Rataharjoitusta

Maanantain agiliitelyissa tällä kertaa Lauran suunnittelema rataharjoitus, jossa twisteja ja loppusuoraa. Mulla meni hermot rataa piirtäessä ihan totaalisesti, joten ratapiirros on vähän sinne päin...


Twist kakkosella sujui ok, mutta ekalla kertaa ohjasin vähän huonosti kropalla 3-4 --> Rommi ei kääntynyt ajoissa vaan tuli nelosen ohi. Vastakkaisella kädellä auttaminen muurin kohdalla korjasi asian. Keinu oli taas superkiva, Ro olisi mielellään suorittanut sitä vähän joka välissä :) Suoraa 6-9 olin rataantutustumisessa epäillyt kinkkiseksi, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valssaamaan seiskan ja kasin väliin. Ekalla kerralla olin menossa johonkin täysin metsään, mikä johti siihen, että Rommi hyppäsi seiskalta suoraan muurin juureen. Parin kertauksen jälkeen saatiin kuitenkin lopulta mulle sujuva ja liikkuva valssi + koiralle hyvä linja putkeen.
Meille ongelmallisin kohta oli keppikulma. Rommillehan kulma ei olisi ollut hankala, likka pitää umpikulmista selvästi avoja enemmän, mutta mulla oli taas ohjaus hukassa. Löysä&epämääräinen ohjaus johti siihen, että koira livahti mielellään sivussa olleelle lemppari-A'lle tai meni kepeille sisään tokasta välistä. Lopulta toimivin sisäänmeno saatiin, kun suurin piirtein vedin koiran nenästä kepeille heti sen tultua putkesta. Kepit siis muuten ok, hyvin teki loppuun saakka vaikka jäin seisomaan putken kohdalle.
Loppurata meni suurin piirtein ongelmitta. Varsinainen loppusuora ei ollut kinkkinen, vaan koira sai tykittää namilätkälle ihan täysiä :) Puomista sen verran, että huomasin meillä uuden kontaktiongelman: en voi jättäytyä taakse juuri lainkaan. Mehän ollaan keskenämme treenattu paljon irtoamisia eri suuntiin, mutta jotenkin se jättäytyminen on täysin jäänyt? Rommi himmailee alastulolla aika pahasti, eikä ole mitään takuita kontaktin ottamisesta. Treeniin tämä!

Mitäs muuta, kuudella kepillä + kahdella ohjurilla hiottiin sisäänmenoja joitain kertoja ja ennen lähtöä tokoiltiin yhdellä parkkiksella vähän. Lähinnä yritin sisäistää Rommille Pekka Korrin eilen vinkkaamaa luoksetulo-namipurkki-juttua, mikä ei oikein toiminut. Lopulta päädyttiin siihen, että yksinkertaisesti vein lätkän kauemmas, menin Rommin eteen seisomaan ja päästin sen jalkojeni välistä lätkälle. Vielä on töitä edessä...

Inka

Tending-tokot OSA 3

Kolmas ja viimeinen Korrien koulutus takana, tämäkin kurssi on ollut varsin antoisa. Aika kylmiltään Rommin kanssa lähdettiin, sillä olin samana aamuna kolmen aikaan kotiutunut viikon lapinreissulta, ja koira oli saanut elää kokonaiset 7 päivää riehakasta kotikoiran elämää vailla sääntöjä.

Aloitettiin luoksetuloilla. Ensin kokonainen luoksari, jossa Rommilla oli ihan kiva vauhti, mutta varsinkin seisominen venyi aika törkeästi. Eteentulossa törmäsi, eli evl:ssä oltaisi kuulemma saatu kasi. Sitten useita läpijuoksuja, ensin samalla matkalla x2 (ennakoi ja himmaili molemmat, tokalla kannustin lopussa omalla liikkeellä, mikä ei olisi toivottavaa) ja sitten maasta viimeinen pätkä kohti yleisöä. Oletetusti Rommi himmaili myös tässä johtuen lyhyestä matkasta ja mun selän takana olevasta yleisöstä.

Vauhdin lisäämiseksi voitaisi jatkossa heittää lelu jalkojen välistä (tätä ollaan kokeiltu, mutta R palkkaantuu lelusta vähän huonosti) tai laittaa namipurkki 50m ohjaajan selän taakse ja päästää koira juoksemaan sille jalkojen välistä. Stoppeja aletaan nyt hioa joko kierroilla, palkan heittävän apparin avulla tai takapalkalla niin, että koira satunnaisesti pysäytetään ja vapautetaan tai annetaan juosta ohjaajan takaa U-käännös takapalkalle. Takapalkan toimivuudesta en tosin ole ihan varma, koska se oli meillä joskus vuoden ajan käytössä ja aiheutti vauhdin tippumisen nollaan?

Pekka esitteli meille aika mielenkiintoisen lähestymistavan luoksetulon stoppiin: koiralle opetetaan, että stoppi on huippukiva juttu josta lentää aina lelu tmv, mutta se pitää "ansaita" juoksemalla kovaa luokse. Hitaasta vauhdista ei lupaa pysähtymiseen tipu. Sinänsä ihan looginen juttu, mutta itse en koskaan ole tällaista tapaa tullut ajatelleeksi. Tapaha on varmasti ihan toimiva, haasteena on lähinnä idean sisäistäminen koiralle.

Seuraavaksi vapaavalintainen liike, joka meillä oli seuraaminen. Pohdittiin siis lähinnä ikuista murhekryyniämme eli kisaseuraamista. Ensin Pekka kutsui meidän kisanomaisesti kehään ja liikkuroi meille seuraamisen ekat 5m --> kunnon kehut&palkka. Sitten kaksi samanmoista mutta pidemmällä pätkällä. Paineistuminen ei näkynyt niinkään kontaktin tippumisena vaan perusasentojen puutteena erityisesti paikalla käännöksissä. Ennen kutakin seuraamista yritin tehdä mahd. kisanomaiset virittelyt, mutta siinä vaiheessa tajusin, ettei mulla ole hajuakaan miten ennen kehäänmenoa yleensä käyttäydyn! No, kyllä se koira ihan hyvin näytti paineistuvan joka tapauksessa... Nyt siis vaan paljon kisanomaista mutta lyhyttä pätkää esim. mätsärien kehässä, mun on oikeesti skarpattava ja saatava tää jännitys koiralle positiiviseksi jutuksi. Niin ja liikkuri-treeniä enemmän, nyt koira kyllä kesti ihan vieressä olleen yleisön hyvin, mutta ohjaaja ei.

Keksin muuten erään aika näppärän jutun: yritin yhdessä vaiheessa itsekseni tehdä mahd. kisanomaisen seuruun keskittymällä omaan olemukseeni eli lähinnä siihen jäykkään vasempaan käteen. Vasemman käteni heiluessa R alkoi heti jättää, mutta pitäessäni käden vähän takana paikallaan koira seurasi hyvin. Joten sen sijaan, että yritän saada Rommin sietämään heiluvaa kättä, voisinkin opettaa itseni pitämään molemmat kädet hieman takana jäykkänä.

Lopuksi tehtiin myös pari paikallaoloa. Paikkamakuu evl-malliin erikseen käskytettynä ja pujotteluhäiriöllä, en tiedä kuinka monta minuuttia olivat mutta hyvin meni. Rommilla oli kuulemma ollut koirista korkein vire (=sorsakaula+supertarkkaavainen ilme), mutta pysyi silti. En tiedä, pitäisikö tohon puuttua jatkossa, Rommilla kuitenkin on varma paikkamakuu näinkin? Istuminen ei sujunut niin hyvin, koira lähti pari kertaa perään ja nousi kerran seisomaan. Pistän treenaamattomuuden ja turhan nopeasti kehiin tuodun häiriön piikkiin. Lopulta jäin siis parin metrin päähän seisomaan ja kävin palkkaamassa ihan lyhyistä pätkistä, näin hyvä. Edetään hitaasti.

Inka

Blogi hiljenee...

... ainakin mun osalta vähäksi aikaa, päivitykset jäävät Oonan harteille. Loppuviikosta on kamalaa kiirettä Wanhojen kanssa ja la aamuna starttaa bussi kohti Laplandia. Rommi viettää hiihtoloman muun perheen kanssa Keski-Suomessa, tarkoituksena tyrkyttää isälle mukaan koirahiihtovälineitä, jotta likka pääsisi ekaa kertaa (hyihyi minä) tänä talvena hiihtämään. Ja jos isää ei miellytä vyösysteemit, niin vähintään sitten vapaana järven jäällä!
Ensi viikon sunnuntaina päästäänkin sitten taas tositoimiin vikan Korrien koulutuksen merkeissä. Seuraavalla viikolla jatketaan guruoppeja, sillä sain juuri Savikon Sepolta mailia, että myö päästään suuren idolini Silvia Trkmanin kahden kerran temppukurssille!!! Odotan kyllä superinnolla, aivan mahtavaa :)

Inka

Hikeä ja kyyneliä

Viikon ohjatut agilityt pulkassa! Kivaa oli taas, vaikka sekä ohjaaja että koira vähän masentuivatkin tokalla radalla. Aina ei voi voittaa :(
Otettiin Rommin kanssa siis nyt käyttöön ne kaksi ohjuria keppien alkuun vahvistamaan itsenäistä ja varmaa sisäänmenoa, ja koska ohjurit ovat Rommille ihan uusi tuttavuus, niin mentiin ensin pari kertaa pelkkiä keppejä. Sanotaan näin, että kyllä ne ohjurit aika ällöjä on, mutta Rommi suhtautuu niihin paaaljon paremmin kuin verkkoihin, joita joskus kokeiltiin.


Ekan radan takaakierto kakkosella oli vähän tönkkö, koska R bongasi lätkän kauempaa ja olisi mielellään ampunut sinne. Meno ei siis ollut ihan sujuvinta mahdollista, mutta päästiin kuitenkin lähes joka kerta putkeen kunnialla. Pussi ja keinu bra, samoin putki 6, jonka ohjasin A'n puolelta aika voimakkaasti kropalla vieden. No, tärkeintä oli ettei menty A'lle :) ! Kepit jees ohjureilla, seinään päin pujottelu ei tuottanut ongelmia vaikka jäin taaemmas ja annoin koiran tehdä itsenäisesti. Pöydällä tultiin ekalla kerralla yli, täysin mun vika kun en himmannut vauhtia ajoissa. Loput kerrat ok.
Loppusuora oli vähän kinkkinen. Ohjasin ensin A'n oikealta puolelta, valssasin A'n jälkeen ja yritin takaaleikkata hypyllä 11, mutta aika kaoottista menoa oli. Edes joten kuten suoraan etenevä suoritus saatiin, kun annoin koiran ottaa alastulon itsenäisesti (mikä ei muuten varmaan olisi toimunut ilman lätkää...) ja juoksin pysähtymättä persjätöllä kympin vasemmalle puolelle --> kutsuin koiran mukaan ja tein toisen persjätön 10-11. Ihan tyytyväinen en ollut, mutta menetteli.


