Jälkeä

Tänään Rommi pääsi pitkästä aikaa tekemään jälkeä. Vähän aikaa sitten hylkäsin nakkijäljen ja päätin siirtyä keppi-ilmasulla opetettuun jälkeen, mutta laiskana ihmisenä en sitten päässyt sen opettamisessa alkua pidemmälle. Ja koska jälki on Rompalle vain aivotyötä ja kivaa puuhaa (eikä mulla ole koko touhusta mitään ymmärrystä), niin päätin luovuttaa ja palata nakkeihin. Mitä hyvää kuitenkin seurasi hetken hairahduksesta: Rommi oppi ilmasun alkeet.

Elikkä koska ei olla pitkään aikaan leikitty jälkikoiraa, niin tallasin Rompalle pari ihan helppoa jälkeä nurmipohjalle. Askeleissa ei väliä, suora, ihan tuore ja pituutta 20m. Nakkeja ekalla jäljellä n. joka toiselle askeleelle. No, neiti tietenkin veti hullut kierrokset jo jälkiliinan näkemisestä, enkä älynnyt rauhoitella pahemmin ekalle jäljelle, joten se mentiin sahaten ja sähläten ilman mitään ideaa. Tokalle sitten helpotin vielä vähän, eli ekat 10m nakkeja joka askeleella. Hetken rauhoittumisen jälkeen R ajoikin jäljen ihan kivasti, melkeen kuuli kuinka aivoissa naksahti ja koira hiffasi, että täähän oli tää juttu!

Juuri, kun olin menossa hakemaan koiraa ekalle jäljelle, kuului jostain ihan hirveä pamaus, hyppäsin itekin puol metriä ilmaan. Koira vaan vilkas äänen suuntaan ja käänty kattoo mua malttamattomana, joko pääsis jäljelle? Ainakaan ääniherkkyydestä ei meillä kärsitä :) .

Inka