Muuttoa pukkaa

Päätin siirtää mun ja Rommin blogin uuteen, ikiomaan osoitteeseen. Jotenkin selkeämpää sekä itseni että ehkä lukijoidenkin kannalta, että meidän tekstimme ovat omassa blogissaan :) Kiitos kuitenkin Oonalle ja Ronjalle+Minkalle antoisasta yhteisestä taipaleesta, erityiskiitokset tietenkin upeista ulkoasuista, joita ilman tulen olemaan ihan tuuliajolla!

Uusi blogi siis täällä, josta löytyy uusien tekstien lisäksi myös kaikki ne vanhat tekstit, joita en tässä blogissa ole viime ajoilta julkaissut. Ketään en tietenkään velvoita kahlaamaan niitä läpi, vaan lisäsin ne sinne lähinnä itseäni varten. Päivitelkää siis linkkinne!

Inka

Chaos Theory

Harkitsen Rommin nimen muuttamista Kaaokseksi tai Harmiksi. Tai no okei, myönnetään, jälleen olisi oikeastaan vain sen kuuluisan peiliin katsomisen paikka. Oltiin nimittäin torstaina Mariian ja Murun (Rommin sisko) + Hanin/Honeyn? (Mariian hoitokoira) kanssa lenkillä, mulla mukana Rommin lisäksi hoitovalkkari Risto. Risto oli edellisen viikon ollut hoidossa paikassa, jossa oli juoksuinen narttu, eikä sen jälkeen ole kuulemma jättänyt rauhaan edes perheen leikattua parsonia. Rommi oli tietenkin Riston mielestä jumalainen, mutta tunteet eivät olleet molemminpuolisia. No, ainakin Risto sai liikuntaa!

Mutta siis itse asiaan, kaaokseen. Koirat löysivät lenkillä herkullisen jäniksenraadon, jonka kaikki muut jättivät käskystä rauhaan ja tulivat luokse paitis Rommi-neiti. Rouskis vaan kävi ja raato oli hävinnyt Rompan mahalaukun syövereihin, pään ehdin noukkia parempaan talteen. Episodin aikana puussa kiinni ollut Risto huusi mun perään kuin syötävä, hyvä kun hihna säilyi ehjänä.

Kaaos jatkui pysähtyessämme SDY:n majalle treenaamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli treenata kumpaakin koiraa vuorotellen toisen odotellessa hihnassa, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Risto kuumuu pahasti treenattaessa --> Rommi on aina äärimmäisen mustasukkainen, nytkin se heti aloitti usean vuoden takaisen hihnan puremisensa. Risto taas käyttäytyy aina samalla tavalla kuin jäniksenraatoepisodinkin aikana, eli kiskoo ja huutaa hulluna. Kaiken huipuksi päästäessäni Rommin vapaaksi Risto-treenien jälkeen se syöksyi suoraan treenikassille, löysi namipussin ja levitti sen sisällöt pitkin kenttää. Ei kun koira kiinni ja ohjaaja konttaamaan yksittäisten namien perässä, huhhuh.

Pääsin lopulta treenaamaan Romminkin kanssa, tosin Risto oli koko ajan vapaana ja sai tappaa lelua sydämensä kyllyydestä. Häiriötä siis riitti Riston telmiessä ja Mariian treenatessa molempia koiriaan, mutta eipä näyttänyt Rommia häiritsevän. Tosin tiistaiaamuna vedetty purkkapussi (josta siis selvittiin yhdellä oksennuksella ja voipuneella koiralla!) näkyi menossa yhä, eli ihan ei huippuvirettä saavutettu.
Seuraaminen sujui melko hyvin, hyödynnettiin häiriötä ja tehtiin kisanomaista pätkää. Kontakti, paikka ja perusasennot kaikki ok, mun makuun ilme olisi voinut olla vielä astetta skarpimpi. No, kyllä tolla tuomarilta kuin tuomarilta tippuu se 9-10, joten en valita.
Liikkeestä istuminen oli yllättäen melko hidas, tähän täytynee puuttua. Suurinta päänvaivaa aiheutti kuitenkin luoksetulo, joka kusi huolella. Maahanmeno ok, mutta seisominen ei vaan sujunut. Mun täytyy oikeasti nyt keksiä tähän joku toimiva keino, tällä hetkellä stoppi valuu ainakin kolme koiranmittaa. Ei toimi heittopalkka, ei takapalkka, ei kierrot... Ideoita?
Kaukot oli aikas makeet evl-malliin. Yhdessä m-s vaihdossa Rommi tuli pari askelta eteen, joten peruutin sen takaisin ja otin alusta. Nyt ihan nappi vaihdot, se ei oikeesti liiku milliäkään!

Paluumatkalla juteltiin Mariian kanssa tosta Rommin arkikäyttäytymisestä. Joissain asioissa Rommi käyttäytyy varsin mallikkaasti (hihnakävely jonka kanssa tehtiin paljon töitä, julkisissa liikkuminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä, ohittaminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä...), joissain asioissa taas täysin kaoottisesti. Arkiluoksetulo on parantunut huomattavasti, samoin jänisten perään lähteminen, mutta ne voisivat toki olla vieläkin paremmalla mallilla. Pahin on kuitenkin se syöminen. Rommihan syö ulkona ihan mitä vaan jos se on mulla vapaana, eikä se todellakaan jätä ruokailua käskystä kesken.
Ongelmaan pitäisi todella alkaa puuttua ja tiedän, että edessä on pitkä prosessi. Mariia ehdotti Rommin lenkittämistä liinassa niin, että käyn tarkoituksella etukäteen viemässä ruokaa lenkkireitin varrelle. Ounastelen vain, että Rommi yhdistää koko jutun liinaan, eikä vapaana ollessa taaskaan kuuntele mitään. Itsellä kävi mielessä mm. sitruunapanta?

Ja tähän kaaokseen muka suunnittelen toista koiraa, ei tuu kesää...

Inka

Rommi 5v

Vähän myöhässähän tämä tulee, mutta Rommi täytti siis sunnuntaina hurjat viisi vuotta! Apua, kohta se on jo mummo... Synttäreitä vietettiin Trkmanin temppukurssin merkeissä, siitä lisää myöhemmin.
Onnea siis kaikille kahdeksalle pentuesisarukselle, erityisesti tietenkin Romsin kavereille Musille, Eikalle ja Roosalle! Ja kiitos Maaritille tästä persoonallisesta ja opettavaisesta harrastuskaverista, jota ilman en elämääni enää pystyisi kuvittelemaan :) Jokaisella pilvellähän on hopeinen reunuksensa, ja se meidän oma on vasta alkanut löytyä.

Inka

Blogi hiljenee...

... ainakin mun osalta vähäksi aikaa, päivitykset jäävät Oonan harteille. Loppuviikosta on kamalaa kiirettä Wanhojen kanssa ja la aamuna starttaa bussi kohti Laplandia. Rommi viettää hiihtoloman muun perheen kanssa Keski-Suomessa, tarkoituksena tyrkyttää isälle mukaan koirahiihtovälineitä, jotta likka pääsisi ekaa kertaa (hyihyi minä) tänä talvena hiihtämään. Ja jos isää ei miellytä vyösysteemit, niin vähintään sitten vapaana järven jäällä!
Ensi viikon sunnuntaina päästäänkin sitten taas tositoimiin vikan Korrien koulutuksen merkeissä. Seuraavalla viikolla jatketaan guruoppeja, sillä sain juuri Savikon Sepolta mailia, että myö päästään suuren idolini Silvia Trkmanin kahden kerran temppukurssille!!! Odotan kyllä superinnolla, aivan mahtavaa :)

Inka

Liiku, hidasta - toimii, ei toimi, toimii

Minka kasvaa hurjaa vauhtia ja täyttää tänään jo kokonaiset 12 viikkoa, ensimmäiset rokotuksetkin on juuri saatu niskaan. Eläinlääkärillä ei jännittänyt pöytä lainkaan, eikä muutenkaan kummasteltu mitään erityisemmin.
Ollaan pyöritty nyt pari kertaa hallilla oikein kivoin tuloksin, penne on varsin näppärä kuljettaa mukana ja varsin reippaana se hallillakin liikkuu. Vähän kaipaillaan samaa koko- ja ikäluokkaa edustavaa leikkiseuraa, tarkoituksena olisi tutustua pitkästä aikaa pääkaupunkiseudun pentuleikkikouluihin ihan sosiaalistumisenkin kannalta. Ja pienenä välihuomiona, että onpas ihmeellistä kun on koira joka ei ole ahne. Kerrassaan hankalaa!

