Ihan tyylillä ei kyllä avoa hyvästelty, mutta ykköstulos mikä ykköstulos. Tänään siis HAU:n tokokoe Purinalla, tuomarina Hannele Pörsti. Oltiin Rommin kanssa viimeinen koirakko 20:stä, joten odotusaikaa oli reippaasti - valitettavasti.
Paikkamakuu 10 - Ei ihan kympin arvoinen, Rommi oli kuulemma pyöritellyt päätä ja ollut aika häiriöherkän näköinen. No, ottaen huomioon että ollaan viimeksi otettu avon paikkamakuu marraskuun alkupuolen kisoissa, niin saan olla tyytyväinen että edes pysyi.
Seuraaminen 7 - Ihan kamalaa. Ennen kehäänmenoa Rommi seurasi tosi kauniisti, samoin seurauttaessani sitä kehään, mutta heti tuomarin annettua luvan liikkeellelähtöön se tiputti kontaktin ja alkoi haistella. Videolta katsoessa koira kyllä tulee suurin piirtein oikeassa kohtaa, mutta nenä kulkee maata pitkin. Ihan pari yksittäistä kontaktipätkää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Alustavan pätkän seuraaminen jo hitusen parempi, mutta koira ennakoi liikkeestä istumista ja meni maahan melkein istumisen kautta. Nousi sivulle vasta tokalla käskyllä.
Luoksetulo 10 - Ennakoi vähän stoppia ja himmasi vauhtia. Hyvällä laukalla kuitenkin molemmat pätkät, tähän liikkeeseen olin tosi tyytyväinen. Rommi ei siis ole aikaisemmin kisoissa pysähtynyt ollenkaan/vasta tokalla käskyllä.
Liikkeestä seisominen 7 - Jouduin alussa palaamaan puoli askelta taakse, jotta sain koiran mukaani, alustava pätkä muuten ok. Seisomisessa ennakoi takapalkkaa ja kääntyi puoliksi ympäri, niin että palatessani sillä oli kylki mua kohti. Sivulle vasta tokalla käskyllä.
Nouto 9 - Kapulaa nostaessa sähläsi yllättävän vähän, sivulle vasta tokalla käskyllä.
Kaukot 6 - Sääntöjen mukaan ei vissiin oltaisi ansaittu numeroa ollenkaan? Käskiessäni Rommin maahan se taittoi toisen etutassun alleen ja tipautti lonkalle. Itse vaihdoissa se nousi istumaan molemmilla kerroilla vasta tokalla käskyllä, samoin sivulle nousemisessa. Sääli, Rommilla kun on yleensä niin mallikkaat kaukot!
Hyppy 10 - Haha, eipä olisi ikinä uskonut! Paimen oppii näköjään kerrasta, kätevää. Rommi siis päätyi jälleen istumaan vähän esteen sivuun, mutta hyppäsi kuitenkin hienosti takaisin. Sivulle se teki legendaarisen megaloikkansa, joka hymyilytti jälleen monia :)
Kokonaisvaikutus 7 - Kisasyndrooma iski taas, ohjaaja jännitti ja koira paineistui. Miten muuten voi muka selittää sen, että koira seuraa täydellisen hyvin kehään saakka, mutta aloittaa rauhoittelevan haistelun heti varsinaisen kisasuorituksen alettua? En missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseen, siirtymät olivat tönkköjä ja koiran vire turhan alhainen (hyvä vireindikaattori muuten tuo viimeinen perusasento, alhaisessa vireessä koira vaatii aina pari käskyä ja korkeassa tekee hyvin).
Yht. 167p AVO1
No, tulihan se ykkönen sitten lopulta. Paljon tyytyväisempi olen kuitenkin kahteen edelliseen avon kokeeseemme, tämä oli vähän tällainen "raavitaan jokaisesta liikkeestä pari pistettä" -tyyppinen suoritus. Nyt ehdottomasti jätetään avo taakse ja siirrytään voivottelemaan, Rommikin tykkää niiiiin paljon enemmän hauskoista ylempien luokkien liikkeistä. Ja mitä opimme? Paikkamakuu ja kisaseuraaminen kuntoon!
Inka
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
lauantai 30. tammikuuta 2010
Viimestä viedään
Tänään ei ollut tarkoitus treenata. Treenattiin kuitenkin. Alun perin tarkoitus oli vetää kisanomainen ketjutus miinus hyppy, mutta suunnitelmat muuttuivat lennossa. Itse asiassa olen näin jälkeenpäin ajatellen tosi tyytyväinen, että sorruin treenaamaan, koska sain selville yhden tärkeän jutun.
Vilautin siis Rommille kissanruokapurkkia ja sanoin vihjesanan, jonka jälkeen yritin ottaa kisanomaisen seuraamisen. Seuraaminen oli tasan samanlaista kuin yleensäkin kisoissa, eli paikoitellen perus hyvää ja paikoitellen kontaktitonta vierellä jolkottelua. Tehtiin kuitenkin loppuun saakka, minkä jälkeen otin vielä yhden (onnistuneen) suoran pätkän --> kehuin rauhallisesti ja siirryttiin seuraavaan liikkeeseen.
Liikkeestä maahanmenoon jouduttiin ottamaan useita lähtöjä, koska kontakti oli alustavalla pätkällä olematon. Tässä vaiheessa olin siis jo päättänyt, että ketjutan liikkeet loppuun saakka mutta vaadin epäkisanomaisesti oikeaa suoritusta. Luoksetulossa heitin palkan taakse, koska Rommi ennakoi, että ketjutettaessa palkka ei lennä. Liikkeestä seisominen hyvä, samoin nouto. Siinä tosin tuli vähän vino eteenluovutus, jonka korjasin askeleella taakse. Kaukoissa Rommi jäi m-i vaihdoissa vähän vajaaksi, koska olin heittänyt ajatuksissani noutokapulan taakse ja Rommi piti sitä takapalkkana --> jummasi.
Nyt otin seuraamisen uusiksi, tarkoituksena vaatia alusta alkaen sitä kontaktia. Mutta kas kummaa, Rommi seurasikin heti oikein mallikkaasti ja innolla! Hetken asiaa pohdittuani tajusin, että kyse on niinkin ilmiselvästä jutusta kuin taskun kaivaminen. Yleensä aloittaessani seuraamista kaivan nameja valmiiksi käteen, jotta voin palkata koiran oikea-aikaisesti, mutta ketjuttaessa en tietenkään tee niin. Jaa-a, miten en muka ole tajunnut tuota aikaisemmin? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, huomenna pitää siis feikata taskun kaivaminen ennen kehään menoa.
Luoksetuloja tehtiin pari kertaa läpijuoksuina, Rommi tarjosi täysin yllättäen maahanmenoa. Kaksi kertaa sain avustaa uudella käskyllä ennen kuin saatiin hyvä läpijuoksu, johon sitten lopetettiin.