Huoh. Kakkosrata oli aika kamalaa vääntämistä. Rata ei ollut kovin liikkuva, ja koska en itse ole mikään maailman liikkuvin ohjaaja ja Rommi taas tarvitsee liikettäliikettäliikettä, niin tönköksihän se meni. Teemana siis twistit, joita sijoitin seiskalle ja 13:sta. "Puolitwist" tai mikä lie tuli neloselle. Nelosella alkoivat siis liikeongelmat, kun en hakenut Rommia putkelta vaan seisoskelin odottamassa hypyllä. Sitten en liikkunut tarpeeksi suoralla --> Rommi hyppäsi tietenkin seiskan väärään suuntaan.
Kohta 7-10 oli lopulta se ongelmallisin. Eka mun oli tarkoitus lähettää koira kasille oikealla kädellä ja tehdä takaaleikkaus, mutta kokeiltiin välissä myös sylkkäriä, mikä ei toiminut ja palattiin alkuperäiseen plääniin. Rommi ei ekan kerran jälkeen irronnut kasille ollenkaan, vaan jouduin viemään sen ihan loppuun saakka. Ja taas se liike! Miten se voi olla niin vaikeeta? Ollaan kyllä Rommin kanssa aika samanlaisia, parin epäonnistumisen jälkeen molemmille iskee epätoivo ja sitten ei enää mikään suju. Ei kyllä sujunut alun alkaenkaan, hyvä kun en itkuun purskahtanut.
Vähän agilitya muistuttava rata saatiin lopulta, kun vedin Rommin seiskan jälkeen reippaasti taaksepäin vauhtia hakemaan, lähetin rima melko matalalla olevalle kasille ja siitä juoksin melkein rinnalla kaarteen muurille saakka. Tosin yleensä juoksin liian lähellä, ja Kaisakin ihmetteli että kumpi tässä on niitä hyppyjä oikeen menossa suorittamaan :) 11-12 mun piti käännellä kroppaa aika tavalla, jotta sain koiran molemmille hypyille, se sujui parin toiston jälkeen ok. Loppuradalla ei ongelmaa.
Loppuyhteenveto: Jos haluan Rommin hyppäävän "tyhjyyteen", niin mun pitää liikkua pirusti enemmän kuin tänään. Hyppykaarteet ovat tuolle eläimelle jostain syystä epäluonnollinen juttu, joten niissä en ihan kamalasti voi luottaa irtoamiseen. Twisti itsessään ok. Ja mun ohjaaminen ei vaan tänään sujunut, hyihyi.

Olin jättänyt häkin+palkintoruokasäkin eilen hallille, joten minä, koira ja tavarat saimme isältä kyydin kotiin. Kyytiä odotellessa jutskattiin Heidin kanssa kaikennäköistä ja annettiin Himban ja Rommin riehua. Treenipohdintoja lähinnä, kiitos Heidi jälleen juttuseurasa :) Ja kyllä näytti koirillakin olevan hauskaa.

Inka

HAU:n agikisat

No, nyt on sitten mun ja Rommin tokat kisat takana, startattiin molemmilla radoilla ja tuomarina Sami Topra. Seassa pari heikkolaatuista kuvaa Rommista ja kaveri Himbasta, jälleen pakkanen hidasti säätöjen tekemistä ja se näkyy kuvissa (okei millon lopulta lakkaan vetoamasta olosuhteisiin ja myönnän, että en osaa kuvata...). Sen verran täytyy vielä itseä mollata, että kunto on huonontunut talven aikana ihan järkyttävästi, ja olin ihan puhki sekä lämppä- että jäähdyttelylenkkien jälkeen. Pakko se koira on kunnolla juoksuttaa, mutta mulla alkaa jo 10min jälkeen tuntua jaloissa.

Hyppyrata meni hyvin, kepeillä vaan tuli vähän ongelmaa. Luotin Rommin hakevan helpohkon umpikulman kuin vettä vaan, mutta se jäikin epävarmana seisomaan ekan välin kohdalle. Äänellisellä rohkaisulla onneksi lähti pujottelemaan, eikä tuomari antanut kieltoa. Muuten rata siis meni aivan niin kuin olin suunnitellut, vaikka vauhtia oli selvästi normaalia vähemmän. Tulos 0vp ajalla -9,72, sijoitus 3/29. Neljänneksi sijoittuivat ryhmäläisemme Sofia ja bokseri Iines kolmannella nollallaan, megapaljon onnea kakkosiin noususta! Ja onnea tietenkin myös lähes nollan saaneille Heidille ja Himballe, ei oo kuulkaas kaukana!

Agirata menikin sitten heikommin. Rata oli yllättävän kinkkinen ykkösten radaksi, eikä mineissä tullut yhtään nollaa, medeissä yksi ja makseissa kaksi. Alku meni hyvin, mutta keinulta eteenpäin rata oli aika kaaosta. Ensin Rommi meinasi jäädä jummaamaan keinun alastulolle, sitten se tuli pussista ulos johtuen mun hätiköidystä takaaleikkauksesta, jonka jälkeen ok pätkää kepeille saakka. Kepeillä taas ekan radan tyyppinen umpikulma, jota R ei hakenut ollenkaan, vaan juoksi, kuten aina epävarmoissa tilanteissa, lähimmälle kontaktin alastulolle tarjoamaan 2on2offia. Ehdin kutsua sen pois ja yritin lähettää kepeille uudestaan, mutta koira lähti taas puomille. Lopulta autoin ekan välin kädestä pitäen, ja päästiin rata loppuun yhdellä rimanpudotuksella. Saatiin siis lopulta kaksi kieltoa plus se rima eli 15rv ja 13,94av = tulos 28,94, sijoitus 7/23. Ja mitä opimme? Rommi on selkeästi normaalia hitaampi kisoissa, kontaktit ovat hitaita ja keppejä ei haeta ollenkaan. Nyt otetaan lätkäkuuri treeneihin, eli ainakin seuraavien parin viikon ajan pidetään lätkää joka kontaktilla. Kepeillä voisi kokeilla ohjureita alussa, jotta saataisi se sisäänmeno varmemmaksi ja itsenäisemmäksi.

Kamalasta toisesta radasta huolimatta JEE meillä on jo kaksi nollaa kasassa, ehkä olisi ihan realistista haaveilla kakkosiin noususta tänä vuonna? Tosin kun kerran ekat nollat tulivat näin nopeasti, niin voin lyödä satasesta vetoa että kolmas antaakin sitten odotuttaa itseään... Hyvä tuuri ei voi potkaista kolmatta kertaa putkeen!


Inka

Tunnari lähestulkoon toimii

Tunnariteemalla ollaan yhä jatkettu, Rommi on saanut etsiä omaa aina vain vaikeammista piiloista ja hyvin on sujunut. Eilen illalla toin sitten mukaan kasan vääriä, oma lumen alla piilossa 2m kasasta vasemmalle. Kuten odotinkin, Rommi juoksi ensin kasalle, haisteli sen läpi, siirtyi etsimään ihan lähimaastosta, luovutti ja teki myyräloikan kasalle napaten ekan eteen osuneen suuhun. Lähdin heti kävelemään kohti koiraa ilmoittaen "höpöhöpö" --> koira palasi kasalle ja nappasi seuraavan suuhun. Jälleen ilmoitin väärästä, tällä kertaa tulin kasalle saakka tukemaan Rommia, jolloin se malttoi etsiä oman ja sai rauhalliset kehut.
Pari seuraavaa kertaa meni vähän samaan malliin, eli maltti puuttui kokonaan. Positiivista kuitenkin oli, että Rommi kesti negatiivisen palautteen todella hyvin ja reagoi siihen tasan toivomallani tavalla (sanoin "äp" aina, kun meinasi poimia väärän suuhun --> tiputti sen ja jatkoi nenätyöskentelyä paineettomasti). Aika uskomatonta, mistä lähtien Rommilla on ollut päätä tuollaiseen?!

Lopulta saatiin pari onnistunutta kiekkaa, tosin piilotin oman niin helppoihin piiloihin, että etsimiseen ei tarvinnut käyttää juurikaan aikaa. Sorruin sitten vielä tekemään yhden kokeenomaisen tunnarin 7 väärällä kellotaulussa. Ja oli muuten yksi parhaita tunnareita ikinä! Rommi kävi vähintään kerran läpi kaikki väärät ennen kuin osui omalle, mutta ei kertaakaan maistellut, hosunut eikä luovuttanut! Omalle tullessa R nappasi sen heti suuhunsa ja toi varmanoloisesti mulle. Olin kyllä aika ylpeä pikkulikasta, tällaisia nyt vaan jatkossakin niin saadaan tunnari pomminvarmaksi.

Inka

Twistiä ja loppusuoraa

Aksatreenit taitavat olla mulle se viikon kohokohta, sen verran paljon kyseisestä lajista nykyään nautin :) Rommikin tuntuu olevan ihan uudella tavalla messissä, viimekertainen väsymys tosin oli poikkeus sääntöön. Tänään aiheina twist ja loppusuora, kuukauden esteenä keinu. Kaisa on väsännyt meille tosi fiinin treeniohjelman, josta käy ilmi kunkin treenin aiheet, kuukauden este, vastuukouluttaja ja vaikka mitä muuta hienoa, kiitos siitä!


Yllä olevalla radalla Kaisan kanssa twistiä ekaa kertaa. Ollaan Rommin kanssa käytetty twistiä jonkin verran aikaisemminkin, mutta nyt siis käytiin kyseinen ohjauskuvio ajatuksella läpi ja pohdittiin yleisimpiä virheitä. Koin ahaa-elämyksen tajutessani, että voin itse asiassa kääntää selän kokonaan kohti tulevaa menosuuntaa ottaessani koiraa vastakkaisella kädellä hypyn yli!
Aloitettiin yhdellä hypyllä ja treenattiin molemmat puolet, nämä hyviä. Muistin itse liikkua tarpeeksi --> Rommi ei tökännyt vaan liikkui myös oikein sujuvasti. Alussa käännyin turhan kaukana siivekkeestä, ja ajoituksen oli oltava tarkka, jotta saatiin ideaali tie eikä Rommin takaakierto venynyt turhan pitkäksi.
Sitten ratoja, sekä a että b tosi näppäriä. Twisti siis luonnollisesti kakkoshypyllä, josta jatkettiin vaihtoehtoisesti pussille tai kepeille. Pussille kääntyessä mun piti sanoa tiukasti "Rommi" saadakseni koiran kääntymään hyvin, keppikulmassa ei ongelmaa. Kepeistä sen verran, että Kaisa ehdotti vauhdin lisäämiseksi esim. namilätkää, pakasterasiaa tai namisukkaa. Rommi tekee kyllä kepit hyvin itsenäisesti oli ohjaaja missä tahansa, mutta epävarma sisäänmeno on rokottanut vauhtia. Pohditaan tätä ensi kuussa!


Sitten Pedun kanssa loppusuoratreeniä, radan alun haasteena haltuunotto kovasta vauhdista ennen kolmoshyppyä sekä linja putkelta 4 keinulle. Kolmoshyppy sujui hyvin twistillä, saatiin useaan otteeseen aika ideaali linja aikaiseksi. Keinulle sain parhaan linjan valssaamalla oikealle puolelle ja hakemalla Rommin putken suulta, tosin vähän oli siinä ja siinä ottiko ylösmenokontaktin hyvin.
Lopun a kanssa tuli vähän ongelmaa, koska Rommi hyppää pituudella aina tooodella pitkän hypyn, eikä sen tähden saanut hypylle 9 kovin hyvää linjaa. Olisi ehkä toiminut paremmin, jos olisin valssannut muurin jälkeen vasemmalle puolelle ja leikannut takaa hypyllä 9?
Loppu b meni hyvin, kun valssasin muurin jälkeen tarpeeksi terävästi. Loppu c oli ongelmallisin, koska Rommi ei irronnut tarpeeksi hyvin muurille --> jouduin viemään sen niin pitkälle että olin pituudella tai viimeistään hypyllä 9 myöhässä. Valssi oli tässäkin kohtaa paras ratkaisu, eteen-käsky ei lopussa toiminut aivan niin hyvin kuin olisin toivonut.

