Tunnarimokailua ja jälkeä

Onnistuin sitten jälleen mokaamaan. Huolella. Tunnari, joka meille on aikasemmin ollut vahva liike, on nyt jotain aivan muuta. Otin siis sisällä parit tunnarit, tarkoituksena rauhoittaa Rommi haisteluun rivin alussa olevan namin avulla. Kaksi ekaa kiekkaa meni hyvin, mutta kolmannella mokasin. Rommi toi mulle kolmannen vasemmalta, mikä oli siis ihan oikea, mutta mun ajatus katkesi ja muistin laittaneeni oman tokaksi. Ilmotin koiralle sen tehneen väärin ja lähetin takaisin --> R toi mun mielestä oikean --> kehuin kamalasti --> koira hämmenty totaalisesti. Tajusin kyllä virheeni, mutta sekunnin liian myöhään. No, vaihdoin palikat kokonaan ja lähetin koiran toiveikkaana uudelleen, nyt se ensin maisteli kaikkia ja yritti rändömisti tuoda jonkun, jonka jälkeen ei edes katsonut palikoihin päin, vaan haisteli jääkaapin ovea. Fiksuna jäin sitten vielä hinkkaamaan tätä, mikä sekotti koira-raasun pään ihan kokonaan. Sydän itki verta kun se loppupeleissä näytti niiiiin hämmentyneeltä ja paineistuneelta, eikä edes suostunut menemään palikoiden lähelle. Kutsuin tässä vaiheessa sivummalle, jossa tehtiin ihan helppoja ja kivoja temppuja runsain kehuin.

Tässä sen taas näkee, mun suunnalta ei saa tulla yhtäkään ristiriitasta singnaalia ilman, että R menee lukkoon. Rommi on sen verran ohjaajapehmeä, että multa ei saa tulla mitään negatiivista palautetta tmv. missään treenitilanteessa. Ja onhan siitä aikaisempaa näyttöä, mm. noutokapulasta tehtiin yhteiskunnan vihollinen nro 1, kun kerran yritin pitoa harjoitella sulkemalla käsillä koiran suun kapulan ympärille. Muistissa ovat myös tassun päälle astumisen aiheuttama seuraamiskammo sekä ohjaajan ulahduksesta seurannut luoksetulokammo. Ei tuo nyt pahimmasta päästä ole, eikä tämä tunnarijuttu ole muuten meidän elämään vaikuttanut, mutta harmittaa vaan kun tiedän, että edessä on pitkä projekti ennen kun tunnari saadaan jälleen varmaksi.
Hetken kuluttua siis tein Rompalle ihan simppelin harjoituksen: piilotin oman vaatteeseen, mistä R sai sen etsiä nenällä. Sitten oma kolmen väärän kanssa riviin, koira toi hetken haistelun jälkeen oman ---> kehuin runsaasti mutta rauhallisesti. Tähän ehdottomasti jätettiin.

Ip tein Rommille jäljen, pituutta 100m ja ikää 15min. Maasto oli melko helppoa, mutta jälki kulki ihan kävelytien vierellä paikassa, jossa liikkuu erittäin paljon koiranulkoiluttajia ja muita ulkoilijoita, joten harhajälkiä tuli 15min vanhenemisaikanakin lukuisia. Tästä johtuen siis namitin melko tiheään (nami joka toisella/kolmannella askeleella, pari 10 askeleen tyhjää pätkää) ja ajettiin melko tuoreena.

Koira sekosi heti, kun näki mulla jälkiliinan kädessä, ja sen jälkeen se touhotti nenä maassa ja kisko hullua vauhtia joka suuntaan. Laitettuani valjaat päälle istuttiin hetkeksi rauhottumaan, mutta kaikesta huolimatta lähettäessäni Rommia etsimään jälkeä se alotti taas kaahotuksen. Jälki kyllä löytyi ok, ja oikeaan suuntaankin lähdettiin, mutta vauhti oli satasta ja tarkkuus nollaa. Tässä vaiheessa koira jalkojen väliin rauhottumaan, jonka jälkeen homma sujuikin huomattavasti paremmin.

Yleensä mun tulee käveltyä 3m päässä koirasta, mikä pitäisi vähitellen korjata. Yritin siis yhdessä vaiheessa jättäytyä kauemmas, mutta R reagoi tähän pyörähtämällä 180 astetta ympäri ja tulemalla mun luo. Loppujäljen kuljin ehkä 5m koiran takana, mikä ei aiheuttanut ongelmia.

Pluspisteitä koiralle nenätyöskentelystä noin yleensä, jäljelle päästyään se ei nimittäin vielä kertaakaan ole nostanut nenää maasta. Eilinenkin jälki meni mm. 5cm maasta irti olevan oksan yli, mutta Rom ei sen vertaa voinut naamaansa nostaa, että olisi sen ylittänyt, vaan tunki väkisin ali :) .

Olin laittanut jäljen lopussa olevan rasian päälle kepin ihan vain katsoakseni, miten Rommi reagoi. Rasialle tullessamme yritin kiinnittää koiran huomion keppiin, mutta se tökki rasiaa niin kiihkeästi, että annoin vain suosiolla olla. Voisi ehkä erikseen kotona opettaa, että rasian päällä oleva keppi tuodaan mulle ---> avaan rasian?

Tohon alkusählinkiin pitää nyt vähitellen alkaa puuttua, koiran mielentila on aivan väärä. Yksinkertanen rauhottuminen ennen jäljelle lähtöä ei toimi, koska koira nostaa kierrokset heti, kun pääsee janalle. Nameja ei myöskään voi vielä juurikaan vähentää, koska siinä vaiheessa vauhti kasvaa liikaa. 10 askeleen tyhjät pätkät siis menee ok, mutta sitä pidemmillä on ollut ongelmia. Nyt panostetaan siis vaan rauhallisuuteen rauhallisuuteen rauhallisuuteen!

Iltapala-kissanruuan Rommi ansaitsi tuttuun tapaan kaukoilla. Nyt se alkaa jo selvästi tajuta, että vihjesana "patee" merkitsee supernamkissanruokaa, ja luulen, että se osaa jo yhdistää kaukotkin siihen? Nyt voisi kokeilla sitä noudon ketjuttamista mukaan.

Inka

Namijälkeä ja keppejä

Tänään siis tosiaan panostettiin Rommin kanssa tohon jäljestämisen tarkkuuteen. Jälki oli pituudelta 30-40m ja nameja tiheään (joka askel / joka toinen askel), pari neljän tyhjän askeleen pätkää. Ikää 20min ja kolme kulmaa. Unohdin tietenkin merkitä jäljen alun, ja kovasti olin kummissani, kun koira ei osoittamisesta huolimatta tuntunut sitä löytävän. Vasta hetken päästä tajusin meidän olevan kymmeniä metrejä sivussa aloituspaikasta... Oikeaa kohtaa ylittäessämme R nappasikin heti jäljen hienosti :) . Itse jälkikin meni todella upeasti, nenä pysyi tarkalleen jäljellä eivätkä kulmat tuottaneet ongelmia. Tällä kertaa myös vauhti pysyi hanskassa namien ansiosta, joten tavoite saavutettiin.

Myöhemmin kokeiltiin sitten Rommin ekaa keppiruutua. Talloin 3mx3m alueen, jonne tiputtelin hajustamiani keppejä 7 kipaletta. No, tyypilliseen tapaani olin sitten nostanut rimaa liian ylös liian nopeasti, eikä koira tajunnut ollenkaan mitä sen piti tehdä :/ Säädin sen kanssa kaikennäköistä ja yritin eri keinoin saada tajuamaan, että noiden keppien kohalla kuuluu mennä samalla tavalla maahan kun sisälläkin, mutta tietenkin tuloksetta. Millon se ohjaaja tajuu, että hiljaa hyvää tulee? Lopuksi otin vaan parin kepin kanssa vihjesanalla ilmasua ilman mitään ruutuja tmv, näki oikein kuinka koira helpottu kun tajusi, mitä siltä pyysin.

Ton ilmasun kanssa on nyt vähän pohdinnat käynnissä, en oikein osaa päättää pitäisikö jatkaa maahanmenoilla vai siirtyä tuomiseen. Tuominen olisi varmaan Rommille luonnollisempaa (nytkin tarjoaa sitä aina ollessaan epävarma), mutta toisaalta en mielelläni antaisi sen poistua jäljeltä. Kun mitään tavotteita ei jäljen suhteen kuitenkaan ole, niin voisi varmaan tehdä kepeistä koiralle helpompia ja antaa sen tuoda ne mulle käteen?

Inka

Lauantain jäljet

Tänään tallasin Rompalle kaksi jälkeä, eka turhan vaikee ja toka helppo. Ihan tonne lähimettään tein ekan, kun en laiskana jaksanut lähteä kauemmas. Maasto oli paikoin ryteikköistä, paikoin ihan easya.

Eka jälki oli pituudelta 50m normaalimittaisilla askelilla, nameja vaihtelevasti, niin että välillä oli joka askeleella, välillä joka kolmannella ja pari 10m pätkää ei ollenkaan. Yksi kulma. Jäljen oli tarkoitus antaa vanheta 20min, mutta huomasin jäljen käveltyäni, että mulla ei ollut kissanruokarasiaa mukana. Kotoakaan ei löytynyt, joten tarkoitus oli käydä nopeasti lähikaupassa, mutta onneksi isä olikin juuri lähdössä autolla kaupalle. Odottelin tyytyväisenä kotona, mutta isää ei kuulunut 20 minuutinkaan jälkeen. Soitolla selvisi, että isä oli lähtenyt Prismaan tekemään isoja ruokaostoksia, eikä tulisi takaisin ainakaan tuntiin. Kävin siis nopeasti heittämässä jäljen päähän purkin ja hain koiran, mutta tässä vaiheessa jäljellä oli jo yli 40min ikää. Vanhin jälki, jonka R on ajanut, on ollut 25min ikäinen, ja se oli erittäin helppo ja runsaasti namitettu. Päätin kuitenkin kokeilla...
Rommi löysi jäljen itsenäisesti, ja alku olikin lupaava. Sitten päästiin ekalle tyhjälle pätkälle, mikä selvästi hämäsi koiraa. Se palasi ensin takajäljelle, mutta korjasi kuitenkin nopeasti. Ihan ideaalisti ei loppujälkikään mennyt, vaan koira pyöri turhia ja hukkasi jäljen pariin otteeseen. Loppuun kuitenkin päästiin ilman mun apua, joten ei se nyt ihan toivotonta ollut. Vähän kuitenkin kadutti se, että nostin rimaa turhan nopeasti, joten myöhemmin illalla kävin tallomassa toisen helpomman jäljen itsetuntoa kohottamaan.

Toka jälki siis oli nurmella, pituutta 90m ja nameja sekalaisesti kuten ekallakin. Kaksi kulmaa ja ikää 20min. Lähestyttiin sivusta, hyvin löytyi ja lähti oikeaan suuntaan. Alkusähellyksen jälkeen meni jees, molemmat kulmat ok ja kerran taisi tehdä jonkun ihme pyörähdyskoukeron, mutta nenä pysyi koko ajan tiiviisti maassa. Ainoa ongelma on nyt se vauhti, jota on aaaaivan liikaa ja jonka takia tarkkuus puuttuu kokonaan. Vaikka periaatteessa en haluaisi puuttua Rommin työskentelyyn, niin joudun jatkuvasti jarruttelemaan menoa, jottei kiirehdi liikaa. Huomenna tarkoituksena tehdä pari kunnon namijälkeä kierroksia laskemaan, niin ja keppiruudunkin voisi väsätä.

Inka

Jälkeä metässä

Rommi pääsi ajamaan pari metsäjälkeä tänään. Koska annoin niiden vanheta kauemmin kun aikaisemmin, niin molemmat olivat lyhyitä ja helppoja. Ekalla suoralla pituutta 40m ilman askelvälejä, nakki alussa joka askeleella ja muuten joka kolmannella, ikää 20min. Alun nakkisumalla oli ideana rauhoittaa vauhtia, ja kun ennen jälkeä vielä pidettiin rauhoittumistuokio, niin vauhti oli selvästi edelliskertaa tasaisempi. Jälki meni muutenkin hyvin, kerran koira oli vähällä hukata jäljen, mutta korjasi heti. Nenä pysyi hienosti maassa koko ajan.
Toka jälki oli vain parikymmentä metriä, vähän askelväliä, nakkeja harvemmin ja yksi kulma, ikää 25min. Ei ongelmia. Nyt voisi vähitellen alkaa pidentää noita, tällä hetkellä ne on sellaisia lyhyitä pyrähdyksiä vain. Mutta hei, jos joku jälki-ihminen haluaa (heikon) alkuopetuksen saaneen näpsäkän jälkikoiran, niin täältä saa tulla hakemaan! Viekää pois ennen kun pilaan koko rakin!

