Tänään Rommi pääsi pitkästä aikaa tekemään jälkeä. Vähän aikaa sitten hylkäsin nakkijäljen ja päätin siirtyä keppi-ilmasulla opetettuun jälkeen, mutta laiskana ihmisenä en sitten päässyt sen opettamisessa alkua pidemmälle. Ja koska jälki on Rompalle vain aivotyötä ja kivaa puuhaa (eikä mulla ole koko touhusta mitään ymmärrystä), niin päätin luovuttaa ja palata nakkeihin. Mitä hyvää kuitenkin seurasi hetken hairahduksesta: Rommi oppi ilmasun alkeet.
Elikkä koska ei olla pitkään aikaan leikitty jälkikoiraa, niin tallasin Rompalle pari ihan helppoa jälkeä nurmipohjalle. Askeleissa ei väliä, suora, ihan tuore ja pituutta 20m. Nakkeja ekalla jäljellä n. joka toiselle askeleelle. No, neiti tietenkin veti hullut kierrokset jo jälkiliinan näkemisestä, enkä älynnyt rauhoitella pahemmin ekalle jäljelle, joten se mentiin sahaten ja sähläten ilman mitään ideaa. Tokalle sitten helpotin vielä vähän, eli ekat 10m nakkeja joka askeleella. Hetken rauhoittumisen jälkeen R ajoikin jäljen ihan kivasti, melkeen kuuli kuinka aivoissa naksahti ja koira hiffasi, että täähän oli tää juttu!
Juuri, kun olin menossa hakemaan koiraa ekalle jäljelle, kuului jostain ihan hirveä pamaus, hyppäsin itekin puol metriä ilmaan. Koira vaan vilkas äänen suuntaan ja käänty kattoo mua malttamattomana, joko pääsis jäljelle? Ainakaan ääniherkkyydestä ei meillä kärsitä :) .
Inka
tiistai 15. syyskuuta 2009
maanantai 14. syyskuuta 2009
Kauden päätös
Kauden vikat liidot takana, Rommin lisäksi kaikki muut ryhmäläiset paitsi Oona&Ronja paikalla. Ja meni muuten ihan päin helvettiä. Menee tässä niin hermot omaan ohjaamiseen, miks ei se vaan voi sujua? Mikä siinä muka on nii vaikeeta? Aaarh palaan alkeiskurssille opettelemaan vähän esim. käskytystä ja liikkumista... Rommin vauhtikin kusi, neiti oli pitkästä aikaa ihan masis, hyvä kun maksirimoista yli pääsi.
Aloitettiin kahdeksan esteen pyörityksellä, tarkoituksena sisällyttää rataan jaakotuksia ja sylkkäreitä. Meillä jaakotukset sujuivat ihan hyvin kun vain muistin koiran, mutta sylkkärit sitten takkusivat jälleen kerran ja pahasti. Mulla on joku vika päässä, koska en tietoisestikaan pysty muuttamaan omaa ohjausta mihinkään suuntaan, vaan toistan samaa virhettä. Jalat ei liiku mihinkään, tai jos liikkuu, niin ihan väärään suuntaan. Käskytys ei toimi ajoissa, joten koira ei osaa edes hakea estettä, saati sitten ponnistaa ajoissa. Mua alkaa kohta oikeesti itkettää, sen verran epätoivosta tää on.
Lopulta saatiin pari parempaan päin olevaa suoritusta, ja koska Romppa oli ihan lapanen, niin lähdettiin jäähylle.
Kepit oli treenien positiivinen yllätys, mentiin siis ensin vaan rengas-kepit -yhdistelmää. Kun uskalsin ottaa ite renkaalta ihan vauhtiakin kepeille, haki Romppakin hienon itsenäisesti ekan välin. Ja kun kuljin hitusen edellä koko ajan, oli rytmikin alusta alkaen hyvä. Ehkä jonain päivänä vielä?
Keinua käytiin myös tekemässä erikseen. Se sujui totuttuun tapaan hyvin, vauhti on nyt juuri oikea. Kerran tehtiin myös ilman lätkää, josta Romppa oli kummissaan mutta joka ei aiheuttanut ongelmia. Pedukin muuten kertoi huomanneensa Rommin pahan haistelutavan (lähtee siis mun vapautettua haistelemaan vähän kauemmas, eikä tule luokse vaikka kutsun lihapullan kanssa), tähän pitää oikeesti nyt puuttua!
Lopuksi tehtiin vielä pientä radanpätkää, joka onneksi oli edellistä suoralinjaisempi --> vauhtia. Ideana oli lähinnä keppien hakeminen, joka ei oikein meiltä enää sujunut. Tämän voi varmaan pistää koiran väsymisen piikkiin, R oli nimittäin todella veltto ja hidas, eikä oikein kestänyt multa mitään. Kepit meni kuitenkin ok.
Nyt on jotenkin epätoivoinen fiilis ittellä, en ymmärrä teenkö jotain väärin vai onko kyse jostain muusta, kun koira kulkee radalla liisteriä tassuissa. Koska loppujen lopuksi on ihan sama meneekö oma ohjaus päin helvettiä vai ei, kunhan koiralla on kivaa. Eikä tämä siltä näytä. Ja koska en ymmärrä, mikä on vialla, en voi asialle mitään tehdä. En halua raahata koiraa juttuun, josta se ei nauti, mutta kun kyse ei ole siitä. Välillähän neiti lentää radalla ja on selvästi innoissaan menossa eteen tuleville esteille, hyvä kun perässä pysyy! Ainakin fyssarikäyntiä on jälleen edessä, jospa sillä on jumi tmv jossain?
