Kauden päätös

Kauden vikat liidot takana, Rommin lisäksi kaikki muut ryhmäläiset paitsi Oona&Ronja paikalla. Ja meni muuten ihan päin helvettiä. Menee tässä niin hermot omaan ohjaamiseen, miks ei se vaan voi sujua? Mikä siinä muka on nii vaikeeta? Aaarh palaan alkeiskurssille opettelemaan vähän esim. käskytystä ja liikkumista... Rommin vauhtikin kusi, neiti oli pitkästä aikaa ihan masis, hyvä kun maksirimoista yli pääsi.

Aloitettiin kahdeksan esteen pyörityksellä, tarkoituksena sisällyttää rataan jaakotuksia ja sylkkäreitä. Meillä jaakotukset sujuivat ihan hyvin kun vain muistin koiran, mutta sylkkärit sitten takkusivat jälleen kerran ja pahasti. Mulla on joku vika päässä, koska en tietoisestikaan pysty muuttamaan omaa ohjausta mihinkään suuntaan, vaan toistan samaa virhettä. Jalat ei liiku mihinkään, tai jos liikkuu, niin ihan väärään suuntaan. Käskytys ei toimi ajoissa, joten koira ei osaa edes hakea estettä, saati sitten ponnistaa ajoissa. Mua alkaa kohta oikeesti itkettää, sen verran epätoivosta tää on.
Lopulta saatiin pari parempaan päin olevaa suoritusta, ja koska Romppa oli ihan lapanen, niin lähdettiin jäähylle.

Kepit oli treenien positiivinen yllätys, mentiin siis ensin vaan rengas-kepit -yhdistelmää. Kun uskalsin ottaa ite renkaalta ihan vauhtiakin kepeille, haki Romppakin hienon itsenäisesti ekan välin. Ja kun kuljin hitusen edellä koko ajan, oli rytmikin alusta alkaen hyvä. Ehkä jonain päivänä vielä?

Keinua käytiin myös tekemässä erikseen. Se sujui totuttuun tapaan hyvin, vauhti on nyt juuri oikea. Kerran tehtiin myös ilman lätkää, josta Romppa oli kummissaan mutta joka ei aiheuttanut ongelmia. Pedukin muuten kertoi huomanneensa Rommin pahan haistelutavan (lähtee siis mun vapautettua haistelemaan vähän kauemmas, eikä tule luokse vaikka kutsun lihapullan kanssa), tähän pitää oikeesti nyt puuttua!

Lopuksi tehtiin vielä pientä radanpätkää, joka onneksi oli edellistä suoralinjaisempi --> vauhtia. Ideana oli lähinnä keppien hakeminen, joka ei oikein meiltä enää sujunut. Tämän voi varmaan pistää koiran väsymisen piikkiin, R oli nimittäin todella veltto ja hidas, eikä oikein kestänyt multa mitään. Kepit meni kuitenkin ok.

Nyt on jotenkin epätoivoinen fiilis ittellä, en ymmärrä teenkö jotain väärin vai onko kyse jostain muusta, kun koira kulkee radalla liisteriä tassuissa. Koska loppujen lopuksi on ihan sama meneekö oma ohjaus päin helvettiä vai ei, kunhan koiralla on kivaa. Eikä tämä siltä näytä. Ja koska en ymmärrä, mikä on vialla, en voi asialle mitään tehdä. En halua raahata koiraa juttuun, josta se ei nauti, mutta kun kyse ei ole siitä. Välillähän neiti lentää radalla ja on selvästi innoissaan menossa eteen tuleville esteille, hyvä kun perässä pysyy! Ainakin fyssarikäyntiä on jälleen edessä, jospa sillä on jumi tmv jossain?

Inka