Päätin siirtää mun ja Rommin blogin uuteen, ikiomaan osoitteeseen. Jotenkin selkeämpää sekä itseni että ehkä lukijoidenkin kannalta, että meidän tekstimme ovat omassa blogissaan :) Kiitos kuitenkin Oonalle ja Ronjalle+Minkalle antoisasta yhteisestä taipaleesta, erityiskiitokset tietenkin upeista ulkoasuista, joita ilman tulen olemaan ihan tuuliajolla!
Uusi blogi siis täällä, josta löytyy uusien tekstien lisäksi myös kaikki ne vanhat tekstit, joita en tässä blogissa ole viime ajoilta julkaissut. Ketään en tietenkään velvoita kahlaamaan niitä läpi, vaan lisäsin ne sinne lähinnä itseäni varten. Päivitelkää siis linkkinne!
Inka
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Pasila - Lahti - Juva
Viime viikonloppuna reissattiin pienen sinisen kanssa perjantaina ensin Lahteen ja lauantaina aamulla lähti bussikyyti kohti Juvaa. Juvalla järkättiin tänä vuonna shelttien pääerkkari. Minski-hyppyrotta esiintyi pienissä narttupennuissa (5-7kk) joita oli 18 kappalettä kehässä.
Minka 5kk
Varsinaista sijoitusta ei tullut, mutta tyytyväinen saa tosiaankin olla, varsinkin Minkan käyttäytymiseen. Näyttelypaikalla Minka ei jännittänyt mitään ja kuunteli kivasti, häiriöstä huolimatta leikkiminen sujui totuttuun tapaan ärinällä ja murinalla varustettuna. Kokonaisuudessaankin reissu oli varmasti hyvä kokemus Minkalle.
Näyttelyn osalta kaiken kruunasi Minkan siskopuolen Pennin voittama serti :--) Onnea vielä tätäkin kautta Anni ja Sirkka! Minka ja Penni osallistuivat myös Usvan jälkeläisryhmään joka oli toinen kunniapalkinnolla, ryhmässä lisäksi Minkan täysveli Trick ja Pennin täyssisko Nuppu.
sisarukset - vas. Siiri, Trick ja Minka
vas. Minka, Trick, Siiri, Rölli-isä ja Usva-äippä
Oona
vas. Minka, Trick, Siiri, Rölli-isä ja Usva-äippäOona
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
7 kulmuria, metallista päänsärkyä ja suunnitelmia
Ronjan kanssa päänvaivaa aiheuttaa hurjasti edelleen metsku. Kyllä se nousee, mutta vähän kyseenalaisella tavalla. Ensin sitä pitää laahata lattialla leuoissa mahdollisimman pitkä matka ennenkuin sen suvaitsee nostaa. Luovutus useimmiten kyllä mallikas, joskus hieman hätäinen. Naksun kanssa olen yrittänyt vahvistaa nopeampia nostoja, mutta tämän osalta on vielä niin paljon tekemistä että huhhuh. Naksun ja ruokakupin avulla on kuitenkin pientä edistystä havaittavissa.
Kunhan säät lämpenisivät niin pääsisi ulos kokeilemaan vauhdin kanssa, sisällä kun olosuhteet sattuvat olemaan lievästi sanottuna rajalliset. Tähän väliin voisin todeta, että Ronjaa kun ei saanut ennen koskemaankaan metskuun, niin Minskin mielestä se on varsin loistavaa maisteltavaa.
Askeleita sen sijaan ollaan otettu paljon, sisällä helppoa, varsinkin nyt kun on ollut syytä käyttää seinää apuna peruuttamisessa. Peruuttaminen on varsin mallikasta seinän vieressä, ilman seinää menossa on taas liikaa mukana vasemmalle kaartamisen makua. Mallikkaimmin tällä hetkellä sujuvat askeleet vasemmalle.
Minka, eli seitsemän kulmahammasta omaava sininen monsteri, täytti viikonloppuna hurjat 5kk. Koipeliini-hyppyrotta on siis vaihtanut suurimman osan hampaistaan, uudet kulmurit puskee kovasti (toinen ylhäällä vaihtunut), saas nähdä joudutaanko lekurille poistamaan maitoversiot, jos se eivät tuosta lähde liikkumaan.
Korkeus alkaa toivottavasti olemaan lähellä lopullista, mielellään sen näin pienenä pitäisin. En nyt lähde veikkailemaan paljonko sitä korkeutta on, mutta on se suhteellisen pienen tuntuinen, omalla tavallaan.
Minka on vieraillut useampaan otteeseen hallilla, pari kertaa kisoissa ja muuten treenien yhteydessä. Kisoissa tirppa oli varsin nätisti, loppusiivouksen jälkeen pidettiin omaa kivaa riekkumalla lelun kanssa, on se nasta ipana. Riekkuu hulluna ja samalla kuuntelee tosi mukavasti. Jospa tässä kohtaa koputtaisin puuta!
Ajatukset on pitkälti suunnattu jo kesään, näkyvissä taitaa olla pentuja, muutama reissu koirien kanssa ja vähän on kalenteria jo muutenkin Minkan menojen osalta suunniteltu. Ensimmäiseksi Minkan kanssa lähdetään vähän reissuun parin viikon päästä, kun matkustetaan moikkaamaan kasvattajaa ja Minkan sukulaisia.
Oona
Kunhan säät lämpenisivät niin pääsisi ulos kokeilemaan vauhdin kanssa, sisällä kun olosuhteet sattuvat olemaan lievästi sanottuna rajalliset. Tähän väliin voisin todeta, että Ronjaa kun ei saanut ennen koskemaankaan metskuun, niin Minskin mielestä se on varsin loistavaa maisteltavaa.
Askeleita sen sijaan ollaan otettu paljon, sisällä helppoa, varsinkin nyt kun on ollut syytä käyttää seinää apuna peruuttamisessa. Peruuttaminen on varsin mallikasta seinän vieressä, ilman seinää menossa on taas liikaa mukana vasemmalle kaartamisen makua. Mallikkaimmin tällä hetkellä sujuvat askeleet vasemmalle.
Minka, eli seitsemän kulmahammasta omaava sininen monsteri, täytti viikonloppuna hurjat 5kk. Koipeliini-hyppyrotta on siis vaihtanut suurimman osan hampaistaan, uudet kulmurit puskee kovasti (toinen ylhäällä vaihtunut), saas nähdä joudutaanko lekurille poistamaan maitoversiot, jos se eivät tuosta lähde liikkumaan.Korkeus alkaa toivottavasti olemaan lähellä lopullista, mielellään sen näin pienenä pitäisin. En nyt lähde veikkailemaan paljonko sitä korkeutta on, mutta on se suhteellisen pienen tuntuinen, omalla tavallaan.
Minka on vieraillut useampaan otteeseen hallilla, pari kertaa kisoissa ja muuten treenien yhteydessä. Kisoissa tirppa oli varsin nätisti, loppusiivouksen jälkeen pidettiin omaa kivaa riekkumalla lelun kanssa, on se nasta ipana. Riekkuu hulluna ja samalla kuuntelee tosi mukavasti. Jospa tässä kohtaa koputtaisin puuta!
Ajatukset on pitkälti suunnattu jo kesään, näkyvissä taitaa olla pentuja, muutama reissu koirien kanssa ja vähän on kalenteria jo muutenkin Minkan menojen osalta suunniteltu. Ensimmäiseksi Minkan kanssa lähdetään vähän reissuun parin viikon päästä, kun matkustetaan moikkaamaan kasvattajaa ja Minkan sukulaisia.
Oona
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Merkki hanskassa!
Sheippasin tänään Rommille merkin. Aikaa kului 5min. Melko päheetä.
Olen siirtänyt merkin opettamista epävarman ruudun takia (koira tarjoaisi ruudussakin merkkiä), mutta nyt päätin ottaa uuden lähestymistavan: merkki ei olekaan mikään tylsä tokoliike vaan superhauska temppu! Näin toivon Rommin mieltävän sen ihan eri tavalla kuin ruudun, katsotaan miten käy.
Istuin siis lattialle naksun, namikasan ja tötsän kanssa. Ensin Rommi tietenkin tarjosi kaikkia suosikkitemppujaan, mutta lopulta otti vahingossa askeleen kohti tötsää --> naks. Pian se jo läpsi ja töni tötsää tassulla+kuonolla, mutta havaitsi tämän tuottamattomaksi, joten kiersi vahingossa tötsän taakse. Kolmen minuutin kuluttua pystyin jo lähettämään Rommin sivulta useiden metrien päässä olevalle merkille ihan nappi asentoon.
Ja koska kaikki sujui niin kivuttomasti ja Rommi selvästi tajusi homman nimen ruutua paremmin, niin mua alkoi houkuttaa ajatus ruudunkin sheippaamisesta. Olisikohan siinä mitään järkeä?
Inka
Olen siirtänyt merkin opettamista epävarman ruudun takia (koira tarjoaisi ruudussakin merkkiä), mutta nyt päätin ottaa uuden lähestymistavan: merkki ei olekaan mikään tylsä tokoliike vaan superhauska temppu! Näin toivon Rommin mieltävän sen ihan eri tavalla kuin ruudun, katsotaan miten käy.
Istuin siis lattialle naksun, namikasan ja tötsän kanssa. Ensin Rommi tietenkin tarjosi kaikkia suosikkitemppujaan, mutta lopulta otti vahingossa askeleen kohti tötsää --> naks. Pian se jo läpsi ja töni tötsää tassulla+kuonolla, mutta havaitsi tämän tuottamattomaksi, joten kiersi vahingossa tötsän taakse. Kolmen minuutin kuluttua pystyin jo lähettämään Rommin sivulta useiden metrien päässä olevalle merkille ihan nappi asentoon.
Ja koska kaikki sujui niin kivuttomasti ja Rommi selvästi tajusi homman nimen ruutua paremmin, niin mua alkoi houkuttaa ajatus ruudunkin sheippaamisesta. Olisikohan siinä mitään järkeä?
Inka
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Chaos Theory
Harkitsen Rommin nimen muuttamista Kaaokseksi tai Harmiksi. Tai no okei, myönnetään, jälleen olisi oikeastaan vain sen kuuluisan peiliin katsomisen paikka. Oltiin nimittäin torstaina Mariian ja Murun (Rommin sisko) + Hanin/Honeyn? (Mariian hoitokoira) kanssa lenkillä, mulla mukana Rommin lisäksi hoitovalkkari Risto. Risto oli edellisen viikon ollut hoidossa paikassa, jossa oli juoksuinen narttu, eikä sen jälkeen ole kuulemma jättänyt rauhaan edes perheen leikattua parsonia. Rommi oli tietenkin Riston mielestä jumalainen, mutta tunteet eivät olleet molemminpuolisia. No, ainakin Risto sai liikuntaa!
Mutta siis itse asiaan, kaaokseen. Koirat löysivät lenkillä herkullisen jäniksenraadon, jonka kaikki muut jättivät käskystä rauhaan ja tulivat luokse paitis Rommi-neiti. Rouskis vaan kävi ja raato oli hävinnyt Rompan mahalaukun syövereihin, pään ehdin noukkia parempaan talteen. Episodin aikana puussa kiinni ollut Risto huusi mun perään kuin syötävä, hyvä kun hihna säilyi ehjänä.
Kaaos jatkui pysähtyessämme SDY:n majalle treenaamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli treenata kumpaakin koiraa vuorotellen toisen odotellessa hihnassa, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Risto kuumuu pahasti treenattaessa --> Rommi on aina äärimmäisen mustasukkainen, nytkin se heti aloitti usean vuoden takaisen hihnan puremisensa. Risto taas käyttäytyy aina samalla tavalla kuin jäniksenraatoepisodinkin aikana, eli kiskoo ja huutaa hulluna. Kaiken huipuksi päästäessäni Rommin vapaaksi Risto-treenien jälkeen se syöksyi suoraan treenikassille, löysi namipussin ja levitti sen sisällöt pitkin kenttää. Ei kun koira kiinni ja ohjaaja konttaamaan yksittäisten namien perässä, huhhuh.
Pääsin lopulta treenaamaan Romminkin kanssa, tosin Risto oli koko ajan vapaana ja sai tappaa lelua sydämensä kyllyydestä. Häiriötä siis riitti Riston telmiessä ja Mariian treenatessa molempia koiriaan, mutta eipä näyttänyt Rommia häiritsevän. Tosin tiistaiaamuna vedetty purkkapussi (josta siis selvittiin yhdellä oksennuksella ja voipuneella koiralla!) näkyi menossa yhä, eli ihan ei huippuvirettä saavutettu.
Seuraaminen sujui melko hyvin, hyödynnettiin häiriötä ja tehtiin kisanomaista pätkää. Kontakti, paikka ja perusasennot kaikki ok, mun makuun ilme olisi voinut olla vielä astetta skarpimpi. No, kyllä tolla tuomarilta kuin tuomarilta tippuu se 9-10, joten en valita.
Liikkeestä istuminen oli yllättäen melko hidas, tähän täytynee puuttua. Suurinta päänvaivaa aiheutti kuitenkin luoksetulo, joka kusi huolella. Maahanmeno ok, mutta seisominen ei vaan sujunut. Mun täytyy oikeasti nyt keksiä tähän joku toimiva keino, tällä hetkellä stoppi valuu ainakin kolme koiranmittaa. Ei toimi heittopalkka, ei takapalkka, ei kierrot... Ideoita?
Kaukot oli aikas makeet evl-malliin. Yhdessä m-s vaihdossa Rommi tuli pari askelta eteen, joten peruutin sen takaisin ja otin alusta. Nyt ihan nappi vaihdot, se ei oikeesti liiku milliäkään!
Paluumatkalla juteltiin Mariian kanssa tosta Rommin arkikäyttäytymisestä. Joissain asioissa Rommi käyttäytyy varsin mallikkaasti (hihnakävely jonka kanssa tehtiin paljon töitä, julkisissa liikkuminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä, ohittaminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä...), joissain asioissa taas täysin kaoottisesti. Arkiluoksetulo on parantunut huomattavasti, samoin jänisten perään lähteminen, mutta ne voisivat toki olla vieläkin paremmalla mallilla. Pahin on kuitenkin se syöminen. Rommihan syö ulkona ihan mitä vaan jos se on mulla vapaana, eikä se todellakaan jätä ruokailua käskystä kesken.
Ongelmaan pitäisi todella alkaa puuttua ja tiedän, että edessä on pitkä prosessi. Mariia ehdotti Rommin lenkittämistä liinassa niin, että käyn tarkoituksella etukäteen viemässä ruokaa lenkkireitin varrelle. Ounastelen vain, että Rommi yhdistää koko jutun liinaan, eikä vapaana ollessa taaskaan kuuntele mitään. Itsellä kävi mielessä mm. sitruunapanta?
Ja tähän kaaokseen muka suunnittelen toista koiraa, ei tuu kesää...
Inka
Mutta siis itse asiaan, kaaokseen. Koirat löysivät lenkillä herkullisen jäniksenraadon, jonka kaikki muut jättivät käskystä rauhaan ja tulivat luokse paitis Rommi-neiti. Rouskis vaan kävi ja raato oli hävinnyt Rompan mahalaukun syövereihin, pään ehdin noukkia parempaan talteen. Episodin aikana puussa kiinni ollut Risto huusi mun perään kuin syötävä, hyvä kun hihna säilyi ehjänä.
Kaaos jatkui pysähtyessämme SDY:n majalle treenaamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli treenata kumpaakin koiraa vuorotellen toisen odotellessa hihnassa, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Risto kuumuu pahasti treenattaessa --> Rommi on aina äärimmäisen mustasukkainen, nytkin se heti aloitti usean vuoden takaisen hihnan puremisensa. Risto taas käyttäytyy aina samalla tavalla kuin jäniksenraatoepisodinkin aikana, eli kiskoo ja huutaa hulluna. Kaiken huipuksi päästäessäni Rommin vapaaksi Risto-treenien jälkeen se syöksyi suoraan treenikassille, löysi namipussin ja levitti sen sisällöt pitkin kenttää. Ei kun koira kiinni ja ohjaaja konttaamaan yksittäisten namien perässä, huhhuh.
Pääsin lopulta treenaamaan Romminkin kanssa, tosin Risto oli koko ajan vapaana ja sai tappaa lelua sydämensä kyllyydestä. Häiriötä siis riitti Riston telmiessä ja Mariian treenatessa molempia koiriaan, mutta eipä näyttänyt Rommia häiritsevän. Tosin tiistaiaamuna vedetty purkkapussi (josta siis selvittiin yhdellä oksennuksella ja voipuneella koiralla!) näkyi menossa yhä, eli ihan ei huippuvirettä saavutettu.
Seuraaminen sujui melko hyvin, hyödynnettiin häiriötä ja tehtiin kisanomaista pätkää. Kontakti, paikka ja perusasennot kaikki ok, mun makuun ilme olisi voinut olla vielä astetta skarpimpi. No, kyllä tolla tuomarilta kuin tuomarilta tippuu se 9-10, joten en valita.
Liikkeestä istuminen oli yllättäen melko hidas, tähän täytynee puuttua. Suurinta päänvaivaa aiheutti kuitenkin luoksetulo, joka kusi huolella. Maahanmeno ok, mutta seisominen ei vaan sujunut. Mun täytyy oikeasti nyt keksiä tähän joku toimiva keino, tällä hetkellä stoppi valuu ainakin kolme koiranmittaa. Ei toimi heittopalkka, ei takapalkka, ei kierrot... Ideoita?
Kaukot oli aikas makeet evl-malliin. Yhdessä m-s vaihdossa Rommi tuli pari askelta eteen, joten peruutin sen takaisin ja otin alusta. Nyt ihan nappi vaihdot, se ei oikeesti liiku milliäkään!
Paluumatkalla juteltiin Mariian kanssa tosta Rommin arkikäyttäytymisestä. Joissain asioissa Rommi käyttäytyy varsin mallikkaasti (hihnakävely jonka kanssa tehtiin paljon töitä, julkisissa liikkuminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä, ohittaminen jonka kanssa tehtiin paljon töitä...), joissain asioissa taas täysin kaoottisesti. Arkiluoksetulo on parantunut huomattavasti, samoin jänisten perään lähteminen, mutta ne voisivat toki olla vieläkin paremmalla mallilla. Pahin on kuitenkin se syöminen. Rommihan syö ulkona ihan mitä vaan jos se on mulla vapaana, eikä se todellakaan jätä ruokailua käskystä kesken.
Ongelmaan pitäisi todella alkaa puuttua ja tiedän, että edessä on pitkä prosessi. Mariia ehdotti Rommin lenkittämistä liinassa niin, että käyn tarkoituksella etukäteen viemässä ruokaa lenkkireitin varrelle. Ounastelen vain, että Rommi yhdistää koko jutun liinaan, eikä vapaana ollessa taaskaan kuuntele mitään. Itsellä kävi mielessä mm. sitruunapanta?
Ja tähän kaaokseen muka suunnittelen toista koiraa, ei tuu kesää...
Inka
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Ryhmäkisat
Jepajee, maanantaina oli taas ohjatut aksat. Vuorossa ryhmäkisat kera twistien ja loppusuorien, paikalla mun ja Rommin lisäksi kolme medikoirakkoa. Rata oli vaikeutettu kakkosten rata, joka rataantutustumisessa tuntui aika helpolta. No, jos rata on helppo niin luonnollisesti sekä koiralla että ohjaajalla on huono päivä... Rommi oli väsynyt edellisen päivän temppukurssista + jotain juoksumasiksen tyyppistä oli ilmassa, mulla taas 38 astetta kuumetta ja sitä rataa. Tulos: löysä, juoksukyvytön ohjaaja ja huonosti keskittyvä koira.
keskimmäiset esteet eivät ihan vastaa todellisuutta, esim. 8 ja 15 saattavat olla sama hyppy?
keskimmäiset esteet eivät ihan vastaa todellisuutta, esim. 8 ja 15 saattavat olla sama hyppy?
Eka ongelma tuli jo ekan hypyn jälkeen, kun koira sinkaisi suoraan keinulle (jonka muuten suoritti hienosti mun seisoessa tumput suorina ekan hypyn vieressä). Hain sen alastulolta ja matka jatkui, valssi ennen kolmosta toimi ihan hyvin. Seuraava virhe tuli mulle täytenä yllätyksenä, heitin Rommin vahingossa kropalla ja kädellä hypyn 5 ohi. Hämmentynyt piski tietenkin bongasi kauempaa A'n ja kävi sen tsekkaamassa, sitten palasi takaisin hypäten vitosen väärään suuntaan. No, päästiin lopulta tästäkin jatkamaan, twisti seiskalla hyvä. Vein Rommin putkeen 9, joten persjättö tokan putken jälkeen oli vähän myöhässä. Twisti itsessään sujui myös hypyllä 11 hyvin, mutta epävarma koira lähti ennen kahtatoista taas tsekkaamaan A'ta. Pienen säädön jälkeen päästiin lopulta kepeille, mutta olin auttamatta myöhässä ja Rommi oli lähdössä jonnekin ihan muualle. Itse kepeillä takaaleikkaus toimi hyvin, loppurata ok.
Toka rata olikin sitten jo huomattavasti parempi, vaikka meinasin jättää radan puolessa välissä kesken oman kunnon pettäessä (joo, kannatti tosiaan lähteä kipeenä treenaamaan!). Rommin jättäminen viistosti ekan hypyn taakse korjasi keinuongelman, mutta sitten se prkleen käsi heitti likan taas vitosen ohi... Löysään vauhtiin nähden R irtosi putkiin ihan jees, mutta hypyllä 13 heitin taas kädellä ohi. Muuten siis kuulemma siisti ja hyvä rata, vaikka vauhtia oli puolet normaalista. Tulos 20rv (hyppy 5 väärään suuntaan eli hyl=15) ja aika jotain järkyttävästi liikaa, sijoitus 4/4.
Kisojen jälkeen hiottiin huonosti menneitä kohtia, meillä luonnollisesti nuo mun käden heilautukset eli kohdat 4-6 ja 10-14. Käsi korjaantui ok mutta koira oli niin poikki, että hyvä kun jaksoi laukata.
Muiden lähdettyä meille jäi vielä aikaa, joten treenailtiin keppejä. Muuri-putki-kepit tarjosi loistavaa vauhtilähestymistreeniä, joka sujui mallikkaasti. Naksuttelin oikeat sisäänmenot (90%!!!). Vahvisteltiin myös itsenäisyyttä, hieno likka teki joka kerta loppuun saakka vaikka juoksin puomin takaa, suoraan taaksepäin, ysiputken ympäri... Erityiskehut siitä, että R kesti mun irtoamisen eteen todella hyvin.
Inka
Kisojen jälkeen hiottiin huonosti menneitä kohtia, meillä luonnollisesti nuo mun käden heilautukset eli kohdat 4-6 ja 10-14. Käsi korjaantui ok mutta koira oli niin poikki, että hyvä kun jaksoi laukata.
Muiden lähdettyä meille jäi vielä aikaa, joten treenailtiin keppejä. Muuri-putki-kepit tarjosi loistavaa vauhtilähestymistreeniä, joka sujui mallikkaasti. Naksuttelin oikeat sisäänmenot (90%!!!). Vahvisteltiin myös itsenäisyyttä, hieno likka teki joka kerta loppuun saakka vaikka juoksin puomin takaa, suoraan taaksepäin, ysiputken ympäri... Erityiskehut siitä, että R kesti mun irtoamisen eteen todella hyvin.
Inka
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Silvia Trkmanin temppuja osa 2
Sainpas lopulta tämänkin tänne väsättyä! Eli oltiin siis sunnuntaina Juvanmalmilla Silvia Trkmanin temppukurssin toisella osalla, jälleen oli kivaa vaikka koira selvästi väsyikin viime kertaa nopeammin.
Ensin Silvia puhui taas temppujen tärkeydestä ym, päällimmäisenä mulle jäi mieleen keston opettaminen. Ensin kannattaa siis aloittaa sellaisilla liikkeillä, jotka koira jo osaa, ja liittää niihin kestosana (esim. pyydät koiran istumaan --> hoet "hold hold hold...." kunnes vapautat heittämällä namin kauemmas, myöhemmin "hold"-käskyn voi liittää myös uusiin temppuihin). Silvia puhui myös palkkaamisesta ja siitä, miten kannattaa käyttää sekä lelua että namia. Koirille, joita jompi kumpi ei kiinnosta, voi opettaa että huonommasta seuraa aina parempi.
Ekana temppuna saman puolen tassujen nostaminen (koira nostaa siis samanaikaisesti ilmaan esim. oikean etu- ja takajalan). Tätä treenattiin pitävällä levyllä, joka laitettiin loivasti kallelleen jotain vasten --> tuotiin koira sille sivusuunnassa niin, että oikeat jalat vahingossa osuivat sen päälle --> naks. Aluksi Rommi tarjosi hanakasti lemppariaan 2on2offia, mutta tajusi idean aika nopeasti. Tästä sitten jyrkennettiin levyn kulmaa, kunnes se lopulta oli pystysuorassa. Pystysuoran kanssa ongelmana oli kesto, R olisi mielellään laskenut tassut heti takaisin maahan. Palattiin siis vähän loivempaan hakemaan kestoa. Seuraavaksi olisi tarkoitus vähentää koiran tukea käyttämällä liukkaampaa seinää, aitaa, tuolia...
