Maanantain agit

Eilisissä liidoissa jatkettiin samalla teemalla eli leikkauksilla ja kepeillä. Paikalla kuusi koirakkoa plus kolme kouluttajaa, niin ja loppuvuodelle luvattiin myös vieraileva kouluttaja radanlukutaitoa pohtimaan.


Leikkauksia tehtiin Lauran suunnittelemalla pidemmällä radalla, jossa siis sekä takaaleikkauksia että persjättöjä. Rommilla oli yllättäen valtavasti vauhtia, ja sain pitkästä aikaa ihan juostakin.
Kakkosen ja kolmosen välissä piti tehdä persjättö, mikä oli mulle radan suurin ongelma. Tai siis lähinnä se rintamasuunta oli. Kaisa käski kuvitella, että mulla on rintakehässä laserpointteri, jolla mun tulee osoittaa tasan siihen kohtaan, jonne koiran haluan. Rommi lukee mun hartioita ja rintamasuuntaa niin pirun tarkkaan, että on aivan sama mitä kädellä huidon tai äänellä huudan, jos hartiat on menossa jonnekin aivan muualle. Joten alkua hiottiin siihen saakka, kunnes sain rintamasuuntani persjätön jälkeen etenemissuuntaan, ja siinähän luonnollisesti kesti... Jos jättö onnistui, niin koira unohtui and vice versa.
Toinen ongelmakohta oli renkaan jälkeen tuleva hyppy, koska ohjasin vasemmalta puolelta vähän koiran takaa (koiralle epäselvyys pituuden ja hypyn välillä). 'Eteen' -käskyllä kuitenkin toimi, jatkossa käsi alemmas!
Ekalla kerralla mulla ei ollut lätkää A'lla, mutta toimi silti hienosti. Lopuilla kerroilla lätkä varmistamassa. Ja kyllä se A on niin superhuippukiva, ihan hullun pitkiä hyppyjä tuli pituudella, kun A näkyi edessä :) .
Kaiken kaikkiaan saatiin siis kuitenkin aikaiseksi nopeaa ja toimivaa rataa, eikä koirakaan pahemmin hiipunut loppua kohden. Jatkossa vaan mun pitää miettiä jo rataan tutustuessa rintamasuuntaa rintamasuuntaa rintamasuuntaa!

Pedun kanssa sitten keppejä. Reenailtiin eri kulmista lähestymisiä putken avulla, mulla oli jäänyt naksutin himaan, joten kehu toimi samalla periaatteella. Oikeelta puolelta ohjatessa R oli mielettömän makee, se haki sisään hienosti itse vaikeistakin kulmista ja säilytti rytmin, vaikka kuljin selvästi takana/edessä. Loppua kohden vauhti kiihtyy aina kivasti :) .
Sitten se mun tokokoiralle kirottu vasemman puolen ohjaus. Rommi yllätti tässäkin positiivisesti, haahuilun sijaan se pujotteli kaikki 12 keppiä täysin itsenäisesti ja niin, että kuljin takana!! Loppua kohden oli aina epävarmempi, mutta jatkoi yhtä poikkeusta lukuunottamatta viimeseen keppiin saakka. Umpikulman eka väli tuotti vähän vaikeuksia, mutta varmaan sekin sujuisi jos saisin sen perkeleen rintamasuunnan kohti sitä ekaa keppiä.

Inka