään!

Paluumatkalla juteltiin Mariian kanssa tosta Rommin arkikäyttäytymisestä. Joissain asioissa Rommi käyttäytyy varsin mallikkaasti (hihnakävely jonka kanssa tehtiin paljon töitä, julkisissa liikkuminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä, ohittaminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä...), joissain asioissa taas täysin kaoottisesti. Arkiluoksetulo on parantunut huomattavasti, samoin jänisten perään lähteminen, mutta ne voisivat toki olla vieläkin paremmalla mallilla. Pahin on kuitenkin se syöminen. Rommihan syö ulkona ihan mitä vaan jos se on mulla vapaana, eikä se todellakaan jätä ruokailua käskystä kesken.
Ongelmaan pitäisi todella alkaa puuttua ja tiedän, että edessä on pitkä prosessi. Mariia ehdotti Rommin lenkittämistä liinassa niin, että käyn tarkoituksella etukäteen viemässä ruokaa lenkkireitin varrelle. Ounastelen vain, että Rommi yhdistää koko jutun liinaan, eikä vapaana ollessa taaskaan kuuntele mitään. Itsellä kävi mielessä mm. sitruunapanta?

Ja tähän kaaokseen muka suunnittelen toista koiraa, ei tuu kesää...

Inka