Tending-tokot OSA 2

Treenirikas päivä tänään, oltiin Rommin kanssa Purinalla yhteensä 3½ h. Eka siis puolen tunnin tehotreenit Heidin ja rhode Himban kanssa, kiitos aina yhtä mukavasta seurasta! Paljoa en viitsinyt Rommin kanssa tehdä, jotta into säilyisi varsinaisiin tokotreeneihin. Keppejä hiottiin pari kertaa, niissä ei juurikaan ongelmia, jonkun kerran koira taisi mennä sisään tokasta välistä. Kontaktit myös jees, ainoa miinus siitä että ne ovat aika vastustamattomia meidän likalle ja niille karkaaminen turhan herkässä.

Sitten varsinaiseen asiaan: Pekka Korri veti meille jälleen hyvän parituntisen, teemana seuraaminen ja tunnari. Seuraaminen oltiin käyty teoriassa läpi jo edellisellä kerralla, joten päästiin heti alottamaan ja myö oltiin Rommin kanssa ekana vuorossa. Olin suunnitellut ottavani parit perusasennon kontaktit ennen seuraamista, mutta jouduttiin siis lähtemään kylmiltään liikkeelle, mikä ei Rommille ole se paras mahdollinen vireennostatustapa. Pekka liikkuroi meille voi/evl-mallista seuraamista ja heti alkuun laittoi meidät kävelemään suoraan kohti muita ryhmäläisiä. Rommi ei ollut mun silmään ihan skarpeimmillaan, mutta sai kuitenkin kehuja hyvästä häiriöpäästä. Seuraaminen oli ok, mutta huomasin Rommissa selkeitä paineistumisen merkkejä (käännökset oikeaan+täykkärit meni pitkiksi, kontakti rakoili, perusasennot hitaita), ja lopulta se keskeytti seuraamisen ja lähti haistelemaan kauemmas. Rommin tapa purkaa painetta on ennen kaikkea paikalta poistuminen ja haistelu, homman kruunasi halliin tehdyt pissat.
Tätä sitten pohdittiin yhdessä Pekan kanssa. Kerroin, että Rommi lukee mua tosi tarkkaan ja paineistuu pienestäkin jännityksestä (=ei treenata kahdestaan lähikentällä), ja yhdessä päädyttiin siihen, että Rommi paineistuu ennen kaikkea musta, ei ympäristöstä. Se kesti häiriötä hyvin esim. alun henkilöryhmään seuruuttamisessa, joten ulkopuolinen häiriö ei ole paineistumisen syy. Mun pitäisi nyt muuttaa suhtautumiseni positiiviseksi, tämä on kuulemma hyvä ja mielenkiintoinen mahdollisuus pohtia omaa olemusta ja treenata sitä! Pekka ei neuvonut mua lopettamaan jännittämistä, vaan ennen kaikkea jännittämään enemmän. Kaikki mahdolliset jännityksestä palkkaamiset nyt kehiin!

Sitten uusi yritys, tällä kertaa yritin olla mahdollisimman jännittynyt. Mun silmään ei ihan parasta Rommia, mutta saatiin kuitenkin ihanan positiivista palautetta. Rommilla on kuulemma tosi mallikas ja kaunis seuraaminen (esim. MM-tokojen finaalipäivänä olisi ollut keskivertoa parempi!), pientä hiomista siellä täällä. Jokunen perusasento oli vino, mulla ei vasen käsi liikkunut yhtä paljon kuin oikea... Loppukommenttina Pekka totesi, että edelliskevään ja tämän kurssin perusteella sanoisi sekä koiran että ohjaajan olevan lahjakkaita ja mahiksia olevan vaikka mihin, meidän ongelma piilee ennen kaikkea tuossa paineistumisessa. Siihen on kuulemma hankala paneutua tällaisella kurssilla, joten suositeltavaa olisi ottaa yksityistunteja esim. Riitalta (ehdottomasti otetaan!!).