Eilisistä ageista meidän osalta sen verran, että ohjaajalle taas pari juttua lisää muistettavaksi: liiku, älä liiku liikaa, hidasta ja liiku taas. Ykkösharjoituksessa Ronja ampui suoraan Aalle jossen tarpeeksi ajoissa ja selkeästi kääntänyt rintamasuuntaa ja käskyttänyt ajoissa, yllätys yllätys. Meille samat konstit kuin Inkalle ja Rommille, ohjaavan käden ja rintamasuunnan muutos kun koira tullut ensimmäisen esteen yli. Tähänpä liittyy muistilistan ensimmäinen kohta - liiku.

Toinen päänvaivaa aiheuttanyt kohta oli loppu, kaksi viimeistä estettä. Ronja lukee hirmuisen tarkkaan rintamasuuntaa, ja jos olin vähänkään liian ajoissa kääntämässä sitä viimeiselle esteelle (rintamasuunta muuttui), jäi toiseksi viimeinenkin tekemättä. Joten hidastamista kehiin ohjaajalle ja johan toimi. Se on hankalaa, juokseminen nimittäin!

Kakkosessa olin miettinyt alun tyhmästi - kutsuminen kahden esteen päästä, valssi, edestäleikkaus kepeille. Yhtämatkaa Ronjan kanssa lähteminen on aina fiksumpaa (jota en koskaan kuitenkaan onnistu muistamaan?!), ja oikeaan kohtaan ajoitettu valssi antoi oikeastaan kivasti aikaa edestäleikkaukseen ja pääsin myös helpommin oikeaan paikkaan keppejä ajatellen, niin että Ronjalla oli helpompi kulma. Näin alku saatiin toimivaksi, renkaalla kiirehdin kerran itse liikaa kääntymään -> rintamasuunta -> Ronja vasemmalta renkaasta läpi.

Keinu... se keinu, se keinu. Ekalla kerralla Ronja meni liian vauhdilla sanomisistani huolimatta ja rämäytti keinun melkoisella vauhdilla alas, kuitenkaan pahemmin itse siitä järkyttymättä - onneksi. Toisella kertaa hidasti kiltisti.
Mä alan yhä enemmän ja enemmän olla sitä mieltä että meidän keinupulmat johtuvat siitä että se on jonkinlainen ongelma mulle, koira vaan vaatisi toistoja toistojen perään. Joten tästä lähtien toistoja toistojen perään ja tämä ihminen keskittyy murehtimaan muuta kun sitä yhtä estettä!

Oona

Tavoitteet 2010

ROMMI
Ylös kirjottamani tavotteet 2009 tuhoutu jonkun vanhan blogin myötä, joten ihan muistipohjalta mennään ja katsotaan, miten ahkeria oltiin. Ja jotta saadaan jotain enskin vuonna aikaseksi, niin kaipa sitä jotain tavotteita on taas asetettava.

2009
Tokossa saavutettiin kaikki mitä haluttiin, eli Rommin nimen edessä komeilee tätä nykyä koulari TK1 ja avo on korkattu.
Agilityssa vuoden ainoa tavoite, kisauran korkkaaminen, lopulta jäi. Loppuvuodesta olisin ehkä kisoihin uskaltautunutkin, mutta en sitten kuitenkaan raatsinut lisenssiä hankkia.
PK-puolella tarkoitus oli läpäistä BH-koe, mikä toteutukin ihan viime tipassa. Miinusta vähäisestä jäljellä etenemisestä.
Muita juttuja en oikein muista, olisinkohan luonnetestillä uhannut? No, sitä en ainakaan saanut aikaseksi.

2010
Tokossa tavoitteena olisi vähintään kisaoikeus voittajaan ja koirasta riippuen sitten TK2 tai suoraan kohti korkeuksia. Elikkä virallinen tavoite on se voin korkkaaminen.
Agilityssa ehdottomasti kisaamaan jo alkuvuodesta, ollaan nyt hurjia ja laitetaan tavoitteeksi yksi nolla.
PK-puolella ei muita tavotteita kun jäljellä eteneminen, jospa saatas vuoden loppuun mennessä kepit kuntoon ja namit pois jäljeltä. Esineruutua olisi hyvä starttailla.
Muuhun sisältyy luonnetesti sekä kyynär- ja polvikuvat. Niin ja ehkä Rosmolle kaveri :)

...sekä luonnollisesti terve, iloinen ja onnellinen harrastuskaveri ja perheenjäsen!

Inka

Kultaiset optimit, tokoa ja poikkeus sääntöön

Tänään pidettiin agiryhmän pikkujoulut Etelä-Haagassa. Paaaljon kaikkea fiksua saatiin kuulla radanlukutaitoon liittyen, pienen (muttei kovinkaan helpon) harjoituksen kera. Tästäpä saatiin pähkinöitä purtaviksi ja puhtia vapaavuoroilla treenaamiseen.
Ensi viikolla suunnataankin sitten harjoittelemaan eteenmenoa + irtoamista, putkijarrutusta, takaaleikkauksia, keinua ja päälle kontakteja. Kaisa takoi meille kultaisista optimeista, joten niihin tähdätään!

Ronjan kanssa tokoiltiin viime viikolla pariin otteeseen kentällä - tämän päivän treenaaminen jäikin vähän haaveeksi, kun totesin koulumatkalla että meidän treenipaikka on jäädytetty. Viimeisimpien treenien teemana on ollut maahanmenot etupään avulla, "kumartamisen" kautta. Huomattavasti toimivaksi kuin tavallisella maahanmenolla, vauhti stoppaa huisisti nopeammin.

Seuraamisessa kaameaa edistämistä, käännökset oikealle suhteellisen onnistuneita, vasemmalle hirveitä edistämisen takia. Juoksuosuus ihan possuilua, tökki kättä ja/tai edisti reilusti, rauhoittui hitusen muistutuksesta. Hitaat pätkät parhaita. Tavallinen tasamaanouto sujui mukavasti, meidän hyppyesteenä käyttämä pömpeli oli roudattu pois, joten hyppynoutoa ei päästy tekemään.

Keskiviikkona kääntyi Ronjan maailma nurinkurin, kun taloon asteli pentu. Ja varsin itsevarmana astelikin, kumpikaan isoista koirista ei sitä hetkauttanut sitten ollenkaan. Penne on aikamoinen poikkeus sääntöön - se ei ole trikki, sen nimi ei edes ala ärrällä - ja vielä vähemmän se on aussie. Teretulemasta siis shelamn Silimen Usva Metsänneito. Huomenna neidistä kuvia kehiin.

Oona


Olin ahkera ja jaksoin kirjottaa Kaisan radanlukutaidon luennosta tiivistelmän, jossa mulle+Rommille tärkeimmät pointit. Laitan sen kuitenkin selkeyden vuoksi erillisenä kirjotuksena.

Luennon puolessa välissä katsottiin näiden treenien kisavideot+rataantutustumiset rinnakkain, eli saatiin vertailla miten hyvin rataantutustuminen vastaa kisasuoritusta. Mun rataantutustuminen oli itse asiassa yllättävän samanlainen, parit kämmit tuli itse radalla minkä ajaksi rataantutustumispuolisko oli jouduttu jäädyttämään. Sen huomasin, että tutustumisessa mulla oli hyvät linjat ja ajotukset, mutta Rommin kanssa olin myöhässä, joten siihen kiinnitetään jatkossa huomiota. Pikkasen voin yrittää vedota siihen, että toi oli eka kerta, kun Rommilla oli kunnolla vauhtia, enkä ollut tottunut siihen :) Mutta hei, oli törkeen makeeta nähdä sen liikkuvan!
Luennon jälkeen katseltiin sitten näiden treenien kisavideot. Yhä sitä samaa, eli olin parissa kohtaa auttamatta myöhässä, tosin nyt näytti jo paremmalta. Rommi hyppäsi puolet hypyistä sillä huonommalla tekniikallaan, eli roikotti takajalkoja epämääräsesti alla. Näin se tekee valitettavasti joka kerta, kun on pikkasenkaan enemmän pyöritystä radalla. Kepeille meno oli aika kamalaa katsottavaa, mutta pujottelutekniikka on parantunut huimasti 2by2:n myötä, saatiin siitä ihan kehujakin!

Lopuksi jaettiin vielä cup-palkinnot (onnea menestyneille, ootte supertaitavii!) ja suunniteltiin kevään treenejä. Tiedossa on ainakin radanlukua radanlukua radanlukua, irtoamisia, eteenlähetyksiä, keppejä, kontakteja, twisteja, putkijarrutuksia, layeringia ja kaikkea muuta kivaa.
Utelin Kaisalta ja Pedulta mun perusvirheitä ohjauksessa, niistä mainittakoon liian ahtaat tiet koiralle, Rommi kun on tilaa vaativa eläin. Mutta oon kuulemma viimesen puolen vuoden aikana kehittynyt paljon ohjaajana, mikä on tietenkin kiva kuulla :)

Inka

Kissa tuli taloon

Eilen illalla meille sitten muutti kissanpentu. Herra on nimeltään Tyyne ja kotoisin maalta, serkun kissoja. Tuli siis pikkusiskon kissaksi, mä vastustin koko sisäkissajuttua aika pitkään. Tosin tietenkin nyt, kun pentu on talossa, ei sitä millään voi vastustaa :)

Rommi ja kissa ei oikeen tuu toimeen, Rommin eka reaktio koko pentuun oli haukku ja syöksy, mistä kissalle jäi traumaa. Ekan kohtaamisen jälkeen ilmapiiri on ollut jännittynyt, Rommi yrittää usein uteliaana lähestyä kissaa, mutta herra vetää villat pystyyn ja sähisee --> R pakenee hätääntyneenä. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Rommi välttelee Tyyneä kaikin tavoin ja Tyyne ei juuri välitä Rommista muuten paitsi jos tulee liian lähelle.


Rommi on tietenkin saanut ekstrahuomiota, mutta on silti aina aivan onnessaan, jos joku sitä tulee rapsuttamaan. Katsotaan miten homma lähtee etenemään, jos nuo kaks ei sopeudu toisiinsa niin kissan on luonnollisesti lähdettävä. Toivotaan kuitenkin parasta :)

Seassa pari söpöstelykuvaa pennusta, vähän on rajaukset ym. pielessä kun laps on niin nopea liikkeistään.


Inka

Tilannekatsausta

Meidän osalta päivitystä sen verran, että Ronjan juoksu alkoikin yli kuukautta odotettua aiemmin. Tärppien ajan Ronja on ollut reissaamassa ja palailee Espoon suunnille ensi viikon puolivälin tienoilla.

Koitetaan keskittyä luoksetulon parantelemiseen ja hyppyä olisi syytä päästä hallille päästä tekemään. Marraskuun kisoihin siis päästäisiin juoksujen puolesta, eri asia sitten onkin, että millä fiiliksellä koira tällä kertaa on juoksujen jälkeen.

Oona

Helpotusta

Rommi on tänään ja eilen vetänyt peppua maata pitkin sekä nuollut peräpäätään ahkerasti, joten päädyttiin siihen, että on anaalirauhasten tyhjennyksen paikka. Isä tuli avuksi ja läträttiin ensin vähän lämpimän veden kanssa, sitten kumihanskat käteen ja ei kun hommiin. Liian täynnähän ne olivat, erite oli harmaanruskeaa ja turhan paksua. Toivottavasti koiran olo nyt helpotti :) .

Inka

Terveysjuttua

Rommi kävi torstaina rokotuksia hakemassa, tuttuun tapaan siis tuossa ihan vieressä Käpylän ell-asemalla. Samalla tehtiin perustarkastus ja punnitus: painoa 16.5kg ja kaikin puolin terve ja sporttisessa kunnossa oleva koira. Edelliskerroista poiketen R vähän jännitti pistoa ja istui ovensuussa vilkuillen lääkäriä epäluuloisesti, mutta ruuan voimalla selvittiin tästäkin :) . Ja kun ulos päästiin, riemu oli niin suuri että piti rynniä edestakas odotushuonetta ja suukotella kovasti.

Ilmot sunnuntain 30.8. HSKP:n piirinmestiksiin on lähetetty ajallaan, joten tämän kuun lopussa Rommin nimeä toivottavasti komistaa TK1-titteli. Nyt koira on maanantai-iltaan saakka mökillä, ja sen jälkeen on lupa aloittaa kisatreenit!

Inka