Inka

Jälkeä ja tokoa

Tiistaina Romppa sai ajaa kolme jälkeä. Ekan tein nurmelle, pituutta 50m ja askellus melko tiheää, nameja n. joka neljännellä askeleella. Alkusähellyksen jälkeen R teki nenällä töitä oikein kivasti ja tarkasti, joten siirryttiin mettään seuraavien kanssa. Aikasemmin ei olla metässä tehty, joten alotettiin ihan helpolla suoralla, 20m ilman askelväliä ja joka askeleelle nami. Rommi nauro mulle päin naamaa ja juoksi jäljen läpi, hyvä kun pari namia maltto matkalla poimia. No, ei kun sitten vaikeempaa kehiin. Tällä kertaa pituutta 50m ja väliä askeleihin, namejakin selvästi harvemmin. Ja hyvä kun pystyssä pysyin, koira kisko niin kovaa jäljen alkuun! Rauhotuttiin siis hetki, mutta kun päästiin alottamaan, nousi kierrokset taas sataan.
R siis kyllä seuraa ihan hyvin jälkeä, mutta vauhtia on aivan liikaa ja tarkka nenätyö historiaa. Jatkossa siis kiinnitetään huomiota vireeseen, jottei nyt aivan juoksemiseksi mene. Ja aika uskomatonta, että mun tiedoilla ja taidoilla R noinkin hyvin on homman hiffannut, nyt uskallan jo antaa jäljen vanheta vähän aikaa! Jos ei muuta, niin ainakin koira rakastaa touhua (:Eilen sitten tokoiltiin vähän illalla. Mukana mulla oli possunkorva, piti vähän testailla josko koira vaikka motivoituisi siitä paremmin kuin pakastepurkista. Ja wow, kyllä toimii! Ketjuttaminen ei aiheuttanut mitään ongelmia, päinvastoin, kierrokset vaan kasvo loppua kohden ("annajo annajo!!"). Ketjutettiin siis seuraaminen (tosi näpsäkkää, hyvä kontakti ja perusasennot, ja takapääkin liikku pikkasen), liikkeestä maahanmeno (ei vieläkään niin nopee kun haluaisin, mutta muuten jees), luoksetulo x2 (eka stopilla, sen verran kiire oli kuitenkin mun ja possunkorvan luo, että pysäytys veny reippaasti, toka läpijuoksuna KOVAA), liikkeestä seisominen (olisiko jopa ottanut askeleen mun perään, en oo satavarma?), kaukot i-m-i-m (etäisyyttä 15m, alussa huomio oli vähän muualla ja sanoin käskyn juuri silloin, joten jouduin toistamaan) ja toinen seuraaminen loppuun (superhienoo). Ja sitten possunkorva, mm-mm!
Tehtiin vielä nopeasti pari korjausta: seisomisissa vahvistin jäämistä takapalkan kanssa, takaakiertoa taas etupalkalla. Ei mitään ongelmia. Luoksarien stoppia parannettiin lihapullaheitoilla sekä maalinkierroilla, nämäkin bueno. Kakeissa palkkasin parit ekat istumiset. Toiveikkaana lauantain kokeita odotellen!

Seassa pari syksyistä kuvaa Rompasta, ei mitään mestariotoksia mutta piristää blogin ilmettä kivasti :) . Ja R on muuten syntynyt syksymalliksi, osasi hakeutua värikkäiden lehtien lähelle luonnostaan!

Inka

Jälkeä

Tänään Rommi pääsi pitkästä aikaa tekemään jälkeä. Vähän aikaa sitten hylkäsin nakkijäljen ja päätin siirtyä keppi-ilmasulla opetettuun jälkeen, mutta laiskana ihmisenä en sitten päässyt sen opettamisessa alkua pidemmälle. Ja koska jälki on Rompalle vain aivotyötä ja kivaa puuhaa (eikä mulla ole koko touhusta mitään ymmärrystä), niin päätin luovuttaa ja palata nakkeihin. Mitä hyvää kuitenkin seurasi hetken hairahduksesta: Rommi oppi ilmasun alkeet.

Elikkä koska ei olla pitkään aikaan leikitty jälkikoiraa, niin tallasin Rompalle pari ihan helppoa jälkeä nurmipohjalle. Askeleissa ei väliä, suora, ihan tuore ja pituutta 20m. Nakkeja ekalla jäljellä n. joka toiselle askeleelle. No, neiti tietenkin veti hullut kierrokset jo jälkiliinan näkemisestä, enkä älynnyt rauhoitella pahemmin ekalle jäljelle, joten se mentiin sahaten ja sähläten ilman mitään ideaa. Tokalle sitten helpotin vielä vähän, eli ekat 10m nakkeja joka askeleella. Hetken rauhoittumisen jälkeen R ajoikin jäljen ihan kivasti, melkeen kuuli kuinka aivoissa naksahti ja koira hiffasi, että täähän oli tää juttu!

Juuri, kun olin menossa hakemaan koiraa ekalle jäljelle, kuului jostain ihan hirveä pamaus, hyppäsin itekin puol metriä ilmaan. Koira vaan vilkas äänen suuntaan ja käänty kattoo mua malttamattomana, joko pääsis jäljelle? Ainakaan ääniherkkyydestä ei meillä kärsitä :) .

Inka