Inka
Aloitettiin kahdeksan esteen pyörityksellä, tarkoituksena sisällyttää rataan jaakotuksia ja sylkkäreitä. Meillä jaakotukset sujuivat ihan hyvin kun vain muistin koiran, mutta sylkkärit sitten takkusivat jälleen kerran ja pahasti. Mulla on joku vika päässä, koska en tietoisestikaan pysty muuttamaan omaa ohjausta mihinkään suuntaan, vaan toistan samaa virhettä. Jalat ei liiku mihinkään, tai jos liikkuu, niin ihan väärään suuntaan. Käskytys ei toimi ajoissa, joten koira ei osaa edes hakea estettä, saati sitten ponnistaa ajoissa. Mua alkaa kohta oikeesti itkettää, sen verran epätoivosta tää on.
Lopulta saatiin pari parempaan päin olevaa suoritusta, ja koska Romppa oli ihan lapanen, niin lähdettiin jäähylle.
Kepit oli treenien positiivinen yllätys, mentiin siis ensin vaan rengas-kepit -yhdistelmää. Kun uskalsin ottaa ite renkaalta ihan vauhtiakin kepeille, haki Romppakin hienon itsenäisesti ekan välin. Ja kun kuljin hitusen edellä koko ajan, oli rytmikin alusta alkaen hyvä. Ehkä jonain päivänä vielä?
Keinua käytiin myös tekemässä erikseen. Se sujui totuttuun tapaan hyvin, vauhti on nyt juuri oikea. Kerran tehtiin myös ilman lätkää, josta Romppa oli kummissaan mutta joka ei aiheuttanut ongelmia. Pedukin muuten kertoi huomanneensa Rommin pahan haistelutavan (lähtee siis mun vapautettua haistelemaan vähän kauemmas, eikä tule luokse vaikka kutsun lihapullan kanssa), tähän pitää oikeesti nyt puuttua!
Lopuksi tehtiin vielä pientä radanpätkää, joka onneksi oli edellistä suoralinjaisempi --> vauhtia. Ideana oli lähinnä keppien hakeminen, joka ei oikein meiltä enää sujunut. Tämän voi varmaan pistää koiran väsymisen piikkiin, R oli nimittäin todella veltto ja hidas, eikä oikein kestänyt multa mitään. Kepit meni kuitenkin ok.
Nyt on jotenkin epätoivoinen fiilis ittellä, en ymmärrä teenkö jotain väärin vai onko kyse jostain muusta, kun koira kulkee radalla liisteriä tassuissa. Koska loppujen lopuksi on ihan sama meneekö oma ohjaus päin helvettiä vai ei, kunhan koiralla on kivaa. Eikä tämä siltä näytä. Ja koska en ymmärrä, mikä on vialla, en voi asialle mitään tehdä. En halua raahata koiraa juttuun, josta se ei nauti, mutta kun kyse ei ole siitä. Välillähän neiti lentää radalla ja on selvästi innoissaan menossa eteen tuleville esteille, hyvä kun perässä pysyy! Ainakin fyssarikäyntiä on jälleen edessä, jospa sillä on jumi tmv jossain?
Inka
lauantai 12. syyskuuta 2009
Tokoa Ruottiksella
Tänään vaihteeksi Rommin kanssa oikein sujuvat tokotreenit, edettiin parissakin asiassa. Pikkusisko Tuuve 10vee on alkanut innostua koirista ja ennen kaikkea kouluttamisesta, joten saatiin kentälle ihan seuraakin :) . Oli mahtavaa tuntea itsensä kerrankin osaavaksi, eikä aina tyytyä siihen ikuiseen tumpelon ja aloittelijan rooliin. Ok ok myönnetään, kysymykset olivat luokkaa miks sä pysäytät koiran ku se tulee luokse ja mitä noi punaset tötteröt on :---) . Mutta siis, itse treeneihin, aika samaa kaavaa kuin eilenkin.
Aloitettiin noudoilla. Ensin puulla, maalinkierrosta suoraan kapulalle pari kertaa. Sitten siirryttiin metskuihin, näissä maalinkierto toi kivasti lisää vauhtia --> otekin oli parempi. Myös palautukset ekaa kertaa lukuun ottamatta mukavan reippaita. Lopuksi Tuuve sai vielä toimia liikkurina ja kisata Rommin kanssa kapulalle, ekat pari kertaa sisko sai, mutta vikalla R kiihdytti jo hyvin alusta lähtien ja onnistui nappaamaan kapulan.
Seuraavaksi sitten treenien teemaa eli luoksetuloja. Eka eri suunnista ihan alomalliin, vauhtia oli kiitettävästi, mutta törmäyksiltä vältyttiin. Tuuve sai myös pari kertaa kokeilla hetsailua, josta tietenkin supervauhdit. Näiden jälkeen aloitettiin pysäytysten kanssa työskentely. Kun maltoin pitää sen 70-90% läpijuoksuja -linjan, tuli koirakin joka kerta iloisesti ja vauhdilla luokse.
Heitin eka kolmella kerralla lihapullanpalan taakse (välissä siis toki läpijuoksuja kiitettävästi), sitten kokeilin pelkkää heittoliikettä. Ja ai että miten makeesti pysähty ! Oli melkeinpä parempi kun sillon joskus, kun stopit oli meidän bravuureja takapalkan kanssa ! Mutta pitihän se tarkistaa, oliko kyse vain hyvästä tuurista, joten parit läpijuoksut ilman merkkiäkään ennakoinnista ja sitten uusi kokeilu. Ja kyllä vain, koira pysähtyi jälleen kuin seinä olisi eteen isketty. Lopetettiin yhteen supervauhdikkaaseen hetsausluoksetuloon. Jesjesjes!
Ruutuja tehtiin pari kipaletta. Ensin samaan tyyliin miten eilenkin onnistu, eli näytin ruutuun jäävän palkan ja kisattiin ruutuun. Sitten pyysin Tuuvea seisomaan ruudun vieressä ja nappaamaan palkan viime hetkellä pois. Kun toistettiin tämä, niin R vaikutti hitusen epävarmalta, eikä edes mennyt ruutuun saakka vaan käänty katsomaan mua kummissaan. Kokeiltiin uudestaan niin, että Tuuve menikin hieman kauemmas ja lähti juoksemaan Rompan kanssa samaan aikaan --> koira ampu ja ehti eka. Jatkossa siis appari voi ihan mistä vaan ja missä vaiheessa vaan syöksyä nappaamaan palkka, joten koiran on pakko ampua joka kerta alusta asti.
