SKL:n valmennusleiri

Eilen illalla kotiuduttiin Rommin kanssa Turusta, jossa siis osallistuttiin Kennelliiton nuorten valmennusviikonloppuun tokopuolelle. Ihan kiva vklp oli, saatiin hyviä vinkkejä moneen juttuun. Rommin käytös tosin kusi totaalisesti: reeneissä se komensi mua aina vuoroa odotellessa, eikä kiellosta huolimatta sulkenut turpaansa, ellen tehnyt sen kanssa jotain, lenkeillä se veti hihnassa jatkuvasti, bussissa se piippasi kovaan ääneen, joka paikassa se erittäin epätyypillisesti veti muiden koirien luo vinkuen samalla... Luulen, että kyse oli ressaamisesta (ei kyllä ole 80 koiran leirillä pahemmassa menossa juurikaan stressiä ottanut?), huomenna pääsee kuitenkin ell tutkittavaksi.



PERJANTAI

Ei vielä reenejä, yksi luento oli, joka käsitteli koiran oppimista (luennoitsijana Nona Borgström). Nona puhui koiran hyvinvoinnin merkityksestä sekä sen edellytyksistä, joita olivat mm. biologiset tarpeet, käyttäytymistarpeet --> virikkeet ja stressinhallinta. Nona painotti myös positiivisen vahvistamisen sekä koulutussuunnitelman ja treenipäiväkirjan tärkeyttä. Yksi uusi pointti, joka tuli esille, liittyi juuri stressiin. Rommi purkaa stressiä haistelemalla, ja yleensä jos tätä tapahtuu kesken reenien, niin olen kieltänyt tiukasti. Nonan mukaan on hyvä asia, jos koira purkaa stressiä, ja sen pitäisi antaa tehdä niin. Kieltämisen sijaan tulisi keskittyä miettimään, minkä takia koira stressaa eli mitä pitäisi muuttaa.



LAUANTAI

Lauantaina herättiin jo seiskalta ja matkattiin bussilla TSAU:n hallille Lietoon. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja kahden kouluttajan kesken, kehään mentiin yksitellen. Eka kouluttaja oli Sarianne Sarmastola, jonka kanssa otin ruutua ja kaukoja. Kaukoja tehtiin voi-malliin, ensin näytin miten toimii takapalkalla ja sitten pohdittiin ongelmia. Sarviksen mukaan R selvästi osaa teknisesti puhtaat vaihdot ja tekee ne hyvin, mutta m-i jää hitusen vajaaksi. Totta. Ehdotti heittopalkan kokeilua + paljon vahvistelua läheltä kuitenkin niin, että aina vaatii sen kunnon istumisen. Sunnuntaina hallilla vahvistelin odotellessatätä naksulla, nyt teki hyvin.
Ruuduissa siirrytään jälleen uuteen opetustapaan, viimesen kahden vuoden aikana ollaan kokeiltu ainakin kuutta eri tyyliä. Jos nyt tässä pysyttäisiin ja vietäisiin loppuun saakka, jottei koira mene totaalisesti raukkaparka sekaisin. Nyt siis jatkan targetilla, millä alun perinkin lähdin opettamaan. Jatkossa pitää rakentaa ruutu kentän keskelle, jotta voi lähettää paljon eri suunnista, ja kentälle samalla myös muita ruutuja. Naks oikeasta paikasta.

Toisena kouluttajana toimi entinen tokon maajoukkuelainen Merja Korte, joka otti kaikkien kanssa seuruuta ja luoksaria. Seuraamisessa ensin kisanomainen pätkä, jonka Merja liikkuroi (huomautin tosin takapäästä käännöksissä vasempaan+täykkäreissä). Hyvää ja huonoa löytyi: kontakti oli kuulemma hyvä, mutta koira liian edessä sekä seuratessa että perusasennossa. Otti kamalasti häiriötä, jonka takia kontakti rakoili parissa kohtaa ja pari perusasentoa jäi tekemättä. Jatkossa paljon helppoa häiriötreeniä. Vire oli Rommilla mun makuun turhan matala, mistä johtuen takapää ei toiminut ideaalisti askelissa. Jatkossa vain varmuutta ja kolmen askeleen peruutuksiin suoruutta seinällä, muista että askelissa vasempaan ei saa enää kääntää rintamasuuntaa. Merjalla itsellä väistämiseen valmisteleva juttu on polvien notkautus, joka kisoissa sitten tehdään ihan minimaalisena. Rommin perusasento on liian tiivis, mutta tätä ei kuulemma lähtisi korjaamaan. Perusseuraamisessa Merja ehdotti, että kun kerran koiralla on hyvä kontakti, voisi käännöksiä valmistella kääntyvällä päällä ennen varsinaista käännöstä (takapäähän terävyyttä?).
Luoksetuloa ehdittiin ottaa ihan lyhyesti, joten jätin vielä keskeneräisen maahanmenon kokonaan pois. R reagoi nykäyksellä liikkurin KÄSKYyn, mutta muuten ok luoksari. Stopissa ennakoi lentävää palkkaa ja oli hitusen poikittain. Sen verran virhettä kuulemma oli, että koira koski eteentulossa ohjaajaan. Totta toki, mutta en kuitenkaan aio tiiviyttä vähentää, sori vaan :) . Maahanmeno reenatessa kutsu aina seisoma-asennosta, ulkona kun kokeilin niin perinteinen "maahan" toimi paremmin kun se erikseen opetettu "down". Katsotaan katsotaan.