Seuraavaksi vuorossa pullon halaaminen. Rommi halaa kyllä hienosti hyppyrimaa, mutta jostain syystä se ei hiffaa pulloa yhtään. Yritin mm. pitää pulloa ja rimaa yhtä aikaa, naksauttaa pelkästä pullon raapimisesta sekä liittää mukaan vihjesanan, mutta kun se ei vaan tajunnut! Sen sijaan Rommista oli kivaa naurattaa Silviaa tarjoamalla kaikkia muita repertuaaristaan löytyviä temppuja :)
Sitten ontumista, johon siis viime kerralla harjoiteltiin se yhden tassun nostaminen+ilmassapito. Aluksi suunnitelmani oli naksauttaa mistä tahansa muiden jalkojen liikkeestä, mutta tuloksena olikin koira, joka liikkui askeleen vähän joka suuntaan ja hyppeli paikallaan. Ja sen jälkeen niitä yksittäisiä askeleita eteen oli aika hankala vangita! Yritettiin sitten myös käsiavusteella, eli houkuttelin Rommia namilla eteenpäin samalla kun kannattelin oikeaa takasta, mutta ei kyllä päästy kovin pitkälle.
Orava - tanssi - orava (koira nousee orava-asennosta takajaloille ja laskeutuu takaisin oravaan) oli yllättävän haastava. Rommi sai aluksi tukea laittamalla etutassut mun käsivarrelle, mutta älysi pian nousta takajaloille ilman mun apua. Takaisin orava-asentoon laskeutuminen oli tietenkin haastavampi, vaatihan se lihaksia ja tasapainoa huomattavasti enemmän. R olisi mielellään vain peruuttanut taakse, eikä aluksi laskeutunut alas muuten kuin mun suurin piirtein runnoessa namia sen suuhun suoraan ylhäältä. Pari naksausta helpotti tajuamista, mutta peruuttaminen oli yhä herkässä.
Saman session aikana tehtiin myös volttia (koira muka hyppää syliin mutta ponnistaakin takajaloilla takaisin). Rommi oli jo aika väsyneen oloinen eikä lelu oikein kiinnostanut, joten sen hypätessä syliin heitin lelun sijaan namin musta poispäin. Rommi hyppää syliin aika suoraan, joten joudun auttamaan kääntymisessä toisella kädellä. Tätä jatketaan kotona sohvalla istuen, katsotaan tuleeko ikinä valmista :) ...
Viimeisenä kasi peruuttaen (koira pujottelee ohjaajan jalkojen välistä takapää edellä). Tämä on temppu, jota olen opettanut Rommille jo pitkään, mutta ei vieläkään olla päästy käsiavusteesta pois. Silvia vinkkasi, että ei kannata palkata jalkojen välistä menemisestä vaan sen jälkeen sivulle kiepsahtamisesta, näin koira ei peruuta turhan kauas jalkojen välistä. Ja Rommi alkoikin heti hakeutua oikeaan kohtaan paljon paremmin!
Oli kyllä tosi kiva kurssi, oma motivaatio nousi ja sain paljon uusia ideoita! Nyt osaan varmaan myös hyödyntää eri temppuja esim. agin alkulämppänä tai lihastreeninä, mikä on tietenkin aina hyvä. Kaiken huippu oli kuitenkin Silvian tapaaminen sekä mahdollisuus osallistua hänen kurssilleen :)
Inka
Ensin Silvia puhui taas temppujen tärkeydestä ym, päällimmäisenä mulle jäi mieleen keston opettaminen. Ensin kannattaa siis aloittaa sellaisilla liikkeillä, jotka koira jo osaa, ja liittää niihin kestosana (esim. pyydät koiran istumaan --> hoet "hold hold hold...." kunnes vapautat heittämällä namin kauemmas, myöhemmin "hold"-käskyn voi liittää myös uusiin temppuihin). Silvia puhui myös palkkaamisesta ja siitä, miten kannattaa käyttää sekä lelua että namia. Koirille, joita jompi kumpi ei kiinnosta, voi opettaa että huonommasta seuraa aina parempi.
Ekana temppuna saman puolen tassujen nostaminen (koira nostaa siis samanaikaisesti ilmaan esim. oikean etu- ja takajalan). Tätä treenattiin pitävällä levyllä, joka laitettiin loivasti kallelleen jotain vasten --> tuotiin koira sille sivusuunnassa niin, että oikeat jalat vahingossa osuivat sen päälle --> naks. Aluksi Rommi tarjosi hanakasti lemppariaan 2on2offia, mutta tajusi idean aika nopeasti. Tästä sitten jyrkennettiin levyn kulmaa, kunnes se lopulta oli pystysuorassa. Pystysuoran kanssa ongelmana oli kesto, R olisi mielellään laskenut tassut heti takaisin maahan. Palattiin siis vähän loivempaan hakemaan kestoa. Seuraavaksi olisi tarkoitus vähentää koiran tukea käyttämällä liukkaampaa seinää, aitaa, tuolia...
Seuraavaksi vuorossa pullon halaaminen. Rommi halaa kyllä hienosti hyppyrimaa, mutta jostain syystä se ei hiffaa pulloa yhtään. Yritin mm. pitää pulloa ja rimaa yhtä aikaa, naksauttaa pelkästä pullon raapimisesta sekä liittää mukaan vihjesanan, mutta kun se ei vaan tajunnut! Sen sijaan Rommista oli kivaa naurattaa Silviaa tarjoamalla kaikkia muita repertuaaristaan löytyviä temppuja :)
Sitten ontumista, johon siis viime kerralla harjoiteltiin se yhden tassun nostaminen+ilmassapito. Aluksi suunnitelmani oli naksauttaa mistä tahansa muiden jalkojen liikkeestä, mutta tuloksena olikin koira, joka liikkui askeleen vähän joka suuntaan ja hyppeli paikallaan. Ja sen jälkeen niitä yksittäisiä askeleita eteen oli aika hankala vangita! Yritettiin sitten myös käsiavusteella, eli houkuttelin Rommia namilla eteenpäin samalla kun kannattelin oikeaa takasta, mutta ei kyllä päästy kovin pitkälle.
Orava - tanssi - orava (koira nousee orava-asennosta takajaloille ja laskeutuu takaisin oravaan) oli yllättävän haastava. Rommi sai aluksi tukea laittamalla etutassut mun käsivarrelle, mutta älysi pian nousta takajaloille ilman mun apua. Takaisin orava-asentoon laskeutuminen oli tietenkin haastavampi, vaatihan se lihaksia ja tasapainoa huomattavasti enemmän. R olisi mielellään vain peruuttanut taakse, eikä aluksi laskeutunut alas muuten kuin mun suurin piirtein runnoessa namia sen suuhun suoraan ylhäältä. Pari naksausta helpotti tajuamista, mutta peruuttaminen oli yhä herkässä.
Saman session aikana tehtiin myös volttia (koira muka hyppää syliin mutta ponnistaakin takajaloilla takaisin). Rommi oli jo aika väsyneen oloinen eikä lelu oikein kiinnostanut, joten sen hypätessä syliin heitin lelun sijaan namin musta poispäin. Rommi hyppää syliin aika suoraan, joten joudun auttamaan kääntymisessä toisella kädellä. Tätä jatketaan kotona sohvalla istuen, katsotaan tuleeko ikinä valmista :) ...
Viimeisenä kasi peruuttaen (koira pujottelee ohjaajan jalkojen välistä takapää edellä). Tämä on temppu, jota olen opettanut Rommille jo pitkään, mutta ei vieläkään olla päästy käsiavusteesta pois. Silvia vinkkasi, että ei kannata palkata jalkojen välistä menemisestä vaan sen jälkeen sivulle kiepsahtamisesta, näin koira ei peruuta turhan kauas jalkojen välistä. Ja Rommi alkoikin heti hakeutua oikeaan kohtaan paljon paremmin!
Oli kyllä tosi kiva kurssi, oma motivaatio nousi ja sain paljon uusia ideoita! Nyt osaan varmaan myös hyödyntää eri temppuja esim. agin alkulämppänä tai lihastreeninä, mikä on tietenkin aina hyvä. Kaiken huippu oli kuitenkin Silvian tapaaminen sekä mahdollisuus osallistua hänen kurssilleen :)
Inka
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Rommi 5v
Vähän myöhässähän tämä tulee, mutta Rommi täytti siis sunnuntaina hurjat viisi vuotta! Apua, kohta se on jo mummo... Synttäreitä vietettiin Trkmanin temppukurssin merkeissä, siitä lisää myöhemmin.
Onnea siis kaikille kahdeksalle pentuesisarukselle, erityisesti tietenkin Romsin kavereille Musille, Eikalle ja Roosalle! Ja kiitos Maaritille tästä persoonallisesta ja opettavaisesta harrastuskaverista, jota ilman en elämääni enää pystyisi kuvittelemaan :) Jokaisella pilvellähän on hopeinen reunuksensa, ja se meidän oma on vasta alkanut löytyä.
Inka
Onnea siis kaikille kahdeksalle pentuesisarukselle, erityisesti tietenkin Romsin kavereille Musille, Eikalle ja Roosalle! Ja kiitos Maaritille tästä persoonallisesta ja opettavaisesta harrastuskaverista, jota ilman en elämääni enää pystyisi kuvittelemaan :) Jokaisella pilvellähän on hopeinen reunuksensa, ja se meidän oma on vasta alkanut löytyä.
Inka
torstai 4. maaliskuuta 2010
Temppuja á la Silvia Trkman
Tänään oli hieno päivä: kohtasin suuren idolini silmästä silmään. Tunne oli kuin teinitytöllä, joka viimein kohtaa vuosia fanittamansa poikabändin supersöpön laulajan backstagella - sanoinkuvaamaton. Silvia Trkman on jo pitkään ollut mulle se koiramaailman kirkkain esikuva ja suuren ihailun kohde. Hänellä on mielestäni uskomattoman hieno suhde koiriinsa, ja vaikka koirat ovat agilityssa maailman huipulla, niin Trkman ei niinkään ole himotreenaaja vaan himohauskanpitäjä. Hän viettää jokaisen vapaahetkensä koiriensa kanssa ulkoillen ja temppuillen, eikä mitään oteta turhan vakavasti, vaan tärkeintä on hauskanpito ja vauhti. Trkmanin videoita katsellessa näkee, miten hänen koiransa yksinkertaisesti rakastavat jokaista hetkeä elämässään, erityisesti tietenkin treenihetkiä. Voiko sitä ihminen enempää parhaalle kaverilleen toivoa?
Ilmoittauduttiin siis Rommin kanssa Trkmanin kaksiosaiselle temppukurssille, joista eka nelituntinen pidettiin tänään Agimestassa. Ensin Silvia kertoi meille temppujen tärkeydestä eli miksi hän niitä koirilleen opettaa. Tietyt temput ovat lihaskuntotemppuja, joita tekemällä voi vahvistaa koiran selkä- ja takapäälihaksia agilitya ajatellen. Joitain temppuja voi käyttää erilaisten viretilojen saavuttamiseksi esim. ennen agirataa, joitain taas vahvistamaan koiran tietoisuutta takapäästään ja eri jaloistaan. Tietenkin tärkein on itse oppimisprosessi, jonka aikana ohjaaja oppii lukemaan koiraansa, koira oppii oppimaan ja tarjoamaan eri toimintoja ja molemminpuolinen suhde vahvistuu hauskan tekemisen myötä. Mukana mallia näyttämässä oli mun lemppari, Silvian iki-ihana La-pyrri :)
Temppuiltiin kahdessa 6 hengen ryhmässä vuorotellen, mutta tauoista huolimatta päivä oli pitkä ja joissain koirissa alkoi näkyä väsymisen merkkejä. Meidän Rommi se kuitenkin vaan jakso ahnehtia nameja loppuun saakka kovalla innolla, eihän sen mielestä maailmassa ole mitään parempaa kuin kasa ruokaa ja naksutin!
SHEIPPAAMISTA
Ekalla kiekalla sheipattiin riman halaamista (ideana siis, että koira kietaisee yhden tai kaksi tassua pystyssä olevan hyppyriman ympärille). Tämä oli Rommille uusi temppu, mutta nopeasti se sen oppi; Silvian tullessa ekaa kertaa meidän kohdalle myö osattiin se jo. Loppuajan naksauttelin sitten vastakkaisen tassun sekä molempien tassujen halauksia. Lopuksi päästiin vielä kaikkien eteen kokeilemaan tempun vaikeampaa versiota eli pullon halaamista, mutta mulle ja Rommille taisi iskeä ramppikuume, sillä ei saatu edes pienintä halausta aikaiseksi :) ... Sen sijaan Rommi pääsi naurattamaan yleisöä paikallasteppaustempullaan, jota se tarjoaa aina uuden sheippauksen yhteydessä.
TAKAPÄÄN HALLINTAA
Seuraava temppu oli laatikon kiertäminen (koiralla etutassut laatikolla ja takatassut kiertävät laatikkoa). Tästä meillä oli jotain haisua, koska ollaan treenattu perusasentoa + pyörimistä vastapäivään etutassut vadilla. Vastapäivään pyöriminen sujuikin hyvin, mutta toinen suunta oli yllättävän hankala. Ensin yritin opettaa sitä tokon kautta "askelilla vasempaan", mutta Silvia sanoi, että näin tempun opettaminen kestää turhan kauan, koska koiran vaan väistää mua. Lopulta siis seisoin itse koiraa vastapäätä ja naksauttelin pienimmästäkin liikkeestä myötäpäivään. Kotiläksyksi saatiin opetella temppu, jossa itse seisoo laatikon edessä ja koira kiertää takapäällä vuorotellen ohjaajan oikealle ja vasemmalle sivulle.