Inka
Vilautin siis Rommille kissanruokapurkkia ja sanoin vihjesanan, jonka jälkeen yritin ottaa kisanomaisen seuraamisen. Seuraaminen oli tasan samanlaista kuin yleensäkin kisoissa, eli paikoitellen perus hyvää ja paikoitellen kontaktitonta vierellä jolkottelua. Tehtiin kuitenkin loppuun saakka, minkä jälkeen otin vielä yhden (onnistuneen) suoran pätkän --> kehuin rauhallisesti ja siirryttiin seuraavaan liikkeeseen.
Liikkeestä maahanmenoon jouduttiin ottamaan useita lähtöjä, koska kontakti oli alustavalla pätkällä olematon. Tässä vaiheessa olin siis jo päättänyt, että ketjutan liikkeet loppuun saakka mutta vaadin epäkisanomaisesti oikeaa suoritusta. Luoksetulossa heitin palkan taakse, koska Rommi ennakoi, että ketjutettaessa palkka ei lennä. Liikkeestä seisominen hyvä, samoin nouto. Siinä tosin tuli vähän vino eteenluovutus, jonka korjasin askeleella taakse. Kaukoissa Rommi jäi m-i vaihdoissa vähän vajaaksi, koska olin heittänyt ajatuksissani noutokapulan taakse ja Rommi piti sitä takapalkkana --> jummasi.
Nyt otin seuraamisen uusiksi, tarkoituksena vaatia alusta alkaen sitä kontaktia. Mutta kas kummaa, Rommi seurasikin heti oikein mallikkaasti ja innolla! Hetken asiaa pohdittuani tajusin, että kyse on niinkin ilmiselvästä jutusta kuin taskun kaivaminen. Yleensä aloittaessani seuraamista kaivan nameja valmiiksi käteen, jotta voin palkata koiran oikea-aikaisesti, mutta ketjuttaessa en tietenkään tee niin. Jaa-a, miten en muka ole tajunnut tuota aikaisemmin? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, huomenna pitää siis feikata taskun kaivaminen ennen kehään menoa.
Luoksetuloja tehtiin pari kertaa läpijuoksuina, Rommi tarjosi täysin yllättäen maahanmenoa. Kaksi kertaa sain avustaa uudella käskyllä ennen kuin saatiin hyvä läpijuoksu, johon sitten lopetettiin.
Inka
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Tunnaria ja avoa
Voisko nää pakkaset jo laskea? Mittari näytti tänään -26tta lähtiessämme Rommin kanssa ulos, eikä tällainen kaupunkilaistyttö osannut moisiin arktisiin oloihin varustautua, vaan lähti liikkeelle farkuissa ja ohuessa laskettelutakissa. Eikä pakkasessa vielä mitään, mutta kun lasketaan mukaan jäätävän pureva tuuli, niin reidet olivat kahdessa minuutissa tunnottomat...
Lenkin lopussa tehtiin siis jälleen tunnaria ihan vaan piilottelemalla omaa lumen alle. Tällä kertaa homma toimi huomattavasti paremmin kuin viimeksi, vaikka alku olikin säätöä (koira maisteli herkullisia jääkakkoja sekä riepotteli tunnistuskapulapussia oikein olan takaa). Tehtiin yhteensä kolme kappaletta, hyvin jaksoi etsiä pidemmänkin aikaa paineettomasti. Kolmannen jälkeen Rommillakin oli jo sen verran kylmä, että se ekaa kertaa tänä talvena nosteli tassujaan, joten suunnattiin takaisin sisälle.
Sisällä jatkettiin vielä tilan sallimissa rajoissa avon liikkeillä. Seuraamisessa tosin lähinnä askeleita, nämä hyviä vaikka vähän turhan innokkaita. Jäävät toimivat molemmat kivasti, samoin kaukot. Luoksetuloissa sisätila rokotti vauhtia, joten keskityttiin lähinnä stoppeihin (hyviä!).
Huomenna otetaan vikat treenit ketjuttamalla ja kissanruokapalkalla, sitten pari päivää taukoa ja jännitetään juoksujen alkamista. Toivottavasti päästään kisoihin :)
Inka
Lenkin lopussa tehtiin siis jälleen tunnaria ihan vaan piilottelemalla omaa lumen alle. Tällä kertaa homma toimi huomattavasti paremmin kuin viimeksi, vaikka alku olikin säätöä (koira maisteli herkullisia jääkakkoja sekä riepotteli tunnistuskapulapussia oikein olan takaa). Tehtiin yhteensä kolme kappaletta, hyvin jaksoi etsiä pidemmänkin aikaa paineettomasti. Kolmannen jälkeen Rommillakin oli jo sen verran kylmä, että se ekaa kertaa tänä talvena nosteli tassujaan, joten suunnattiin takaisin sisälle.
Sisällä jatkettiin vielä tilan sallimissa rajoissa avon liikkeillä. Seuraamisessa tosin lähinnä askeleita, nämä hyviä vaikka vähän turhan innokkaita. Jäävät toimivat molemmat kivasti, samoin kaukot. Luoksetuloissa sisätila rokotti vauhtia, joten keskityttiin lähinnä stoppeihin (hyviä!).
Huomenna otetaan vikat treenit ketjuttamalla ja kissanruokapalkalla, sitten pari päivää taukoa ja jännitetään juoksujen alkamista. Toivottavasti päästään kisoihin :)
Inka
maanantai 25. tammikuuta 2010
Purina-lössöilyt
Pakkasen takia oli ohjatut treenit tänään peruttu, mutta koska mittari näytti vain -12 astetta, niin lähdettiin Rommin kanssa kuitenkin hallille. Rommilla pitäisi kohta alkaa juoksut, meno vähän sen mukaista. Nenä iskettiin maahan turhan usein, eikä sitä nykyään niin tuttua intoa oikein ollut, vaan tuntu että koiraa sai välillä "raahata perässä". Aika jännä, vielä jonkin aikaa sitten tällainen oli meille arkipäivää ja treenit tahkottiin läpi lähinnä mun tahdonvoimalla, nykyään on jo niin tottunut tuohon astetta motivoituneempaan eläimeen, ettei sitä oikein osaa arvostaa. Vaikka niin paljon töitä olen tuon motivaation eteen tehnyt, niin se vaan nopeasti unohtuu! Onneksi tulee näitä yksittäisiä huonompia päiviä menneistä muistuttamaan.
Agilitya tehtiin rimat maassa ja näin vältettiin turhia riskejä. Teemana lähinnä vauhti, paljon suoraviivaista pätkää hypyillä ja putkilla. Hyvä tehdä välillä tällaisia motivaatiotreenejä, touhu menee turhan usein viilaamiseksi. Valitettavasti sorruin sitten lopuksi myös viilaamaan, tehtiin siis keppejä paljonpaljon eri kulmista (avo yhä umpikulmaa hankalampi) ja mahd. itsenäisesti. Rommille hankalin on mun irtoaminen eteen. Se kestää kyllä hyvin, jos olen jo valmiiksi edessä sen mennessä sisään, mutta heti jos menen liikaa ohi, niin joku väli jää pujottelematta. Sivusuunnassa ja taakse saan irrota miten päin vaan, kerran tuli kesken pois kun lähdin juoksemaan suoraan taakse.
