Kyllä se koira olis vaan pirun taitava, jos se menis jonkun kanssa joka osais ohjata... Rommi lukee mun kroppaa ihan mielettömän tarkkaan, mikä valitettavasti on meille turhan usein ongelma. Maanantain ageissa siis teemana edestäleikkaukset ja kepit, tässä vähän stooria että miten meni.
Lauran kanssa jatkettiin kepeillelähetysharjoitusta, tällä kertaa aloitettiin niin, että seisoin hypyn vieressä ja lähetin siitä periaatteessa kepeille. Rommi haki ekan välin tosi taitavasti molemmilta puolilta, ja tällä kertaa vasemman puolen toka välikin sujui. Valitettavasti hyvä rytmi katkesi siihen, eikä asiaa auttanut, että naksautin turhan usein väärästä suorituksesta. Kädellä en enää ohjaa, mutta vieressä pitää yhä kulkea tiiviisti. Palkkasin usein myös, vaikka koira tuli kesken pois (haki siis kuitenkin ekan välin oikein), mikä oli varmasti jossain mielessä virhe. Rommi tulee kuitenkin niiiin herkästi epävarmaksi jos jää palkatta, että mielummin vahvistin oikeaa sisäänmenoa. Tokalla kiekalla hyppy oli vinossa ja tultiin umpikulmasta, mikä aiheutti Rommissa lievää epävarmuutta. Tai sitten kyse oli mun rintamasuunnasta ja linjasta, ne jos oli pikkasenkin pielessä niin väärä sisäänmenohan siitä seurasi. Muistisääntö mulle: jos edellinen este on vinossa ja tulen vasemmalta puolelta, tähtään ekaan keppiin, oikealta tokaan. Ja kun oma linja piti, haki koirakin ekan välin kivasti sekä umpi- että avokulmasta. Rommi siis menee sisään itsenäisesti varsin mallikkaasti, vaikka olen reippaasti takana, mutta vasemmalta puolelta ohjatessani mun pitää muistaa kiirehtiä koiran vierelle.
Kaisan ja Erikan kanssa tehtiin sitten edestäleikkauksia hyppy-putkiradalla. Rommille ne tuntuvat kyllä sopivan hyvin, koska se ei ole pirun nopea ja ehdin ne melko hyvin tekemään, ja R saa lisää vauhtia mun ollessa edellä kertomassa sille mihin mennään. Turhan usein niitä ei kuitenkaan tule radalla käytettyä... Alussa oli vähän ongelmia kauempana sivussa olevan A'n kanssa, sillä R tuppasi pöllähtämään vitoshypyltä sinne, kun en kertonut tarpeeksi tiukasti käännöksestä. Ja kun se tarpeeksi usein sinne karkasi, jäin kattelemaan josko se vaikka tällä kertaa kääntyisi, enkä itse kääntynyt (=rintamasuunta ihan pielessä). Jatkossa mun pitää muistaa, että 180 asteen käännöksissä en vie persjättöä liian syvälle, vaan teen sen enemmän kohti seuraavaa estettä. Toinen juttu on, että jos Rommin pitäisi hypätä musta poispäin tiukalla tiellä nollakulmasta, niin mun pitää tosi selkeesti kertoa sille minne mennä, se jummaa tollasissa kohdissa aika helposti. Koira oli kuitenkin kivanoloinen, ja suurimmaksi osaksi saatiin ihan sujuvaakin rataa aikaseksi :) . Ens kerralla sitten otetaan pidempää rataa videolle, jotta voidaan pikkujouluissa pureutua tarkempaan analyysiin.
Rommillahan on vähän ollut hiipumisongelmaa, eli se ei kestä kovin montaa toistoa ilman, että vauhti katoaa. Laura huomautti, että teen Rompan kanssa aika paljon tokoa väleissä, ja se varmasti vie osan koiran energiasta. Tokoilen Rommin kanssa lähinnä siksi, että muuten se haukkuisi seinässä ja vaikeuttaisi muiden kuulemista. Laura ehdotti, että kokeilisin joskus jättää kaikki tokot väliin ja tehdä pelkkät agijutut, tätä kokeillaan ensi kerralla kera vesipullon (jos R alkaa komentaa, se vaikenee vesiroiskauksesta).
Tänään kuitenkin vielä tokoiltiin, lähinnä seuraamista ja perusasennon kontaktia. Kontakti pysyi hyvin pitkiäkin aikoja, vaikka ihan vieressä meni koira radalla. Seuraamispaikka oli välillä erittäin edessä, mutta koska ideana oli tehdä häiriötreeniä, niin en pahemmin puuttunut. Palkka kuitenkin tuli vasemmasta kädestä pikkasen taakse. Ulkona otin pari pitkää suoraa seurauspätkää (n. 50m), kerran R tiputti kontaktin mutta muuten seurasi todella mallikkaasti. Tästä luonnollisesti bileet pystyyn, on se vaan taitava likka :) .