JALKOJEN HALLINTAA
Laatikkoteema jatkui, tällä kertaa tavoitteena saada koiran kaikki tassut laatikon sisälle. "Tuttu juttu!" totesi Rommi siirtyen nopeasti pienen ruokakupin kanssa pelleilyyn. Pari kertaa se sai kaikki tassunsa sullottua kuppiin, mutta pääasiassa joku yksittäinen jäi aina ulkopuolelle. No, ainakaan koiraa ei voi syyttää yrityksen puutteesta :) Temppu jatkuisi tästä niin, että kuppi siirrettäisi vähitellen pehmeämmille ja epävakaammille alustoille, kunnes lopulta voi itse mennä selälleen ja laittaa kupin jalanpohjien päälle. Pian koira seisoo jo pelkkien jalkapohjien päällä, aika makeeta!
LIHASKUNTOA
Orava-asento oli Rommille jo tuttu, joten sheippasin siihen mukaan etutassuilla kauhomista. Sitten naksauttelin joka kerta, kun R liikautti takapäätään, tavoitteena pingviinikävely. Silvia ehdotti, että koska Rommilla on niin hyvä tasapaino eikä takapää juuri koskaan liiku, niin voisin siirtää orava-asennon pehmeämmille alustoille epävakautta tuomaan --> pääsisin naksauttamaan takapään liikkeestä useammin.
Sitten koirien aivoille lepoa fyysisempien mutta helppojen juttujen muodossa: syliin hyppäämistä ja jalan yli hyppimistä. Nämäkin Rommille vanhoja temppuja, joten syliin hyppäämiseen lisäsin etäisyyttä ja vauhtia. Jalan yli hyppimistä tehtiin lähinnä lihaskunnon takia, hyvin sujui. Ennen sunnuntaita pitää aloitella "volttia", eli koira muka hyppää syliin mutta potkaiseekin itsensä rintakehästä poispäin. Isolle koiralle sohva + pois heitetty lelu paras tapa.
LISÄÄ JALKOJEN HALLINTAA
Viimeinen haaste oli valinnaisen jalan pitäminen ilmassa. Valitsin meille oikean takajalan, koska olen jo pitkään halunnut opettaa takajalan nostamista. Ensin siis pyysin Rommia peruuttamaan 2on2off asentoon kumolleen käännetyn ruokakupin päälle, mutta naks+nami tulikin pelkästä takajalan nostamisesta. Vähitellen siirsin kupin kokonaan pois, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Ro nostaa oikean takasen pariksi sekunniksi ilmaan. Kotiläksynä kesto.
Kestosta sen verran, että sitä haettaessa palkka kannattaa antaa läheltä oikeassa asennossa olevalle koiralle, kun taas yksittäisiä nopeita liikkeitä haettaessa palkan voi heittää muualle. Silvia on bortsuilleen opettanut erikseen kestokäskyn, joka on helpottanut keston lisäämistä mihin tahansa temppuun.
Oli kyllä oikein kivat temppuilut! Rommi oli luonnollisesti ihan inskänä, voi kunpa osaisin tehdä sille tokosta yhtä kivaa kuin tempuista... Paljon saatiin Silvialta kehuja, mikä oli tietenkin mukavaa. Ja uudet ideat pursuavat nyt korvista ulos, en saanut tähän kirjattua puoliakaan :) Sunnuntaina uusiksi!
Inka
Ilmoittauduttiin siis Rommin kanssa Trkmanin kaksiosaiselle temppukurssille, joista eka nelituntinen pidettiin tänään Agimestassa. Ensin Silvia kertoi meille temppujen tärkeydestä eli miksi hän niitä koirilleen opettaa. Tietyt temput ovat lihaskuntotemppuja, joita tekemällä voi vahvistaa koiran selkä- ja takapäälihaksia agilitya ajatellen. Joitain temppuja voi käyttää erilaisten viretilojen saavuttamiseksi esim. ennen agirataa, joitain taas vahvistamaan koiran tietoisuutta takapäästään ja eri jaloistaan. Tietenkin tärkein on itse oppimisprosessi, jonka aikana ohjaaja oppii lukemaan koiraansa, koira oppii oppimaan ja tarjoamaan eri toimintoja ja molemminpuolinen suhde vahvistuu hauskan tekemisen myötä. Mukana mallia näyttämässä oli mun lemppari, Silvian iki-ihana La-pyrri :)
Temppuiltiin kahdessa 6 hengen ryhmässä vuorotellen, mutta tauoista huolimatta päivä oli pitkä ja joissain koirissa alkoi näkyä väsymisen merkkejä. Meidän Rommi se kuitenkin vaan jakso ahnehtia nameja loppuun saakka kovalla innolla, eihän sen mielestä maailmassa ole mitään parempaa kuin kasa ruokaa ja naksutin!
SHEIPPAAMISTA
Ekalla kiekalla sheipattiin riman halaamista (ideana siis, että koira kietaisee yhden tai kaksi tassua pystyssä olevan hyppyriman ympärille). Tämä oli Rommille uusi temppu, mutta nopeasti se sen oppi; Silvian tullessa ekaa kertaa meidän kohdalle myö osattiin se jo. Loppuajan naksauttelin sitten vastakkaisen tassun sekä molempien tassujen halauksia. Lopuksi päästiin vielä kaikkien eteen kokeilemaan tempun vaikeampaa versiota eli pullon halaamista, mutta mulle ja Rommille taisi iskeä ramppikuume, sillä ei saatu edes pienintä halausta aikaiseksi :) ... Sen sijaan Rommi pääsi naurattamaan yleisöä paikallasteppaustempullaan, jota se tarjoaa aina uuden sheippauksen yhteydessä.
TAKAPÄÄN HALLINTAA
Seuraava temppu oli laatikon kiertäminen (koiralla etutassut laatikolla ja takatassut kiertävät laatikkoa). Tästä meillä oli jotain haisua, koska ollaan treenattu perusasentoa + pyörimistä vastapäivään etutassut vadilla. Vastapäivään pyöriminen sujuikin hyvin, mutta toinen suunta oli yllättävän hankala. Ensin yritin opettaa sitä tokon kautta "askelilla vasempaan", mutta Silvia sanoi, että näin tempun opettaminen kestää turhan kauan, koska koiran vaan väistää mua. Lopulta siis seisoin itse koiraa vastapäätä ja naksauttelin pienimmästäkin liikkeestä myötäpäivään. Kotiläksyksi saatiin opetella temppu, jossa itse seisoo laatikon edessä ja koira kiertää takapäällä vuorotellen ohjaajan oikealle ja vasemmalle sivulle.
JALKOJEN HALLINTAA
Laatikkoteema jatkui, tällä kertaa tavoitteena saada koiran kaikki tassut laatikon sisälle. "Tuttu juttu!" totesi Rommi siirtyen nopeasti pienen ruokakupin kanssa pelleilyyn. Pari kertaa se sai kaikki tassunsa sullottua kuppiin, mutta pääasiassa joku yksittäinen jäi aina ulkopuolelle. No, ainakaan koiraa ei voi syyttää yrityksen puutteesta :) Temppu jatkuisi tästä niin, että kuppi siirrettäisi vähitellen pehmeämmille ja epävakaammille alustoille, kunnes lopulta voi itse mennä selälleen ja laittaa kupin jalanpohjien päälle. Pian koira seisoo jo pelkkien jalkapohjien päällä, aika makeeta!
LIHASKUNTOA
Orava-asento oli Rommille jo tuttu, joten sheippasin siihen mukaan etutassuilla kauhomista. Sitten naksauttelin joka kerta, kun R liikautti takapäätään, tavoitteena pingviinikävely. Silvia ehdotti, että koska Rommilla on niin hyvä tasapaino eikä takapää juuri koskaan liiku, niin voisin siirtää orava-asennon pehmeämmille alustoille epävakautta tuomaan --> pääsisin naksauttamaan takapään liikkeestä useammin.
Sitten koirien aivoille lepoa fyysisempien mutta helppojen juttujen muodossa: syliin hyppäämistä ja jalan yli hyppimistä. Nämäkin Rommille vanhoja temppuja, joten syliin hyppäämiseen lisäsin etäisyyttä ja vauhtia. Jalan yli hyppimistä tehtiin lähinnä lihaskunnon takia, hyvin sujui. Ennen sunnuntaita pitää aloitella "volttia", eli koira muka hyppää syliin mutta potkaiseekin itsensä rintakehästä poispäin. Isolle koiralle sohva + pois heitetty lelu paras tapa.
LISÄÄ JALKOJEN HALLINTAA
Viimeinen haaste oli valinnaisen jalan pitäminen ilmassa. Valitsin meille oikean takajalan, koska olen jo pitkään halunnut opettaa takajalan nostamista. Ensin siis pyysin Rommia peruuttamaan 2on2off asentoon kumolleen käännetyn ruokakupin päälle, mutta naks+nami tulikin pelkästä takajalan nostamisesta. Vähitellen siirsin kupin kokonaan pois, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Ro nostaa oikean takasen pariksi sekunniksi ilmaan. Kotiläksynä kesto.
Kestosta sen verran, että sitä haettaessa palkka kannattaa antaa läheltä oikeassa asennossa olevalle koiralle, kun taas yksittäisiä nopeita liikkeitä haettaessa palkan voi heittää muualle. Silvia on bortsuilleen opettanut erikseen kestokäskyn, joka on helpottanut keston lisäämistä mihin tahansa temppuun.
Oli kyllä oikein kivat temppuilut! Rommi oli luonnollisesti ihan inskänä, voi kunpa osaisin tehdä sille tokosta yhtä kivaa kuin tempuista... Paljon saatiin Silvialta kehuja, mikä oli tietenkin mukavaa. Ja uudet ideat pursuavat nyt korvista ulos, en saanut tähän kirjattua puoliakaan :) Sunnuntaina uusiksi!
Inka
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Rataharjoitusta
Maanantain agiliitelyissa tällä kertaa Lauran suunnittelema rataharjoitus, jossa twisteja ja loppusuoraa. Mulla meni hermot rataa piirtäessä ihan totaalisesti, joten ratapiirros on vähän sinne päin...
Twist kakkosella sujui ok, mutta ekalla kertaa ohjasin vähän huonosti kropalla 3-4 --> Rommi ei kääntynyt ajoissa vaan tuli nelosen ohi. Vastakkaisella kädellä auttaminen muurin kohdalla korjasi asian. Keinu oli taas superkiva, Ro olisi mielellään suorittanut sitä vähän joka välissä :) Suoraa 6-9 olin rataantutustumisessa epäillyt kinkkiseksi, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valssaamaan seiskan ja kasin väliin. Ekalla kerralla olin menossa johonkin täysin metsään, mikä johti siihen, että Rommi hyppäsi seiskalta suoraan muurin juureen. Parin kertauksen jälkeen saatiin kuitenkin lopulta mulle sujuva ja liikkuva valssi + koiralle hyvä linja putkeen.
Meille ongelmallisin kohta oli keppikulma. Rommillehan kulma ei olisi ollut hankala, likka pitää umpikulmista selvästi avoja enemmän, mutta mulla oli taas ohjaus hukassa. Löysä&epämääräinen ohjaus johti siihen, että koira livahti mielellään sivussa olleelle lemppari-A'lle tai meni kepeille sisään tokasta välistä. Lopulta toimivin sisäänmeno saatiin, kun suurin piirtein vedin koiran nenästä kepeille heti sen tultua putkesta. Kepit siis muuten ok, hyvin teki loppuun saakka vaikka jäin seisomaan putken kohdalle.
Loppurata meni suurin piirtein ongelmitta. Varsinainen loppusuora ei ollut kinkkinen, vaan koira sai tykittää namilätkälle ihan täysiä :) Puomista sen verran, että huomasin meillä uuden kontaktiongelman: en voi jättäytyä taakse juuri lainkaan. Mehän ollaan keskenämme treenattu paljon irtoamisia eri suuntiin, mutta jotenkin se jättäytyminen on täysin jäänyt? Rommi himmailee alastulolla aika pahasti, eikä ole mitään takuita kontaktin ottamisesta. Treeniin tämä!
Mitäs muuta, kuudella kepillä + kahdella ohjurilla hiottiin sisäänmenoja joitain kertoja ja ennen lähtöä tokoiltiin yhdellä parkkiksella vähän. Lähinnä yritin sisäistää Rommille Pekka Korrin eilen vinkkaamaa luoksetulo-namipurkki-juttua, mikä ei oikein toiminut. Lopulta päädyttiin siihen, että yksinkertaisesti vein lätkän kauemmas, menin Rommin eteen seisomaan ja päästin sen jalkojeni välistä lätkälle. Vielä on töitä edessä...