Kontakteista sen verran, että myö ollaan taidettu treenata liikaa 2on2offia, koska Rommi heittää nykyään vähänkin epävarmassa tilanteessa takapään lähimmälle kontaktille. Onhan se positiivista, että asento on hallussa ja kontaktit mieluisia, mutta liika on aina liikaa! Lopulta jouduin ihan tiukasti kieltämään kontakteille karkaamisesta --> koira paineistui ja jäi haistelemaan.
Tokon saralla ei tehty kovin paljoa vaisun vireen takia. Olin suunnitellut ketjuttavani avon liikkeet vikaa kertaa ennen sunnuntain kisoja, mutta jätettiin lopulta väliin. Luoksetuloja kuusi kipaletta, eka läpijuoksuna ok, mutta seuraavalla tehdyn (hyvän) stopin jälkeen koira himmaili ja ennakoi. Pari vikaa tehtiin niin, että jätin koiran, kävelin vähän matkaa ja lähdin juoksemaan sitä kutsuen, näin tuli vauhtia. Seuraamisessa hyödynnettiin agilityesteitä, jotka saivat toimia häiriönä. Pujoteltiin siis niiden välissä erilaisia kuvioita, palkkasin välillä perusasennon namilla. Teknisesti ok seuraamista, vaikka vire olisi mun makuun saanut olla vähän korkeampi.
Kaukoja kerran avo-malliin, Rommi teki molemmat vaihdot hilaamalla mutta muuten ok. Hyppy oli illan pääteema, su kisoja varten tuotiin halliin juuri sopivasti virallinen tokoeste, joten päästiin tokaa kertaa elämässämme treenaamaan avon hyppyä. Otin aika monta toistoa, koska tämä oli viimeinen mahdollisuus ennen kisoja iskostaa koiran päähän, että sieltä tullaan myös takaisinpäin. Rommi hyppää toki yhä liikaa esteen oikealle puolelle, mutta eipä tuo haittaa kun se mallikkaasti kiertää takaisin hyppäämään, eikä linja ylity. Jos Rommin juoksut eivät ala ennen sunnuntaita, niin meillä on edessä ekat avoimen kisat, joissa Rommi on peräti treenannut hyppyä!
Inka
Agilitya tehtiin rimat maassa ja näin vältettiin turhia riskejä. Teemana lähinnä vauhti, paljon suoraviivaista pätkää hypyillä ja putkilla. Hyvä tehdä välillä tällaisia motivaatiotreenejä, touhu menee turhan usein viilaamiseksi. Valitettavasti sorruin sitten lopuksi myös viilaamaan, tehtiin siis keppejä paljonpaljon eri kulmista (avo yhä umpikulmaa hankalampi) ja mahd. itsenäisesti. Rommille hankalin on mun irtoaminen eteen. Se kestää kyllä hyvin, jos olen jo valmiiksi edessä sen mennessä sisään, mutta heti jos menen liikaa ohi, niin joku väli jää pujottelematta. Sivusuunnassa ja taakse saan irrota miten päin vaan, kerran tuli kesken pois kun lähdin juoksemaan suoraan taakse.
Kontakteista sen verran, että myö ollaan taidettu treenata liikaa 2on2offia, koska Rommi heittää nykyään vähänkin epävarmassa tilanteessa takapään lähimmälle kontaktille. Onhan se positiivista, että asento on hallussa ja kontaktit mieluisia, mutta liika on aina liikaa! Lopulta jouduin ihan tiukasti kieltämään kontakteille karkaamisesta --> koira paineistui ja jäi haistelemaan.
Tokon saralla ei tehty kovin paljoa vaisun vireen takia. Olin suunnitellut ketjuttavani avon liikkeet vikaa kertaa ennen sunnuntain kisoja, mutta jätettiin lopulta väliin. Luoksetuloja kuusi kipaletta, eka läpijuoksuna ok, mutta seuraavalla tehdyn (hyvän) stopin jälkeen koira himmaili ja ennakoi. Pari vikaa tehtiin niin, että jätin koiran, kävelin vähän matkaa ja lähdin juoksemaan sitä kutsuen, näin tuli vauhtia. Seuraamisessa hyödynnettiin agilityesteitä, jotka saivat toimia häiriönä. Pujoteltiin siis niiden välissä erilaisia kuvioita, palkkasin välillä perusasennon namilla. Teknisesti ok seuraamista, vaikka vire olisi mun makuun saanut olla vähän korkeampi.
Kaukoja kerran avo-malliin, Rommi teki molemmat vaihdot hilaamalla mutta muuten ok. Hyppy oli illan pääteema, su kisoja varten tuotiin halliin juuri sopivasti virallinen tokoeste, joten päästiin tokaa kertaa elämässämme treenaamaan avon hyppyä. Otin aika monta toistoa, koska tämä oli viimeinen mahdollisuus ennen kisoja iskostaa koiran päähän, että sieltä tullaan myös takaisinpäin. Rommi hyppää toki yhä liikaa esteen oikealle puolelle, mutta eipä tuo haittaa kun se mallikkaasti kiertää takaisin hyppäämään, eikä linja ylity. Jos Rommin juoksut eivät ala ennen sunnuntaita, niin meillä on edessä ekat avoimen kisat, joissa Rommi on peräti treenannut hyppyä!
Inka
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Agidebyytti
Tänään korkattiin Rommin kanssa virallinen kisauramme HSKH:n kisoissa Purinalla. Mua jännitti tietenkin kamalasti, hyvä kun pystyin edellisenä iltana nukkumaan. Aamulla harkitsin koko homman jättämistä väliin kovan pakkasen takia, mutta onneksi päätettiin kuitenkin mennä :) Hallilla oli kyllä tosi kylmä, joten lämmittelin Rommin huolella ennen kumpaakin rataa. Verkkaesteillä ei ehditty käydä, koska aika moni koirakko oli jättänyt kisat pakkasen takia väliin ja jouduttiin starttaamaan odotettua aikaisemmin.
Eka rata oli ihanan helppo, ei oikeastaan yhtään vaikeaa kohtaa. Kepit oli heti ekan hypyn jälkeen suoralla linjalla, joten sisäänmeno ok. Rommi kyllä himmaili sisäänmenossa aika tavalla, eikä lähtenyt pujottelemaan kunnolla ennen kun kerroin sille, että joo oikeaan väliin menit kekeke. A'lla luulin meidän saaneen hylyn, koska katsoin Rommin tulleen millin alastulon yli ja korjanneen sitten virheen palauttamalla yhden tassun kontaktille, mutta ihan vieressä ollut tuomari ei tähän mitään sanonut, joten näin toivottavasti omiani. A tultiin vielä toiseen suuntaan, nyt R otti kontaktin hyvin.
A'n jälkeen tuli joku ihme kompurointi Rommin kanssa, oltiin menossa eri suuntii ja lähes törmättiin keskellä. Sain kuitenkin pelastettua tilanteen ilman suurempaa hämminkiä, loppurata ok. Tulos 0vp ajalla -9,96, sijoitus 2/17 radan toiseksi ainoalla nollalla. Voiton veivät lainavalkkarini Riston sisko Zuli ohjaajansa Janinan kanssa, onnea heille upeaakin upeammasta tuplanollasta!
Videolta katsottuna hyppytyyli oli aika tönkköä, Rommi hyppäsi puolet hypyistä takajalkoja roikottaen. Tiedä sitten johtuiko keliin nähden huonosta verryttelystä (toivottavasti ei!) vai paineistuko koira mun jännittämisestä ja hyppäsi sen takia epävarmasti?
video myöhemmin
Hyppyrata menikin sitten vähän säädöksi. Alun suora meni ok, mutta putkella tein sen vanhan tutun virheen eli ohjasin liian pitkälle --> Rommi luki mua oikein ja meni putken ohi ulkokautta. Hypyltä 7 kääntyminen takaisin putkeen oli aika kamala, tarkoituksena oli valssata hypyn vasemmalla puolella, mutta jotenkin koira päätyi hyppäämään pituuden väärään suuntaan? Kepit olivat toinen kompastuskivi, lukuisista yrityksistä huolimatta ne eivät ottaneet sujuakseen. Radalla oli hyvätkin pätkänsä, mutta pääasiassa aika päätöntä menoa. Rommi luki mun murto-osasekunnin harmistukseni ekalla kiellolla, ja sen jälkeen se paineistui ja jäi vähänkään epävarmassa tilanteessa haistelemaan maata. Tulos HYL.
Radan jälkeen käytiin vielä lämppäesteillä muistuttelemassa keppejä mieleen. Alku oli kamala, mutta pian saatiin sujumaan totuttuun tapaan :) Kyytiä odotellessa myös tokoiltiin parin luoksetulostopin verran, hyviä.
No, eihän sitä voi olla tyytymätön, kun saadaan sekä ohjaajan että koiran elämän ihka ekasta startista nolla! Saavutettiin sitten kertaheitolla tämän vuoden agilitytavoitteet (kisauran korkkaaminen + yksi nolla) :D Olisikohan liian myöhäistä asettaa uutta tavoitetta, esim. kakkosiin nouseminen olisi aika kiva juttu?
Inka
Eka rata oli ihanan helppo, ei oikeastaan yhtään vaikeaa kohtaa. Kepit oli heti ekan hypyn jälkeen suoralla linjalla, joten sisäänmeno ok. Rommi kyllä himmaili sisäänmenossa aika tavalla, eikä lähtenyt pujottelemaan kunnolla ennen kun kerroin sille, että joo oikeaan väliin menit kekeke. A'lla luulin meidän saaneen hylyn, koska katsoin Rommin tulleen millin alastulon yli ja korjanneen sitten virheen palauttamalla yhden tassun kontaktille, mutta ihan vieressä ollut tuomari ei tähän mitään sanonut, joten näin toivottavasti omiani. A tultiin vielä toiseen suuntaan, nyt R otti kontaktin hyvin.
A'n jälkeen tuli joku ihme kompurointi Rommin kanssa, oltiin menossa eri suuntii ja lähes törmättiin keskellä. Sain kuitenkin pelastettua tilanteen ilman suurempaa hämminkiä, loppurata ok. Tulos 0vp ajalla -9,96, sijoitus 2/17 radan toiseksi ainoalla nollalla. Voiton veivät lainavalkkarini Riston sisko Zuli ohjaajansa Janinan kanssa, onnea heille upeaakin upeammasta tuplanollasta!
Videolta katsottuna hyppytyyli oli aika tönkköä, Rommi hyppäsi puolet hypyistä takajalkoja roikottaen. Tiedä sitten johtuiko keliin nähden huonosta verryttelystä (toivottavasti ei!) vai paineistuko koira mun jännittämisestä ja hyppäsi sen takia epävarmasti?
video myöhemmin
Hyppyrata menikin sitten vähän säädöksi. Alun suora meni ok, mutta putkella tein sen vanhan tutun virheen eli ohjasin liian pitkälle --> Rommi luki mua oikein ja meni putken ohi ulkokautta. Hypyltä 7 kääntyminen takaisin putkeen oli aika kamala, tarkoituksena oli valssata hypyn vasemmalla puolella, mutta jotenkin koira päätyi hyppäämään pituuden väärään suuntaan? Kepit olivat toinen kompastuskivi, lukuisista yrityksistä huolimatta ne eivät ottaneet sujuakseen. Radalla oli hyvätkin pätkänsä, mutta pääasiassa aika päätöntä menoa. Rommi luki mun murto-osasekunnin harmistukseni ekalla kiellolla, ja sen jälkeen se paineistui ja jäi vähänkään epävarmassa tilanteessa haistelemaan maata. Tulos HYL.
Radan jälkeen käytiin vielä lämppäesteillä muistuttelemassa keppejä mieleen. Alku oli kamala, mutta pian saatiin sujumaan totuttuun tapaan :) Kyytiä odotellessa myös tokoiltiin parin luoksetulostopin verran, hyviä.
No, eihän sitä voi olla tyytymätön, kun saadaan sekä ohjaajan että koiran elämän ihka ekasta startista nolla! Saavutettiin sitten kertaheitolla tämän vuoden agilitytavoitteet (kisauran korkkaaminen + yksi nolla) :D Olisikohan liian myöhäistä asettaa uutta tavoitetta, esim. kakkosiin nouseminen olisi aika kiva juttu?
Inka
lauantai 23. tammikuuta 2010
Tunnaria
Mulla on ollut tosi kiireinen viikko, joten treenaaminen on jäänyt hävettävän vähälle. Eilen otettiin Rommin kanssa parit tunnariharjoitukset ihan vaan niin, että jätin koiran 10m päähän ja kävin piilottamassa oman hankeen, palasin takaisin ja lähetin etsimään. Harjoituksen idea (vahvistaa koiran mielikuvaa siitä, että palikan etsimiseen saa käyttää aikaa) meni vähän pipariksi, koska Rommi tukeutui muhun melko voimakkaasti. Ensin se jaksoi etsiä jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa luovutti ja juoksi mun eteen tapittaen kysyvästi. Annoin 'oma'-käskyn uudestaan --> koira lähti hyvin etsimään, mutta palasi pian taas tapittamaan. Tätä toistui pari kertaa, joten kävin taputtamassa maata jossain piilon lähettyvillä ja näin autoin koiraa löytämään palikan.
No, fiksu piski sitten tajusi, että näinhän se saa mut etsimään palikan sen puolesta! Ei auttanut vaikka miten yritin vaan seistä paikoillani ja odottaa, Rommi ei palannut etsimään ennen kuin sai multa jotain tukea. Lopulta se lopetti nenätyön kokonaan ja juoksi vaan mun ja etsintäalueensa välillä häntä heiluen. Jos en reagoinut avunpyyntöihin, R mm. haki hangessa olleen tunnaripussin ja riepotteli sitä pitkin poikin, tyrkytti hihnaa, nyhti lapasta... Tästä oli kyllä itsenäinen nenätyöskentely kaukana!