Eilen illalla kotiuduttiin Rommin kanssa Turusta, jossa siis osallistuttiin Kennelliiton nuorten valmennusviikonloppuun tokopuolelle. Ihan kiva vklp oli, saatiin hyviä vinkkejä moneen juttuun. Rommin käytös tosin kusi totaalisesti: reeneissä se komensi mua aina vuoroa odotellessa, eikä kiellosta huolimatta sulkenut turpaansa, ellen tehnyt sen kanssa jotain, lenkeillä se veti hihnassa jatkuvasti, bussissa se piippasi kovaan ääneen, joka paikassa se erittäin epätyypillisesti veti muiden koirien luo vinkuen samalla... Luulen, että kyse oli ressaamisesta (ei kyllä ole 80 koiran leirillä pahemmassa menossa juurikaan stressiä ottanut?), huomenna pääsee kuitenkin ell tutkittavaksi.
PERJANTAI
Ei vielä reenejä, yksi luento oli, joka käsitteli koiran oppimista (luennoitsijana Nona Borgström). Nona puhui koiran hyvinvoinnin merkityksestä sekä sen edellytyksistä, joita olivat mm. biologiset tarpeet, käyttäytymistarpeet --> virikkeet ja stressinhallinta. Nona painotti myös positiivisen vahvistamisen sekä koulutussuunnitelman ja treenipäiväkirjan tärkeyttä. Yksi uusi pointti, joka tuli esille, liittyi juuri stressiin. Rommi purkaa stressiä haistelemalla, ja yleensä jos tätä tapahtuu kesken reenien, niin olen kieltänyt tiukasti. Nonan mukaan on hyvä asia, jos koira purkaa stressiä, ja sen pitäisi antaa tehdä niin. Kieltämisen sijaan tulisi keskittyä miettimään, minkä takia koira stressaa eli mitä pitäisi muuttaa.
LAUANTAI
Lauantaina herättiin jo seiskalta ja matkattiin bussilla TSAU:n hallille Lietoon. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja kahden kouluttajan kesken, kehään mentiin yksitellen. Eka kouluttaja oli Sarianne Sarmastola, jonka kanssa otin ruutua ja kaukoja. Kaukoja tehtiin voi-malliin, ensin näytin miten toimii takapalkalla ja sitten pohdittiin ongelmia. Sarviksen mukaan R selvästi osaa teknisesti puhtaat vaihdot ja tekee ne hyvin, mutta m-i jää hitusen vajaaksi. Totta. Ehdotti heittopalkan kokeilua + paljon vahvistelua läheltä kuitenkin niin, että aina vaatii sen kunnon istumisen. Sunnuntaina hallilla vahvistelin odotellessatätä naksulla, nyt teki hyvin.
Ruuduissa siirrytään jälleen uuteen opetustapaan, viimesen kahden vuoden aikana ollaan kokeiltu ainakin kuutta eri tyyliä. Jos nyt tässä pysyttäisiin ja vietäisiin loppuun saakka, jottei koira mene totaalisesti raukkaparka sekaisin. Nyt siis jatkan targetilla, millä alun perinkin lähdin opettamaan. Jatkossa pitää rakentaa ruutu kentän keskelle, jotta voi lähettää paljon eri suunnista, ja kentälle samalla myös muita ruutuja. Naks oikeasta paikasta.
Toisena kouluttajana toimi entinen tokon maajoukkuelainen Merja Korte, joka otti kaikkien kanssa seuruuta ja luoksaria. Seuraamisessa ensin kisanomainen pätkä, jonka Merja liikkuroi (huomautin tosin takapäästä käännöksissä vasempaan+täykkäreissä). Hyvää ja huonoa löytyi: kontakti oli kuulemma hyvä, mutta koira liian edessä sekä seuratessa että perusasennossa. Otti kamalasti häiriötä, jonka takia kontakti rakoili parissa kohtaa ja pari perusasentoa jäi tekemättä. Jatkossa paljon helppoa häiriötreeniä. Vire oli Rommilla mun makuun turhan matala, mistä johtuen takapää ei toiminut ideaalisti askelissa. Jatkossa vain varmuutta ja kolmen askeleen peruutuksiin suoruutta seinällä, muista että askelissa vasempaan ei saa enää kääntää rintamasuuntaa. Merjalla itsellä väistämiseen valmisteleva juttu on polvien notkautus, joka kisoissa sitten tehdään ihan minimaalisena. Rommin perusasento on liian tiivis, mutta tätä ei kuulemma lähtisi korjaamaan. Perusseuraamisessa Merja ehdotti, että kun kerran koiralla on hyvä kontakti, voisi käännöksiä valmistella kääntyvällä päällä ennen varsinaista käännöstä (takapäähän terävyyttä?).
Luoksetuloa ehdittiin ottaa ihan lyhyesti, joten jätin vielä keskeneräisen maahanmenon kokonaan pois. R reagoi nykäyksellä liikkurin KÄSKYyn, mutta muuten ok luoksari. Stopissa ennakoi lentävää palkkaa ja oli hitusen poikittain. Sen verran virhettä kuulemma oli, että koira koski eteentulossa ohjaajaan. Totta toki, mutta en kuitenkaan aio tiiviyttä vähentää, sori vaan :) . Maahanmeno reenatessa kutsu aina seisoma-asennosta, ulkona kun kokeilin niin perinteinen "maahan" toimi paremmin kun se erikseen opetettu "down". Katsotaan katsotaan.
Ip meillä oli vielä luento treenaamisesta ja kisoista ala Merja Korte. Todella hyvä luento mun mielestä, paaaljon tuli kivaa vinkkiä. Sen verran sisältöä kuitenkin oli, että kirjaan tähän vain ne mulle tärkeät pointit.
Omaan olemukseen pitää kiinnittää huomiota, esim. katse seuruussa eteen, näin koiralle rennompi liike. Treeneissäkin pitää muistaa kisamainen jäykkä olemus, joka jatkossa merkitsee koiralle jännittämisen tmv. sijaan JEE tekemistä; Merjan koirat skarppaavat heti, jos Merja jäykistäytyy vaikka metässä. Pennun kanssa tätä voi harjoitella niin, että ohjaaja menee keskelle kenttää ja jäykistyy, jolloin appari päästää pennun juoksemaan ohjaajalle. Ohjaaja odottaa, että pentu esim. istuu, jonka jälkeen biletetään.
Häiriötreeni on erittäin tärkeää, erityisesti paikkamakuussa ja perusasennossa --> seuraamisessa (oltava TURVALLINEN paikka). Näitä voi harjoitella vaikka jääkiekkokaukalon vieressä, koska kuuluu kovaa pauketta ja huutamista, mutta kaikki pysyy kaukalossa, joten ohjaaja ns. hoitaa tilanteen. Tavoitteena olisi, että koira pystyisi yhdellä käskyllä olemaan perusasennossa jatkuvassa kontaktissa 10min häiriössä. Tämä lisättynä siihen, että koira pystyy seuraamaan kentällä 50m suoraan jatkuvalla kontaktilla, on suurin piirtein tavoite EVL:ään.
PK-tottiksen vietikkyyden ihannointia Merja kritisoi, koska koira on siinä hirveän paineen ja stressin alla. Totta kai intoa ja iloa pitää olla, mutta stressi on koiralle haitallista ja raskasta.
Kaukana ohjaajasta tehtäviä juttuja tulee reenata, jotta koira on itsevarma, tietää mitä tekee ja kykenee itsenäiseen suoritukseen, mutta kuitenkin kuuntelee ja tottelee.
Lelupalkka ei periaatteessa saa lentää, ellei se merkitse koiralle lelun hakemista ohjaajalle. Koira ei siis saa leikkiä sillä yksin, omivan koiran kanssa tätä voi harjoitella esim. liinassa. Jos lelu lentää, pitää ensin kehua koiraa, jonka jälkeen saa vasta heittää (=ketjutus). Tässä vahvistetaan sitä, että palkka tulee aina ohjaajalta ja ohjaaja on se jees juttu, ei yksin leikkiminen.
Opeta koiralle eri komennustasoja (esim. bileet pystyyn, "Jes!", "Seis!", "PERKELE!!"), yksi on se ehdoton ja kaiken ylittävä EI. Erivoin ruudussa voi siis kehua koiraa jes-sanalla hyvästä merkistä, mutta liike silti jatkuu.
Oppimisen kaava: 1. Ehdollista 2. Nimeä liike 3. Vahvista 4. Aika 5. Matka
Kisajännitykseen voi käyttää vaikka rentoutusmusaa tai mielikuvaa (Merjalla itsellä kesäinen polunpätkä, jossa linnut laulavat ja koirat juoksentelevat vapaina) + mielessä läpi se 200 tai 320 pisteen suoritus. Koira pysyy autossa niin kauan, kunnes itse on rauhallinen, ja kokeeseen ei mennä kokeilemaan, vaan näyttämään tuomarille miten uskomattoman taitava koirakko on.
Tunnarissa paljon hajunerottelutreeniä, esim. merkkikartiot kumolle ja jokaiseen yksi palikka. Muista reenata sitä, että väärät ovat välillä voimakkaammin hajustettuja kuin oma.
SUNNUNTAI
Päivän luennolla pohdittiin Sarviksen kanssa virityssanojen merkitystä ja käytiin läpi joidenkin liikkeiden opetusta. Tunnarin opetukseen tuli uusi idea: 1. Oma käteen & väärä toiseen kumihanskalliseen, naks kun haistaa oikeaa. 2. Molemmat maahan, jälleen naks oman haistelusta. 3. Vääriä riviin, nameja väleihin. 4. Jossain vaiheessa oma joukkoon naks + palkka kun haistaa sitä. 5. Saa alkaa tuoda (anna enemmän aikaa, jotta tarjoaa tuomista).