Kaukoja tehtiin naksun kanssa, näin vauhtia tuli hyvin lisää. S-i vaihto tehotreeniin, ettei peruuttele! Seuraamisessa keskityttiin takapäähän, jonka käyttöä vahvistelin naksulla. Ensin vihjasin Rommia peruuttamaan mun ympäri kääntämällä yläkroppaa vasempaan, sitten kokeilin täykkäreitä vasempaan samalla vihjeellä, näin törkeen makeeta takapään käyttöä. Vasempaan käännöksetkin parani huomattavasti. Tehtiin palkatta pari pidempää kaaviota, joissa lähinnä siis käännöksiä&täykkäreitä vasempaan. Hienoja oli, joten palattiin repulle, josta kaivoin esiin iltaruuan pakastepurkissa.
Tulipa taas romaania kirjoteltua :) ... Kyllä tosta Tuuvesta saadaan meille ihan kelpo appari, jos vain intoa riittää. Sisko pääsi kokeilemaan ilman koiraa seurauskaaviota mun toimiessa liikkurina, ja Rompan kanssa sai tehdä temppuja ja yhden luoksejuoksunkin. Tässähän mulla on seuraaviin nuorten ässämeihin ohjaaja Rommille!
Inka
Aloitettiin noudoilla. Ensin puulla, maalinkierrosta suoraan kapulalle pari kertaa. Sitten siirryttiin metskuihin, näissä maalinkierto toi kivasti lisää vauhtia --> otekin oli parempi. Myös palautukset ekaa kertaa lukuun ottamatta mukavan reippaita. Lopuksi Tuuve sai vielä toimia liikkurina ja kisata Rommin kanssa kapulalle, ekat pari kertaa sisko sai, mutta vikalla R kiihdytti jo hyvin alusta lähtien ja onnistui nappaamaan kapulan.
Seuraavaksi sitten treenien teemaa eli luoksetuloja. Eka eri suunnista ihan alomalliin, vauhtia oli kiitettävästi, mutta törmäyksiltä vältyttiin. Tuuve sai myös pari kertaa kokeilla hetsailua, josta tietenkin supervauhdit. Näiden jälkeen aloitettiin pysäytysten kanssa työskentely. Kun maltoin pitää sen 70-90% läpijuoksuja -linjan, tuli koirakin joka kerta iloisesti ja vauhdilla luokse.
Heitin eka kolmella kerralla lihapullanpalan taakse (välissä siis toki läpijuoksuja kiitettävästi), sitten kokeilin pelkkää heittoliikettä. Ja ai että miten makeesti pysähty ! Oli melkeinpä parempi kun sillon joskus, kun stopit oli meidän bravuureja takapalkan kanssa ! Mutta pitihän se tarkistaa, oliko kyse vain hyvästä tuurista, joten parit läpijuoksut ilman merkkiäkään ennakoinnista ja sitten uusi kokeilu. Ja kyllä vain, koira pysähtyi jälleen kuin seinä olisi eteen isketty. Lopetettiin yhteen supervauhdikkaaseen hetsausluoksetuloon. Jesjesjes!
Ruutuja tehtiin pari kipaletta. Ensin samaan tyyliin miten eilenkin onnistu, eli näytin ruutuun jäävän palkan ja kisattiin ruutuun. Sitten pyysin Tuuvea seisomaan ruudun vieressä ja nappaamaan palkan viime hetkellä pois. Kun toistettiin tämä, niin R vaikutti hitusen epävarmalta, eikä edes mennyt ruutuun saakka vaan käänty katsomaan mua kummissaan. Kokeiltiin uudestaan niin, että Tuuve menikin hieman kauemmas ja lähti juoksemaan Rompan kanssa samaan aikaan --> koira ampu ja ehti eka. Jatkossa siis appari voi ihan mistä vaan ja missä vaiheessa vaan syöksyä nappaamaan palkka, joten koiran on pakko ampua joka kerta alusta asti.
Kaukoja tehtiin naksun kanssa, näin vauhtia tuli hyvin lisää. S-i vaihto tehotreeniin, ettei peruuttele! Seuraamisessa keskityttiin takapäähän, jonka käyttöä vahvistelin naksulla. Ensin vihjasin Rommia peruuttamaan mun ympäri kääntämällä yläkroppaa vasempaan, sitten kokeilin täykkäreitä vasempaan samalla vihjeellä, näin törkeen makeeta takapään käyttöä. Vasempaan käännöksetkin parani huomattavasti. Tehtiin palkatta pari pidempää kaaviota, joissa lähinnä siis käännöksiä&täykkäreitä vasempaan. Hienoja oli, joten palattiin repulle, josta kaivoin esiin iltaruuan pakastepurkissa.
Tulipa taas romaania kirjoteltua :) ... Kyllä tosta Tuuvesta saadaan meille ihan kelpo appari, jos vain intoa riittää. Sisko pääsi kokeilemaan ilman koiraa seurauskaaviota mun toimiessa liikkurina, ja Rompan kanssa sai tehdä temppuja ja yhden luoksejuoksunkin. Tässähän mulla on seuraaviin nuorten ässämeihin ohjaaja Rommille!
Inka
perjantai 11. syyskuuta 2009
Tokoanalyysia
Matkattiin tänään Rompan kanssa Espooseen, tarkoituksena treenailla Oonan ja Ronjan kanssa. Ronja oli kuitenkin lähtenyt mökille viikoksi, joten Oona tuli yksin meille seuraksi. Aloitettiin avomallisella paikkamakuulla, ensin vain kävin piilossa ja palasin palkkaamaan, sitten 2min. Rommi oli kuulemma ollut melko tarkkaavainen, ainoastaan lähdössä haistellut ja pari kertaa joitain ääniä vilkuillut. Lonkalle se tiputti heti alussa, mutta vielä tähän ei olisi tarkoitus puuttua, sillä ainakin koira on rento.
Treenien pääpaino oli luoksetuloissa. Aloitettiin parilla vauhtiluoksetulolla, eli Oona piti Rommia ja juoksin itse kauemmas. Kokeiltiin paljon erilaisia stoppijuttuja, niistä toimivimmaksi lopulta todettiin heittopalkka. Takapalkka on aikaisemmin toiminut ihan törkeen makeesti, mutta viime aikoina pysähdykseen on mennyt useita metrejä. Joko Rommi ennakoi ja tiputtaa raville, tai sitten ei oikein malta pysähtyä kunnolla. Kokeiltiin myös lätkällä+supernamilla ja pitkällä välimatkalla, näinkään ei oikein tullut terävyyttä. Käsimerkillä tai suullisella käskyllä ei eroa.
Aikaisemmin ei olla kokeiltu heittopalkkaa, koska takapalkka on toiminut niin hyvin. Nyt aloitettiin sillä, että yksinkertaisesti heitin lihapullanpalan koiran taakse sen tullessa reipasta vauhtia, näin ainakin terävyyttä tuli lisää. Mun pitää alkaa harjoitella heittokaarta, sillä liian korkealle heitetyllä namilla oli vähän väärä vaikutus. Tarpeeksi taakse ulottuva matala kaari toimi hyvin. Näin aluksi mun pitää myös käyttää kroppaa paljon. Erityisesti vika, maalinkierrolla tehty stoppi oli lupaava.
Ennakointi on varmaan tässä se suurin ongelma, joten jatkossa 90% luoksetuloista läpijuoksuna. Paljon tehtiin siis myös vauhtijuttuja, ja ainakaan niitä raviluoksetuloja ei ollut kuin joku yksittäinen :) .
Puunoudoista sen verran, että Oonan maalinkierto-kapula-ohjaaja karkuun -vinkki toimi hyvin, vauhtia oli molempiin suuntiin kiitettävästi. Muutenkin kyllä ihan mukavanoloisia ja reippaita noutoja, vähän käsittelyongelmaa yhdellä kerralla.
Ruudut olivat jälleen ongelma. Aarh menee hermot kun ne välillä sujuu ja välillä ei, ja tänään oli taas niitä huonompia päiviä. Rommi ei tuntunut ollenkaan hahmottavan, mitä siltä hain, ja vauhti oli sen mukaista. Tehtiin namilla, näytöllä, viennillä... Ainoa, jossa lopulta oli kunnolla vauhtia, oli ihan vika ruutu. Näytin Rommille ruudussa lihapullan, sitten vein sen reippaan välimatkan päähän, josta kisattiin ruutuun. Ihan täysiä tietenkin. Jatkossa varmaan mukaan appari, joka välillä käy nappaamassa namin ruudusta (kisoissa liikkuri), niin ja naksu ahkeraan käyttöön.
Kaukot sujuu kivasti, ainakin ~3m etäisyydeltä. Ekaa istumista vahvistin kauempaa pari kertaa. Kaikki vaihdot siis ok, vähän hiomista s-i vaihdossa. Seuraaminen hyvää sitten, kun sain koiraan vähän virtaa. Lopussa tehtiin vielä yksi paikkamakuu eri piilolla, jälleen 2min ihan ok suorituksella.
Kiitokset Oonalle analyysi- ja pohdinta-avusta, sain paljon irti! Hyviä vinkkejä saatiin, ja kyllä kaksi päätä aina enemmän saa aikaan kuin se yksi. Nyt aletaan yhdessä treenata ahkerammin, jotta saadaan useammin tällaista tehoanalyysia aikaiseksi :) . Niin ja kiitos toki myös ihan käytännön avusta!
Inka
Treenien pääpaino oli luoksetuloissa. Aloitettiin parilla vauhtiluoksetulolla, eli Oona piti Rommia ja juoksin itse kauemmas. Kokeiltiin paljon erilaisia stoppijuttuja, niistä toimivimmaksi lopulta todettiin heittopalkka. Takapalkka on aikaisemmin toiminut ihan törkeen makeesti, mutta viime aikoina pysähdykseen on mennyt useita metrejä. Joko Rommi ennakoi ja tiputtaa raville, tai sitten ei oikein malta pysähtyä kunnolla. Kokeiltiin myös lätkällä+supernamilla ja pitkällä välimatkalla, näinkään ei oikein tullut terävyyttä. Käsimerkillä tai suullisella käskyllä ei eroa.
Aikaisemmin ei olla kokeiltu heittopalkkaa, koska takapalkka on toiminut niin hyvin. Nyt aloitettiin sillä, että yksinkertaisesti heitin lihapullanpalan koiran taakse sen tullessa reipasta vauhtia, näin ainakin terävyyttä tuli lisää. Mun pitää alkaa harjoitella heittokaarta, sillä liian korkealle heitetyllä namilla oli vähän väärä vaikutus. Tarpeeksi taakse ulottuva matala kaari toimi hyvin. Näin aluksi mun pitää myös käyttää kroppaa paljon. Erityisesti vika, maalinkierrolla tehty stoppi oli lupaava.
Ennakointi on varmaan tässä se suurin ongelma, joten jatkossa 90% luoksetuloista läpijuoksuna. Paljon tehtiin siis myös vauhtijuttuja, ja ainakaan niitä raviluoksetuloja ei ollut kuin joku yksittäinen :) .
Puunoudoista sen verran, että Oonan maalinkierto-kapula-ohjaaja karkuun -vinkki toimi hyvin, vauhtia oli molempiin suuntiin kiitettävästi. Muutenkin kyllä ihan mukavanoloisia ja reippaita noutoja, vähän käsittelyongelmaa yhdellä kerralla.
Ruudut olivat jälleen ongelma. Aarh menee hermot kun ne välillä sujuu ja välillä ei, ja tänään oli taas niitä huonompia päiviä. Rommi ei tuntunut ollenkaan hahmottavan, mitä siltä hain, ja vauhti oli sen mukaista. Tehtiin namilla, näytöllä, viennillä... Ainoa, jossa lopulta oli kunnolla vauhtia, oli ihan vika ruutu. Näytin Rommille ruudussa lihapullan, sitten vein sen reippaan välimatkan päähän, josta kisattiin ruutuun. Ihan täysiä tietenkin. Jatkossa varmaan mukaan appari, joka välillä käy nappaamassa namin ruudusta (kisoissa liikkuri), niin ja naksu ahkeraan käyttöön.
Kaukot sujuu kivasti, ainakin ~3m etäisyydeltä. Ekaa istumista vahvistin kauempaa pari kertaa. Kaikki vaihdot siis ok, vähän hiomista s-i vaihdossa. Seuraaminen hyvää sitten, kun sain koiraan vähän virtaa. Lopussa tehtiin vielä yksi paikkamakuu eri piilolla, jälleen 2min ihan ok suorituksella.
Kiitokset Oonalle analyysi- ja pohdinta-avusta, sain paljon irti! Hyviä vinkkejä saatiin, ja kyllä kaksi päätä aina enemmän saa aikaan kuin se yksi. Nyt aletaan yhdessä treenata ahkerammin, jotta saadaan useammin tällaista tehoanalyysia aikaiseksi :) . Niin ja kiitos toki myös ihan käytännön avusta!
Inka
tiistai 8. syyskuuta 2009
Uusia tuulia
Eilen oli agitreeneissä väkeä ihan ruuhkaksi asti, kun paikalla oli neljä maxikoirakkoa, kolme mediä ja neljä kouluttajaa. Lauran ja Erikan kanssa kokeiltiin uutta ohjauskuviota, jaakotusta, joka on kyllä tuttu kymmenistä videoista, mutta kuten aina, käytäntö ei ole aivan yhtä yksinkertaista. Pedun ja Kaisan kanssa tehtiin sitten sylkkäreitä, ja keppejä sai käydä tekemässä itenäisesti.
Rommin kanssa päästiin aloittamaan jaakotuksella, jota tehtiin kolmion muodostavan kolmen aidan ratana. Vasempaan saatiin ihan sujuviakin suorituksia, kun vain ensin maltoin käsittää, että kyllä se koira sieltä tulee vaikka en sitä näe. Oikeaan mulla oli linjan kanssa hakemista, kun väkisin tein jotain ihme kaarrosta, mutta siitäkin selvittiin lopulta kunnialla.
Sylkkärit, jotka meillä on aikaisemmin sujuneet tosi hyvin, takkusivatkin yhtäkkiä pahasti. Mulla pysähtyy liike ihan täysin, eikä Romppa tietenkään hahmota ollenkaan, mitä siltä pyydän. Lukuisien epäonnistumisten jälkeen koira alkoi jo olla sen verran epävarma, että pyytäessäni sitä hyppäämään se käveli esteen luokse ja alkoi sijaistoimintana haistella. Lopulta saatiin yksi jotenkuten siedettävä suoritus, ja sain viedä koiran lepuuttamaan mieltään.
Muiden mentyä tultiin vielä toisen kerran sähläämään, tällä kertaa toiseen suuntaan. Yhtäkkiä homma alkoikin sujua, ja vika sylkkäri varsinkin oli tosi sujuva. Tähän ehdottomasti jätettiin.
Keppejä tehtiin ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen, hyihyi minä. Tässä tämä meidän ikuisen epätoivoinen este, joka ei koskaan tule sujumaan... Eilen rytmi kuitenkin löytyi ihan ok, ainakaan ei tarvinnut kädellä ohjata kuin ekaan väliin :) Nyt vain siis mulle etäisyyttä, niin ja jos vaikka saataisi Rom hakemaan se ekaki väli. Eilen huijasin sen verran, että en ohjannut ollenkaan meidän heikompaa eli vasenta puolta, tästä vielä ekstratorut ohjaajalle! Pakko kai vain ottaa itseä niskasta kiinni.
Treenien positiivinen yllätys: R irtosi hienosti putkeen! Niin, ja kun tuli hätä, niin kipaisi avoimesta ovesta ulkona pissalla :) . Kolmas plussa siitä, että hihnassa vetäminen oli olematonta.
Inka
Rommin kanssa päästiin aloittamaan jaakotuksella, jota tehtiin kolmion muodostavan kolmen aidan ratana. Vasempaan saatiin ihan sujuviakin suorituksia, kun vain ensin maltoin käsittää, että kyllä se koira sieltä tulee vaikka en sitä näe. Oikeaan mulla oli linjan kanssa hakemista, kun väkisin tein jotain ihme kaarrosta, mutta siitäkin selvittiin lopulta kunnialla.
Sylkkärit, jotka meillä on aikaisemmin sujuneet tosi hyvin, takkusivatkin yhtäkkiä pahasti. Mulla pysähtyy liike ihan täysin, eikä Romppa tietenkään hahmota ollenkaan, mitä siltä pyydän. Lukuisien epäonnistumisten jälkeen koira alkoi jo olla sen verran epävarma, että pyytäessäni sitä hyppäämään se käveli esteen luokse ja alkoi sijaistoimintana haistella. Lopulta saatiin yksi jotenkuten siedettävä suoritus, ja sain viedä koiran lepuuttamaan mieltään.
Muiden mentyä tultiin vielä toisen kerran sähläämään, tällä kertaa toiseen suuntaan. Yhtäkkiä homma alkoikin sujua, ja vika sylkkäri varsinkin oli tosi sujuva. Tähän ehdottomasti jätettiin.
Keppejä tehtiin ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen, hyihyi minä. Tässä tämä meidän ikuisen epätoivoinen este, joka ei koskaan tule sujumaan... Eilen rytmi kuitenkin löytyi ihan ok, ainakaan ei tarvinnut kädellä ohjata kuin ekaan väliin :) Nyt vain siis mulle etäisyyttä, niin ja jos vaikka saataisi Rom hakemaan se ekaki väli. Eilen huijasin sen verran, että en ohjannut ollenkaan meidän heikompaa eli vasenta puolta, tästä vielä ekstratorut ohjaajalle! Pakko kai vain ottaa itseä niskasta kiinni.
Treenien positiivinen yllätys: R irtosi hienosti putkeen! Niin, ja kun tuli hätä, niin kipaisi avoimesta ovesta ulkona pissalla :) . Kolmas plussa siitä, että hihnassa vetäminen oli olematonta.
Inka
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Avokatsaus
Kun nyt kerran ilmotkin on jo ATD:n 3.10. kokeeseen lähetetty (paikka tosin epävarma jäsenten etusijan takia), niin päädyttiin tänään isän kanssa kentälle vähän katsomaan, että missä Rommin kanssa mennään avon liikkeiden suhteen. Laitoin ruokakupin kentän reunalle ja isän sitä vahtimaan, ja sitten käytiin kaikki muut liikkeet paitsi hyppy ja kaukot läpi.
Seuraaminen oli hitusen epätoivoista, koira kyllä kulki vierellä mutta kontakti oli täysin kadoksissa. En kuitenkaan kiinnittänyt tähän huomiota, sillä tämä oli eka kerta kun tehtiin ruokakuppipalkalla, eikä keskittymistä paljoa enempää voinut tuolta vaatia :) . Kontakti löytyi oikeastaan vasta, kun tehtiin askeleita ja hidasta käyntiä, ja tähän sitten jätettiin.
Liikkeestä maahanmeno oli aavistuksen hidas, mutta muuten jees.
Liikkeestä seisominen sujui muuten hyvin, mutta ajattelemattomana tein sen väärään suuntaan, eli kuppi jäi taakse. Tämän ilmeinen seuraus oli, että kun palasin koiran taakse, niin Rommi teki suunnilleen 180 asteen käännöksen kuppia kohti. Palautin sen seisomaan ja yritin uudelleen, tällä kertaa onnistui.
Luoksetulo sujui kaikilta osin melko hyvin, pysähdys olisi tosin saanut olla vielä hitusen terävämpi.
Nouto oli aluksi pelkkää sähläystä, koska Rommi ei malttanut edes juosta kapulalle, joten vapautin sen heti kupille, kun se toi kapulan mulle vauhdikkaasti. Jätettiin kaukot vain suosiolla väliin.
Rommi oli koko ajan suorastaan koomisen herkkä kaikelle, mikä saattaisi merkitä vapautusta kupille. Jatkossa varmaan käytän pakastepurkkia, jolle se saa karata ja huomata, ettei se hyödytä mitään vaan kannattaa vaan mun kanssa tehdä loppuun saakka.
Tämän jälkeen otin vielä pari juttua ihan normaalityyliin. Seuraaminen oli taas todella hienoa, tehtiin pitkä pätkä, joka sisälsi eri tempoja, askeleita, peruutuksia ja paaaljon käännöksiä, ja kontakti ja paikka säilyivät hienosti. Noutoja myös pari kipaletta, nämä vauhdikkaita ja suoria. Luoksetuloihin keskityttiin ihan erityisesti, lähinnä läpijuoksuja tällä kertaa. Yksi tehtiin pysäytyksellä, joka oli aikaisempaan nähden ok. Apparin ollessa läsnä päästiin myös ekaa kertaa pitkään aikaan ulkona kokeilemaan paikkamakuuta näkösuojassa. Kävin ensin vain nopeasti puskan takana ja palasin palkkaamaan, sitten menin pidemmäksi aikaa (n. puolitoista min). Rommi oli kuulemma koko ajan pysynyt hienosti, vaikka ohi oli mennyt mopo, lastenrattaat ja räksyttävä koira. Tästä sitten vain häiriötä ja aikaa lisää, niin saadaan oikein kiva paikallaolo tuolle :) .
Inka
Seuraaminen oli hitusen epätoivoista, koira kyllä kulki vierellä mutta kontakti oli täysin kadoksissa. En kuitenkaan kiinnittänyt tähän huomiota, sillä tämä oli eka kerta kun tehtiin ruokakuppipalkalla, eikä keskittymistä paljoa enempää voinut tuolta vaatia :) . Kontakti löytyi oikeastaan vasta, kun tehtiin askeleita ja hidasta käyntiä, ja tähän sitten jätettiin.
Liikkeestä maahanmeno oli aavistuksen hidas, mutta muuten jees.
Liikkeestä seisominen sujui muuten hyvin, mutta ajattelemattomana tein sen väärään suuntaan, eli kuppi jäi taakse. Tämän ilmeinen seuraus oli, että kun palasin koiran taakse, niin Rommi teki suunnilleen 180 asteen käännöksen kuppia kohti. Palautin sen seisomaan ja yritin uudelleen, tällä kertaa onnistui.
Luoksetulo sujui kaikilta osin melko hyvin, pysähdys olisi tosin saanut olla vielä hitusen terävämpi.
Nouto oli aluksi pelkkää sähläystä, koska Rommi ei malttanut edes juosta kapulalle, joten vapautin sen heti kupille, kun se toi kapulan mulle vauhdikkaasti. Jätettiin kaukot vain suosiolla väliin.
Rommi oli koko ajan suorastaan koomisen herkkä kaikelle, mikä saattaisi merkitä vapautusta kupille. Jatkossa varmaan käytän pakastepurkkia, jolle se saa karata ja huomata, ettei se hyödytä mitään vaan kannattaa vaan mun kanssa tehdä loppuun saakka.
Tämän jälkeen otin vielä pari juttua ihan normaalityyliin. Seuraaminen oli taas todella hienoa, tehtiin pitkä pätkä, joka sisälsi eri tempoja, askeleita, peruutuksia ja paaaljon käännöksiä, ja kontakti ja paikka säilyivät hienosti. Noutoja myös pari kipaletta, nämä vauhdikkaita ja suoria. Luoksetuloihin keskityttiin ihan erityisesti, lähinnä läpijuoksuja tällä kertaa. Yksi tehtiin pysäytyksellä, joka oli aikaisempaan nähden ok. Apparin ollessa läsnä päästiin myös ekaa kertaa pitkään aikaan ulkona kokeilemaan paikkamakuuta näkösuojassa. Kävin ensin vain nopeasti puskan takana ja palasin palkkaamaan, sitten menin pidemmäksi aikaa (n. puolitoista min). Rommi oli kuulemma koko ajan pysynyt hienosti, vaikka ohi oli mennyt mopo, lastenrattaat ja räksyttävä koira. Tästä sitten vain häiriötä ja aikaa lisää, niin saadaan oikein kiva paikallaolo tuolle :) .
Inka
lauantai 5. syyskuuta 2009
Tokokisat Helsingissä
Helsingin Vinttikoirakeskuksessa tänään siis Pääkaupunkiseudun Kultaiset ry:n järkkäämä tokokoe, avoimessa tuomarina Reijo Hagström. Ronjan kanssa tultiin ohjeiden mukaisesti paikalle, mutta harmillisesti AVO alkoi jonkin verran aikataulusta myöhässä. Inka ja Risto (vpu) saapuivat onneksi paikalle meidän henkiseksi tueksi :D Inka otti myös kuvia, joista laittelen pari erikseen esille.
Paikallamakuu 10
- Sanoin käskyn totaalisen kummallisella äänellä, koira meni onneksi kiltisti maahan. Lähtiessä huomasin, että Ronja kurkotti oikeaa takajalkaansa kohti jostain syystä. Suoristautui itse ennen kuin ehdittiin teltan taakse piiloon, jonka jälkeen oli tikkana tarkkaillut.
Seuraaminen 9
- Olisi voinut mennä paljon paremminkin. Käännökset vähän väljiä ja alku olisi saanut olla parempi. Piste lähti alun haahuilusta, kun Ronja keksi jotain kehän vasemmalle puolella, samaan aikaan kuin sanoin "valmis" liikkurille.
Liikkeestä maahanmeno 8
- Tähän otetaan nyt kunnon tehokuuri. Viivytellen maahan, josta pisteiden vähennys (ei sentään jäänyt puoli-istuma -asentoon).
Luoksetulo 7
- Muuten loistava, molemmat pätkät laukalla, mutta pysähtyminen turhan hidas, tuli merkistä reippaasti yli. Fiksuna onnistuin myös sanomaan käskyn hitusen turhan myöhään, jonka lisäksi olisi sittenkin pitänyt käyttää käsimerkkiä.
Seisominen 10
- Ei moitittavaa tuomarilla, eikä ohjaajalla.
Nouto 9
- Vauhtia oli taas reippaasti, piste lähti vinosta perusasennosta.
Kauko-ohjaus 10
- Taidan olla jätskit velkaa parille ihmiselle tämän johdosta! Saa kyllä olla tyytyväinen.
Estehyppy 7
- Tätä ei oltukaan pitkään aikaan tehty. Ensimmäisellä käskyllä Ronja kurkoitti eteenpäin ja katsahti että saako varmasti mennä. Toisella käskyllä hyppäsi, istuminen epävarma, joten siihen lisäkäsky.
Kokonaisvaikutus 8
Lopputuloksena AVO1 175p, KP, sija 3. Vähän jäi häiritsemään seuraamisen alku ja pari muuta kohtaa, mutta tyytyväinen saa olla. Seuraavat tokokisat taitavat olla ensi kuussa, nyt syyniin erityisesti maahanmeno.
Oona
- Sanoin käskyn totaalisen kummallisella äänellä, koira meni onneksi kiltisti maahan. Lähtiessä huomasin, että Ronja kurkotti oikeaa takajalkaansa kohti jostain syystä. Suoristautui itse ennen kuin ehdittiin teltan taakse piiloon, jonka jälkeen oli tikkana tarkkaillut.
Seuraaminen 9
- Olisi voinut mennä paljon paremminkin. Käännökset vähän väljiä ja alku olisi saanut olla parempi. Piste lähti alun haahuilusta, kun Ronja keksi jotain kehän vasemmalle puolella, samaan aikaan kuin sanoin "valmis" liikkurille.
Liikkeestä maahanmeno 8
- Tähän otetaan nyt kunnon tehokuuri. Viivytellen maahan, josta pisteiden vähennys (ei sentään jäänyt puoli-istuma -asentoon).
Luoksetulo 7
- Muuten loistava, molemmat pätkät laukalla, mutta pysähtyminen turhan hidas, tuli merkistä reippaasti yli. Fiksuna onnistuin myös sanomaan käskyn hitusen turhan myöhään, jonka lisäksi olisi sittenkin pitänyt käyttää käsimerkkiä.
Seisominen 10
- Ei moitittavaa tuomarilla, eikä ohjaajalla.
Nouto 9
- Vauhtia oli taas reippaasti, piste lähti vinosta perusasennosta.
Kauko-ohjaus 10
- Taidan olla jätskit velkaa parille ihmiselle tämän johdosta! Saa kyllä olla tyytyväinen.
Estehyppy 7
- Tätä ei oltukaan pitkään aikaan tehty. Ensimmäisellä käskyllä Ronja kurkoitti eteenpäin ja katsahti että saako varmasti mennä. Toisella käskyllä hyppäsi, istuminen epävarma, joten siihen lisäkäsky.
Kokonaisvaikutus 8
Oona
tiistai 1. syyskuuta 2009
Kisahermoja kuntoon...
... agilityn saralla. Meillä on nyt joka neljäs kerta ryhmän sisäiset kisat, ja eilen päästiin aloittamaan. Paikalla oli mun ja Rommin lisäksi vain kolme koirakkoa, ja tehtiin 20 esteen rataa, joka koostui syyskauden harjoituspätkistä. Mehän ei juoksujen takia olla päästy kun ihan ekoihin treeneihin, joten paljoa tuttua ei radalta löytynyt.
Saatiin suorittaa rata kahteen otteeseen, ja paras tulos jäi voimaan. Tein molemmilla kerroilla samoja virheitä, suurimpana niistä hyppykaarrokset. En käännä kroppaa tarpeeksi ja viiton kädellä liian kauas, ja koira kiltin tyylikkäästi sitten kiertää hypyt. Tällä kertaa en onneksi joutunut koiran linjalle liikaa, joten jossain on tapahtunut kehitystä!
Rommi sen sijaan oli ihan super, vauhtia ja vaaratilanteita oli vaikka muille jakaa. Erika, joka meillä ei niin usein käy kouluttamassa, ihmetteli että mikä koira se tuo on joka lentää hurjaa vauhtia kuudenkympin rimojenkin yli, eikä mene aivan lyttyyn ensimmäisestä virheestä :) . Ja rataan tutustuessa olin sunnitellut kaiken niin, että saisin Rompan vietyä kunnolla putkiin (paljon valsseja ym.), mutta ilokseni sain havaita, että tuohan hakee putket nykyään ihan itsestään!
Kontaktien lopussa pidin yhä lätkät, koska yksi huolenaihe radalla oli keinu, jolle oli valitettavan pitkä suora linja jonka aikana R saattoi kerätä vauhtia. Ekalla kiekalla se sujui ihan ok, koira kuunteli hyvin rauhassa-käskyä ja huomasi mun jäävän taakse, mutta tokalla kerralla käskytin liian aikaisin, eikä R hämmennyksissään edes mennyt koko esteelle. No, ainakin vältyttiin lentokeinuilta.
Juoksujen jälkeistä haisteluongelmaa koiralla on vieläkin, kummallakin radalla Rommi tökkäsi hajuille heti, kun ei ollut selkeää etenemissuuntaa. Tämä plus tuhoton määrä esteiden ohituksia/väärään suuntaan suorittamisia keräsi meille aimo virhepotin, josta moni olisi ylpeä. Seurauksena viimeinen sija ja ylimääräistä treeniä hyppykaarroksilla. Parilla toistolla saatiin sujumaan, joten ehkä tämä tästä lähtee...
Inka
Viimeisiä viedään
Treenejä nimittäin. Tänään kentällä viimeiset pidemmät treenit, Eepukin pääsi pitkästä aikaa tekemään jotain kunnollista, sen sijaan että joutuisi vain tsiigailemaan kentän laidalla. Ronjalla kuppipalkka toisessa päässä kenttää ja taas kaikki liikkeet hyppyä lukuunottamatta.
Paikallamakuu ilman näkösuojaa, itse liikuskelin ympäri kentän päätyä ja laitoin tötsiä paikalleen luoksetuloa ym. varten.
Seuraaminen aluksi varsin mielenkiintoista, pienen muistutuksen jälkeen ihan hyvää, vaikka keskittyminen oli vähän mitä oli. Loppua kohden parani huomattavasti, yleensä parantuminen tapahtuu aina juoksupätkän jälkeen, mutta tänään ei sitä tehty laisinkaan, koska ohjaaja on siinä kunnossa että hengästyminen saa kiukkuisen yskänpuuskan esiin..
Liikkestä maahanmeno oli superhieno! Painotin käskyä sen verran, että Ronja varmasti meni tällä kertaa heti maahan asti, josta kehut. Luoksetulon molemmat pätkät onnistuneet, pysähtyminen olisi saanyt olla vähän terävämpi. Tätä koitetaan vähän parannella viime hetkellä vielä tolpan avulla. Liikkeestää seisomisessa ei moitittavaa.
Nouto... Vauhtia piisasi vähän liikaakin, ensin Ronja ampaisi kapulan ohi ja kyllä teki jarrutuksen ilman uutta käskyä. Tämä uusiksi ja onnistuneempi suoritus tilille. Luovutus olisi saanut olla hiukka suorempi. Kaukot loppuun, ihan onnistuneet siihen nähden mitä ne olivat viikko sitten (ei tehnyt tai eteni).
Saas nähdä jos sitä selviäisi hengissä lauantaista. Vähän epäilen. Eppu-sählä pääsi tekemään tolpan kanssa vauhtitreeniä ja seuraamista onnistuneesti, tällä kertaa lelupalkalla.
Oona
Paikallamakuu ilman näkösuojaa, itse liikuskelin ympäri kentän päätyä ja laitoin tötsiä paikalleen luoksetuloa ym. varten.
Seuraaminen aluksi varsin mielenkiintoista, pienen muistutuksen jälkeen ihan hyvää, vaikka keskittyminen oli vähän mitä oli. Loppua kohden parani huomattavasti, yleensä parantuminen tapahtuu aina juoksupätkän jälkeen, mutta tänään ei sitä tehty laisinkaan, koska ohjaaja on siinä kunnossa että hengästyminen saa kiukkuisen yskänpuuskan esiin..
Liikkestä maahanmeno oli superhieno! Painotin käskyä sen verran, että Ronja varmasti meni tällä kertaa heti maahan asti, josta kehut. Luoksetulon molemmat pätkät onnistuneet, pysähtyminen olisi saanyt olla vähän terävämpi. Tätä koitetaan vähän parannella viime hetkellä vielä tolpan avulla. Liikkeestää seisomisessa ei moitittavaa.
Nouto... Vauhtia piisasi vähän liikaakin, ensin Ronja ampaisi kapulan ohi ja kyllä teki jarrutuksen ilman uutta käskyä. Tämä uusiksi ja onnistuneempi suoritus tilille. Luovutus olisi saanut olla hiukka suorempi. Kaukot loppuun, ihan onnistuneet siihen nähden mitä ne olivat viikko sitten (ei tehnyt tai eteni).
Saas nähdä jos sitä selviäisi hengissä lauantaista. Vähän epäilen. Eppu-sählä pääsi tekemään tolpan kanssa vauhtitreeniä ja seuraamista onnistuneesti, tällä kertaa lelupalkalla.
Oona
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