Lopulta saatiin yksi ok suoritus, johon lopetettiin. En oikein tiedä miten mun pitäisi nyt edetä, tällaista ongelmaa en ihan ollut odottanut. Ennakoitavissa ollutta ongelmaa eli paineistumista ei näkynyt mailla halmeilla, vaan Rommi sähläsi iloisen paineettomasti läpi treenien.
Kuluneen viikon muut tokoilut ovat tapahtuneet sisätiloissa ruokailujen yhteydessä. Preparoitiin bilsankurssilla possun sydäntä, ja sain ottaa parit leikellyt sydämet kotiin koiralle. Perinteisten askelsiirtymien lisäksi Rommi on joutunut tekemään kaukoja ansaitakseen superherkkua, oikein hyvältä on näyttänyt! Tekniikka on loistava, ainoa miinus hitaudesta, jonka kupin kyttäys aiheuttaa.
Inka
No, fiksu piski sitten tajusi, että näinhän se saa mut etsimään palikan sen puolesta! Ei auttanut vaikka miten yritin vaan seistä paikoillani ja odottaa, Rommi ei palannut etsimään ennen kuin sai multa jotain tukea. Lopulta se lopetti nenätyön kokonaan ja juoksi vaan mun ja etsintäalueensa välillä häntä heiluen. Jos en reagoinut avunpyyntöihin, R mm. haki hangessa olleen tunnaripussin ja riepotteli sitä pitkin poikin, tyrkytti hihnaa, nyhti lapasta... Tästä oli kyllä itsenäinen nenätyöskentely kaukana!
Lopulta saatiin yksi ok suoritus, johon lopetettiin. En oikein tiedä miten mun pitäisi nyt edetä, tällaista ongelmaa en ihan ollut odottanut. Ennakoitavissa ollutta ongelmaa eli paineistumista ei näkynyt mailla halmeilla, vaan Rommi sähläsi iloisen paineettomasti läpi treenien.
Kuluneen viikon muut tokoilut ovat tapahtuneet sisätiloissa ruokailujen yhteydessä. Preparoitiin bilsankurssilla possun sydäntä, ja sain ottaa parit leikellyt sydämet kotiin koiralle. Perinteisten askelsiirtymien lisäksi Rommi on joutunut tekemään kaukoja ansaitakseen superherkkua, oikein hyvältä on näyttänyt! Tekniikka on loistava, ainoa miinus hitaudesta, jonka kupin kyttäys aiheuttaa.
Inka
tiistai 19. tammikuuta 2010
Kenraaliharjoitus
Tuli eilen vähän extempore lähdettyä treeneihin, synttärijuhlat siirtyivät odotettua myöhemmäksi ja kun kerran isä tarjosi kyydinkin, niin pakkohan sitä oli mennä :) . Ekalla radalla (ratapiirros vähän epäonnistunut) tuli ongelmia jo hypyllä 1, Rommi kun bongasi sivussa olevan A'n ja oli onnessaan lähdössä sinne useampaan otteeseen. Lopulta toimi, kun jätin Rommin esteen taakse ihan oikeaan laitaan ja käänsin ajoissa rintamasuunnan kohti kakkosta. Rommi tuli 1-2 innarina, joten toka hyppy venyi vähän pitkäksi ja putkeen 3 tuli ylimääräistä kaarrosta.
Ongelmallisin kohta meille oli 4-6, lähinnä nelosen ja vitosen välisen pitkän etäisyyden takia. Rommi kiersi nelosen hyvin takaa ja sain sen jopa okserille jotain ihmeen kautta, mutta siinä vaiheessa olin jo itse niin myöhässä, että kääntäminen pois supermagneetti-puomilta oli käytännössä mahdotonta. Pienen hiomisen jälkeen toimivin tapa oli seuraavanlainen: keilasin koiran kiertämään nelosen, otin vastaan oikealla kädellä ja kiepsautin sylkkärillä putkien ohi okserille --> tiukka "Rommi" sai koiran kääntymään paremmin. Oleellista oli itse sijoittua lähemmäs putkia, tehdä ajoissa selkeä päätös ohjaavasta kädestä ja luottaa koiraan.
Ohjasin Rommin putkeen 7 eka sylkkärillä, mutta varmempi tapa oli liikkua koiran ja kutosputken välissä ohjaten oikealla kädellä. Puomi oli makee, myö mitään lätkää tarvita!
Yksin treenatessa pitää muistaa ottaa paljon juuri tuollaisia 'kontakti suoraan edessä mutta käännytäänkin muualle', nyt meni vähän heikosti.
Tokalla radalla oli myös ongelmia kerrakseen. Toimivin rata saatiin, kun lähetin Rommin takaakiertoon hypyllä 2, valssasin kolmosen oikealle puolelle, valssasin uudestaan 3 ja 4 väliin ja lähetin twistillä keinulle. 6-7 välistävedolla ja niin, että kerroin ajoissa ennen hyppyä 6 kääntymisestä. Kepit olivat pienoinen pettymys, Rommi kyllä aloitti aina oikealla välillä, mutta jätti tokan välin pujottelematta pari kertaa? Huomasin, että ollaan niin paljon hinkattu itsenäisiä keppejä mun jäädessä jonnekin keppien taakse, ettei Rommi oikein kestä mun irtoamista edelle. Täytyy todella alkaa vahvistaa vedätyksiä, tämä voi koitua ongelmaksi kisoissa!
Itsenäisesti käytiin tekemässä parit kuuden kepin sarjat. Eri sisäänmenokulmat sujuivat hyvin, samoin kepeille lähettäminen 5-10m päästä.
Kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku treeneistä, startataan hyvillä mielin kisauramme sunnuntaina. Koira kyllä toimii, jos vaan ohjaaja muistaa ohjata!
Inka
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Tending-tokot OSA 2
Treenirikas päivä tänään, oltiin Rommin kanssa Purinalla yhteensä 3½ h. Eka siis puolen tunnin tehotreenit Heidin ja rhode Himban kanssa, kiitos aina yhtä mukavasta seurasta! Paljoa en viitsinyt Rommin kanssa tehdä, jotta into säilyisi varsinaisiin tokotreeneihin. Keppejä hiottiin pari kertaa, niissä ei juurikaan ongelmia, jonkun kerran koira taisi mennä sisään tokasta välistä. Kontaktit myös jees, ainoa miinus siitä että ne ovat aika vastustamattomia meidän likalle ja niille karkaaminen turhan herkässä.
