Ja taas se paukuttelu alkoi. Asutaan tässä ihan Helsingin yhden suosituimman paukuttelupaikan vieressä, ja joka vuodenvaihde on yhtä ilotulitusta. Onneksi Rommi ei ole kovin paukkuarka, reagoi lievästi pariin ekaan eikä sen jälkeen enää välitä. Itse en näe ilotulitteissa juuri mitään positiivista; ne pitävät ikävää meteliä, haisevat, roskaavat ja saastuttavat, ovat terveydelle haitallisia, stressaavat eläimiä, aiheuttavat turhia onnettomuuksia, on usein tehty lapsityövoimalla... No, kai ne on pakko sen kerran vuodessa kestää.
Tokoiltiin päivemmällä Rommin kanssa lyhyesti läheisellä tiellä, koska kentällä oli polveen saakka lunta. Aloitettiin metskuilla, joita ensin kaksi voi-malliin huolellisen kapulanlämmityksen jälkeen. Kapulaa nostaessa Ro vähän sähläsi turhia ja ekalla kerralla törmäsi luovutuksessa, mutta muuten jees. Ottaen huomioon miten paljon metallin nostaminen on tuottanut meille vaikeuksia, niin hienosti sujui! Ote oli napakka ja vauhti loistava molempiin suuntiin, eikä koira ennakoinut irrottamista. Lopetettiin yhteen liikkuvan kapulan perään lähtöön, nyt luovutus hyvä.
Jäävissä on aika paljon töitä edessä. Istuminen on tällä hetkellä Rommin vahvin jäävä, heikoin taas maahanmeno. Seisomisessa mulla on hyvin selkeä virittely (takapalkka), joten sitä R ei sekoita muihin, mutta maahanmenossa tarjoaa herkästi istumista. Pitäisi varmaan selkeyttää jollain virittelyrituaalilla?
Kokeiltiin huvikseen myös idaria, lähinnä vain tilannekatsaus. Ja mitä saatiin selville: Rommi ei mene maahan kovin varmasti (nyt vasta tokalla käskyllä, ekalla jäi istumaan), istumisen rintamasuunta on vähän sisäänpäin ja mun kiertäessä neliötä yksin Rommi liikkuu pikkasen mun mukana. Viimeksi mainittuun juttuun puutuin tänään seisomisen ja etupalkan muodossa, eli laitoin Rommin seisomaan, jätin etupalkan, kiersin koiran ympärillä epämääräisiä kiemuroita ja vapautin satunnaisessa kohtaa palkalle. Näin pysyi hyvin, muistelen että etupalkalla saatiin ainakin avoimen liikkeestä seisomiseen liimatut tassut.
Inka
torstai 31. joulukuuta 2009
maanantai 28. joulukuuta 2009
Agiliidot
Tänään käytiin porukalla vapaavuoroilemassa Purinalla. Menossa mukana mun+Rommin lisäksi Heidi+Himba, Saila+Candy sekä Oona+Ronja+maailman ihanin ja reippain pikku penne Minka. Olin piirtänyt meille epämääräsen radan 'Pennusta mestariksi' -DVD:ltä, ja radan rakentaminenhan vei päälle puoli tuntia. Laita Inka asialle ja sitä rataa...
Tehtiin rata kahdessa osassa, eka pätkä 1-11(harmaat numerot) ja toka 12-29. Hypyt 1-3 ohjasin ottamalla Rommin kakkosen takaa vastaan vasemmalla kädellä ja vaihtamalla oikeaan ennen kolmosta. Kolmosen jälkeen jaakotin ja juoksin putken vasemmalta puolelta vitoselle taputtaen samalla. Sitten radan hankalin kohta eli keppikulma. Ja vaikka kuinka ollaan hiottu kaikkia mahdollisia sisäänmenoja niin ei, mulla meni pasmat sekasin enkä saanut Rommia edes usealla yrittämällä oikeaan väliin. Lopulta toimivin tapa oli joku sylkkärin ja poispäinkäännön välimuoto, joka tosin oli hyvin aikaavievä. Rommin päästyä sisään saatoin rauhassa leikata takaa ja jäädä odottelemaan koiraa putkelle.
Pituuden jälkeen koiran saaminen putkeen oli yllättävän hankalaa, joko kaari meni pitkäksi tai otin Rommin liian tiukasti käteen. 10-11 sujui parhaiten, kun ohjasin molemmat hypyt oikealta puolelta.
Sitten seuraava pätkä. Kutsuin Rommin hypyn 12 yli seisoen itse hypyn 13 taaemman siivekkeen tuntumassa. Tästä sylkkärillä 13 yli ja matka jatkui neljälletoista --> valssi ja 15. Välistäveto 15-16 ja koira oikean siivekkeen takaa hypylle 17, jossa takaaleikkasin. A ja keinu oikein kivoja, kävin palkkaamassa molemmille kontakteille. Erityisesti keinu superhiano, Rommi juoksi alastulokontaktille saakka ja odotti hyvin keinun laskeutumisen.
Linja renkaalta hypylle oli vähän jännittävä, mutta hyvin koira suoriutui. Putkeen se irtosi hienosti, ja kepit oli oikein näppärät kun otin kädellä vastaan sisäänmenolla. Jaakko Suoknuuti oli DVD:llä tehnyt samalla tavalla, ainoa kohta minkä radan ohjauksesta muistin :)
Ratojen jälkeen käytiin vielä Rommin kanssa toisella puolella tekemässä parit kepit ja kontaktit. 180 asteen lähetys puomille sujui mukavasti ilman johteitakin, ja Romppa teki täydelliset 2on2offit joka kerta, vaikka juoksin pitkälle eteen. A'lla se tuli pari kertaa yli, mutta pysähtyi kyllä oikein, kun itse ajoitin 'Ota!' -käskyn oikein.
Ap oltiin käyty hakemassa Rommille uusi Back On Track-mantteli, jota päästiinkin heti testaamaan. Hienosti näytti istuvan, vaikka Rommi tietenkin inhoaa tätäkin takkia sydämensä pohjasta. Jäähdyttelylenkillä laukat ja umpihankipyrähdyksetkin kuitenkin luonnistuivat, joten eiköhän myö tuohon sopeuduta :)
Ja pakko vielä mainita, että jäähdyttelylenkin aikana otetut lyhyet seurauspätkät oli todella upeita, hieno likka!
Inka
Tehtiin rata kahdessa osassa, eka pätkä 1-11(harmaat numerot) ja toka 12-29. Hypyt 1-3 ohjasin ottamalla Rommin kakkosen takaa vastaan vasemmalla kädellä ja vaihtamalla oikeaan ennen kolmosta. Kolmosen jälkeen jaakotin ja juoksin putken vasemmalta puolelta vitoselle taputtaen samalla. Sitten radan hankalin kohta eli keppikulma. Ja vaikka kuinka ollaan hiottu kaikkia mahdollisia sisäänmenoja niin ei, mulla meni pasmat sekasin enkä saanut Rommia edes usealla yrittämällä oikeaan väliin. Lopulta toimivin tapa oli joku sylkkärin ja poispäinkäännön välimuoto, joka tosin oli hyvin aikaavievä. Rommin päästyä sisään saatoin rauhassa leikata takaa ja jäädä odottelemaan koiraa putkelle.
Pituuden jälkeen koiran saaminen putkeen oli yllättävän hankalaa, joko kaari meni pitkäksi tai otin Rommin liian tiukasti käteen. 10-11 sujui parhaiten, kun ohjasin molemmat hypyt oikealta puolelta.
Sitten seuraava pätkä. Kutsuin Rommin hypyn 12 yli seisoen itse hypyn 13 taaemman siivekkeen tuntumassa. Tästä sylkkärillä 13 yli ja matka jatkui neljälletoista --> valssi ja 15. Välistäveto 15-16 ja koira oikean siivekkeen takaa hypylle 17, jossa takaaleikkasin. A ja keinu oikein kivoja, kävin palkkaamassa molemmille kontakteille. Erityisesti keinu superhiano, Rommi juoksi alastulokontaktille saakka ja odotti hyvin keinun laskeutumisen.
Linja renkaalta hypylle oli vähän jännittävä, mutta hyvin koira suoriutui. Putkeen se irtosi hienosti, ja kepit oli oikein näppärät kun otin kädellä vastaan sisäänmenolla. Jaakko Suoknuuti oli DVD:llä tehnyt samalla tavalla, ainoa kohta minkä radan ohjauksesta muistin :)
Ratojen jälkeen käytiin vielä Rommin kanssa toisella puolella tekemässä parit kepit ja kontaktit. 180 asteen lähetys puomille sujui mukavasti ilman johteitakin, ja Romppa teki täydelliset 2on2offit joka kerta, vaikka juoksin pitkälle eteen. A'lla se tuli pari kertaa yli, mutta pysähtyi kyllä oikein, kun itse ajoitin 'Ota!' -käskyn oikein.
Ap oltiin käyty hakemassa Rommille uusi Back On Track-mantteli, jota päästiinkin heti testaamaan. Hienosti näytti istuvan, vaikka Rommi tietenkin inhoaa tätäkin takkia sydämensä pohjasta. Jäähdyttelylenkillä laukat ja umpihankipyrähdyksetkin kuitenkin luonnistuivat, joten eiköhän myö tuohon sopeuduta :)
Ja pakko vielä mainita, että jäähdyttelylenkin aikana otetut lyhyet seurauspätkät oli todella upeita, hieno likka!
Inka
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Purinatreeniä jälleen
Pyörähdettiin Rommin kanssa kahdestaan Purinalla aksan ja tokon merkeissä. Vahvistin paljon itsenäisiä keppejä, tosi hienosti meni! Pystyin irtoamaan mihin suuntaan tahansa niin pitkälle kun halusin, hyppimään, pyörimään, tanssimaan... Sisäänmeno on edelleen meidän heikko kohta tällä hetkellä. Tiukatkin kulmat kyllä sujuvat noin yleensä, mutta kun välillä tulee niitä kummallisia kolmanteen/neljänteen väliin hakuja, niin ei mun luottamus koiraan ole ihan huipussaan. No, varmuutta varmuutta vaan! Niin ja se tekniikka, haluaisin Rommin uivan = vauhti kasvaisi, mutta vielä ei ainakaan puututa.
Kontakteja ei hinkattu ihan niin paljon kun olin sunnitellut, koska ne(kin) menivät mallikkaasti. Eka keinu oli aika reipas lentokeinu, mutta syy täysin mun, koska en putken jälkeen ilmoittanut äänellä 'rauhassa'. Puomille lähetin 180 asteen kulmasta siivekkeet molemmin puolin ylösmenoa johteina. Yhtään eivät Romppaa häirinneet, vaan näppärästi kiersi joka kerta :)
Poispäinkäännöt olivat bueno, tosin niitä otettiin vaan eka parilla siivekkeellä ja sitten kolmen hypyn setillä. Jotain lyhyttä 10 esteen rataakin tehtiin rimat maassa, R haki pimeän putkikulman hyvin mutta irtosi turhan innokkaasti A'lle.
Kaiken kaikkiaan jälleen kivat agilityt, huomenna uudestaan!
Tokopuoli sujuikin sitten jopa vielä paremmin. Heti hallille tultuamme rakensin ruudun käyttäen uusia punaisia tötsiämme, ne eivät tuottaneet ongelmia. Eka lähetys targetille jossa nami, toka pelkälle targetille, kolmas tyhjään, neljäs pelkälle targetille, viides tyhjään, kuudes targetille jossa nami. Suurin osa n. 10m lähetysmatkalla, neljäs ja viides 30m päästä. Neljännellä Rommi ei ensin katseella oikein hakenut ruutua vihjesanasta, joten huijasin ja osoitin ruudun sille. Tyhät ruudut oli tosi näppärät, koira pysähtyi heti 'seis'-käskystä.
Hallitreenit lopetettiin ohjattuun. Jälleen pelkkää suuntien vahvistelua namipurkkien avulla, ensin purkit samalla linjalla merkin kanssa, mistä sitten syvensin vähitellen. Hiena ja virheetöntä.
Kyytiä odotellessa tokoiltiin vielä Purinan ulkokentällä. Ruutuja kaikista neljästä suunnasta satunnaisesti tyhjään/targetille/namitargetille. Ei muuta ongelmaa kuin pari harakkaa, jotka kävivät nappaamassa namit targetilta aina palatessani koiran luokse. No, ainakin Rommi ampui ruutuun raivolla :D
Seuraaminen oli ihan mieletöntä. Paikka just nappi, kontakti hyvä ja rento. Palkkailin eka n. puolen minuutin pätkistä, lopuksi pidempi (2min 50s) seuruu temponmuutoksineen ja askeleineen. Lopussa kontakti tippu parissa kohtaa, mistä huomautin lässyttämällä. Joka tapauksessa kyllä hienoo, ja lumeen tulleista jäljistä näkyi, että koira ei liikkunut väljästi ja että itse liikuin suoraan + tein hyvät käännökset.
Kaukoja ollaan hiottu kotona naksulla ja tulos näyttää hyvältä. Pitkä setti i-m-i-m-s-m-s-m-i-s-i-s-i 10m etäisyydeltä naksun kanssa, yhdessä s-i vaihdossa Rommi edisti pikkasen --> en naksauttanut vaan ilmotin 'höpöhöpö' ja peruututin.
Lopetettiin paikallaoloihin, joita ei olla tehty ainakaan kuukauteen, hyihyi. Paikkamakuita kaksi kipaletta, molemmat helpotin jäämällä näkyville 40m päähän. Eka 30s, toka 3min 15s. Kolmannen minuutin vikalla puoliskolla joku vihelsi kauempana koiraansa useita kertoja ja Rommi venytti kaulaansa sen näköisenä, että täältä tullaan. Hyvin kuitenkin vastusti kiusauksen. Jouduin odottamaan sellaiset 15s että pääsin palkkaamaan, koska halusin Rommin olevan levollinen. Paikkaistumista ei olla sitä yhtä kertaa enempää tehty muualla kuin kotona, ja kotitreeniäkin vain pari kertaa joskus kuukausi sitten, joten jäin näkyville 15m päähän. Kävin ensin palkkaamassa 20s jälkeen, sitten 1min putkeen.
Vaikka treenattiin melko yhtäjaksoisesti lähes pari tuntia, niin Rommilla oli reippaasti energiaa treenien jälkeenkin: kun vapautin likan paikkaistumisesta, se veti hyvin epärommimaisia spurtteja ympäri kenttää ja iloitsi lumesta sydämensä kyllyydestä. Kiva koira tuo :)
Inka
Kontakteja ei hinkattu ihan niin paljon kun olin sunnitellut, koska ne(kin) menivät mallikkaasti. Eka keinu oli aika reipas lentokeinu, mutta syy täysin mun, koska en putken jälkeen ilmoittanut äänellä 'rauhassa'. Puomille lähetin 180 asteen kulmasta siivekkeet molemmin puolin ylösmenoa johteina. Yhtään eivät Romppaa häirinneet, vaan näppärästi kiersi joka kerta :)
Poispäinkäännöt olivat bueno, tosin niitä otettiin vaan eka parilla siivekkeellä ja sitten kolmen hypyn setillä. Jotain lyhyttä 10 esteen rataakin tehtiin rimat maassa, R haki pimeän putkikulman hyvin mutta irtosi turhan innokkaasti A'lle.
Kaiken kaikkiaan jälleen kivat agilityt, huomenna uudestaan!
Tokopuoli sujuikin sitten jopa vielä paremmin. Heti hallille tultuamme rakensin ruudun käyttäen uusia punaisia tötsiämme, ne eivät tuottaneet ongelmia. Eka lähetys targetille jossa nami, toka pelkälle targetille, kolmas tyhjään, neljäs pelkälle targetille, viides tyhjään, kuudes targetille jossa nami. Suurin osa n. 10m lähetysmatkalla, neljäs ja viides 30m päästä. Neljännellä Rommi ei ensin katseella oikein hakenut ruutua vihjesanasta, joten huijasin ja osoitin ruudun sille. Tyhät ruudut oli tosi näppärät, koira pysähtyi heti 'seis'-käskystä.
Hallitreenit lopetettiin ohjattuun. Jälleen pelkkää suuntien vahvistelua namipurkkien avulla, ensin purkit samalla linjalla merkin kanssa, mistä sitten syvensin vähitellen. Hiena ja virheetöntä.
Kyytiä odotellessa tokoiltiin vielä Purinan ulkokentällä. Ruutuja kaikista neljästä suunnasta satunnaisesti tyhjään/targetille/namitargetille. Ei muuta ongelmaa kuin pari harakkaa, jotka kävivät nappaamassa namit targetilta aina palatessani koiran luokse. No, ainakin Rommi ampui ruutuun raivolla :D
Seuraaminen oli ihan mieletöntä. Paikka just nappi, kontakti hyvä ja rento. Palkkailin eka n. puolen minuutin pätkistä, lopuksi pidempi (2min 50s) seuruu temponmuutoksineen ja askeleineen. Lopussa kontakti tippu parissa kohtaa, mistä huomautin lässyttämällä. Joka tapauksessa kyllä hienoo, ja lumeen tulleista jäljistä näkyi, että koira ei liikkunut väljästi ja että itse liikuin suoraan + tein hyvät käännökset.
Kaukoja ollaan hiottu kotona naksulla ja tulos näyttää hyvältä. Pitkä setti i-m-i-m-s-m-s-m-i-s-i-s-i 10m etäisyydeltä naksun kanssa, yhdessä s-i vaihdossa Rommi edisti pikkasen --> en naksauttanut vaan ilmotin 'höpöhöpö' ja peruututin.
Lopetettiin paikallaoloihin, joita ei olla tehty ainakaan kuukauteen, hyihyi. Paikkamakuita kaksi kipaletta, molemmat helpotin jäämällä näkyville 40m päähän. Eka 30s, toka 3min 15s. Kolmannen minuutin vikalla puoliskolla joku vihelsi kauempana koiraansa useita kertoja ja Rommi venytti kaulaansa sen näköisenä, että täältä tullaan. Hyvin kuitenkin vastusti kiusauksen. Jouduin odottamaan sellaiset 15s että pääsin palkkaamaan, koska halusin Rommin olevan levollinen. Paikkaistumista ei olla sitä yhtä kertaa enempää tehty muualla kuin kotona, ja kotitreeniäkin vain pari kertaa joskus kuukausi sitten, joten jäin näkyville 15m päähän. Kävin ensin palkkaamassa 20s jälkeen, sitten 1min putkeen.
Vaikka treenattiin melko yhtäjaksoisesti lähes pari tuntia, niin Rommilla oli reippaasti energiaa treenien jälkeenkin: kun vapautin likan paikkaistumisesta, se veti hyvin epärommimaisia spurtteja ympäri kenttää ja iloitsi lumesta sydämensä kyllyydestä. Kiva koira tuo :)
Inka
perjantai 25. joulukuuta 2009
Kinkunsulattelua
Joulut on sitten vietetty, tämän tytön lahjat oli yllättäen koirapainotteisia: BOT-mantteli, ohjatun kapulat, uudet ruutumerkit, Janita Leinosen 'Pennusta mestariksi' ja 'Ohjaa, älä oleta' -DVD:t... Eiköhän näillä kätevästi starttailla tulevaa toko- ja agivuotta ;) . Rommi sai joululahjaksi (käytännössä yllä olevien lisäksi siis) oikein lihaisan luun, josta teki pitkään selvää.
Joulupäivän kunniaksi oli tarkoitus lähteä Purinalle liitelemään, mutta ilmoitus kävi, että tänään ei kukaan lähde minnekään vaan vietetään kotijoulua! No, sunnuntaina sitten. Käytiin kuitenkin pikasesti harkkaamassa katulamppujen valossa seuraavalla menestyksellä:
Seuraamisessa yritin puuttua edistämiseen. Tiputin palkan kävellessä taakse ja vapautin koiran sille välittömästi, ja aluksi seuruupaikka paranikin huomattavasti. Odotetusti Rommi kuitenkin alkoi ottaa muhun sivusuunnassa etäisyyttä, mitä yritin imuttamalla korjata. Lopuksi ihan ok, mutta täytyy nyt keksiä joku oikeesti toimiva keino tohon paikkan korjaamiseen!
Luoksetulot oli aikas kivoja, koira tosin jätti yhden stopin tekemättä samaan tyyliin kuin kisoissa. Vauhdinpuutteesta ei onneksi kärsitty ja takapalkalla stoppikin toimi hienosti.
Varjo-ohjausta yritin tehdä kahden ämpärin kanssa, mutta tietenkin toinen oli valkoinen, eikä R hahmottanut sitä lumesta ollenkaan. Siirsin ämpärit kadulle ja tässä toimi, tosin Ro oli vähän varovainen liukkaammalla alustalla. Seisoin siis itse ämpäreiden (etäisyys 5m) välissä ja lähetin eri tyyleillä takaakiertoihin. Sylkkärit, poispäinkäännöt, keilaukset, valssit kaikki ok, tosin Rommi tyypilliseen tapaansa pomppi aika tavalla :)
Inka
Joulupäivän kunniaksi oli tarkoitus lähteä Purinalle liitelemään, mutta ilmoitus kävi, että tänään ei kukaan lähde minnekään vaan vietetään kotijoulua! No, sunnuntaina sitten. Käytiin kuitenkin pikasesti harkkaamassa katulamppujen valossa seuraavalla menestyksellä:
Seuraamisessa yritin puuttua edistämiseen. Tiputin palkan kävellessä taakse ja vapautin koiran sille välittömästi, ja aluksi seuruupaikka paranikin huomattavasti. Odotetusti Rommi kuitenkin alkoi ottaa muhun sivusuunnassa etäisyyttä, mitä yritin imuttamalla korjata. Lopuksi ihan ok, mutta täytyy nyt keksiä joku oikeesti toimiva keino tohon paikkan korjaamiseen!
Luoksetulot oli aikas kivoja, koira tosin jätti yhden stopin tekemättä samaan tyyliin kuin kisoissa. Vauhdinpuutteesta ei onneksi kärsitty ja takapalkalla stoppikin toimi hienosti.
Varjo-ohjausta yritin tehdä kahden ämpärin kanssa, mutta tietenkin toinen oli valkoinen, eikä R hahmottanut sitä lumesta ollenkaan. Siirsin ämpärit kadulle ja tässä toimi, tosin Ro oli vähän varovainen liukkaammalla alustalla. Seisoin siis itse ämpäreiden (etäisyys 5m) välissä ja lähetin eri tyyleillä takaakiertoihin. Sylkkärit, poispäinkäännöt, keilaukset, valssit kaikki ok, tosin Rommi tyypilliseen tapaansa pomppi aika tavalla :)
Inka
Sitten ensi vuonna...
Niitä tavoitteita olisi taas aika listata. 2009 tavoitteita oli muutama, missä ihan kivasti onnistuttiinkin, osa taasen jäi ihan unholaan..
Ronjan kanssa meidän kaikkein suurin tavoite oli ehdottomasti madaltaa ohjaajan kisakynnystä, jossa ehdottomasti onnistuttiin. Tai siis Inka onnistui madaltamaan sitä meidän osalta :--) Kisajännitys ei kyllä tippaakaan laantunut mutta ehkä sekin sitten ajan kanssa. Toiveajattelua?
Tokossa meillä oli tähtäimenä TK2 ja se napattiin putkeen kolmesta kisasta syksyllä, jippii! Ensi vuoden kevyeksi tavoitteeksi otetaan voittajan liikkeiden treenaamista, valtava erävoitto saavutetaan jos saadaan metalli nousemaan maasta! Kisaamaan ehkä, mahdollisesti alkusyksystä, jos liikkeet toimii.
Agin suhteenhan meidän piti kisata virallisissa jo tänä vuonna, mikä ei sitten lopulta toteutunut. Epävirallisissa kyllä kipaistiin ihan kivoin tuloksin. Ensi vuonna sitten starttaillaan ja toivottavasti saadaan muistakin kun niitä hyllyjä. Omaksi tavoitteeksi parempi ohjaaminen... :--)) Kepeistä pitäisi saada HUOMATTAVASTI itsenäisemmät, keinu varmemmaksi myös.
Extrana ensi vuodelle mahdollisesti näyttely taikka pari pitkästä aikaa, kummempia tuloksia ei odoteta tälle australiankorvakoiralle, mutta Ronjan kanssa on aina yhtä mukavaa pyörähdellä kehissä. BH:ta mennään kokeilemaan vihdoin ja viimein.
Minka-monsteri on opetellut talon tavoille ja onkin kotiutunut hurjan hyvin. Ensi vuoteen kuuluu kummallisiin paikkoihin tutustumista ja uusia tuttavuuksia.
Kevään ja kesän aikana pyörähdellään tutustumassa näyttelyihin mätsäreiden ja pentunäyttelyiden muodossa, agiin tutustuminen alkaa jo tämän vuoden puolella ja pitäisi suunnitelmia tehdä vaikka minkä varalle tokon osalta. Huijui!
Oona
Ronjan kanssa meidän kaikkein suurin tavoite oli ehdottomasti madaltaa ohjaajan kisakynnystä, jossa ehdottomasti onnistuttiin. Tai siis Inka onnistui madaltamaan sitä meidän osalta :--) Kisajännitys ei kyllä tippaakaan laantunut mutta ehkä sekin sitten ajan kanssa. Toiveajattelua?
Tokossa meillä oli tähtäimenä TK2 ja se napattiin putkeen kolmesta kisasta syksyllä, jippii! Ensi vuoden kevyeksi tavoitteeksi otetaan voittajan liikkeiden treenaamista, valtava erävoitto saavutetaan jos saadaan metalli nousemaan maasta! Kisaamaan ehkä, mahdollisesti alkusyksystä, jos liikkeet toimii.
Agin suhteenhan meidän piti kisata virallisissa jo tänä vuonna, mikä ei sitten lopulta toteutunut. Epävirallisissa kyllä kipaistiin ihan kivoin tuloksin. Ensi vuonna sitten starttaillaan ja toivottavasti saadaan muistakin kun niitä hyllyjä. Omaksi tavoitteeksi parempi ohjaaminen... :--)) Kepeistä pitäisi saada HUOMATTAVASTI itsenäisemmät, keinu varmemmaksi myös.
Extrana ensi vuodelle mahdollisesti näyttely taikka pari pitkästä aikaa, kummempia tuloksia ei odoteta tälle australiankorvakoiralle, mutta Ronjan kanssa on aina yhtä mukavaa pyörähdellä kehissä. BH:ta mennään kokeilemaan vihdoin ja viimein.
Minka-monsteri on opetellut talon tavoille ja onkin kotiutunut hurjan hyvin. Ensi vuoteen kuuluu kummallisiin paikkoihin tutustumista ja uusia tuttavuuksia.
Kevään ja kesän aikana pyörähdellään tutustumassa näyttelyihin mätsäreiden ja pentunäyttelyiden muodossa, agiin tutustuminen alkaa jo tämän vuoden puolella ja pitäisi suunnitelmia tehdä vaikka minkä varalle tokon osalta. Huijui!
Oona
maanantai 21. joulukuuta 2009
Vapaavuoro Purinalla
Talvitauko on meneillään, mutta saadaan käydä omalla treenivuorolla vapaasti harkkaamassa hallilla, ja myö tietenkin heti hyödynnettiin tätä :) . Paikalla meidän lisäksi Heidi+Himba ja Saila+Candy. Tehtiin mm. kolmea pientä radanpätkää, jotka olen erottanut ratapiirroksessa viivoilla.
Oikean yläkulman radalla tarkoitus oli hioa keppikulmaa ja keinua. Ohjasin pätkän niin, että otin Rommin vastaan kakkoshypyltä oikealla kädellä rintamasuunta kohti ykköshyppyä ja vaihdoin vasempaan käteen rintamasuunta kohti keppejä --> lähetin kepeille vasemmalla kädellä ja pysyin itse keppien vasemmalla puolella. Ro oli oikein pätevä ja haki hienosti sisään, vaikka seisoin kakkoshypyn luona. Keinu oli ihan mieletön, koira meni sen varmanoloisesti ja innolla ilman lätkää, mutta pysähty silti hyvin loppuun. Yay !
Vasemman yläkulman radalla ei oikeestaan ollut mitään tiettyä ideaa, sen vaan sai helposti kasattua lähellä olevista esteistä. Keppikulma osottautu Rommille alussa vähän hankalaksi, mikä oli yllätys. Kuitenkin lopulta meni ihan ok, ohjasin kolmosen vasemmalta puolelta ja takaaleikkasin 3-4.
Alimmalla radalla kokeiltiin ihan mielenkiinnosta ohjata toistemme koiria. Oli aika hauska mennä niinkin erikokosten koirien kuin keskikokosen villakoiran ja rhodesiankoiran kanssa rataa, ja Rommikin meni oikein nätisti sekä Heidin että Sailan kanssa. Se oli joutunut pitkään sivusta katsomaan, kun menin kahden toisen koiran kanssa ja toiset koirat meni omien ohjaajiensa kanssa, joten intoa riitti :) . Ja hei, sivusta katsottuna meno näytti suorastaan vauhdikkaalta! Menin radanpätkän kerran myös Rommin kanssa, jaakotus toimi ihan kivasti kolmoselle.
Pikkuratojen lisäksi otettiin myös eteenmenoja neljän hypyn suoralla. Himballa oli vähän vielä mammalomat päällä, ja se rymisteli pari kertaa irti Heidin otteesta kesken Rommin suorituksen ja tuli moikkaamaan, mistä R selvästi hermostui ja haukkui turhautuneena Himballe ('Perkele teen tässä rataa kuule!'). Muuten meni hienosti, Rommi teki tuttuun tapaan tyylikkäät innarit.
Kontaktit oli tosi kivalla mallilla, keinu ilman lätkää no problem, samoin A. Kerran villiintynyt Himba tuli moikkaamaan kesken A'n alastulon, mistä Ro ärräsi erittäin äkäsenä ja katto mua kummissaan. A on niin rakas! Lähdettäessä otin myös parit puomit, nekin oikein jees.
Kepit on tällä hetkellä meidän suurin ongelma, tai siis lähinnä sisäänmeno. Rommi on selvästi epävarma sen suhteen, naksu kehiin? Itse pujottelu ihan ok, koira tekee kivan itsenäisesti.
Muiden lähdettyä myös parit putkijarrutukset namilätkän kera, nämä jees.
Paljon kaikkea erilaista siis tehtiin, tosin mitään ei hinkattu liikaa. Rommilla oli energiaa loppuun saakka, ja jäähdyttelylenkillä se vielä jaksoi vetää rallia umpihangessa. Pakkasen takia yritin lämmitellä koiraa alkulenkin lisäksi hallissa juoksemalla sen kanssa vapaasti ympäri hallia, mutta likka tulkitsi tämän luvaksi suorittaa esteitä mielivaltasesti, joten palattiin lämmittelyyn varjo-ohjauksen muodossa.
Mä olen ihan kamalan järjestelmällinen ihminen tietyissä asioissa, ja esimerkiksi treenien suunnittelu on mulle tosi tärkeetä. Nyt en ollut ehtinyt ollenkaan ajatella mitä tehdään, ja kun alkutreenit olivat vähän kaaosta, niin pääsin tyypilliseen tapaani nipottamaan että jospa vaikka tehtäis tälleen ja tälleen. Toivottavasti ei treenikavereita häirinnyt ihan hirveästi :) . Ens kerralla sunnittelen meille jonkun pidemmän radan, niin mun ei tarvii stressata pienestä epäjärjestelmällisyydestä!
Inka
Oikean yläkulman radalla tarkoitus oli hioa keppikulmaa ja keinua. Ohjasin pätkän niin, että otin Rommin vastaan kakkoshypyltä oikealla kädellä rintamasuunta kohti ykköshyppyä ja vaihdoin vasempaan käteen rintamasuunta kohti keppejä --> lähetin kepeille vasemmalla kädellä ja pysyin itse keppien vasemmalla puolella. Ro oli oikein pätevä ja haki hienosti sisään, vaikka seisoin kakkoshypyn luona. Keinu oli ihan mieletön, koira meni sen varmanoloisesti ja innolla ilman lätkää, mutta pysähty silti hyvin loppuun. Yay !
Vasemman yläkulman radalla ei oikeestaan ollut mitään tiettyä ideaa, sen vaan sai helposti kasattua lähellä olevista esteistä. Keppikulma osottautu Rommille alussa vähän hankalaksi, mikä oli yllätys. Kuitenkin lopulta meni ihan ok, ohjasin kolmosen vasemmalta puolelta ja takaaleikkasin 3-4.
Alimmalla radalla kokeiltiin ihan mielenkiinnosta ohjata toistemme koiria. Oli aika hauska mennä niinkin erikokosten koirien kuin keskikokosen villakoiran ja rhodesiankoiran kanssa rataa, ja Rommikin meni oikein nätisti sekä Heidin että Sailan kanssa. Se oli joutunut pitkään sivusta katsomaan, kun menin kahden toisen koiran kanssa ja toiset koirat meni omien ohjaajiensa kanssa, joten intoa riitti :) . Ja hei, sivusta katsottuna meno näytti suorastaan vauhdikkaalta! Menin radanpätkän kerran myös Rommin kanssa, jaakotus toimi ihan kivasti kolmoselle.
Pikkuratojen lisäksi otettiin myös eteenmenoja neljän hypyn suoralla. Himballa oli vähän vielä mammalomat päällä, ja se rymisteli pari kertaa irti Heidin otteesta kesken Rommin suorituksen ja tuli moikkaamaan, mistä R selvästi hermostui ja haukkui turhautuneena Himballe ('Perkele teen tässä rataa kuule!'). Muuten meni hienosti, Rommi teki tuttuun tapaan tyylikkäät innarit.
Kontaktit oli tosi kivalla mallilla, keinu ilman lätkää no problem, samoin A. Kerran villiintynyt Himba tuli moikkaamaan kesken A'n alastulon, mistä Ro ärräsi erittäin äkäsenä ja katto mua kummissaan. A on niin rakas! Lähdettäessä otin myös parit puomit, nekin oikein jees.
Kepit on tällä hetkellä meidän suurin ongelma, tai siis lähinnä sisäänmeno. Rommi on selvästi epävarma sen suhteen, naksu kehiin? Itse pujottelu ihan ok, koira tekee kivan itsenäisesti.
Muiden lähdettyä myös parit putkijarrutukset namilätkän kera, nämä jees.
Paljon kaikkea erilaista siis tehtiin, tosin mitään ei hinkattu liikaa. Rommilla oli energiaa loppuun saakka, ja jäähdyttelylenkillä se vielä jaksoi vetää rallia umpihangessa. Pakkasen takia yritin lämmitellä koiraa alkulenkin lisäksi hallissa juoksemalla sen kanssa vapaasti ympäri hallia, mutta likka tulkitsi tämän luvaksi suorittaa esteitä mielivaltasesti, joten palattiin lämmittelyyn varjo-ohjauksen muodossa.
Mä olen ihan kamalan järjestelmällinen ihminen tietyissä asioissa, ja esimerkiksi treenien suunnittelu on mulle tosi tärkeetä. Nyt en ollut ehtinyt ollenkaan ajatella mitä tehdään, ja kun alkutreenit olivat vähän kaaosta, niin pääsin tyypilliseen tapaani nipottamaan että jospa vaikka tehtäis tälleen ja tälleen. Toivottavasti ei treenikavereita häirinnyt ihan hirveästi :) . Ens kerralla sunnittelen meille jonkun pidemmän radan, niin mun ei tarvii stressata pienestä epäjärjestelmällisyydestä!
Inka
Tavoitteet 2010
ROMMI
Ylös kirjottamani tavotteet 2009 tuhoutu jonkun vanhan blogin myötä, joten ihan muistipohjalta mennään ja katsotaan, miten ahkeria oltiin. Ja jotta saadaan jotain enskin vuonna aikaseksi, niin kaipa sitä jotain tavotteita on taas asetettava.
2009
Tokossa saavutettiin kaikki mitä haluttiin, eli Rommin nimen edessä komeilee tätä nykyä koulari TK1 ja avo on korkattu.
Agilityssa vuoden ainoa tavoite, kisauran korkkaaminen, lopulta jäi. Loppuvuodesta olisin ehkä kisoihin uskaltautunutkin, mutta en sitten kuitenkaan raatsinut lisenssiä hankkia.
PK-puolella tarkoitus oli läpäistä BH-koe, mikä toteutukin ihan viime tipassa. Miinusta vähäisestä jäljellä etenemisestä.
Muita juttuja en oikein muista, olisinkohan luonnetestillä uhannut? No, sitä en ainakaan saanut aikaseksi.
2010
Tokossa tavoitteena olisi vähintään kisaoikeus voittajaan ja koirasta riippuen sitten TK2 tai suoraan kohti korkeuksia. Elikkä virallinen tavoite on se voin korkkaaminen.
Agilityssa ehdottomasti kisaamaan jo alkuvuodesta, ollaan nyt hurjia ja laitetaan tavoitteeksi yksi nolla.
PK-puolella ei muita tavotteita kun jäljellä eteneminen, jospa saatas vuoden loppuun mennessä kepit kuntoon ja namit pois jäljeltä. Esineruutua olisi hyvä starttailla.
Muuhun sisältyy luonnetesti sekä kyynär- ja polvikuvat. Niin ja ehkä Rosmolle kaveri :)
...sekä luonnollisesti terve, iloinen ja onnellinen harrastuskaveri ja perheenjäsen!
Inka
Ylös kirjottamani tavotteet 2009 tuhoutu jonkun vanhan blogin myötä, joten ihan muistipohjalta mennään ja katsotaan, miten ahkeria oltiin. Ja jotta saadaan jotain enskin vuonna aikaseksi, niin kaipa sitä jotain tavotteita on taas asetettava.
2009
Tokossa saavutettiin kaikki mitä haluttiin, eli Rommin nimen edessä komeilee tätä nykyä koulari TK1 ja avo on korkattu.
Agilityssa vuoden ainoa tavoite, kisauran korkkaaminen, lopulta jäi. Loppuvuodesta olisin ehkä kisoihin uskaltautunutkin, mutta en sitten kuitenkaan raatsinut lisenssiä hankkia.
PK-puolella tarkoitus oli läpäistä BH-koe, mikä toteutukin ihan viime tipassa. Miinusta vähäisestä jäljellä etenemisestä.
Muita juttuja en oikein muista, olisinkohan luonnetestillä uhannut? No, sitä en ainakaan saanut aikaseksi.
2010
Tokossa tavoitteena olisi vähintään kisaoikeus voittajaan ja koirasta riippuen sitten TK2 tai suoraan kohti korkeuksia. Elikkä virallinen tavoite on se voin korkkaaminen.
Agilityssa ehdottomasti kisaamaan jo alkuvuodesta, ollaan nyt hurjia ja laitetaan tavoitteeksi yksi nolla.
PK-puolella ei muita tavotteita kun jäljellä eteneminen, jospa saatas vuoden loppuun mennessä kepit kuntoon ja namit pois jäljeltä. Esineruutua olisi hyvä starttailla.
Muuhun sisältyy luonnetesti sekä kyynär- ja polvikuvat. Niin ja ehkä Rosmolle kaveri :)
...sekä luonnollisesti terve, iloinen ja onnellinen harrastuskaveri ja perheenjäsen!
Inka
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Tending-tokot OSA 1 plus aksaa
Tänään ap pyörähdettiin Purinalla Tending-tokojen merkeissä. Oli kiva päästä pitkästä aikaa Korrien oppiin, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa! Me oltiin Rommin kanssa kisaavien ryhmässä, eli kahden tunnin ajan treenailtiin Pekka Korrin kanssa. Teemana olivat tällä kertaa ruutu, kaukot ja seuraaminen, mutta aika loppui kesken, eikä ehditty käydä seuraamista läpi kuin teoriassa.
Pekka muisti meidät edellisiltä kursseilta ja kyseli heti, että ollaankos jo startattu EVL:ssä? Ei. Entä voittajassa? Eipä sielläkään. Kisaoikeus kuitenkin varmaan löytyy? Jaaaaaaa ei oikeestaan... Hävetti ihan, yritin epätoivosesti selitellä jotain kisatilanteen vaikeudesta, mutta mongerukseksi meni :) Onhan se totta, että tällä reenimäärällä kuuluisi vähintään voissa kisata, mutta minkäs sille mahtaa jos ohjaaja on hieman kyvytön?
Ruutuun tuli paljon hyviä vinkkejä. Lähetin ensin Rommin kaksi kertaa targetille, jossa nami, sitten näyttöruutu + lelunheitto koiran juostessa ruutuun. Pekka huomasi heti, että R on vähän epävarma ja hakee katseella ruudun keskikohdan sijaan vuorotellen jokaista kulmamerkkiä. Kuitenkin totesi, että mun on turha junnata tässä vaiheessa, koska ollaan kuitenkin niin pitkään ruutua treenattu, pitää ennen kaikkea siirtyä eteenpäin. Näyttöruutu meni ihan ok, jatkossa toimitaan sillä tavalla, että jätän koiran autoon (jos olisi) tai seinän taakse ennen treenejä, sitten käyn rakentamassa ruudun ja jätän sinne namialustan --> koira kehiin ja heti kentälle päästessä virittelysana (meillä se vanha tuttu "Missä ruutu?") ja melko vapaamuotonen lähetys ruutuun. Sitten koira uudestaan pois ja ruutu uuteen paikkaan, mielellään eri merkein, ja toistetaan sama kuvio. Näin ruudusta tulee koiralle leikinomainen juttu, mikä tuo varmuutta. Appari voi myös rakentaa ruudut!
Ruudun alkuopetukseen Pekka vinkkasi, että kannattaa melkein heti siirtyä pääosin tyhjiin ruutuihin, jotta vahvistetaan kisatilannetta. EVL:n merkiltä ruutuunmenon opettelu kannattaa aloittaa niin, että vie koiran merkille ja siirtyy itse aloituspaikalta sivusuunnassa kohti ruutua --> lähettää. Virittelysana on erittäin tärkeä (Rommi ei varmaan edes toimisi ilman :D). Kaikkea muutakin vinkkiä tuli, mutta en millään jaksa muistella...
Yksi yleinen virhe on ruutu-liikkeen loppuosan jättäminen liian vähälle huomiolle treenattaessa. Meillä se näytti kuulemma olevan ihan ok mallilla, Rommi ei ole ihan se kaikken sähäkin koira, joten plussaa siitä että kiihdytän omaa kävelyvauhtiani juuri ennen koiran tulemista sivulle. Koiran liiallista väljyyttä voi korjata mm. kävelemällä viistoon pois koirasta, tekemällä heti käännöksen oikeaan tai palkkaamalla oikeaan käteen.
Mainitsin Pekalle myös tosta meidän motivointiongelmasta. Hänen mukaansa Rommista kyllä löytyy vauhtia ja intoa, mutta ne on vaan vähän hankala löytää. Nykyään ei kuitenkaan enää tokokokeissa täysien pisteiden saamikseksi vaadita supervauhdikasta suoritusta, joten ei meidän tilanne täysin toivoton ole :)
Sitten pureuduttiin kaukoihin. Rommillahan on noin yleensä tosi näpsäkät kaukot, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, kun neiti tänään esitteli kaikki meidän tyypilliset ongelmat (näin saatiin niihin hyviä vinkkejä). Elikkä ensin vapaamuotosesti, alussa R pikkasen edisti, joten peruutin sitä pari askelta. Loput vaihdot jees, otin muistaakseni kaikki. Sitten käskytettynä + takapalkalla. Ro teki muut vaihdot hyvin, mutta tyypilliseen tapaansa takapalkan ollessa kehissä suoritti m-i vaihdon joka kerta vasta kolmannella tai neljännellä käskyllä. Vapautin sen heti, kun nousi istumaan ekasta.
Pekka ehdotti, että kun kerran tätä(kin) liikettä ollaan Rommin kanssa niin pitkään tehty, niin voisin merkata sille väärän toiminnan esim. sanomalla 'höpsis'. Kyseessä ei siis olisi mikään kielto tai toru, ainoastaan osoitus tyytymättömyydestä. Kuulemma toimii yllättävän hyvin herkillekin koirille ilman, että menevät lukkoon!
Seuraamisesta puhuttiin sitten lopussa. Muistutuksena tuli, että imutus ei ole mikään alkuvaiheen opetusjuttu, vaan sillä vahvistetaan oikeaa seuraamisasentoa ja -paikkaa läpi koiran tokouran. Meille erittäin tärkeä pointti, jospa saataisiin tuo edistäminen korjattua? Toinenkin 'samaa vanhaa' -muistutus tuli: hyvän kisasuorituksen takaamiseksi jäykkyyden+äänettömyyden pitäisi olla koiralle kehu ja höpöttelyn tyytymättömyyden ilmaisu. Koira siis työskentelee pitääkseen ohjaajan hiljaisena --> lelu. Jos tekee väärin, niin tyyliin vilautetaan lelua ja höpöhöpö mennäänpäs alusta.
Treenien jälkeen mun oli tarkoitus tehdä parit keinut ja lähteä, mutta en voinut vastustaa aksa-kiusausta, kun Rommi hyppeli ja pyöri niin innostuneena ympärillä. Tehtiin siis erikseen keinua ja A'ta, molemmat meni itse asiassa tosi jees, vaikka keinulla mulla oli lätkä vaan pari ekaa kertaa ja A'lla ei ollenkaan. Ilman lätkää keinu oli vähän epävarma, mutta se nyt oli odotettavissakin. A oli ihan mieletön, Ro otti kontaktin yhdeksän kertaa kymmenestä, vaikka jatkoin matkaani pysähtymättä kauas eteen.
Tehtiin myös keppejä, nekin pääosin tosi upeita. Sisäänmenot oli vähänkin tiukemmista kulmista epävarmoja kunnes tajusin, että R lukee mun kroppaa tässä mielettömän tarkkaan: pystyin omalla liikkeellä+rintamasuunnalla määräämään tasan mistä välistä R alottaa. Sisään päästyään R tekee kuitenkin hyvin itsenäisesti ja pystyn irtoomaan tosi kauas sivulle, jäämään keppien alkuun tai vaikka takaaleikkaamaan ilman, että rytmi häiriintyy. Eteen en kovin pitkälle voinut irrota, mutta kun löysin sen kultaisen keskitien eli vedätin koiraa sopivasti, niin pujotteluvauhti kasvo ihan huimaksi!
Yksittäisten esteiden lisäksi tehtiin myös eteenmenoja putkella, hypyllä ja namilätkällä (luonnollisesti supervauhdikkaita, vaikka halliin joutunut harakka söi puolet herkuista :--) ) sekä putkijarrutuksia namilätkällä. Laitoin siis lätkän suoran putken loppupään jommalle kummalle sivulle ja lähetin koiran putken kautta lätkälle, jarrutuksesta kertoo taputus. Alkuopetus sujui varsin mallikkaasti, kokeilin kerran ilman lätkää ja Rommi kuuli hyvin taputuksesta kummalle puolelle halusin sen kääntyvän :) Kiva koira ja kivat treenit, huomenna taas Purinalle uuden avaimen kunniaksi!
Inka
Pekka muisti meidät edellisiltä kursseilta ja kyseli heti, että ollaankos jo startattu EVL:ssä? Ei. Entä voittajassa? Eipä sielläkään. Kisaoikeus kuitenkin varmaan löytyy? Jaaaaaaa ei oikeestaan... Hävetti ihan, yritin epätoivosesti selitellä jotain kisatilanteen vaikeudesta, mutta mongerukseksi meni :) Onhan se totta, että tällä reenimäärällä kuuluisi vähintään voissa kisata, mutta minkäs sille mahtaa jos ohjaaja on hieman kyvytön?
Ruutuun tuli paljon hyviä vinkkejä. Lähetin ensin Rommin kaksi kertaa targetille, jossa nami, sitten näyttöruutu + lelunheitto koiran juostessa ruutuun. Pekka huomasi heti, että R on vähän epävarma ja hakee katseella ruudun keskikohdan sijaan vuorotellen jokaista kulmamerkkiä. Kuitenkin totesi, että mun on turha junnata tässä vaiheessa, koska ollaan kuitenkin niin pitkään ruutua treenattu, pitää ennen kaikkea siirtyä eteenpäin. Näyttöruutu meni ihan ok, jatkossa toimitaan sillä tavalla, että jätän koiran autoon (jos olisi) tai seinän taakse ennen treenejä, sitten käyn rakentamassa ruudun ja jätän sinne namialustan --> koira kehiin ja heti kentälle päästessä virittelysana (meillä se vanha tuttu "Missä ruutu?") ja melko vapaamuotonen lähetys ruutuun. Sitten koira uudestaan pois ja ruutu uuteen paikkaan, mielellään eri merkein, ja toistetaan sama kuvio. Näin ruudusta tulee koiralle leikinomainen juttu, mikä tuo varmuutta. Appari voi myös rakentaa ruudut!
Ruudun alkuopetukseen Pekka vinkkasi, että kannattaa melkein heti siirtyä pääosin tyhjiin ruutuihin, jotta vahvistetaan kisatilannetta. EVL:n merkiltä ruutuunmenon opettelu kannattaa aloittaa niin, että vie koiran merkille ja siirtyy itse aloituspaikalta sivusuunnassa kohti ruutua --> lähettää. Virittelysana on erittäin tärkeä (Rommi ei varmaan edes toimisi ilman :D). Kaikkea muutakin vinkkiä tuli, mutta en millään jaksa muistella...
Yksi yleinen virhe on ruutu-liikkeen loppuosan jättäminen liian vähälle huomiolle treenattaessa. Meillä se näytti kuulemma olevan ihan ok mallilla, Rommi ei ole ihan se kaikken sähäkin koira, joten plussaa siitä että kiihdytän omaa kävelyvauhtiani juuri ennen koiran tulemista sivulle. Koiran liiallista väljyyttä voi korjata mm. kävelemällä viistoon pois koirasta, tekemällä heti käännöksen oikeaan tai palkkaamalla oikeaan käteen.
Mainitsin Pekalle myös tosta meidän motivointiongelmasta. Hänen mukaansa Rommista kyllä löytyy vauhtia ja intoa, mutta ne on vaan vähän hankala löytää. Nykyään ei kuitenkaan enää tokokokeissa täysien pisteiden saamikseksi vaadita supervauhdikasta suoritusta, joten ei meidän tilanne täysin toivoton ole :)
Sitten pureuduttiin kaukoihin. Rommillahan on noin yleensä tosi näpsäkät kaukot, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, kun neiti tänään esitteli kaikki meidän tyypilliset ongelmat (näin saatiin niihin hyviä vinkkejä). Elikkä ensin vapaamuotosesti, alussa R pikkasen edisti, joten peruutin sitä pari askelta. Loput vaihdot jees, otin muistaakseni kaikki. Sitten käskytettynä + takapalkalla. Ro teki muut vaihdot hyvin, mutta tyypilliseen tapaansa takapalkan ollessa kehissä suoritti m-i vaihdon joka kerta vasta kolmannella tai neljännellä käskyllä. Vapautin sen heti, kun nousi istumaan ekasta.
Pekka ehdotti, että kun kerran tätä(kin) liikettä ollaan Rommin kanssa niin pitkään tehty, niin voisin merkata sille väärän toiminnan esim. sanomalla 'höpsis'. Kyseessä ei siis olisi mikään kielto tai toru, ainoastaan osoitus tyytymättömyydestä. Kuulemma toimii yllättävän hyvin herkillekin koirille ilman, että menevät lukkoon!
Seuraamisesta puhuttiin sitten lopussa. Muistutuksena tuli, että imutus ei ole mikään alkuvaiheen opetusjuttu, vaan sillä vahvistetaan oikeaa seuraamisasentoa ja -paikkaa läpi koiran tokouran. Meille erittäin tärkeä pointti, jospa saataisiin tuo edistäminen korjattua? Toinenkin 'samaa vanhaa' -muistutus tuli: hyvän kisasuorituksen takaamiseksi jäykkyyden+äänettömyyden pitäisi olla koiralle kehu ja höpöttelyn tyytymättömyyden ilmaisu. Koira siis työskentelee pitääkseen ohjaajan hiljaisena --> lelu. Jos tekee väärin, niin tyyliin vilautetaan lelua ja höpöhöpö mennäänpäs alusta.
Treenien jälkeen mun oli tarkoitus tehdä parit keinut ja lähteä, mutta en voinut vastustaa aksa-kiusausta, kun Rommi hyppeli ja pyöri niin innostuneena ympärillä. Tehtiin siis erikseen keinua ja A'ta, molemmat meni itse asiassa tosi jees, vaikka keinulla mulla oli lätkä vaan pari ekaa kertaa ja A'lla ei ollenkaan. Ilman lätkää keinu oli vähän epävarma, mutta se nyt oli odotettavissakin. A oli ihan mieletön, Ro otti kontaktin yhdeksän kertaa kymmenestä, vaikka jatkoin matkaani pysähtymättä kauas eteen.
Tehtiin myös keppejä, nekin pääosin tosi upeita. Sisäänmenot oli vähänkin tiukemmista kulmista epävarmoja kunnes tajusin, että R lukee mun kroppaa tässä mielettömän tarkkaan: pystyin omalla liikkeellä+rintamasuunnalla määräämään tasan mistä välistä R alottaa. Sisään päästyään R tekee kuitenkin hyvin itsenäisesti ja pystyn irtoomaan tosi kauas sivulle, jäämään keppien alkuun tai vaikka takaaleikkaamaan ilman, että rytmi häiriintyy. Eteen en kovin pitkälle voinut irrota, mutta kun löysin sen kultaisen keskitien eli vedätin koiraa sopivasti, niin pujotteluvauhti kasvo ihan huimaksi!
Yksittäisten esteiden lisäksi tehtiin myös eteenmenoja putkella, hypyllä ja namilätkällä (luonnollisesti supervauhdikkaita, vaikka halliin joutunut harakka söi puolet herkuista :--) ) sekä putkijarrutuksia namilätkällä. Laitoin siis lätkän suoran putken loppupään jommalle kummalle sivulle ja lähetin koiran putken kautta lätkälle, jarrutuksesta kertoo taputus. Alkuopetus sujui varsin mallikkaasti, kokeilin kerran ilman lätkää ja Rommi kuuli hyvin taputuksesta kummalle puolelle halusin sen kääntyvän :) Kiva koira ja kivat treenit, huomenna taas Purinalle uuden avaimen kunniaksi!
Inka
lauantai 19. joulukuuta 2009
Pakkastokot
Eilen tokoiltiin pakkasessa lähikentällä, alkuperänen suunnitelma oli lähteä kauemmas isolle kentälle, mutta sepä oli tietenkin jäädytetty talven kunniaksi. Tarkoituksena ottaa normireenien sekaan vähän kisanomasta juttuu, tulos seuraava:
Rakensin ensin ruudun koiran nähden, sitten otettiin seuraamista. Alun perin olen suunnitellut, että alottasin aina treenit kisanomasella pitkällä seuraamisella --> possunkorva, mutta Rommi syttyy sen verran hitaasti, että innokkaan seuraamisen nimissä tästä täytyy luopua. Nyt siis seurautin vähän alle 3min, seassa kaikkea mahdollista. Ihan kisanomasesti ei tehty, koska varsinkin alussa vire oli turhan matala ja kontakti rakoili. Varsinkin loppua kohden kuitenkin parani hienosti, takapääkin toimi :)
Seuraavaksi ruutu. Ja ai että kun oli makee! Ruutu oli 1.5x1.5, joten helpotetulla mentiin, mutta tärkeintä siis, että heti ekalla kerralla R ampui tasan keskelle ruutua. Lähetin kaikista neljästä suunnasta, herkku targetilla ½ kerroista. Kyllä se nyt vaan niin on, että myö tehään kaikkien sääntöjen vastaisesti namiruutua, ei tästä muuten mitään tuu! Parinkymmenen metrin matkakaan ei tuottanut ongelmia, vaikka päivä oli pimenemään päin.
Kaukot oli aika tyylikkäät, pätevä likka teki takapalkalla tosi hyvät vaihdot. Ekat kaksi kertaa kävin palkkaamassa ekasta vaihdosta, sitten i-m-i-s-m-s-i-m --> vapautus palkalle. Miinusta siitä, että rintamasuunta käänty 10 astetta.
Sitten luoksareita: läpijuoksu-stoppi-stoppi-läpijuoksu. Stopit hienoja ja teräviä, vauhti juuri sopiva.
Lopuksi oli tarkoitus lopettaa palkattomuustreeniin. Suunnitelmissa siis maahanmeno-seisominen-nouto-kaukot, mutta homma tyssäsi heti ekaan liikkeeseen. Ei olla otettu avon jääviä sitten viime kisojen 14.11., ollaan vaan hiottu liikkeestä istumista. Ja tietenkin Rommi tarjosi istumista ekat kolme kertaa, vaikka avustin ihan kädellä ja kaikkea. No, kyllä se sitten lopulta hiffasi... Istumiset oli kyllä hienoja!
Seisominen oli napakka+siisti, luoksetulossa valu pikkasen käsimerkin jälkeen. Kuten jo viime kisojen jälkeen sanoin, Rommi ennakoi kisatilanteessa stoppia, eli tietää ettei palkka lennä kun ollaan tehty monta liikettä putkeen. Tästä eteenpäin palkka siis saattaa lentää palkattomuustreeneissäkin. Nyt heitin namin ja otin luoksarin uudestaan, tällä kertaa stoppi oli hieno.
Eka nouto oli vähän sotkunen suoritus, R sähläsi kapulaa poimiessaan ja koukkasi mun maassa olevien lapasten kautta. Toinen kerta toden sanoo, ihan nappi suoritus eikä edes törmännyt luovutuksessa! Lopetettiin kaukoihin s-m-i-s-m --> kissanruoka.
Tässä vaiheessa ohjaajan sormet oli tunnottomat, joten paineltiin suosiolla sisälle lämmittelemään :)
Inka
Rakensin ensin ruudun koiran nähden, sitten otettiin seuraamista. Alun perin olen suunnitellut, että alottasin aina treenit kisanomasella pitkällä seuraamisella --> possunkorva, mutta Rommi syttyy sen verran hitaasti, että innokkaan seuraamisen nimissä tästä täytyy luopua. Nyt siis seurautin vähän alle 3min, seassa kaikkea mahdollista. Ihan kisanomasesti ei tehty, koska varsinkin alussa vire oli turhan matala ja kontakti rakoili. Varsinkin loppua kohden kuitenkin parani hienosti, takapääkin toimi :)
Seuraavaksi ruutu. Ja ai että kun oli makee! Ruutu oli 1.5x1.5, joten helpotetulla mentiin, mutta tärkeintä siis, että heti ekalla kerralla R ampui tasan keskelle ruutua. Lähetin kaikista neljästä suunnasta, herkku targetilla ½ kerroista. Kyllä se nyt vaan niin on, että myö tehään kaikkien sääntöjen vastaisesti namiruutua, ei tästä muuten mitään tuu! Parinkymmenen metrin matkakaan ei tuottanut ongelmia, vaikka päivä oli pimenemään päin.
Kaukot oli aika tyylikkäät, pätevä likka teki takapalkalla tosi hyvät vaihdot. Ekat kaksi kertaa kävin palkkaamassa ekasta vaihdosta, sitten i-m-i-s-m-s-i-m --> vapautus palkalle. Miinusta siitä, että rintamasuunta käänty 10 astetta.
Sitten luoksareita: läpijuoksu-stoppi-stoppi-läpijuoksu. Stopit hienoja ja teräviä, vauhti juuri sopiva.
Lopuksi oli tarkoitus lopettaa palkattomuustreeniin. Suunnitelmissa siis maahanmeno-seisominen-nouto-kaukot, mutta homma tyssäsi heti ekaan liikkeeseen. Ei olla otettu avon jääviä sitten viime kisojen 14.11., ollaan vaan hiottu liikkeestä istumista. Ja tietenkin Rommi tarjosi istumista ekat kolme kertaa, vaikka avustin ihan kädellä ja kaikkea. No, kyllä se sitten lopulta hiffasi... Istumiset oli kyllä hienoja!
Seisominen oli napakka+siisti, luoksetulossa valu pikkasen käsimerkin jälkeen. Kuten jo viime kisojen jälkeen sanoin, Rommi ennakoi kisatilanteessa stoppia, eli tietää ettei palkka lennä kun ollaan tehty monta liikettä putkeen. Tästä eteenpäin palkka siis saattaa lentää palkattomuustreeneissäkin. Nyt heitin namin ja otin luoksarin uudestaan, tällä kertaa stoppi oli hieno.
Eka nouto oli vähän sotkunen suoritus, R sähläsi kapulaa poimiessaan ja koukkasi mun maassa olevien lapasten kautta. Toinen kerta toden sanoo, ihan nappi suoritus eikä edes törmännyt luovutuksessa! Lopetettiin kaukoihin s-m-i-s-m --> kissanruoka.
Tässä vaiheessa ohjaajan sormet oli tunnottomat, joten paineltiin suosiolla sisälle lämmittelemään :)
Inka
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Tunnari pilalla?
Ääh olen tyhmätyhmätyhmä huono ohjaaja, oon varmaan pilannut Rommin tunnarin lopullisesti. Ja mä kun luulin oppineeni kärsivälliseksi ton eläimen kanssa...
Rommilla oli tänään vähän ylimääräistä energiaa (=kanto mulle sukkia ja hanskoja), mutta pitkän päivän + ajotunnin päätteeksi olin niin laiska, etten jaksanut lähteä kentälle treenaamaan. Fiksuna ihmisenä päätin sitten aktivoida koiraa tunnarilla, mikä tietenkin oli vikatikki, kun mielentila oli tuo. Ja säädöksihän se meni: välillä R malttoi tehdä hienosti töitä ja tuoda omaa monta kertaa putkeen, mutta aina juuri, kun olin päättänyt, että tää on vika ja tähän lopetetaan, niin se alkoi nostella ja tarjota mulle jokaista palikkaa vuorotellen.
Tehtiin sitten oman etsimistä viltin seasta, kahden palikan erottelun eri vaiheita, namien syömistä palikoiden välistä ja kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa mulla lyhytpinnasena ihmisena palo käämit, ja koiran tuodessa mulle väärää hermostuin ja suutuin. VIRHE. Tietenkin. Rommi-ressukka nuoli hädissään mun naamaa ja meni matalaksi, minkä jälkeen mikään ei enää ottanut sujuakseen. Lopetettiin osittain onnistuneeseen (koira maisteli kaikki 3 läpi ja toi oman) ja sitten jäähdyteltiin tempuilla.
Koirasta kyllä näki alusta alkaen, ettei se oikein ollut varma mitä piti tehdä, mutta typerä ohjaaja sulki silmänsä ja otti yhtä vaikeeta toistoa toiston perään. Nyt ei tehdä tunnaria sisällä enää ollenkaan, ulkona sen kanssa ei (vielä) ole ollut ongelmia. Ulkona ja vieraan hajun kanssa R on selvästi varmempi.
Lenkeille aina oma mukaan, sen etsimistä hangesta ym helppoja juttuja. Ja ohjaajalle kärsivällisyyttä, tolle koiralle ei vaan oo varaa suuttua!!
Inka
Rommilla oli tänään vähän ylimääräistä energiaa (=kanto mulle sukkia ja hanskoja), mutta pitkän päivän + ajotunnin päätteeksi olin niin laiska, etten jaksanut lähteä kentälle treenaamaan. Fiksuna ihmisenä päätin sitten aktivoida koiraa tunnarilla, mikä tietenkin oli vikatikki, kun mielentila oli tuo. Ja säädöksihän se meni: välillä R malttoi tehdä hienosti töitä ja tuoda omaa monta kertaa putkeen, mutta aina juuri, kun olin päättänyt, että tää on vika ja tähän lopetetaan, niin se alkoi nostella ja tarjota mulle jokaista palikkaa vuorotellen.
Tehtiin sitten oman etsimistä viltin seasta, kahden palikan erottelun eri vaiheita, namien syömistä palikoiden välistä ja kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa mulla lyhytpinnasena ihmisena palo käämit, ja koiran tuodessa mulle väärää hermostuin ja suutuin. VIRHE. Tietenkin. Rommi-ressukka nuoli hädissään mun naamaa ja meni matalaksi, minkä jälkeen mikään ei enää ottanut sujuakseen. Lopetettiin osittain onnistuneeseen (koira maisteli kaikki 3 läpi ja toi oman) ja sitten jäähdyteltiin tempuilla.
Koirasta kyllä näki alusta alkaen, ettei se oikein ollut varma mitä piti tehdä, mutta typerä ohjaaja sulki silmänsä ja otti yhtä vaikeeta toistoa toiston perään. Nyt ei tehdä tunnaria sisällä enää ollenkaan, ulkona sen kanssa ei (vielä) ole ollut ongelmia. Ulkona ja vieraan hajun kanssa R on selvästi varmempi.
Lenkeille aina oma mukaan, sen etsimistä hangesta ym helppoja juttuja. Ja ohjaajalle kärsivällisyyttä, tolle koiralle ei vaan oo varaa suuttua!!
Inka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
