Tending-tokot OSA 2

Treenirikas päivä tänään, oltiin Rommin kanssa Purinalla yhteensä 3½ h. Eka siis puolen tunnin tehotreenit Heidin ja rhode Himban kanssa, kiitos aina yhtä mukavasta seurasta! Paljoa en viitsinyt Rommin kanssa tehdä, jotta into säilyisi varsinaisiin tokotreeneihin. Keppejä hiottiin pari kertaa, niissä ei juurikaan ongelmia, jonkun kerran koira taisi mennä sisään tokasta välistä. Kontaktit myös jees, ainoa miinus siitä että ne ovat aika vastustamattomia meidän likalle ja niille karkaaminen turhan herkässä.

Sitten varsinaiseen asiaan: Pekka Korri veti meille jälleen hyvän parituntisen, teemana seuraaminen ja tunnari. Seuraaminen oltiin käyty teoriassa läpi jo edellisellä kerralla, joten päästiin heti alottamaan ja myö oltiin Rommin kanssa ekana vuorossa. Olin suunnitellut ottavani parit perusasennon kontaktit ennen seuraamista, mutta jouduttiin siis lähtemään kylmiltään liikkeelle, mikä ei Rommille ole se paras mahdollinen vireennostatustapa. Pekka liikkuroi meille voi/evl-mallista seuraamista ja heti alkuun laittoi meidät kävelemään suoraan kohti muita ryhmäläisiä. Rommi ei ollut mun silmään ihan skarpeimmillaan, mutta sai kuitenkin kehuja hyvästä häiriöpäästä. Seuraaminen oli ok, mutta huomasin Rommissa selkeitä paineistumisen merkkejä (käännökset oikeaan+täykkärit meni pitkiksi, kontakti rakoili, perusasennot hitaita), ja lopulta se keskeytti seuraamisen ja lähti haistelemaan kauemmas. Rommin tapa purkaa painetta on ennen kaikkea paikalta poistuminen ja haistelu, homman kruunasi halliin tehdyt pissat.
Tätä sitten pohdittiin yhdessä Pekan kanssa. Kerroin, että Rommi lukee mua tosi tarkkaan ja paineistuu pienestäkin jännityksestä (=ei treenata kahdestaan lähikentällä), ja yhdessä päädyttiin siihen, että Rommi paineistuu ennen kaikkea musta, ei ympäristöstä. Se kesti häiriötä hyvin esim. alun henkilöryhmään seuruuttamisessa, joten ulkopuolinen häiriö ei ole paineistumisen syy. Mun pitäisi nyt muuttaa suhtautumiseni positiiviseksi, tämä on kuulemma hyvä ja mielenkiintoinen mahdollisuus pohtia omaa olemusta ja treenata sitä! Pekka ei neuvonut mua lopettamaan jännittämistä, vaan ennen kaikkea jännittämään enemmän. Kaikki mahdolliset jännityksestä palkkaamiset nyt kehiin!

Sitten uusi yritys, tällä kertaa yritin olla mahdollisimman jännittynyt. Mun silmään ei ihan parasta Rommia, mutta saatiin kuitenkin ihanan positiivista palautetta. Rommilla on kuulemma tosi mallikas ja kaunis seuraaminen (esim. MM-tokojen finaalipäivänä olisi ollut keskivertoa parempi!), pientä hiomista siellä täällä. Jokunen perusasento oli vino, mulla ei vasen käsi liikkunut yhtä paljon kuin oikea... Loppukommenttina Pekka totesi, että edelliskevään ja tämän kurssin perusteella sanoisi sekä koiran että ohjaajan olevan lahjakkaita ja mahiksia olevan vaikka mihin, meidän ongelma piilee ennen kaikkea tuossa paineistumisessa. Siihen on kuulemma hankala paneutua tällaisella kurssilla, joten suositeltavaa olisi ottaa yksityistunteja esim. Riitalta (ehdottomasti otetaan!!).

Tunnariin saatiin myös hyvää vinkkiä. Ensin Pekka toimi liikkurina ja tehtiin kisanomasesti, Rommi teki kuulemma tunnarin yleisimmän virheen eli luovutti liian nopeasti. Oma ei heti osunut kohdalle, joten R nappasi väärän mukaan --> lähdin kävelemään kohti ilmoittaen 'höpöhöpö', Rommi palasi palikoille ja lopetti nenätyöskentelyn kokonaan tarjoten mulle mitä eteen sattu. Tähän tulee nyt lääkkeeksi tehokuuri oman etsimistä, väärät on jonkin aikaa poissa pelistä. Omaa pitää piilotella mitä mielikuvituksellisimpiin ja vaikeimpiin piiloihin, tavoitteena että koira joutuu käyttämään aikaa sen etsimiseen. Mitä pidemmän ajan se jaksaa sitä etsiä, sen parempi.
Pari ekaa harjotusta meni ok, Pekka kävi viemässä oman 10m päähän ja hautasi hiekkaan. Rommi teki melko laajaa kaarrosta ja käytti etsimiseen aikaa, kerran pysähty mun eteen kysyvästi jolloin toistin 'oma'-käskyn. Tokalla kerralla löysi vähän turhan nopeasti.
Kannattaa kuulemma jo ihan alkuopetuksessa tehdä tunnaria 10m etäisyydellä, jotta tulee koiralle rutiinia. Jos koira tuo oikean, niin ohjaaja seisoo kisanomaisesti paikalla, väärästä liikettä+höpöhöpö. Virittelynä käytetään ohjaajan täyskäännöstä, joka kannattaa muistaa tehdä myös itsekseen treenatessa.

Pekka ehdotti meille liikkeiden välisiin siirtymisiin tämänhetkisen perusasento-kontakti-nami -setin sijaan käskyn alle jättämistä, Rommi saisi ehkä näin purettua painetta paremmin? Jatkossa siis koira istumaan ja itse parin askeleen päähän kuuntelemaan kouluttajaa/tuomaria.
Liikkuria aletaan nyt käyttää ahkerammin, jotta itselle tulee rutiinia --> kisoissa liikkuri on tuttu ja turvallinen juttu. Mulla on kavereiden kanssa treenatessa tapana vain katsoa toisen koirakon suoritus vierestä ja sitten kommentoida ja yhdessä pohtia, mutta pitäisi tosiaan hyödyntää liikkurimahdollisuutta enemmän.

Muita vinkkejä: tunnariin häiriöpalikoita paljon myös oman ollessa piilossa, askelsiirtymiin eri käskyt eri suunnille ja askeleet voi myös lopettaa ylimääräiseen kääntymiseen (koira oppii hakemaan suorempaa perusasentoa).

Kurssin loputtua tein kyytiä odotellessa vielä vähän tokoa ja aksaa. Keppien sisäänmenoa hiottiin kuudella kepillä ja erilaisilla lähestymisillä (kova vauhti, hidas vauhti, irtoaminen, eri kulmat), tosi hienosti meni. Rommi yllätti mut irtoamalla putkiin jopa 10m matkalta, mun ei tarvinnut juurikaan juosta :) . Kontakteille A+keinu otin pitkästä aikaa namilätkän ihan vaan huvikseen, kylläpä oli koiralla hauskaa! Se on niin mieletön kun tajuaa, että alastulolla odottaa ruokaa, ampuu vaan kontaktit supertäysiä.

Jätin Rommin paikkamakuuseen käydessäni rakentamassa ruudun hallin toiselle puolelle. Hyvin pysyi, vaikka houkutus tulla kurkkaamaan mua ja mun kolisteluja oli varmaan suuri. Ruutu sen sijaan ei ollut kovin bueno, Rommi kävi tsekkaamassa oikeaa etumerkkiä turhan innokkaasti, eikä keskelle ollut mitään pyrkimystä. Yksi onnistunut ruutu saatiin ilman targettia näyttöruutuna, tähän lopetettiin.

Inka

Kontaktitreeniä kaupungilla

Käväistiin tänään Rommin kanssa keskustassa moikkaamassa Oonaa ja Tehotyttö Minkaa sekä hyödyntämässä häiriötä. Hengailtiin siis akselilla Rautis-Narinkkatori ihmettelemässä loppuiltapäivän vilinää. Rommi sai istua perusasennossa ja tapittaa mua sydämensä kyllyydestä, tosin vähän olisin vielä toivonut skarppiutta kontaktin ylläpitoon. Ei se kyllä juurikaan rakoile, mutta tällainen perfektionisti kun olen niin minkäs teet. Olisi ihanaa, jos Rommi joskus kykenisi samaan kuin se valkkari, jonka kanssa käyn kertaviikkoon treenaamassa (jätkällä ikää kohta 2v, ollaan treenattu yhdessä vaan tämä syksy, pystyy häiriössä missä tahansa tuijottamaan mua intensiivisesti tasan niin kauan kuin haluan).
Seuraamiseen olin tosi tyytyväinen, paikka oli hyvä ja takapää liikkui. Kaukot myös jees, tosin en kovin pitkällä etäisyydellä viitsinyt ottaa. Paikkamakuu x2 ilman piiloa meni hyvin, Rommi otti jopa niin lunkisti että tiputti lonkalle :D

Muuten kaikki meni siis hyvin, mutta mua v*tutti aivan suunnattomasti, kun joku mies käveli suoraan hienosti perusasennossa olevan Rommin luo, eikä antanut mulle edes tarpeeksi reaktioaikaa vapauttaa koiraa, vaan alko heti sörkkimään "ai kun on kiva koira, ihana kun se tuijottaa sua tolleen". Kutsuin hiljaa Rommin mukaani ja poistuin paikalta, jottei olisi totaalisesti käämit palaneet. Vieras ei koskaan saisi koskea peruasennossa olevaan koiraan, vaan pa:n pitäisi olla koiralle maailman tuvallisin ja ihanin paikka. No, onneksi meidän herkkislikka ei ollut moksiskaan, napitti vaan miestä ihan yhtä tuohtuneena kuin omistajansakin. Keskeyttää nyt hyvä ruuanansaitsemishetki!

Inka

Liiku, hidasta - toimii, ei toimi, toimii

Minka kasvaa hurjaa vauhtia ja täyttää tänään jo kokonaiset 12 viikkoa, ensimmäiset rokotuksetkin on juuri saatu niskaan. Eläinlääkärillä ei jännittänyt pöytä lainkaan, eikä muutenkaan kummasteltu mitään erityisemmin.
Ollaan pyöritty nyt pari kertaa hallilla oikein kivoin tuloksin, penne on varsin näppärä kuljettaa mukana ja varsin reippaana se hallillakin liikkuu. Vähän kaipaillaan samaa koko- ja ikäluokkaa edustavaa leikkiseuraa, tarkoituksena olisi tutustua pitkästä aikaa pääkaupunkiseudun pentuleikkikouluihin ihan sosiaalistumisenkin kannalta. Ja pienenä välihuomiona, että onpas ihmeellistä kun on koira joka ei ole ahne. Kerrassaan hankalaa!

Eilisistä ageista meidän osalta sen verran, että ohjaajalle taas pari juttua lisää muistettavaksi: liiku, älä liiku liikaa, hidasta ja liiku taas. Ykkösharjoituksessa Ronja ampui suoraan Aalle jossen tarpeeksi ajoissa ja selkeästi kääntänyt rintamasuuntaa ja käskyttänyt ajoissa, yllätys yllätys. Meille samat konstit kuin Inkalle ja Rommille, ohjaavan käden ja rintamasuunnan muutos kun koira tullut ensimmäisen esteen yli. Tähänpä liittyy muistilistan ensimmäinen kohta - liiku.

Toinen päänvaivaa aiheuttanyt kohta oli loppu, kaksi viimeistä estettä. Ronja lukee hirmuisen tarkkaan rintamasuuntaa, ja jos olin vähänkään liian ajoissa kääntämässä sitä viimeiselle esteelle (rintamasuunta muuttui), jäi toiseksi viimeinenkin tekemättä. Joten hidastamista kehiin ohjaajalle ja johan toimi. Se on hankalaa, juokseminen nimittäin!

Kakkosessa olin miettinyt alun tyhmästi - kutsuminen kahden esteen päästä, valssi, edestäleikkaus kepeille. Yhtämatkaa Ronjan kanssa lähteminen on aina fiksumpaa (jota en koskaan kuitenkaan onnistu muistamaan?!), ja oikeaan kohtaan ajoitettu valssi antoi oikeastaan kivasti aikaa edestäleikkaukseen ja pääsin myös helpommin oikeaan paikkaan keppejä ajatellen, niin että Ronjalla oli helpompi kulma. Näin alku saatiin toimivaksi, renkaalla kiirehdin kerran itse liikaa kääntymään -> rintamasuunta -> Ronja vasemmalta renkaasta läpi.

Keinu... se keinu, se keinu. Ekalla kerralla Ronja meni liian vauhdilla sanomisistani huolimatta ja rämäytti keinun melkoisella vauhdilla alas, kuitenkaan pahemmin itse siitä järkyttymättä - onneksi. Toisella kertaa hidasti kiltisti.
Mä alan yhä enemmän ja enemmän olla sitä mieltä että meidän keinupulmat johtuvat siitä että se on jonkinlainen ongelma mulle, koira vaan vaatisi toistoja toistojen perään. Joten tästä lähtien toistoja toistojen perään ja tämä ihminen keskittyy murehtimaan muuta kun sitä yhtä estettä!

Oona

Aksaa ja tokoa

Wuhuu, ekat ohjatut agiharkat tauon jälkeen! Kyllä toi on kiva laji huonompinakin päivinä (tänään), ei voi mitään :) . Tänään veivattiin kahta pientä tekniikkarataa, ei mitään erityistä teemaa.


Rommin kanssa alotettiin siis yllä olevalla pätkällä, tutustuessa vaikutti pommi-A'ta lukuunottamatta helpolta, mutta ei loppupeleissä sitä kuitenkaan ollut. Kohtaa 1-3 hinkattiin ties kuinka kauan, Rommin saaminen putkeen oli odotetusti melko hankalaa. A on niiiiiiiin ihana!! Yhden kerran saatiin toimimaan niin, että jätin koiran ekan aidan taakse rintamasuunta oikealle ja seisoin itse A'n oikealla puolella kylki kohti koiraa. Siitä kutsu ekan aidan yli, koiran laskeuduttua käänsin kropan kohti kolmosputkea ja juoksin. Aika tiukasti joutu kyllä viemään loppuun saakka, sillä selvittyämme A'sta Rommi ampuikin kerta toisensa perään seiskaputkeen. Kyllä, se irtosi putkeen!
Vika oli lähes joka kerta mussa, olin joko myöhässä tai edellä, rintamasuuntani päin mäntyä... Lopulta päästiin jatkamaan rata loppuun, yritin eka takaaleikkausta seiskaputkella, mutta Pedun sanoin Rommi on nykyään nopea Rommi, joten valssi toimi paremmin --> ehdin juosta hypyille 8-9. Ekalla kerralla Sara-terrieri karkasi viereiseltä radalta Rommin luo juuri, kun se oli hyppäämässä kasia, joten annoin tulla ohi suoraan ysille. Tokalla kerralla olin vähän myöhässä ja sain juuri ja juuri koiran siedettävästi kasilta ysille.



Toka rata meni vähän säädöksi osittain sen takia, että tutustuin siihen väärin (unohdin hypyn 1 kokonaan ja oli hypyttämässä ysiä väärään suuntaan). Kutsuin siis 1-2 yli oikea kylki kohti Rommia --> käännyin kohti kolmosta. Ajoitus oli vähän hankala, kultainen keskitie löytyi vasta kolmannella yrittämällä. Kepeille onnistuin sitten lahjakkaasti peruuttamaan niin, että törmäsin ekaan keppiin, mutta R ei välittänyt vaan pujotteli oikein kivasti mun jäädessä keppien alkupäähän.
7-8 oli meille se hankala kohta. En osannut itse sijoittua ollenkaan, vaan Rommi oli koko ajan tulossa valssin jälkeen väärältä (oikealta) puolelta ohi. Mun olisi pitänyt tajuta, että keinu oli magneettina kauempana... Hinkkaamisen jälkeenkään kohta ei oikein toiminut, mutta ainakin koira meni oikeat esteet. Keinu super.

Yleistä kommenttia: ihanan vauhdikas ja irtoava koira, ohjaaja vähän hukassa. Treenien positiivinen yllätys oli kontaktit, Rommi tarjosi 2on2offia joka välissä: nähdessään maassa olleet puomin palaset, karatessaan A'n ylösmenolle, karatessaan keinun ylösmenolle... Toinen positiivinen juttu oli kepit, joissa ei näyttänyt olevan mitään itsenäisyysongelmaa. Negatiivisena mainittakoon lähdössä pysyminen, joka jostain syystä oli Rommille melko ylivoimaista tänään. Toivottavasti ei kehity jatkossa ongelmaksi?

Tokon puolella sekä positiivista että negatiivista. Negatiivista: eilen niin hyvin sujunut tunnari meni ihan pipariksi koiran korkean vireen takia. Se tarjosi vuorotellen kolmea väärää, maisteli ja sähläsi. Kutsuin lopulta vaan pois ja piilottelin omaa hiekkaan.
Positiivista: seuraaminen oli ihan mieletöntä, tein sekä hallissa että yhden kodinkoneliikkeen parkkiksella ja upeasti meni! Hallissa lähinnä askelia ja paikalla käännöksiä, parkkiksella pidempää pätkää eri tempoilla sekä askeleilla. Rommin paikka oli ihan nappi, samoin vire ja takapään käyttö. Perusasennotkin hienoja.
Palauteltiin mieleen myös liikkeestä maahanmenoa ensin ihan reippaalla käsiavusteella, se kun on ollut meidän heikoin jäävä. Parin avustetun jälkeen Rommi tekikin hienon nopeat ja täydelliset maahanmenot, eikä välissä otettu liikkeestä istuminen ollut yhtään sen huonompi. Uudet selkeämmät virittelyt ennen noita kahta näyttää hyvin ehkäisevän sekaisin menemistä.
Luoksetuloja otettiin sekä Purinan parkkiksella että sillä isommalla parkkiksella. Heitin yhä palkan jokaisesta stopista, nyt sujuvat taas hyvin. Maahanmeno liukkaasta alustasta johtuen vähän valui mutta ok. Kaukot myös ihan ok, 10m etäisyydellä Rommi edisti m-s vaihdossa askeleen verran eli täytyy olla tarkempi. Lähempää tehtiin avo-malliset kaukot i-m-i-m-i, palkkasin vikaan istumiseen.

Ja vaiherikkaat treenit päätti liukastuminen ennen jäähdyttelylenkkiä, onnistuin ansiokkaasti telomaan nilkkani. Nilkutus bussipysäkille oli tuskallisen hidasta, eikä jalalle voi oikein vieläkään laskea painoa. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa :/

Inka

Tunnari edistyy!

Meillähän alkaa kaikki nuo meidän heikommat voittajan liikkeet toimia, perjantaina ruutu ja tänään tunnari! Riemuitsen ehkä turhan aikasin, mutta voi jopa olla että meillä on voi-debyytti jo kevään loppupuolella? No, pääasia että saan jatkossakin kirjoitella sanan "edistyy" otsikkoon :)

Rikoin tänään siis kahta itselleni tekemää tunnarisääntöä (ei saa käyttää kotoa löytyviä palikoita eikä saa tehdä tunnaria sisällä), minkä tein tietoisesti riskin ottaen. Viime aikoinahan meillä on tunnari mennyt ihan lähmimiseksi, ja olen tästä syyttänyt sisällä väärässä vireessä tehtyjä treenejä sekä omia palikoitani, joista olen käsitellyt joka ikistä ja toivonut hajun lähtevän pakastimessa. Tänään kuitenkin muistin, että mullahan on meidän autotallin isommassa pakastimessa pieni tunnarisetti, jota en ole varmaan puoleen vuoteen käyttänyt, ja päätin kokeilla tunnaria sillä.
Alotettiin rivillä, 5+1 palikkaa. Rommi lähti palikoille hyvin nenä valmiusasennossa, mutta koska oma ei heti osunut kohdalle, niin meni haistelemaan parin metrin päässä olevaa ruokakuppia. Annoin koiran itsenäisesti palata palikoille, minkä se tekikin heti --> maistoi väärää ja nappasi oman mukaan. Kehuin rauhallisesti ja vaihdoin palikat kellotauluun, tällä kertaa ihan nappi suoritus! Uskalsin tehdä vielä kolmannen kiekan jonolla, jälleen Rommi haki oman oikein nätisti.
Kyllä koira siis tämän osaa, nou hätä. Nyt vaan pitää välttää epäonnistumisia viimeseen asti, yksikin sellanen kun vetää koiran niin lyttyyn ja epävarmaksi. Hiljaa hyvää tulee!

Rommi on viime päivinä ansainnut ruokansa askelsiirtymillä, paikalla käännöksillä ja ja kaukoilla. Kaikki muu on sujunut oikein mallikkaasti paitsi se peruuttaminen, jonka onnistuin vähän aikaa sitten pilaamaan korjaamalla vinoutta seinän vieressä. Olen pari kertaa yrittänyt ottaa yhden askeleen taakse sillä seurauksella, että R menettää hienon vireensä ja iskee kuonon maahan. Palautuminen on ollut yllättävän nopeaa ja koira on pystynyt jatkamaan seuraamista melkein heti perään, muta peruuttamaan se ei suostu. Täytynee siis antaa asian hautua jonkin aikaa ja ottaa peruuttamiseen uusi lähestyminen myöhemmin.

Inka

Ruutuja ja pohdintaa

Eilisen hyvän ruutumenestyksen siivittämänä kävin jälleen rakentamassa ruudun talon eteen kadulle. Tänäänkin saatiin Rommin kanssa aikaiseksi megaloistavia ruutuja namitargetille, targetille ja tyhjään. Lähetysmatka vaihteli 15m-35m kahdesta eri suunnasta. Kerran käskin pysäytyksen jälkeen maahan, mistä kutsuin poispäin juosten namikäteen ja kaarroin imuttaen oikealle. Täytyy muistaa treenata ahkerammin myös tota ruudun loppuosaa, jotta saadaan se seuraamisen sivuttaissuuntainen väljyys pois.

Viimeaikaisten treenien pohjalta olen päätynyt siihen, että mun täytyy Rommin kanssa treenatessa muuttaa vaatimuksian. Mun silmää siis miellyttää nopea ja sähäkkä suoritus lajissa kuin lajissa, mutta Rommi ei yksinkertaisesti ole sillä tavalla toimiva koira. Meidän etenemisen blokkina on usein se, että vaadin koiralta omaa ihannesuoritustani, vaikka mun pitäisi vaatia koiran ihannesuoritusta. Esim. Rommin tapa suorittaa ruutu ei ole 'kahtasataa ruutuun, pysähdy seinään, tipu maahan ja syöksy tiiviiseen seuruuseen', vaikka minä sitä haluaisin. Rommille ei sovi seuraamisessa täykkäri vasempaan, liikkeestä tai luoksetulon maahanmenoon tippuminen, supernopeat kaukovaihdot... Ei ole mitään järkeä vaatia siltä tällaisia asioita, koska ne eivät tule luonnostaan ja niiden vaatiminen vaan lisää mun tyytymättömyyttä ja laskee koiran motivaatiota. Jatkossa yritetään siis kliseisesti mennä koiran ehdoilla.

... tosin on se kyllä makeeta treenata luonnostaan sähäkän koiran kuten vaihdossa olevan kaverini vpku Riston kanssa, tulee jotenkin ihan eri fiilis treenaamiseen :) . Ihmeellistä kun koira jaksaa aina painaa satasta eikä motivaatio ole ongelma, mistä tollasii saa? En taidakaan palauttaa Ristoa Wilmalle ollenkaan :D !

Inka

Ruutu edistyy!

Eilen treenailtiin Rommin kanssa lyhyesti talon edessä kadulla. Nyt muistan miksi talvella tulee aina treenattua vähemmän tokoa: kaikki vakkarikentät on joko a) jäädytetty tai b) hautautuneet lumen alle. Huoh.

Kävin ensin rakentamassa ruudun ja iskemässä sinne namitargetin. Sitten hain koiran ulos ja yritin viedä pissalle tien toiselle puolelle, mutta likkapa oli toista mieltä. Heti bongattuaan ruudun se alkoi kiskoa sitä kohti piipaten innostuneesti. Tässä vaiheessa olin kuin puulla päähän lyöty, mikäs koira se tämä on joka osaa hakea ruudun ilman vihjesanaa ja käy ihan kuumana päästäkseen sinne!? No, eipä siinä auttanut kauaa pällistellä, koira perusasentoon, hihna pois ja vihje 'missä ruutu?'. Luvan saatuaan R ampui tasan keskelle ruutua hurjaa kyytiä ja jäi sinne tyytyväisenä seisomaan, vau! Superpalkat tietysti näin intopiukeasta suorituksesta :)
Tehtiin lähetyksiä kolmesta suunnasta vaihtelevasti namitargetille, targetille ja tyhjään. Tyhjiin lähettäessä Rommi kuuntelee aika kivasti pysäytyskäskyä, hienoa. Parhaimmillaan lähetin 35 metristä, mikä ei tuottanut ongelmia.

Tästä jatkettiin kaukoihin, 15m etäisyydeltä Rommi edisti aavistuksen, korjasin peruututtamalla. Takapalkan kanssa toimi paremmin vaikka koira yhä keskittyi takapalkkaan sen verran voimakkaasti, että jouduin välillä antamaan vaihtoon toisen käskyn. Sisällä otin kaukoja vielä uudestaan, keskityttiin keston sijaan nopeuteen ja sähäkkyyteen, mikä tuppaa unohtumaan takapalkan kanssa. Tulos näytti hyvältä, R teki loppuun saakka puhtaat ja nopeat vaihdot takapalkan kanssa.
Mulle on tällä hetkellä epäselvää millaisen vireen koiralle haluan kaukoihin. Korkeassa vireessä Rommi tekee mun silmää miellyttävät paimenvaihdot, eli suorittaa vaihdon vähän kyttäyksenomaisesti mutta sähäkästi, matalassa vireessä likka taas pysyy paremmin paikalla mutta vaihdot ovat hitaammanpuoleisia. Mun kyllä pitäisi tyytyä tuohon jälkimmäiseen, mutta kun ne paimenvaihdot on vaan niin törkeen makeet...

Luoksetulot olivatkin sitten viimeisenä ohjelmassa, tehtiin paloissa ja paljon läpijuoksuja hyvällä vauhdilla. Stopit kaikki tosi jees, otettiin yksi maahanmeno ja loput seisomisia. Maahanmeno oli mielettömän loistavan nopea, enkä voi olla tyytymätön, vaikka tuo eläin kerran ennakoikin ja lätkäisi itsensä maahan omia aikojaan. Seisomisissa keskityttiin vaan karsimaan pois viimeaikaisia kaksoiskäskyjä, joten heitin palkan taakse joka kerta. Täytyy nyt ennen kisoja taas alkaa ketjuttamaan liikkeitä ahkerasti ja muistaa, että palkka saattaa lentää ketjutuksen aikanakin.

Inka

Hiljaista treenirintamalla

Voisin muuttaa Purinalle asumaan. Huvikseen, vois olla kivaa. Vietän siellä kuitenkin nykyään varmaan enemmän aikaa kuin kotona. Maanantaina oli Rommin aksat, tänään pyörähdin hallilla vpku Riston kanssa tottistelemassa, huomenna on junnualkeiden teoria buffassa, sunnuntaina olisi tarkoitus mennä tokoilemaan Rommin kanssa, maanantaina taas ohjatut treenit... Miksimiksimiksi loman piti päättyä tänään, olin juuri pääsemässä hyvään muuttovauhtiin? Ja kaiken kukkuraksi lätkästiin vielä fyssan uusintakoe koulupäivän perään, jonka jälkeen vasta pääsin raahautumaan Meikkuun Ristoa poimimaan. Kasin aikaan kotona, ja heti kun astuu ovesta sisään niin eikös ole auspai vastassa onnesta soikeana 'lenkillereenaalenkillereenaa hetiheti'. On se elämä vaan rankkaa :)

Rommin kanssa ei olla kyllä pahemmin tokoiltu sitten viime perjantain, ja se alkaa näkyä koirassa. Se seuraa mua toiveikkaan näköisenä minne tahansa menenkin, hakee mulle syliin hanskaa pipoa ynnä muuta, menee heti sekasin jos pyydän vaikka sivulle... Missä vaiheessa mun lössöpaimenesta tuli tollanen treeniaddikti? Ja kyllä, tämä siis lasketaan meilläpäin jo treeniaddiktioksi, vielä vuosi sitten oltaisiin varmaan voitu pitää ainakin neljän viikon treenitauko ilman, että koira olisi kovaansa lotkauttanut! Eikä treenitauko ole edes ollut totaalinen, kentälle ei vaan olla raahauduttu.

Kontaktiharjoituksia ollaan palauteltu sisätiloissa mieleen, pisimmillään olen vaatinut Rommilta vähän päälle viiden minuutin perusasentokontaktia. Kyllästyn peilin (jonka virkaa meillä siis toimittaa lasiovi) tuijotteluun nopeasti, joten olen siirtänyt harjoitukset telkan eteen :) . Kohta olisi tarkoitus lähteä pitkästä aikaa kaupungille pitämään kontaktia.
Ollaan myös naksuteltu kaikennäköistä kivaa, lähinnä erilaisia temppuja ja takapään hallintaa. Kaket ovat myös olleet naksulistalla, ja ainakin sisällä tekniikka on palautunut normaaliin virheettömyyden tilaansa. Mutta odottakaas vaan kun yritetään samaa ulkona...
Paikkamakuu on kivalla mallilla ilman häiriötä, samoin paikkaistuminen. Erityisen tyytyväinen olen seuraamisen perusasentoihin, Rommi ottaa (lopulta!) kunnon perusasennon nopeasti ja varmasti.
Seuraamisen peruuttamisen onnistuin pilaamaan. Ajattelemattomana yritin suoristaa Rommin aavistuksen vinoa asentoa seinän vieressä --> Rommilla meni pasmat täysin sekaisin. Sehän tokoillessa paineistuu ja menee lukkoon kaikesta muusta paitsi positiivisesta vahvistamisesta, joten seinä oli ihan vihoviimenen juttu. Minä se en koskaan opi, nyt R ei peruuta ollenkaan. Jaa-a.

Inka

Talvikuvaa ja agilitya

Loman kunniaksi umpihankivaellukset ovat olleet meillä pop, pari kertaa tarttu kamerakin mukaan joten ei kun kuvasaastetta kehiin! Jaksan taas valittaa laadusta, sen siitä saa kun kuvaa manualilla molemmat kuvauskeikat parinkymmenen asteen pakkasessa, sormet eivät kyenneet säätämään asetuksia juurikaan. Erityisesti liikekuvien tarkkuus on kehno. Mutta hei, ainakin koiralla on joka kerta ollut superkivaa, ei ole umpihankirallin voittanutta!



Vapaavuoroiltiin Rommin kanssa taas Purinalla, paikalla myös Heidi+Himba ja Saila+Candy. Agilityn saralla hiottiin lähinnä kontakteja, ne kun pitäisi olla pomminvarmat (!?) ennen meidän virallista agiuran korkkausta kolmen viikon kuluttua. Tänään kyllä vaikutti ihan mallikelposilta, puomilla R tuli muistaakseni kerran pari senttiä yli ja keinulla ei kertaakaan. Mitään turhia himmailuja ennen pysähdystä ei esiintynyt, joten voin olla tyytyväinen pieneen koiraeläimeen :)


Yllä oleva rata pääsi myös kokeiluun, rimat suurimmaksi osaksi pennekorkeuksissa. Lähetin koiran kakkosputkeen pimeästä kulmasta, mikä sujui aikas hienosti. Rimojen ollessa matalalla onnistuin kikkailemaan radalla aika paljon (3-4 välistäveto, ohjasin 4-7 hypyt vasemmalta puolelta heittäen koiran hypylle 6 vasemmalla kädellä), mutta korkeampia rimoja ajatellen varmin ohjaustapa oli valssaaminen. Keppien sisäänmeno oli vähän heikko, toimi ainoastaan jos vein Rommin selkeästi ulos ennen kepeille lähettämistä. Muuten kepit bueno.
Kokeilin ensin ohjata 10-13 sisäpuolelta ja takaaleikata putkella puomille, mutta parempi tapa kertoa koiralle suunnanmuutoksesta oli valssata hypyillä 11-12, jolloin sain lähetettyä koiran putkeen valmiiksi vasemmalta puolelta. Loppurata ok.


Naksuttelin läpi treenien keppien sisäänmenoa, mikä selvästi valoi itseluottamusta koiraan, ja se uskalsi pitkästä aikaa irrota sisään mun ollessa takana. Pikkasenkaan jyrkemmät kulmat, avo tai umpi, tuottaa kuitenkin välillä vaikeuksia. Pitäisiköhän vaan pysytellä helpoissa kulmissa ja siirtyä ihan hipihiljaa jyrkempiin, säilyisi neiti herkkiksen itseluottamus?


Tokon saralla ei tehty paljoa. Kolme luoksaria, yksi läpijuoksuna leluun, toisella heitin lelun taakse ja kolmannella maahan ja lelu taakse. Muuten hyvä mutta Rommia ällötti takki, joten istuminen alussa oli vähän hankalaa. Seuraamista jonkin verran, kiva ilme ja paikka, ei edistänyt ollenkaan! Naksuttelin perusasennoista (palkka jokaisesta) sekä takapään käytöstä.


Jossain välissä pyörähdettiin pikku lenkillä Kaisan, Erikan ja Pedun sekä puolivuotiaiden auskel sisarusten Komon ja Koodin kanssa. Tarkoituksena siis haastatella Kaisaa ja Erikaa kelpieistä toisen koiran rotua ajatellen, kiitosta kun jaksoitte valaista ummikkoa :) . Saapi nähdä mihin tässä päädytään, se on tällä hetkellä oikeastaan enemmän yhdistelmästä kuin rodusta kiinni. Tämänhetkisillä rotuvaihtoehdoilla yksilöerot kun on melkeinpä suurempia kuin rotukohtaiset... Rommin mielestä ei kyllä missään nimessä kelpielasta meille, Komo ja Koodikin oli niin pirun ällöttävii! Tosin kyllä likka pari kertaa sortu ihan leikkimäänkin :D

Inka

VOI-katsaus

Nappasin isän mukaani ja käytiin Purinalla videoimassa Rommin voittajaliikkeitä. Tarkoituksena siis vähän katsoa että missä mennään ja kuinka realistinen se tavoite korkata voittaja tänä keväänä oikein on. Videointi olikin oikein hyvä idea, sillä sen lisäksi, että saatiin liikkeet videolle, niin harkattiin myös jonkinasteista jännitystä. Muuten suoritus ei ollut kisamainen, vaan palkkasin aina liikkeen jälkeen.

Seuraaminen kesti videon kellon mukaan 3min 40s, mukana kaikki askeleet, käännökset ja tempot. Vielä on tekemistä vireen ylläpidossa, myös perusasentoihin täytyy alkaa kiinnittää erityishuomiota. Rommi jättää ne helposti vaillinaisiksi tai ei istu ollenkaan. Jos kontakti ei ole täydellisen skarppia, niin R irtoaa jonkin verran käännöksissä oikeaan. Juoksuosuuksiin lähdettäessä saattaa pompata. Kaiken kaikkiaan kuitenkin loppuun saakka laadukasta seuraamista, pieniä virheitä siellä täällä plus se kontaktin tippuminen turhan usein sekä perusasennot.

Liikkeestä istuminen oli tosi hyvä, ainoa miinus omasta kääntymisestä pari askelta 'sit'-käskyn jälkeen. Tähän jatkossa appari varmistamaan että koira istuu, niin mun ei tarvitse kropalla kääntyä!

Luoksetulo tehtiin ekaa kertaa kokonaisena liikkeenä, ja se oli positiivinen yllätys. Seisomiseen Rommi tarvitsi toisen käsimerkin, mutta maahanmeno oli terävä. Vauhti kaikilla pätkillä hyvä, loppuperusasento oli vino. Eka stoppi on ollut vähän hankala lähiaikoina, täytyy katsoa miten alan tehdä siitä varmemman. On kyllä tosi makee kun toimii!

Ruutu on tällä hetkellä se meidän epävarmin liike. Tein vähän tyhmästi kun yritin lähettää Rommin kaksi kerta ruutuun A'n vierestä, A on niin voimakas magneetti ettei ollut kysymystäkään minne Rommi suuntasi. Kolmannella kerralla lähetin eri kohdasta, nyt R haki ruutuun laukalla, mutta vilkaisi juostessaan isää ja jäi ruudun etuosaan haistelemaan epävarmana pysähtyen vasta tokalla käskyllä. Käskin kuitenkin maahan (taittoi etutassun alleen) ja kävelin kolmion vasempaan, josta kutsuin seuraamaan. Ro tuli vauhdilla mutta paikka oli turhan väljä, vaadin korjaamaan ennen kuin lopetin.
Kokeilin vielä toisen kerran, nyt haki kyllä ruudun vihjesanasta mutta juoksi silti lähes linjalla seisovan isän luo. Olin siis tarkoituksella pyytänyt isää seisomaan puolessa välissä tuomarina/lo:na. No, kutsuin pois ja yritettiin uudestaan, nyt meni laukalla ruutuun mutta pysäytin liian aikaisin --> etutassut jäi ulkopuolelle. Kävelin jälleen vasempaan ja kutsuin, tällä kertaa pidin palkkaa kädessä ja oikein usutin Rommia kiihdyttämään + heti koiran tultua oikeaan kohtaan käännyin oikealle ja palkkasin.

Hyppynoutoa ei päästy ihan kisanomasesti tekemään, koska en jaksanut raahata Purinan tokohyppyä umpihangesta halliin. Käytin hyppynä joitain hallin seinustalta löytyneitä palikoita, mitä lie agiapuvälineitä. Rommi ei oikein hahmottanut niitä ensin ja kiersi esteen kapulaa hakiessa, joten annoin hyppykäskyn takaisintullessa. Sitten uudestaan, tällä kertaa muistin antaa hyppykäskyn jo lähtiessä. Luovutuksen jälkeen perusasentoon siirtymistä pitää vahvistaa, muuten ok.

Metsku oli tuttuun tapaan hyvä, Rommi kiersi kapulan taakse eikä törmännyt eteentulossa. Takasin tullessa se on yhä pikkasen häiriöherkkä, eli saattaa vilkuilla ympäristöä. Jälleen epävarma loppuperusasento.

Tunnari on mitä on, luulen (toivon) kaiken tämän viimeaikaisen säädön johtuvan siitä, että olen käsitellyt kaikkia palikoitamme eikä haju ole lähtenyt pakastimessa. Isä toimi nyt liikkurina ja vei palikat riviin, oma toka oikealta. Rommi lähti kyllä hyvin palikoille, mutta koska vahvimmin mun hajunen ei osunut heti kohdalle, niin maisteli paria ja jäi sitten seisomaan ja katsomaan mua hämmentyneenä. En sanonut mitään, joten R palasi palikoille ja nappasi ekan eteen osuneen suuhun + lähti tuomaan mulle. Ilmoitin 'höpöhöpö, oma' ja viittasin takaisin palikoille --> R tiputti väärän ja palasi. Nyt se aloitti suoraan maistelulla, joten sanoin tiukasti 'etsi' --> R haisteli kaikki läpi ja nappasi oman mukaan tuoden sen mulle häntä heiluen ja helpottuneena. Kyllä se tämän osaa, luovutus vaan on herkässä, jos oma ei heti osu kohdalle. Omat tunnaripalikat joutuu nyt pannaan.

Kaukot (i-s-i-s-m-s-m-s) tuottivat yllättäen vaikeuksia: R nousi istumaan vasta tokalla käskyllä, s-i vaihtoi etupään sijaan takapäällä, tokassa ja kolmannessa seisomisessa ennakoi joko maahan tai istumaan... Laitan kuitenkin liian matalalla olleen vireen piikkiin, koko setti oli vähän löysä. Tekniikka yhtä vaihtoa lukuunottamatta hyvä.

Yleiskatsaus: hiottavaa on joka liikkeessä, osassa enemmän, osassa vähemmän. Paikkamakuuta ei tehty ollenkaan, mutta sen en usko tuottavan ongelmia. Videota katsoessa huomasin, että liikkeen jälkeen heitän aina palkan jonnekin kauemmas, voisivatko nuo huonot loppuperusasennot johtua siitä? Kokeillaan siis jatkossa palkata perusasentoon! Ei se voittajassa starttaaminen oikeastaan ole kovin kaukana, palkatta tekeminen vaan huolestuttaa.

Purinalla kun oltiin, niin oli tietenkin pakko ottaa myös vähän aksaa. Kaikki kontaktit olivat kivasti ringintyyppisessä, joten päästiin tekemään niitä peräjälkeen. Rommin oikea-aikainen pysähtyminen A'lla ja puomilla on aika paljon mun käskyn ajotuksesta kiinni, keinulla ei ongelmia.
Keppejä tehtiin kolme kertaa, jotta saatiin niitä vähän videolle. Videolta katsoessa ne ovat itse asiassa melko nopeet, varsinkin jos irtoan eteenpäin. Aika siistii, itsenäiset ja nopeat kepit :)

Inka