Sitten varsinaiseen asiaan: Pekka Korri veti meille jälleen hyvän parituntisen, teemana seuraaminen ja tunnari. Seuraaminen oltiin käyty teoriassa läpi jo edellisellä kerralla, joten päästiin heti alottamaan ja myö oltiin Rommin kanssa ekana vuorossa. Olin suunnitellut ottavani parit perusasennon kontaktit ennen seuraamista, mutta jouduttiin siis lähtemään kylmiltään liikkeelle, mikä ei Rommille ole se paras mahdollinen vireennostatustapa. Pekka liikkuroi meille voi/evl-mallista seuraamista ja heti alkuun laittoi meidät kävelemään suoraan kohti muita ryhmäläisiä. Rommi ei ollut mun silmään ihan skarpeimmillaan, mutta sai kuitenkin kehuja hyvästä häiriöpäästä. Seuraaminen oli ok, mutta huomasin Rommissa selkeitä paineistumisen merkkejä (käännökset oikeaan+täykkärit meni pitkiksi, kontakti rakoili, perusasennot hitaita), ja lopulta se keskeytti seuraamisen ja lähti haistelemaan kauemmas. Rommin tapa purkaa painetta on ennen kaikkea paikalta poistuminen ja haistelu, homman kruunasi halliin tehdyt pissat.
Tätä sitten pohdittiin yhdessä Pekan kanssa. Kerroin, että Rommi lukee mua tosi tarkkaan ja paineistuu pienestäkin jännityksestä (=ei treenata kahdestaan lähikentällä), ja yhdessä päädyttiin siihen, että Rommi paineistuu ennen kaikkea musta, ei ympäristöstä. Se kesti häiriötä hyvin esim. alun henkilöryhmään seuruuttamisessa, joten ulkopuolinen häiriö ei ole paineistumisen syy. Mun pitäisi nyt muuttaa suhtautumiseni positiiviseksi, tämä on kuulemma hyvä ja mielenkiintoinen mahdollisuus pohtia omaa olemusta ja treenata sitä! Pekka ei neuvonut mua lopettamaan jännittämistä, vaan ennen kaikkea jännittämään enemmän. Kaikki mahdolliset jännityksestä palkkaamiset nyt kehiin!
Sitten uusi yritys, tällä kertaa yritin olla mahdollisimman jännittynyt. Mun silmään ei ihan parasta Rommia, mutta saatiin kuitenkin ihanan positiivista palautetta. Rommilla on kuulemma tosi mallikas ja kaunis seuraaminen (esim. MM-tokojen finaalipäivänä olisi ollut keskivertoa parempi!), pientä hiomista siellä täällä. Jokunen perusasento oli vino, mulla ei vasen käsi liikkunut yhtä paljon kuin oikea... Loppukommenttina Pekka totesi, että edelliskevään ja tämän kurssin perusteella sanoisi sekä koiran että ohjaajan olevan lahjakkaita ja mahiksia olevan vaikka mihin, meidän ongelma piilee ennen kaikkea tuossa paineistumisessa. Siihen on kuulemma hankala paneutua tällaisella kurssilla, joten suositeltavaa olisi ottaa yksityistunteja esim. Riitalta (ehdottomasti otetaan!!).
Tunnariin saatiin myös hyvää vinkkiä. Ensin Pekka toimi liikkurina ja tehtiin kisanomasesti, Rommi teki kuulemma tunnarin yleisimmän virheen eli luovutti liian nopeasti. Oma ei heti osunut kohdalle, joten R nappasi väärän mukaan --> lähdin kävelemään kohti ilmoittaen 'höpöhöpö', Rommi palasi palikoille ja lopetti nenätyöskentelyn kokonaan tarjoten mulle mitä eteen sattu. Tähän tulee nyt lääkkeeksi tehokuuri oman etsimistä, väärät on jonkin aikaa poissa pelistä. Omaa pitää piilotella mitä mielikuvituksellisimpiin ja vaikeimpiin piiloihin, tavoitteena että koira joutuu käyttämään aikaa sen etsimiseen. Mitä pidemmän ajan se jaksaa sitä etsiä, sen parempi.
Pari ekaa harjotusta meni ok, Pekka kävi viemässä oman 10m päähän ja hautasi hiekkaan. Rommi teki melko laajaa kaarrosta ja käytti etsimiseen aikaa, kerran pysähty mun eteen kysyvästi jolloin toistin 'oma'-käskyn. Tokalla kerralla löysi vähän turhan nopeasti.
Kannattaa kuulemma jo ihan alkuopetuksessa tehdä tunnaria 10m etäisyydellä, jotta tulee koiralle rutiinia. Jos koira tuo oikean, niin ohjaaja seisoo kisanomaisesti paikalla, väärästä liikettä+höpöhöpö. Virittelynä käytetään ohjaajan täyskäännöstä, joka kannattaa muistaa tehdä myös itsekseen treenatessa.
Pekka ehdotti meille liikkeiden välisiin siirtymisiin tämänhetkisen perusasento-kontakti-nami -setin sijaan käskyn alle jättämistä, Rommi saisi ehkä näin purettua painetta paremmin? Jatkossa siis koira istumaan ja itse parin askeleen päähän kuuntelemaan kouluttajaa/tuomaria.
Liikkuria aletaan nyt käyttää ahkerammin, jotta itselle tulee rutiinia --> kisoissa liikkuri on tuttu ja turvallinen juttu. Mulla on kavereiden kanssa treenatessa tapana vain katsoa toisen koirakon suoritus vierestä ja sitten kommentoida ja yhdessä pohtia, mutta pitäisi tosiaan hyödyntää liikkurimahdollisuutta enemmän.
Muita vinkkejä: tunnariin häiriöpalikoita paljon myös oman ollessa piilossa, askelsiirtymiin eri käskyt eri suunnille ja askeleet voi myös lopettaa ylimääräiseen kääntymiseen (koira oppii hakemaan suorempaa perusasentoa).
Kurssin loputtua tein kyytiä odotellessa vielä vähän tokoa ja aksaa. Keppien sisäänmenoa hiottiin kuudella kepillä ja erilaisilla lähestymisillä (kova vauhti, hidas vauhti, irtoaminen, eri kulmat), tosi hienosti meni. Rommi yllätti mut irtoamalla putkiin jopa 10m matkalta, mun ei tarvinnut juurikaan juosta :) . Kontakteille A+keinu otin pitkästä aikaa namilätkän ihan vaan huvikseen, kylläpä oli koiralla hauskaa! Se on niin mieletön kun tajuaa, että alastulolla odottaa ruokaa, ampuu vaan kontaktit supertäysiä.
Jätin Rommin paikkamakuuseen käydessäni rakentamassa ruudun hallin toiselle puolelle. Hyvin pysyi, vaikka houkutus tulla kurkkaamaan mua ja mun kolisteluja oli varmaan suuri. Ruutu sen sijaan ei ollut kovin bueno, Rommi kävi tsekkaamassa oikeaa etumerkkiä turhan innokkaasti, eikä keskelle ollut mitään pyrkimystä. Yksi onnistunut ruutu saatiin ilman targettia näyttöruutuna, tähän lopetettiin.
Inka
Sitten varsinaiseen asiaan: Pekka Korri veti meille jälleen hyvän parituntisen, teemana seuraaminen ja tunnari. Seuraaminen oltiin käyty teoriassa läpi jo edellisellä kerralla, joten päästiin heti alottamaan ja myö oltiin Rommin kanssa ekana vuorossa. Olin suunnitellut ottavani parit perusasennon kontaktit ennen seuraamista, mutta jouduttiin siis lähtemään kylmiltään liikkeelle, mikä ei Rommille ole se paras mahdollinen vireennostatustapa. Pekka liikkuroi meille voi/evl-mallista seuraamista ja heti alkuun laittoi meidät kävelemään suoraan kohti muita ryhmäläisiä. Rommi ei ollut mun silmään ihan skarpeimmillaan, mutta sai kuitenkin kehuja hyvästä häiriöpäästä. Seuraaminen oli ok, mutta huomasin Rommissa selkeitä paineistumisen merkkejä (käännökset oikeaan+täykkärit meni pitkiksi, kontakti rakoili, perusasennot hitaita), ja lopulta se keskeytti seuraamisen ja lähti haistelemaan kauemmas. Rommin tapa purkaa painetta on ennen kaikkea paikalta poistuminen ja haistelu, homman kruunasi halliin tehdyt pissat.
Tätä sitten pohdittiin yhdessä Pekan kanssa. Kerroin, että Rommi lukee mua tosi tarkkaan ja paineistuu pienestäkin jännityksestä (=ei treenata kahdestaan lähikentällä), ja yhdessä päädyttiin siihen, että Rommi paineistuu ennen kaikkea musta, ei ympäristöstä. Se kesti häiriötä hyvin esim. alun henkilöryhmään seuruuttamisessa, joten ulkopuolinen häiriö ei ole paineistumisen syy. Mun pitäisi nyt muuttaa suhtautumiseni positiiviseksi, tämä on kuulemma hyvä ja mielenkiintoinen mahdollisuus pohtia omaa olemusta ja treenata sitä! Pekka ei neuvonut mua lopettamaan jännittämistä, vaan ennen kaikkea jännittämään enemmän. Kaikki mahdolliset jännityksestä palkkaamiset nyt kehiin!
Sitten uusi yritys, tällä kertaa yritin olla mahdollisimman jännittynyt. Mun silmään ei ihan parasta Rommia, mutta saatiin kuitenkin ihanan positiivista palautetta. Rommilla on kuulemma tosi mallikas ja kaunis seuraaminen (esim. MM-tokojen finaalipäivänä olisi ollut keskivertoa parempi!), pientä hiomista siellä täällä. Jokunen perusasento oli vino, mulla ei vasen käsi liikkunut yhtä paljon kuin oikea... Loppukommenttina Pekka totesi, että edelliskevään ja tämän kurssin perusteella sanoisi sekä koiran että ohjaajan olevan lahjakkaita ja mahiksia olevan vaikka mihin, meidän ongelma piilee ennen kaikkea tuossa paineistumisessa. Siihen on kuulemma hankala paneutua tällaisella kurssilla, joten suositeltavaa olisi ottaa yksityistunteja esim. Riitalta (ehdottomasti otetaan!!).
Tunnariin saatiin myös hyvää vinkkiä. Ensin Pekka toimi liikkurina ja tehtiin kisanomasesti, Rommi teki kuulemma tunnarin yleisimmän virheen eli luovutti liian nopeasti. Oma ei heti osunut kohdalle, joten R nappasi väärän mukaan --> lähdin kävelemään kohti ilmoittaen 'höpöhöpö', Rommi palasi palikoille ja lopetti nenätyöskentelyn kokonaan tarjoten mulle mitä eteen sattu. Tähän tulee nyt lääkkeeksi tehokuuri oman etsimistä, väärät on jonkin aikaa poissa pelistä. Omaa pitää piilotella mitä mielikuvituksellisimpiin ja vaikeimpiin piiloihin, tavoitteena että koira joutuu käyttämään aikaa sen etsimiseen. Mitä pidemmän ajan se jaksaa sitä etsiä, sen parempi.
Pari ekaa harjotusta meni ok, Pekka kävi viemässä oman 10m päähän ja hautasi hiekkaan. Rommi teki melko laajaa kaarrosta ja käytti etsimiseen aikaa, kerran pysähty mun eteen kysyvästi jolloin toistin 'oma'-käskyn. Tokalla kerralla löysi vähän turhan nopeasti.
Kannattaa kuulemma jo ihan alkuopetuksessa tehdä tunnaria 10m etäisyydellä, jotta tulee koiralle rutiinia. Jos koira tuo oikean, niin ohjaaja seisoo kisanomaisesti paikalla, väärästä liikettä+höpöhöpö. Virittelynä käytetään ohjaajan täyskäännöstä, joka kannattaa muistaa tehdä myös itsekseen treenatessa.
Pekka ehdotti meille liikkeiden välisiin siirtymisiin tämänhetkisen perusasento-kontakti-nami -setin sijaan käskyn alle jättämistä, Rommi saisi ehkä näin purettua painetta paremmin? Jatkossa siis koira istumaan ja itse parin askeleen päähän kuuntelemaan kouluttajaa/tuomaria.
Liikkuria aletaan nyt käyttää ahkerammin, jotta itselle tulee rutiinia --> kisoissa liikkuri on tuttu ja turvallinen juttu. Mulla on kavereiden kanssa treenatessa tapana vain katsoa toisen koirakon suoritus vierestä ja sitten kommentoida ja yhdessä pohtia, mutta pitäisi tosiaan hyödyntää liikkurimahdollisuutta enemmän.
Muita vinkkejä: tunnariin häiriöpalikoita paljon myös oman ollessa piilossa, askelsiirtymiin eri käskyt eri suunnille ja askeleet voi myös lopettaa ylimääräiseen kääntymiseen (koira oppii hakemaan suorempaa perusasentoa).
Kurssin loputtua tein kyytiä odotellessa vielä vähän tokoa ja aksaa. Keppien sisäänmenoa hiottiin kuudella kepillä ja erilaisilla lähestymisillä (kova vauhti, hidas vauhti, irtoaminen, eri kulmat), tosi hienosti meni. Rommi yllätti mut irtoamalla putkiin jopa 10m matkalta, mun ei tarvinnut juurikaan juosta :) . Kontakteille A+keinu otin pitkästä aikaa namilätkän ihan vaan huvikseen, kylläpä oli koiralla hauskaa! Se on niin mieletön kun tajuaa, että alastulolla odottaa ruokaa, ampuu vaan kontaktit supertäysiä.
Jätin Rommin paikkamakuuseen käydessäni rakentamassa ruudun hallin toiselle puolelle. Hyvin pysyi, vaikka houkutus tulla kurkkaamaan mua ja mun kolisteluja oli varmaan suuri. Ruutu sen sijaan ei ollut kovin bueno, Rommi kävi tsekkaamassa oikeaa etumerkkiä turhan innokkaasti, eikä keskelle ollut mitään pyrkimystä. Yksi onnistunut ruutu saatiin ilman targettia näyttöruutuna, tähän lopetettiin.