Inka
Twist kakkosella sujui ok, mutta ekalla kertaa ohjasin vähän huonosti kropalla 3-4 --> Rommi ei kääntynyt ajoissa vaan tuli nelosen ohi. Vastakkaisella kädellä auttaminen muurin kohdalla korjasi asian. Keinu oli taas superkiva, Ro olisi mielellään suorittanut sitä vähän joka välissä :) Suoraa 6-9 olin rataantutustumisessa epäillyt kinkkiseksi, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valssaamaan seiskan ja kasin väliin. Ekalla kerralla olin menossa johonkin täysin metsään, mikä johti siihen, että Rommi hyppäsi seiskalta suoraan muurin juureen. Parin kertauksen jälkeen saatiin kuitenkin lopulta mulle sujuva ja liikkuva valssi + koiralle hyvä linja putkeen.
Meille ongelmallisin kohta oli keppikulma. Rommillehan kulma ei olisi ollut hankala, likka pitää umpikulmista selvästi avoja enemmän, mutta mulla oli taas ohjaus hukassa. Löysä&epämääräinen ohjaus johti siihen, että koira livahti mielellään sivussa olleelle lemppari-A'lle tai meni kepeille sisään tokasta välistä. Lopulta toimivin sisäänmeno saatiin, kun suurin piirtein vedin koiran nenästä kepeille heti sen tultua putkesta. Kepit siis muuten ok, hyvin teki loppuun saakka vaikka jäin seisomaan putken kohdalle.
Loppurata meni suurin piirtein ongelmitta. Varsinainen loppusuora ei ollut kinkkinen, vaan koira sai tykittää namilätkälle ihan täysiä :) Puomista sen verran, että huomasin meillä uuden kontaktiongelman: en voi jättäytyä taakse juuri lainkaan. Mehän ollaan keskenämme treenattu paljon irtoamisia eri suuntiin, mutta jotenkin se jättäytyminen on täysin jäänyt? Rommi himmailee alastulolla aika pahasti, eikä ole mitään takuita kontaktin ottamisesta. Treeniin tämä!
Mitäs muuta, kuudella kepillä + kahdella ohjurilla hiottiin sisäänmenoja joitain kertoja ja ennen lähtöä tokoiltiin yhdellä parkkiksella vähän. Lähinnä yritin sisäistää Rommille Pekka Korrin eilen vinkkaamaa luoksetulo-namipurkki-juttua, mikä ei oikein toiminut. Lopulta päädyttiin siihen, että yksinkertaisesti vein lätkän kauemmas, menin Rommin eteen seisomaan ja päästin sen jalkojeni välistä lätkälle. Vielä on töitä edessä...
Inka
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Tending-tokot OSA 3
Kolmas ja viimeinen Korrien koulutus takana, tämäkin kurssi on ollut varsin antoisa. Aika kylmiltään Rommin kanssa lähdettiin, sillä olin samana aamuna kolmen aikaan kotiutunut viikon lapinreissulta, ja koira oli saanut elää kokonaiset 7 päivää riehakasta kotikoiran elämää vailla sääntöjä.
Aloitettiin luoksetuloilla. Ensin kokonainen luoksari, jossa Rommilla oli ihan kiva vauhti, mutta varsinkin seisominen venyi aika törkeästi. Eteentulossa törmäsi, eli evl:ssä oltaisi kuulemma saatu kasi. Sitten useita läpijuoksuja, ensin samalla matkalla x2 (ennakoi ja himmaili molemmat, tokalla kannustin lopussa omalla liikkeellä, mikä ei olisi toivottavaa) ja sitten maasta viimeinen pätkä kohti yleisöä. Oletetusti Rommi himmaili myös tässä johtuen lyhyestä matkasta ja mun selän takana olevasta yleisöstä.
Vauhdin lisäämiseksi voitaisi jatkossa heittää lelu jalkojen välistä (tätä ollaan kokeiltu, mutta R palkkaantuu lelusta vähän huonosti) tai laittaa namipurkki 50m ohjaajan selän taakse ja päästää koira juoksemaan sille jalkojen välistä. Stoppeja aletaan nyt hioa joko kierroilla, palkan heittävän apparin avulla tai takapalkalla niin, että koira satunnaisesti pysäytetään ja vapautetaan tai annetaan juosta ohjaajan takaa U-käännös takapalkalle. Takapalkan toimivuudesta en tosin ole ihan varma, koska se oli meillä joskus vuoden ajan käytössä ja aiheutti vauhdin tippumisen nollaan?
Pekka esitteli meille aika mielenkiintoisen lähestymistavan luoksetulon stoppiin: koiralle opetetaan, että stoppi on huippukiva juttu josta lentää aina lelu tmv, mutta se pitää "ansaita" juoksemalla kovaa luokse. Hitaasta vauhdista ei lupaa pysähtymiseen tipu. Sinänsä ihan looginen juttu, mutta itse en koskaan ole tällaista tapaa tullut ajatelleeksi. Tapaha on varmasti ihan toimiva, haasteena on lähinnä idean sisäistäminen koiralle.
Seuraavaksi vapaavalintainen liike, joka meillä oli seuraaminen. Pohdittiin siis lähinnä ikuista murhekryyniämme eli kisaseuraamista. Ensin Pekka kutsui meidän kisanomaisesti kehään ja liikkuroi meille seuraamisen ekat 5m --> kunnon kehut&palkka. Sitten kaksi samanmoista mutta pidemmällä pätkällä. Paineistuminen ei näkynyt niinkään kontaktin tippumisena vaan perusasentojen puutteena erityisesti paikalla käännöksissä. Ennen kutakin seuraamista yritin tehdä mahd. kisanomaiset virittelyt, mutta siinä vaiheessa tajusin, ettei mulla ole hajuakaan miten ennen kehäänmenoa yleensä käyttäydyn! No, kyllä se koira ihan hyvin näytti paineistuvan joka tapauksessa... Nyt siis vaan paljon kisanomaista mutta lyhyttä pätkää esim. mätsärien kehässä, mun on oikeesti skarpattava ja saatava tää jännitys koiralle positiiviseksi jutuksi. Niin ja liikkuri-treeniä enemmän, nyt koira kyllä kesti ihan vieressä olleen yleisön hyvin, mutta ohjaaja ei.
Keksin muuten erään aika näppärän jutun: yritin yhdessä vaiheessa itsekseni tehdä mahd. kisanomaisen seuruun keskittymällä omaan olemukseeni eli lähinnä siihen jäykkään vasempaan käteen. Vasemman käteni heiluessa R alkoi heti jättää, mutta pitäessäni käden vähän takana paikallaan koira seurasi hyvin. Joten sen sijaan, että yritän saada Rommin sietämään heiluvaa kättä, voisinkin opettaa itseni pitämään molemmat kädet hieman takana jäykkänä.
Lopuksi tehtiin myös pari paikallaoloa. Paikkamakuu evl-malliin erikseen käskytettynä ja pujotteluhäiriöllä, en tiedä kuinka monta minuuttia olivat mutta hyvin meni. Rommilla oli kuulemma ollut koirista korkein vire (=sorsakaula+supertarkkaavainen ilme), mutta pysyi silti. En tiedä, pitäisikö tohon puuttua jatkossa, Rommilla kuitenkin on varma paikkamakuu näinkin? Istuminen ei sujunut niin hyvin, koira lähti pari kertaa perään ja nousi kerran seisomaan. Pistän treenaamattomuuden ja turhan nopeasti kehiin tuodun häiriön piikkiin. Lopulta jäin siis parin metrin päähän seisomaan ja kävin palkkaamassa ihan lyhyistä pätkistä, näin hyvä. Edetään hitaasti.
Inka
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Blogi hiljenee...
... ainakin mun osalta vähäksi aikaa, päivitykset jäävät Oonan harteille. Loppuviikosta on kamalaa kiirettä Wanhojen kanssa ja la aamuna starttaa bussi kohti Laplandia. Rommi viettää hiihtoloman muun perheen kanssa Keski-Suomessa, tarkoituksena tyrkyttää isälle mukaan koirahiihtovälineitä, jotta likka pääsisi ekaa kertaa (hyihyi minä) tänä talvena hiihtämään. Ja jos isää ei miellytä vyösysteemit, niin vähintään sitten vapaana järven jäällä!
Ensi viikon sunnuntaina päästäänkin sitten taas tositoimiin vikan Korrien koulutuksen merkeissä. Seuraavalla viikolla jatketaan guruoppeja, sillä sain juuri Savikon Sepolta mailia, että myö päästään suuren idolini Silvia Trkmanin kahden kerran temppukurssille!!! Odotan kyllä superinnolla, aivan mahtavaa :)
Inka
maanantai 15. helmikuuta 2010
Hikeä ja kyyneliä
Viikon ohjatut agilityt pulkassa! Kivaa oli taas, vaikka sekä ohjaaja että koira vähän masentuivatkin tokalla radalla. Aina ei voi voittaa :(
Otettiin Rommin kanssa siis nyt käyttöön ne kaksi ohjuria keppien alkuun vahvistamaan itsenäistä ja varmaa sisäänmenoa, ja koska ohjurit ovat Rommille ihan uusi tuttavuus, niin mentiin ensin pari kertaa pelkkiä keppejä. Sanotaan näin, että kyllä ne ohjurit aika ällöjä on, mutta Rommi suhtautuu niihin paaaljon paremmin kuin verkkoihin, joita joskus kokeiltiin.
Ekan radan takaakierto kakkosella oli vähän tönkkö, koska R bongasi lätkän kauempaa ja olisi mielellään ampunut sinne. Meno ei siis ollut ihan sujuvinta mahdollista, mutta päästiin kuitenkin lähes joka kerta putkeen kunnialla. Pussi ja keinu bra, samoin putki 6, jonka ohjasin A'n puolelta aika voimakkaasti kropalla vieden. No, tärkeintä oli ettei menty A'lle :) ! Kepit jees ohjureilla, seinään päin pujottelu ei tuottanut ongelmia vaikka jäin taaemmas ja annoin koiran tehdä itsenäisesti. Pöydällä tultiin ekalla kerralla yli, täysin mun vika kun en himmannut vauhtia ajoissa. Loput kerrat ok.
Loppusuora oli vähän kinkkinen. Ohjasin ensin A'n oikealta puolelta, valssasin A'n jälkeen ja yritin takaaleikkata hypyllä 11, mutta aika kaoottista menoa oli. Edes joten kuten suoraan etenevä suoritus saatiin, kun annoin koiran ottaa alastulon itsenäisesti (mikä ei muuten varmaan olisi toimunut ilman lätkää...) ja juoksin pysähtymättä persjätöllä kympin vasemmalle puolelle --> kutsuin koiran mukaan ja tein toisen persjätön 10-11. Ihan tyytyväinen en ollut, mutta menetteli.
Huoh. Kakkosrata oli aika kamalaa vääntämistä. Rata ei ollut kovin liikkuva, ja koska en itse ole mikään maailman liikkuvin ohjaaja ja Rommi taas tarvitsee liikettäliikettäliikettä, niin tönköksihän se meni. Teemana siis twistit, joita sijoitin seiskalle ja 13:sta. "Puolitwist" tai mikä lie tuli neloselle. Nelosella alkoivat siis liikeongelmat, kun en hakenut Rommia putkelta vaan seisoskelin odottamassa hypyllä. Sitten en liikkunut tarpeeksi suoralla --> Rommi hyppäsi tietenkin seiskan väärään suuntaan.
Kohta 7-10 oli lopulta se ongelmallisin. Eka mun oli tarkoitus lähettää koira kasille oikealla kädellä ja tehdä takaaleikkaus, mutta kokeiltiin välissä myös sylkkäriä, mikä ei toiminut ja palattiin alkuperäiseen plääniin. Rommi ei ekan kerran jälkeen irronnut kasille ollenkaan, vaan jouduin viemään sen ihan loppuun saakka. Ja taas se liike! Miten se voi olla niin vaikeeta? Ollaan kyllä Rommin kanssa aika samanlaisia, parin epäonnistumisen jälkeen molemmille iskee epätoivo ja sitten ei enää mikään suju. Ei kyllä sujunut alun alkaenkaan, hyvä kun en itkuun purskahtanut.
Vähän agilitya muistuttava rata saatiin lopulta, kun vedin Rommin seiskan jälkeen reippaasti taaksepäin vauhtia hakemaan, lähetin rima melko matalalla olevalle kasille ja siitä juoksin melkein rinnalla kaarteen muurille saakka. Tosin yleensä juoksin liian lähellä, ja Kaisakin ihmetteli että kumpi tässä on niitä hyppyjä oikeen menossa suorittamaan :) 11-12 mun piti käännellä kroppaa aika tavalla, jotta sain koiran molemmille hypyille, se sujui parin toiston jälkeen ok. Loppuradalla ei ongelmaa.
Loppuyhteenveto: Jos haluan Rommin hyppäävän "tyhjyyteen", niin mun pitää liikkua pirusti enemmän kuin tänään. Hyppykaarteet ovat tuolle eläimelle jostain syystä epäluonnollinen juttu, joten niissä en ihan kamalasti voi luottaa irtoamiseen. Twisti itsessään ok. Ja mun ohjaaminen ei vaan tänään sujunut, hyihyi.
Olin jättänyt häkin+palkintoruokasäkin eilen hallille, joten minä, koira ja tavarat saimme isältä kyydin kotiin. Kyytiä odotellessa jutskattiin Heidin kanssa kaikennäköistä ja annettiin Himban ja Rommin riehua. Treenipohdintoja lähinnä, kiitos Heidi jälleen juttuseurasa :) Ja kyllä näytti koirillakin olevan hauskaa.
Inka
Otettiin Rommin kanssa siis nyt käyttöön ne kaksi ohjuria keppien alkuun vahvistamaan itsenäistä ja varmaa sisäänmenoa, ja koska ohjurit ovat Rommille ihan uusi tuttavuus, niin mentiin ensin pari kertaa pelkkiä keppejä. Sanotaan näin, että kyllä ne ohjurit aika ällöjä on, mutta Rommi suhtautuu niihin paaaljon paremmin kuin verkkoihin, joita joskus kokeiltiin.
Ekan radan takaakierto kakkosella oli vähän tönkkö, koska R bongasi lätkän kauempaa ja olisi mielellään ampunut sinne. Meno ei siis ollut ihan sujuvinta mahdollista, mutta päästiin kuitenkin lähes joka kerta putkeen kunnialla. Pussi ja keinu bra, samoin putki 6, jonka ohjasin A'n puolelta aika voimakkaasti kropalla vieden. No, tärkeintä oli ettei menty A'lle :) ! Kepit jees ohjureilla, seinään päin pujottelu ei tuottanut ongelmia vaikka jäin taaemmas ja annoin koiran tehdä itsenäisesti. Pöydällä tultiin ekalla kerralla yli, täysin mun vika kun en himmannut vauhtia ajoissa. Loput kerrat ok.
Loppusuora oli vähän kinkkinen. Ohjasin ensin A'n oikealta puolelta, valssasin A'n jälkeen ja yritin takaaleikkata hypyllä 11, mutta aika kaoottista menoa oli. Edes joten kuten suoraan etenevä suoritus saatiin, kun annoin koiran ottaa alastulon itsenäisesti (mikä ei muuten varmaan olisi toimunut ilman lätkää...) ja juoksin pysähtymättä persjätöllä kympin vasemmalle puolelle --> kutsuin koiran mukaan ja tein toisen persjätön 10-11. Ihan tyytyväinen en ollut, mutta menetteli.
Huoh. Kakkosrata oli aika kamalaa vääntämistä. Rata ei ollut kovin liikkuva, ja koska en itse ole mikään maailman liikkuvin ohjaaja ja Rommi taas tarvitsee liikettäliikettäliikettä, niin tönköksihän se meni. Teemana siis twistit, joita sijoitin seiskalle ja 13:sta. "Puolitwist" tai mikä lie tuli neloselle. Nelosella alkoivat siis liikeongelmat, kun en hakenut Rommia putkelta vaan seisoskelin odottamassa hypyllä. Sitten en liikkunut tarpeeksi suoralla --> Rommi hyppäsi tietenkin seiskan väärään suuntaan.
Kohta 7-10 oli lopulta se ongelmallisin. Eka mun oli tarkoitus lähettää koira kasille oikealla kädellä ja tehdä takaaleikkaus, mutta kokeiltiin välissä myös sylkkäriä, mikä ei toiminut ja palattiin alkuperäiseen plääniin. Rommi ei ekan kerran jälkeen irronnut kasille ollenkaan, vaan jouduin viemään sen ihan loppuun saakka. Ja taas se liike! Miten se voi olla niin vaikeeta? Ollaan kyllä Rommin kanssa aika samanlaisia, parin epäonnistumisen jälkeen molemmille iskee epätoivo ja sitten ei enää mikään suju. Ei kyllä sujunut alun alkaenkaan, hyvä kun en itkuun purskahtanut.
Vähän agilitya muistuttava rata saatiin lopulta, kun vedin Rommin seiskan jälkeen reippaasti taaksepäin vauhtia hakemaan, lähetin rima melko matalalla olevalle kasille ja siitä juoksin melkein rinnalla kaarteen muurille saakka. Tosin yleensä juoksin liian lähellä, ja Kaisakin ihmetteli että kumpi tässä on niitä hyppyjä oikeen menossa suorittamaan :) 11-12 mun piti käännellä kroppaa aika tavalla, jotta sain koiran molemmille hypyille, se sujui parin toiston jälkeen ok. Loppuradalla ei ongelmaa.
Loppuyhteenveto: Jos haluan Rommin hyppäävän "tyhjyyteen", niin mun pitää liikkua pirusti enemmän kuin tänään. Hyppykaarteet ovat tuolle eläimelle jostain syystä epäluonnollinen juttu, joten niissä en ihan kamalasti voi luottaa irtoamiseen. Twisti itsessään ok. Ja mun ohjaaminen ei vaan tänään sujunut, hyihyi.
Olin jättänyt häkin+palkintoruokasäkin eilen hallille, joten minä, koira ja tavarat saimme isältä kyydin kotiin. Kyytiä odotellessa jutskattiin Heidin kanssa kaikennäköistä ja annettiin Himban ja Rommin riehua. Treenipohdintoja lähinnä, kiitos Heidi jälleen juttuseurasa :) Ja kyllä näytti koirillakin olevan hauskaa.
Inka
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
HAU:n agikisat
No, nyt on sitten mun ja Rommin tokat kisat takana, startattiin molemmilla radoilla ja tuomarina Sami Topra. Seassa pari heikkolaatuista kuvaa Rommista ja kaveri Himbasta, jälleen pakkanen hidasti säätöjen tekemistä ja se näkyy kuvissa (okei millon lopulta lakkaan vetoamasta olosuhteisiin ja myönnän, että en osaa kuvata...). Sen verran täytyy vielä itseä mollata, että kunto on huonontunut talven aikana ihan järkyttävästi, ja olin ihan puhki sekä lämppä- että jäähdyttelylenkkien jälkeen. Pakko se koira on kunnolla juoksuttaa, mutta mulla alkaa jo 10min jälkeen tuntua jaloissa.
Hyppyrata meni hyvin, kepeillä vaan tuli vähän ongelmaa. Luotin Rommin hakevan helpohkon umpikulman kuin vettä vaan, mutta se jäikin epävarmana seisomaan ekan välin kohdalle. Äänellisellä rohkaisulla onneksi lähti pujottelemaan, eikä tuomari antanut kieltoa. Muuten rata siis meni aivan niin kuin olin suunnitellut, vaikka vauhtia oli selvästi normaalia vähemmän. Tulos 0vp ajalla -9,72, sijoitus 3/29. Neljänneksi sijoittuivat ryhmäläisemme Sofia ja bokseri Iines kolmannella nollallaan, megapaljon onnea kakkosiin noususta! Ja onnea tietenkin myös lähes nollan saaneille Heidille ja Himballe, ei oo kuulkaas kaukana!
Kamalasta toisesta radasta huolimatta JEE meillä on jo kaksi nollaa kasassa, ehkä olisi ihan realistista haaveilla kakkosiin noususta tänä vuonna? Tosin kun kerran ekat nollat tulivat näin nopeasti, niin voin lyödä satasesta vetoa että kolmas antaakin sitten odotuttaa itseään... Hyvä tuuri ei voi potkaista kolmatta kertaa putkeen!
Inka
perjantai 12. helmikuuta 2010
Tunnari lähestulkoon toimii
Tunnariteemalla ollaan yhä jatkettu, Rommi on saanut etsiä omaa aina vain vaikeammista piiloista ja hyvin on sujunut. Eilen illalla toin sitten mukaan kasan vääriä, oma lumen alla piilossa 2m kasasta vasemmalle. Kuten odotinkin, Rommi juoksi ensin kasalle, haisteli sen läpi, siirtyi etsimään ihan lähimaastosta, luovutti ja teki myyräloikan kasalle napaten ekan eteen osuneen suuhun. Lähdin heti kävelemään kohti koiraa ilmoittaen "höpöhöpö" --> koira palasi kasalle ja nappasi seuraavan suuhun. Jälleen ilmoitin väärästä, tällä kertaa tulin kasalle saakka tukemaan Rommia, jolloin se malttoi etsiä oman ja sai rauhalliset kehut.
Pari seuraavaa kertaa meni vähän samaan malliin, eli maltti puuttui kokonaan. Positiivista kuitenkin oli, että Rommi kesti negatiivisen palautteen todella hyvin ja reagoi siihen tasan toivomallani tavalla (sanoin "äp" aina, kun meinasi poimia väärän suuhun --> tiputti sen ja jatkoi nenätyöskentelyä paineettomasti). Aika uskomatonta, mistä lähtien Rommilla on ollut päätä tuollaiseen?!
Lopulta saatiin pari onnistunutta kiekkaa, tosin piilotin oman niin helppoihin piiloihin, että etsimiseen ei tarvinnut käyttää juurikaan aikaa. Sorruin sitten vielä tekemään yhden kokeenomaisen tunnarin 7 väärällä kellotaulussa. Ja oli muuten yksi parhaita tunnareita ikinä! Rommi kävi vähintään kerran läpi kaikki väärät ennen kuin osui omalle, mutta ei kertaakaan maistellut, hosunut eikä luovuttanut! Omalle tullessa R nappasi sen heti suuhunsa ja toi varmanoloisesti mulle. Olin kyllä aika ylpeä pikkulikasta, tällaisia nyt vaan jatkossakin niin saadaan tunnari pomminvarmaksi.
Inka
Pari seuraavaa kertaa meni vähän samaan malliin, eli maltti puuttui kokonaan. Positiivista kuitenkin oli, että Rommi kesti negatiivisen palautteen todella hyvin ja reagoi siihen tasan toivomallani tavalla (sanoin "äp" aina, kun meinasi poimia väärän suuhun --> tiputti sen ja jatkoi nenätyöskentelyä paineettomasti). Aika uskomatonta, mistä lähtien Rommilla on ollut päätä tuollaiseen?!
Lopulta saatiin pari onnistunutta kiekkaa, tosin piilotin oman niin helppoihin piiloihin, että etsimiseen ei tarvinnut käyttää juurikaan aikaa. Sorruin sitten vielä tekemään yhden kokeenomaisen tunnarin 7 väärällä kellotaulussa. Ja oli muuten yksi parhaita tunnareita ikinä! Rommi kävi vähintään kerran läpi kaikki väärät ennen kuin osui omalle, mutta ei kertaakaan maistellut, hosunut eikä luovuttanut! Omalle tullessa R nappasi sen heti suuhunsa ja toi varmanoloisesti mulle. Olin kyllä aika ylpeä pikkulikasta, tällaisia nyt vaan jatkossakin niin saadaan tunnari pomminvarmaksi.
Inka
maanantai 8. helmikuuta 2010
Twistiä ja loppusuoraa
Aksatreenit taitavat olla mulle se viikon kohokohta, sen verran paljon kyseisestä lajista nykyään nautin :) Rommikin tuntuu olevan ihan uudella tavalla messissä, viimekertainen väsymys tosin oli poikkeus sääntöön. Tänään aiheina twist ja loppusuora, kuukauden esteenä keinu. Kaisa on väsännyt meille tosi fiinin treeniohjelman, josta käy ilmi kunkin treenin aiheet, kuukauden este, vastuukouluttaja ja vaikka mitä muuta hienoa, kiitos siitä!
Yllä olevalla radalla Kaisan kanssa twistiä ekaa kertaa. Ollaan Rommin kanssa käytetty twistiä jonkin verran aikaisemminkin, mutta nyt siis käytiin kyseinen ohjauskuvio ajatuksella läpi ja pohdittiin yleisimpiä virheitä. Koin ahaa-elämyksen tajutessani, että voin itse asiassa kääntää selän kokonaan kohti tulevaa menosuuntaa ottaessani koiraa vastakkaisella kädellä hypyn yli!
Aloitettiin yhdellä hypyllä ja treenattiin molemmat puolet, nämä hyviä. Muistin itse liikkua tarpeeksi --> Rommi ei tökännyt vaan liikkui myös oikein sujuvasti. Alussa käännyin turhan kaukana siivekkeestä, ja ajoituksen oli oltava tarkka, jotta saatiin ideaali tie eikä Rommin takaakierto venynyt turhan pitkäksi.
Sitten ratoja, sekä a että b tosi näppäriä. Twisti siis luonnollisesti kakkoshypyllä, josta jatkettiin vaihtoehtoisesti pussille tai kepeille. Pussille kääntyessä mun piti sanoa tiukasti "Rommi" saadakseni koiran kääntymään hyvin, keppikulmassa ei ongelmaa. Kepeistä sen verran, että Kaisa ehdotti vauhdin lisäämiseksi esim. namilätkää, pakasterasiaa tai namisukkaa. Rommi tekee kyllä kepit hyvin itsenäisesti oli ohjaaja missä tahansa, mutta epävarma sisäänmeno on rokottanut vauhtia. Pohditaan tätä ensi kuussa!
Sitten Pedun kanssa loppusuoratreeniä, radan alun haasteena haltuunotto kovasta vauhdista ennen kolmoshyppyä sekä linja putkelta 4 keinulle. Kolmoshyppy sujui hyvin twistillä, saatiin useaan otteeseen aika ideaali linja aikaiseksi. Keinulle sain parhaan linjan valssaamalla oikealle puolelle ja hakemalla Rommin putken suulta, tosin vähän oli siinä ja siinä ottiko ylösmenokontaktin hyvin.
Lopun a kanssa tuli vähän ongelmaa, koska Rommi hyppää pituudella aina tooodella pitkän hypyn, eikä sen tähden saanut hypylle 9 kovin hyvää linjaa. Olisi ehkä toiminut paremmin, jos olisin valssannut muurin jälkeen vasemmalle puolelle ja leikannut takaa hypyllä 9?
Loppu b meni hyvin, kun valssasin muurin jälkeen tarpeeksi terävästi. Loppu c oli ongelmallisin, koska Rommi ei irronnut tarpeeksi hyvin muurille --> jouduin viemään sen niin pitkälle että olin pituudella tai viimeistään hypyllä 9 myöhässä. Valssi oli tässäkin kohtaa paras ratkaisu, eteen-käsky ei lopussa toiminut aivan niin hyvin kuin olisin toivonut.
Oli kyllä tosi kivat ja mun makuun onnistuneet treenit, koiralla oli vauhtia ja itse maltoin ohjata loppuun saakka. Keinulla mulla oli huvikseen namilätkä, joten Rommilla oli ihan superhauskaa (kesken radan saa ruokaa ja tehtiin paljon suoraa pätkää)! Lähdöissä se nyki mutta pysyi.
Hallikauden loppuessa meistä tulee muuten virallisesti kilpailevien aikuisten ryhmä, koska Saila on ryhmän ainoa jäljellä oleva alaikäinen (ja muuten ainoa joka kisaa kakkosissa :D ), ja saamme ihan aikuisaikuisvahvistusta isovillakoiran ja bc:n ohjaajien muodossa. Jännittävää :)
Inka
Yllä olevalla radalla Kaisan kanssa twistiä ekaa kertaa. Ollaan Rommin kanssa käytetty twistiä jonkin verran aikaisemminkin, mutta nyt siis käytiin kyseinen ohjauskuvio ajatuksella läpi ja pohdittiin yleisimpiä virheitä. Koin ahaa-elämyksen tajutessani, että voin itse asiassa kääntää selän kokonaan kohti tulevaa menosuuntaa ottaessani koiraa vastakkaisella kädellä hypyn yli!
Aloitettiin yhdellä hypyllä ja treenattiin molemmat puolet, nämä hyviä. Muistin itse liikkua tarpeeksi --> Rommi ei tökännyt vaan liikkui myös oikein sujuvasti. Alussa käännyin turhan kaukana siivekkeestä, ja ajoituksen oli oltava tarkka, jotta saatiin ideaali tie eikä Rommin takaakierto venynyt turhan pitkäksi.
Sitten ratoja, sekä a että b tosi näppäriä. Twisti siis luonnollisesti kakkoshypyllä, josta jatkettiin vaihtoehtoisesti pussille tai kepeille. Pussille kääntyessä mun piti sanoa tiukasti "Rommi" saadakseni koiran kääntymään hyvin, keppikulmassa ei ongelmaa. Kepeistä sen verran, että Kaisa ehdotti vauhdin lisäämiseksi esim. namilätkää, pakasterasiaa tai namisukkaa. Rommi tekee kyllä kepit hyvin itsenäisesti oli ohjaaja missä tahansa, mutta epävarma sisäänmeno on rokottanut vauhtia. Pohditaan tätä ensi kuussa!
Sitten Pedun kanssa loppusuoratreeniä, radan alun haasteena haltuunotto kovasta vauhdista ennen kolmoshyppyä sekä linja putkelta 4 keinulle. Kolmoshyppy sujui hyvin twistillä, saatiin useaan otteeseen aika ideaali linja aikaiseksi. Keinulle sain parhaan linjan valssaamalla oikealle puolelle ja hakemalla Rommin putken suulta, tosin vähän oli siinä ja siinä ottiko ylösmenokontaktin hyvin.
Lopun a kanssa tuli vähän ongelmaa, koska Rommi hyppää pituudella aina tooodella pitkän hypyn, eikä sen tähden saanut hypylle 9 kovin hyvää linjaa. Olisi ehkä toiminut paremmin, jos olisin valssannut muurin jälkeen vasemmalle puolelle ja leikannut takaa hypyllä 9?
Loppu b meni hyvin, kun valssasin muurin jälkeen tarpeeksi terävästi. Loppu c oli ongelmallisin, koska Rommi ei irronnut tarpeeksi hyvin muurille --> jouduin viemään sen niin pitkälle että olin pituudella tai viimeistään hypyllä 9 myöhässä. Valssi oli tässäkin kohtaa paras ratkaisu, eteen-käsky ei lopussa toiminut aivan niin hyvin kuin olisin toivonut.
Oli kyllä tosi kivat ja mun makuun onnistuneet treenit, koiralla oli vauhtia ja itse maltoin ohjata loppuun saakka. Keinulla mulla oli huvikseen namilätkä, joten Rommilla oli ihan superhauskaa (kesken radan saa ruokaa ja tehtiin paljon suoraa pätkää)! Lähdöissä se nyki mutta pysyi.
Hallikauden loppuessa meistä tulee muuten virallisesti kilpailevien aikuisten ryhmä, koska Saila on ryhmän ainoa jäljellä oleva alaikäinen (ja muuten ainoa joka kisaa kakkosissa :D ), ja saamme ihan aikuisaikuisvahvistusta isovillakoiran ja bc:n ohjaajien muodossa. Jännittävää :)
Inka
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Ruutua ja tunnaria
Olen ollut vähän laiska kuluneella viikolla, ja ohjelmaan on maanantain treenien lisäksi kuulunut lähinnä tunnari, jota ollaan jatkettu oman piilottamisella ja hyvällä menestyksellä. Ekasta onnistumisesta kirjoitinkin, nyt ollaan edetty vielä vaikeampiin piiloihin ja hyvin jaksaa Rommi etsiä.
Eilen käytiin pienellä auratulla aukiolla vähän tokoilemassa. Häiriötä oli riittämiin, sillä aukiolle laskee pulkkamäki ja koko aukio on oikeastaan neljän kävelytien risteys. Itse treenit menivät hyvin, mutta Rommilla oli pakkautunut sen verran energiaa, että keskittyminen ei ollut ihan huipussaan. Tämän sai huomata mm. eräs aukion läpi kulkenut pariskunta, jolle R kävi vetämässä vahtihaukkushownsa. Kyllähän se useinkin vahtii treenipaikkaamme ja tuhahtaa ohikulkijoille, mutta tulee kuitenkin aina kutsusta pois.
Ruudussa keskityttiin lähetykseen. Lähetin vuorotellen kahdesta eri suunnasta kentän sallimissa rajoissa (eli 10-20m lähetysmatka) satunnaisesti namitargetille, targetille ja tyhjään, seassa yksi näyttöruutu. Rommi ampui kivasti joka kerta, tosin tyhjään lähettäessäni jouduin antamaan pysähdyskäskyn kaksi kertaa, koska koira jäi etsimään targettia. Tätä ollaan yritetty välttää mutta ei selvästi olla onnistuttu, johtuisiko aika huomaamattomasta targetista?
Tunnariin oli tarkoitus tuoda mukaan kasa vääriä, mutta koiran mielentila ei ollut oikea, joten siirsin suunnitelmat suosiolla myöhemmäksi. Nyt siis vaan yksi erittäin onnistunut oman etsiminen.
Inka
Eilen käytiin pienellä auratulla aukiolla vähän tokoilemassa. Häiriötä oli riittämiin, sillä aukiolle laskee pulkkamäki ja koko aukio on oikeastaan neljän kävelytien risteys. Itse treenit menivät hyvin, mutta Rommilla oli pakkautunut sen verran energiaa, että keskittyminen ei ollut ihan huipussaan. Tämän sai huomata mm. eräs aukion läpi kulkenut pariskunta, jolle R kävi vetämässä vahtihaukkushownsa. Kyllähän se useinkin vahtii treenipaikkaamme ja tuhahtaa ohikulkijoille, mutta tulee kuitenkin aina kutsusta pois.
Ruudussa keskityttiin lähetykseen. Lähetin vuorotellen kahdesta eri suunnasta kentän sallimissa rajoissa (eli 10-20m lähetysmatka) satunnaisesti namitargetille, targetille ja tyhjään, seassa yksi näyttöruutu. Rommi ampui kivasti joka kerta, tosin tyhjään lähettäessäni jouduin antamaan pysähdyskäskyn kaksi kertaa, koska koira jäi etsimään targettia. Tätä ollaan yritetty välttää mutta ei selvästi olla onnistuttu, johtuisiko aika huomaamattomasta targetista?
Tunnariin oli tarkoitus tuoda mukaan kasa vääriä, mutta koiran mielentila ei ollut oikea, joten siirsin suunnitelmat suosiolla myöhemmäksi. Nyt siis vaan yksi erittäin onnistunut oman etsiminen.
Inka
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Täydellistä
Eilen tehtiin Rommin kanssa iltalenkin yhteydessä tunnaria tosi hienolla menestyksellä. Yhä siis pelkän oman piilotuskuuri menossa. Tällä kertaa kaikki meni ihan nappiin, Rommi lähti tosi hyvin etsimään ja jaksoi haistella pitkään, jos kapula ei heti osunut kohdalle. Meno näytti paineettomalta, vire oli hyvä ja onnistuin piilottamaan oman lähes joka kerta niin, että Rommi joutui käyttämään aikaa sen etsimiseen. Tästä jatketaan vaikeemmilla piiloilla ja vähitellen tuodaan väärien kasa mukaan, vaihdettiin Veeran kanssa eilen jokunen setti tunnarikapuloita joten hajunkin pitäisi lopulta olla kohdallaan.
Mulla on nyt jotenkin tosi hyvä fiilis tokon suhteen, avoimesta eroon pääseminen nimittäin merkitsi, että pääsen lopulta viilaamaan pilkkua ihan kunnolla. Ennen sunnuntaita olen ollut melko varovainen viilaamisen suhteen, koska Rommilla menee liike niin herkästi pilalle ja aina on ollut kisat tiedossa, joten pilalle menemiseen ei ole ollut varaa.
Nyt saan siis lopulta toteuttaa pilkunviilaaja-itseäni ja alkaa hakea sitä täydellistä suoritusta. Vaikka meillä on kaikki voittajan liikkeet melko hyvin kasassa, niin palataan ihan pikkupaloihin ja hiotaan ne täydellisiksi. Ihanaa!
Inka
Mulla on nyt jotenkin tosi hyvä fiilis tokon suhteen, avoimesta eroon pääseminen nimittäin merkitsi, että pääsen lopulta viilaamaan pilkkua ihan kunnolla. Ennen sunnuntaita olen ollut melko varovainen viilaamisen suhteen, koska Rommilla menee liike niin herkästi pilalle ja aina on ollut kisat tiedossa, joten pilalle menemiseen ei ole ollut varaa.
Nyt saan siis lopulta toteuttaa pilkunviilaaja-itseäni ja alkaa hakea sitä täydellistä suoritusta. Vaikka meillä on kaikki voittajan liikkeet melko hyvin kasassa, niin palataan ihan pikkupaloihin ja hiotaan ne täydellisiksi. Ihanaa!
Inka
tiistai 2. helmikuuta 2010
Ryhmäkisat
Olipa kamalat treenit, huhhuh. Meillä oli siis vuoden ekat ryhmän sisäiset kisat ilman mitään sen kummempaa teemaa. Kaisa ja Pedu tulivat vähän myöhässä, joten odotellessa treenailtiin takaakiertoja rimat melko alhaalla. Jo tässä vaiheessa huomasin, että Rommi oli tavallista vaisumpi ja varovaisempi, ja pyörityksiä tehdessämme olin jatkuvasti edellä ohjauksessa. En sitten viitsinyt tehdä paljoa, jotta into säilyisi varsinaisiin treeneihin.
Ekalla kiekalla rata meni ihan pelleilyksi, pistän 10% koiran väsymyksen ja 90% oman ohjaamisen piikkiin. Ohjasin ihan hävettävän löysästi; myöhästelin, en vienyt tarpeeksi pitkälle, en juossut tarpeeksi kovaa, jätin käskyttämättä... Rommi oli sen verran väsynyt, että paineistui tästä eikä oikein tehnyt mitään, vaan jäi epävarmoissa tilanteissa haistelemaan maata. Jatkuvasti sain olla hakemassa sitä mukaani --> oma kärsivällisyys loppui, ja vaikka kuinka yritin kannustaa koiraa äänellä ym, niin kyllähän se tajusi mun olevan hermostunut.
Yritin siis ohjata alun vasemmalta puolelta, mutta Rommi varasti lähdössä murto-osan ja mulla meni sekunniksi pasmat sekaisin, enkä saanut sitä putkeen. Eikä A edes ollut suoraan linjalla... Putken 9 ohjasin oikealta puolelta, mutta en ohjannut tarpeeksi napakasti ja Rommi meni ohi. Kepeillä varmistelin aika paljon, koska nyt pitää saada sisäänmeno varmaksi eli vältellään epäonnistumisia. Takaaleikkauksen Ro kesti hyvin, mutta keppien jälkeen se oli taas lähdössä haistelemaan --> nappasin nopeasti niskasta ja kielsin. Yllättävän hyvin se kesti negatiivisen palautteen, eikä loppuradalla tökännyt mihinkään! Loppusuora oli aika kamala, valssasin siis renkaan jälkeen ja jäin itse jälkeen, minkä seurauksena meiltä jäi hyppy 18 välistä.
Toka kiekka olikin sitten jo parempi, ainakaan koira ei jäänyt haistelemaan. Ekaan putkeen R meni hienosti kun ohjasin oikealta puolelta, mutta hypyllä 6 olin vähän jäljessä ja likka meinasi tulla ohi. Putkella 9 tuli sama kielto kuin ekalla kiekalla, eli en oppinut virheestä. Kepeiltä Rommi irtosi täysin yllättäen putkeen, tai siis kävi suulla nappaamassa hylyn (=15vp) ja palasi sitten takaisin. Loppusuora oli jälleen huono, tällä kertaa leikkasin takaa pituudella liian aikaisin --> Rommin hyppy lähti huonosti ja joutui ottamaan apuponnistuksen pituuden palikoilta. Pysyivät kuitenkin pystyssä, joten saatiin lopulta 20vp ja sij. 5/8. Aika oli kolmanneksi nopein ja puolisen sekuntia toiseksi nopeinta hitaampi, mikä oli aika yllättävää kaiken säädön ja koiran normaalia hitaamman vauhdin jälkeen. Kontaktit ja kepit jees, kaikki on kuulkaas enää kiinni mun ohjauksesta! Siinä onkin sitten vähän enemmän työsarkaa...
Inka
Ekalla kiekalla rata meni ihan pelleilyksi, pistän 10% koiran väsymyksen ja 90% oman ohjaamisen piikkiin. Ohjasin ihan hävettävän löysästi; myöhästelin, en vienyt tarpeeksi pitkälle, en juossut tarpeeksi kovaa, jätin käskyttämättä... Rommi oli sen verran väsynyt, että paineistui tästä eikä oikein tehnyt mitään, vaan jäi epävarmoissa tilanteissa haistelemaan maata. Jatkuvasti sain olla hakemassa sitä mukaani --> oma kärsivällisyys loppui, ja vaikka kuinka yritin kannustaa koiraa äänellä ym, niin kyllähän se tajusi mun olevan hermostunut.
Yritin siis ohjata alun vasemmalta puolelta, mutta Rommi varasti lähdössä murto-osan ja mulla meni sekunniksi pasmat sekaisin, enkä saanut sitä putkeen. Eikä A edes ollut suoraan linjalla... Putken 9 ohjasin oikealta puolelta, mutta en ohjannut tarpeeksi napakasti ja Rommi meni ohi. Kepeillä varmistelin aika paljon, koska nyt pitää saada sisäänmeno varmaksi eli vältellään epäonnistumisia. Takaaleikkauksen Ro kesti hyvin, mutta keppien jälkeen se oli taas lähdössä haistelemaan --> nappasin nopeasti niskasta ja kielsin. Yllättävän hyvin se kesti negatiivisen palautteen, eikä loppuradalla tökännyt mihinkään! Loppusuora oli aika kamala, valssasin siis renkaan jälkeen ja jäin itse jälkeen, minkä seurauksena meiltä jäi hyppy 18 välistä.
Toka kiekka olikin sitten jo parempi, ainakaan koira ei jäänyt haistelemaan. Ekaan putkeen R meni hienosti kun ohjasin oikealta puolelta, mutta hypyllä 6 olin vähän jäljessä ja likka meinasi tulla ohi. Putkella 9 tuli sama kielto kuin ekalla kiekalla, eli en oppinut virheestä. Kepeiltä Rommi irtosi täysin yllättäen putkeen, tai siis kävi suulla nappaamassa hylyn (=15vp) ja palasi sitten takaisin. Loppusuora oli jälleen huono, tällä kertaa leikkasin takaa pituudella liian aikaisin --> Rommin hyppy lähti huonosti ja joutui ottamaan apuponnistuksen pituuden palikoilta. Pysyivät kuitenkin pystyssä, joten saatiin lopulta 20vp ja sij. 5/8. Aika oli kolmanneksi nopein ja puolisen sekuntia toiseksi nopeinta hitaampi, mikä oli aika yllättävää kaiken säädön ja koiran normaalia hitaamman vauhdin jälkeen. Kontaktit ja kepit jees, kaikki on kuulkaas enää kiinni mun ohjauksesta! Siinä onkin sitten vähän enemmän työsarkaa...
Inka
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Hyvästi avoin luokka!
Ihan tyylillä ei kyllä avoa hyvästelty, mutta ykköstulos mikä ykköstulos. Tänään siis HAU:n tokokoe Purinalla, tuomarina Hannele Pörsti. Oltiin Rommin kanssa viimeinen koirakko 20:stä, joten odotusaikaa oli reippaasti - valitettavasti.
Paikkamakuu 10 - Ei ihan kympin arvoinen, Rommi oli kuulemma pyöritellyt päätä ja ollut aika häiriöherkän näköinen. No, ottaen huomioon että ollaan viimeksi otettu avon paikkamakuu marraskuun alkupuolen kisoissa, niin saan olla tyytyväinen että edes pysyi.
Seuraaminen 7 - Ihan kamalaa. Ennen kehäänmenoa Rommi seurasi tosi kauniisti, samoin seurauttaessani sitä kehään, mutta heti tuomarin annettua luvan liikkeellelähtöön se tiputti kontaktin ja alkoi haistella. Videolta katsoessa koira kyllä tulee suurin piirtein oikeassa kohtaa, mutta nenä kulkee maata pitkin. Ihan pari yksittäistä kontaktipätkää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Alustavan pätkän seuraaminen jo hitusen parempi, mutta koira ennakoi liikkeestä istumista ja meni maahan melkein istumisen kautta. Nousi sivulle vasta tokalla käskyllä.
Luoksetulo 10 - Ennakoi vähän stoppia ja himmasi vauhtia. Hyvällä laukalla kuitenkin molemmat pätkät, tähän liikkeeseen olin tosi tyytyväinen. Rommi ei siis ole aikaisemmin kisoissa pysähtynyt ollenkaan/vasta tokalla käskyllä.
Liikkeestä seisominen 7 - Jouduin alussa palaamaan puoli askelta taakse, jotta sain koiran mukaani, alustava pätkä muuten ok. Seisomisessa ennakoi takapalkkaa ja kääntyi puoliksi ympäri, niin että palatessani sillä oli kylki mua kohti. Sivulle vasta tokalla käskyllä.
Nouto 9 - Kapulaa nostaessa sähläsi yllättävän vähän, sivulle vasta tokalla käskyllä.
Kaukot 6 - Sääntöjen mukaan ei vissiin oltaisi ansaittu numeroa ollenkaan? Käskiessäni Rommin maahan se taittoi toisen etutassun alleen ja tipautti lonkalle. Itse vaihdoissa se nousi istumaan molemmilla kerroilla vasta tokalla käskyllä, samoin sivulle nousemisessa. Sääli, Rommilla kun on yleensä niin mallikkaat kaukot!
Hyppy 10 - Haha, eipä olisi ikinä uskonut! Paimen oppii näköjään kerrasta, kätevää. Rommi siis päätyi jälleen istumaan vähän esteen sivuun, mutta hyppäsi kuitenkin hienosti takaisin. Sivulle se teki legendaarisen megaloikkansa, joka hymyilytti jälleen monia :)
Kokonaisvaikutus 7 - Kisasyndrooma iski taas, ohjaaja jännitti ja koira paineistui. Miten muuten voi muka selittää sen, että koira seuraa täydellisen hyvin kehään saakka, mutta aloittaa rauhoittelevan haistelun heti varsinaisen kisasuorituksen alettua? En missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseen, siirtymät olivat tönkköjä ja koiran vire turhan alhainen (hyvä vireindikaattori muuten tuo viimeinen perusasento, alhaisessa vireessä koira vaatii aina pari käskyä ja korkeassa tekee hyvin).
Yht. 167p AVO1
No, tulihan se ykkönen sitten lopulta. Paljon tyytyväisempi olen kuitenkin kahteen edelliseen avon kokeeseemme, tämä oli vähän tällainen "raavitaan jokaisesta liikkeestä pari pistettä" -tyyppinen suoritus. Nyt ehdottomasti jätetään avo taakse ja siirrytään voivottelemaan, Rommikin tykkää niiiiin paljon enemmän hauskoista ylempien luokkien liikkeistä. Ja mitä opimme? Paikkamakuu ja kisaseuraaminen kuntoon!
Inka
Paikkamakuu 10 - Ei ihan kympin arvoinen, Rommi oli kuulemma pyöritellyt päätä ja ollut aika häiriöherkän näköinen. No, ottaen huomioon että ollaan viimeksi otettu avon paikkamakuu marraskuun alkupuolen kisoissa, niin saan olla tyytyväinen että edes pysyi.
Seuraaminen 7 - Ihan kamalaa. Ennen kehäänmenoa Rommi seurasi tosi kauniisti, samoin seurauttaessani sitä kehään, mutta heti tuomarin annettua luvan liikkeellelähtöön se tiputti kontaktin ja alkoi haistella. Videolta katsoessa koira kyllä tulee suurin piirtein oikeassa kohtaa, mutta nenä kulkee maata pitkin. Ihan pari yksittäistä kontaktipätkää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Alustavan pätkän seuraaminen jo hitusen parempi, mutta koira ennakoi liikkeestä istumista ja meni maahan melkein istumisen kautta. Nousi sivulle vasta tokalla käskyllä.
Luoksetulo 10 - Ennakoi vähän stoppia ja himmasi vauhtia. Hyvällä laukalla kuitenkin molemmat pätkät, tähän liikkeeseen olin tosi tyytyväinen. Rommi ei siis ole aikaisemmin kisoissa pysähtynyt ollenkaan/vasta tokalla käskyllä.
Liikkeestä seisominen 7 - Jouduin alussa palaamaan puoli askelta taakse, jotta sain koiran mukaani, alustava pätkä muuten ok. Seisomisessa ennakoi takapalkkaa ja kääntyi puoliksi ympäri, niin että palatessani sillä oli kylki mua kohti. Sivulle vasta tokalla käskyllä.
Nouto 9 - Kapulaa nostaessa sähläsi yllättävän vähän, sivulle vasta tokalla käskyllä.
Kaukot 6 - Sääntöjen mukaan ei vissiin oltaisi ansaittu numeroa ollenkaan? Käskiessäni Rommin maahan se taittoi toisen etutassun alleen ja tipautti lonkalle. Itse vaihdoissa se nousi istumaan molemmilla kerroilla vasta tokalla käskyllä, samoin sivulle nousemisessa. Sääli, Rommilla kun on yleensä niin mallikkaat kaukot!
Hyppy 10 - Haha, eipä olisi ikinä uskonut! Paimen oppii näköjään kerrasta, kätevää. Rommi siis päätyi jälleen istumaan vähän esteen sivuun, mutta hyppäsi kuitenkin hienosti takaisin. Sivulle se teki legendaarisen megaloikkansa, joka hymyilytti jälleen monia :)
Kokonaisvaikutus 7 - Kisasyndrooma iski taas, ohjaaja jännitti ja koira paineistui. Miten muuten voi muka selittää sen, että koira seuraa täydellisen hyvin kehään saakka, mutta aloittaa rauhoittelevan haistelun heti varsinaisen kisasuorituksen alettua? En missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseen, siirtymät olivat tönkköjä ja koiran vire turhan alhainen (hyvä vireindikaattori muuten tuo viimeinen perusasento, alhaisessa vireessä koira vaatii aina pari käskyä ja korkeassa tekee hyvin).
Yht. 167p AVO1
No, tulihan se ykkönen sitten lopulta. Paljon tyytyväisempi olen kuitenkin kahteen edelliseen avon kokeeseemme, tämä oli vähän tällainen "raavitaan jokaisesta liikkeestä pari pistettä" -tyyppinen suoritus. Nyt ehdottomasti jätetään avo taakse ja siirrytään voivottelemaan, Rommikin tykkää niiiiin paljon enemmän hauskoista ylempien luokkien liikkeistä. Ja mitä opimme? Paikkamakuu ja kisaseuraaminen kuntoon!
Inka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