Sitten hallille pariksi tunniksi. Tällä kertaa ekassa kehässä kouluttajana Turusta kotoisin oleva Nita, jonka sukunimi ei nyt tuu mieleen :) . Ajanpuutteen vuoksi ehdittiin ottaa vain yhtä liikettä, joten valitsin ohjatun. Otin eka vuoroa odotellessa pari perusnoutoa laipallisella kapulalla, koska R ei aikaisemmin ole sellaista noutanut. Nitan kanssa reenattiin sillä tavalla, että vein koiran merkille ja lähetin hakemaan oikeeta, kapula alussa ihan vieressä. Hyvin oli tehosuuntatreenin seurauksena suunnat hallinnassa, eikä oman etäisyyden tahi kapulan etäisyyden+syvyyden kasvattaminen tuottanut vaikeuksia. Lopetettiin helppoon lähellä olevaan.
Toisena kouluttajana Päivi Heino. Ottettiin ensin seuraamista, ja hallilla tehdyn runsaan kontaktiharjoittelun myötä Rommi piti kontaktin oikein mallikkaasti. Intoa oli sen verran, että pikkasen edellä se oli yhä, mutta tällä kertaa kaikki perusasennot ja käännökset jees. Myös askeleet sujuivat hyvin. Päivi ehdotti, että jatkossa palkkaisin vasemmasta kädestä mutta edestä, ja perusasento taaemmas, koska pahin edistys tapahtuu liikkeellelähdöissä.
Koska aikaa jäi vielä vähän, niin päästiin ottamaan myös tunnaria. Palikka oli mulla hieman pidempään kun se VOIn 10s, ja jottei vire päässyt nousemaan juostessa, vein Rommin rivin alkuun. Hyvin teki rauhassa ja toi oikean epäröimättä, tästä rauhallinen kehu. Seuraavaksi uusi kapula ja 10s kädessä, kokeiltiin uutta juttua eli (selkeästi näkyvän) namin laittaminen maahan vähän ennen rivin alkua. Ideana se, ettei mun tarvitse viedä, vaan koira menee ensin syömään namin, josta sitten jatkaa palikoille. Tämä toimi loistavasti, R toimi jopa rauhallisemmin kuin ekalla kerralla. Eka se tosin toi väärän, mutta ilmoitin että höpöhöpö ja nyt haki oman. Päivi totesi että varmaan uusi namijuttu vähän hämäsi, toistoja vain.
Vuorojen välissä reenailin ulkona kaikennäköistä, mm. ruutuja, luoksarin maahanmenoja, häiriöpaikkamakuuta näkösuojassa, perusasennon kontaktia, kaukoja ja seuruuta. Rompalla oli paljon energiaa ja jaksoi tehdä tosi pirtsakasti koko ajan :) .
Myös pari agijuttua otettiin ulkona olevilla kolmella hypyllä. Sylkkärit, poispäinkäännöt, takaaleikkaukset, välistävedot, jaakotukset ja eteenlähetykset toimi kaikki oikein hienosti, lelupalkkakin tuntui kelpaavan!
Ooh, oon ollu ahkera, jo toinen päivitys tänään! Ei tosin kummempaa kun vaan syyskuvia päivän pitkältä ja aurinkoiselta lenkiltä (ala-arvoisia tosin, minkäs teet kun ihminen ei osaa kuvata), niin ja lähikentän tokokuulumisia. Käytiin siis lähikentällä palauttelemassa mieleen ohjatun suuntia namipurkkien kanssa. Purkeissa oli Rommin suosikkia, Pedigreen jotain purkkiruokaa, itse en pahemmin perusta. Ja herkun maaginen voima: suuntien kanssa ei ollut mitään epäselvyyttä tällä kertaa. Molempia suuntia tuli tehtyä pari kipaletta, ensin varmuuden vuoksi niin, että väärän purkin kansi oli kiinni. Navakka tuuli vähän häiritsi purkkien paikalla pysymistä, mutta muuten oikein onnistuneet pikku reenit :) .Inka
Rommi pääsi eilen tokoilemaan Petankkikentällä, Julia mukana apparina. Ruudut eivät sujuneet ihan toivottuun malliin, Rommilla oli selvästi vaikeuksia hakea ruutuun sisälle ja jos löysikin tiensä perille, ei seisomisesta tullut mitään haistelun takia. No, tehtiin sitten vain pari perinteistä namiruutua Julian kirittäessä, kerran lähetin tyhjään ja vaadin tavallista terävämmin koiran huomion sen päästyä tarpeeksi syvälle. Toimihan se näinkin, mutta ruutuun kisaava liikkuri aiheuttaa selvästi kyttäystä ja himmailua, täytyy vähän pohtia miten tän kanssa edetään.