Oli kyllä tosi kivat ja mun makuun onnistuneet treenit, koiralla oli vauhtia ja itse maltoin ohjata loppuun saakka. Keinulla mulla oli huvikseen namilätkä, joten Rommilla oli ihan superhauskaa (kesken radan saa ruokaa ja tehtiin paljon suoraa pätkää)! Lähdöissä se nyki mutta pysyi.
Hallikauden loppuessa meistä tulee muuten virallisesti kilpailevien aikuisten ryhmä, koska Saila on ryhmän ainoa jäljellä oleva alaikäinen (ja muuten ainoa joka kisaa kakkosissa :D ), ja saamme ihan aikuisaikuisvahvistusta isovillakoiran ja bc:n ohjaajien muodossa. Jännittävää :)

Inka

Ruutua ja tunnaria

Olen ollut vähän laiska kuluneella viikolla, ja ohjelmaan on maanantain treenien lisäksi kuulunut lähinnä tunnari, jota ollaan jatkettu oman piilottamisella ja hyvällä menestyksellä. Ekasta onnistumisesta kirjoitinkin, nyt ollaan edetty vielä vaikeampiin piiloihin ja hyvin jaksaa Rommi etsiä.

Eilen käytiin pienellä auratulla aukiolla vähän tokoilemassa. Häiriötä oli riittämiin, sillä aukiolle laskee pulkkamäki ja koko aukio on oikeastaan neljän kävelytien risteys. Itse treenit menivät hyvin, mutta Rommilla oli pakkautunut sen verran energiaa, että keskittyminen ei ollut ihan huipussaan. Tämän sai huomata mm. eräs aukion läpi kulkenut pariskunta, jolle R kävi vetämässä vahtihaukkushownsa. Kyllähän se useinkin vahtii treenipaikkaamme ja tuhahtaa ohikulkijoille, mutta tulee kuitenkin aina kutsusta pois.
Ruudussa keskityttiin lähetykseen. Lähetin vuorotellen kahdesta eri suunnasta kentän sallimissa rajoissa (eli 10-20m lähetysmatka) satunnaisesti namitargetille, targetille ja tyhjään, seassa yksi näyttöruutu. Rommi ampui kivasti joka kerta, tosin tyhjään lähettäessäni jouduin antamaan pysähdyskäskyn kaksi kertaa, koska koira jäi etsimään targettia. Tätä ollaan yritetty välttää mutta ei selvästi olla onnistuttu, johtuisiko aika huomaamattomasta targetista?
Tunnariin oli tarkoitus tuoda mukaan kasa vääriä, mutta koiran mielentila ei ollut oikea, joten siirsin suunnitelmat suosiolla myöhemmäksi. Nyt siis vaan yksi erittäin onnistunut oman etsiminen.

Inka

Täydellistä

Eilen tehtiin Rommin kanssa iltalenkin yhteydessä tunnaria tosi hienolla menestyksellä. Yhä siis pelkän oman piilotuskuuri menossa. Tällä kertaa kaikki meni ihan nappiin, Rommi lähti tosi hyvin etsimään ja jaksoi haistella pitkään, jos kapula ei heti osunut kohdalle. Meno näytti paineettomalta, vire oli hyvä ja onnistuin piilottamaan oman lähes joka kerta niin, että Rommi joutui käyttämään aikaa sen etsimiseen. Tästä jatketaan vaikeemmilla piiloilla ja vähitellen tuodaan väärien kasa mukaan, vaihdettiin Veeran kanssa eilen jokunen setti tunnarikapuloita joten hajunkin pitäisi lopulta olla kohdallaan.

Mulla on nyt jotenkin tosi hyvä fiilis tokon suhteen, avoimesta eroon pääseminen nimittäin merkitsi, että pääsen lopulta viilaamaan pilkkua ihan kunnolla. Ennen sunnuntaita olen ollut melko varovainen viilaamisen suhteen, koska Rommilla menee liike niin herkästi pilalle ja aina on ollut kisat tiedossa, joten pilalle menemiseen ei ole ollut varaa.
Nyt saan siis lopulta toteuttaa pilkunviilaaja-itseäni ja alkaa hakea sitä täydellistä suoritusta. Vaikka meillä on kaikki voittajan liikkeet melko hyvin kasassa, niin palataan ihan pikkupaloihin ja hiotaan ne täydellisiksi. Ihanaa!

Inka

Ryhmäkisat

Olipa kamalat treenit, huhhuh. Meillä oli siis vuoden ekat ryhmän sisäiset kisat ilman mitään sen kummempaa teemaa. Kaisa ja Pedu tulivat vähän myöhässä, joten odotellessa treenailtiin takaakiertoja rimat melko alhaalla. Jo tässä vaiheessa huomasin, että Rommi oli tavallista vaisumpi ja varovaisempi, ja pyörityksiä tehdessämme olin jatkuvasti edellä ohjauksessa. En sitten viitsinyt tehdä paljoa, jotta into säilyisi varsinaisiin treeneihin.


Ekalla kiekalla rata meni ihan pelleilyksi, pistän 10% koiran väsymyksen ja 90% oman ohjaamisen piikkiin. Ohjasin ihan hävettävän löysästi; myöhästelin, en vienyt tarpeeksi pitkälle, en juossut tarpeeksi kovaa, jätin käskyttämättä... Rommi oli sen verran väsynyt, että paineistui tästä eikä oikein tehnyt mitään, vaan jäi epävarmoissa tilanteissa haistelemaan maata. Jatkuvasti sain olla hakemassa sitä mukaani --> oma kärsivällisyys loppui, ja vaikka kuinka yritin kannustaa koiraa äänellä ym, niin kyllähän se tajusi mun olevan hermostunut.
Yritin siis ohjata alun vasemmalta puolelta, mutta Rommi varasti lähdössä murto-osan ja mulla meni sekunniksi pasmat sekaisin, enkä saanut sitä putkeen. Eikä A edes ollut suoraan linjalla... Putken 9 ohjasin oikealta puolelta, mutta en ohjannut tarpeeksi napakasti ja Rommi meni ohi. Kepeillä varmistelin aika paljon, koska nyt pitää saada sisäänmeno varmaksi eli vältellään epäonnistumisia. Takaaleikkauksen Ro kesti hyvin, mutta keppien jälkeen se oli taas lähdössä haistelemaan --> nappasin nopeasti niskasta ja kielsin. Yllättävän hyvin se kesti negatiivisen palautteen, eikä loppuradalla tökännyt mihinkään! Loppusuora oli aika kamala, valssasin siis renkaan jälkeen ja jäin itse jälkeen, minkä seurauksena meiltä jäi hyppy 18 välistä.

Toka kiekka olikin sitten jo parempi, ainakaan koira ei jäänyt haistelemaan. Ekaan putkeen R meni hienosti kun ohjasin oikealta puolelta, mutta hypyllä 6 olin vähän jäljessä ja likka meinasi tulla ohi. Putkella 9 tuli sama kielto kuin ekalla kiekalla, eli en oppinut virheestä. Kepeiltä Rommi irtosi täysin yllättäen putkeen, tai siis kävi suulla nappaamassa hylyn (=15vp) ja palasi sitten takaisin. Loppusuora oli jälleen huono, tällä kertaa leikkasin takaa pituudella liian aikaisin --> Rommin hyppy lähti huonosti ja joutui ottamaan apuponnistuksen pituuden palikoilta. Pysyivät kuitenkin pystyssä, joten saatiin lopulta 20vp ja sij. 5/8. Aika oli kolmanneksi nopein ja puolisen sekuntia toiseksi nopeinta hitaampi, mikä oli aika yllättävää kaiken säädön ja koiran normaalia hitaamman vauhdin jälkeen. Kontaktit ja kepit jees, kaikki on kuulkaas enää kiinni mun ohjauksesta! Siinä onkin sitten vähän enemmän työsarkaa...

Inka