maanantai 11. tammikuuta 2010

Aksaa ja tokoa

Wuhuu, ekat ohjatut agiharkat tauon jälkeen! Kyllä toi on kiva laji huonompinakin päivinä (tänään), ei voi mitään :) . Tänään veivattiin kahta pientä tekniikkarataa, ei mitään erityistä teemaa.


Rommin kanssa alotettiin siis yllä olevalla pätkällä, tutustuessa vaikutti pommi-A'ta lukuunottamatta helpolta, mutta ei loppupeleissä sitä kuitenkaan ollut. Kohtaa 1-3 hinkattiin ties kuinka kauan, Rommin saaminen putkeen oli odotetusti melko hankalaa. A on niiiiiiiin ihana!! Yhden kerran saatiin toimimaan niin, että jätin koiran ekan aidan taakse rintamasuunta oikealle ja seisoin itse A'n oikealla puolella kylki kohti koiraa. Siitä kutsu ekan aidan yli, koiran laskeuduttua käänsin kropan kohti kolmosputkea ja juoksin. Aika tiukasti joutu kyllä viemään loppuun saakka, sillä selvittyämme A'sta Rommi ampuikin kerta toisensa perään seiskaputkeen. Kyllä, se irtosi putkeen!
Vika oli lähes joka kerta mussa, olin joko myöhässä tai edellä, rintamasuuntani päin mäntyä... Lopulta päästiin jatkamaan rata loppuun, yritin eka takaaleikkausta seiskaputkella, mutta Pedun sanoin Rommi on nykyään nopea Rommi, joten valssi toimi paremmin --> ehdin juosta hypyille 8-9. Ekalla kerralla Sara-terrieri karkasi viereiseltä radalta Rommin luo juuri, kun se oli hyppäämässä kasia, joten annoin tulla ohi suoraan ysille. Tokalla kerralla olin vähän myöhässä ja sain juuri ja juuri koiran siedettävästi kasilta ysille.



Toka rata meni vähän säädöksi osittain sen takia, että tutustuin siihen väärin (unohdin hypyn 1 kokonaan ja oli hypyttämässä ysiä väärään suuntaan). Kutsuin siis 1-2 yli oikea kylki kohti Rommia --> käännyin kohti kolmosta. Ajoitus oli vähän hankala, kultainen keskitie löytyi vasta kolmannella yrittämällä. Kepeille onnistuin sitten lahjakkaasti peruuttamaan niin, että törmäsin ekaan keppiin, mutta R ei välittänyt vaan pujotteli oikein kivasti mun jäädessä keppien alkupäähän.
7-8 oli meille se hankala kohta. En osannut itse sijoittua ollenkaan, vaan Rommi oli koko ajan tulossa valssin jälkeen väärältä (oikealta) puolelta ohi. Mun olisi pitänyt tajuta, että keinu oli magneettina kauempana... Hinkkaamisen jälkeenkään kohta ei oikein toiminut, mutta ainakin koira meni oikeat esteet. Keinu super.

Yleistä kommenttia: ihanan vauhdikas ja irtoava koira, ohjaaja vähän hukassa. Treenien positiivinen yllätys oli kontaktit, Rommi tarjosi 2on2offia joka välissä: nähdessään maassa olleet puomin palaset, karatessaan A'n ylösmenolle, karatessaan keinun ylösmenolle... Toinen positiivinen juttu oli kepit, joissa ei näyttänyt olevan mitään itsenäisyysongelmaa. Negatiivisena mainittakoon lähdössä pysyminen, joka jostain syystä oli Rommille melko ylivoimaista tänään. Toivottavasti ei kehity jatkossa ongelmaksi?

Tokon puolella sekä positiivista että negatiivista. Negatiivista: eilen niin hyvin sujunut tunnari meni ihan pipariksi koiran korkean vireen takia. Se tarjosi vuorotellen kolmea väärää, maisteli ja sähläsi. Kutsuin lopulta vaan pois ja piilottelin omaa hiekkaan.
Positiivista: seuraaminen oli ihan mieletöntä, tein sekä hallissa että yhden kodinkoneliikkeen parkkiksella ja upeasti meni! Hallissa lähinnä askelia ja paikalla käännöksiä, parkkiksella pidempää pätkää eri tempoilla sekä askeleilla. Rommin paikka oli ihan nappi, samoin vire ja takapään käyttö. Perusasennotkin hienoja.
Palauteltiin mieleen myös liikkeestä maahanmenoa ensin ihan reippaalla käsiavusteella, se kun on ollut meidän heikoin jäävä. Parin avustetun jälkeen Rommi tekikin hienon nopeat ja täydelliset maahanmenot, eikä välissä otettu liikkeestä istuminen ollut yhtään sen huonompi. Uudet selkeämmät virittelyt ennen noita kahta näyttää hyvin ehkäisevän sekaisin menemistä.
Luoksetuloja otettiin sekä Purinan parkkiksella että sillä isommalla parkkiksella. Heitin yhä palkan jokaisesta stopista, nyt sujuvat taas hyvin. Maahanmeno liukkaasta alustasta johtuen vähän valui mutta ok. Kaukot myös ihan ok, 10m etäisyydellä Rommi edisti m-s vaihdossa askeleen verran eli täytyy olla tarkempi. Lähempää tehtiin avo-malliset kaukot i-m-i-m-i, palkkasin vikaan istumiseen.

Ja vaiherikkaat treenit päätti liukastuminen ennen jäähdyttelylenkkiä, onnistuin ansiokkaasti telomaan nilkkani. Nilkutus bussipysäkille oli tuskallisen hidasta, eikä jalalle voi oikein vieläkään laskea painoa. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa :/

Inka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti