Liiku, hidasta - toimii, ei toimi, toimii

Minka kasvaa hurjaa vauhtia ja täyttää tänään jo kokonaiset 12 viikkoa, ensimmäiset rokotuksetkin on juuri saatu niskaan. Eläinlääkärillä ei jännittänyt pöytä lainkaan, eikä muutenkaan kummasteltu mitään erityisemmin.
Ollaan pyöritty nyt pari kertaa hallilla oikein kivoin tuloksin, penne on varsin näppärä kuljettaa mukana ja varsin reippaana se hallillakin liikkuu. Vähän kaipaillaan samaa koko- ja ikäluokkaa edustavaa leikkiseuraa, tarkoituksena olisi tutustua pitkästä aikaa pääkaupunkiseudun pentuleikkikouluihin ihan sosiaalistumisenkin kannalta. Ja pienenä välihuomiona, että onpas ihmeellistä kun on koira joka ei ole ahne. Kerrassaan hankalaa!

Eilisistä ageista meidän osalta sen verran, että ohjaajalle taas pari juttua lisää muistettavaksi: liiku, älä liiku liikaa, hidasta ja liiku taas. Ykkösharjoituksessa Ronja ampui suoraan Aalle jossen tarpeeksi ajoissa ja selkeästi kääntänyt rintamasuuntaa ja käskyttänyt ajoissa, yllätys yllätys. Meille samat konstit kuin Inkalle ja Rommille, ohjaavan käden ja rintamasuunnan muutos kun koira tullut ensimmäisen esteen yli. Tähänpä liittyy muistilistan ensimmäinen kohta - liiku.

Toinen päänvaivaa aiheuttanyt kohta oli loppu, kaksi viimeistä estettä. Ronja lukee hirmuisen tarkkaan rintamasuuntaa, ja jos olin vähänkään liian ajoissa kääntämässä sitä viimeiselle esteelle (rintamasuunta muuttui), jäi toiseksi viimeinenkin tekemättä. Joten hidastamista kehiin ohjaajalle ja johan toimi. Se on hankalaa, juokseminen nimittäin!

Kakkosessa olin miettinyt alun tyhmästi - kutsuminen kahden esteen päästä, valssi, edestäleikkaus kepeille. Yhtämatkaa Ronjan kanssa lähteminen on aina fiksumpaa (jota en koskaan kuitenkaan onnistu muistamaan?!), ja oikeaan kohtaan ajoitettu valssi antoi oikeastaan kivasti aikaa edestäleikkaukseen ja pääsin myös helpommin oikeaan paikkaan keppejä ajatellen, niin että Ronjalla oli helpompi kulma. Näin alku saatiin toimivaksi, renkaalla kiirehdin kerran itse liikaa kääntymään -> rintamasuunta -> Ronja vasemmalta renkaasta läpi.

Keinu... se keinu, se keinu. Ekalla kerralla Ronja meni liian vauhdilla sanomisistani huolimatta ja rämäytti keinun melkoisella vauhdilla alas, kuitenkaan pahemmin itse siitä järkyttymättä - onneksi. Toisella kertaa hidasti kiltisti.
Mä alan yhä enemmän ja enemmän olla sitä mieltä että meidän keinupulmat johtuvat siitä että se on jonkinlainen ongelma mulle, koira vaan vaatisi toistoja toistojen perään. Joten tästä lähtien toistoja toistojen perään ja tämä ihminen keskittyy murehtimaan muuta kun sitä yhtä estettä!

Oona