Metsku oli jälleen makee, vauhtia on jopa turhan paljon, kun jarruttaminen tuottaa molemmissa päissä ongelmia. En kuitenkaan aio puuttua tähän, tärkeintä on että metalli on kiva! Liikkeestä istuminen oli oikein jees, ei huomauttamista. Kävin maanantaina ostamassa uuden 15 palikan tunnarisetin, joten tunnariakin päästiin tekemään kolme kipaletta. Eka jonolla hyvä, samoin kolmas kellotaululla. Tokalla (kellotaulu) taisi maistaa väärää, mutta toi kuitenkin oikean. Mentiin palikoille joka kerta yhdessä, jottei vire päässyt turhan korkeaksi.
Ohjattua otettiin pitkästä aikaa. Suunnat oli ihan hakusessa, joten ei jääty hinkkaamaan. Täytyy varmaan palata jonkin verran taaksepäin ja ottaa suuntia vaikka ihan namipurkeilla, jotta saadaan varmuutta. Luoksetulot oli oikein bueno, maahanmeno tosin yhä valuu turhan paljon. Suurin osa tehtiin kuitenkin läpijuoksuina, yksi stoppikin mahtui joukkoon (hieno!).
Pirteä koira ja ihan kivat treenit, ruutu vaan jäi vähän hampaankoloon. Ideas anyone? Niin ja ne ohjatun suunnat nyt tehotreeniin!
Eilisissä ageissa paikalla vain neljä koirakkoa ja neljä vetäjää, joten saatiin ihan mukavasti aikaiseksi. Uudet teemamme ovat leikkaukset sekä kepit, molemmat Rommille treeniä vaativia juttuja.
Aloitettiin Kaisan ja Erikan kanssa takaaleikkauksilla. Rata oli yksinkertainen hyppysiksakki, jonka lopussa putkisetti. Rommi luki takaaleikkauksia hyvin, ja sille teki varmasti hyvää joutua menemään mun edellä vaihteeksi. Ongelmaa aiheuttivat pommiesteet (=putkenpäät), joiden kohdalla jouduin aika tiukasti käskyttämään, jottei niihin oltaisi syöksytty. Erityisen vaikea oli vikan hypyn jälkeinen putki, jonka väärä pää imi Rommia kerta toisensa jälkeen. Yksi onnistunut kerta saatiin, ja sekin vain sillä, että pysäytin oman liikkeeni kokonaan ennen vitoshyppyä. Lopussa Rompan vauhti alkoi hyytyä sen verran, että lopetettiin leikki kesken. Yhden putkisuoran R sai toki juosta, ihan ok irtoaminen. Conclusion: takaaleikkaukset sinänsä toimivat hyvin, pommiesteiden kanssa vain täytyy olla tiukkana. Tää on musta oikeestaan hienoa edistystä koiran osalta, koska vielä jonkin aikaa sitten se ei olisi a) irronnut mun edelle, jos kyseessä ei olisi ollut suora, ja b) mennyt yhteenkään putkeen ilman, että se olisi suurin piirtein työnnetty sinne. Bravo!
Laura ja Pedu asettivat meille keppitavoitteen: irtoava koira. Irtoamisharjoitukset aloitettiin yksinkertaisesti niin, että kutsuttiin koira hypyn takaa ja lähetettiin kuuden kepin sarjalle itsenäisesti. Kun yhdeltä etäisyydeltä sujui, sai ohjaaja siirtyä lähemmäs hyppyä ja kauemmas kepeistä. Rommi yllätti mut jälleen hakemalla ekan välin lähes joka kerta oikein. Käytin jälleen naksutinta ja naksautin loputkin välit, Pedu kertoi Rompan kiihdyttävän vauhtia joka naksauksella :) . Oikealta puolelta harjoitus siis sujui hienosti, kunhan vain maltoin antaa Rompan hakea sen ekan välin itse. Koko ajan piti kuitenkin olla sen näköinen, että oli lähdössä koiran mukaan, muuten Är hyytyi. Sitten se kirottu vasen puoli... Yllätyin siitä, että R kyllä haki ekan välin tältäkin puolelta ok, vaikeuksia tuottikin kakkosväli. Ratkaisuna lähdin mukaan vähän aikaisemmin kuin oikealta ohjattaessa, jotta pääsin avittamaan tokan välin kanssa, niin ja jätin myös pois sen "JAA!" -kiljaisun, joka väkisinkin tuli Rompan irrottua ekaan väliin. Pedun ja Lauran mukaan täysin mahdollinen tavoite olisi saada R pikapuoliin irtoamaan kepeille niin, että seison itse hypyn takana ja käskytän kepeille, saapi nähdä miten onnistuu, Rommi kun ei tosiaan ole niitä mielellään itsenäisesti työskenteleviä.
Lopuksi tehtiin vielä molemmilta puolilta täydet kepit. Oikea puoli muuten bra, mutta naksun myötä vauhtia tuli vähän liikaakin ja lopussa jäi yksi väli pujottelematta. Parempi näin :) . Vasen puoli piti ohjata kädellä, sen verran tönkköä menoa oli... Keinua otettiin pari kertaa yksittäisenä, eipä siinä ongelmia.
