Tunnari pilalla?

Ääh olen tyhmätyhmätyhmä huono ohjaaja, oon varmaan pilannut Rommin tunnarin lopullisesti. Ja mä kun luulin oppineeni kärsivälliseksi ton eläimen kanssa...

Rommilla oli tänään vähän ylimääräistä energiaa (=kanto mulle sukkia ja hanskoja), mutta pitkän päivän + ajotunnin päätteeksi olin niin laiska, etten jaksanut lähteä kentälle treenaamaan. Fiksuna ihmisenä päätin sitten aktivoida koiraa tunnarilla, mikä tietenkin oli vikatikki, kun mielentila oli tuo. Ja säädöksihän se meni: välillä R malttoi tehdä hienosti töitä ja tuoda omaa monta kertaa putkeen, mutta aina juuri, kun olin päättänyt, että tää on vika ja tähän lopetetaan, niin se alkoi nostella ja tarjota mulle jokaista palikkaa vuorotellen.
Tehtiin sitten oman etsimistä viltin seasta, kahden palikan erottelun eri vaiheita, namien syömistä palikoiden välistä ja kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa mulla lyhytpinnasena ihmisena palo käämit, ja koiran tuodessa mulle väärää hermostuin ja suutuin. VIRHE. Tietenkin. Rommi-ressukka nuoli hädissään mun naamaa ja meni matalaksi, minkä jälkeen mikään ei enää ottanut sujuakseen. Lopetettiin osittain onnistuneeseen (koira maisteli kaikki 3 läpi ja toi oman) ja sitten jäähdyteltiin tempuilla.

Koirasta kyllä näki alusta alkaen, ettei se oikein ollut varma mitä piti tehdä, mutta typerä ohjaaja sulki silmänsä ja otti yhtä vaikeeta toistoa toiston perään. Nyt ei tehdä tunnaria sisällä enää ollenkaan, ulkona sen kanssa ei (vielä) ole ollut ongelmia. Ulkona ja vieraan hajun kanssa R on selvästi varmempi.
Lenkeille aina oma mukaan, sen etsimistä hangesta ym helppoja juttuja. Ja ohjaajalle kärsivällisyyttä, tolle koiralle ei vaan oo varaa suuttua!!

Inka

Kultaiset optimit, tokoa ja poikkeus sääntöön

Tänään pidettiin agiryhmän pikkujoulut Etelä-Haagassa. Paaaljon kaikkea fiksua saatiin kuulla radanlukutaitoon liittyen, pienen (muttei kovinkaan helpon) harjoituksen kera. Tästäpä saatiin pähkinöitä purtaviksi ja puhtia vapaavuoroilla treenaamiseen.
Ensi viikolla suunnataankin sitten harjoittelemaan eteenmenoa + irtoamista, putkijarrutusta, takaaleikkauksia, keinua ja päälle kontakteja. Kaisa takoi meille kultaisista optimeista, joten niihin tähdätään!

Ronjan kanssa tokoiltiin viime viikolla pariin otteeseen kentällä - tämän päivän treenaaminen jäikin vähän haaveeksi, kun totesin koulumatkalla että meidän treenipaikka on jäädytetty. Viimeisimpien treenien teemana on ollut maahanmenot etupään avulla, "kumartamisen" kautta. Huomattavasti toimivaksi kuin tavallisella maahanmenolla, vauhti stoppaa huisisti nopeammin.

Seuraamisessa kaameaa edistämistä, käännökset oikealle suhteellisen onnistuneita, vasemmalle hirveitä edistämisen takia. Juoksuosuus ihan possuilua, tökki kättä ja/tai edisti reilusti, rauhoittui hitusen muistutuksesta. Hitaat pätkät parhaita. Tavallinen tasamaanouto sujui mukavasti, meidän hyppyesteenä käyttämä pömpeli oli roudattu pois, joten hyppynoutoa ei päästy tekemään.

Keskiviikkona kääntyi Ronjan maailma nurinkurin, kun taloon asteli pentu. Ja varsin itsevarmana astelikin, kumpikaan isoista koirista ei sitä hetkauttanut sitten ollenkaan. Penne on aikamoinen poikkeus sääntöön - se ei ole trikki, sen nimi ei edes ala ärrällä - ja vielä vähemmän se on aussie. Teretulemasta siis shelamn Silimen Usva Metsänneito. Huomenna neidistä kuvia kehiin.

Oona


Olin ahkera ja jaksoin kirjottaa Kaisan radanlukutaidon luennosta tiivistelmän, jossa mulle+Rommille tärkeimmät pointit. Laitan sen kuitenkin selkeyden vuoksi erillisenä kirjotuksena.

Luennon puolessa välissä katsottiin näiden treenien kisavideot+rataantutustumiset rinnakkain, eli saatiin vertailla miten hyvin rataantutustuminen vastaa kisasuoritusta. Mun rataantutustuminen oli itse asiassa yllättävän samanlainen, parit kämmit tuli itse radalla minkä ajaksi rataantutustumispuolisko oli jouduttu jäädyttämään. Sen huomasin, että tutustumisessa mulla oli hyvät linjat ja ajotukset, mutta Rommin kanssa olin myöhässä, joten siihen kiinnitetään jatkossa huomiota. Pikkasen voin yrittää vedota siihen, että toi oli eka kerta, kun Rommilla oli kunnolla vauhtia, enkä ollut tottunut siihen :) Mutta hei, oli törkeen makeeta nähdä sen liikkuvan!
Luennon jälkeen katseltiin sitten näiden treenien kisavideot. Yhä sitä samaa, eli olin parissa kohtaa auttamatta myöhässä, tosin nyt näytti jo paremmalta. Rommi hyppäsi puolet hypyistä sillä huonommalla tekniikallaan, eli roikotti takajalkoja epämääräsesti alla. Näin se tekee valitettavasti joka kerta, kun on pikkasenkaan enemmän pyöritystä radalla. Kepeille meno oli aika kamalaa katsottavaa, mutta pujottelutekniikka on parantunut huimasti 2by2:n myötä, saatiin siitä ihan kehujakin!

Lopuksi jaettiin vielä cup-palkinnot (onnea menestyneille, ootte supertaitavii!) ja suunniteltiin kevään treenejä. Tiedossa on ainakin radanlukua radanlukua radanlukua, irtoamisia, eteenlähetyksiä, keppejä, kontakteja, twisteja, putkijarrutuksia, layeringia ja kaikkea muuta kivaa.
Utelin Kaisalta ja Pedulta mun perusvirheitä ohjauksessa, niistä mainittakoon liian ahtaat tiet koiralle, Rommi kun on tilaa vaativa eläin. Mutta oon kuulemma viimesen puolen vuoden aikana kehittynyt paljon ohjaajana, mikä on tietenkin kiva kuulla :)

Inka

Luento: radanlukutaito

Tiivistettyjä pointteja eiliseltä luennolta. Kyseessä siis aksaryhmän pikkujouluissa Kaisan pitämä luento Janita Leinosen radanlukutaitoa käsitelleen luennon pohjalta.

• rataantutustumisessa käsittele rataa ohjaussarjoina
• suunnitellessa rataa (kisoissa) siellä pitäisi olla 2-3 haastavaa kohtaa, joihin erityishuomio - jos kohtia on enemmän, treenaa lisää
• jos haluat jossain vaikeassa kohdassa olla itse tietyssä pisteessä, suunnittele ohjauksesi niin, että pääset sinne
• älä merkkaa koiran virheitä (tästä mulle plussaa, Rommin kanssa on ollut pakko oppia kun likka menee niin lukkoon virheistä)
• katso rataprofiili aina väh. 2-3 esteen päähän
• IHANNE: koira putoaa ed. esteeltä niin, että seuraava este on suoraan koiran edessä (käytännössä ei tietenkään aina mahdollista)
• ohjaajan pitää pysytä arvioimaan ½m tarkkuudella missä on itse koiran ollessa tietyssä paikassa radalla
• virtuaalikoira+ihannelinja

• älä mene turhaan estelinjan taakse (kuva A: hypyn leikkaava musta viiva = estelinja, isommat pisteet ohjaaja, pienemmät koira)
• liikkumisen nyrkkisääntö: aina eteen!
• ohjaajan tekniset taidot: mitä enemmän ohjaustekniikoita handlaa, sitä isompi työkalupakki
• lyhin reitti ei aina ole nopein+paras

KOIRAAN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT tärkeysjärjestyksessä

1. LIIKE - Koira liikkuu sinne minne sinä liikut. Liikkuva valssi aina eteenpäin, aloita ennen ponnistusta ja lopeta ennen kuin koira tulee alas. Vain pakkovalssi tehdään lähellä estettä.
2. KATSE - Koiralle yllättävän vahva signaali, selän taakse jääminen koiralle epäselvä tilanne. Katse sinne, missä haluat koiran olevan, eli ponnistuskohtaan.
3. RINTAKEHÄ - Rinnassa lasersäde, joka osoittaa 2-3m päähän maahan. Säde osoittaa, minne haluat koiran (ponnistuskohta, keppien alku, takaakierto, sylkkäri, twisti, välistäveto, layering)
4. JALAT - Suurempi merkitys kuin käsillä, koska koira liikkuu matalalla. Putkilla ja pusseilla "keilaa" koira, samoin takaakierroissa.
5. KÄDET - Pyritään ohjaamaan koiran puoleisella kädellä, ohjaajan saa ohittaa vain ohjaavan käden puolelta (treenilistalle!). Oikea kulma 45-90 astetta, käsiä ei vaihdeta lennossa. Liike herättää helpommin koiran huomion --> käsien heilutus.
6. KÄSKYT - Vaikuttavat koiraan vähiten, ajoitus erittäin tärkeä. Fokus tapahtumiin esteiden välillä, kontakteille ja esteiden erotteluun. Esteen nimen sanominen siirtää ohjauksen oletukseksi, huonontaa ohjausta ja voi häiritä koiran suoritusta. 'Tässä' -käsky vain sylkkäreissä, poispäinkäännöksissä, hirtoissa ja ulkokulmissa kun pommi näkyy. Käskyjen määrästä sen verran, että yksi käsky kääntää koiran pään kerran --> jatkuva käskytys, kunnes koiran kuono on kohti seuraavaa estettä.

• koiraa jarruttavat: vast. käsi, peruutus, takakeno
• koira hyppää ohjaajan tasolle (kuva B)
• koira pitää usein ohjaajaan saman etäisyyden (Rommin tapauksessa vaatii paljon tilaa)
• magneettiteoria: ohjaaja ja esteet magneetteja, kantoalue max 5m, ei toimi mutkaputkella, koska koira aavistaa aina viimesen mutkan suuntaan

PUTKEN JÄLKEEN

• kiellot + pudonneet rimat yleisiä (90% kielloista)
• Missä ohjaaja? laser ponnistuskohtaan ja jalkojen liike tärkeitä
• leikkaukset toimivat huonosti mutkaputkilla, koska aavistaa mutkan suuntaan, leikkaus kääntää koiraa max 90 astetta

Inka

Messarituliaisia

Eilen pyörähdin Voittajassa katsomassa aussie- ja bc-kehät, moikkaamassa tuttuja sekä tietenkin shoppailemassa. Mukaan tarttu Hurtan hihna, vetolelu ja pussillinen possunkorvia + toinen samanmoinen lampaankeuhkoa. Tänään oli tarkotus mennä uudestaan, mutta esteeksi tuli aamu-unisuus ja rahanpuute.

Kotiinjäämisen kunniaksi käytiin sitten Rommin kanssa vähän tokoilemassa ja korkkaamassa uusi lelu. Ensin kierrätin maalia ja palkkasin repimisleikillä, yllättävää kyllä lelu tuntui kelpaavan Rosmolle palkaksi :) Vauhtia oli kiitettävästi, vaikka otin sekaan parit stopitkin (oli muuten makeet!). Ekalla kerralla ensin käsimerkki ja lelu lensi taakse vasta pysähdyksestä, tokalla heitin suoraan.
Kaukoissa tuli yllättäen ongelmia. Olen niin tottunut siihen, että R tekee puhtaat vaihdot miten päin vaan, että en enää edes palkkaa taakse. Tämä sitten kostautui tänään, kun otin kaukoja >15m matkalla ja koira otti pari askelta eteen m-s vaihdossa. Käskin sen peruuttaa ja koetin uudestaan, mutta jälleen sama juttu. Ei kun vaan takapalkka kehiin, nyt rintamasuunta käänty taakse aavistuksen, mutta ainakaan Rommi ei edistänyt senttiäkään. Takapalkan ongelmana rintamasuunnan lisäks on vaan vaihtojen hitaus, välillä R jättää ne kokonaan tekemättä. Ens kerralla siis lyhyemmältä matkalta ja niin, että heitän palkan taakse.

Luoksetulot oli kaikki makeita, panostettiin vaan vauhtiin ja otettiin kaikki läpijuoksuina, en kiinnittänyt huomiota eteentuloon tmv. Lelu kelpasi jälleen palkaksi :)
Voin ja evl:n seuraamista lähden nyt opettamaan ihan erillisenä juttuna, eli pitkästä, kokeenomaisesta seuruusta tulee aina megapalkka (=possunkorva). Näin saan vireen toivottavasti pysymään hyvänä loppuun saakka, vaikka seuruu venyisi viiteenkin minuuttiin. Tänään siis näytin korvaa ennen liikettä ja laitoin sen taskuun vihjesanan "possu" kera. Aika päheetä seuraamista oli pääosin, otettiin kaikilla mausteilla ja hyvin suju. Pikkasen jouduin takapään käytöstä muistuttamaan parissa käännöksessä vasempaan, mutta muuten oikeen siistii :) . Nyt heitin korvan suoraan liikkeestä, jatkossa lopetetaan koeenomaisemmin perusasentoon. Aikaa en muistanut ottaa.

Inka

Viikon tokoja

Kissan tulon jälkeen ei olla pahemmin tokoiltu, Rommilla on ollut sen verran paljon uutta sulateltavaa. Pari kertaa oon jättänyt ilta- tai aamuruuan kuppiin ja käynyt ulkona ottamassa vähän seuruuta (ihan mieletöntä, mun ei tarvii jännittää yhtään kroppaa vaan koira pysyy oikeella paikalla eikä änge edelle, en ollut edes tajunnut jännittäväni noin paljon) ja luoksareita (läpijuoksuina, ihana vauhti).

Tänään oltiin sitten tutulla kentällä lyhyiden reenien merkeissä. Pääteemana ruudut, joissa siis palattiin reippaasti taaksepäin: pienensin ruudun alle 1mx1m. Lähetyksiä kaikista neljästä suunnasta targetille, pari kertaa laitoin targetille herkkuakin, aijai... No, ainakin Rommilla on hullu vauhti päällä! Seuraavaksi rakensin ruudun toiseen paikkaan, tällä kertaa kokoa tasan 1mx1m. Kyllä R ruutuun hakee, mutta mielellään etuoikean merkin luo, ei keskelle. Tämä siis ekalla kerralla, heti kun oppii missä targetti on niin suuntaa kyllä hyvin. Pohdinnat käynnissä, vinkkejä otetaan vastaan!

Sitten seuraamista, jossa palkkailin lyhyistä pätkistä, perusasennoista ja täykkäreistä vasempaan. Hyvin toimi takapää, loppuvuoden tavoite olisi saada se kontakti täydelliseksi. Nyt siis pysyy kyllä muuten hienosti, mutta likka on vähän häiriöherkkä.
Liikkeestä istumiset oli yllättävän hienoja, tosi nopeita ja tarkkoja! Vahvistelin jälleen myös luoksetulon maahanmenoa naksauttelemalla etupään laskemista, ja lopuksi otettiin 2on2offeja kentän penkillä.

Kissasta vielä sen verran, että se on peräti kehrännyt ihan Rommin lähellä eilen illalla, tosin sähisee yhä, jos R tekee mitään äkkinäisiä liikkeitä. Eiköhän tää tästä!

Inka

Kissa tuli taloon

Eilen illalla meille sitten muutti kissanpentu. Herra on nimeltään Tyyne ja kotoisin maalta, serkun kissoja. Tuli siis pikkusiskon kissaksi, mä vastustin koko sisäkissajuttua aika pitkään. Tosin tietenkin nyt, kun pentu on talossa, ei sitä millään voi vastustaa :)

Rommi ja kissa ei oikeen tuu toimeen, Rommin eka reaktio koko pentuun oli haukku ja syöksy, mistä kissalle jäi traumaa. Ekan kohtaamisen jälkeen ilmapiiri on ollut jännittynyt, Rommi yrittää usein uteliaana lähestyä kissaa, mutta herra vetää villat pystyyn ja sähisee --> R pakenee hätääntyneenä. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Rommi välttelee Tyyneä kaikin tavoin ja Tyyne ei juuri välitä Rommista muuten paitsi jos tulee liian lähelle.


Rommi on tietenkin saanut ekstrahuomiota, mutta on silti aina aivan onnessaan, jos joku sitä tulee rapsuttamaan. Katsotaan miten homma lähtee etenemään, jos nuo kaks ei sopeudu toisiinsa niin kissan on luonnollisesti lähdettävä. Toivotaan kuitenkin parasta :)

Seassa pari söpöstelykuvaa pennusta, vähän on rajaukset ym. pielessä kun laps on niin nopea liikkeistään.


Inka

Hanna Turusen agit

Eilen oli vikat agilitytreenit ennen talvitaukoa, koska ens kerralla kokoonnutaan pikkujouluihin ilman koiria. Kouluttajat ovat jo pidempään lupailleet meille vierailevaa kouluttajaa, joten eilen Turusen Hanna kävi vetämässä treenit. Ekat kaks kiekkaa niin, että virheet sai korjata mutta hyllystä ulos, sitten pureuduttiin virheisiin.

Rommin kanssa kierrätin hypyn 2 oikealta takaa, jonka jälkeen valssasin kolmosen oikealle puolelle. Tässä tuli molemmilla kierroksilla ongelmia, sillä olin myöhässä ja jouduin koiran linjalle --> se kiersi kolmoshypyn. Ekalla kiekalla yritin takaaleikata ennen vitosta, mutta leikkaus oli liian jyrkkä ja Rommi ajautui putken ohi. Tokalla kiekalla pyöräytin Rommin vaan vitosen jälkeen oikeelta puolelta ohjaten putkeen, mikä toimi odotettua paremmin.

Ekalla kiekalla linja putkesta 6 hypylle 7 oli vähän laaja, ja toka kiekka päättyi siihen, että R ampaisi suoraan putkeen 16. Putkella 9 en kertonut suunnanmuutoksesta ajoissa --> jälleen turhan laaja kaari. Muutenkin olin jatkuvasti myöhässä, mikä kostautui hypyllä 17, koska en ehtinyt ottaa koiraa vastaan putkesta, ja se automaattisesti kävi puomin ylösmenolla.

Sitten korjauksiin. Alku sujui parhaiten, kun lähetin Rommin takaakiertoon ajoissa viemällä voimakkaasti oikeella kädellä+jalalla, jolloin ehdin juuri ja juuri valssaamaan pois koiran ideaalilta linjalta hypylle 3. Siitä jaakotus pois houkuttelevalta putkensuulta ja putki 6 samalla tavalla kuin tokalla kiekalla.

Selkeä ääni kertoi koiralle, että matka jatkuu putken jälkeen takaviistoon, sama juttu putken 9 kanssa (jo koiran ollessa putkessa!). Hypyllä 14 napakka "Rommi" + valssaus --> tiukempi käännös, ja putkeen 16 lähetys kauempaa, jotta ehdin juosta ottamaan koiraa vastaan. Rintamasuunta koiraa päin ja koira vasempaan käteen, tästä vaihto oikeaan käteen ja koira hypyn 17 yli. Puomilla mulla oli lätkä, loppurata ok.

Talvitauon projektiksi voitaisi ottaa se putkijarrutus ja jatkaa lyhyiden hyppyjen vahvistamista, jotta saataisi nuo tiukemmat käännökset sujumaan. Muutenkin parempi ennakointi radalla auttaisi saamaan radan sujuvammaksi, ja koska Rommi ei ole se kaikkein nopein koira, niin tiukoilla käännöksillä saataisiin aikatasoitustakin.

Lopuksi ulkokentällä vielä keppejä ja harkka-A'ta, kepit jees mutta kontaktit ei, kun lätkä ei ole lopussa niin Rommi pysähtyy lähes poikkeuksetta sen pari senttiä yli. Lisää vaan siis 2on2off juttuja reenien ulkopuolella.

Inka

HAU:n ev agikisat

Tänään pyörähdettiin Rommin kanssa HAU:n omille möllikoirakoille järjestämissä agiepiksissä. Vähäniityn Sari tuomaroi ja antoi loppukommenttia, suurkiitokset :) . Rata oli ihanan helppo ja suoraviivainen, mikä huolestutti mua vähän, koska ei olla pitkään aikaan tehty mitään tuollaista reeneissä. Keppejä ja kontakteja ei siis ollut ollenkaan.
Halusin kokeilla sylkkäriä radalla, joten otin Rompan ykkösen ja kakkosen yli vastaan vasemmalla kädellä rintamasuunta pois putkelta --> kiepsautin hyvin toimineella sylkkärillä putkeen. Hypyllä 5 sattui radan ainoa kämmi, odotin koiran irtoavan hypylle vaikka itse liikuin sivusuunnassa valssaamaan 6-7, mutta sepä tulikin ohi ja hyppäsi kutosen. Ohjasin siis takaisin vitoselle, loppurata ihan jees. Koska rata ei ollut hankala, saatoin keskittyä puhtaasti rintamasuuntaan joka toimi!! 7-10 siis oikeelta puolelta, 11-14 vasemmalta ja loppusuora jälleen oikealta.
Sarin loppukommentit: Muuten oikein hieno rata, Rommi ei hypännyt vitosta, koska olin askeleen edellä --> oma liike pysähtyi hieman liian aikaisin. Sanoi että jos kontaktit ja kepit ovat kunnossa, niin ehdottomasti kisoihin vaan :)

Saatiin suorittaa rata vielä toisen kerran, ja koska maksikoirakoilla (2 kpl) oli tasatilanne, niin meidän kohdalla kyseessä oli myös revanssi. Tällä kertaa maltoin ohjata vitosen loppuun saakka, mutta putkea 10 sitten en, joten sinne tuli kielto. Muuten jälleen ok suoritus, plussaa mulle siitä, että uskalsin juosta tällä kertaa. Jatkossa pitää muistaa, että suoraviivasilla radoilla on lupa keskittyä omaan vauhtiin toisin kuin pyörityksissä, joissa sijainti ja pikkuliikkeet ovat tärkeämpiä.
Sarin loppukommentit: Jälleen hyvä rata, erityisesti loppusuora oli makee mun lisätessä vauhtia. Koira kyllä etenee kovaa jos vaan oma kunto sen sallii ;) . Kymppiputkeen en käskyttänyt tarpeeksi selkeästi.

Lopputulos ekalta radalta 20vp (kielto + hyl) ja aika -17.97, tokalta radalta 5vp ja aika -22.36, jolla voitettiin hurja kahden koiran luokka. Ja mitä opittiin? Rommi ei kisatilanteessa (lue: ohjaaja jännittää -tilanteessa) irtoa juuri lainkaa, mikä aiheutti molempien ratojen virheet. Oletin siis, että kyllä se irtoaa sen pari metriä mennen tullen palaten, enkä ohjannut loppuun saakka.

Lopuksi käytiin vielä toisella puolella reenaamassa vähän keppikulmia ja kontakteja. Umpikulman kanssa oli aluksi pikkasen vaikeuksia, mutta saatiin lopulta sekin sujumaan. A'lla Rommi olisi koko ajan halunnut tulla pari senttiä liian pitkälle koska lätkää ei ollut, mutta kun tarpeeksi usein palauttelin niin alkoi tuokin sujua.
Kaiken kaikkiaan tosi positiivinen kokemus, mun kisajännitys alkaa pikkuhiljaa hellittää ja oli kiva mennä vaihteeksi helppoa rataa :) Keväällä sitten startataan ekoissa virallisissa!

Inka

Purinareeniä

Tokoiltiin Rommin kanssa Purinan (pimeällä) ulkokentällä kera Veeran ja Saran. Oli kyllä mun osalta vähän hutiloidut reenit, en ollut oikein suunnitellut etukäteen. Koiruudella oli kuitenkin ihanasti energiaa, mikä näkyi mm. pomppuisina suorituksina ja korvattomuutena.
Alotettiin siis ruudulla, joka otti tällä kertaa roimasti takapakkia. Rommi ei ollenkaan hahmottanut koko ruutua, haahuili vaan epämääräsesti kunnes löysi targetin, oisko vikalla kerralla hakenut suurin piirtein suoraan? Kuten jo edellisessä päivityksessä totesin, taitaa meillä olla ruudun pienennys edessä. Niin ja ruutuja myös vieraalle kentälle, ei pelkästään siihen tuttuun kohtaan omalla kentällä!

Seuraavaksi hyppynoudon alkeita ekaa kertaa tokoesteellä. Ensin pari kertaa niin, että annoin kapulan koiralle suuhun ja kutsuin esteen yli, sitten pari kertaa joutu ensin poimimaan maasta. Lopuksi kokeilin vielä kisamallista vähän lyhkäsellä heitolla, sujui muuten hyvin mutta koira törmää yhä muhun luovutuksessa :) ...
Tein myös ekaa kertaa kisojen ulkopuolella avon hyppyä, tässä voisi olla selitys niille avon nollille menneille hypyille. Istuminen oli siis epävarma ja R hakee yhä esteen oikeaan reunaan.
Veera liikkuroi meille yhden tasamaanoudon, joka sujui ihan ok ja yllättävän rauhallisesti. Rommi voisi kyllä yhä vähän malttaa jarruttaa ennen kapulaa ja ennen mua.

Tässä välissä treenasin vähän aksaa, lähinnä keppejä. Epävarmuus näkyy yhä vauhdissa, mutta Rommi hakee helpoista kulmista sisään jo paljon varmemmin. Pystyin myös jättäytymään ihan reippaasti taakse ilman, että koiran suoritus juurikaan muuttui. Miinusta siitä, että alussa R tuli pari kertaa liian aikasin ulos.
Viimesenä liikkeenä tunnari, jonka alku tosin meni ihan säädöksi. Kaivelin tunnaripalikoita avoimesta laukusta, kun Rommi tietenkin kävi nappaamassa kuivamuonapussin, levitteli sisällöt maahan ja hotki niitä kovaa vauhtia. Huoh, ahne possu... No, tietenkin lähettäessäni koiraa palikoille (rivissä) se ryntäsi tsekkaamaan josko maasta vielä löytyisi nappuloita, joten jouduin viemään sen lähes palikoille saakka. Olisiko ollut viisi väärää plus oma, ekoja kertoja vieras haju. Hyvin Romppa toi oman, mutta kerätessäni palikoita pois tyttö poimi jonkun väärän ja tarjosi sitä mulle, joten tunnarilaskurin saldo plusmiinusnolla.

Mulla alko heti perään Purinalla junnualkeiden koulutus ja suunnitelmana oli ollut, että laittasin koiran siksi aikaa Pedun autoon. No, Pedu ei jostain syystä saapunutkaan paikalle, joten Rommi oli puolitoistatuntisen hallin seinässä kiinni. Ja huusi koko sen ajan. Sehän on täysin sietämätöntä, että muut koirat saa tehä aksaa mutta hän ei, ja kaiken kukkuraksi mamma vielä on mukana jokaisen koiran suorituksessa ja kehuu niitä!

Alkeiskurssin jälkeen pyörähdettiin vielä bussia odotellessa nopeasti uudelleen ulkokentällä, tällä kertaa puhtaasti agilityn merkeissä. Tehtiin lähinnä lyhyitä tekniikkapätkiä: eteenlähetyksiä, jaakotuksia, lyhyttä ja pitkää hyppyä, takaaleikkauksia, takaakiertoja ja keppikulmia. Kaikki meni tosi kivasti, erityisesti keppeihin olin tyytyväinen. Saatoin irrota etu-, taka- ja sivusuunnassa miten päin vaan, ja R malttoi silti hakea sisään oikein ja tehdä itsenäisesti loppuun saakka. Kulmat tosin oli joka kerta helppoja, ei 90 astetta terävämpää. En varmaan kulmaa vähään aikaan vaikeutakaan, jotta säilyy varmuus ja itsenäisyys sisäänmenon hakemisessa.
Huomenna HAU:n omien möllien epiksiin!

Inka

Parin päivän tokot

Eilen ip tokoiltiin Rommin kanssa lähikentällä vähän flegmaattisella meiningillä. Jo kentälle mentäessä Rommi oli tavallista vaisumpi, joten tehtiin vaan pieniä paloja naksun kanssa. Palkkailin tiheään seuraamisen liikkeellelähtöjä ja perusasentoja sekä kierrätin maalia --> vauhtiluoksareita ilman stoppeja. Aloitettiin myös luoksetulon maahanmenon uudelleenopettelu, tavoite olisi muuttaa koiran tekniikkaa niin, että se aloittaisi maahanmenon etupäällään (toiveena lisää nopeutta, jäisi se hilautuminen pois). Nyt naksauttelin vain pelkän etupään laskemisesta maahan, joka on kumarra-temppuna Rommille tuttu juttu, mutta nyt käytin vihjesanaa "down". Välillä myös takapää laskeutui, ja palkkasin toki tästäkin, mutta ensin olisi kuitenkin tarkoitus vahvistaa etupäätä.
Syy koiran vaisuuteenkin selvisi: se oli käynyt pikkusiskojen huoneessa syömässä Dumle-joulukalenterin ja oli kuulemma oksennellut koko päivän. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mulla ehti käydä vaikka mitä kauhuskenaarioita mielessä! Teräslikka :)

Tänään Rommi oli jo oma pirteä itsensä, joten pyörähdettiin vähän kauempana isolla kentällä tekemässä tokontyyppistä. Ideana oli ihan motivaatiotreenit, tehtiin kaikkea kivaa ja vauhdikasta lihapullien kera. Yleensä olen vähän nipo suolanamien kuten lihapullien suhteen, joten kyseessä oli Rommille superherkku.

Noutoja tehtiin alussa ja lopussa tasamaalla puukapulalla. Hetsailin koiraa kapulan perään ja biletin hulluna, kun toi eteen, kerran jopa päästin lentävän kapulan perään. Noudoissa ei oikeastaan ole pitkään aikaan ollut muuta ongelmaa kun liiallinen vauhti (koira kompuroi kapulan ohi, törmää muhun niin että lennän taaksepäin), mutta näiden treenien tarkoituksena olikin, että koiralla olisi kivaa eikä ohjaaja nipottaisi. Vikalla kerralla tehtiin avo-malliin, koira nyki koomisesti eteen ennen kuin päästin hakemaan.
Seuraavaksi ruutu. Meno oli vähän vaisua, joten rikoin itselleni tekemän 'ei namia ruutuun' -säännön ja vein targetin päälle lihapullaa. Meille se voittajassa kisaaminen on kuitenkin niin kaukainen haave, että mieluummin tehdään ruudusta koiralle superkiva ja kärsitään varjopuolesta eli haistelusta. Ja ai että kun tuli koiraan vauhtia! Lähetin pari kertaa 50m päästä, hyvä kun ei jalkoihinsa sotkeutunut kun piti ampua ruutuun pää viidentenä jalkana :) . Rommilla tuntuu kuitenkin olevan hankaluuksia hahmottaa ruutumerkit, eli suunnistaa ruutuun pelkän targetin perusteella, joten jatkossa pienennetään ruutua pikkasen kisamitoista.

Tästä jatkettiin tunnarilla. Tokalla kerralla nosti väärän, toi vähän matkaa ja pudotti, sitten palasi hakemaan oman. Vika kerta oli superupea, Rommi haistoi maltilla kaikki läpi ja poimi varmanoloisesti oman mukaan heti, kun tuli sen kohdalle. Tähän oli hyvä lopettaa.
Tunnarilaskuri: 94-6+1=89
Ohjatussa palattiin taaksepäin ja otettiin pelkkiä suunita namipurkeilla ja niin että vein koiran merkille. Yhtä kertaa lukuunottamatta suunnat meni jees, ensin laitoin purkit suoralle linjalle merkin kanssa, sitten syvensin vähitellen.
Vauhtiteema jatkui: Luoksetuloja pitkällä matkalla (jopa 300m kiitos ison kentän) läpijuoksuina, ainakin koiralla oli kivaa :) . Sitten seuraamista niin, että naks+lihapullaa perusasennoista ja askelista, ei yhtään pidempää pätkää. Rommilla on vähän ongelmaa takapään käytön kanssa pidempien seuraamisten aikana, joten vahvistin vasemmalle käännöksen ennakointia kääntämällä päätäni ja näin vihjaamalla koiralle mun ympäri peruuttamista. Inota oli kovasti!

Lopuksi tehtiin vielä sylkkäreitä ja hiottiin hypyn pituutta sellasen punakeltasen pömpelin kanssa, hienosti suju! Ainakaan tollasella hypyllä Rommi ei epäröi hypätä 'shhh' -käskystä, katotaan vaan miten sujuu kun on se kuuskymppinen rima...

Inka