Ip meillä oli vielä luento treenaamisesta ja kisoista ala Merja Korte. Todella hyvä luento mun mielestä, paaaljon tuli kivaa vinkkiä. Sen verran sisältöä kuitenkin oli, että kirjaan tähän vain ne mulle tärkeät pointit.

• Omaan olemukseen pitää kiinnittää huomiota, esim. katse seuruussa eteen, näin koiralle rennompi liike. Treeneissäkin pitää muistaa kisamainen jäykkä olemus, joka jatkossa merkitsee koiralle jännittämisen tmv. sijaan JEE tekemistä; Merjan koirat skarppaavat heti, jos Merja jäykistäytyy vaikka metässä. Pennun kanssa tätä voi harjoitella niin, että ohjaaja menee keskelle kenttää ja jäykistyy, jolloin appari päästää pennun juoksemaan ohjaajalle. Ohjaaja odottaa, että pentu esim. istuu, jonka jälkeen biletetään.
• Häiriötreeni on erittäin tärkeää, erityisesti paikkamakuussa ja perusasennossa --> seuraamisessa (oltava TURVALLINEN paikka). Näitä voi harjoitella vaikka jääkiekkokaukalon vieressä, koska kuuluu kovaa pauketta ja huutamista, mutta kaikki pysyy kaukalossa, joten ohjaaja ns. hoitaa tilanteen. Tavoitteena olisi, että koira pystyisi yhdellä käskyllä olemaan perusasennossa jatkuvassa kontaktissa 10min häiriössä. Tämä lisättynä siihen, että koira pystyy seuraamaan kentällä 50m suoraan jatkuvalla kontaktilla, on suurin piirtein tavoite EVL:ään.
• PK-tottiksen vietikkyyden ihannointia Merja kritisoi, koska koira on siinä hirveän paineen ja stressin alla. Totta kai intoa ja iloa pitää olla, mutta stressi on koiralle haitallista ja raskasta.
• Kaukana ohjaajasta tehtäviä juttuja tulee reenata, jotta koira on itsevarma, tietää mitä tekee ja kykenee itsenäiseen suoritukseen, mutta kuitenkin kuuntelee ja tottelee.
• Lelupalkka ei periaatteessa saa lentää, ellei se merkitse koiralle lelun hakemista ohjaajalle. Koira ei siis saa leikkiä sillä yksin, omivan koiran kanssa tätä voi harjoitella esim. liinassa. Jos lelu lentää, pitää ensin kehua koiraa, jonka jälkeen saa vasta heittää (=ketjutus). Tässä vahvistetaan sitä, että palkka tulee aina ohjaajalta ja ohjaaja on se jees juttu, ei yksin leikkiminen.
• Opeta koiralle eri komennustasoja (esim. bileet pystyyn, "Jes!", "Seis!", "PERKELE!!"), yksi on se ehdoton ja kaiken ylittävä EI. Erivoin ruudussa voi siis kehua koiraa jes-sanalla hyvästä merkistä, mutta liike silti jatkuu.
• Oppimisen kaava: 1. Ehdollista 2. Nimeä liike 3. Vahvista 4. Aika 5. Matka
• Kisajännitykseen voi käyttää vaikka rentoutusmusaa tai mielikuvaa (Merjalla itsellä kesäinen polunpätkä, jossa linnut laulavat ja koirat juoksentelevat vapaina) + mielessä läpi se 200 tai 320 pisteen suoritus. Koira pysyy autossa niin kauan, kunnes itse on rauhallinen, ja kokeeseen ei mennä kokeilemaan, vaan näyttämään tuomarille miten uskomattoman taitava koirakko on.
• Harjoittele palkkaamattomuutta ketjuttamalla liikkeet takaperin. Avon koiralle tämä opetetaan aloittamalla vikasta liikkeestä eli hypystä --> megapalkka, kaukot+hyppy --> megapalkka, nouto+kaukot+hyppy --> megapalkka...
• Tunnarissa paljon hajunerottelutreeniä, esim. merkkikartiot kumolle ja jokaiseen yksi palikka. Muista reenata sitä, että väärät ovat välillä voimakkaammin hajustettuja kuin oma.
  

SUNNUNTAI

Päivän luennolla pohdittiin Sarviksen kanssa virityssanojen merkitystä ja käytiin läpi joidenkin liikkeiden opetusta. Tunnarin opetukseen tuli uusi idea: 1. Oma käteen & väärä toiseen kumihanskalliseen, naks kun haistaa oikeaa. 2. Molemmat maahan, jälleen naks oman haistelusta. 3. Vääriä riviin, nameja väleihin. 4. Jossain vaiheessa oma joukkoon naks + palkka kun haistaa sitä. 5. Saa alkaa tuoda (anna enemmän aikaa, jotta tarjoaa tuomista).

Sitten hallille pariksi tunniksi. Tällä kertaa ekassa kehässä kouluttajana Turusta kotoisin oleva Nita, jonka sukunimi ei nyt tuu mieleen :) . Ajanpuutteen vuoksi ehdittiin ottaa vain yhtä liikettä, joten valitsin ohjatun. Otin eka vuoroa odotellessa pari perusnoutoa laipallisella kapulalla, koska R ei aikaisemmin ole sellaista noutanut. Nitan kanssa reenattiin sillä tavalla, että vein koiran merkille ja lähetin hakemaan oikeeta, kapula alussa ihan vieressä. Hyvin oli tehosuuntatreenin seurauksena suunnat hallinnassa, eikä oman etäisyyden tahi kapulan etäisyyden+syvyyden kasvattaminen tuottanut vaikeuksia. Lopetettiin helppoon lähellä olevaan.

Toisena kouluttajana Päivi Heino. Ottettiin ensin seuraamista, ja hallilla tehdyn runsaan kontaktiharjoittelun myötä Rommi piti kontaktin oikein mallikkaasti. Intoa oli sen verran, että pikkasen edellä se oli yhä, mutta tällä kertaa kaikki perusasennot ja käännökset jees. Myös askeleet sujuivat hyvin. Päivi ehdotti, että jatkossa palkkaisin vasemmasta kädestä mutta edestä, ja perusasento taaemmas, koska pahin edistys tapahtuu liikkeellelähdöissä.
Koska aikaa jäi vielä vähän, niin päästiin ottamaan myös tunnaria. Palikka oli mulla hieman pidempään kun se VOIn 10s, ja jottei vire päässyt nousemaan juostessa, vein Rommin rivin alkuun. Hyvin teki rauhassa ja toi oikean epäröimättä, tästä rauhallinen kehu. Seuraavaksi uusi kapula ja 10s kädessä, kokeiltiin uutta juttua eli (selkeästi näkyvän) namin laittaminen maahan vähän ennen rivin alkua. Ideana se, ettei mun tarvitse viedä, vaan koira menee ensin syömään namin, josta sitten jatkaa palikoille. Tämä toimi loistavasti, R toimi jopa rauhallisemmin kuin ekalla kerralla. Eka se tosin toi väärän, mutta ilmoitin että höpöhöpö ja nyt haki oman. Päivi totesi että varmaan uusi namijuttu vähän hämäsi, toistoja vain.

Vuorojen välissä reenailin ulkona kaikennäköistä, mm. ruutuja, luoksarin maahanmenoja, häiriöpaikkamakuuta näkösuojassa, perusasennon kontaktia, kaukoja ja seuruuta. Rompalla oli paljon energiaa ja jaksoi tehdä tosi pirtsakasti koko ajan :) .

Myös pari agijuttua otettiin ulkona olevilla kolmella hypyllä. Sylkkärit, poispäinkäännöt, takaaleikkaukset, välistävedot, jaakotukset ja eteenlähetykset toimi kaikki oikein hienosti, lelupalkkakin tuntui kelpaavan!

Inka