Kyytiä odotellessa hyödynnettiin räntäsade ja märkä maa reenaamalla olosuhdepaikkamakuuta. Koska kolmen metrin päässä oli vilkkaasti liikennöity tie, niin en viitsinyt mennä piiloon, vaan tehtiin ihan alo-malliin. Oikein kauniisti R oli, rento mutta tarkkaavainen.
Rommi on tänään ja eilen vetänyt peppua maata pitkin sekä nuollut peräpäätään ahkerasti, joten päädyttiin siihen, että on anaalirauhasten tyhjennyksen paikka. Isä tuli avuksi ja läträttiin ensin vähän lämpimän veden kanssa, sitten kumihanskat käteen ja ei kun hommiin. Liian täynnähän ne olivat, erite oli harmaanruskeaa ja turhan paksua. Toivottavasti koiran olo nyt helpotti :) .
Eilen kävin reenaamassa valkkari Ristoa ja Julia tuli mukaan Rommin kanssa, jotta koirat pääsisivät vähän juoksemaan. Käytiin sitten samalla Laakson kentällä harkkaamassa, lähinnä siis tein Ripan kanssa, mutta Rommille toki myös pari juttua. Tehtiin vauhtiruutuja, seuraamisen askeleita, luoksetulon maahanmenoa ja kaukoja, kaikki varsin bueno. Rompalla oli rutkasti miellyttämisenhalua jouduttuaan katsomaan sivusta, kun treenasin (hurjan kuumana käyvän) Riston kanssa. Erityisen rankkaa oli seurata vierestä patukanrepimistä ja palloleikkejä.Tänään pyörähdettiin sitten Sirkuskentällä Oonan ja Ronjan sekä Viivin ja Mintun kanssa. Vähän meni aikataulut pieleen, joten tehtiin aika hajanaiset treenit, ainoa yhteinen juttu oli paikkamakuu. Rommi piippasi lähtiessäni, joten jäin hetkeksi näkyville ja odotin, että se lopetti --> kävin palkkaamassa. Sitten vain piiloon, kellosta katsoin ja aikaa meni 3.5min. Rompalla oli vaihteeksi mangustimoodi päällä, joten teki ihan hyvää ottaa paikallaolo kahden varman ja rennon koiran kanssa :) . Suurimmaksi osaksi kaikki tekivät kentällä omia juttujaan, myö hyödynnettiin apparimahdollisuutta ruuduissa ja seuraamisessa. Ruutuja ensin lihapullan kanssa, Oona sai jälleen kerran toimia kirittäjänä. Vauhti oli kohdillaan, joten kokeilin tyhjään ruutuun lähettämistä ja pysäyttämistä. Ekat pari kertaa meni kummastuneeseen haisteluun, mutta kolmas oli oikein näpsäkkä pysäytys. Tästä runsaasti kehuja ja kävin palkkaamassa ruutuun, sitten vielä yksi namin kanssa.
Kaukot suju kanssa hyvin, takapalkan kanssa pystyin ottamaan >7m etäisyyttä ilman edistyksen merkkejä. Rommi taisi kyllä hitusen kääntyä vinoon vapautusta odotellessa. Otettiin kaikkia vaihtoja, erityisen tyytyväinen olin s-m-s vaihtoihin. Luoksareissa maahanmenoja, R valuu hitusen. Taisin yhden stopinkin ottaa, bra oli! Ja vauhti on nyt juuri sopiva. Epäonnistumisen hetkiä koettiin, kun jätin Rommin Ronjan viereen ja toivoin sen pysyvän, kun Oona kutsui Ronjaa (eipä tietenkään pysynyt, juoksi vain täysiä luokse...).Metsku yllätti, se oli tänään ihan mieletön! Ai että oli siistii kattoa, kun eka parin kierron kautta ja sitten ihan kisanomaisesti koira juoksi turhankin täysiä kapulalle ja takaisin! Tästä tietenkin superpalkka, ei jääty hinkkaamaan :) . Liikkeestä istumista palauteltiin mieleen ensin liikeavusteella ja lopulta pelkällä naksulla, hyvin Är muisti jutun puolen vuoden tauon jälkeen ja oli ihan teräväkin. Maahanmenojakin pari kipaletta huijasin väliin, ei mitään ongelmaa.
Seuraaminen oli varsin kivanoloista, Rommi muisti käyttää takapäätä myös suorien pätkien jälkeen. Oona liikkuroi meille yhden seuruun, joka muistutti BH:n kaaviota, yhtä kohtaa lukuun ottamatta bueno. Muutenkin R teki pidempääkin pätkää hyvällä ilmeellä, tosin edistämistä esiintyi parissa kohtaa. Askeleet ok, loppuperusasento vain tuppaa herkästi unohtumaan. Romppa oli hirmu levoton koko paluumatkan, uikutti ja kyttäs mua. Peräpäätään se nuoli jatkuvasti, joten varmaan olisi anaalirauhasten tyhjennys paikallaan. Matkalla tehtiin paljon 2on2offeja, nykyään menee puunrunkoa vasten jo hienosti :) Seassa kuvia parin viikon takaiselta Inkoon reissulta.
Tätäkin kautta vielä voimia ja jaksamista Merjalle ja perheelle, oon koko päivän pitäny hurjasti peukkuja Eikka-veikalle. Kyllä se selviää!
Rommi pääsi ajamaan pari metsäjälkeä tänään. Koska annoin niiden vanheta kauemmin kun aikaisemmin, niin molemmat olivat lyhyitä ja helppoja. Ekalla suoralla pituutta 40m ilman askelvälejä, nakki alussa joka askeleella ja muuten joka kolmannella, ikää 20min. Alun nakkisumalla oli ideana rauhoittaa vauhtia, ja kun ennen jälkeä vielä pidettiin rauhoittumistuokio, niin vauhti oli selvästi edelliskertaa tasaisempi. Jälki meni muutenkin hyvin, kerran koira oli vähällä hukata jäljen, mutta korjasi heti. Nenä pysyi hienosti maassa koko ajan. Toka jälki oli vain parikymmentä metriä, vähän askelväliä, nakkeja harvemmin ja yksi kulma, ikää 25min. Ei ongelmia. Nyt voisi vähitellen alkaa pidentää noita, tällä hetkellä ne on sellaisia lyhyitä pyrähdyksiä vain. Mutta hei, jos joku jälki-ihminen haluaa (heikon) alkuopetuksen saaneen näpsäkän jälkikoiran, niin täältä saa tulla hakemaan! Viekää pois ennen kun pilaan koko rakin!
Eilen Purinalla agitreeneissä Rommin kanssa, Oonalla oli tällä kertaa mukana Elvis. Meillä oli jälleen ryhmän sisäiset kisat parinkymmenen esteen radalla, ainoa sääntö oli että radalla pitää olla väh. yksi jaakotus ja yksi sylkkäri. Jouduttiin Rompan kanssa alottamaan, mikä vähän jännitti, kun tuo nyt tuppaa heräämään hitaammanpuoleisesti. Onneksi vauhdin kanssa ei ollut mitään ongelmia! Hallittavuus sen sijaan oli ihan toinen juttu, yks jos toinenkin hyppy venyi vähän pitkäksi... Jaakotukset toimivat Rompalla selvästi hyvin, ja varsinkin ekan radan sylkkäri oli makee. Ja kyllä, se oli vasemmalle. Välistäveto ei radan alussa toiminut, koska R jäi (epävarmuuttaan?) haistelemaan ennen muuria. Tokalla kiekalla tein siihenkin kohtaa jaakotuksen, mikä olisi toiminut ihan bueno, jos muuri-käsky olisi tullut murto-osaa aikaisemmin. Myöhästymiseni johti sen radan ainoaan virheeseen, kun Är hyppäsi muurin väärästä suunnasta. Muita vaikeuksia tuottaneita kohtia olivat yksi putkeen vienti, jossa en malttanut viedä loppuun saakka, kepit sekä keppien jälkeen 180 asteen käännös hypylle, kun 90 astetta käännyttyään Rommi näki edessään A'n. Jaakotus korjasi tämänkin tokalla radalla.
Kepit takkusivat pahasti. Rytmiin päästyään Rommi teki ne hyvin, mutta vaikka kulma ei ollut vaikea, oli alku silti hankala. Ratojen jälkeen tein vielä parit kepit siitä kulmasta naksun kanssa ja naksutin kaikki kepit, ai että kun tuli vauhtia :) . A oli törkeen nopee, vähän huolestuttaa tuon koiran etupää, kun se joutuu tossa vauhdissa aika kovan rasituksen alaiseksi alastulolla. Muutenkin Rom tuntui lentävän radalla, sain vaihteeksi ihan juosta! Sijoitus oli lopulta 6/7 due to viisi nollaa, on ne meijän ryhmäläiset vaan hullun taitavia. Ehkä mekin jonain päivänä...
Inka
Ronja jäi kotiin tällä kertaa ja Elppari pääsi säätämään. Olipa kerrassaan hauskaa ja vaihtelevaa ohjata pitkästä aikaa koiraa joka irtoaa. Parina lämppäesteenä A, kepit ja kerta jaakotusta.
Itse rata meni ekalla puhtaasti, jaakotus toimi hyvin, välistäveto siisti ja A:n alastulon varmistin kunnolla. Kepit siististi, toista suunniteltua jaakotusta en ehtinyt edes ajatella, vaan tilalle tuli rutiinista valssi. Tämä oli meidän onnistuneempi suoritus joka jäi siis voimaan (0, aika muistaakseni vähän päälle 39s).
Toisella radalla meni pari kohtaa uusiksi. Alun jaakotus taas toimiva, sen sijaan välistävedon ohjasin huolimattomasti ja Elvis meni tottelevaisesti muurista ohi. Sylkkäri toimi, toinenkin jaakotus tällä kertaa kohdillaan. Vähän extempore myös kiersin putken ulkokaarteen kautta, joka lopulta olikin varsin onnistunut ratkaisu. Takaaleikkaamalla en olisi millään ehtinyt vaihtamaan puolta riittävän ajoissa, parempi siis näin.
Laitetaan Rommin kanssa avon liikkeet jäihin joksikin aikaa ja keskitytään nyt lähiaikoina pelkästään ylempien luokkien liikkeisiin. Laitan tänne ihan itseä varten liikekatsauksen, vähän tuumaillaan missä mennään ja miten edetään.
Paikkamakuuseen kestoa ja varmuutta. Mukaan otetaan myös liikkurihäiriötä sekä yksitellen käskyttämistä. Myös sellaista treeniä, jossa vierestä kutsutaan koira tmv, pitäisi tehdä. Hyvällä mallilla. Paikkaistumisen treenaaminen aloitetaan ihan perusjutuista, eli pidennetään kestoa vähitellen ensin sisätiloissa. Seuraamisessa kaikki muu pois paitsi askelsiirtymät, joita vahvistellaan naksulla. Tällä hetkellä ne kyllä ovat ihan hyvällä mallilla, perusasennon suoruuteen pitää kiinnittää tarkempaa huomiota ja peruuttamiseen panostaa. Myös takapäätreeniä ohjelmaan. Liikkeestä istuminen oli joskus ihan näpsäkkä, nyt ei vain olla yli puoleen vuoteen tehty. Aloitetaan rauhassa ja katsotaan, miten hyvin muistuu mieleen. Ruutu on nyt siinä vaiheessa, että koira osaa hyvin hakea tarpeeksi syvälle ruutuun, mutta viime aikoina ollaan vain keskitytty vauhdin kasvattamiseen, joten loppuosa on jäänyt unholaan. Yhä pääpaino vauhtitreeneillä, mutta välillä pitää muistaa myös seisottaa. Erillisenä tehdään maasta seuraamaan tuloa. Metsku on ihan ok, ote vain tuppaa olemaan turhan löysä. Otetta ollaan aikaisemmin parannettu vauhdilla ja kantamisella, ja koska on toiminut hyvin, jatketaan samoilla linjoilla. Hyppynoutoa ei olla vielä koskaan tehty, joten ihan alkeista alotetaan. Varmaan takaperin ketjuttamalla mennään, ainoana ongelmana virallisen tokohypyn puute. Kakeissa on paljon pientä hiomista ihan lähitasolla. Välillä tekniikka on oikea, mutta Rommi edistää turhan usein s-m ja s-i vaihdoissa. Sisätreeniä, käsiavustetta ja naksua. Luoksetulon maahanmenoa ei olla muuten reenattu kun vain sisällä down-käskyllä ja naksulla mahdollisimman teräviä maahanmenoja mun edessä vauhdista. Kokeillaan jatkossa kasvattaa etäisyyttä (muista palkata taakse!). Tunnari on erinomaisella mallilla, R hakee hienosti oman alle minuutinkin hajustamisen jälkeen. Uusi tunnarisetti pitäisi tosin hankkia, tätä ei olla säilytetty aina ihan taiteen sääntöjen mukaisesti, ja sitä paitsi väärät rupeavat uhkaavasti hupenemaan uhrattuani pari kipaletta lyhyttä hajustamista varten. Vieraita hajuja myös lisää. Ohjatussa pitäisi myös alkaa edetä. Tällä hetkellä vien koiran merkille kädellä, ja kapulat ovat olleet linjassa merkin kanssa. Nyt vain varmuutta suuntiin ja kapuloita taaemmas.
Viime aikoina ollaan tehty paljon temppuja, mistä Är selvästi nauttii. Viime viikolla Rommi oppi sullomaan tassut kuppiin, tällä viikolla työn alla on ollut 2on2off -asento peruuttamalla takapää tasolle. Jonain päivänä tavoite olisi heittää takapää seinää vasten, josta edetään sitten etupäällä tasapainoiluun :) . Jossain vaiheessa alotetaan myös väistämisen opettelu.
Rommi on 07.03.2005 syntynyt australianpaimenkoiranarttu, jonka kanssa harrastetaan tokoa (AVO), agilitya (I) ja jälkeä. Ohjaajana toimii Inka, 18-vuotias opiskelija Helsingistä.
TK2 HIMMI-PEIKON MIDSUMMER DREAM "Ronja"
18.06.2003 syntynyt aussienarttu Ronja treenailee tokoa (VOI) ja agilitya 18-vuotiaan ohjaajan Oonan kanssa.