Tunnariin saatiin myös hyvää vinkkiä. Ensin Pekka toimi liikkurina ja tehtiin kisanomasesti, Rommi teki kuulemma tunnarin yleisimmän virheen eli luovutti liian nopeasti. Oma ei heti osunut kohdalle, joten R nappasi väärän mukaan --> lähdin kävelemään kohti ilmoittaen 'höpöhöpö', Rommi palasi palikoille ja lopetti nenätyöskentelyn kokonaan tarjoten mulle mitä eteen sattu. Tähän tulee nyt lääkkeeksi tehokuuri oman etsimistä, väärät on jonkin aikaa poissa pelistä. Omaa pitää piilotella mitä mielikuvituksellisimpiin ja vaikeimpiin piiloihin, tavoitteena että koira joutuu käyttämään aikaa sen etsimiseen. Mitä pidemmän ajan se jaksaa sitä etsiä, sen parempi.
Pari ekaa harjotusta meni ok, Pekka kävi viemässä oman 10m päähän ja hautasi hiekkaan. Rommi teki melko laajaa kaarrosta ja käytti etsimiseen aikaa, kerran pysähty mun eteen kysyvästi jolloin toistin 'oma'-käskyn. Tokalla kerralla löysi vähän turhan nopeasti.
Kannattaa kuulemma jo ihan alkuopetuksessa tehdä tunnaria 10m etäisyydellä, jotta tulee koiralle rutiinia. Jos koira tuo oikean, niin ohjaaja seisoo kisanomaisesti paikalla, väärästä liikettä+höpöhöpö. Virittelynä käytetään ohjaajan täyskäännöstä, joka kannattaa muistaa tehdä myös itsekseen treenatessa.

Pekka ehdotti meille liikkeiden välisiin siirtymisiin tämänhetkisen perusasento-kontakti-nami -setin sijaan käskyn alle jättämistä, Rommi saisi ehkä näin purettua painetta paremmin? Jatkossa siis koira istumaan ja itse parin askeleen päähän kuuntelemaan kouluttajaa/tuomaria.
Liikkuria aletaan nyt käyttää ahkerammin, jotta itselle tulee rutiinia --> kisoissa liikkuri on tuttu ja turvallinen juttu. Mulla on kavereiden kanssa treenatessa tapana vain katsoa toisen koirakon suoritus vierestä ja sitten kommentoida ja yhdessä pohtia, mutta pitäisi tosiaan hyödyntää liikkurimahdollisuutta enemmän.

Muita vinkkejä: tunnariin häiriöpalikoita paljon myös oman ollessa piilossa, askelsiirtymiin eri käskyt eri suunnille ja askeleet voi myös lopettaa ylimääräiseen kääntymiseen (koira oppii hakemaan suorempaa perusasentoa).

Kurssin loputtua tein kyytiä odotellessa vielä vähän tokoa ja aksaa. Keppien sisäänmenoa hiottiin kuudella kepillä ja erilaisilla lähestymisillä (kova vauhti, hidas vauhti, irtoaminen, eri kulmat), tosi hienosti meni. Rommi yllätti mut irtoamalla putkiin jopa 10m matkalta, mun ei tarvinnut juurikaan juosta :) . Kontakteille A+keinu otin pitkästä aikaa namilätkän ihan vaan huvikseen, kylläpä oli koiralla hauskaa! Se on niin mieletön kun tajuaa, että alastulolla odottaa ruokaa, ampuu vaan kontaktit supertäysiä.

Jätin Rommin paikkamakuuseen käydessäni rakentamassa ruudun hallin toiselle puolelle. Hyvin pysyi, vaikka houkutus tulla kurkkaamaan mua ja mun kolisteluja oli varmaan suuri. Ruutu sen sijaan ei ollut kovin bueno, Rommi kävi tsekkaamassa oikeaa etumerkkiä turhan innokkaasti, eikä keskelle ollut mitään pyrkimystä. Yksi onnistunut ruutu saatiin ilman targettia näyttöruutuna, tähän lopetettiin.

Inka