Onnistuin sitten jälleen mokaamaan. Huolella. Tunnari, joka meille on aikasemmin ollut vahva liike, on nyt jotain aivan muuta. Otin siis sisällä parit tunnarit, tarkoituksena rauhoittaa Rommi haisteluun rivin alussa olevan namin avulla. Kaksi ekaa kiekkaa meni hyvin, mutta kolmannella mokasin. Rommi toi mulle kolmannen vasemmalta, mikä oli siis ihan oikea, mutta mun ajatus katkesi ja muistin laittaneeni oman tokaksi. Ilmotin koiralle sen tehneen väärin ja lähetin takaisin --> R toi mun mielestä oikean --> kehuin kamalasti --> koira hämmenty totaalisesti. Tajusin kyllä virheeni, mutta sekunnin liian myöhään. No, vaihdoin palikat kokonaan ja lähetin koiran toiveikkaana uudelleen, nyt se ensin maisteli kaikkia ja yritti rändömisti tuoda jonkun, jonka jälkeen ei edes katsonut palikoihin päin, vaan haisteli jääkaapin ovea. Fiksuna jäin sitten vielä hinkkaamaan tätä, mikä sekotti koira-raasun pään ihan kokonaan. Sydän itki verta kun se loppupeleissä näytti niiiiin hämmentyneeltä ja paineistuneelta, eikä edes suostunut menemään palikoiden lähelle. Kutsuin tässä vaiheessa sivummalle, jossa tehtiin ihan helppoja ja kivoja temppuja runsain kehuin.
Tässä sen taas näkee, mun suunnalta ei saa tulla yhtäkään ristiriitasta singnaalia ilman, että R menee lukkoon. Rommi on sen verran ohjaajapehmeä, että multa ei saa tulla mitään negatiivista palautetta tmv. missään treenitilanteessa. Ja onhan siitä aikaisempaa näyttöä, mm. noutokapulasta tehtiin yhteiskunnan vihollinen nro 1, kun kerran yritin pitoa harjoitella sulkemalla käsillä koiran suun kapulan ympärille. Muistissa ovat myös tassun päälle astumisen aiheuttama seuraamiskammo sekä ohjaajan ulahduksesta seurannut luoksetulokammo. Ei tuo nyt pahimmasta päästä ole, eikä tämä tunnarijuttu ole muuten meidän elämään vaikuttanut, mutta harmittaa vaan kun tiedän, että edessä on pitkä projekti ennen kun tunnari saadaan jälleen varmaksi.
Hetken kuluttua siis tein Rompalle ihan simppelin harjoituksen: piilotin oman vaatteeseen, mistä R sai sen etsiä nenällä. Sitten oma kolmen väärän kanssa riviin, koira toi hetken haistelun jälkeen oman ---> kehuin runsaasti mutta rauhallisesti. Tähän ehdottomasti jätettiin.
Tässä sen taas näkee, mun suunnalta ei saa tulla yhtäkään ristiriitasta singnaalia ilman, että R menee lukkoon. Rommi on sen verran ohjaajapehmeä, että multa ei saa tulla mitään negatiivista palautetta tmv. missään treenitilanteessa. Ja onhan siitä aikaisempaa näyttöä, mm. noutokapulasta tehtiin yhteiskunnan vihollinen nro 1, kun kerran yritin pitoa harjoitella sulkemalla käsillä koiran suun kapulan ympärille. Muistissa ovat myös tassun päälle astumisen aiheuttama seuraamiskammo sekä ohjaajan ulahduksesta seurannut luoksetulokammo. Ei tuo nyt pahimmasta päästä ole, eikä tämä tunnarijuttu ole muuten meidän elämään vaikuttanut, mutta harmittaa vaan kun tiedän, että edessä on pitkä projekti ennen kun tunnari saadaan jälleen varmaksi.
Hetken kuluttua siis tein Rompalle ihan simppelin harjoituksen: piilotin oman vaatteeseen, mistä R sai sen etsiä nenällä. Sitten oma kolmen väärän kanssa riviin, koira toi hetken haistelun jälkeen oman ---> kehuin runsaasti mutta rauhallisesti. Tähän ehdottomasti jätettiin.
Ip tein Rommille jäljen, pituutta 100m ja ikää 15min. Maasto oli melko helppoa, mutta jälki kulki ihan kävelytien vierellä paikassa, jossa liikkuu erittäin paljon koiranulkoiluttajia ja muita ulkoilijoita, joten harhajälkiä tuli 15min vanhenemisaikanakin lukuisia. Tästä johtuen siis namitin melko tiheään (nami joka toisella/kolmannella askeleella, pari 10 askeleen tyhjää pätkää) ja ajettiin melko tuoreena.
Koira sekosi heti, kun näki mulla jälkiliinan kädessä, ja sen jälkeen se touhotti nenä maassa ja kisko hullua vauhtia joka suuntaan. Laitettuani valjaat päälle istuttiin hetkeksi rauhottumaan, mutta kaikesta huolimatta lähettäessäni Rommia etsimään jälkeä se alotti taas kaahotuksen. Jälki kyllä löytyi ok, ja oikeaan suuntaankin lähdettiin, mutta vauhti oli satasta ja tarkkuus nollaa. Tässä vaiheessa koira jalkojen väliin rauhottumaan, jonka jälkeen homma sujuikin huomattavasti paremmin.
Yleensä mun tulee käveltyä 3m päässä koirasta, mikä pitäisi vähitellen korjata. Yritin siis yhdessä vaiheessa jättäytyä kauemmas, mutta R reagoi tähän pyörähtämällä 180 astetta ympäri ja tulemalla mun luo. Loppujäljen kuljin ehkä 5m koiran takana, mikä ei aiheuttanut ongelmia.
Pluspisteitä koiralle nenätyöskentelystä noin yleensä, jäljelle päästyään se ei nimittäin vielä kertaakaan ole nostanut nenää maasta. Eilinenkin jälki meni mm. 5cm maasta irti olevan oksan yli, mutta Rom ei sen vertaa voinut naamaansa nostaa, että olisi sen ylittänyt, vaan tunki väkisin ali :) .
Olin laittanut jäljen lopussa olevan rasian päälle kepin ihan vain katsoakseni, miten Rommi reagoi. Rasialle tullessamme yritin kiinnittää koiran huomion keppiin, mutta se tökki rasiaa niin kiihkeästi, että annoin vain suosiolla olla. Voisi ehkä erikseen kotona opettaa, että rasian päällä oleva keppi tuodaan mulle ---> avaan rasian?
Tohon alkusählinkiin pitää nyt vähitellen alkaa puuttua, koiran mielentila on aivan väärä. Yksinkertanen rauhottuminen ennen jäljelle lähtöä ei toimi, koska koira nostaa kierrokset heti, kun pääsee janalle. Nameja ei myöskään voi vielä juurikaan vähentää, koska siinä vaiheessa vauhti kasvaa liikaa. 10 askeleen tyhjät pätkät siis menee ok, mutta sitä pidemmillä on ollut ongelmia. Nyt panostetaan siis vaan rauhallisuuteen rauhallisuuteen rauhallisuuteen!
Iltapala-kissanruuan Rommi ansaitsi tuttuun tapaan kaukoilla. Nyt se alkaa jo selvästi tajuta, että vihjesana "patee" merkitsee supernamkissanruokaa, ja luulen, että se osaa jo yhdistää kaukotkin siihen? Nyt voisi kokeilla sitä noudon ketjuttamista mukaan.
Inka
Iltapala-kissanruuan Rommi ansaitsi tuttuun tapaan kaukoilla. Nyt se alkaa jo selvästi tajuta, että vihjesana "patee" merkitsee supernamkissanruokaa, ja luulen, että se osaa jo yhdistää kaukotkin siihen? Nyt voisi kokeilla sitä noudon ketjuttamista mukaan.
Inka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti