Namijälkeä ja keppejä

Tänään siis tosiaan panostettiin Rommin kanssa tohon jäljestämisen tarkkuuteen. Jälki oli pituudelta 30-40m ja nameja tiheään (joka askel / joka toinen askel), pari neljän tyhjän askeleen pätkää. Ikää 20min ja kolme kulmaa. Unohdin tietenkin merkitä jäljen alun, ja kovasti olin kummissani, kun koira ei osoittamisesta huolimatta tuntunut sitä löytävän. Vasta hetken päästä tajusin meidän olevan kymmeniä metrejä sivussa aloituspaikasta... Oikeaa kohtaa ylittäessämme R nappasikin heti jäljen hienosti :) . Itse jälkikin meni todella upeasti, nenä pysyi tarkalleen jäljellä eivätkä kulmat tuottaneet ongelmia. Tällä kertaa myös vauhti pysyi hanskassa namien ansiosta, joten tavoite saavutettiin.

Myöhemmin kokeiltiin sitten Rommin ekaa keppiruutua. Talloin 3mx3m alueen, jonne tiputtelin hajustamiani keppejä 7 kipaletta. No, tyypilliseen tapaani olin sitten nostanut rimaa liian ylös liian nopeasti, eikä koira tajunnut ollenkaan mitä sen piti tehdä :/ Säädin sen kanssa kaikennäköistä ja yritin eri keinoin saada tajuamaan, että noiden keppien kohalla kuuluu mennä samalla tavalla maahan kun sisälläkin, mutta tietenkin tuloksetta. Millon se ohjaaja tajuu, että hiljaa hyvää tulee? Lopuksi otin vaan parin kepin kanssa vihjesanalla ilmasua ilman mitään ruutuja tmv, näki oikein kuinka koira helpottu kun tajusi, mitä siltä pyysin.

Ton ilmasun kanssa on nyt vähän pohdinnat käynnissä, en oikein osaa päättää pitäisikö jatkaa maahanmenoilla vai siirtyä tuomiseen. Tuominen olisi varmaan Rommille luonnollisempaa (nytkin tarjoaa sitä aina ollessaan epävarma), mutta toisaalta en mielelläni antaisi sen poistua jäljeltä. Kun mitään tavotteita ei jäljen suhteen kuitenkaan ole, niin voisi varmaan tehdä kepeistä koiralle helpompia ja antaa sen tuoda ne mulle käteen?

Inka