Inka
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Kontaktitreeniä kaupungilla
Käväistiin tänään Rommin kanssa keskustassa moikkaamassa Oonaa ja Tehotyttö Minkaa sekä hyödyntämässä häiriötä. Hengailtiin siis akselilla Rautis-Narinkkatori ihmettelemässä loppuiltapäivän vilinää. Rommi sai istua perusasennossa ja tapittaa mua sydämensä kyllyydestä, tosin vähän olisin vielä toivonut skarppiutta kontaktin ylläpitoon. Ei se kyllä juurikaan rakoile, mutta tällainen perfektionisti kun olen niin minkäs teet. Olisi ihanaa, jos Rommi joskus kykenisi samaan kuin se valkkari, jonka kanssa käyn kertaviikkoon treenaamassa (jätkällä ikää kohta 2v, ollaan treenattu yhdessä vaan tämä syksy, pystyy häiriössä missä tahansa tuijottamaan mua intensiivisesti tasan niin kauan kuin haluan).
Seuraamiseen olin tosi tyytyväinen, paikka oli hyvä ja takapää liikkui. Kaukot myös jees, tosin en kovin pitkällä etäisyydellä viitsinyt ottaa. Paikkamakuu x2 ilman piiloa meni hyvin, Rommi otti jopa niin lunkisti että tiputti lonkalle :D
Muuten kaikki meni siis hyvin, mutta mua v*tutti aivan suunnattomasti, kun joku mies käveli suoraan hienosti perusasennossa olevan Rommin luo, eikä antanut mulle edes tarpeeksi reaktioaikaa vapauttaa koiraa, vaan alko heti sörkkimään "ai kun on kiva koira, ihana kun se tuijottaa sua tolleen". Kutsuin hiljaa Rommin mukaani ja poistuin paikalta, jottei olisi totaalisesti käämit palaneet. Vieras ei koskaan saisi koskea peruasennossa olevaan koiraan, vaan pa:n pitäisi olla koiralle maailman tuvallisin ja ihanin paikka. No, onneksi meidän herkkislikka ei ollut moksiskaan, napitti vaan miestä ihan yhtä tuohtuneena kuin omistajansakin. Keskeyttää nyt hyvä ruuanansaitsemishetki!
Inka
Seuraamiseen olin tosi tyytyväinen, paikka oli hyvä ja takapää liikkui. Kaukot myös jees, tosin en kovin pitkällä etäisyydellä viitsinyt ottaa. Paikkamakuu x2 ilman piiloa meni hyvin, Rommi otti jopa niin lunkisti että tiputti lonkalle :D
Muuten kaikki meni siis hyvin, mutta mua v*tutti aivan suunnattomasti, kun joku mies käveli suoraan hienosti perusasennossa olevan Rommin luo, eikä antanut mulle edes tarpeeksi reaktioaikaa vapauttaa koiraa, vaan alko heti sörkkimään "ai kun on kiva koira, ihana kun se tuijottaa sua tolleen". Kutsuin hiljaa Rommin mukaani ja poistuin paikalta, jottei olisi totaalisesti käämit palaneet. Vieras ei koskaan saisi koskea peruasennossa olevaan koiraan, vaan pa:n pitäisi olla koiralle maailman tuvallisin ja ihanin paikka. No, onneksi meidän herkkislikka ei ollut moksiskaan, napitti vaan miestä ihan yhtä tuohtuneena kuin omistajansakin. Keskeyttää nyt hyvä ruuanansaitsemishetki!
Inka
tiistai 12. tammikuuta 2010
Liiku, hidasta - toimii, ei toimi, toimii
Minka kasvaa hurjaa vauhtia ja täyttää tänään jo kokonaiset 12 viikkoa, ensimmäiset rokotuksetkin on juuri saatu niskaan. Eläinlääkärillä ei jännittänyt pöytä lainkaan, eikä muutenkaan kummasteltu mitään erityisemmin.Ollaan pyöritty nyt pari kertaa hallilla oikein kivoin tuloksin, penne on varsin näppärä kuljettaa mukana ja varsin reippaana se hallillakin liikkuu. Vähän kaipaillaan samaa koko- ja ikäluokkaa edustavaa leikkiseuraa, tarkoituksena olisi tutustua pitkästä aikaa pääkaupunkiseudun pentuleikkikouluihin ihan sosiaalistumisenkin kannalta. Ja pienenä välihuomiona, että onpas ihmeellistä kun on koira joka ei ole ahne. Kerrassaan hankalaa!
Eilisistä ageista meidän osalta sen verran, että ohjaajalle taas pari juttua lisää muistettavaksi: liiku, älä liiku liikaa, hidasta ja liiku taas. Ykkösharjoituksessa Ronja ampui suoraan Aalle jossen tarpeeksi ajoissa ja selkeästi kääntänyt rintamasuuntaa ja käskyttänyt ajoissa, yllätys yllätys. Meille samat konstit kuin Inkalle ja Rommille, ohjaavan käden ja rintamasuunnan muutos kun koira tullut ensimmäisen esteen yli. Tähänpä liittyy muistilistan ensimmäinen kohta - liiku.Toinen päänvaivaa aiheuttanyt kohta oli loppu, kaksi viimeistä estettä. Ronja lukee hirmuisen tarkkaan rintamasuuntaa, ja jos olin vähänkään liian ajoissa kääntämässä sitä viimeiselle esteelle (rintamasuunta muuttui), jäi toiseksi viimeinenkin tekemättä. Joten hidastamista kehiin ohjaajalle ja johan toimi. Se on hankalaa, juokseminen nimittäin!
Kakkosessa olin miettinyt alun tyhmästi - kutsuminen kahden esteen päästä, valssi, edestäleikkaus kepeille. Yhtämatkaa Ronjan kanssa lähteminen on aina fiksumpaa (jota en koskaan kuitenkaan onnistu muistamaan?!), ja oikeaan kohtaan ajoitettu valssi antoi oikeastaan kivasti aikaa edestäleikkaukseen ja pääsin myös helpommin oikeaan paikkaan keppejä ajatellen, niin että Ronjalla oli helpompi kulma. Näin alku saatiin toimivaksi, renkaalla kiirehdin kerran itse liikaa kääntymään -> rintamasuunta -> Ronja vasemmalta renkaasta läpi.
Keinu... se keinu, se keinu. Ekalla kerralla Ronja meni liian vauhdilla sanomisistani huolimatta ja rämäytti keinun melkoisella vauhdilla alas, kuitenkaan pahemmin itse siitä järkyttymättä - onneksi. Toisella kertaa hidasti kiltisti.
Mä alan yhä enemmän ja enemmän olla sitä mieltä että meidän keinupulmat johtuvat siitä että se on jonkinlainen ongelma mulle, koira vaan vaatisi toistoja toistojen perään. Joten tästä lähtien toistoja toistojen perään ja tämä ihminen keskittyy murehtimaan muuta kun sitä yhtä estettä!
Oona
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
