Käväistiin tänään Rommin kanssa keskustassa moikkaamassa Oonaa ja Tehotyttö Minkaa sekä hyödyntämässä häiriötä. Hengailtiin siis akselilla Rautis-Narinkkatori ihmettelemässä loppuiltapäivän vilinää. Rommi sai istua perusasennossa ja tapittaa mua sydämensä kyllyydestä, tosin vähän olisin vielä toivonut skarppiutta kontaktin ylläpitoon. Ei se kyllä juurikaan rakoile, mutta tällainen perfektionisti kun olen niin minkäs teet. Olisi ihanaa, jos Rommi joskus kykenisi samaan kuin se valkkari, jonka kanssa käyn kertaviikkoon treenaamassa (jätkällä ikää kohta 2v, ollaan treenattu yhdessä vaan tämä syksy, pystyy häiriössä missä tahansa tuijottamaan mua intensiivisesti tasan niin kauan kuin haluan).
Seuraamiseen olin tosi tyytyväinen, paikka oli hyvä ja takapää liikkui. Kaukot myös jees, tosin en kovin pitkällä etäisyydellä viitsinyt ottaa. Paikkamakuu x2 ilman piiloa meni hyvin, Rommi otti jopa niin lunkisti että tiputti lonkalle :D
Muuten kaikki meni siis hyvin, mutta mua v*tutti aivan suunnattomasti, kun joku mies käveli suoraan hienosti perusasennossa olevan Rommin luo, eikä antanut mulle edes tarpeeksi reaktioaikaa vapauttaa koiraa, vaan alko heti sörkkimään "ai kun on kiva koira, ihana kun se tuijottaa sua tolleen". Kutsuin hiljaa Rommin mukaani ja poistuin paikalta, jottei olisi totaalisesti käämit palaneet. Vieras ei koskaan saisi koskea peruasennossa olevaan koiraan, vaan pa:n pitäisi olla koiralle maailman tuvallisin ja ihanin paikka. No, onneksi meidän herkkislikka ei ollut moksiskaan, napitti vaan miestä ihan yhtä tuohtuneena kuin omistajansakin. Keskeyttää nyt hyvä ruuanansaitsemishetki!
Inka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti