Huoh, tulee aina kehuttua miten Rommi on niiiin rauhassa kotona, vaikka ei pariin päivään saisi mitään aktiviteettia, mutta ei. Kolmen päivän (tarkoituksellisen) tauon jälkeen tuo roudas mulle sukkaa, palloa, kännykkää, hanskaa... Leikkiin Är olisi koko ajan ollut haastamassa, ja jos pyysin sen esim. sivulle, oli neiti aivan onnensa kukkuloilla. Lähinnä mua vaan nauratti, Rommi kun ei juurikaan tuollaista tekemisen metsästämistä harrasta, päin vastoin.
Eilen illalla pyörähdettiin siis lähikentällä tokon merkeissä. Aloitettiin maalinkierroilla, joista pari tosi makeeta stoppia. Sitten perusasennon kontaktia, koska Rommi otti turhan paljon häiriötä ympäristöstä. Parin huomautuksen jälkeen koira pitikin kontaktin oikein mallikkaasti :) . Seuraamisessa hiottiin liikkeellelähtöjä, palkkailin 1-3 askeleesta namein & runsain kehuin.
Seuraavana ohjelmassa kaikki jäävät. Maahanmenot palkkasin välittömästi, tavoite saada mahd. nopeaksi tuo. Seisomisessa R varasti kerran takapalkalle, mutta muuten siistejä suorituksia. Koira yllätti mut istumisissa totaalisesti, ne oli nopeita ja varmoja ilman mitään vartaloapua, ja taakse kävellessäni se ei nostellut koipia ollenkaan. Hyvä Är! Palkkasin paljon alustavasta osuudesta kaikissa jäävissä.
Lopetettiin kaukoihin. Ekalla kerralla otin 10m etäisyydeltä s-m-s-i-s-m, ihan mieletön setti! Kaikki vaihdot teknisesti puhtaita, eikä koira liikkunut milliäkään mihinkään suuntaan :) . Tokalla kerralla 5m etäisyydeltä i-m-i-m, palkkasin kissanruokarasialla. Tästä lähin kissanruoka tulee vain kaukojen jälkeen, pian tavoitteena saada nouto ketjutettua mukaan.
Inka
perjantai 30. lokakuuta 2009
tiistai 27. lokakuuta 2009
Maanantain agit
Eilisissä liidoissa jatkettiin samalla teemalla eli leikkauksilla ja kepeillä. Paikalla kuusi koirakkoa plus kolme kouluttajaa, niin ja loppuvuodelle luvattiin myös vieraileva kouluttaja radanlukutaitoa pohtimaan.
Leikkauksia tehtiin Lauran suunnittelemalla pidemmällä radalla, jossa siis sekä takaaleikkauksia että persjättöjä. Rommilla oli yllättäen valtavasti vauhtia, ja sain pitkästä aikaa ihan juostakin.
Kakkosen ja kolmosen välissä piti tehdä persjättö, mikä oli mulle radan suurin ongelma. Tai siis lähinnä se rintamasuunta oli. Kaisa käski kuvitella, että mulla on rintakehässä laserpointteri, jolla mun tulee osoittaa tasan siihen kohtaan, jonne koiran haluan. Rommi lukee mun hartioita ja rintamasuuntaa niin pirun tarkkaan, että on aivan sama mitä kädellä huidon tai äänellä huudan, jos hartiat on menossa jonnekin aivan muualle. Joten alkua hiottiin siihen saakka, kunnes sain rintamasuuntani persjätön jälkeen etenemissuuntaan, ja siinähän luonnollisesti kesti... Jos jättö onnistui, niin koira unohtui and vice versa.
Toinen ongelmakohta oli renkaan jälkeen tuleva hyppy, koska ohjasin vasemmalta puolelta vähän koiran takaa (koiralle epäselvyys pituuden ja hypyn välillä). 'Eteen' -käskyllä kuitenkin toimi, jatkossa käsi alemmas!
Ekalla kerralla mulla ei ollut lätkää A'lla, mutta toimi silti hienosti. Lopuilla kerroilla lätkä varmistamassa. Ja kyllä se A on niin superhuippukiva, ihan hullun pitkiä hyppyjä tuli pituudella, kun A näkyi edessä :) .
Kaiken kaikkiaan saatiin siis kuitenkin aikaiseksi nopeaa ja toimivaa rataa, eikä koirakaan pahemmin hiipunut loppua kohden. Jatkossa vaan mun pitää miettiä jo rataan tutustuessa rintamasuuntaa rintamasuuntaa rintamasuuntaa!
Pedun kanssa sitten keppejä. Reenailtiin eri kulmista lähestymisiä putken avulla, mulla oli jäänyt naksutin himaan, joten kehu toimi samalla periaatteella. Oikeelta puolelta ohjatessa R oli mielettömän makee, se haki sisään hienosti itse vaikeistakin kulmista ja säilytti rytmin, vaikka kuljin selvästi takana/edessä. Loppua kohden vauhti kiihtyy aina kivasti :) .
Sitten se mun tokokoiralle kirottu vasemman puolen ohjaus. Rommi yllätti tässäkin positiivisesti, haahuilun sijaan se pujotteli kaikki 12 keppiä täysin itsenäisesti ja niin, että kuljin takana!! Loppua kohden oli aina epävarmempi, mutta jatkoi yhtä poikkeusta lukuunottamatta viimeseen keppiin saakka. Umpikulman eka väli tuotti vähän vaikeuksia, mutta varmaan sekin sujuisi jos saisin sen perkeleen rintamasuunnan kohti sitä ekaa keppiä.
Inka
Leikkauksia tehtiin Lauran suunnittelemalla pidemmällä radalla, jossa siis sekä takaaleikkauksia että persjättöjä. Rommilla oli yllättäen valtavasti vauhtia, ja sain pitkästä aikaa ihan juostakin.
Kakkosen ja kolmosen välissä piti tehdä persjättö, mikä oli mulle radan suurin ongelma. Tai siis lähinnä se rintamasuunta oli. Kaisa käski kuvitella, että mulla on rintakehässä laserpointteri, jolla mun tulee osoittaa tasan siihen kohtaan, jonne koiran haluan. Rommi lukee mun hartioita ja rintamasuuntaa niin pirun tarkkaan, että on aivan sama mitä kädellä huidon tai äänellä huudan, jos hartiat on menossa jonnekin aivan muualle. Joten alkua hiottiin siihen saakka, kunnes sain rintamasuuntani persjätön jälkeen etenemissuuntaan, ja siinähän luonnollisesti kesti... Jos jättö onnistui, niin koira unohtui and vice versa.
Toinen ongelmakohta oli renkaan jälkeen tuleva hyppy, koska ohjasin vasemmalta puolelta vähän koiran takaa (koiralle epäselvyys pituuden ja hypyn välillä). 'Eteen' -käskyllä kuitenkin toimi, jatkossa käsi alemmas!
Ekalla kerralla mulla ei ollut lätkää A'lla, mutta toimi silti hienosti. Lopuilla kerroilla lätkä varmistamassa. Ja kyllä se A on niin superhuippukiva, ihan hullun pitkiä hyppyjä tuli pituudella, kun A näkyi edessä :) .
Kaiken kaikkiaan saatiin siis kuitenkin aikaiseksi nopeaa ja toimivaa rataa, eikä koirakaan pahemmin hiipunut loppua kohden. Jatkossa vaan mun pitää miettiä jo rataan tutustuessa rintamasuuntaa rintamasuuntaa rintamasuuntaa!
Pedun kanssa sitten keppejä. Reenailtiin eri kulmista lähestymisiä putken avulla, mulla oli jäänyt naksutin himaan, joten kehu toimi samalla periaatteella. Oikeelta puolelta ohjatessa R oli mielettömän makee, se haki sisään hienosti itse vaikeistakin kulmista ja säilytti rytmin, vaikka kuljin selvästi takana/edessä. Loppua kohden vauhti kiihtyy aina kivasti :) .
Sitten se mun tokokoiralle kirottu vasemman puolen ohjaus. Rommi yllätti tässäkin positiivisesti, haahuilun sijaan se pujotteli kaikki 12 keppiä täysin itsenäisesti ja niin, että kuljin takana!! Loppua kohden oli aina epävarmempi, mutta jatkoi yhtä poikkeusta lukuunottamatta viimeseen keppiin saakka. Umpikulman eka väli tuotti vähän vaikeuksia, mutta varmaan sekin sujuisi jos saisin sen perkeleen rintamasuunnan kohti sitä ekaa keppiä.
Inka
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Namijälkeä ja keppejä
Tänään siis tosiaan panostettiin Rommin kanssa tohon jäljestämisen tarkkuuteen. Jälki oli pituudelta 30-40m ja nameja tiheään (joka askel / joka toinen askel), pari neljän tyhjän askeleen pätkää. Ikää 20min ja kolme kulmaa. Unohdin tietenkin merkitä jäljen alun, ja kovasti olin kummissani, kun koira ei osoittamisesta huolimatta tuntunut sitä löytävän. Vasta hetken päästä tajusin meidän olevan kymmeniä metrejä sivussa aloituspaikasta... Oikeaa kohtaa ylittäessämme R nappasikin heti jäljen hienosti :) . Itse jälkikin meni todella upeasti, nenä pysyi tarkalleen jäljellä eivätkä kulmat tuottaneet ongelmia. Tällä kertaa myös vauhti pysyi hanskassa namien ansiosta, joten tavoite saavutettiin.
Myöhemmin kokeiltiin sitten Rommin ekaa keppiruutua. Talloin 3mx3m alueen, jonne tiputtelin hajustamiani keppejä 7 kipaletta. No, tyypilliseen tapaani olin sitten nostanut rimaa liian ylös liian nopeasti, eikä koira tajunnut ollenkaan mitä sen piti tehdä :/ Säädin sen kanssa kaikennäköistä ja yritin eri keinoin saada tajuamaan, että noiden keppien kohalla kuuluu mennä samalla tavalla maahan kun sisälläkin, mutta tietenkin tuloksetta. Millon se ohjaaja tajuu, että hiljaa hyvää tulee? Lopuksi otin vaan parin kepin kanssa vihjesanalla ilmasua ilman mitään ruutuja tmv, näki oikein kuinka koira helpottu kun tajusi, mitä siltä pyysin.
Ton ilmasun kanssa on nyt vähän pohdinnat käynnissä, en oikein osaa päättää pitäisikö jatkaa maahanmenoilla vai siirtyä tuomiseen. Tuominen olisi varmaan Rommille luonnollisempaa (nytkin tarjoaa sitä aina ollessaan epävarma), mutta toisaalta en mielelläni antaisi sen poistua jäljeltä. Kun mitään tavotteita ei jäljen suhteen kuitenkaan ole, niin voisi varmaan tehdä kepeistä koiralle helpompia ja antaa sen tuoda ne mulle käteen?
Inka
Myöhemmin kokeiltiin sitten Rommin ekaa keppiruutua. Talloin 3mx3m alueen, jonne tiputtelin hajustamiani keppejä 7 kipaletta. No, tyypilliseen tapaani olin sitten nostanut rimaa liian ylös liian nopeasti, eikä koira tajunnut ollenkaan mitä sen piti tehdä :/ Säädin sen kanssa kaikennäköistä ja yritin eri keinoin saada tajuamaan, että noiden keppien kohalla kuuluu mennä samalla tavalla maahan kun sisälläkin, mutta tietenkin tuloksetta. Millon se ohjaaja tajuu, että hiljaa hyvää tulee? Lopuksi otin vaan parin kepin kanssa vihjesanalla ilmasua ilman mitään ruutuja tmv, näki oikein kuinka koira helpottu kun tajusi, mitä siltä pyysin.
Ton ilmasun kanssa on nyt vähän pohdinnat käynnissä, en oikein osaa päättää pitäisikö jatkaa maahanmenoilla vai siirtyä tuomiseen. Tuominen olisi varmaan Rommille luonnollisempaa (nytkin tarjoaa sitä aina ollessaan epävarma), mutta toisaalta en mielelläni antaisi sen poistua jäljeltä. Kun mitään tavotteita ei jäljen suhteen kuitenkaan ole, niin voisi varmaan tehdä kepeistä koiralle helpompia ja antaa sen tuoda ne mulle käteen?
Inka
lauantai 24. lokakuuta 2009
Lauantain jäljet
Tänään tallasin Rompalle kaksi jälkeä, eka turhan vaikee ja toka helppo. Ihan tonne lähimettään tein ekan, kun en laiskana jaksanut lähteä kauemmas. Maasto oli paikoin ryteikköistä, paikoin ihan easya.
Eka jälki oli pituudelta 50m normaalimittaisilla askelilla, nameja vaihtelevasti, niin että välillä oli joka askeleella, välillä joka kolmannella ja pari 10m pätkää ei ollenkaan. Yksi kulma. Jäljen oli tarkoitus antaa vanheta 20min, mutta huomasin jäljen käveltyäni, että mulla ei ollut kissanruokarasiaa mukana. Kotoakaan ei löytynyt, joten tarkoitus oli käydä nopeasti lähikaupassa, mutta onneksi isä olikin juuri lähdössä autolla kaupalle. Odottelin tyytyväisenä kotona, mutta isää ei kuulunut 20 minuutinkaan jälkeen. Soitolla selvisi, että isä oli lähtenyt Prismaan tekemään isoja ruokaostoksia, eikä tulisi takaisin ainakaan tuntiin. Kävin siis nopeasti heittämässä jäljen päähän purkin ja hain koiran, mutta tässä vaiheessa jäljellä oli jo yli 40min ikää. Vanhin jälki, jonka R on ajanut, on ollut 25min ikäinen, ja se oli erittäin helppo ja runsaasti namitettu. Päätin kuitenkin kokeilla...
Rommi löysi jäljen itsenäisesti, ja alku olikin lupaava. Sitten päästiin ekalle tyhjälle pätkälle, mikä selvästi hämäsi koiraa. Se palasi ensin takajäljelle, mutta korjasi kuitenkin nopeasti. Ihan ideaalisti ei loppujälkikään mennyt, vaan koira pyöri turhia ja hukkasi jäljen pariin otteeseen. Loppuun kuitenkin päästiin ilman mun apua, joten ei se nyt ihan toivotonta ollut. Vähän kuitenkin kadutti se, että nostin rimaa turhan nopeasti, joten myöhemmin illalla kävin tallomassa toisen helpomman jäljen itsetuntoa kohottamaan.
Toka jälki siis oli nurmella, pituutta 90m ja nameja sekalaisesti kuten ekallakin. Kaksi kulmaa ja ikää 20min. Lähestyttiin sivusta, hyvin löytyi ja lähti oikeaan suuntaan. Alkusähellyksen jälkeen meni jees, molemmat kulmat ok ja kerran taisi tehdä jonkun ihme pyörähdyskoukeron, mutta nenä pysyi koko ajan tiiviisti maassa. Ainoa ongelma on nyt se vauhti, jota on aaaaivan liikaa ja jonka takia tarkkuus puuttuu kokonaan. Vaikka periaatteessa en haluaisi puuttua Rommin työskentelyyn, niin joudun jatkuvasti jarruttelemaan menoa, jottei kiirehdi liikaa. Huomenna tarkoituksena tehdä pari kunnon namijälkeä kierroksia laskemaan, niin ja keppiruudunkin voisi väsätä.
Inka
Eka jälki oli pituudelta 50m normaalimittaisilla askelilla, nameja vaihtelevasti, niin että välillä oli joka askeleella, välillä joka kolmannella ja pari 10m pätkää ei ollenkaan. Yksi kulma. Jäljen oli tarkoitus antaa vanheta 20min, mutta huomasin jäljen käveltyäni, että mulla ei ollut kissanruokarasiaa mukana. Kotoakaan ei löytynyt, joten tarkoitus oli käydä nopeasti lähikaupassa, mutta onneksi isä olikin juuri lähdössä autolla kaupalle. Odottelin tyytyväisenä kotona, mutta isää ei kuulunut 20 minuutinkaan jälkeen. Soitolla selvisi, että isä oli lähtenyt Prismaan tekemään isoja ruokaostoksia, eikä tulisi takaisin ainakaan tuntiin. Kävin siis nopeasti heittämässä jäljen päähän purkin ja hain koiran, mutta tässä vaiheessa jäljellä oli jo yli 40min ikää. Vanhin jälki, jonka R on ajanut, on ollut 25min ikäinen, ja se oli erittäin helppo ja runsaasti namitettu. Päätin kuitenkin kokeilla...
Rommi löysi jäljen itsenäisesti, ja alku olikin lupaava. Sitten päästiin ekalle tyhjälle pätkälle, mikä selvästi hämäsi koiraa. Se palasi ensin takajäljelle, mutta korjasi kuitenkin nopeasti. Ihan ideaalisti ei loppujälkikään mennyt, vaan koira pyöri turhia ja hukkasi jäljen pariin otteeseen. Loppuun kuitenkin päästiin ilman mun apua, joten ei se nyt ihan toivotonta ollut. Vähän kuitenkin kadutti se, että nostin rimaa turhan nopeasti, joten myöhemmin illalla kävin tallomassa toisen helpomman jäljen itsetuntoa kohottamaan.
Toka jälki siis oli nurmella, pituutta 90m ja nameja sekalaisesti kuten ekallakin. Kaksi kulmaa ja ikää 20min. Lähestyttiin sivusta, hyvin löytyi ja lähti oikeaan suuntaan. Alkusähellyksen jälkeen meni jees, molemmat kulmat ok ja kerran taisi tehdä jonkun ihme pyörähdyskoukeron, mutta nenä pysyi koko ajan tiiviisti maassa. Ainoa ongelma on nyt se vauhti, jota on aaaaivan liikaa ja jonka takia tarkkuus puuttuu kokonaan. Vaikka periaatteessa en haluaisi puuttua Rommin työskentelyyn, niin joudun jatkuvasti jarruttelemaan menoa, jottei kiirehdi liikaa. Huomenna tarkoituksena tehdä pari kunnon namijälkeä kierroksia laskemaan, niin ja keppiruudunkin voisi väsätä.
Inka
Tilannekatsausta
Meidän osalta päivitystä sen verran, että Ronjan juoksu alkoikin yli kuukautta odotettua aiemmin. Tärppien ajan Ronja on ollut reissaamassa ja palailee Espoon suunnille ensi viikon puolivälin tienoilla.
Koitetaan keskittyä luoksetulon parantelemiseen ja hyppyä olisi syytä päästä hallille päästä tekemään. Marraskuun kisoihin siis päästäisiin juoksujen puolesta, eri asia sitten onkin, että millä fiiliksellä koira tällä kertaa on juoksujen jälkeen.
Oona
Koitetaan keskittyä luoksetulon parantelemiseen ja hyppyä olisi syytä päästä hallille päästä tekemään. Marraskuun kisoihin siis päästäisiin juoksujen puolesta, eri asia sitten onkin, että millä fiiliksellä koira tällä kertaa on juoksujen jälkeen.
Oona
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Eilisen ja tän päivän tokot
Eilen tokoiltiin vieraalla kentällä, jolla samanaikaisesti käynnissä pikkupoikien futistreenit. Rommin mielestä maailman siistein juttu on juosta jalkapallon perässä ja kuljettaa sitä etutassuilla ja kuonolla, ja luonnollisesti sitä pitää ensin kytätä maasta käsin ja syöksyä kimppuun heti, kun joku potkaisee sen liikkeelle. Joten häiriötä oli ja kovasti.
Ruutua tehtiin eri suunnista targetilla, Rommi haki oikeaan paikkaan oikein kivasti. Se ei targetin kanssa ammu, mutta myö keskitytään vauhtiin vasta sitten, kun itse ruutu alkaa hahmottua varmemmin.
Seuraaminen oli varsin makeeta, taaskaan ei keskitytty niinkään paikkaan vaan kontaktiin. Saatoin kävellä ihan futaripoikien vierestä juuri sillä hetkellä, kun ne potki kaikki palloja miljooniin suuntiin, mutta Rom ei tuntunut edes huomaavan! Pro likka :) . Aikalailla BH-kaavion mukaan tehtiin plus pari ekstra-askelta ja peruutusta.
Lopetettiin liikkeestä maahanmenoon ja luoksetuloon, josta sitten superpalkka. Energiaa oli rutkasti ja koira olisi varmasti jaksanut enemmän, mutta oli hyvä vaihteeksi lopettaa lyhyeen.
Tänään sitten mentiin ihan lähikentälle, R oli selvästi rauhallisempi, mistä syystä päästiin hiomaan mm. seuruun paikkaa. Ensin kuitenkin ruutuja, sen verran pimeää oli että merkkien hahmottaminen oli koiralle vaikeaa. Muutenkin tein vähän tyhmästi ottaessani ruutuja, olisi pitänyt jättää väliin, kun koira ei maailman intopinkein ollut. Muista suunnista sujui ok (tehtiin ihan läheltä), mutta yhden sivun kanssa oli ongelmia. Helpotin runsaasti ja kehuin oikeasta suorituksesta hulluna, jottei tulisi mitään epävarmuutta tämän liikkeen kanssa.
Seuraamispätkät oli sitten tooosi jees, sillä vaikka intoa ei niin paljoa ollut, niin kontakti säilyi hyvin ja paikka oli täydellinen. Vahvistin naksulla oikeaa paikkaa paljon, ja hyvältä näytti!
Idaria tehtiin tokaan mukaanlähtöön saakka, josta bileet pystyyn. Sitten käveltiin vielä neliötä ympäri ja naksauttelin takapään käytöstä. Parit liikkeestä istumisetkin suju mallikkaasti ilman mitään vartaloapua :) .
Hyppynoudon opettelua starttasin antamalla Rommille kapulan suuhun ja kutsumalla sen matalan aidan yli, mikä ei tuottanut ongelmia. Lopetettiin kaukoihin (tarkoituksena takaperinketjuttaa avon liikkeet miinus hyppy --> Rommi oppii odottamaan isoo palkkaa) i-m-i-m vaihdoilla x2. Molemmista tietty superpalkka + pääs kiertää maalia.
Nyt varmaan pari päivää taukoa, sitten kaupungille häiriökontaktia & paikallaoloa reenaamaan. Ruuat ansaitsee jatkossa kaukoilla.
Inka
Ruutua tehtiin eri suunnista targetilla, Rommi haki oikeaan paikkaan oikein kivasti. Se ei targetin kanssa ammu, mutta myö keskitytään vauhtiin vasta sitten, kun itse ruutu alkaa hahmottua varmemmin.
Seuraaminen oli varsin makeeta, taaskaan ei keskitytty niinkään paikkaan vaan kontaktiin. Saatoin kävellä ihan futaripoikien vierestä juuri sillä hetkellä, kun ne potki kaikki palloja miljooniin suuntiin, mutta Rom ei tuntunut edes huomaavan! Pro likka :) . Aikalailla BH-kaavion mukaan tehtiin plus pari ekstra-askelta ja peruutusta.
Lopetettiin liikkeestä maahanmenoon ja luoksetuloon, josta sitten superpalkka. Energiaa oli rutkasti ja koira olisi varmasti jaksanut enemmän, mutta oli hyvä vaihteeksi lopettaa lyhyeen.
Tänään sitten mentiin ihan lähikentälle, R oli selvästi rauhallisempi, mistä syystä päästiin hiomaan mm. seuruun paikkaa. Ensin kuitenkin ruutuja, sen verran pimeää oli että merkkien hahmottaminen oli koiralle vaikeaa. Muutenkin tein vähän tyhmästi ottaessani ruutuja, olisi pitänyt jättää väliin, kun koira ei maailman intopinkein ollut. Muista suunnista sujui ok (tehtiin ihan läheltä), mutta yhden sivun kanssa oli ongelmia. Helpotin runsaasti ja kehuin oikeasta suorituksesta hulluna, jottei tulisi mitään epävarmuutta tämän liikkeen kanssa.
Seuraamispätkät oli sitten tooosi jees, sillä vaikka intoa ei niin paljoa ollut, niin kontakti säilyi hyvin ja paikka oli täydellinen. Vahvistin naksulla oikeaa paikkaa paljon, ja hyvältä näytti!
Idaria tehtiin tokaan mukaanlähtöön saakka, josta bileet pystyyn. Sitten käveltiin vielä neliötä ympäri ja naksauttelin takapään käytöstä. Parit liikkeestä istumisetkin suju mallikkaasti ilman mitään vartaloapua :) .
Hyppynoudon opettelua starttasin antamalla Rommille kapulan suuhun ja kutsumalla sen matalan aidan yli, mikä ei tuottanut ongelmia. Lopetettiin kaukoihin (tarkoituksena takaperinketjuttaa avon liikkeet miinus hyppy --> Rommi oppii odottamaan isoo palkkaa) i-m-i-m vaihdoilla x2. Molemmista tietty superpalkka + pääs kiertää maalia.
Nyt varmaan pari päivää taukoa, sitten kaupungille häiriökontaktia & paikallaoloa reenaamaan. Ruuat ansaitsee jatkossa kaukoilla.
Inka
tiistai 20. lokakuuta 2009
Purinatreeniä
Kyllä se koira olis vaan pirun taitava, jos se menis jonkun kanssa joka osais ohjata... Rommi lukee mun kroppaa ihan mielettömän tarkkaan, mikä valitettavasti on meille turhan usein ongelma. Maanantain ageissa siis teemana edestäleikkaukset ja kepit, tässä vähän stooria että miten meni.
Lauran kanssa jatkettiin kepeillelähetysharjoitusta, tällä kertaa aloitettiin niin, että seisoin hypyn vieressä ja lähetin siitä periaatteessa kepeille. Rommi haki ekan välin tosi taitavasti molemmilta puolilta, ja tällä kertaa vasemman puolen toka välikin sujui. Valitettavasti hyvä rytmi katkesi siihen, eikä asiaa auttanut, että naksautin turhan usein väärästä suorituksesta. Kädellä en enää ohjaa, mutta vieressä pitää yhä kulkea tiiviisti. Palkkasin usein myös, vaikka koira tuli kesken pois (haki siis kuitenkin ekan välin oikein), mikä oli varmasti jossain mielessä virhe. Rommi tulee kuitenkin niiiin herkästi epävarmaksi jos jää palkatta, että mielummin vahvistin oikeaa sisäänmenoa.
Tokalla kiekalla hyppy oli vinossa ja tultiin umpikulmasta, mikä aiheutti Rommissa lievää epävarmuutta. Tai sitten kyse oli mun rintamasuunnasta ja linjasta, ne jos oli pikkasenkin pielessä niin väärä sisäänmenohan siitä seurasi. Muistisääntö mulle: jos edellinen este on vinossa ja tulen vasemmalta puolelta, tähtään ekaan keppiin, oikealta tokaan. Ja kun oma linja piti, haki koirakin ekan välin kivasti sekä umpi- että avokulmasta. Rommi siis menee sisään itsenäisesti varsin mallikkaasti, vaikka olen reippaasti takana, mutta vasemmalta puolelta ohjatessani mun pitää muistaa kiirehtiä koiran vierelle.
Kaisan ja Erikan kanssa tehtiin sitten edestäleikkauksia hyppy-putkiradalla. Rommille ne tuntuvat kyllä sopivan hyvin, koska se ei ole pirun nopea ja ehdin ne melko hyvin tekemään, ja R saa lisää vauhtia mun ollessa edellä kertomassa sille mihin mennään. Turhan usein niitä ei kuitenkaan tule radalla käytettyä...
Alussa oli vähän ongelmia kauempana sivussa olevan A'n kanssa, sillä R tuppasi pöllähtämään vitoshypyltä sinne, kun en kertonut tarpeeksi tiukasti käännöksestä. Ja kun se tarpeeksi usein sinne karkasi, jäin kattelemaan josko se vaikka tällä kertaa kääntyisi, enkä itse kääntynyt (=rintamasuunta ihan pielessä). Jatkossa mun pitää muistaa, että 180 asteen käännöksissä en vie persjättöä liian syvälle, vaan teen sen enemmän kohti seuraavaa estettä. Toinen juttu on, että jos Rommin pitäisi hypätä musta poispäin tiukalla tiellä nollakulmasta, niin mun pitää tosi selkeesti kertoa sille minne mennä, se jummaa tollasissa kohdissa aika helposti.
Koira oli kuitenkin kivanoloinen, ja suurimmaksi osaksi saatiin ihan sujuvaakin rataa aikaseksi :) . Ens kerralla sitten otetaan pidempää rataa videolle, jotta voidaan pikkujouluissa pureutua tarkempaan analyysiin.
Rommillahan on vähän ollut hiipumisongelmaa, eli se ei kestä kovin montaa toistoa ilman, että vauhti katoaa. Laura huomautti, että teen Rompan kanssa aika paljon tokoa väleissä, ja se varmasti vie osan koiran energiasta. Tokoilen Rommin kanssa lähinnä siksi, että muuten se haukkuisi seinässä ja vaikeuttaisi muiden kuulemista. Laura ehdotti, että kokeilisin joskus jättää kaikki tokot väliin ja tehdä pelkkät agijutut, tätä kokeillaan ensi kerralla kera vesipullon (jos R alkaa komentaa, se vaikenee vesiroiskauksesta).
Tänään kuitenkin vielä tokoiltiin, lähinnä seuraamista ja perusasennon kontaktia. Kontakti pysyi hyvin pitkiäkin aikoja, vaikka ihan vieressä meni koira radalla. Seuraamispaikka oli välillä erittäin edessä, mutta koska ideana oli tehdä häiriötreeniä, niin en pahemmin puuttunut. Palkka kuitenkin tuli vasemmasta kädestä pikkasen taakse. Ulkona otin pari pitkää suoraa seurauspätkää (n. 50m), kerran R tiputti kontaktin mutta muuten seurasi todella mallikkaasti. Tästä luonnollisesti bileet pystyyn, on se vaan taitava likka :) .
Inka
Lauran kanssa jatkettiin kepeillelähetysharjoitusta, tällä kertaa aloitettiin niin, että seisoin hypyn vieressä ja lähetin siitä periaatteessa kepeille. Rommi haki ekan välin tosi taitavasti molemmilta puolilta, ja tällä kertaa vasemman puolen toka välikin sujui. Valitettavasti hyvä rytmi katkesi siihen, eikä asiaa auttanut, että naksautin turhan usein väärästä suorituksesta. Kädellä en enää ohjaa, mutta vieressä pitää yhä kulkea tiiviisti. Palkkasin usein myös, vaikka koira tuli kesken pois (haki siis kuitenkin ekan välin oikein), mikä oli varmasti jossain mielessä virhe. Rommi tulee kuitenkin niiiin herkästi epävarmaksi jos jää palkatta, että mielummin vahvistin oikeaa sisäänmenoa.
Tokalla kiekalla hyppy oli vinossa ja tultiin umpikulmasta, mikä aiheutti Rommissa lievää epävarmuutta. Tai sitten kyse oli mun rintamasuunnasta ja linjasta, ne jos oli pikkasenkin pielessä niin väärä sisäänmenohan siitä seurasi. Muistisääntö mulle: jos edellinen este on vinossa ja tulen vasemmalta puolelta, tähtään ekaan keppiin, oikealta tokaan. Ja kun oma linja piti, haki koirakin ekan välin kivasti sekä umpi- että avokulmasta. Rommi siis menee sisään itsenäisesti varsin mallikkaasti, vaikka olen reippaasti takana, mutta vasemmalta puolelta ohjatessani mun pitää muistaa kiirehtiä koiran vierelle.
Kaisan ja Erikan kanssa tehtiin sitten edestäleikkauksia hyppy-putkiradalla. Rommille ne tuntuvat kyllä sopivan hyvin, koska se ei ole pirun nopea ja ehdin ne melko hyvin tekemään, ja R saa lisää vauhtia mun ollessa edellä kertomassa sille mihin mennään. Turhan usein niitä ei kuitenkaan tule radalla käytettyä...
Alussa oli vähän ongelmia kauempana sivussa olevan A'n kanssa, sillä R tuppasi pöllähtämään vitoshypyltä sinne, kun en kertonut tarpeeksi tiukasti käännöksestä. Ja kun se tarpeeksi usein sinne karkasi, jäin kattelemaan josko se vaikka tällä kertaa kääntyisi, enkä itse kääntynyt (=rintamasuunta ihan pielessä). Jatkossa mun pitää muistaa, että 180 asteen käännöksissä en vie persjättöä liian syvälle, vaan teen sen enemmän kohti seuraavaa estettä. Toinen juttu on, että jos Rommin pitäisi hypätä musta poispäin tiukalla tiellä nollakulmasta, niin mun pitää tosi selkeesti kertoa sille minne mennä, se jummaa tollasissa kohdissa aika helposti.
Koira oli kuitenkin kivanoloinen, ja suurimmaksi osaksi saatiin ihan sujuvaakin rataa aikaseksi :) . Ens kerralla sitten otetaan pidempää rataa videolle, jotta voidaan pikkujouluissa pureutua tarkempaan analyysiin.
Rommillahan on vähän ollut hiipumisongelmaa, eli se ei kestä kovin montaa toistoa ilman, että vauhti katoaa. Laura huomautti, että teen Rompan kanssa aika paljon tokoa väleissä, ja se varmasti vie osan koiran energiasta. Tokoilen Rommin kanssa lähinnä siksi, että muuten se haukkuisi seinässä ja vaikeuttaisi muiden kuulemista. Laura ehdotti, että kokeilisin joskus jättää kaikki tokot väliin ja tehdä pelkkät agijutut, tätä kokeillaan ensi kerralla kera vesipullon (jos R alkaa komentaa, se vaikenee vesiroiskauksesta).
Tänään kuitenkin vielä tokoiltiin, lähinnä seuraamista ja perusasennon kontaktia. Kontakti pysyi hyvin pitkiäkin aikoja, vaikka ihan vieressä meni koira radalla. Seuraamispaikka oli välillä erittäin edessä, mutta koska ideana oli tehdä häiriötreeniä, niin en pahemmin puuttunut. Palkka kuitenkin tuli vasemmasta kädestä pikkasen taakse. Ulkona otin pari pitkää suoraa seurauspätkää (n. 50m), kerran R tiputti kontaktin mutta muuten seurasi todella mallikkaasti. Tästä luonnollisesti bileet pystyyn, on se vaan taitava likka :) .
Inka
maanantai 19. lokakuuta 2009
SKL:n valmennusleiri
Eilen illalla kotiuduttiin Rommin kanssa Turusta, jossa siis osallistuttiin Kennelliiton nuorten valmennusviikonloppuun tokopuolelle. Ihan kiva vklp oli, saatiin hyviä vinkkejä moneen juttuun. Rommin käytös tosin kusi totaalisesti: reeneissä se komensi mua aina vuoroa odotellessa, eikä kiellosta huolimatta sulkenut turpaansa, ellen tehnyt sen kanssa jotain, lenkeillä se veti hihnassa jatkuvasti, bussissa se piippasi kovaan ääneen, joka paikassa se erittäin epätyypillisesti veti muiden koirien luo vinkuen samalla... Luulen, että kyse oli ressaamisesta (ei kyllä ole 80 koiran leirillä pahemmassa menossa juurikaan stressiä ottanut?), huomenna pääsee kuitenkin ell tutkittavaksi.
PERJANTAI
Ei vielä reenejä, yksi luento oli, joka käsitteli koiran oppimista (luennoitsijana Nona Borgström). Nona puhui koiran hyvinvoinnin merkityksestä sekä sen edellytyksistä, joita olivat mm. biologiset tarpeet, käyttäytymistarpeet --> virikkeet ja stressinhallinta. Nona painotti myös positiivisen vahvistamisen sekä koulutussuunnitelman ja treenipäiväkirjan tärkeyttä. Yksi uusi pointti, joka tuli esille, liittyi juuri stressiin. Rommi purkaa stressiä haistelemalla, ja yleensä jos tätä tapahtuu kesken reenien, niin olen kieltänyt tiukasti. Nonan mukaan on hyvä asia, jos koira purkaa stressiä, ja sen pitäisi antaa tehdä niin. Kieltämisen sijaan tulisi keskittyä miettimään, minkä takia koira stressaa eli mitä pitäisi muuttaa.
LAUANTAI
Lauantaina herättiin jo seiskalta ja matkattiin bussilla TSAU:n hallille Lietoon. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja kahden kouluttajan kesken, kehään mentiin yksitellen. Eka kouluttaja oli Sarianne Sarmastola, jonka kanssa otin ruutua ja kaukoja. Kaukoja tehtiin voi-malliin, ensin näytin miten toimii takapalkalla ja sitten pohdittiin ongelmia. Sarviksen mukaan R selvästi osaa teknisesti puhtaat vaihdot ja tekee ne hyvin, mutta m-i jää hitusen vajaaksi. Totta. Ehdotti heittopalkan kokeilua + paljon vahvistelua läheltä kuitenkin niin, että aina vaatii sen kunnon istumisen. Sunnuntaina hallilla vahvistelin odotellessatätä naksulla, nyt teki hyvin.
Ruuduissa siirrytään jälleen uuteen opetustapaan, viimesen kahden vuoden aikana ollaan kokeiltu ainakin kuutta eri tyyliä. Jos nyt tässä pysyttäisiin ja vietäisiin loppuun saakka, jottei koira mene totaalisesti raukkaparka sekaisin. Nyt siis jatkan targetilla, millä alun perinkin lähdin opettamaan. Jatkossa pitää rakentaa ruutu kentän keskelle, jotta voi lähettää paljon eri suunnista, ja kentälle samalla myös muita ruutuja. Naks oikeasta paikasta.
Toisena kouluttajana toimi entinen tokon maajoukkuelainen Merja Korte, joka otti kaikkien kanssa seuruuta ja luoksaria. Seuraamisessa ensin kisanomainen pätkä, jonka Merja liikkuroi (huomautin tosin takapäästä käännöksissä vasempaan+täykkäreissä). Hyvää ja huonoa löytyi: kontakti oli kuulemma hyvä, mutta koira liian edessä sekä seuratessa että perusasennossa. Otti kamalasti häiriötä, jonka takia kontakti rakoili parissa kohtaa ja pari perusasentoa jäi tekemättä. Jatkossa paljon helppoa häiriötreeniä. Vire oli Rommilla mun makuun turhan matala, mistä johtuen takapää ei toiminut ideaalisti askelissa. Jatkossa vain varmuutta ja kolmen askeleen peruutuksiin suoruutta seinällä, muista että askelissa vasempaan ei saa enää kääntää rintamasuuntaa. Merjalla itsellä väistämiseen valmisteleva juttu on polvien notkautus, joka kisoissa sitten tehdään ihan minimaalisena. Rommin perusasento on liian tiivis, mutta tätä ei kuulemma lähtisi korjaamaan. Perusseuraamisessa Merja ehdotti, että kun kerran koiralla on hyvä kontakti, voisi käännöksiä valmistella kääntyvällä päällä ennen varsinaista käännöstä (takapäähän terävyyttä?).
Luoksetuloa ehdittiin ottaa ihan lyhyesti, joten jätin vielä keskeneräisen maahanmenon kokonaan pois. R reagoi nykäyksellä liikkurin KÄSKYyn, mutta muuten ok luoksari. Stopissa ennakoi lentävää palkkaa ja oli hitusen poikittain. Sen verran virhettä kuulemma oli, että koira koski eteentulossa ohjaajaan. Totta toki, mutta en kuitenkaan aio tiiviyttä vähentää, sori vaan :) . Maahanmeno reenatessa kutsu aina seisoma-asennosta, ulkona kun kokeilin niin perinteinen "maahan" toimi paremmin kun se erikseen opetettu "down". Katsotaan katsotaan.
Ip meillä oli vielä luento treenaamisesta ja kisoista ala Merja Korte. Todella hyvä luento mun mielestä, paaaljon tuli kivaa vinkkiä. Sen verran sisältöä kuitenkin oli, että kirjaan tähän vain ne mulle tärkeät pointit.
SUNNUNTAI
Päivän luennolla pohdittiin Sarviksen kanssa virityssanojen merkitystä ja käytiin läpi joidenkin liikkeiden opetusta. Tunnarin opetukseen tuli uusi idea: 1. Oma käteen & väärä toiseen kumihanskalliseen, naks kun haistaa oikeaa. 2. Molemmat maahan, jälleen naks oman haistelusta. 3. Vääriä riviin, nameja väleihin. 4. Jossain vaiheessa oma joukkoon naks + palkka kun haistaa sitä. 5. Saa alkaa tuoda (anna enemmän aikaa, jotta tarjoaa tuomista).
Sitten hallille pariksi tunniksi. Tällä kertaa ekassa kehässä kouluttajana Turusta kotoisin oleva Nita, jonka sukunimi ei nyt tuu mieleen :) . Ajanpuutteen vuoksi ehdittiin ottaa vain yhtä liikettä, joten valitsin ohjatun. Otin eka vuoroa odotellessa pari perusnoutoa laipallisella kapulalla, koska R ei aikaisemmin ole sellaista noutanut. Nitan kanssa reenattiin sillä tavalla, että vein koiran merkille ja lähetin hakemaan oikeeta, kapula alussa ihan vieressä. Hyvin oli tehosuuntatreenin seurauksena suunnat hallinnassa, eikä oman etäisyyden tahi kapulan etäisyyden+syvyyden kasvattaminen tuottanut vaikeuksia. Lopetettiin helppoon lähellä olevaan.
Toisena kouluttajana Päivi Heino. Ottettiin ensin seuraamista, ja hallilla tehdyn runsaan kontaktiharjoittelun myötä Rommi piti kontaktin oikein mallikkaasti. Intoa oli sen verran, että pikkasen edellä se oli yhä, mutta tällä kertaa kaikki perusasennot ja käännökset jees. Myös askeleet sujuivat hyvin. Päivi ehdotti, että jatkossa palkkaisin vasemmasta kädestä mutta edestä, ja perusasento taaemmas, koska pahin edistys tapahtuu liikkeellelähdöissä.
Koska aikaa jäi vielä vähän, niin päästiin ottamaan myös tunnaria. Palikka oli mulla hieman pidempään kun se VOIn 10s, ja jottei vire päässyt nousemaan juostessa, vein Rommin rivin alkuun. Hyvin teki rauhassa ja toi oikean epäröimättä, tästä rauhallinen kehu. Seuraavaksi uusi kapula ja 10s kädessä, kokeiltiin uutta juttua eli (selkeästi näkyvän) namin laittaminen maahan vähän ennen rivin alkua. Ideana se, ettei mun tarvitse viedä, vaan koira menee ensin syömään namin, josta sitten jatkaa palikoille. Tämä toimi loistavasti, R toimi jopa rauhallisemmin kuin ekalla kerralla. Eka se tosin toi väärän, mutta ilmoitin että höpöhöpö ja nyt haki oman. Päivi totesi että varmaan uusi namijuttu vähän hämäsi, toistoja vain.
Vuorojen välissä reenailin ulkona kaikennäköistä, mm. ruutuja, luoksarin maahanmenoja, häiriöpaikkamakuuta näkösuojassa, perusasennon kontaktia, kaukoja ja seuruuta. Rompalla oli paljon energiaa ja jaksoi tehdä tosi pirtsakasti koko ajan :) .
Myös pari agijuttua otettiin ulkona olevilla kolmella hypyllä. Sylkkärit, poispäinkäännöt, takaaleikkaukset, välistävedot, jaakotukset ja eteenlähetykset toimi kaikki oikein hienosti, lelupalkkakin tuntui kelpaavan!
Inka
PERJANTAI
Ei vielä reenejä, yksi luento oli, joka käsitteli koiran oppimista (luennoitsijana Nona Borgström). Nona puhui koiran hyvinvoinnin merkityksestä sekä sen edellytyksistä, joita olivat mm. biologiset tarpeet, käyttäytymistarpeet --> virikkeet ja stressinhallinta. Nona painotti myös positiivisen vahvistamisen sekä koulutussuunnitelman ja treenipäiväkirjan tärkeyttä. Yksi uusi pointti, joka tuli esille, liittyi juuri stressiin. Rommi purkaa stressiä haistelemalla, ja yleensä jos tätä tapahtuu kesken reenien, niin olen kieltänyt tiukasti. Nonan mukaan on hyvä asia, jos koira purkaa stressiä, ja sen pitäisi antaa tehdä niin. Kieltämisen sijaan tulisi keskittyä miettimään, minkä takia koira stressaa eli mitä pitäisi muuttaa.
LAUANTAI
Lauantaina herättiin jo seiskalta ja matkattiin bussilla TSAU:n hallille Lietoon. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja kahden kouluttajan kesken, kehään mentiin yksitellen. Eka kouluttaja oli Sarianne Sarmastola, jonka kanssa otin ruutua ja kaukoja. Kaukoja tehtiin voi-malliin, ensin näytin miten toimii takapalkalla ja sitten pohdittiin ongelmia. Sarviksen mukaan R selvästi osaa teknisesti puhtaat vaihdot ja tekee ne hyvin, mutta m-i jää hitusen vajaaksi. Totta. Ehdotti heittopalkan kokeilua + paljon vahvistelua läheltä kuitenkin niin, että aina vaatii sen kunnon istumisen. Sunnuntaina hallilla vahvistelin odotellessatätä naksulla, nyt teki hyvin.
Ruuduissa siirrytään jälleen uuteen opetustapaan, viimesen kahden vuoden aikana ollaan kokeiltu ainakin kuutta eri tyyliä. Jos nyt tässä pysyttäisiin ja vietäisiin loppuun saakka, jottei koira mene totaalisesti raukkaparka sekaisin. Nyt siis jatkan targetilla, millä alun perinkin lähdin opettamaan. Jatkossa pitää rakentaa ruutu kentän keskelle, jotta voi lähettää paljon eri suunnista, ja kentälle samalla myös muita ruutuja. Naks oikeasta paikasta.
Toisena kouluttajana toimi entinen tokon maajoukkuelainen Merja Korte, joka otti kaikkien kanssa seuruuta ja luoksaria. Seuraamisessa ensin kisanomainen pätkä, jonka Merja liikkuroi (huomautin tosin takapäästä käännöksissä vasempaan+täykkäreissä). Hyvää ja huonoa löytyi: kontakti oli kuulemma hyvä, mutta koira liian edessä sekä seuratessa että perusasennossa. Otti kamalasti häiriötä, jonka takia kontakti rakoili parissa kohtaa ja pari perusasentoa jäi tekemättä. Jatkossa paljon helppoa häiriötreeniä. Vire oli Rommilla mun makuun turhan matala, mistä johtuen takapää ei toiminut ideaalisti askelissa. Jatkossa vain varmuutta ja kolmen askeleen peruutuksiin suoruutta seinällä, muista että askelissa vasempaan ei saa enää kääntää rintamasuuntaa. Merjalla itsellä väistämiseen valmisteleva juttu on polvien notkautus, joka kisoissa sitten tehdään ihan minimaalisena. Rommin perusasento on liian tiivis, mutta tätä ei kuulemma lähtisi korjaamaan. Perusseuraamisessa Merja ehdotti, että kun kerran koiralla on hyvä kontakti, voisi käännöksiä valmistella kääntyvällä päällä ennen varsinaista käännöstä (takapäähän terävyyttä?).
Luoksetuloa ehdittiin ottaa ihan lyhyesti, joten jätin vielä keskeneräisen maahanmenon kokonaan pois. R reagoi nykäyksellä liikkurin KÄSKYyn, mutta muuten ok luoksari. Stopissa ennakoi lentävää palkkaa ja oli hitusen poikittain. Sen verran virhettä kuulemma oli, että koira koski eteentulossa ohjaajaan. Totta toki, mutta en kuitenkaan aio tiiviyttä vähentää, sori vaan :) . Maahanmeno reenatessa kutsu aina seisoma-asennosta, ulkona kun kokeilin niin perinteinen "maahan" toimi paremmin kun se erikseen opetettu "down". Katsotaan katsotaan.
Ip meillä oli vielä luento treenaamisesta ja kisoista ala Merja Korte. Todella hyvä luento mun mielestä, paaaljon tuli kivaa vinkkiä. Sen verran sisältöä kuitenkin oli, että kirjaan tähän vain ne mulle tärkeät pointit.
- Omaan olemukseen pitää kiinnittää huomiota, esim. katse seuruussa eteen, näin koiralle rennompi liike. Treeneissäkin pitää muistaa kisamainen jäykkä olemus, joka jatkossa merkitsee koiralle jännittämisen tmv. sijaan JEE tekemistä; Merjan koirat skarppaavat heti, jos Merja jäykistäytyy vaikka metässä. Pennun kanssa tätä voi harjoitella niin, että ohjaaja menee keskelle kenttää ja jäykistyy, jolloin appari päästää pennun juoksemaan ohjaajalle. Ohjaaja odottaa, että pentu esim. istuu, jonka jälkeen biletetään.
- Häiriötreeni on erittäin tärkeää, erityisesti paikkamakuussa ja perusasennossa --> seuraamisessa (oltava TURVALLINEN paikka). Näitä voi harjoitella vaikka jääkiekkokaukalon vieressä, koska kuuluu kovaa pauketta ja huutamista, mutta kaikki pysyy kaukalossa, joten ohjaaja ns. hoitaa tilanteen. Tavoitteena olisi, että koira pystyisi yhdellä käskyllä olemaan perusasennossa jatkuvassa kontaktissa 10min häiriössä. Tämä lisättynä siihen, että koira pystyy seuraamaan kentällä 50m suoraan jatkuvalla kontaktilla, on suurin piirtein tavoite EVL:ään.
- PK-tottiksen vietikkyyden ihannointia Merja kritisoi, koska koira on siinä hirveän paineen ja stressin alla. Totta kai intoa ja iloa pitää olla, mutta stressi on koiralle haitallista ja raskasta.
- Kaukana ohjaajasta tehtäviä juttuja tulee reenata, jotta koira on itsevarma, tietää mitä tekee ja kykenee itsenäiseen suoritukseen, mutta kuitenkin kuuntelee ja tottelee.
- Lelupalkka ei periaatteessa saa lentää, ellei se merkitse koiralle lelun hakemista ohjaajalle. Koira ei siis saa leikkiä sillä yksin, omivan koiran kanssa tätä voi harjoitella esim. liinassa. Jos lelu lentää, pitää ensin kehua koiraa, jonka jälkeen saa vasta heittää (=ketjutus). Tässä vahvistetaan sitä, että palkka tulee aina ohjaajalta ja ohjaaja on se jees juttu, ei yksin leikkiminen.
- Opeta koiralle eri komennustasoja (esim. bileet pystyyn, "Jes!", "Seis!", "PERKELE!!"), yksi on se ehdoton ja kaiken ylittävä EI. Erivoin ruudussa voi siis kehua koiraa jes-sanalla hyvästä merkistä, mutta liike silti jatkuu.
- Oppimisen kaava: 1. Ehdollista 2. Nimeä liike 3. Vahvista 4. Aika 5. Matka
- Kisajännitykseen voi käyttää vaikka rentoutusmusaa tai mielikuvaa (Merjalla itsellä kesäinen polunpätkä, jossa linnut laulavat ja koirat juoksentelevat vapaina) + mielessä läpi se 200 tai 320 pisteen suoritus. Koira pysyy autossa niin kauan, kunnes itse on rauhallinen, ja kokeeseen ei mennä kokeilemaan, vaan näyttämään tuomarille miten uskomattoman taitava koirakko on.
- Harjoittele palkkaamattomuutta ketjuttamalla liikkeet takaperin. Avon koiralle tämä opetetaan aloittamalla vikasta liikkeestä eli hypystä --> megapalkka, kaukot+hyppy --> megapalkka, nouto+kaukot+hyppy --> megapalkka...
- Tunnarissa paljon hajunerottelutreeniä, esim. merkkikartiot kumolle ja jokaiseen yksi palikka. Muista reenata sitä, että väärät ovat välillä voimakkaammin hajustettuja kuin oma.
SUNNUNTAI
Päivän luennolla pohdittiin Sarviksen kanssa virityssanojen merkitystä ja käytiin läpi joidenkin liikkeiden opetusta. Tunnarin opetukseen tuli uusi idea: 1. Oma käteen & väärä toiseen kumihanskalliseen, naks kun haistaa oikeaa. 2. Molemmat maahan, jälleen naks oman haistelusta. 3. Vääriä riviin, nameja väleihin. 4. Jossain vaiheessa oma joukkoon naks + palkka kun haistaa sitä. 5. Saa alkaa tuoda (anna enemmän aikaa, jotta tarjoaa tuomista).
Sitten hallille pariksi tunniksi. Tällä kertaa ekassa kehässä kouluttajana Turusta kotoisin oleva Nita, jonka sukunimi ei nyt tuu mieleen :) . Ajanpuutteen vuoksi ehdittiin ottaa vain yhtä liikettä, joten valitsin ohjatun. Otin eka vuoroa odotellessa pari perusnoutoa laipallisella kapulalla, koska R ei aikaisemmin ole sellaista noutanut. Nitan kanssa reenattiin sillä tavalla, että vein koiran merkille ja lähetin hakemaan oikeeta, kapula alussa ihan vieressä. Hyvin oli tehosuuntatreenin seurauksena suunnat hallinnassa, eikä oman etäisyyden tahi kapulan etäisyyden+syvyyden kasvattaminen tuottanut vaikeuksia. Lopetettiin helppoon lähellä olevaan.
Toisena kouluttajana Päivi Heino. Ottettiin ensin seuraamista, ja hallilla tehdyn runsaan kontaktiharjoittelun myötä Rommi piti kontaktin oikein mallikkaasti. Intoa oli sen verran, että pikkasen edellä se oli yhä, mutta tällä kertaa kaikki perusasennot ja käännökset jees. Myös askeleet sujuivat hyvin. Päivi ehdotti, että jatkossa palkkaisin vasemmasta kädestä mutta edestä, ja perusasento taaemmas, koska pahin edistys tapahtuu liikkeellelähdöissä.
Koska aikaa jäi vielä vähän, niin päästiin ottamaan myös tunnaria. Palikka oli mulla hieman pidempään kun se VOIn 10s, ja jottei vire päässyt nousemaan juostessa, vein Rommin rivin alkuun. Hyvin teki rauhassa ja toi oikean epäröimättä, tästä rauhallinen kehu. Seuraavaksi uusi kapula ja 10s kädessä, kokeiltiin uutta juttua eli (selkeästi näkyvän) namin laittaminen maahan vähän ennen rivin alkua. Ideana se, ettei mun tarvitse viedä, vaan koira menee ensin syömään namin, josta sitten jatkaa palikoille. Tämä toimi loistavasti, R toimi jopa rauhallisemmin kuin ekalla kerralla. Eka se tosin toi väärän, mutta ilmoitin että höpöhöpö ja nyt haki oman. Päivi totesi että varmaan uusi namijuttu vähän hämäsi, toistoja vain.
Vuorojen välissä reenailin ulkona kaikennäköistä, mm. ruutuja, luoksarin maahanmenoja, häiriöpaikkamakuuta näkösuojassa, perusasennon kontaktia, kaukoja ja seuruuta. Rompalla oli paljon energiaa ja jaksoi tehdä tosi pirtsakasti koko ajan :) .
Myös pari agijuttua otettiin ulkona olevilla kolmella hypyllä. Sylkkärit, poispäinkäännöt, takaaleikkaukset, välistävedot, jaakotukset ja eteenlähetykset toimi kaikki oikein hienosti, lelupalkkakin tuntui kelpaavan!
Inka
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Ohjatun suuntia
Ooh, oon ollu ahkera, jo toinen päivitys tänään! Ei tosin kummempaa kun vaan syyskuvia päivän pitkältä ja aurinkoiselta lenkiltä (ala-arvoisia tosin, minkäs teet kun ihminen ei osaa kuvata), niin ja lähikentän tokokuulumisia.
Käytiin siis lähikentällä palauttelemassa mieleen ohjatun suuntia namipurkkien kanssa. Purkeissa oli Rommin suosikkia, Pedigreen jotain purkkiruokaa, itse en pahemmin perusta. Ja herkun maaginen voima: suuntien kanssa ei ollut mitään epäselvyyttä tällä kertaa. Molempia suuntia tuli tehtyä pari kipaletta, ensin varmuuden vuoksi niin, että väärän purkin kansi oli kiinni. Navakka tuuli vähän häiritsi purkkien paikalla pysymistä, mutta muuten oikein onnistuneet pikku reenit :) .
Inka
Tokoa taas
Rommi pääsi eilen tokoilemaan Petankkikentällä, Julia mukana apparina. Ruudut eivät sujuneet ihan toivottuun malliin, Rommilla oli selvästi vaikeuksia hakea ruutuun sisälle ja jos löysikin tiensä perille, ei seisomisesta tullut mitään haistelun takia. No, tehtiin sitten vain pari perinteistä namiruutua Julian kirittäessä, kerran lähetin tyhjään ja vaadin tavallista terävämmin koiran huomion sen päästyä tarpeeksi syvälle. Toimihan se näinkin, mutta ruutuun kisaava liikkuri aiheuttaa selvästi kyttäystä ja himmailua, täytyy vähän pohtia miten tän kanssa edetään.
Metsku oli jälleen makee, vauhtia on jopa turhan paljon, kun jarruttaminen tuottaa molemmissa päissä ongelmia. En kuitenkaan aio puuttua tähän, tärkeintä on että metalli on kiva! Liikkeestä istuminen oli oikein jees, ei huomauttamista. Kävin maanantaina ostamassa uuden 15 palikan tunnarisetin, joten tunnariakin päästiin tekemään kolme kipaletta. Eka jonolla hyvä, samoin kolmas kellotaululla. Tokalla (kellotaulu) taisi maistaa väärää, mutta toi kuitenkin oikean. Mentiin palikoille joka kerta yhdessä, jottei vire päässyt turhan korkeaksi.
Ohjattua otettiin pitkästä aikaa. Suunnat oli ihan hakusessa, joten ei jääty hinkkaamaan. Täytyy varmaan palata jonkin verran taaksepäin ja ottaa suuntia vaikka ihan namipurkeilla, jotta saadaan varmuutta. Luoksetulot oli oikein bueno, maahanmeno tosin yhä valuu turhan paljon. Suurin osa tehtiin kuitenkin läpijuoksuina, yksi stoppikin mahtui joukkoon (hieno!).
Pirteä koira ja ihan kivat treenit, ruutu vaan jäi vähän hampaankoloon. Ideas anyone? Niin ja ne ohjatun suunnat nyt tehotreeniin!
Inka
Metsku oli jälleen makee, vauhtia on jopa turhan paljon, kun jarruttaminen tuottaa molemmissa päissä ongelmia. En kuitenkaan aio puuttua tähän, tärkeintä on että metalli on kiva! Liikkeestä istuminen oli oikein jees, ei huomauttamista. Kävin maanantaina ostamassa uuden 15 palikan tunnarisetin, joten tunnariakin päästiin tekemään kolme kipaletta. Eka jonolla hyvä, samoin kolmas kellotaululla. Tokalla (kellotaulu) taisi maistaa väärää, mutta toi kuitenkin oikean. Mentiin palikoille joka kerta yhdessä, jottei vire päässyt turhan korkeaksi.
Ohjattua otettiin pitkästä aikaa. Suunnat oli ihan hakusessa, joten ei jääty hinkkaamaan. Täytyy varmaan palata jonkin verran taaksepäin ja ottaa suuntia vaikka ihan namipurkeilla, jotta saadaan varmuutta. Luoksetulot oli oikein bueno, maahanmeno tosin yhä valuu turhan paljon. Suurin osa tehtiin kuitenkin läpijuoksuina, yksi stoppikin mahtui joukkoon (hieno!).
Pirteä koira ja ihan kivat treenit, ruutu vaan jäi vähän hampaankoloon. Ideas anyone? Niin ja ne ohjatun suunnat nyt tehotreeniin!
Inka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
