Lauran kanssa jatkettiin kepeillelähetysharjoitusta, tällä kertaa aloitettiin niin, että seisoin hypyn vieressä ja lähetin siitä periaatteessa kepeille. Rommi haki ekan välin tosi taitavasti molemmilta puolilta, ja tällä kertaa vasemman puolen toka välikin sujui. Valitettavasti hyvä rytmi katkesi siihen, eikä asiaa auttanut, että naksautin turhan usein väärästä suorituksesta. Kädellä en enää ohjaa, mutta vieressä pitää yhä kulkea tiiviisti. Palkkasin usein myös, vaikka koira tuli kesken pois (haki siis kuitenkin ekan välin oikein), mikä oli varmasti jossain mielessä virhe. Rommi tulee kuitenkin niiiin herkästi epävarmaksi jos jää palkatta, että mielummin vahvistin oikeaa sisäänmenoa.
Tokalla kiekalla hyppy oli vinossa ja tultiin umpikulmasta, mikä aiheutti Rommissa lievää epävarmuutta. Tai sitten kyse oli mun rintamasuunnasta ja linjasta, ne jos oli pikkasenkin pielessä niin väärä sisäänmenohan siitä seurasi. Muistisääntö mulle: jos edellinen este on vinossa ja tulen vasemmalta puolelta, tähtään ekaan keppiin, oikealta tokaan. Ja kun oma linja piti, haki koirakin ekan välin kivasti sekä umpi- että avokulmasta. Rommi siis menee sisään itsenäisesti varsin mallikkaasti, vaikka olen reippaasti takana, mutta vasemmalta puolelta ohjatessani mun pitää muistaa kiirehtiä koiran vierelle.
Kaisan ja Erikan kanssa tehtiin sitten edestäleikkauksia hyppy-putkiradalla. Rommille ne tuntuvat kyllä sopivan hyvin, koska se ei ole pirun nopea ja ehdin ne melko hyvin tekemään, ja R saa lisää vauhtia mun ollessa edellä kertomassa sille mihin mennään. Turhan usein niitä ei kuitenkaan tule radalla käytettyä...
Alussa oli vähän ongelmia kauempana sivussa olevan A'n kanssa, sillä R tuppasi pöllähtämään vitoshypyltä sinne, kun en kertonut tarpeeksi tiukasti käännöksestä. Ja kun se tarpeeksi usein sinne karkasi, jäin kattelemaan josko se vaikka tällä kertaa kääntyisi, enkä itse kääntynyt (=rintamasuunta ihan pielessä). Jatkossa mun pitää muistaa, että 180 asteen käännöksissä en vie persjättöä liian syvälle, vaan teen sen enemmän kohti seuraavaa estettä. Toinen juttu on, että jos Rommin pitäisi hypätä musta poispäin tiukalla tiellä nollakulmasta, niin mun pitää tosi selkeesti kertoa sille minne mennä, se jummaa tollasissa kohdissa aika helposti.
Koira oli kuitenkin kivanoloinen, ja suurimmaksi osaksi saatiin ihan sujuvaakin rataa aikaseksi :) . Ens kerralla sitten otetaan pidempää rataa videolle, jotta voidaan pikkujouluissa pureutua tarkempaan analyysiin.
Rommillahan on vähän ollut hiipumisongelmaa, eli se ei kestä kovin montaa toistoa ilman, että vauhti katoaa. Laura huomautti, että teen Rompan kanssa aika paljon tokoa väleissä, ja se varmasti vie osan koiran energiasta. Tokoilen Rommin kanssa lähinnä siksi, että muuten se haukkuisi seinässä ja vaikeuttaisi muiden kuulemista. Laura ehdotti, että kokeilisin joskus jättää kaikki tokot väliin ja tehdä pelkkät agijutut, tätä kokeillaan ensi kerralla kera vesipullon (jos R alkaa komentaa, se vaikenee vesiroiskauksesta).
Tänään kuitenkin vielä tokoiltiin, lähinnä seuraamista ja perusasennon kontaktia. Kontakti pysyi hyvin pitkiäkin aikoja, vaikka ihan vieressä meni koira radalla. Seuraamispaikka oli välillä erittäin edessä, mutta koska ideana oli tehdä häiriötreeniä, niin en pahemmin puuttunut. Palkka kuitenkin tuli vasemmasta kädestä pikkasen taakse. Ulkona otin pari pitkää suoraa seurauspätkää (n. 50m), kerran R tiputti kontaktin mutta muuten seurasi todella mallikkaasti. Tästä luonnollisesti bileet pystyyn, on se vaan taitava likka :) .
Inka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti