Pasila - Lahti - Juva

Viime viikonloppuna reissattiin pienen sinisen kanssa perjantaina ensin Lahteen ja lauantaina aamulla lähti bussikyyti kohti Juvaa. Juvalla järkättiin tänä vuonna shelttien pääerkkari. Minski-hyppyrotta esiintyi pienissä narttupennuissa (5-7kk) joita oli 18 kappalettä kehässä.

Minka 5kk

Tuomarina Margaret Dobson ja arvostelu sanoo jotta: "Nicely balanced. Good size for age. Good skull and foreface. Nice reach of neck. Ok in forehand and turn of stifle. Coat of good texture."
Varsinaista sijoitusta ei tullut, mutta tyytyväinen saa tosiaankin olla, varsinkin Minkan käyttäytymiseen. Näyttelypaikalla Minka ei jännittänyt mitään ja kuunteli kivasti, häiriöstä huolimatta leikkiminen sujui totuttuun tapaan ärinällä ja murinalla varustettuna. Kokonaisuudessaankin reissu oli varmasti hyvä kokemus Minkalle.

Näyttelyn osalta kaiken kruunasi Minkan siskopuolen Pennin voittama serti :--) Onnea vielä tätäkin kautta Anni ja Sirkka! Minka ja Penni osallistuivat myös Usvan jälkeläisryhmään joka oli toinen kunniapalkinnolla, ryhmässä lisäksi Minkan täysveli Trick ja Pennin täyssisko Nuppu.

sisarukset - vas. Siiri, Trick ja Minka

vas. Minka, Trick, Siiri, Rölli-isä ja Usva-äippä

Oona

7 kulmuria, metallista päänsärkyä ja suunnitelmia

Ronjan kanssa päänvaivaa aiheuttaa hurjasti edelleen metsku. Kyllä se nousee, mutta vähän kyseenalaisella tavalla. Ensin sitä pitää laahata lattialla leuoissa mahdollisimman pitkä matka ennenkuin sen suvaitsee nostaa. Luovutus useimmiten kyllä mallikas, joskus hieman hätäinen. Naksun kanssa olen yrittänyt vahvistaa nopeampia nostoja, mutta tämän osalta on vielä niin paljon tekemistä että huhhuh. Naksun ja ruokakupin avulla on kuitenkin pientä edistystä havaittavissa.

Kunhan säät lämpenisivät niin pääsisi ulos kokeilemaan vauhdin kanssa, sisällä kun olosuhteet sattuvat olemaan lievästi sanottuna rajalliset. Tähän väliin voisin todeta, että Ronjaa kun ei saanut ennen koskemaankaan metskuun, niin Minskin mielestä se on varsin loistavaa maisteltavaa.

Askeleita sen sijaan ollaan otettu paljon, sisällä helppoa, varsinkin nyt kun on ollut syytä käyttää seinää apuna peruuttamisessa. Peruuttaminen on varsin mallikasta seinän vieressä, ilman seinää menossa on taas liikaa mukana vasemmalle kaartamisen makua. Mallikkaimmin tällä hetkellä sujuvat askeleet vasemmalle.

Minka, eli seitsemän kulmahammasta omaava sininen monsteri, täytti viikonloppuna hurjat 5kk. Koipeliini-hyppyrotta on siis vaihtanut suurimman osan hampaistaan, uudet kulmurit puskee kovasti (toinen ylhäällä vaihtunut), saas nähdä joudutaanko lekurille poistamaan maitoversiot, jos se eivät tuosta lähde liikkumaan.
Korkeus alkaa toivottavasti olemaan lähellä lopullista, mielellään sen näin pienenä pitäisin. En nyt lähde veikkailemaan paljonko sitä korkeutta on, mutta on se suhteellisen pienen tuntuinen, omalla tavallaan.

Minka on vieraillut useampaan otteeseen hallilla, pari kertaa kisoissa ja muuten treenien yhteydessä. Kisoissa tirppa oli varsin nätisti, loppusiivouksen jälkeen pidettiin omaa kivaa riekkumalla lelun kanssa, on se nasta ipana. Riekkuu hulluna ja samalla kuuntelee tosi mukavasti. Jospa tässä kohtaa koputtaisin puuta!

Ajatukset on pitkälti suunnattu jo kesään, näkyvissä taitaa olla pentuja, muutama reissu koirien kanssa ja vähän on kalenteria jo muutenkin Minkan menojen osalta suunniteltu. Ensimmäiseksi Minkan kanssa lähdetään vähän reissuun parin viikon päästä, kun matkustetaan moikkaamaan kasvattajaa ja Minkan sukulaisia.

Oona

Merkki hanskassa!

Sheippasin tänään Rommille merkin. Aikaa kului 5min. Melko päheetä.

Olen siirtänyt merkin opettamista epävarman ruudun takia (koira tarjoaisi ruudussakin merkkiä), mutta nyt päätin ottaa uuden lähestymistavan: merkki ei olekaan mikään tylsä tokoliike vaan superhauska temppu! Näin toivon Rommin mieltävän sen ihan eri tavalla kuin ruudun, katsotaan miten käy.

Istuin siis lattialle naksun, namikasan ja tötsän kanssa. Ensin Rommi tietenkin tarjosi kaikkia suosikkitemppujaan, mutta lopulta otti vahingossa askeleen kohti tötsää --> naks. Pian se jo läpsi ja töni tötsää tassulla+kuonolla, mutta havaitsi tämän tuottamattomaksi, joten kiersi vahingossa tötsän taakse. Kolmen minuutin kuluttua pystyin jo lähettämään Rommin sivulta useiden metrien päässä olevalle merkille ihan nappi asentoon.

Ja koska kaikki sujui niin kivuttomasti ja Rommi selvästi tajusi homman nimen ruutua paremmin, niin mua alkoi houkuttaa ajatus ruudunkin sheippaamisesta. Olisikohan siinä mitään järkeä?

Inka

Chaos Theory

Harkitsen Rommin nimen muuttamista Kaaokseksi tai Harmiksi. Tai no okei, myönnetään, jälleen olisi oikeastaan vain sen kuuluisan peiliin katsomisen paikka. Oltiin nimittäin torstaina Mariian ja Murun (Rommin sisko) + Hanin/Honeyn? (Mariian hoitokoira) kanssa lenkillä, mulla mukana Rommin lisäksi hoitovalkkari Risto. Risto oli edellisen viikon ollut hoidossa paikassa, jossa oli juoksuinen narttu, eikä sen jälkeen ole kuulemma jättänyt rauhaan edes perheen leikattua parsonia. Rommi oli tietenkin Riston mielestä jumalainen, mutta tunteet eivät olleet molemminpuolisia. No, ainakin Risto sai liikuntaa!

Mutta siis itse asiaan, kaaokseen. Koirat löysivät lenkillä herkullisen jäniksenraadon, jonka kaikki muut jättivät käskystä rauhaan ja tulivat luokse paitis Rommi-neiti. Rouskis vaan kävi ja raato oli hävinnyt Rompan mahalaukun syövereihin, pään ehdin noukkia parempaan talteen. Episodin aikana puussa kiinni ollut Risto huusi mun perään kuin syötävä, hyvä kun hihna säilyi ehjänä.

Kaaos jatkui pysähtyessämme SDY:n majalle treenaamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli treenata kumpaakin koiraa vuorotellen toisen odotellessa hihnassa, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Risto kuumuu pahasti treenattaessa --> Rommi on aina äärimmäisen mustasukkainen, nytkin se heti aloitti usean vuoden takaisen hihnan puremisensa. Risto taas käyttäytyy aina samalla tavalla kuin jäniksenraatoepisodinkin aikana, eli kiskoo ja huutaa hulluna. Kaiken huipuksi päästäessäni Rommin vapaaksi Risto-treenien jälkeen se syöksyi suoraan treenikassille, löysi namipussin ja levitti sen sisällöt pitkin kenttää. Ei kun koira kiinni ja ohjaaja konttaamaan yksittäisten namien perässä, huhhuh.

Pääsin lopulta treenaamaan Romminkin kanssa, tosin Risto oli koko ajan vapaana ja sai tappaa lelua sydämensä kyllyydestä. Häiriötä siis riitti Riston telmiessä ja Mariian treenatessa molempia koiriaan, mutta eipä näyttänyt Rommia häiritsevän. Tosin tiistaiaamuna vedetty purkkapussi (josta siis selvittiin yhdellä oksennuksella ja voipuneella koiralla!) näkyi menossa yhä, eli ihan ei huippuvirettä saavutettu.
Seuraaminen sujui melko hyvin, hyödynnettiin häiriötä ja tehtiin kisanomaista pätkää. Kontakti, paikka ja perusasennot kaikki ok, mun makuun ilme olisi voinut olla vielä astetta skarpimpi. No, kyllä tolla tuomarilta kuin tuomarilta tippuu se 9-10, joten en valita.
Liikkeestä istuminen oli yllättäen melko hidas, tähän täytynee puuttua. Suurinta päänvaivaa aiheutti kuitenkin luoksetulo, joka kusi huolella. Maahanmeno ok, mutta seisominen ei vaan sujunut. Mun täytyy oikeasti nyt keksiä tähän joku toimiva keino, tällä hetkellä stoppi valuu ainakin kolme koiranmittaa. Ei toimi heittopalkka, ei takapalkka, ei kierrot... Ideoita?
Kaukot oli aikas makeet evl-malliin. Yhdessä m-s vaihdossa Rommi tuli pari askelta eteen, joten peruutin sen takaisin ja otin alusta. Nyt ihan nappi vaihdot, se ei oikeesti liiku milliäkään!

Paluumatkalla juteltiin Mariian kanssa tosta Rommin arkikäyttäytymisestä. Joissain asioissa Rommi käyttäytyy varsin mallikkaasti (hihnakävely jonka kanssa tehtiin paljon töitä, julkisissa liikkuminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä, ohittaminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä...), joissain asioissa taas täysin kaoottisesti. Arkiluoksetulo on parantunut huomattavasti, samoin jänisten perään lähteminen, mutta ne voisivat toki olla vieläkin paremmalla mallilla. Pahin on kuitenkin se syöminen. Rommihan syö ulkona ihan mitä vaan jos se on mulla vapaana, eikä se todellakaan jätä ruokailua käskystä kesken.
Ongelmaan pitäisi todella alkaa puuttua ja tiedän, että edessä on pitkä prosessi. Mariia ehdotti Rommin lenkittämistä liinassa niin, että käyn tarkoituksella etukäteen viemässä ruokaa lenkkireitin varrelle. Ounastelen vain, että Rommi yhdistää koko jutun liinaan, eikä vapaana ollessa taaskaan kuuntele mitään. Itsellä kävi mielessä mm. sitruunapanta?

Ja tähän kaaokseen muka suunnittelen toista koiraa, ei tuu kesää...

Inka

Ryhmäkisat

Jepajee, maanantaina oli taas ohjatut aksat. Vuorossa ryhmäkisat kera twistien ja loppusuorien, paikalla mun ja Rommin lisäksi kolme medikoirakkoa. Rata oli vaikeutettu kakkosten rata, joka rataantutustumisessa tuntui aika helpolta. No, jos rata on helppo niin luonnollisesti sekä koiralla että ohjaajalla on huono päivä... Rommi oli väsynyt edellisen päivän temppukurssista + jotain juoksumasiksen tyyppistä oli ilmassa, mulla taas 38 astetta kuumetta ja sitä rataa. Tulos: löysä, juoksukyvytön ohjaaja ja huonosti keskittyvä koira.

keskimmäiset esteet eivät ihan vastaa todellisuutta, esim. 8 ja 15 saattavat olla sama hyppy?

Eka ongelma tuli jo ekan hypyn jälkeen, kun koira sinkaisi suoraan keinulle (jonka muuten suoritti hienosti mun seisoessa tumput suorina ekan hypyn vieressä). Hain sen alastulolta ja matka jatkui, valssi ennen kolmosta toimi ihan hyvin. Seuraava virhe tuli mulle täytenä yllätyksenä, heitin Rommin vahingossa kropalla ja kädellä hypyn 5 ohi. Hämmentynyt piski tietenkin bongasi kauempaa A'n ja kävi sen tsekkaamassa, sitten palasi takaisin hypäten vitosen väärään suuntaan. No, päästiin lopulta tästäkin jatkamaan, twisti seiskalla hyvä. Vein Rommin putkeen 9, joten persjättö tokan putken jälkeen oli vähän myöhässä. Twisti itsessään sujui myös hypyllä 11 hyvin, mutta epävarma koira lähti ennen kahtatoista taas tsekkaamaan A'ta. Pienen säädön jälkeen päästiin lopulta kepeille, mutta olin auttamatta myöhässä ja Rommi oli lähdössä jonnekin ihan muualle. Itse kepeillä takaaleikkaus toimi hyvin, loppurata ok.

Toka rata olikin sitten jo huomattavasti parempi, vaikka meinasin jättää radan puolessa välissä kesken oman kunnon pettäessä (joo, kannatti tosiaan lähteä kipeenä treenaamaan!). Rommin jättäminen viistosti ekan hypyn taakse korjasi keinuongelman, mutta sitten se prkleen käsi heitti likan taas vitosen ohi... Löysään vauhtiin nähden R irtosi putkiin ihan jees, mutta hypyllä 13 heitin taas kädellä ohi. Muuten siis kuulemma siisti ja hyvä rata, vaikka vauhtia oli puolet normaalista. Tulos 20rv (hyppy 5 väärään suuntaan eli hyl=15) ja aika jotain järkyttävästi liikaa, sijoitus 4/4.

Kisojen jälkeen hiottiin huonosti menneitä kohtia, meillä luonnollisesti nuo mun käden heilautukset eli kohdat 4-6 ja 10-14. Käsi korjaantui ok mutta koira oli niin poikki, että hyvä kun jaksoi laukata.
Muiden lähdettyä meille jäi vielä aikaa, joten treenailtiin keppejä. Muuri-putki-kepit tarjosi loistavaa vauhtilähestymistreeniä, joka sujui mallikkaasti. Naksuttelin oikeat sisäänmenot (90%!!!). Vahvisteltiin myös itsenäisyyttä, hieno likka teki joka kerta loppuun saakka vaikka juoksin puomin takaa, suoraan taaksepäin, ysiputken ympäri... Erityiskehut siitä, että R kesti mun irtoamisen eteen todella hyvin.

Inka

Silvia Trkmanin temppuja osa 2

Sainpas lopulta tämänkin tänne väsättyä! Eli oltiin siis sunnuntaina Juvanmalmilla Silvia Trkmanin temppukurssin toisella osalla, jälleen oli kivaa vaikka koira selvästi väsyikin viime kertaa nopeammin.
Ensin Silvia puhui taas temppujen tärkeydestä ym, päällimmäisenä mulle jäi mieleen keston opettaminen. Ensin kannattaa siis aloittaa sellaisilla liikkeillä, jotka koira jo osaa, ja liittää niihin kestosana (esim. pyydät koiran istumaan --> hoet "hold hold hold...." kunnes vapautat heittämällä namin kauemmas, myöhemmin "hold"-käskyn voi liittää myös uusiin temppuihin). Silvia puhui myös palkkaamisesta ja siitä, miten kannattaa käyttää sekä lelua että namia. Koirille, joita jompi kumpi ei kiinnosta, voi opettaa että huonommasta seuraa aina parempi.

Ekana temppuna saman puolen tassujen nostaminen (koira nostaa siis samanaikaisesti ilmaan esim. oikean etu- ja takajalan). Tätä treenattiin pitävällä levyllä, joka laitettiin loivasti kallelleen jotain vasten --> tuotiin koira sille sivusuunnassa niin, että oikeat jalat vahingossa osuivat sen päälle --> naks. Aluksi Rommi tarjosi hanakasti lemppariaan 2on2offia, mutta tajusi idean aika nopeasti. Tästä sitten jyrkennettiin levyn kulmaa, kunnes se lopulta oli pystysuorassa. Pystysuoran kanssa ongelmana oli kesto, R olisi mielellään laskenut tassut heti takaisin maahan. Palattiin siis vähän loivempaan hakemaan kestoa. Seuraavaksi olisi tarkoitus vähentää koiran tukea käyttämällä liukkaampaa seinää, aitaa, tuolia...

Seuraavaksi vuorossa pullon halaaminen. Rommi halaa kyllä hienosti hyppyrimaa, mutta jostain syystä se ei hiffaa pulloa yhtään. Yritin mm. pitää pulloa ja rimaa yhtä aikaa, naksauttaa pelkästä pullon raapimisesta sekä liittää mukaan vihjesanan, mutta kun se ei vaan tajunnut! Sen sijaan Rommista oli kivaa naurattaa Silviaa tarjoamalla kaikkia muita repertuaaristaan löytyviä temppuja :)

Sitten ontumista, johon siis viime kerralla harjoiteltiin se yhden tassun nostaminen+ilmassapito. Aluksi suunnitelmani oli naksauttaa mistä tahansa muiden jalkojen liikkeestä, mutta tuloksena olikin koira, joka liikkui askeleen vähän joka suuntaan ja hyppeli paikallaan. Ja sen jälkeen niitä yksittäisiä askeleita eteen oli aika hankala vangita! Yritettiin sitten myös käsiavusteella, eli houkuttelin Rommia namilla eteenpäin samalla kun kannattelin oikeaa takasta, mutta ei kyllä päästy kovin pitkälle.

Orava - tanssi - orava (koira nousee orava-asennosta takajaloille ja laskeutuu takaisin oravaan) oli yllättävän haastava. Rommi sai aluksi tukea laittamalla etutassut mun käsivarrelle, mutta älysi pian nousta takajaloille ilman mun apua. Takaisin orava-asentoon laskeutuminen oli tietenkin haastavampi, vaatihan se lihaksia ja tasapainoa huomattavasti enemmän. R olisi mielellään vain peruuttanut taakse, eikä aluksi laskeutunut alas muuten kuin mun suurin piirtein runnoessa namia sen suuhun suoraan ylhäältä. Pari naksausta helpotti tajuamista, mutta peruuttaminen oli yhä herkässä.
Saman session aikana tehtiin myös volttia (koira muka hyppää syliin mutta ponnistaakin takajaloilla takaisin). Rommi oli jo aika väsyneen oloinen eikä lelu oikein kiinnostanut, joten sen hypätessä syliin heitin lelun sijaan namin musta poispäin. Rommi hyppää syliin aika suoraan, joten joudun auttamaan kääntymisessä toisella kädellä. Tätä jatketaan kotona sohvalla istuen, katsotaan tuleeko ikinä valmista :) ...

Viimeisenä kasi peruuttaen (koira pujottelee ohjaajan jalkojen välistä takapää edellä). Tämä on temppu, jota olen opettanut Rommille jo pitkään, mutta ei vieläkään olla päästy käsiavusteesta pois. Silvia vinkkasi, että ei kannata palkata jalkojen välistä menemisestä vaan sen jälkeen sivulle kiepsahtamisesta, näin koira ei peruuta turhan kauas jalkojen välistä. Ja Rommi alkoikin heti hakeutua oikeaan kohtaan paljon paremmin!

Oli kyllä tosi kiva kurssi, oma motivaatio nousi ja sain paljon uusia ideoita! Nyt osaan varmaan myös hyödyntää eri temppuja esim. agin alkulämppänä tai lihastreeninä, mikä on tietenkin aina hyvä. Kaiken huippu oli kuitenkin Silvian tapaaminen sekä mahdollisuus osallistua hänen kurssilleen :)

Inka

Rommi 5v

Vähän myöhässähän tämä tulee, mutta Rommi täytti siis sunnuntaina hurjat viisi vuotta! Apua, kohta se on jo mummo... Synttäreitä vietettiin Trkmanin temppukurssin merkeissä, siitä lisää myöhemmin.
Onnea siis kaikille kahdeksalle pentuesisarukselle, erityisesti tietenkin Romsin kavereille Musille, Eikalle ja Roosalle! Ja kiitos Maaritille tästä persoonallisesta ja opettavaisesta harrastuskaverista, jota ilman en elämääni enää pystyisi kuvittelemaan :) Jokaisella pilvellähän on hopeinen reunuksensa, ja se meidän oma on vasta alkanut löytyä.

Inka

Temppuja á la Silvia Trkman

Tänään oli hieno päivä: kohtasin suuren idolini silmästä silmään. Tunne oli kuin teinitytöllä, joka viimein kohtaa vuosia fanittamansa poikabändin supersöpön laulajan backstagella - sanoinkuvaamaton. Silvia Trkman on jo pitkään ollut mulle se koiramaailman kirkkain esikuva ja suuren ihailun kohde. Hänellä on mielestäni uskomattoman hieno suhde koiriinsa, ja vaikka koirat ovat agilityssa maailman huipulla, niin Trkman ei niinkään ole himotreenaaja vaan himohauskanpitäjä. Hän viettää jokaisen vapaahetkensä koiriensa kanssa ulkoillen ja temppuillen, eikä mitään oteta turhan vakavasti, vaan tärkeintä on hauskanpito ja vauhti. Trkmanin videoita katsellessa näkee, miten hänen koiransa yksinkertaisesti rakastavat jokaista hetkeä elämässään, erityisesti tietenkin treenihetkiä. Voiko sitä ihminen enempää parhaalle kaverilleen toivoa?

Ilmoittauduttiin siis Rommin kanssa Trkmanin kaksiosaiselle temppukurssille, joista eka nelituntinen pidettiin tänään Agimestassa. Ensin Silvia kertoi meille temppujen tärkeydestä eli miksi hän niitä koirilleen opettaa. Tietyt temput ovat lihaskuntotemppuja, joita tekemällä voi vahvistaa koiran selkä- ja takapäälihaksia agilitya ajatellen. Joitain temppuja voi käyttää erilaisten viretilojen saavuttamiseksi esim. ennen agirataa, joitain taas vahvistamaan koiran tietoisuutta takapäästään ja eri jaloistaan. Tietenkin tärkein on itse oppimisprosessi, jonka aikana ohjaaja oppii lukemaan koiraansa, koira oppii oppimaan ja tarjoamaan eri toimintoja ja molemminpuolinen suhde vahvistuu hauskan tekemisen myötä. Mukana mallia näyttämässä oli mun lemppari, Silvian iki-ihana La-pyrri :)

Temppuiltiin kahdessa 6 hengen ryhmässä vuorotellen, mutta tauoista huolimatta päivä oli pitkä ja joissain koirissa alkoi näkyä väsymisen merkkejä. Meidän Rommi se kuitenkin vaan jakso ahnehtia nameja loppuun saakka kovalla innolla, eihän sen mielestä maailmassa ole mitään parempaa kuin kasa ruokaa ja naksutin!

SHEIPPAAMISTA
Ekalla kiekalla sheipattiin riman halaamista (ideana siis, että koira kietaisee yhden tai kaksi tassua pystyssä olevan hyppyriman ympärille). Tämä oli Rommille uusi temppu, mutta nopeasti se sen oppi; Silvian tullessa ekaa kertaa meidän kohdalle myö osattiin se jo. Loppuajan naksauttelin sitten vastakkaisen tassun sekä molempien tassujen halauksia. Lopuksi päästiin vielä kaikkien eteen kokeilemaan tempun vaikeampaa versiota eli pullon halaamista, mutta mulle ja Rommille taisi iskeä ramppikuume, sillä ei saatu edes pienintä halausta aikaiseksi :) ... Sen sijaan Rommi pääsi naurattamaan yleisöä paikallasteppaustempullaan, jota se tarjoaa aina uuden sheippauksen yhteydessä.

TAKAPÄÄN HALLINTAA
Seuraava temppu oli laatikon kiertäminen (koiralla etutassut laatikolla ja takatassut kiertävät laatikkoa). Tästä meillä oli jotain haisua, koska ollaan treenattu perusasentoa + pyörimistä vastapäivään etutassut vadilla. Vastapäivään pyöriminen sujuikin hyvin, mutta toinen suunta oli yllättävän hankala. Ensin yritin opettaa sitä tokon kautta "askelilla vasempaan", mutta Silvia sanoi, että näin tempun opettaminen kestää turhan kauan, koska koiran vaan väistää mua. Lopulta siis seisoin itse koiraa vastapäätä ja naksauttelin pienimmästäkin liikkeestä myötäpäivään. Kotiläksyksi saatiin opetella temppu, jossa itse seisoo laatikon edessä ja koira kiertää takapäällä vuorotellen ohjaajan oikealle ja vasemmalle sivulle.

JALKOJEN HALLINTAA
Laatikkoteema jatkui, tällä kertaa tavoitteena saada koiran kaikki tassut laatikon sisälle. "Tuttu juttu!" totesi Rommi siirtyen nopeasti pienen ruokakupin kanssa pelleilyyn. Pari kertaa se sai kaikki tassunsa sullottua kuppiin, mutta pääasiassa joku yksittäinen jäi aina ulkopuolelle. No, ainakaan koiraa ei voi syyttää yrityksen puutteesta :) Temppu jatkuisi tästä niin, että kuppi siirrettäisi vähitellen pehmeämmille ja epävakaammille alustoille, kunnes lopulta voi itse mennä selälleen ja laittaa kupin jalanpohjien päälle. Pian koira seisoo jo pelkkien jalkapohjien päällä, aika makeeta!

LIHASKUNTOA
Orava-asento oli Rommille jo tuttu, joten sheippasin siihen mukaan etutassuilla kauhomista. Sitten naksauttelin joka kerta, kun R liikautti takapäätään, tavoitteena pingviinikävely. Silvia ehdotti, että koska Rommilla on niin hyvä tasapaino eikä takapää juuri koskaan liiku, niin voisin siirtää orava-asennon pehmeämmille alustoille epävakautta tuomaan --> pääsisin naksauttamaan takapään liikkeestä useammin.
Sitten koirien aivoille lepoa fyysisempien mutta helppojen juttujen muodossa: syliin hyppäämistä ja jalan yli hyppimistä. Nämäkin Rommille vanhoja temppuja, joten syliin hyppäämiseen lisäsin etäisyyttä ja vauhtia. Jalan yli hyppimistä tehtiin lähinnä lihaskunnon takia, hyvin sujui. Ennen sunnuntaita pitää aloitella "volttia", eli koira muka hyppää syliin mutta potkaiseekin itsensä rintakehästä poispäin. Isolle koiralle sohva + pois heitetty lelu paras tapa.

LISÄÄ JALKOJEN HALLINTAA
Viimeinen haaste oli valinnaisen jalan pitäminen ilmassa. Valitsin meille oikean takajalan, koska olen jo pitkään halunnut opettaa takajalan nostamista. Ensin siis pyysin Rommia peruuttamaan 2on2off asentoon kumolleen käännetyn ruokakupin päälle, mutta naks+nami tulikin pelkästä takajalan nostamisesta. Vähitellen siirsin kupin kokonaan pois, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Ro nostaa oikean takasen pariksi sekunniksi ilmaan. Kotiläksynä kesto.
Kestosta sen verran, että sitä haettaessa palkka kannattaa antaa läheltä oikeassa asennossa olevalle koiralle, kun taas yksittäisiä nopeita liikkeitä haettaessa palkan voi heittää muualle. Silvia on bortsuilleen opettanut erikseen kestokäskyn, joka on helpottanut keston lisäämistä mihin tahansa temppuun.

Oli kyllä oikein kivat temppuilut! Rommi oli luonnollisesti ihan inskänä, voi kunpa osaisin tehdä sille tokosta yhtä kivaa kuin tempuista... Paljon saatiin Silvialta kehuja, mikä oli tietenkin mukavaa. Ja uudet ideat pursuavat nyt korvista ulos, en saanut tähän kirjattua puoliakaan :) Sunnuntaina uusiksi!

Inka

Rataharjoitusta

Maanantain agiliitelyissa tällä kertaa Lauran suunnittelema rataharjoitus, jossa twisteja ja loppusuoraa. Mulla meni hermot rataa piirtäessä ihan totaalisesti, joten ratapiirros on vähän sinne päin...


Twist kakkosella sujui ok, mutta ekalla kertaa ohjasin vähän huonosti kropalla 3-4 --> Rommi ei kääntynyt ajoissa vaan tuli nelosen ohi. Vastakkaisella kädellä auttaminen muurin kohdalla korjasi asian. Keinu oli taas superkiva, Ro olisi mielellään suorittanut sitä vähän joka välissä :) Suoraa 6-9 olin rataantutustumisessa epäillyt kinkkiseksi, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valssaamaan seiskan ja kasin väliin. Ekalla kerralla olin menossa johonkin täysin metsään, mikä johti siihen, että Rommi hyppäsi seiskalta suoraan muurin juureen. Parin kertauksen jälkeen saatiin kuitenkin lopulta mulle sujuva ja liikkuva valssi + koiralle hyvä linja putkeen.
Meille ongelmallisin kohta oli keppikulma. Rommillehan kulma ei olisi ollut hankala, likka pitää umpikulmista selvästi avoja enemmän, mutta mulla oli taas ohjaus hukassa. Löysä&epämääräinen ohjaus johti siihen, että koira livahti mielellään sivussa olleelle lemppari-A'lle tai meni kepeille sisään tokasta välistä. Lopulta toimivin sisäänmeno saatiin, kun suurin piirtein vedin koiran nenästä kepeille heti sen tultua putkesta. Kepit siis muuten ok, hyvin teki loppuun saakka vaikka jäin seisomaan putken kohdalle.
Loppurata meni suurin piirtein ongelmitta. Varsinainen loppusuora ei ollut kinkkinen, vaan koira sai tykittää namilätkälle ihan täysiä :) Puomista sen verran, että huomasin meillä uuden kontaktiongelman: en voi jättäytyä taakse juuri lainkaan. Mehän ollaan keskenämme treenattu paljon irtoamisia eri suuntiin, mutta jotenkin se jättäytyminen on täysin jäänyt? Rommi himmailee alastulolla aika pahasti, eikä ole mitään takuita kontaktin ottamisesta. Treeniin tämä!

Mitäs muuta, kuudella kepillä + kahdella ohjurilla hiottiin sisäänmenoja joitain kertoja ja ennen lähtöä tokoiltiin yhdellä parkkiksella vähän. Lähinnä yritin sisäistää Rommille Pekka Korrin eilen vinkkaamaa luoksetulo-namipurkki-juttua, mikä ei oikein toiminut. Lopulta päädyttiin siihen, että yksinkertaisesti vein lätkän kauemmas, menin Rommin eteen seisomaan ja päästin sen jalkojeni välistä lätkälle. Vielä on töitä edessä...

Inka

Tending-tokot OSA 3

Kolmas ja viimeinen Korrien koulutus takana, tämäkin kurssi on ollut varsin antoisa. Aika kylmiltään Rommin kanssa lähdettiin, sillä olin samana aamuna kolmen aikaan kotiutunut viikon lapinreissulta, ja koira oli saanut elää kokonaiset 7 päivää riehakasta kotikoiran elämää vailla sääntöjä.

Aloitettiin luoksetuloilla. Ensin kokonainen luoksari, jossa Rommilla oli ihan kiva vauhti, mutta varsinkin seisominen venyi aika törkeästi. Eteentulossa törmäsi, eli evl:ssä oltaisi kuulemma saatu kasi. Sitten useita läpijuoksuja, ensin samalla matkalla x2 (ennakoi ja himmaili molemmat, tokalla kannustin lopussa omalla liikkeellä, mikä ei olisi toivottavaa) ja sitten maasta viimeinen pätkä kohti yleisöä. Oletetusti Rommi himmaili myös tässä johtuen lyhyestä matkasta ja mun selän takana olevasta yleisöstä.

Vauhdin lisäämiseksi voitaisi jatkossa heittää lelu jalkojen välistä (tätä ollaan kokeiltu, mutta R palkkaantuu lelusta vähän huonosti) tai laittaa namipurkki 50m ohjaajan selän taakse ja päästää koira juoksemaan sille jalkojen välistä. Stoppeja aletaan nyt hioa joko kierroilla, palkan heittävän apparin avulla tai takapalkalla niin, että koira satunnaisesti pysäytetään ja vapautetaan tai annetaan juosta ohjaajan takaa U-käännös takapalkalle. Takapalkan toimivuudesta en tosin ole ihan varma, koska se oli meillä joskus vuoden ajan käytössä ja aiheutti vauhdin tippumisen nollaan?

Pekka esitteli meille aika mielenkiintoisen lähestymistavan luoksetulon stoppiin: koiralle opetetaan, että stoppi on huippukiva juttu josta lentää aina lelu tmv, mutta se pitää "ansaita" juoksemalla kovaa luokse. Hitaasta vauhdista ei lupaa pysähtymiseen tipu. Sinänsä ihan looginen juttu, mutta itse en koskaan ole tällaista tapaa tullut ajatelleeksi. Tapaha on varmasti ihan toimiva, haasteena on lähinnä idean sisäistäminen koiralle.

Seuraavaksi vapaavalintainen liike, joka meillä oli seuraaminen. Pohdittiin siis lähinnä ikuista murhekryyniämme eli kisaseuraamista. Ensin Pekka kutsui meidän kisanomaisesti kehään ja liikkuroi meille seuraamisen ekat 5m --> kunnon kehut&palkka. Sitten kaksi samanmoista mutta pidemmällä pätkällä. Paineistuminen ei näkynyt niinkään kontaktin tippumisena vaan perusasentojen puutteena erityisesti paikalla käännöksissä. Ennen kutakin seuraamista yritin tehdä mahd. kisanomaiset virittelyt, mutta siinä vaiheessa tajusin, ettei mulla ole hajuakaan miten ennen kehäänmenoa yleensä käyttäydyn! No, kyllä se koira ihan hyvin näytti paineistuvan joka tapauksessa... Nyt siis vaan paljon kisanomaista mutta lyhyttä pätkää esim. mätsärien kehässä, mun on oikeesti skarpattava ja saatava tää jännitys koiralle positiiviseksi jutuksi. Niin ja liikkuri-treeniä enemmän, nyt koira kyllä kesti ihan vieressä olleen yleisön hyvin, mutta ohjaaja ei.

Keksin muuten erään aika näppärän jutun: yritin yhdessä vaiheessa itsekseni tehdä mahd. kisanomaisen seuruun keskittymällä omaan olemukseeni eli lähinnä siihen jäykkään vasempaan käteen. Vasemman käteni heiluessa R alkoi heti jättää, mutta pitäessäni käden vähän takana paikallaan koira seurasi hyvin. Joten sen sijaan, että yritän saada Rommin sietämään heiluvaa kättä, voisinkin opettaa itseni pitämään molemmat kädet hieman takana jäykkänä.

Lopuksi tehtiin myös pari paikallaoloa. Paikkamakuu evl-malliin erikseen käskytettynä ja pujotteluhäiriöllä, en tiedä kuinka monta minuuttia olivat mutta hyvin meni. Rommilla oli kuulemma ollut koirista korkein vire (=sorsakaula+supertarkkaavainen ilme), mutta pysyi silti. En tiedä, pitäisikö tohon puuttua jatkossa, Rommilla kuitenkin on varma paikkamakuu näinkin? Istuminen ei sujunut niin hyvin, koira lähti pari kertaa perään ja nousi kerran seisomaan. Pistän treenaamattomuuden ja turhan nopeasti kehiin tuodun häiriön piikkiin. Lopulta jäin siis parin metrin päähän seisomaan ja kävin palkkaamassa ihan lyhyistä pätkistä, näin hyvä. Edetään hitaasti.

Inka